Sivu 38 – Hidasta elämää

Lääkäri vastaa: Jatkuva väsymys – Miten väsymystä voi helpottaa?

Mainosyhteistyö Antioksidanttiklinikoiden kanssa.

Mitä tehdä, jos jatkuva väsymys ei helpota nukkumalla? Mistä voin tietää, onko väsymys ihan normaalia ja mitä kannattaa itse yrittää tehdä ennen kuin hakeutuu lääkäriin? Mitä vastaanotolla voidaan tutkia? Kysymyksiin vastaa Antioksidanttiklinikan lääkäri, anestesia-, kipu- ja elintapalääkäri Pirjo Lindfors.

Miten jatkuvaa väsymystä voi helpottaa?

Väsymyksen selvittely kannattaa aloittaa yksinkertaisesti tutkimalla omia elintapoja. Sen voi tehdä kotona itsekseen tai elintapalääkärin vastaanotolla.

Aloita miettimällä, saatko riittävästi unta ja ovatko nukkumiseen liittyvät olosuhteet kunnossa. Tärkeitä perusasioita ovat myös terveellinen ruokavalio ja sopiva määrää liikuntaa. Työpäivän aikana kannattaa huolehtia tauoista ja taukojumpasta sekä ottaa käyttöön rentoutusharjoitukset. Suosittelen esimerkiksi MSBR-mindfulness-kehorentoutusmenetelmää.

Omaa elämää on myös hyvä tarkastella laajemmin. Tiedetään, että yhteisöllisyys, merkityksellisten asioiden tekeminen, oman arvomaailman mukaan toimiminen, luonnossa oleskelu, päihteettömyys ja tupakoimattomuus, somen käytön rajaaminen sekä terve sisäilma ovat tärkeitä jaksamiseen vaikuttavia asioita.

Milloin väsymys ei ole normaalia?

Jos väsymys tulee ja menee, pitäisin sitä melko ”normaalina” väsymyksenä, etenkin jos elintavoissa on parannettavaa – eikä potilaalla ole esimerkiksi liian vaativaa persoonallisuutta tai syömishäiriö ortoreksiaa.

Hoitoon on hakeuduttava, jos väsymykseen liittyy jokin toinen hälyttävä oire. Usein oma maalaisjärki auttaa tässä tai kumppanin, ystävän tai sukulaisen kehotus. Silloin kannattaa hakeutua tutkimuksiin.

Jos kysymys on uupumuksesta, niin silloin hakeutuisin hoitoon. Tällaista on väsymys, joka heikentää päivittäistä toimintakykyä eikä korjaannu esimerkiksi nukkumalla 12 tuntia yhteen menoon. Usein tähän liittyy yleisen fyysisen väsymyksen lisäksi motivaation ja aktiivisuuden väheneminen, psyykkinen uupumus sekä niin sanottu aivosumu, jossa ajatuskaan ei tahdo kulkea.

Mikä puutos aiheuttaa väsymystä?

Uupumuksen taustalla on säännönmukaisesti ravitsemushäiriö. Laboratoriokokeilla voidaan tutkia esimerkiksi vitamiinien, mineraalien, antioksidanttien, omega-3-rh:n ja aminohappojen saantia. Monen potilaan väsymys hellittää, kun terveyttä edistäviin elintapoihin lisätään hänelle räätälöity ruokavalio sekä tarvittavat lisäravinteet.

Kahden keskussairaalan kipupoliklinikoilla tekemämme tutkimuksen mukaan potilaat kärsivät vähintään yhden ravintoaineen puutteesta ja muutaman vajeesta. Nämä puutokset ja vajeet saadaan kuntoon hoitamalla suolisto-ongelmat, räätälöimällä ruokavalio huomioiden allergiat ja intoleranssit sekä valitsemalla sopivat ravintolisät. Kun nämä on hoidettu, potilaan elimistö alkaa itse korjata itseään.

Voiko stressi aiheuttaa väsymystä?

Selittämätön väsymys voi liittyä myös elimistön kokemaan uhkaan. Tällainen uhka voi olla esimerkiksi traumaattinen tapahtuma, infektio tai sairaus. Usein psykofyysisestä fysioterapiasta ja psykofyysisestä psykoterapiasta on apua, sillä ne lähestyvät asiaa siitä näkökulmasta, että tunteet vaikuttavat kehomme toimintaan.

Väsymys ja uupumus ovat yleisiä monissa sairauksissa. Näitä ovat esimerkiksi syöpä, neurologiset taudit, aivoinfarkti, kilpirauhasen ja lisämunuaisen toimintahäiriö, masennus, fibromyalgia, diabetes, homesairaus, ruoka-aine-allergiat, esim. maitoallergia, gluteeniherkkyys, useat infektiot sekä tarkkaavaisuuden häiriöt.

Millainen on lähestymistapasi väsymyksen tai uupumuksen hoitoon?

Väsymyksen syyt voivat olla fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia tai jopa kulttuurisia, useimmiten useampia näistä. Selvitän tilannetta monesta eri näkökulmasta sekä tutkimalla potilaan että haastattelemalla häntä.

Minulla on 6-sivuinen kyselylomake, jossa käydään läpi sairauksien, lääkitysten, leikkausten, allergioiden ja aiemmin mainittujen elintapatekijöiden lisäksi hoidot, myös täydentävät hoidot, sukuhistoria, työ- ja taloudellinen tilanne, ihmissuhteet, sosiaalinen tuki, voimavarat, kärsimykset (traumaattiset elämäntapahtumat), toimintakyky ja sitä eniten haittaavat tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi uupumus, aivosumu, unihäiriö, masennus, ahdistus, kipu, vatsavaivat, kankeus. Potilaani täyttävät myös muita oirekyselyitä, joilla heidän tilannettaan selvitetään perusteellisesti.

Vastaanotollani painotan potilaan omakohtaista stressin kokemusta ja sen yhteyttä uupumukseen. Yritän selvittää, kuinka kuormittavia tekijöitä voi poistaa, mutta myös, kuinka voimavaroja voi saada käyttöön.

Esimerkkitapaus – uupumus voi olla monen tekijän summa

Eräs viimeaikainen potilaani on hyvä esimerkki siitä, miten erilaisten syiden verkko voi vaikuttaa uupumuksen taustalla.

Potilas on alle kolmikymppinen nainen, jonka toimintakyky oli vastaanotolle tullessani ollut heikentynyt jo pidempään ja romahtanut kolme kuukautta aiemmin. Hän oli niin heikossa kunnossa, ettei jaksanut peseytyä, ja wc-käyntiä varten hänellä oli neljä tuolia, joihin hän tukeutui matkalla sängystä wc:hen. Ensimmäisellä vastaanottokerralla hän makasi ja itki ja kertoi kokevansa, että hänen piti saada jatkuvasti ruokaa kipujensa hallintaan.

Uupumuksen taustalla vaikuttavia tekijöitä

Naisella oli useita perussairauksia: fibromyalgia, migreeni, jatkuvia vatsavaivoja, syömishäiriö, laktoosi-intoleranssi sekä välilevynpullistuma kaularangassa. Lisäksi hän kärsi vakavasta masennuksesta sekä hengenahdistuksesta ja oli merkittävästi ylipainoinen. Hänellä oli useita eri lääkkeitä, joiden annokset olivat suuria. Myös suvussa oli sairauksia: fibromyalgiaa, haavaista paksusuolentulehdusta sekä mielenterveysongelmia.

Taustalla oli myös vaikeuksia perhesuhteissa: nainen pelkäsi olla yksin huonokuntoisena, mutta oli niin heikossa kunnossa, ettei oma sisarus uskaltanut käydä hänen luonaan eikä hänen äitinsäkään jaksanut olla öisin tukena. Suhde toiseen vanhempaan oli vaikea. Lisäksi toinen vanhempi ja lähisuvun lääkäri olivat sitä mieltä, että nuori nainen teeskenteli oireitaan. Hän oli hakenut apua päivystyksestä, mutta ei ollut saanut sitä.

Aiemmin nainen oli ollut terve ja jaksava, mutta hänen elämässään oli ollut monia stressiä aiheuttavia tekijöitä kuluneen vuosikymmenen aikana. Tärkeitä ihmissuhteita oli päättynyt, hän oli kokenut koulukiusaamista ja treenannut ja laihduttanut rankasti. Tilanne oli lopulta ajautunut siihen pisteeseen, että nainen oli joutunut jäämään kokonaan pois työstä.

Diagnoosi ja hoito

Vastaanotollani diagnosoin kroonisen väsymysoireyhtymän, ortostaattisen hypotension, yliliikkuvuuden, Ehlers-Danlosin syndrooman, posttraumaattisen tilan, ahdistuneisuushäiriön, iskiaksen, anemian, suolen verenvuodon, gluteeni-intoleranssin, useita ruoka-aineallergioita, suolen immuniteettihäiriön, suolen parasiitti-infektion, mikrobiomin epätasapainon, vakavia ravitsemushäiriöitä ja merkittävän ylipainon sekä viskeraalisen rasvan huomattavan määrän. Lisäksi hänen kotinsa sisäilma tutkittiin, ja tutkimuksissa löydettiin vakava sisäilmaongelma.

Potilaalle järjstettiin henkilökohtainen avustaja sekä muutto sisäilmaltaan terveeseen asuntoon. Hänelle räätälöitiin tulehdusta estävä ruokavalio, josta poistettiin allergeenit. Hän sai NaCl- sekä rautainfuusioita. Hänelle räätälöitiin sopivat lisäravinteet, pre- ja probiootit, immunoglobuliinit sekä antibiootit. Potilas sai myös kokeellisia hoitoja. Hän sai psykofyysistä ja tavallista fysioterapiaa sekä psykofyysistä psykoterapiaa. Hänelle ollaan myös teettämässä tukivaatteita ja ortooseja.

Tilanne puolen vuoden jälkeen

Puoli vuotta hoidon alusta potilas voi paremmin. Hän on pystynyt vähentämään lääkeannostaan ja jättämään osan lääkkeistä pois kokonaan. Hän pystyy kävelemään wc:hen, syömään ruokapöydän ääressä, pesemään hampaat seisten ja liikkuu ulkona jo hieman ilman pyörätuolia. Mieliala on huomattavasti parempi ja hän pystyy tuntemaan normaalisti nälkää ja väsymystä. Kehon puutuminen on poistunut ja sumea olo on vähentynyt. Kipuja ei pahemmin enää ole. Ruokavalio on parantunut ja terveellinen ruoka on alkanut maistua. Myös sisarus on uskaltanut tulla taas vierailulle.

Sinulle, joka kamppailet väsymyksen kanssa

Sinulle, joka kamppailet väsymyksen kanssa, haluaisin sanoa, että ei kannata luovuttaa. Toivoa on parantua kokonaan. On myös monta tietä parantumiseen.

Liikkeelle voi lähteä itselle sopivimmasta keinoista. On mahdollista räätälöidä keinot kunkin elämäntilanteeseen ja taloudelliseen tilanteeseen sopivaksi. Ongelmaan on kuitenkin syytä tarttua heti. Oma terveys on etusijalla.

Voit esimerkiksi hakeutua Antioksidanttiklinikalle lääkärille, ravitsemusterapeutille tai ravintovalmentajalle. Jokaisella on hieman erilainen tapa lähestyä asiaa.

Tämän tekstin asiantuntija Pirjo Lindfors tutkii ravitsemusta ja elintapoja sekä elämäntapahtumia ja niiden yhteyttä kipuun, uupumukseen ja masennukseen.

Pirjoon voit tutustua Antioksidanttiklinikan sivulla TÄÄLLÄ.

Pirjon vastaanotolle voi mennä myös epämääräisin oirein ilman diagnoosia. Hän lähtee mielellään potilaan kanssa yhteiselle matkalle selvittämään oireiden syitä ja auttamaan niiden hallinnassa.

Voit varata ajan Antioksidanttiklinikoiden ajanvarauksesta 09 6226 4545

Ajanvaraus on avoinna ma–to 8–16 ja pe 8–14.

Oletko yhtä aikaa väsynyt ja ylikierroksilla? – Levollisuus hiipii luoksesi, kun uskallat hellittää

Oletko elänyt kiireistä elämää suurella vaihteella? Suorittanut unelmiasi – tai toteuttanut toisten tavoitteita? Tai juossut vain pää kolmantena jalkana selviytyäksesi arjesta?

Kiireisten jaksojen, tunnepitoisten elämänvaiheiden tai tiukkojen rutistusten aikana ei ole helppo muistaa (tai ehtiä hidastaa ja huolehtia itsestään. Niiden jälkeen ihanteellista, tarpeellista ja usein vaikeinta on laskeutua olemisen tilaan.

Pysähtyä. Olla paikallaan. Hiljaa.

Pelottavaa on tyhjyys. Se tunne, että ehkä tämän jälkeen ei tule enää mitään.

Samalla yhtä pelottavaa on se, että tyhjyys ei olekaan rauhallista ja levollista. Tyhjästä tuleekin tila kaikelle sille, mitä ei tekemisen lomassa ehtinyt käsitellä. Ärsykkeet pyörivät pään sisällä. Herää tunteita, joita yrität turruttaa uusilla ärsykkeillä. (Onpa edes jotain, mitä kontrolloida.)

Hidastamisen vaihe voi olla sekoitus eteenpäinmenemisen draivia, irtipäästämisen tuskaa ja levon tarvetta. Se on usein yhdistelmä ylikierroksia ja väsymystä. Vaikka keho olisi jo fyysisesti pysähtynyt, sisällä kuohuu vielä (loman ensimmäiset päivät tuntuvat usein tältä). Höyryjunakaan ei pysähdy heti, kun pesään lakataan heittämästä hiiltä, vaan se vyöryy yhä eteenpäin. Ehkä erehdyt luulemaan vyöryvää energiaa innostukseksi jatkaa kohti uutta. Tai kuvittelet, että on pakko tehdä jotain muuta – koska et osaa olla paikallasi.

Et osaakaan, ellet opettele. Olemme nykyään onnistuneet korvaamaan levollisen olemisen millä tahansa virikkeellä. Milloin elämässäsi oli viimeksi pelkkää olemista? Edes viisi minuuttia, saati kokonainen päivä?

Intensiivisen elämänvaiheen pituus ja voimakkuus vaikuttavat paitsi irtipäästämisen vaikeuteen, myös siihen, kuinka paljon lepoa tarvitset. Arkirytmissä hidastaminen voi tarkoittaa illan viimeistä tuntia ilman tietokonetta ja puhelinta. Jos rutistus on jatkunut viikkoja tai kuukausia, yksi taukopäivä ei ole vielä mitään. Se ei ole vielä edes laskeutumisen aloittamista vaan yhä vanhoilla höyryillä puksuttamista – koska ainahan pitää tehdä ne kertyneet kotihommat pois, ennen kuin voi levätä.

Lopulta tulee se hetki, jolloin on vain antauduttava. Älä yritä enää päästä mihinkään tai tavoitella mitään. Anna kehosi pysähtyä, hiilien palaa pesässä. Höyry loppuu kyllä, vaikka tämä vaihe turhauttaakin. Mieli ja keho ovat ylikierroksilla, mutta samaan aikaan tiedät, että eteenpäinkään ei voi jatkaa.

Levottomuus ei ole vaarallista. Pikku hiljaa tahti hiljenee, usko pois.

Uuden aika tulee vielä.

Sinä 40-50-vuotias nainen, huomioi elämässäsi nämä 4 asiaa

Vaihdevuosien muutokset tuovat mukanaan haasteita monella tasolla, mutta mitä paremmin pidämme huolta itsestämme, sitä helpommin sopeudumme tähän uuteen aikakauteen elämässämme. Tässä on neljä asiaa, jotka haluan jakaa kanssasi, jotta pystyt nauttimaan elämästäsi täysin siemauksin.

1. Pidä huolta itsestäsi – myös fyysisesti

On tärkeätä ymmärtää, että emme ole enää kaksi- tai kolmekymppisiä, meidän kehomme ja hermostomme ovat vuosien varrella altistuneet monille sisäisille ja ulkoisille stressitekijöille, ympäristöstä tuleville kemikaaleille sekä epäterveellisistä elämäntavoista juontaville haasteille.

Minä ainakin huomaan, kuinka herkäksi hermostoni on tullut: ihanat asiat kiihdyttävät ja menen helposti ylikierroksille, haastavat asiat väsyttävät paljon aikaisempaa enemmän. Nukkuminen, hyvä ravinto ja liikunta ovat avaintekijöitä. Muutoksia kannatta mielestäni tehdä lempeästi.

Elämänmuutokset eivät ole helppoja, sen minäkin olen kokenut, kun yritän mennä ajoissa nukkumaan, juoda vähemmän kahvia, tulla ajoissa pois tietokoneelta, jättää kännykän makuuhuoneen ulkopuolelle ja kun yhtäkkiä löydän itseni juuri noiden tekosten ääreltä. Olen onnistuneesti vierottanut itseni sokerin syömisestä ja salilla käymisestäkin olen alkanut nauttia. Muistuttelen itseäni ottamaan pieniä vakaita askelia ja kiinnittämään huomiota siihen, kuinka paljon paremmin voin esim. hyvin nukutun yön jälkeen.

2. Suhtaudu uteliaasti tulevaan

Vaikka naisen vaihdevuosiin liittyy haasteita, yllätyksekseni olen huomannut, että positiiviset muutokset ovat olleet moninkertaiset haasteisiin verrattuna. Tämä takia kutsunkin tätä aikaa naisen voimavuosiksi tai kuningatarvuosiksi.

Me löydämme oman itsevarmuutemme aivan uudella tasolla. Itsevarmuus on itsetuntemusta ja nainen on tähän ikään mennessä kokenut kaikenlaista, eikä anna enää pikku juttujen hetkauttaa. Naisen sisäsyntyinen tuli ja voima nousevat, me osaamme asettaa rajamme tarkemmin, luovumme kiltin tytön miellyttämisen tarpeesta ja puhumme suumme puhtaiksi. Usein myös luovuutemme, luova tekeminen, puhkeaa kukkaan. Tämä kaiken minä olen saanut kokea, kun perustin oman yrityksen ja aloin tekemään työtä, jonka koen innostavaksi ja merkitykselliseksi.

Ole siis utelias, miten viisautesi ja voimasi alkavat nousta ja näyttäytyä juuri sinulle ominaisella ja ainutlaatuisella tavalla.

3. Opettele hyväksymään muutoksia

Kehossasi ja mielessäsi tapahtuu paljon muutoksia näiden vuosien aikana. On hyvä huomata, kuinka länsimaalainen kulttuuri on keskittynyt palvomaan nuoruutta. Usein viljelty mielikuva ja pelko kuihtuvasta keski-ikäisestä naisesta saa meidät tarrautumaan vahvasti nuoruuden ihannointiin. En minäkään ole kokenut helpoksi ulkonäköni muuttumista. Valitsen kuitenkin hyväksynnän tietoisesti joka päivä ja kerron itselleni uutta tarinaa sisäisesti ja ulkoisesti kukoistavasta keski-ikäisestä naisesta.

Tässä vaiheessa myös mielestäsi nousevat esiin kaikki käsittelemättömät tai keskeneräiset asiat ja traumat. Tämä on tilaisuus tuoda ne päätökseen tai löytää jonkunlainen rauha niiden kanssa.

Muutoksilla on myös suurempi tarkoitus. Kun sinusta tulee enemmän oma itsesi aikuisen naisen viisaudessasi ja hehkussasi, pystyt palvelemaan kokonaisuutta, maailmaa tai lähipiiriäsi ainutlaatuisella tavalla. Löydät elämäntehtävän tai intohimon, joka saa sinut toimimaan yhteisösi hyväksi.

4. Vahvista elinvoimaa seksuaalisella nautinnolla

Seksuaalinen energia sisällämme on elinvoimaa, jota käytämme myös tukemaan muutoksia sisällämme. Tämä voi johtaa libidon ja seksuaalisen halun heikkenemiseen ja nainen ei koe halua olla seksuaalisesti aktiivinen. Tämäkin on normaalia. Toisilla naisilla seksuaalinen halu vapautuu ja voimistuu oman itsetuntemuksen ja itsevarmuuden myötä. Minä olen kokenut molempi vaiheita, kun seksuaalinen haluni on aaltoillut edes takaisin.

Kannustaisin kuitenkin sinua pitämään huolta seksuaalisesta nautinnostasi ja pitämään yllä seksuaalisen elinvoiman virtausta kehossasi. Se voi olla vaikkapa sensuaalista ja aistillista olemista ja kosketusta, jos varsinainen seksi ei kiinnosta. Tämä on tärkeä osa hyvinvointiasi. Aistilliset ja seksuaaliset nautinnot saavat kehosi erittämään monia hyvänolon hormoneja, jotka vaikuttavat positiivisesti mielialaasi ja kehon fyysisiin haasteisiin.

40-50 vuotiaan naisen voimasta, aistillisuudesta ja kukoistuksesta voit lukea lisää kirjastani Hehkuvan naisen voimavuodet. Kirjassa on myös inspiroivia käytännön harjoituksia. Löydät sen täältä.

12 ominaisuutta, joita erityisherkällä lapsella usein on – Tunneäly ja tilannetaju ovat herkän supervoimia

Erityisherkkänä tai erityisen herkkänä ihmisenä maailma tuntuu välillä helisevältä marakassisoittimelta. Ärsykkeitä ja ihmisiä on liikaa, ja kaikista ihaninta olisi vetäytyä omaan koloonsa nauttimaan hiljaisuudesta ja rauhasta.

Toisinaan tuntuu siltä, että herkkä leimataan hankalaksi ja epäsosiaaliseksi, jopa tylyksi, vaikka asianlaita ei ole lainkaan niin.

Sitä vastoin erityisherkkä tuntee vahvaa empatiaa ja myötätuntoa ihmisiä kohtaan ja on loistava kuuntelija ja ymmärtäjä. Hän aistii asioita, joita muut eivät osaa aistia.

Herkkä tunnistaa tunnetiloja ja hänellä on loistava tilannetaju; hän tietää milloin kannattaa vetäytyä ja milloin tarjota auttavaa kättään.

Monesti herkkä lapsi on luova ja ratkaisukeskeinen. Hän näkee maailman monisävyisempänä kuin muut, ja saadessaan rauhan ja tilan toteuttaa itseään, herkkä suoriutuu tehtävästään maailmassa loistavasti.

Ominaisuuksia, joita herkällä lapsella usein on:

1. Hänellä on hyvä mielikuvitus, ja usein myös mielikuvitusystäviä.

2. Hän ei viihdy suurissa ryhmissä, vaan pienen joukon tutussa seurassa ja loistavasti myös omissa oloissaan.

3. Hän aistii maut ja hajut herkästi ja ärsyyntyy kovista äänistä.

4. Hänellä on vahva empatiakyky eläviä mutta myös asioita ja tavaroita kohtaan.

5. Hän jännittää helposti ja nukkuu muita huonommin – hän näkee vilkkaita unia ja painajaisiakin.

6. Hän pitää hiljaisesta leikistä, ei äänekkäästä riehumisesta.

7. Hän pohtii tietoa syvemmin ja laajemmin ja kyselee syvällisiä.

8. Hän kokee tunteita syvästi ja aistii tilanteissa nopeasti muutoksen.

9. Hän huomaa yksityiskohdat ja muiden tunteman tuskan.

10. Hän kokee äärituntemuksia, kuten pelkoa, iloa, jännitystä vahvemmin kuin muut.

11. Hän ärsyyntyy tuntemuksista iholla ja säikähtää helposti.

12. Hän ei nauti yllätyksistä tai muutoksista.

12 kohtaa poimittu: Erityisherkän lapsen kanssa, Heli Heiskanen (Minerva)

P.S. Tunneäly, tilannetaju ja tunnelmien aistiminen ovat herkän supervoima.

Hidasta elämää -kirjaperheen Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit -lastenromaani pureutuu vahvasti herkkyyden tunnistamiseen, käsittelemiseen ja herkkyyden näkemiseen voimavarana. Kirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille, ja se on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit– lastenkirjalle.

Kolme vinkkiä, joiden avulla voit ratkaista riidan

Oletko asemassa, jossa joudut selvittämään riitoja? Ainakin esihenkilöt, opettajat ja johtajat joutuvat ajoittain sovittelemaan riitatilanteita. Haluan jakaa kolme vinkkiä, joiden uskon auttavan sinua konfliktien selvittelyssä.

1. vinkki: Keskity siihen, mitä ei voi kyseenalaistaa

Riitojen selvittelystä tulee usein tuskaista siksi, että se ajautuu kilpailuksi, jossa osapuolet koettavat selvitä voittajana. Kumpi on oikeassa? Kumpi on syyllinen? Kumpi on tehnyt pahemmin? Riitelymalli, jonka moni on omaksunut, perustuu kyseenalaistamispeliin, jossa kuuntelemisen motiivina on toisen näkemysten kumoaminen ja voittaminen. Ja jos asialinjalla ei näytä tässä pelissä voittoa irtoavan, on moni valmis viemään riidan identiteetin tasolle ja kyseenalaistamaan toisen osapuolen älykkyyden tai mielenterveyden.

Yksi miina, joka voi johtaa kyseenalaistamispeliin, on kysymys riitaan johtaneista tapahtumista. Kuka teki mitä? Olen monet kerrat istunut kuulemassa, kun riidan osapuolet väittelevät siitä, mitä tapahtui. Tarinat voivat olla hyvin erilaisia ja näkemykset tapahtumista kaukana toisistaan. Tällöin yhdessä sen selvittäminen, mitä on tapahtunut, ei ole mielestäni oleellista.

Yleensä pyrin aina tapaamaan riidan osapuolet erikseen ennen yhteistä tapaamista. Tämä siksi, että yksilötapaamisissa voi käydä läpi tapahtunutta ja kuulla erikseen, minkälaiset tarinat riidasta osapuolilla on. Jos tarinat ovat riittävän lähellä toisiaan, se voi helpottaa sovittelua ja tapahtumista puhuminen olla yhdessäkin tarkoituksenmukaista. Mutta jos tarinat ovat kovin erilaiset, voi yhdessä tapahtumien läpikäyminen olla katastrofi.

Ja toisaalta: mitä objektiivisen tilannekuvauksen luominen tilanteesta lopulta antaa sovittelulle? Ei mielestäni kovinkaan paljoa, sillä paljon oleellisempaa on päästä avaamaan vaikutuksia, tarpeita, tunteita ja seurauksia, jotka riita on tuonut osapuolille. Riita on voinut esimerkiksi saada välttelemään kahvihuonetta tai eristäytymään muista. Se on voinut nostaa esiin, ettei yhteisössä toteudu yhdenvertaiset arvot. Se on voinut uuvuttaa. Tällaisten kokemusten jakaminen voi auttaa sovinnon löytämistä. Mutta sekin on hyvä muistaa, ettei ketään saa pakottaa avautumaan kivuistaan riidan sovittelussa.

Jos sovittelija pyrkii objektiivisen tilannekuvan luomiseen, on vaarana se, etteivät osapuolet koe tulevansa kuulluksi. Siksi objektiivisuutta oleellisempaa on keksittyä subjektiivisiin kokemuksiin ja näkemyksiin, tehdä niille tilaa ja sallia niiden ilmaisu siten kuin kukin kokija haluaa itseään kuvata. Minkä verran menneitä tapahtumia tai kokemuksia sitten tarvitsee käydä läpi, on hyvin tapauskohtaista.

2. vinkki: Keskity tulevaan ja nimenomaan käytännön ratkaisuihin

Moni riita saa osapuolet uskomaan, ettei mikään tule muuttumaan ainakaan hyvään suuntaan. Kun tapahtumat toistuvat riittävän usein, häviää luottamus siihen, että voisi itse muuttaa toimintaa. Siksi sovittelijan on tärkeä luoda toivoa siitä, ettei huomisen päivän tarvitse olla samanlainen kuin eilisen – muutos on osapuolten käsissä.

Klassinen sovittelijan ohje on, ettei riitaa saa varastaa riidan osapuolilta. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei sovittelija saa antaa itse omia ratkaisuehdotuksiaan riitaan, vaan hänen tehtävänä on auttaa osapuolia löytämään omat ratkaisunsa. Klassinen on myös se perusoikeus, joka monessa riidassa nousee esiin, kun jompikumpi tai molemmat osapuolet toteavat vievänsä riidan oikeuteen. Juridiikkaan turvautuminen on aina mahdollista, mutta se ei useinkaan avaa niitä lukkoja, jotka sovittelemalla voidaan ratkaista.

Lopulta riidan sovittelun ytimessä niin koulussa kuin työpaikoillakin on käytös, joka takaa rauhan. Käytöksessä on kyse konkreettisista ratkaisuista, jotka voivat olla alkuun vain pieniä askelia kohti parempaa. Näiden askelien etsiminen riidan osapuolten kanssa on mielestäni sovittelussa keskeisintä ja siksi sen eteen on tärkeä nähdä vaivaa. Opettajan tai pomon taholta käskytetyt toimintaohjeet ovat tässä vaiheessa yhtä tyhjän kanssa. Myöskään sellaisiin konkretiaa uupuviin latteuksiin kuten “käyttäydytään kunnolla”, “puhutaan kauniisti” tai “ollaan ihmisiksi” ei kannata keskittyä. Askeleet kohti rauhaa löytyvät vain mahdollisimman konkreettisista toimista, jotka riidan osapuolet keksivät itse ja ovat valmiit toteuttamaan.

Vielä ei eteeni ole tullut sellaista riidan sovittelua, jossa osapuolet eivät olisi tehneet mitään omaa rauhan kokemusta edistävää ennen sovittelun aloittamista. Puheluihin vastaamatta jättäminen, sairauslomalle jääminen, kaveripiirin vaihtaminen tai tilanteesta puhuminen jollekin toiselle ovat kaikki keinoja, jotka voidaan nähdä rauhan tavoitteluna, vaikkeivät ne aina olisikaan yhteyttä edistäviä. Ne kertovat kuitenkin siitä, että rauha on arvokas tavoite. Toki samaan aikaan on voinut tapahtua myös riitaa pahentavia asioita, mutta sovittelussa on tärkeä löytää jo tehtyjä ratkaisuja, jotka voivat jatkossakin tukea osapuolia matkalla rauhaan.

Joskus tilanne voi olla se, että oikeasti hyvä ratkaisu on osapuolten lähteminen ihan eri suuntiin. Mikä osapuolten ratkaisu sitten onkin, niin sitä tulee kunnioittaa. Sovittelijan voi olla vaikea suostua luopumaan omista riidan ratkaisuideoista varsinkin, jos hänelle jää olo, ettei osapuolten esittämät ratkaisut ole riittäviä. Näissä tilanteissa on tärkeä luottaa siihen, että isompia askelia otetaan joskus myöhemmin kun niiden aika on.

3. vinkki: Usko hyvän voimaan, sano hyvä ääneen ja pyri olemaan hyvä

Riita vaikuttaa aina työpaikan tai luokan ilmapiiriin. Siitä todennäköisesti puhutaan ja sen lähellä olevia henkilöitä yritetään saada ottamaan kantaa puolesta tai vastaan. Tämäkin on täysin luonnollista, koska ihmiset ovat laumaeläimiä – ja tämä ulottuvuus olisikin tärkeä valjastaa edistämään sovintoa. Riidassa on usein enemmän osapuolia, jotka voivat vaikuttaa sen ratkaisemiseen kuin ne, jotka kutsutaan pomon tai rehtorin puhutteluun.

Ilmapiiri syntyy ääneen sanotuista asioista ja käytänteistä, jotka yhteisössä vaikuttavat. Jos työyhteisössä tai luokassa ilmenee kiusaamista tai syntyy riita, olisi tärkeä luotsata koko yhteisö tukemaan rauhaa. Tämä voi tapahtua myös täysin ilman ongelmapuhetta eli riidan julkista setvimistä. Jos yhteisössä sanotaan ääneen hyviä asioita ja toimitaan niiden mukaisesti, on sillä positiivinen vaikutus myös riitojen ratkaisuun.

Eräässä johtamisen oppaassa todettiin, että kun yrityksessä tapahtuu jokin epäonnistuminen, johtajan tehtävä on ottaa vastuu tapahtumasta syyttämättä työntekijöitä. Jos yritys onnistuu, on johtajan tehtävä kiittää työntekijöitään ja korostaa heidän onnistumistaan. Vaikkei konflikti tai riita ole sinänsä epäonnistuminen, voi se huonosti selvitettynä johtaa siihen. Hyvin selvitetty riita taas on yhteinen onnistuminen.

Luovuttamaton usko siihen, että riita saadaan sovittua ja jokin ratkaisu löytyy, on tärkeä sanoa ääneen ehkä montakin kertaa riidan selvittelyn aikana. Se pitää yllä toivoa. Kun etsitään käytännön ratkaisuja, mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja on aina olemassa paljon. Epätoivo voi saada osapuolet luovuttamaan, mutta sovittelijan tehtävä on auttaa osapuolia näkemään valoa tunnelin päässä. Sitä voi tehdä esimerkiksi osoittamalla luottamusta siihen, että riidan osapuolet pystyvät ratkaisemaan tilanteen.

Kurkkaa kortit:

Näiden asioiden menettämistä pelätään eniten – ja näin pelko saattaa vaikuttaa sinunkin käytökseesi

Olet kenties ollut joskus tilanteessa, missä jälkikäteen ihmettelet omaa käytöstäsi: ”Miten mä tolleen käyttäydyin äsken, ihan tyhmästi. Mitä oikein tapahtui?”. Tai toisinaan voit ihmetellä, kuinka fiksuna pitämäsi ihminen saattaa hetkellisesti tyhmentyä ja älykäs ajattelu sakkaa. Tuntuu, kuin hänen älykkyysosamäärä olisi pienentynyt ja näin itseasiassa onkin. Pelko tuhoaa kognitiivisia kykyjämme.

Tämän kaltainen tilanne voi nousta esiin esimerkiksi sosiaalisenmedian keskusteluissa. Kiihtyminen ja älyvapaan kommentin kirjoittaminen postaukseen tapahtuu tunteen vallassa. Päivien päästä törmäät omaan tekstiisi ja hävettää. Mitä oikein ajattelin tuolla hetkellä? Tai miten tietyssä hetkessä fiksu ja lämminhenkinen ystävä töksäyttää toisaalla esimerkiksi asiakaspalvelijalle, aikataulut sotkeneelle taaperolle tai liikenteessä toiselle liikkujalle. Mistä voi olla kyse?

On huomattu, että kun olemme pelon vallassa, älykkyys laskee. Aikaisemmin älykkäästä tulee idiootti.

Olemme usein vahvan tunteen äärellä ja tämä sotkee ja vaikuttaa monella tapaa vuorovaikutustilanteitamme. Kyseessä on kaikille meille tuttu, silti usein tunnistamaton tunne: Pelko. On huomattu, että kun olemme pelon vallassa, älykkyys laskee. Aikaisemmin älykkäästä tulee idiootti. On huomattu, että näissä tilanteissa älykkyysosamäärä laskee jopa 30 prosenttia.

Kun pelko ohjaa ihmistä, samalla hänestä tulee myös konservatiivisempi. Aikaisemmin suvaitsevaisempi ja liberaali ihminen muuttuu suvaitsemattomaksi ja kulmikkaaksi. Sitä sallivampi ihminen on esimerkiksi yhteiskunnan muutoksille, mitä vähemmän hän pelkää. Kun ihminen kokee turvaa, saavat joustavat ajatukset enemmän tilaa.

Kun pelko ohjaa ihmistä, samalla hänestä tulee myös konservatiivisempi.

Kun pelko lisääntyy, myös luovuus vähenee. Jos ihmisellä on paljon menetettävää, tila pienenee laatikon sisällä. Vastavuoroisesti luovuus laatikon ulkopuolella kasvaa, jos ihmisellä ei ole juuri mitään menetettävää. Näissä tilanteissa merkitystä on myös sillä, että millaisia ihmisiä meillä on ympärillä. Ryhmässä pelko helposti tiivistyy, luovuus vähenee ja konservatiivisuus lisääntyy.

Pelon suhteen olemme usein juuri menettämisen äärellä. Mistä mahdollisesti joudun luopumaan? Menettämisen pelko on pystytty jakamaan seitsemään eri ryhmään, mitkä ohjaavat monessa kohtaa vuorovaikutustilanteita ja ajavat meitä konflikteihin. Nämä seitsemän menettämisen pelon ryhmää ovat: ihmissuhde, paikka, sosiaalinen asema, identiteetti, tulevaisuus, tarkoitus ja asioiden hallinta. Näistä osa liittyy pinnallisiin ja lyhytkestoisiin etuihin, kuten raha, ylennys tai ajan hallinta. Osa taas liittyy syviin ja pysyviin tarpeisiin, kuten turvallisuus tai kunnioitus.

Seitsemän menettämisen pelon ryhmää:

ihmissuhde,

paikka,

sosiaalinen asema,

identiteetti,

tulevaisuus,

tarkoitus ja

asioiden hallinta.

Ihmisillä on perustavanlaatuinen tarve turvallisuuden tunteeseen. Jos pelon tunne voimistuu ja samalla turvallisuuden tunne järkkyy, tämän jälkeen olemme helposti kiihtyneitä. Tällainen yksilö ei ole kykeneväinen ottamaan järkipuhetta vastaan, hän kaipaa enemmänkin turvaa. Faktojen tuominen kasvojen eteen voi tuntua järkevältä, mutta harvemmin tehoaa. Usein tilanne vain pahenee. Tilannetta mutkistaa usein myös se, että pelon vallassa oleva yksilö ei itse huomaa olevansa pelon vallassa. Kuten sanottu, oma käytös saattaa alkaa hävettää vasta jälkikäteen.

Vuorovaikutustilanteet pelon vallassa olevan yksilön kanssa voivat tuntua usein haastavilta ja vaativatkin toiselta taitoa luovia. Usein kyse on turvallisen tilan luomisesta ja taidosta kuunnella. Samaan aikana kyse ei silti ole vain haastavista tilanteista: Tallaiset tilanteet tarjoavat alkupisteen kiinnittymiselle, yhteyden muodostamiselle ja suhteen viemisen seuraavalle tasolle. Kun pelon vallassa oleva ihminen pystyy kokemaan riittävää turvaa toisen ihmisen seurassa, voi hän olla valmis avautumaan ja näin yksilöiden on mahdollista tulla lähemmäs toinen toistaan.

Tutustus Kristiinan Komulaisen ja vankilapastori Jukka Vänskän luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin.

Taas se tuli – pimeä vuodenaika! 6 keinoa selvitä pimeydestä helpommin ja mukavammin

Toivottavasti pimeä vuodenaika kuluu tällä kertaa näiden vinkkien ansiosta!

1 Kynttilät, viltit ja kirjat

Ilmiselvin pimeän ajan lääke on käpertyä sohvalle kirjan, teen ja ehkäpä suklaan kanssa. Kesän aktiivisen ajanjakson jälkeen osa sinusta saattaa nauttia tai kaivata pysähtymistä, vaikka toisaalta se tuntuu joskus tylsältä. Tykkään itse keskustella viltin alle käpertyneenä kynttilänvalossa.

2 Maailmanmusiikki

Kuuntelen talvisin sambaa, salsaa ja bossa novaa. Täytän kotini brasilialaisilla ja kuubalaisilla rytmeillä. Kehoni seuraa joka kerta mukana. Jokin osa kehostani alkaa liikkua pehmeästi heti, kun kuulen latinorytmejä. Saatan tanssia esimerkiksi ruokaa laittaessani. Silloin pimeys unohtuu!

3 Kaunis valaistus

Kynttilät eivät ole ainoa pimeälle ajalle sopiva valaistus. Joillekin kirkasvalo toimii hyvin. Varmista, että kotisi valaistus on kotoisa ja miellyttävä. Pieni lukulamppu tai muu tunnelmavalo ikkunan edessä voi tuoda illuusion ulkomaailman valoisuudesta. Se myös estää muita näkemästä ikkunastasi sisälle.

4 Valoverhot

Valoverhot peittävät ikkunasta huokuvan pimeyden, joka tuntuu muutoin suorastaan imevän katseen. Ikkuna näyttää heijastavan pimeyden sijaan valoa, kun sen edessä on vaalea valoverho. Ja kun tähän yhdistää vielä luku- tai tunnelmavalon, ikkuna ei enää muistuta pimeydestä vaan heijastaa kauniisti valoverhojen laskoksia ja niiden kanssa leikittelevää valoa.

Tämä vinkki on pelastanut talveni ja tehnyt myös kodistani kotoisamman. Toiset eivät myöskään näe kotiini enää sisälle. Valoverhojen ja ikkunalle asetetun lampun yhdistelmä toimii tässä loistavasti!

5 Liike, venyttely ja tanssi

Keho tuntuu joskus suojautuvan pimeydeltä käpertyen itseensä. Joskus paikallaan makoilu on kotoisaa, mutta joskus se tuntuu enemmänkin vangitsevalta. Järjestä kotiisi tila, jossa sinun on helppo ja mukava liikkua: jumpata, venytellä, tanssia tai vaikkapa hieroa omia hartioitasi tai jalkojasi.

6 Värit

Pukeudu innostaviin väreihin ja lisää sopivia värejä myös kotiisi. Kutsuvatko sinua enemmän innostavat, kesäiset kuosit vai turvallinen, pehmeä harmaa?

Selviät pimeästä vuodenajasta parhaiten, kun

hyväksyt sen. Nyt on pimeää, ja kohta taas valoisaa.
teet käytännön ratkaisuja, jotka saavat sinut voimaan mahdollisimman hyvin pimeydestä huolimatta. Haluatko maalata, kutoa tai kokeilla uusia reseptejä? Opiskella uutta kieltä? Tehdä parisuhdeharjoituksia? Pitää enemmän yhteyttä ystäviisi? Ehkäpä voit käyttää pimeän ajan tietoisesti johonkin kiinnostavaan asiaan keskittyen. Niin valo kasvaa ainakin sydämessäsi! 💛

Kiinnostaako Mitran ihana tehtäväkirja pareille, jonka voi aloittaa missä vaiheessa vuotta tahansa? Katso tästä Meidän vuosi – lempeä matka parille!

Joskus täytyy jättää kaikki vanha taakseen, jotta jotain uutta voi tulla tilalle – Muutos on mahdollisuus silloinkin, kun se tulee kutsumatta

Tiina Nevanperä on taiteen tohtori, ratkaisukeskeinen taideterapeutti ja valmentaja. Herkän ja luovan Tiinan missio työssään Ateljee Mignonissa on tukea ihmistä elämänmuutoksessa kohti turvallisuutta, levollisuutta, omaa voimaa ja iloa.

Elämänmuutos tai siirtymä voi olla toivottu ja suunniteltu tai se voi aiheuttaa kriisin. Riippumatta siitä, mitä olet elämässäsi kokenut tai käyt parhaillaan läpi, voit alkaa luomaan itsellesi juuri sellaisen elämän kuin haluat.

Muutoksen tarve omassa elämässä on voinut syntyä tarpeesta hiljentää, tulla vähemmällä toimeen tai halusta päästä pois arjen sanelemasta oravanpyörästä. Se on silloin kaipuuta rauhoittumiseen ja hiljentymiseen. Jollain toisella siirtymä- tai muutosvaihe elämässä on tullut yllätyksenä ja varoittamatta, kuten avioero, sairastuminen tai läheisen kuolema.

Elämän siirtymävaiheessa epätietoisuus voi kalvaa mieltä ja huolet täyttävät ajatukset: onko minusta tähän, miten selviän? Peloista ja epävarmuudesta huolimatta, joskus vain täytyy jättää kaikki vanha taakseen, jotta uusi elämä mahtuu tulemaan sisään – myös silloin, kun uusi elämä tulee kutsumatta.

Muutokset pakottavat kohti tuntematonta ja jopa arvaamatonta. Valittu ja harkittu muutos vie ihmistä yleensä lähemmäs hänelle merkityksellistä, onnellista ja arvokasta elämää. Kun muutos ja siirtymä elämässä tulee pakotetusti ja arvaamatta, tilanne voi olla tuskallinen.

Muutoksessa ja siirtymävaiheessa on hyvä käydä läpi aiempia tilanteita, jotka ovat menneet hyvin ja joista on aiemmin selviytynyt ja näin saanut itselleen voimaa ja pystyvyyskokemusta. Mikä silloin auttoi, millaisista ajatuksista ja tekemisestä sait silloin apua ja voimaa? On hyvä keskittyä juuri omaan voimaan, mikä on sinun oma uniikki voimasi, mikä on sinun viisautesi? Kuka henkilö on ollut tukenasi ja millaista rohkaisua olet saanut häneltä. Voisiko tuo henkilö olla myös nyt tukenasi? Oletko valmis siihen, että sinua autetaan ja rinnallasi kuljetaan?

Kukaan ei tiedä, mitä muutos tuo tullessaan, mutta yleensä asioilla on tapana järjestyä. Vaikka kuulostaa kliseiseltä, niin elämä on kasvua, keskity siis omaan kasvuun. Anna aikaa ja ota tilaa itsellesi. Muutokset ja siirtymät elämässä ovat osa jaettua ihmisyyttä ja jokainen meistä käy tällaisia vaiheita läpi elämässään.

Tässä askeleita, jotka auttavat siirtymävaiheen ja muutoksen yli:

Tunne tunteesi, älä pakoile niitä.
Tunnista tarpeesi ja omat arvosi, mistä asioista sinulle merkityksellinen elämä koostuu.
Mieli luo kaikenlaisia skenaarioita ja pelottavia ajatuksia liittyen tulevaan. Huomaa, että kaikki ajatuksemme eivät ole totta. Opi suhtautumaan ajatuksiisi ajatuksina, ei välttämättä totena. Ajatukset liittyen menneeseen ja tulevaan ovat vain ajatuksia. Huomaa ajatukset, jotka tukevat sinua.
Harjoittele näkökulman vaihtamista. Mitä joku viisas, lämminhenkinen ihminen sanoisi sinulle tässä tilanteessa? Mitä itse sanoisit ystävälle, joka on samassa tilanteessa kuin sinä nyt – sano se itsellesi myös.
Päästä irti itseäsi koskevista pinttyneistäkin määritelmistä, olethan uuden edessä. Huomaa, milloin olet itsekriittinen.
Ole ystävällinen ja kiltti itsellesi. Tarjoa itsemyötätuntoista ymmärrystä itsellesi.

Jokainen muutos on askel sinua itseäsi kohti. Voimme oppia yllättäviäkin asioita omasta voimastamme käytyämme läpi elämässämme jonkin muutos- tai siirtymävaiheen. Nämä oivallukset vahvistavat omanarvontunnettasi ja kertovat niistä ominaisuuksista, jotka kantavat sinua nyt ja tulevaisuudessa.

Vanhempien uupumus on vaiettua ja jää usein tunnistamatta – 3 hälytysmerkkiä

Tuija Siljamäki on tiedetoimittaja (FM) ja kirjallisuusterapiaohjaaja sekä kahden nuoren aikuisen äiti. Hänellä on kokemusta on vaikeasti ruoka-allergisen ja tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen kasvattamisesta sekä uupumuksesta. Häneltä on ilmestynyt tietokirja Kuokkavieraita: diabetes, allergia ja meidän perhe (Kirjapaja, 2020).

Tuija Siljamäki. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen

Herään rapsutuksen ääneen. On pimeää, mutta sieluni silmin näen, miten vauvan pikku kynnet kuorivat ihoa. Kohta ovat posket taas vereslihalla, samoin sydämeni. On noustava, otettava vauva kainaloon nukkumaan. Tätä jatkuu viikko toisensa perään, kuukausia, pari vuotta. Allergiat alkavat helpottaa kaksivuotiaana.

Kolmivuotiaana alkaa taaperon loputon jano. Litroittain vettä, pillimehua ja kauramaitoa. Ja sen seurauksena yökastelu. Hän näkee painajaisia susista, jotka aikovat syödä hänet. Oireet paljastuvat tyypin 1 diabetekseksi. Päivisin pitää herkeämättä tarkkailla pojan vointia. Öisin pitää vahtia, etteivät sokerit laske liikaa. Jaamme vahtivuorot puolison kanssa.

En silti enää uskalla ummistaa silmiäni. Minusta tulee haamu, joka raahaa itsensä päivien läpi kofeiinin voimalla ja pelkää liian syvää unta. Päivisin kun lapset ovat päiväkodissa, jalkani kuljettavat pitkin kaupunkia enkä muista minne piti mennä ja miksi. Välillä menen vain peiton alle kesken työpäivän ja havahdun vasta kun ulkona hämärtää ja lapset pitää hakea päiväkodista.

Jälkikäteen uupumuksen hivuttava kuristusote on helppo tunnistaa. Hermostun kaikesta ylimääräisestä sählingistä. Tahra vahaliinassa saa sisimpäni romahtamaan. Puoliso raastaa hermoja pelkällä läsnäolollaan. Lajittelen pyykit, keittelen perunat ja suukotan lapset unille ilottomasti, kireä hymynaamio kasvoilla. On oltava hyvä äiti.

Vanhempien uupumus on vaiettua, ja jää usein tunnistamatta. On vaikea tunnustaa edes itselleen, että perhe-elämä on alkanut maistua pahvilta ja sitä tekisi mieli paeta. Kuka edes kehtaisi myöntää tämän, kun kaikki muut tuntuvat pitävän kiiltokuvakulisseja yllä ja hymynaamiota kasvoillaan?

Vanhemmuus on monelle toteutunut unelma, kutsumus ja elämän tarkoitus, joten on musertavaa, jos siinä ”epäonnistuu”. Vanhempien uupuminen noudattelee samaa kaavaa kuin työuupumus: liikaa tehtävää + liian vähän resursseja ja aikaa palautua = loppuunpalaminen. Perhe-elämästä tulee miinusmerkkistä, niin puolisoille kuin lapsillekin. Unelmaperhe-elämä voi aivan samoin kuin unelmatyökin polttaa ihmisen loppuun.

Loppuunpalamista on vaikea tunnistaa, sillä ihminen sulkee hälytysmerkeiltä silmänsä. Havahtuminen vaatii pysähtymistä – ja juuri sitä ei ehtisi tehdä kun arki vyöryy hyökynä päälle. Itsensä kuuntelemiseen ei jää aikaa, kun pitää robottina suorittaa tehtävä toisensa perään. Eikä silti mikään koskaan riitä. Jos tunnistat tämän, se voi olla yksi hälytysmerkeistä.

Milloin nauroit viimeksi? Jos siitä on viikkoja – tai mikä pahempaa kuukausia – saatat olla vaaravyöhykkeellä. Muistatko edes milloin olet viimeksi nauttinut lastesi seurasta, hymyillyt heidän toilailuilleen? Vai onko perhe-elämästä tullut vain ikävä velvollisuus loputtomassa tehtävälistassa?

Entä väsyttääkö ylettömästi, vaikka nukkuisit? Levittyvätkö päivät edessäsi loputtomana rämesuona, joita pitkin rämmit? Lopulta tekee mieli vain karata ensimmäisen lähtevän junan matkaan tai luovuttaa ja vajota suohon.

Erityisesti kolme oiretta kielii uupumisesta: 1) voimakas fyysisen ja henkisen väsymyksen tunne, 2) tunteiden etäännyttäminen, kuolettaminen, jolloin ihminen toimii ikään kuin automaattiohjauksella, 3) tunne siitä, ettei pysty riittävään vanhemmuuteen.

Jos tunnistit ja säikähdit, pelisi ei ole menetetty. Minä selvisin, sinäkin voit selviytyä.

Uupumisen ehkäiseminen on periaatteessa yksinkertaista: pitää vähentää vanhemmuuden rasitusta ja lisätä voimavaroja eli ladata sydämen pattereita. Lataat itseäsi, kun teet pieniäkin asioita, joista nautit. Jos olet jo uupunut, voi tuntua ylivoimaiselta keksiä, miten elvyttää itsensä. Siihen voidaan tarvita auttavaa kättä tai ammattiapua.

Älä jää yksin pahan olosi kanssa, vaan puhu. Puolisolle, ystävälle, neuvolassa tai terveyskeskuksessa.

Lähteet:

Sorkkila, M., & Aunola, K. (2020). Risk factors for parental burnout among Finnish parents: The role of socially prescribed perfectionism. Journal of Child and Family Studies. (Pdf)

Shpancer, Noam: Parental Burnout: when parenting becomes too much. What happens when parents are overwhelmed? Psychology Today -blogi, 1.8.2023.

https://www.psychologytoday.com/intl/blog/insight-therapy/202307/parental-burnout-when-parenting-becomes-too-much

Kun jokin elämänvaihe on päättynyt, mutta uusi ei ole vielä alkanut – muutosvaiheessa tarvitset luottamusta ja kärsivällisyyttä

Ovatko viime vuodet koetelleet voimiasi? Nakertaako jatkuva myllerrys luottamuksen tunnetta?

Ehkä jokin on elämässäsi muuttumassa, mutta et ihan saa uudesta tarinasta kiinni. Kaikki on kesken – ja siksi vähän turhauttavaa ja hämmentävää.

Mullistavat ajat ovat tuoneet väsymystä, epävarmuutta ja kaaostakin. Ehkä olet joutunut päästämään irti tutusta ja turvallisesta, siitä mikä elämässä kannattelee. Elämä voi tuntua huteralta tai tyhjältä.

Muutoksen keskellä tarvitset luottamusta. Kärsivällisyyttä. Ja silloin niitä yleensä on kaikkein vähiten… Joskus on tarpeen vain antautua. Uskaltautua lepäämään siinä hetkessä, kun vanha tarina on päättynyt, mutta uusi ei ole vielä alkanut.

Jos et kaipaa syksyyn suuria tavoitteita tai tavoitteesi on lähinnä selviytyä hetki hetkeltä, Tila tarinoiden välissä -workshop voi olla sinun juttusi. Ehkä taika löytyy nyt tummien tunteiden kokemisesta ja siitä, että saat olla turvallisesti ihan pihalla.

Tila tarinoiden välissä voi tarkoittaa esimerkiksi ajanjaksoa, jolloin

…jokin ihmissuhde on päättynyt, ja tunnet kaipausta tai surua
…olet kokenut menetyksen, ja elämä tuntuu toivottomalta
…olet käyttänyt liikaa voimavarojasi tekemiseen, ja nyt on aika levätä (mutta lepo tuntuu turhauttavalta)
…työ, opiskelu tai jokin projekti on päättynyt, eikä uutta ole näköpiirissä
…kaipaat elämääsi muutosta, mutta et tiedä, mitä se olisi

Tila tarinoiden välissä -workshop tuo levollisuutta muutokseen. Workshopin teemoja ovat syksyisessä hengessä irtipäästäminen, tyhjyyden tilaan laskeutuminen ja luottamuksen löytäminen. Kokoonnumme näiden teemojen äärelle täydenkuun aikaan – se on hyvä hetki hellittää (edes hieman!).

Tule mukaan vaalimaan elämän rosoja, varjoja ja sisäistä talvea, jolloin mikään ei kukoista. Suojaa itseäsi hetken aikaa maailman melskeeltä ja anna aikaa sille, missä olet nyt. Ehkä sumun keskellä jotakin kirkastuu.

Tila tarinoiden välissä -workshop sopii sinulle, joka

– elät läpi jonkinlaista muutosta tai myllerrystä
– olet kokenut viime vuosina väsymystä tai toivottomuutta
– epäilet, että jokin vaihe elämässäsi on tulossa tiensä päähän
– olet jo luopunut jostain vanhasta, mutta et tiedä, mitä sen tilalle on tulossa
– olet elänyt odotuksen tilassa, mutta toiveesi ei tunnu toteutuvan
– haluaisit rentoutua epävarmuuden keskellä (vaikka se tuntuu kamalan vaikealta)
– kaipaat elämääsi enemmän luottamusta ja kärsivällisyyttä

Tila tarinoiden välissä -workshop sisältää

– Hoitavaa joogaa, joka auttaa sinua juurtumaan kehoosi (yin-jooga, slow flow/hatha)
– Vapaata, tutkiskelevaa liikettä, joka purkaa levottomuuden ja turhautumisen tunnetta
– Intuitiivista kirjoittamista, joka keventää oloasi
– Kannattelevia sanoja, joiden äärellä voit levätä
– Mielikuvia, joista saat lohtua ja voimaa

Harjoitukset sopivat kaikentasoisille. Et tarvitse aiempaa kokemusta joogasta tai intuitiivisesta kirjoittamisesta. Jokainen voi soveltaa harjoituksia omaan tilanteeseen sopivaksi.

Tila tarinoiden välissä -workshop – lempeä workshop luottamusta ja kärsivällisyyttä kaipaaville

Ajankohta:

La 30.9.2023 klo 10–12.30
(Zoomissa – tallenne saatavilla!)

Hinta:

Early bird -hinta 39 e, kun ilmoittaudut viimeistään su 24.9.23
Normihinta 49 e, kun ilmoittaudut 25.9.23 alkaen

Ilmoittautuminen sulkeutuu 1 h ennen tapahtuman alkua.

Hinta sisältää:

– workshop-ohjelman
– Spotify-soittolistan käytettäväksi harjoituksen taustalla
– tallenteen workshopista käyttöösi 1 kk ajaksi
– pdf-muotoisen työkirjan, jonka avulla voit jatkaa intuitiivista kirjoittamista tapahtuman jälkeen
– ennakkotehtävän, jonka avulla voit virittäytyä teemaan etukäteen (vapaaehtoinen)

Ohjaaja:

Workshopin ohjaa henkisen hyvinvoinnin valmentaja & joogaohjaaja Katri Syvärinen. Katrin ohjaustyyli on inspiroiva, vaikuttava ja lempeän salliva. Etänäkin Katri luo harjoituksiin turvallisen tilan, jossa jokaisella on lupa rentoutua ja kohdata itsensä.

Paikkoja on rajattu määrä!

Heti ilmoittautumisen jälkeen saat paluupostina ohjeet kurssisivulle kirjautumiseen (tarkista myös roskaposti!). Kurssisivulta löydät Zoom-linkin, ennakkotehtävän sekä tapahtuman jälkeen tallenteen.

KYLLÄ, ilmoittaudun mukaan

HUOM! Jokainen vastaa itse siitä, että hänellä on osallistumiseen tarvittava nettiyhteys, laite ja Zoom-ohjelma. Tulethan hyvissä ajoin linjoille tarkistamaan, että saat yhteyden toimimaan. Kurssisivulta löydät ohjeistuksen Zoomin käyttöön, mutta emme voi antaa henkilökohtaista ohjausta teknisissä kysymyksissä.

”Ole kiitollinen jokaisesta hetkestä, kun olet hukassa” – rohkaisun sanoja sinulle, joka olet uuden edessä

Elämä on risteyksissä

siis kokeile eri suuntia,
mutta muista nauttia myös suunnattomuudesta

aseta tavoitteita,
mutta ole tasaisin väliajoin tavoittamattomissa

älä usko vääriin valintoihin
älä usko oikeisiin polkuihin
anna elämän sattua
anna sen tuntua

koe sanat
ja koe sanattomuus

tee pieninkin asia täydellä sydämellä
maailmassa,
jossa aito läsnäolo on katoava luonnonvara

muista, että usein kliseet ovat totta,
kuten vain tämä hetki on
elä siis nyt, älä sitten kun tai jos

äläkä usko jokaista ajatusta
älä usko jokaista tunnetta
älä jää kiinni niihin,
sillä maailmassa on niin paljon muutakin
ja täydellisyys on vain naamioitua pelkoa

uskalla juuttua maisemaan
älä etsi nopeinta reittiä
tarkenna niin kauan,
että näet
ole kiitollinen jokaisesta hetkestä kun olet hukassa

ja mikä tärkeintä
katso tähtiä
aina kun voit
hengitä ja muista mittakaavat

ja ennen kaikkea,
kuuntele nämä sanat,
vain jotta voit unohtaa ne
ja kirjoittaa oman totuutesi

Pelottaako lasta, ettei hän kuulu joukkoon? – 6 kannustavaa ajatusta, kun pelottaa

Pelot määrittelevät joskus elämäämme niin lapsina kuin aikuisinakin. Aikuisten pelot ovat usein erilaisia, mutta osa niistä on kenties sellaisia, joita on vetänyt perässään lapsuudesta saakka. Toinen pelkää mahalaskuja tai esiintymistä, kolmas pimeää ja kummituksia.

Hidasta elämää -kirjaperheen Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit -lastenromaanin kantavana teemana ovat erilaiset pelot ja epävarmuudet sekä niiden voittaminen. Tarinassa seikkailee viidakon voimaeläimiä, joilla kaikilla on omat pelkonsa. Voisiko viisailla ja herkästi aistivilla eläimillä olla auttavia ajatuksia meille ihmisillekin?

Kuusi erilaista pelkoa ja niihin liittyviä auttavia ajatuksia:

Pimeän pelko. (Jotain pahaa sattuu satavarmasti.)

”Kannattaa aina panna pompuksi, vaikka vähän pelottaisi. Muuten ei oikein koskaan pääse puusta pitkälle.”

-Milla-Maria Makakiapina.

2. Erilaisuuden pelko. (En kuulu joukkoon.)

”Ei erilaisuudessa ole mitään pelättävää. Päin vastoin! Olet ehkä erilainen mutta varmasti erityinen. Pienuutesi takia olet muita ketterämpi ja mahdut siksi poimimaan hunajat vaikeimmistakin paikoista. Jokaisella on omat vahvuutensa. ”

-Pilvi Perhonen.

3. Menettämisen pelko. (Joku tärkeä ihminen lähtee pois tai katoaa.)

”Monsuunitkin kuuluvat elämään. Myräkät menevät kuitenkin aina ohi. Ja kaiken sen jälkeen taivaalla möllöttää tuttu valopallo.”

– Pilvi Perhonen

4. Lentopelko. (Teen kuitenkin mahalaskun.)

”Jos et koskaan yritä, et voi onnistua. Pelko estää sinua elämästä elämää, joka sinulle kuuluu.” –

Pilvi Perhonen

-Mitä jos minä epäonnistun?

-Sitten me yritämme uudelleen.

5. Esiintymispelko. (Minulle nauretaan.)

”Kaikkia jännittää. Minä olen erityisen herkkä ja minua jännittää lähes aina. Mutta olen oppinut, että juuri jännitys johtaa onnistumisiin.”

– Pilvi Perhonen

6. Vapauden pelko. (Maailma tuolla jossain on pelottava paikka.)

”Vapaudessa ei ole mitään pelättävää. Jos mekin pärjäämme maailmassa, kyllä sinäkin pärjäät.”

– Pilvi Perhonen

P.S. Elämä on varsinainen värikartta asioita. Jotkut niistä ovat surullisia, toiset iloisia. Niistä kaikista muodostuu kokonainen maalaus.

Hidasta elämää -kirjaperheen lastenromaani Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit kantaa voimaannuttavaa viestiä: Herkkyys on voimavara, ja peloista luopumalla voi löytää oman supervoimansa. Kun pääsemme epävarmuuksiemme yli ja luotamme itseemme, olemme voittamattomia! Kirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille, ja se on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit -lastenkirjalle.