Epäonnistuminen tai leppoisammin todettuna mokaaminen ei tunnu kohdalle osuessa yhtään hyvälle, vaan suorastaan pahimmillaan lamauttavan pahalle. Epäonnistumista seuraa usein myös häpeä omasta käytöksestä. On varsin tervettä analysoida, että mikä meni vikaan ja käydä läpi mitä voisi tehdä paremmin. Itselläni kuten varmasti myös muilla jää joskus epäonnistumiset kalvamaan turhan pitkäksi aikaa. Koska kun akuutit epäonnistumisen aiheuttamat asiat on käyty läpi ja analysoitu mitä siitä voi oppia, olisi aika päästää irti.
Irti päästämiseen yksi hyvä keino mitä itse käytän, on ottaa asiaan etäisyyttä ja miettiä mitä tämä epäonnistuminen tarkoittaa isommassa kuvassa. Otetaan esimerkki kun olen epäonnistunut ihmissuhteessa ja se loppuu on se minulle iso kriisi jonkin aikaa. Kun nostaa ajatuksen korkeammalle, niin mitä se merkitsee omalle lähipiirille? Todennäköisesti pientä harmitusta siitä, että henkilö poistunee kuviosta, tai yhteydenpito voi ainakin monimutkaistua tai vähentyä. No mitä jos tasoa nostetaan ja katsotaan Nummelan kylän kannalta? (paikka jossa asun) ei minkäänlaista vaikutusta ihmisten elämään, mahdollisesti joku puolituttu kerran kahvipöytäkeskustelussa käy asiaa läpi, että nyt nekin ovat eronneet. Jos vielä katsotaan ylempää, niin koko Uudenmaan alueen kannalta asialla ei ole enää mitään merkitystä ja keskimääräistä Uusimaalaista ei voisi vähempää kiinnostaa, että seurusteleeko joku Simo vai ei. Tätä voi jatkaa vaikka kuin ylös ja lopulta isossa kuvassa tällä epäonnistumisella oli erittäin vähän merkitystä isossa kuvassa.
Jäin tätä keinoa erityisesti pohtimaan käydessäni keväällä Kreetalla lomalla. Siellä vierailin Yläkylässä, Ano Vouvesissa, missä sijaitsee maailman vanhin, tai ainakin yksi vanhimmista Oliivipuista. Puun varmaa ikää ei tiedetä, mutta vuosirenkaista on laskettavissa sen olevan vähintään 2000 vuotta vanha, tiedemiesten mukaan ikä voi kuitenkin olla ainakin tuplat, eli 4000 vuotta. Puu on siis nähnyt valloittajia useista aina Roomalaisista Saksalaisiin asti. Ollut olemassa, niin maailmansodat, mustat surmat, kuin Amerikan löytämisenkin. Sen tehtävänä on ollut tehdä oliiveja ja niitä se edelleenkin varsin kunnioitettavassa iässä tekee. Tämä sai miettimään, että välillä aikajänne on vaan huomattavan paljon pidempi, kuin seuraava palkkapäivä, kuluva kvartaali tai “ensi vuonna” Puun juurella on varmasti monet isommat ja pienemmän surut koettu, mutta isossa kuvassa puun kannalta mikään ei ole muuttunut, vaan se täyttää omaa tehtäväänsä. Sen rinnalla myöskin ihmiselämä näyttää armottoman lyhyeltä, eikä sitä kannata uhrata vanhoja asioita murehtien, tämä hetki ja tulevaisuus ovat kuitenkin ne ainoat asiat joihin voimme vielä vaikuttaa.
On siis hyvä välillä ottaa etäisyyttä ja askelia omasta elämästä taaksepäin ja suhteuttaa ne mittakaavaan. Aina ei tarvitse lähteä Oliivipuiden luokse, vaan pienempikin irtiotto riittää.
Olet ehkä huomannut, kuinka kohdatessamme elämän eteen heittämiä vaikeita kokemuksia oma sisäinen puhe voi muovautua ankaraksi ja itseä rankaisevaksi.
Itsen vähättely ja soimaaminen voivat jäädä päälle kuin paikoilleen juuttunut vinyylilevy ja jankuttaa samaa soimaavaa lausetta, joka lopulta laskee mielialaa ja voi aiheuttaa myös suurta ahdistusta.
Myös satuttavat suhteet ja toksisen kumppanin loukkaavat sanat saattavat ikään kuin koteloitua meihin ja vaikuttaa kokemukseemme omasta itsestä.
Tälle kaikelle haluan antaa sinulle vastalääkettä näiden seuraavien lempeiden ja itsemyötätuntoa huokuvien lauseiden avulla.
Voit toistaa jotain seuraavista lauseista itsellesi päivittäin, sellaista lausetta, joka juuri silloin koskettaa ja tuntuu tärkeältä.
Suosittelen, että tallennat nuo lauseet nappaamalla vaikka kuvakaappauksen, jotta muistaisit ne tämän jutun lukemisen jälkeenkin ja nuo lauseet tallentuisivat lopulta mieleesi kauniin tatuoinnin lailla.
Poimi siis alla olevista lauseista itsellesi yksi per päivä ja tee siitä rakastava ja voimauttava mantrasi.
Minä ansaitsen hyviä asioita, ne kuuluvat myös minulle.
Olen arvokas ja minulla, sekä tarpeillani ja toiveillani on merkitystä.
Minulla on oikeus osoittaa rakkauttani ja tulla rakastetuksi.
Mielipiteilläni on merkitystä ja sanani ovat arvokkaita.
Olen ylpeä itsestäni ja arvostan omaa panostani ihmissuhteisiin.
Olen vahva ja uskon itseeni, vaikka välillä epäonnistunkin.
Minulla on paljon hyvää tarjottavana ja annan sitä ihmisille, jotka kykenevät antamaan samaa myös minulle.
Olen herkkä, kiltti ja empaattinen. Ne ovat vahvuuksiani, joita minulla on oikeus suojella.
Katson lempeästi ja hyväksyn keskeneräisyyteni, koska kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitsekaan olla.
Arvostan ja kunnioitan kehoani, se on kantanut minua läpi vaikeiden aikojen ja tehnyt parhaansa.
Aion olla itselleni armollinen ja antaa aikaa toipumiseen, koska välitän itsestäni ja haluan itselleni hyvää.
Muistathan myös, että vaikka nuo sanat eivät tuntuisi vielä todellisilta tai jos niitä on vaikea sisäistää tai uskoa, se ei haittaa.
Rakkauden ja välittämisen kohdistaminen itseen voi alkuun olla haastavaa, mutta kun sinnikkäästi puhut mielesi sisällä kauniisti itsellesi voivat nämä lauseet todella jonain päivänä olla osa ihanaa sinua.
Tietoa, keinoja, ymmärrystä ja lohtua satuttavista suhteista toipumisen avuksi löydät kirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
Ihminen on melkoisen sinnikäs sissi. Me kestämme ihmeellisen suuren määrän stressiä kunhan pääsemme edes välillä palautumaan.
On myös olemassa positiivista stressiä, joka motivoi meitä saamaan asioita aikaiseksi. Toksiseksi stressi muuttuu kun se on voimakasta ja jatkuvaa. Sen taustalla saattaa olla esim. lapsuudessa koettuja haitallisia kokemuksia.
Stressin ja trauman purkutyö ei ehkä ole sellainen asia, mihin ryhtyisi riemusta kiljuen, mutta niiden aiheuttaman henkisen ja fyysisen paineen purkaminen todella kannattaa. Palkkioksi saa henkisesti kevyemmän repun, lisää energiaa, elämäniloa, parempia ihmissuhteita ja fyysiset krempatkin usein helpottavat.
Mitä toipumisen vaiheita voit odottaa?
Asiakkaitteni kanssa olemme monesti jutelleet siitä, että olisipa olemassa sellainen taikasauva, jolla saisi kymmenien vuosien taakan taiottua yhdellä heilautuksella tiehensä. Olo olisi kevyt ja autuas. Sellaiseen en ole vielä valitettavasti törmännyt, vaikka olen käyttänyt lukemattomia perinteisiä ja ei niin perinteisiä metodeja itseni ja toisten auttamiseksi. Oman hyvinvoinnin eteen tehty työ onneksi palkitaan. Jossain vaiheessa vaaka keikahtaa positiivisen puolelle ja huomaa voimavarojensa lisääntyneen. Elämä alkaa tuntua, näyttää ja maistua paremmalta. Matkalla on kuitenkin etappeja joita tulee eteen. Seuraavassa viisi tyypillistä paranemisoiretta.
1. Tunteiden ailahtelu ja purkautuminen
Kun stressi ja trauma alkavat purkautua, pitkään padotut tunteet pääsevät vapautumaan. Alat myös saada paremman yhteyden tunteisiisi sen sijaan, että tukahduttaisit niitä. Saatat tuntea monenlaisia tunteita ja se on ihan sallittua. Tunteille saa, voi ja kannattaa antaa tilaa tulla tunnetuiksi. Jos tuntuu siltä, että niistä ei pääse millään yli, niin osaavaa apua on onneksi saatavilla. Kuulluksi tuleminen, ymmärrys, tunteiden vapauttaminen ja lopulta mahdollinen anteeksianto vapauttavat vanhoista tunnetaakoista. Olo kevenee tonnin verran.
2. Väsymys
Jatkuva stressi ja valmiustilassa oleminen vie ihan uskomattoman määrän energiaa. Kun alat käsitellä menneitä ja keho ja mieli vihdoin saavat tilaa ja rauhaa toipua, voit tuntea olosi tolkuttoman väsyneeksi. Nukut 10-12 tuntia yössä ja päiväunet siihen päälle. Lepää riittävästi ja tee jotain mukavaa ja palauttavaa henkisen työn vastapainoksi. Pidä hauskaa aina kun siihen on mahdollisuus.
3. Syvien uskomusten oivaltaminen ja muutos
Sisäinen työskentely lisää itsetuntemusta. Sen seurauksena tulemme mm. tietoisiksi elämäämme ohjaavista syvistä uskomuksista. Me kaikki elämme ja teemme valintoja isolta osin automaattiohjauksella niiden ajatusmallien pohjalta, joita olemme omaksuneet. Tietoisuus omista uskomuksista auttaa haastamaan omaa ajattelua ja muuttamaan uskomuksia sellaisiksi, jotka tukevat aidosti hyvinvointia. Monelle se on havahduttava kokemus; kuin suomut putoaisivat silmiltä. Uudet ajatukset luovat uudenlaisen kokemuksen elämästä ja avaavat usein ovia, joiden olemassaolosta ei ollut aiemmin edes tietoinen.
4. Tarve pitää parempaa huolta fyysisestä kehosta
Trauma ja stressi aiheuttavat sitä, että emme ole läsnä tässä hetkessä emmekä omassa kehossamme. Kehossa voi olla tunnottomia alueita, ruoansulatuksen kanssa on haasteita, päänsäryt vaivaavat, uni kärsii, jne. Yksi tie toipumiseen ja parempaan oloon käy kehon kautta. Kun sisäinen turva lisääntyy ja alamme olla enemmän läsnä ja maadoittuneita, kuulemme kehon tarpeet paremmin. Monille syttyy halu pitää fyysisestä hyvinvoinnista entistä parempaa huolta. Ruokailu- ja liikuntatottumukset menevät uusiksi. Keho kiittää lisääntyneellä energialla ja vähentyneillä kivuilla ja kolotuksilla.
5. Uusien rajojen vetäminen
Toipumisprosessi avaa silmät myös niille tilanteille, joissa rajojamme on rikottu emmekä ole osanneet pitää puoliamme. Se voi herättää kiukkua. Kiukku on hyvä ja tärkeä tunne, joka auttaa meitä tunnistamaan ja vetämään terveet rajat. Rajanveto voi vaatia harjoittelua ja uskallusta. Epäonnistumisia ja ylilyöntejä sattuu, mutta se ei haittaa. Terveet rajat vahvistavat itseluottamusta, tekevät ihmissuhteista selkeämpiä, vähentävät turhautuneisuutta ja väsymystä ja vapauttavat aikaa ja energiaa itselle tärkeiden asioiden tekemiselle.
Toipumisen tueksi: Voit auttaa itseäsi palautumaan ja suitsimaan stressiä Herkän voimakorttien avulla. Korttien avulla tutustut itseesi syvemmin ja ne auttavat huolehtimaan omasta hyvinvoinnista. Voit tutustua kortteihin TÄÄLLÄ.
Jos kaipaat tukea itsestäsi huolehtimiseen, voit tutustua työhöni täällä.
Ihminen on rakennettu niin, että pelkojen avulla me selviämme hengissä. Jos polulla vastaan tuleva tiikeri tai karhu ei meitä pelottaisi, elämämme saattaisi olla paljon lyhyempi. Kun pelko liittyy henkiinjäämisviettiin, kannattaa peloista pitää kiinni.
Niin emme jää junien alle, putoa korkeilta kallioilta tai silitä sademetsässä myrkkykäärmettä.
Monesti pelko on kuitenkin joutava seuralainen, joka on mukana tottumuksesta tai jonkin traumatisoivan tilanteen jäämistönä.
Usein pelot liittyvät tulevaisuuteen ja siihen, miten minun käy. Yleensä käy hyvin. Joku sanoi, että lopulta kaikki järjestyy ja jos ei ole järjestynyt, vielä ei olla lopussa.
Aikuisena jo tiedämme, miten paljon turhaa aikaa olemme kuluttaneet tulevien asioiden murehtimiseen ja miten harvoin se on kannattanut.
Rakastan tarinaa, jonka kuulin kerran Muuji-nimiseltä gurulta Intiassa:
Muistatko mikä oli murheesi kolme murhetta sitten?
Entä kaksi murhetta sitten?
Entä sattuisitko muistamaan edellisen murheesi?
No enpä taida.
Miksi siis murehtisit nytkään, sillä seuraavan murheen ryömiessä liiveihin, et luultavasti tule muistamaan tämän hetkistäkään murhettasi.
Tulevien pelkääminen on muutenkin aikamoista ajanhukkaa, sillä meillä ei ole olemassa muuta kuin tämä hetki. Kun sitten pelottavasta tulevaisuudesta myöhemmin tulee tämä hetki, tilanne ei koskaan ole niin pelottava kuin etukäteen pelkäsi.
Monet pelkäävät lapsesta saakka esiintymistä. Se johtuu kenties omasta mielestä pieleen menneestä koulunäytelmästä tai uskomuksesta, että minulle nauretaan. Häpeän pelko vaivaa monia vielä aikuisenakin.
Itseltään tai vaikka lapseltaan voi kysyä, auttaako pelko sinua eteenpäin vai estääkö se sinua tekemästä elämässäsi jotain hauskaa ja mielekästä?
Kukaan ei toivo epäonnistumistasi ja tuskin kukaan nauraakaan, ellet sitten kerro hyvä vitsejä.
Vanhasta tottumuksesta mukana kulkeva pelko ei palvele meitä mitenkään ja se joutaa epävarmuuksien ja väärien uskomusten hautausmaalle.
Toki on pelkoja, joissa on todellisuuden siemen, mutta ne pelot perustuvat epätodennäköisyyksiin. Lentopelkoinen tietää, että putoaminen on mahdollista. Vesipelkoiselle hukkuminen on todellinen uhka.
Pelosta kiinni pitäminen on sallittua, mutta saattaa estää jotain kivaa tapahtumasta. Kenties tällaisia pelkoja voi vähintäänkin pohtia. Mistä ne juontavat juurensa ja miten todennäköistä on, että pahin pelkoni oikeasti toteutuu? Sillä onhan niin, että elämässä saattaa sattua koska tahansa oikeastaan mitä tahansa.
PS. Pidä pelosta kiinni silloin, kun elämäsi on siitä kiinni, päästä muuten irti.
Hidasta elämää -kirjaperheen lastenromaani Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit on humoristinen ja koskettava lastenromaani, joka kantaa voimaannuttavaa viestiä: Herkkyys on voimavara, ja peloista luopumalla voi löytää oman supervoimansa. Kun pääsemme epävarmuuksien yli ja luotamme itseemme, olemme voittamattomia! Kirjan johtotähtenä toimii Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit -kirjasta tuttu herkkä Pilvi Perhonen, jonka avulla kirja pureutuu herkkyyden tunnistamiseen ja herkkyyden näkemiseen voimavarana. Kirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille.
Mainosyhteistyö Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa.
Miten helpottaa stressiä syömällä? Kaikki mitä syömme, vaikuttaa suoliston kautta suoraan aivoihimme ja mieleemme. Suotuisa ruoka voi saada aikaan hyvän olon tunteita ja jopa lievittää tai ehkäistä väsymystä stressiä ja masennusta.
Jos elämä tuntuu kiireiseltä tai olo on alavireinen, voit saada hyviä keinoja mielen piristämiseen näistä ravitsemusterapeutti Leena Putkosen tarjoilemista tiedonjyvistä, jotka on poimittu hänen uusimmasta kirjastaan Superhyvää mielelle (Otava, 2023).
1. Näin stressi vaikuttaa koko kehoon
Vastaanotolla Putkonen puhuu joskus asiakkaansa kanssa pelkästään stressistä, sillä stressi vaikuttaa perustavalla tavalla kehon toimintaan, ruokahaluun ja sekä kehon että mielen hyvinvointiin. Ärtyvän suolen oireyhtymän synnyssä stressi on yksi keskeisimmistä mekanismeista. Laihduttajilla taas jatkuva stressihormonien koholla olo vaikeuttaa ja jopa estää painonpudotusta. Olipa vaiva mikä vain, todella usein on tarve puuttua stressiin ravitsemushoidon rinnalla.
Kroonisen stressin vaikutuksista suolistoon tiedetään, että se vähentää suolistomikrobiston monimuotoisuutta, haittaa suoliston liikkeitä ja eritystoimintaa ja vaikuttaa suolistoa suojaavan liman koostumukseen.
Stressihormoni kortisoli on yksi suoliston läpäisevyyttä lisäävistä yhdisteistä sekä akuutissa että pitkittyneessä stressissä. Suoliston läpäisevyyden lisääntyminen tarkoittaa sitä, että suolistosta pääsee verenkiertoon ja elimistöön herkemmin kaikenlaisia aineita. Kehon kannalta läpäisyvyyden lisääntyminen on järkevää, sillä stressin aikana se tarvitsee nopeasti vettä, elektrolyyttejä ja lisäenergiaa. Pulmana on, että samalla suolistosta siirtyy elimistöön myös tulehdusta ruokkivia bakteerien osia eli endotoksiineja.
Akuutissa stressissä keskushermostoon päätyvät endotoksiinit ovat hyödyllisiä, sillä ne välittävät tietoa aivojen puolustusmekanismeille, mutta pitkittyneessä tilanteessa nämä mekanismit häiriintyvät. Tämä näkyy esimerkiksi mielialaoireina, ja monissa psykiatrisissa sairauksissa suoliston läpäisevyys onkin lisääntynyt. Mielialaoireet ovat tuttuja myös suolistosairauksissa, joissa niin ikään suoliston liika läpäisevyys voi osaltaan selittää oiremekanismeja.
Elimistö ei osaa tulkita fyysisen ja psyykkisen stressin eroa vaan lisää suoliston läpäisevyyttä riippumatta siitä, mikä ärsyke on kyseessä. Muun muassa rasvainen ruokavalio, alkoholi ja rankka liikunta, kuten maratonin juokseminen, tekevät suolistosta läpäisevämmän. Myös kehon lämpötilan nousu on elimistölle merkki tarpeesta lisätä suoliston läpäisevyyttä.
2. Jos haluat hillitä stressiä, suosi näitä ruokia
Tutkimuksissa on havaittu, että tietynlainen ruokavalio auttaa hillitsemään stressiä. Eräässä tutkimuksessa stressaantuneiden tutkittavien ruokavalioon kuului erilaisia suolistobakteereiden ruuaksi sopivia prebioottisia kuituja sisältäviä vihanneksia, täysjyväviljoja ja palkokasveja sekä useampi annos suolistobakteeriston monipuolisuutta lisääviä fermentoituja ruokia tai juomia, kuten hapankaalia, kefiiriä tai kombuchaa. Lisäksi tutkittavia pyydettiin välttämään karkkeja, sokeroituja juomia ja pikaruokaa tutkimuksen ajan. Näitä ohjeita noudattaneilla koettu stressi väheni kuukauden aikana 30 prosenttia.
Psyykkinen ja fyysinen stressi aiheuttavat sekä tulehdusreaktion että oksidatiivista stressiä, mikä lisää monien ravintoaineiden tarvetta. Stressi lisää kivennäisaineiden, kuten raudan ja magnesiumin, käyttöä elimistössä. Tutkitusti niiden tasot putoavat hetkellisesti esimerkiksi sotilailla raskaissa fyysistä ja henkistä kuntoa vaativissa harjoituksissa. Hetkellinen elimistön tasojen madaltuminen ei ole ongelma, mutta tilanteen tasaannuttua ravintoaineita tarvitaan normaalia enemmän, jotta kudoksia saadaan kunnostettua stressin jäljiltä.
Pitkäaikainen stressi ja sen aiheuttama matala-asteinen tulehdus voivat alentaa elimistön tärkeiden kivennäisaineiden, kuten magnesiumin, sinkin ja raudan, tasoja kuten on havaittu masennusta sairastavilla. Tilannetta monimutkaistaa se, että esimerkiksi magnesiumin saannin ja varastojen vähyys voi osaltaan lisätä stressin kokemusta.
3. Alakulo tai aivosumu voivat viestiä perustarpeista – Näitä merkkejä moni ei huomaa
Yllättävän moni ei tunnista ajoissa, milloin kannattaisi syödä ja juoda. Selkeä janon tunne ja vatsan kurniminen ovat oikestaan vasta viimeinen varoitus. Sitä ennen keho antaa monta muuta merkkiä, jotka on helppo sivuuttaa siksi, että moni ei ymmärrä, mitä ne tarkoittavat.
Nälkä voi tuntua hyvin erilaisin tavoin, kuten päänsärkynä, keskittymiskyvyn herpaantumisena tai huonovointisuutena. Ärhäkkäimmillään nälkä ilmenee aggressiivisuutena: nälkäkiukku on aivan todellinen ilmiö! Nälän voi huomata esimerkiksi mielialan laskuna ja ajatusten synkistymisenä.
Yksi hyvin yleinen nälän ilmenemismuoto on ruoka-ajatukset. Ne voivat tarkoittaa ruoasta haaveilua, mutta ne voi vat myös liittyä ruokiin, joista kovasti pyrkii kieltäytymään esimerkiksi laihdutuskuurin aikana. Monilla nälän tunnistamista voi vaikeuttaa se, että laihuutta ihannoivassa maailmassa nälkä on saanut negatiivisen leiman. Todellisuudessa nälkä on kuitenkin positiivinen, elämää ylläpitävä ja mielihyvää ruokkiva signaali.
Nestevaje ilmenee ennen kaikkea vaikeutena keskittyä ja vaikeutena ponnistella älyllisesti. Nestevaje voi tuntua myös väsymyksenä tai alakulona. Työmuistikin voi pätkiä. Nestevaje ja energiavajeesta johtuva nälkä tunnetaan siis monesti kovin samalla tavalla. Nestevaje iskee herkimmin lapsiin ja ikäihmisiin.
Nestevajetta selvempi janon tunne on keholta voimakas merkki, melkein kuin hätäsignaali. Janoa tunnetaan, kun keho vaatii voimakkaan nestehukan takia elimistön vesivarantojen välitöntä täydentämistä.
Jos olo on päivän mittaan vetämätön, kannattaa siis pysähtyä miettimään, kuinka paljon päivän aikana on tullut juotua nestettä. Karkea suositus on 8 lasillista, eli noin 1,5 litraa päivässä, mutta tarve on yksilöllinen. Aivoille sopivan määrän huomaa kyllä olossa.
4. Anna keholle sitä, mitä se pyytää – kehon huijaaminen ei kannata
Oman kehon viestejä ei kannata jättää huomiotta, sillä niiden takana oleva tarve ei katoa itseään huijaamalla. Nälkään vastataan syömällä, väsymykseen nukkumalla, ahdistukseen tutkailemalla tunteita. Ruoasta nauttiminen iloisella mielellä terveellisyyttä arvottamatta auttaa ymmärtämään kehon signaaleja.
Kyky arvostaa omaa kehoa ja luottaa siihen ei ole pelkästään kiva ekstra elämässä, vaan se voi auttaa tulkitsemaan kehon signaaleja myönteiseen sävyyn ja toisaalta vähentää ahdistuneisuutta ja keho dissosiaatiota sekä parantaa tunnehallintaa.
Monesti kehoa arvotetaan painon, pituuden, painoindeksin tai jonkin terveysmittarin lukeman mukaan. Mieti näiden mittareiden sijaan, mikä kertoo sinulle, miten kehosi voi. Tässä esimerkkinä tavoitelista, joka on yhdistelmä Leena Putkosen asiakkaiden ideoista:
• Herään pääasiassa virkeänä.
• Niska-hartiasäryt ovat poissa.
• Tasainen energiataso pitkin päivää.
• Ruoka-ajatukset vähenevät.
• Pitkän tähtäimen tavoite: Jaksaisin toteuttaa haaveissa olleen pyöräretken saaristoon.
5. Näin autat rautaa imeytymään paremmin
Jos olet rautakuurilla, voi olla kiinnostava tietää, että hapatetut ruoat voivat tehostaa raudan imeytymistä. Vaikuttaa siltä, että elimistön matala-asteinen tulehdus, insuliiniresistenssi ja krooninen stressi saavat aikaan mekanismit, jotka sotkevat elimistön raudan imeytymistä ja varastoimista. Esimerkiksi tanskalaisten verenluovuttajien tutkimusaineistossa havaittiin yhteys matalan hemoglobiinin ja matala-asteisen tulehduksen välillä. Ilmiöstä on jopa käytetty ilmaisua kehon tulehdustilan aikaansaama anemia.
Eläinmalleissa onkin havaittu, että tulehduksen lisäksi psyykkinen stressi voi vaikuttaa rauta-arvoihin. Eräässä hiiritutkimuksessa stressi pienensi seerumin ja selkäytimen varastoraudan määrää ja haittasi punasolujen muodostusta.
Putkonen kannustaa arvioimaan oman elämän kuormittavuutta realistisesti. Jatkuva väsymys heikentää elämänlaatua merkittävästi, ja jos sen taustalla on fysiologinen selitys, se on luonnollisesti korjattava rautalisällä. Kuormituksen vähentäminen ja stressin hoito vaativat pähkäilyä, mutta ratkaisu on kuitenkin pelkkiä ravintolisiä kestävämpi.
6. Nämä ravintoaineet vaikuttavat mielenterveyteen
On tiedetty jo pitkään, että yksittäisillä ravintoaineilla voi olla vaikutusta mielenterveyteen. B3-vitamiinin puutoksesta johtuva pellagra aiheuttaa hermosolujen vaurioita, jotka ilmenevät dementiana. Vakava B12-vitamiinin ja folaatin puute voi ilmetä väsymyksenä tai masennusoireina. Lievemmät masennusoireet taas ovat tuttuja esimerkiksi raudan ja magnesiumin puutoksissa.
Uusin ehdokas hermovitamiiniksi on D-vitamiini, jolla on monia suotuisia vaikutuksia niin hermosolujen muodostuksessa, aivojen välittäjäaineiden tuotannossa kuin stressijärjestelmän rauhoittamisessa. Päivittäisellä 50 mikrogramman D-vitamiinilisällä voidaan tutkimusten mukaan lieventää masennusoireita.
Kalaöljyistä ravintolisinä tai ruoasta saatuna on tutkimuksissa ollut hyötyä masennusoireiden lieventämisessä silloin, kun saanti on ollut liian vähäistä ja elimistön mitattavat tasot matalia. Kalaöljyistä on ollut hyötyä masentuneilla tutkittavilla mutta ei terveillä. Tutkijat arvioivat, että elimistön rasvahappojen matalat tasot voivat selittyä riittämättömän saannin sijaan ennen kaikkea psyykkiseen sairauteen liittyvällä oksidatiivisella stressillä.
Lue lisää mielen hyvinvointia tukevasta ruuasta ja juomasta ravitsemusterapeutti Leena Putkosen uusimmasta kirjasta Superhyvää mielelle (Otava, 2023). Voit kuunnella sen esimerkiksi BookBeat-äänikirjapalvelussa TÄÄLLÄ. Jos sinulla ei vielä ole käytössäsi äänikirjapalvelua, saat 45 päivän maksuttoman BookBeat-kokeilun TÄÄLTÄ.
Ajatteletko olevasti vastuussa toisten tunteista? Pelottaako, että jos sanot, mitä ihan oikeasti tarkoitat, voit pahoittaa toisen mielen tai suututtaa hänet?
Minä olen pelännyt aiheuttavani muille pettymystä ja pahaa mieltä. Joskus olen jättänyt sanomatta asioita, jotka olisi ehdottomasti pitänyt ääneen sanoa ja joskus olen kaunistellut asioita, etteivät ne tuntuisi toisista niin pahalle. Näin toimien olen kuvitellut tekeväni toiselle palveluksen. Olen muokannut itseäni ja totuuttani muille sopivammaksi.
Hyvä tavaton sentään. Ihan kuin minä muka pystyisin vastaamaan muidenkin mielialoista ja tunteista. Ja kun varoin etteivät sanani tai tekemiseni satuta toista, toimin koko ajan omien oletusteni kautta. Filtteröin asioita sen läpi mistä oletin ja luulin toisen voivan pahoittaa mielensä tai pettyä.
Todellisuudessa jokainen voi vastata vain omista tunteistaan ja reaktioistaan. Vain itsestään.
Tottakai on tärkeää kommunikoida totuutensa toisia arvostaen ja kunnioittaen. Siitä, miten sanansa asettelee, on itse kukin vastuussa, muttei ikinä siitä, miten toinen niihin reagoi.
On tärkeää ottaa täysi vastuu omista sanoista ja teoista, muttei toisen tunteista ja reaktioista.
Tunneorjuudesta tunnevapauteen
Psykologian tohtori Marshall B. Rosenbergin mukaan toisten tunteisiin suhtautuessa kuljemme usein kolmen vaiheen läpi.
Ensimmäisessä vaiheessa, jota hän kutsuu ”tunneorjuudeksi” kuvittelemme olevamme vastuussa toisten ihmisten tunteista. Luulemme, että meidän tulee pitää kaikki muut onnellisina. Lähisuhteissa se saattaa merkitä sitä, että kiellämme omat tarpeemme. Alamme muodostaa erilaisia vastuita, velvollisuuksia ja pakkoja.
Toisessa eli kapinavaiheessa olemme vihaisia, emmekä halua enää olla vastuussa muiden tunteista. Tajuamme, kuinka raskasta on kantaa vastuuta toisen tunteista ja yrittää sopeutua niihin omalla kustannuksella. Päädymme ilmaisemaan tarpeitamme ehkä tiukallakin tavalla: ”Se on sinun ongelmasi! En ole vastuussa sinun tunteistasi!”
Kolmannessa eli tunnevapauden vaiheessa kohtaamme toisen myötätuntoisesti, emme koskaan pelosta, syyllisyydestä tai häpeästä. Otamme vastuun teoistamme ja tarkoituksistamme, muttemme toisten tunteista.
Säästää muuten hitosti energiaa kun puhuu vain omasta puolestaan eikä yritä kannatella muita. Ja pitää aina myötätunnon matkassa – niin itseä kuin muitakin kohtaan. Ihan uudenlainen vapauden tunne.
Rohkeasti rehellinen -uutuuskirja sisältää harjoituksia, joiden avulla tutustut rohkeampaan itseesi ja opit sietämään epävarmuutta. Opit lisäksi keinoja, miten uskallat sanoittaa ajatuksesi ja tunteesi etkä enää piilottele tai vähättele niitä. Kurkkaa kirja tästä.
Kulutamme elämästämme valtavan määrän aikaa unelmoimalla, millainen tulevaisuus meille avautuu. Suunnittelemme elämää pitkälle eteenpäin ja ajattelemme, että näiden suunnitelmien toteutuminen tekisi meidät joskus onnelliseksi.
Vaikka eläisimme jo onnellisesti aivan omanlaistamme arkea, vain harvoin osaamme arvostaa sitä kaikkea mitä meillä on. Moni pitää kliseisenä ajatusta, että meidän pitäisi elää hetkessä. Toiset pitävät lausetta mahdottomana toteuttaa. Sanat kätkevät kuitenkin sisälleen tärkeän opetuksen, mitä ei voi liikaa toistaa.
Lasten vanhemmat puhuvat usein ruuhkavuosien keskellä siitä, mitä kaikkea tekevät sitten, kun lapset ovat aikuisia. Silloin ajatellaan, että on aikaa toteuttaa omia unelmia ja elää täyttä elämää. Kiireinen ja joskus kuormittavakin arki saa monet ajattelemaan, että elämä on vain suorittamista. Tavallinen arki kätkee kuitenkin sisälleen paljon mittaamattoman arvokkaita muistoja.
Jossain vaiheessa lapset lentävät pois kotoa. Talossa on hiljaista ja tyhjää tilaa voi olla niin paljon, että taloon saisi tehtyä useammankin työhuoneen. Kun kaikki kiire ja hälinä on poissa, voi monen mieleen iskeä tyhjyyden tunne.
Mitä nyt teen, missä onnellisuus ja vapauden tunne viipyvät?
Kun mietimme elämää taaksepäin, huomaamme usein toteuttaneemme jo monenlaisia unelmia. Kaiken kiireen keskellä olemme saaneet vanhempina ylpeinä katsoa, kun lapsemme ovat ottaneet ensimmäiset askeleensa tai oppineet ensimmäiset sanansa. Olemme saattaneet lapset koulutielle, ja katsoneet kuinka askel askeleelta pienet lapset kasvavat itsenäisiksi aikuisiksi. Kaikkiin näihin hetkiin on mahtunut paljon hyviä ja tärkeitä tunteita.
Oman elämän muistoihin, kuten vanhemmuuden eri vaiheisiin pääset uppoutumaan myös Maria Vakkurin tehtäväkirjan Elämäni sanoina – Muistojen kirja avulla!
Tämä kirja on Sinulle, joka…
…haluat muistella elämäsi ikimuistoisimpia hetkiä
…tahdot kirjoittaa paperille palan elämäsi tarinaa
…kerrot kirjan avulla oman tarinasi myös seuraaville sukupolville
…koet, että kirjoittamisen avulla pystyt kertomaan rehellisesti omia ajatuksiasi elämästä
…tiedät, että elämä on suuri seikkailu
…haluat pohtia elämän eri vaiheita rauhassa jokaiseen hetkeen keskittyen
Juoruiliko työtoverisi jostakusta työyhteisössäsi? Muuttiko se omaa mielipidettäsi, miten näet pahan puhumisen kohteeksi joutuneen työkaverisi? Huomaatko nyt aiempaa paremmin, miten hankala, epäpätevä tai laiska ihminen työtoverisi on?
Jos mielipiteesi muuttui, saatat olla mukana työpaikkakiusaamisessa. Pahan puhumista kutsutaan myös mustamaalaamiseksi.
Mustamaalaamisen myötä työyhteisön jäsenet muodostavat yhteisen käsityksen siitä, että juoruilun kohteena oleva on esimerkiksi vaikea, epäpätevä tai laiska ihminen. Yhteinen käsitys kiusatusta oikeuttaa kiusaamisen ja tekee sen mahdolliseksi, sillä nyt saman mielipiteen vahvistavat useat työyhteisössä.
Pahan puhumisen jälkeen muut työtoverit alkavat yhä enemmän kiinnittää huomiota työtoverinsa huonoon puoliin samalla, kun he eivät kiinnitä itsessään ja toisissaan samoihin asioihin yhtä korostuneesti huomiota. Kaikki tekevät välillä virheitä tai ovat hankalia ja ärsyttäviä, ja nyt myös muut huomaavat nämä tilanteet tarkemmin, jos virheitä tekee kiusaamisen kohteeksi joutunut.
Ryhmän jäsenten väliset suhteet tuntuvat mustamaalaamisen myötä tiiviimmältä, sillä ryhmällä on yhteinen syntipukki, joka vahvistaa ryhmähenkeä. Kiusaamisen kohde saadaan näin suljettua ryhmän ulkopuolelle.
4 tapaa estää työpaikkakiusaamisen paheneminen
Jos huomaat tällaisen tilanteen työyhteisössäsi, siihen on puututtava työyhteisössä mitä pikimmiten. Jos pahan puhuminen etenee liian pitkälle, voi kiusatulla olla jatkossa vakavia vaikeuksia toimia tai tulla kuulluksi työyhteisössä.
Tästä syystä myös osa työpaikkakiusaamisen määritelmää on, että kiusaaminen on heikentää kiusatun mahdollisuuksia puolustaa itseään. Se edellyttää pitkään jatkunutta mustamaalaamista, johon on osallistunut useita ihmisiä työyhteisössä. Silloin voi käydä näin, ettei hän tule edes esihenkilölleen kuulluksi, kuten olen kuvannut tässä blogikirjoituksessani.
Sinulla on voima ja valta korjata tilannetta sekä ohjata sitä rakentavampaan suuntaan. Kiusaamisen pahenemista voit estää esimerkiksi näin:
2. Ohjaa keskustelu ja yhteistyö hyvään. Kerro, mitä hyviä puolia näet työtoverissasi. Etsi myös ratkaisuja tulehtuneeseen tilanteeseen.
3. Jos työtoveristasi puhutaan ikävästi hänen selkänsä takana, kerro hänelle asiasta, jotta hän voi puuttua tilanteeseen.
4. Pyydä esihenkilöltä tai HR:ltä, että työyhteisökulttuuria kehitetään rakentavammaksi ja tilanteeseen puututaan. Tilanne voi vaatia esimerkiksi työnohjausta. Voit ottaa asian esille myös työterveyshuollon tai henkilöstön edustajien kanssa.
Mustamaalaamiseen mukaan meneminen on aina helpompi ratkaisu kuin vastavirtaan uiminen. Sinusta voi tuntua huojentavalta, että ainakaan minä en ole tällä kertaa sen kohteena. Ehkä mustamaalaaminen myös parantaa asemaasi työpaikallasi jollakin tavalla.
Toivon, että löydät kuitenkin rohkeuden toimia toisin. Tilanne ei ole millään tavalla helppo, mutta se vaatii nopeita toimia myös sinulta. Jos tilanne etenee tai on jo edennyt työyhteisössäsi liian pitkälle, on se vaikeampi selvittää. Tulehtunut tilanne tuo myös sinulle huonoa oloa pitkällä tähtäimellä.
Tämä teksti on itsenäinen jatko-osa Hidasta elämää -sivustolla aiemmin julkaistuun tekstiin Epäonnistuneen isän tunnustukset, jonka voit lukea täältä.
Minusta piti tulla isä, joka sulautuu siihen ikiaikaiseen jatkumoon, jossa mies vaeltaa metsässä ja saalistaa perheelleen syötävää. Tuo tuoreen paistin vaimolle ateriaksi valmistamista varten, jonka jälkeen istahtaa kodin edustalle raapimaan karvaisia kiveksiään ja suojelemaan perhettään mahdollisilta vaaroilta. Isä, joka pitää kaiken koossa vakaalla ja vankalla maskuliinisella olemuksellaan.
Elämä näytti toisin.
“Haluatko mukaasi pussillisen kantarelleja sekä omasta maasta poimittuja pottuja ja sipuleita”, kysyi toisen lapseni äiti. “Niin ja mustikoita olisi myös litran verran, itse poimittuja nekin”.
Isän rooliksi jäi metsästää lähiön Alepasta tilliä ja laktoositonta kermaa. S-etukortti vinkui kivisen keihään tavoin.
Minulla on kaksi lasta, molemmilla eri äidit. Kulmakarvat ovat nousseet yhdellä jos toisella. Niin tai näin, väkevämpää oman itseni kasvattajaa en ole kuuna päivänä kohdannut. Omasta egosta irti päästäminen on viikoittainen harjoitus (joulu- ja kesälomien suunnittelun aikaan päivittäinen).
Marssijärjestys on selkeä. Tärkeintä on se, että lapset pysyvät hengissä. Toiseksi tärkeintä se, että vanhemmilla pysyy pää kasassa. Sen jälkeen tulee monta tyhjää askelmaa, joiden jälkeen koittaa loput tärkeydet (jotka eivät loppupeleissä ole kovin tärkeitä).
Paras isä on itsestään huolehtiva isä
“Mä en haluu, että me mennään kotiin, koska siellä sä vaan makaat sängyllä ja katot puhelinta”, totesi toinen lapsistani taannoin. Auts! Vuoden isän pysti lipeäsi jälleen näpeistä. Niin käy lähes joka päivä. Liukas pytty.
Kun olen kuormittunut, en jaksa olla täydellisen läsnä sen enempää itselleni kuin omille lapsilleni. Aina asiaan ei voi vaikuttaa, useimmiten voi. Vaikka uhrautuminen kaikuu sankaruutena vanhempien keskinäisessä puheessa, on kaikkivoipaisin isä hän, joka pitää huolen ennen kaikkea itse itsestään. Ei lentokoneessa turhaan kehoteta pukemaan happinaamari ensin itselle.
Ydinperheen ideaali leijuu yhteiskunnan yllä yhä sen verran sakeana, että yhteisvanhemmuuden ylistäminen nostattaa helposti punan poskille.
Vaan mitä sitä kieltämään, selkeät ja säännönmukaiset tauot lapsiarjesta mahdollistavat sen, että omat voimavarat pysyvät pääsääntöisesti vähintään siedettävinä. Jos mukuloiden välinen kinastelu hiertää kohtuuttomasti, voin suunnata katseeni tulevaisuudessa siintävään kiintopisteeseen, jolloin pääsen latautumaan hiljaisuuteen. Tarvitsen sitä. Ja kun otan itse vastuun tarpeistani, kykenen paremmin olemaan isä, joka on läsnä eikä vain paikalla.
Toki avainasemassa on vanhempien keskinäinen kunnioitus ja luottamus sitä kohtaan, että matkaa tehdään, jos ei samassa veneessä, niin ainakin samassa venesaattueessa. Moisen päälle valetaan pohja, jonka päälle rakentuu kestäviä asutuksia. Niissä sekä lasten että aikuisten on hyvä elää, vaikka sitten vuoroviikkosysteemillä tai joka toinen viikonloppu tai jotain siltä väliltä.
Vanhemmuus on maailman vaikein suoritus
Hampaiden pesu, tukan harjaaminen, vitamiinit, äidille menevät vaatteet, isälle jäävät vaatteet, muutokset kalenterissa, kotiläksyt, kaverisynttärit, Wilma, Daisy… Vähemmästäkin alkaa pilli viheltämään.
Rutiinit ovat tärkeitä, mutta joskus niihin takertuu kuin rapu verkkoon. Uskoakseni yksi yleisimmistä vanhempien välisistä kinastelun aiheista liittyy juuri rutiineihin. Yksi parhaista lukemistani parisuhdeneuvoista kehottaa olemaan kommentoimatta puolison imurointia. On takuuvarmaa, että jälkeenpäin jostain löytyy pölyhiukkanen, jonka jälkeen kaikkien päivä on pilalla.
Sama pätee nallevitamiinien muistamisen suhteen.
Kävimme toisen lapseni äidin kanssa vuosia sitten kiivaan keskustelun neuvolassa liittyen toisistamme poikkeaviin kasvatusmenetelmiin. Kränää aikansa seurannut hoitaja totesi, että voimme olla turvallisin mielin, sillä moisilla valinnoilla emme onnistu lastamme pilaamaan. Puritaanista ruokavaliota tai nukkumaanmenoaikaa oleellisempaa on noudattaa säntillisyyttä siinä, että voi olla läsnä turvallisena ja rakastavana vanhempana.
Luoda ennemmin tilaa, kuin että yrittää täyttää sen.
Epäonnistunut maskuliininen isä
Maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat termejä, joita viljellään tiheään etenkin hyvinvointipiireissä. Aikuiset miehet hakkaavat paidattomina rintalihaksiaan ja kurottavat aikaan, jolloin mies ampui jousella metsäkauriin perheensä syötäväksi.
Samaan aikaan epäonnistunut isä herää yön pikkutunneilla siihen, kun toinen lapsista toteaa, että “iskä mulla on paha olo”. Profetaalista ennustusta seuraa oksennussuihku, joka kuorruttaa koko sängyn. Seuraava tunti menee siivotessa ja arvioidessa, voiko lakanat jättää pesuhuoneeseen odottamaan aamua ilman pelkoa siitä, että koko asunto haisee herätessä yrjölle ja pirjolle. Kaiken keskellä tärkeintä on rauhoitella lasta ja varmistaa, että hän saa unta. Varhain aamulla pirisevä herätyskello ei ole järin kiinnostunut yön tapahtumista.
Näissä hetkissä mielen sopukoissa pyörii asioita, joista yksikään ei puolla sitä, että tuntisin oloni maskuliiniseksi isäksi, joka saa ja rakentaa pesää.
Epäonnistuneen isän parhaat ystävät ovatkin heitä, jotka jakavat saman kokemuksen ja siihen liittyvän riittämättömyyden tunteen. Sen, että oma isyys kuulostaa useimmiten ennemmin vaimealta pierulta kuin uhmakkaalta sotahuudolta.
Kun nostaa reilusti käden ylös ja tunnistaa osaamattomuutensa ja vajavaisuutensa, on mahdollista muodostaa turvallinen tila ihmisenä olemiselle. Se tila ei koostu ennalta määrätyistä rooleista tai odotuksista, vaan irti päästämisestä ja keskinäisen yhteyden tunnustamisesta.
Omien lasteni perhe ei mahdu neljän seinän sisään, vaan ennemmin leirinuotiolle. Sen lämpöön mahtuu exiä, nyxiä ja nyxän exiä. Kaikilla, enemmän tai vähemmän, lämmin tunne siitä, ettei juuri mikään mennyt kuten ennakkoon piti, mutta meni silti aika hyvin.
Tunnistatko luonnossa syötäviä marjoja? Onko lähimetsässäsi esimerkiksi mustikkaa? Mustikan miedosta mausta useimmat lapsetkin pitävät. Pieni lapsi maistelee yleensä mielenkiinnolla uusien marjojen makua. Ota iloinen ja aurinkoinen mieli mukaan marjaretkelle eväiden, kumisaappaiden ja säänmukaisen vaatetuksen lisäksi.
Jokaisenoikeuksiin (jokamiehenoikeuksiin) kuuluu oikeus kerätä marjoja syötäväksi Suomen luonnosta. Opi erottamaan syötävät marjat myrkyllisistä. Kun tunnistat itse syötävät marjat, ei epätietoisuus estä viemästä myöskään lasta maistelemaan marjoja. Tässä neljä marjaa, jotka on helppo tunnistaa lähiluonnossa.
Mustikka
Mustikan marja on sininen. Mustikan lehti on vihreä, soikea, sahalaitainen ja ohut. Mustikka kasvaa tuoreissa kangasmetsissä ja muissa kosteissa metsissä. Mustikan paras poiminta-aika on heinäkuun loppupuolelta elokuun loppuun. Mustikoita voi säilöä esimerkiksi pakastamalla.
Puolukka
Puolukan marja on punainen. Puolukan lehti on päältä vihreä ja alapuolelta vaaleanvihreä. Lehti on paksu ja ikivihreä. Puolukkaa on runsaasti valoisissa ja kuivahkoissa kangasmetsissä. Puolukan poiminta-aika on elokuun lopulta jopa lokakuun alkuun.
Variksemarja
Variksenmarja on kiiltävänmusta ja vahapeitteinen. Variksenmarjan lehdet ovat vihreitä ja onttoja. Variksenmarjaa kasvaa tuoreilla, sekä kuivilla ja kuivahkoilla kankailla. Myös kostea räme on variksenmarjalle hyvä kasvualusta. Variksenmarjan poiminta-aika on elokuun alusta aina lumen tuloon saakka.
Juolukka
Juolukan marja on harmaansininen ja sisältä vaalea. Lehti on ehytlaitainen, päältä sinivihreä ja alta vaaleanvihreä, ja se on muodoltaan suippomainen. Juolukkaa on yleisesti märillä kankailla, soiden reunoilla, järvien rannoilla sekä Pohjois-Suomen kangasmetsissä ja tunturikankailla. Juolukan poiminta-aika on elokuussa.
Ole rohkea, lähde tutustumaan rauhassa ensin yhteen marjaan, ja anna lapsenkin tutustua uutuusmakuihin. Istukaa lapsen kanssa mättäälle ja nauttikaa yhdessäolosta kauniissa luonnossa. Lapsen kanssa marjastaessa on hyvä huomioida, ettei kyllästytä lasta odottamalla liian suurta marjasaalista tai viipymällä retkellä liian kauan ilman miellyttävää taukoa. Voisikohan aikuinen ottaa mallia lapsen tavasta pysähtyä hetkeen ja nautiskella kiireettömästi? Kiireettömyys on avainsana siihen, että lapsi oppii nauttimaan luonnossa olemisesta. Eikä haittaa, jos mustikka vähän sotkee lapsen käsiä ja suupieliä; pieni mustikkanaama metsässä on hellyttävä näky.
Muistatko tarinan Muumisadun näkymättömästä lapsesta: kuinka Ninniä kasvatti ensin ironinen ja ilkeä täti ja sen seurauksena lapsesta oli tullut näkymätön. Muumien luona ja heidän lempeän suhtautumisen ansiosta Ninni alkoi hiljalleen taas muuttua näkyväksi. Lopulta hän uskalsi myös puolustautua ja näyttää vihaa, jonka seurauksena hänestä tuli täysin näkyvä. Tove Jansson taisi todella tietää mistä kirjoittaa! Tuo tarina on nimittäin sisäisesti täysin TOTTA ja arkipäivää hyvin monella vielä aikuisenakin. Liian moni aikuinen kantaa näkymättömän lapsen arkkityyppiä sisällään.
Yllättävän moni aikuinen kamppailee sisäisesti sen asian kanssa, että ei uskalla olla täysin oma itsensä muiden seurassa. Tämä voi näkyä monin eri tavoin:
jättää oman mielipiteen sanomatta ja vähättelee sitä itsekin
vaikenee, koska pelkää kritiikkiä, konfliktia tai hylkäystä joko tiedostaen tai tiedostamattaan
yrittää alitajuisesti piiloutua muiden katseilta, vaikka ne olisivat hyväntahtoisia tai neutraaleita
häpeää kehoaan tai kehonosiaan eikä esim. uskalla pukeutua niin persoonallisesti kuin haluaisi tai ilmaista itseään rennon vapautuneesti
ei tartu elämässä tilaisuuksiin, jotka voisivat muuttaa käsitystä itsestä, vaan tyytyy haaleaan ja latteaan, hajuttomaan ja mauttomaan, jopa myrkyllisiin olo- ja ihmissuhteisiin
tuntee jatkuvaa epävarmuutta omasta itsestään ja kelpaavuudestaan ihmisenä
vertailee ja arvottaa itsensä huonommaksi kuin muut
ei edes itse oikein tiedä kuka on ja mitä haluaa…
Nämä ovat yleistyksiä, enkä suinkaan vihjaa, että kaikkien pitäisi olla koko ajan supermenestyneinä äänessä ja estradilla. Suomalainen kulttuuri on täysin eri kuin vaikkapa rapakon takana, eikä meidän tarvitse ottaa sieltä mallia ja muuttua joksikin muuksi kuin mitä olemme! Silloin menemme ojasta allikkoon. Voimme silti oppia muilta jotakin tärkeää ja rohkaistua olemaan näkyvämmin oma itsemme.
Haluan nyt lempeästi ravistella sinua huomaamaan näkymättömyysviitan ylläsi. Kysy itseltäsi miksi ja keneltä piiloudut? Milloin olet alkanut uskomaan, ettei sinun kannata näkyä? Oliko kasvatuksesi kohtuuttoman ankara, lapsuuden olosuhteesi traumaattiset tai kärsitkö koulukiusaamisesta? Nämä saattavat olla juurisyitä näkymättömyysviitalle… selvitä kuitenkin aina itseäsi tunnustellen tai ammattilaisen kanssa oman elämäntarinasi syy- ja seuraussuhteet. Tarkoitus on oppia ymmärtämään itseään tuomitsemisen sijaan.
Tuon sinulle nyt hiukan erilaisen näkökulman tähän teemaan. Olen nimittäin oivaltanut, että meidän jokaisen olisi ensisijaisesti tärkeintä tulla itselleen näkyväksi ja tulla ulos suojakuorista, jotka ehkä laitoimme yllemme kauan sittten… lapsuuden alitajuiset uskomukset sekä ylisukupolviset asenteet nimittäin vaikuttavat paljon enemmän kuin ehkä vieläkään ymmärretään!
Näkymättömänä alamme lopulta hävitä itse itseltämme. Sen vuoksi tunnemme olevamme hukassa, jumissa tai jämähtänyt sisäisesti.
Mikäli olet viime aikoina pohtinut: “Kuka minä olen? Mitä minä haluan?” Saatat olla juuri siinä hedelmällisessä hetkessä, jolloin sisäinen muutos kolkuttaa olkapäätäsi. *KOP KOP, minä täällä, ELÄMÄ, älä enää laahusta unissakävelijän tavoin, vaan herää näkemään itsesi ja olemaan se valo joka olet!*
Sen sijaan, että kipuilet miksi et uskalla olla näkyvä muille tai pelkäät mitä muut sinusta ajattelevat, olisiko kuitenkin tärkeämpää muuttua ensin itselleen näkyväksi! Alkaa olla TOTTA eli totuudellinen ja rehellinen itse itselleen? Tarkoitus on päästää irti näkymättömän lapsen identiteetistä ja omistaa se, mitä nyt on! Uskaltaa avata rohkeasti suu ja kertoa oma näkemys (sinulla on varmasti jotain arvokasta annettaa muille, usko pois!) vaikka hermosto heittäisi aluksi volttia sisälläsi sen seurauksena ja häpeä nousisi pintaan. Astu esiin.
Mitä se voi käytännössä tarkoittaa, että tulet itsellesi näkyväksi?
Lakkaat kätkemästä ja torjumasta niitä tunteita, joita olet tähän mennessä niellyt. Alat hiljalleen laajentaa sisäistä kapasiteettia tunnetaitojen osalta (tarkoitan hermostoa ja keho-mieliyhteyttä) ja opit kohtaamaan itsesi sillä tavoin askel askeleelta.
Kohtaat ja alat hoitamaan sisäistä lastasi lempeästi. Rohkaiset pientä itseäsi muuttumaan jälleen näkyväksi: rakkaudella ja hyväksynnällä raviten. Tuot pienelle itsellesi turvaa, jotta uskallat taas iloita ja nauttia elämästä. Valjasta sisäinen aikuinen sisäisen lapsesi turvasatamaksi.
Alat vähitellen kyseenalaistaa sitä negatiivista tarinaa, jota itsestäsi kerrot eli havaitset ja kyseenalaistat vanhentuneet ja rajoittavat uskomukset sinusta itsestäsi. Sisäinen puheesi kyllä paljastaa sinulle kaiken tarpeellisen, mikäli maltat pysähtyä itsesi äärelle ja kuunnella.
Tiedostat vahvuutesi, voimavarasi, arvosi ja näet itsessäsi sen hyvän ja kauniin… ei vain vikojen ja puutteiden tonkimista, vaan positiivisten ominaisuuksien aktiivista tiedostamista ja hyödyntämistä arjessa. Kannattaa myös opetella kiittämään itseään.
Lähdet aktiivisesti opettelemaan itsesi kuuntelua päivittäin pysähtymällä (rentoutushetki, meditaatio tai jokin muu sinulle toimiva tapa) sekä parantamaan itsetuntemusta ja itsearvostusta esimerkiksi terapeutin, valmentajan, ystävän tai muun auttajan kanssa. Tarvitset hyväksyvän peilin, jotta uskallat astua kuorestasi ulos. Saatat myös palata sinne hetkeksi takaisin, jonka vuoksi pysyvä muutos vaatii aikaa, tukea ja kannustavaa tietoista prosessia. Ei pikakikkoja tai taikatemppuja, vaan inhimillisyyttä ja läsnäoloa.
Asetu itsesi puolelle vetämällä tietoisesti rajoja myös muille. Tämä on täysin välttämätöntä ja kysyy sekä kärsivällisyyttä että rohkeutta. Rajat tuovat elämääsi selkeyttä ja olemukseesi itsevarmuutta, sillä tiedät miten sinua saa ja miten ei saa kohdella. Rajat ovat rakkautta.
Nukkumaan rauhoittuminen voi olla hankalaa, jos kiireisen päivän tapahtumat surisevat vielä päässä. Saatat jo stressata etukäteen, saatko varmasti nukuttua hyvin seuraavaa päivää varten. Rauhoittumista kannattaakin tukea sekä kehon että mielen kautta. Tässä muutamia luonnollisia keinoja parantaa unta.
1. Kirjoita mieltä kiihdyttävät ajatukset pois ennen nukkumaanmenoa
Jos unta etsiessäsi huomaat ajatustesi vilistävän aiheesta toiseen kuin apina konsanaan, varaa päiväkirja tai muistikirja ja kynä yöpöydällesi. Ennen nukkumaanmenoa kirjoita kirjaan kaikki mieltäsi painavat asiat. Kirjoittamalla huolesi ylös työstät sinua hereillä pitäviä huolia ja olosi helpottaa. Päiväkirjaan saat myös kirjattua muistiin kaikki ne uudet ideat, jotka usein tuntuvat iskevän juuri nukkumaan mennessä. Sen sijaan, että yrittäisit pysäyttää rauhattomat ajatuksesi, kirjoita ne ylös ja jätä sivuun odottamaan seuraavaa päivää.
2. Nauti aamuisin valosta
On lääketieteellisesti todistettu, että valo voi auttaa kehon biologisen rytmin sopeutumisessa maapallon kiertoon. Keinotekoisen valon myötä kehomme sisäiset kellot ovat kuitenkin menneet sekaisin. Jotta voit luoda itsellesi tietyt heräämis- ja nukahtamisajat, kannattaa pyrkiä auringonvaloon mahdollisimman pian herättyäsi. Aamuauringonvalo auttaa heräämään ja piristymään, mutta myös tuntemaan itsensä väsyneeksi illalla, kuin aikataulutetusti.
3. Syö tryptofaania sisältäviä ruokia
Serotoniinin ja melatoniinin puutteen negatiivinen vaikutus unirytmiimme on nykyään jo yleisessä tiedossa. Molempien näiden hormonien tuotanto riippuu aminohappo tryptofaanista. Syömällä enemmän tryptofaania sisältäviä ruokia voit parantaa unesi laatua. Kurpitsansiemenet ovat hyvä tryptofaanin lähde: noin 100 grammaa kurpitsansiemeniä voi sisältää jopa 600mg tryptofaania. Muita luonnollisia tryptofaanin lähteitä ovat pähkinät, siemenet, tofu, kalkkuna, kala, kaurat, pavut, linssit ja kananmunat.
4. Hiljennä nukkumisympäristösi, mutta älä liikaa
Meluisa ympäristö haittaa rauhallista unta, mutta yllättävää kyllä, myös täysin äänetön ympäristö voi olla haitaksi. Yön aikana käyt läpi erilaisia unen vaiheita, joista osa voi olla melko kevyitä. Jos nukut täysin äänettömässä ympäristössä, jopa hengityksen ääni voi herättää sinut näiden kevyiden univaiheiden aikana. Jotkut käyttävät valkoista kohinaa tuottavia laitteita tai soittavat pienellä äänenvoimakkuudella rauhoittavaa musiikkia luodakseen ympäröivää ääntä, joka vaimentaa muita mahdollisesti herättäviä ääniä.
5. Hae tyyneyttä ja tasapainoa luonnon kasveista
Ashwagandhan ja sahramin yhdistelmä Harmonia niDRA tukee mielen tyyneyttä ja tunne-elämän tasapainoa päivällä ja auttaa illalla mieltä ja kehon rauhoittumaan parempaan uneen. Tämän tutkitun ja turvallisen ravintolisän teho perustuu kahteen maailman dokumentoiduimpaan kasviuutteeseen: Affron-sahramiuutteeseen ja KSM66-ashwagandhaan. Ne auttavat tukevat päivän aikana stressaavissa tilanteissa ja tukevat rentoutumista ja rauhallista unta illalla.
Harmonia niDRA ei ole nuijanukuttava tai aamutokkuraa aiheuttava unipilleri, vaan sen teho perustuu mielen hyvinvoinnin tukemiseen, rentouttamiseen ja stressin hälventämiseen.
Mielen tyyneyttä tukeva niDRA tuo tasapainoista oloa päivään ja hoivaa ihmistä aamusta asti.
Se, miten kovilla kierroksilla päivänsä vetää, vaikuttaa myös iltaan ja nukahtamiseen. Aamulla otettu niDRA lievittää stressiä ja edistää emotionaalista tasapainoa päivän ajan, jolloin nukahtaminen onnistuu illalla helpommin.
VINKKI:
Löydät niDRAn Ruohonjuuren myymälöistä ja verkkokaupasta TÄSTÄ.
