Sivu 40 – Hidasta elämää

Herkkä lapsi ymmärretään usein väärin – Uusi lastenkirja näyttää, että herkkyydessä on voimaa

Kirjailija Johanna Elomaa oli itse herkkä lapsi, jonka herkkyyttä aikuiset eivät ymmärtäneet. Sen vuoksi hänestä tuntui usein, että hän oli vääränlainen ja vaikea. Uusimmassa lastenkirjassaan Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit (Bazar, 2023) herkkyys nähdään toisin: se on sankarille sopiva ominaisuus, joka auttaa seikkailijoita eteenpäin.

“Herkkyyttä ei ehkä edelleenkään nähdä sellaisena voimavarana kuin se todellisuudessa on. Halusin tuoda esiin herkkyyden eri ulottuvuuksia, herkkyyden ihmeellistä voimaa ja toisaalta herkän haasteita.

Olen huomannut, että herkkä ymmärretään usein väärin; herkkää saatetaan pitää ujona, tylynä, apeana tai vaikeana. Todellisuudessa herkkä vain kokee asioita voimakkaammin, elää välillä omissa maailmoissaan ja tarvitsee muita enemmän tilaa ja rauhaa,” Johanna Elomaa kertoo.

Näin lapsen herkkyys voi näkyä ulospäin

Johanna oli itse herkkä lapsi, jonka herkkyys näkyi ulospäin rauhallisuutena ja ehkä vakavuutenakin. Hän viihtyi yksin ja muutaman ihmisen porukassa. Isoissa ryhmissä oleminen puolestaan tuntui vaikealta.

“Olin jo lapsena aika vakava mietiskelijä ja viihdyin paljon omissa oloissani. Keksin omia leikkejä, rakastin lukemista ja kirjeiden kirjoittamista kirjekavereille ja myös mielikuvitusystäville. En pitänyt riehumisleikeistä, vaan paljon rauhallisemmasta olemisesta.

Jo lapsena olin yhden ihmisen tyyppi, eli en oikein osannut olla ryhmässä tai näkyvästi esillä. Tunsin oloni paljon kotoisammaksi yhden ihmisen seurassa. Muistan, että ärsyynnyin jo lapsena erilaisista äänistä ja vahvat tuoksut häiritsivät. Aistin myös helposti tunnelmia kodin ilmapiirissä. Tunsin, milloin ilmassa oli kätkettyä surua, milloin taas iloa ja kepeyttä.”

Kerro lapselle, että hän on hyvä juuri omana itsenään

Johanna muistaa omasta lapsuudestaan kokeneensa, että hänen olisi pitänyt olla toisenlainen.

“Tunsin usein, että olin vääränlainen ja vaikea. Olisin halunnut kuulla, että olen hyvä juuri sellaisena kuin olen. Vaikka minulla on erilaisia ominaisuuksia, ja jotkut asiat, kuten sosiaaliset tilanteet ja hälyisä ympäristö tuottavat minulle hankaluuksia, toiset asiat luonnistuvat minulta taas paremmin.

Uskon esimerkiksi luovuuden kumpuavan usein herkkyydestä kokea ja nähdä maailmaa. Tahtoisin, että kaikki herkät lapset näkisivät herkkyytensä voimavarana, ja heitä kannustettaisiin olemaan rohkeasti herkkä. Uskon, että kovassakin maailmassa herkkyys on valttikortti, joka ei koskaan mene pois muodista.”

Mitä sanoa lapselle, jota pelottaa?

Moni muistaa vielä aikuisenakin, että on lapsena pelännyt vähän erikoisiakin asioita. Lapsi ei välttämättä uskalla tai edes halua puhua peloistaan aikuiselle ja jää siksi pelkonsa kanssa yksin. Loppujen lopuksi pienikin asia saattaa helpottaa lapsen pelon tunnetta ja auttaa häntä kohtaamaan pelkojaan.

“Lapsena pelottavissa tilanteissa minua olisi helpottanut tieto siitä, että kaikkia muitakin pelottaa, ja etten ole pelkojeni kanssa yksin. Nyt tiedän, että pelko on yksittäinen tunne, joka menee kyllä ohi. Olisin toivonut, että erilaisista tunteista ja erilaisuudesta olisi puhuttu lapsena enemmän”, Johanna pohtii.

“Lapselle, jota pelottaa, haluaisin sanoa sen, että kyllä aikuisiakin pelottaa ja vähintään yhtä paljon.

Toisaalta pelko on monesti myös jonkin asian jännittämistä, mikä taas tarkoittaa sitä, että käsillä saattaa olla jotain merkittävää. Jos metsäpolulla vastaan tulee karhu, silloin kannattaa vähän pelätäkin, sillä sellainen pelko pitää meidät hengissä. Mutta useimmiten pelot ovat aiheettomia, ja siksi niille ei kannata antaa elämässään pääroolia.”

Tutustu TÄSTÄ Johannan uuteen lastenkirjaan Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit. Tarinan avulla voi käsitellä lapsen kanssa herkkyyden vahvuuksia sekä haasteita, ihmisten erilaisuutta, erityispiirteitä ja asioita, jotka ovat lapsen mielestä pelottavia.

Lapsiarki voi ajoittain olla hyvin raskasta – ADHD-koti-isän vinkit arjessa jaksamiseen

Meidän arki on pyörähtänyt ympäri. Minä lähdin töihin ja muru jäi lasten kanssa kotiin. Vanhempi aloitti koulun ja pienimäinen häärii kotona isin kanssa. Tämä on ollut meidän perheessä ihan uudenlainen tilanne ja se on vaatinut sopeutumista ja uuden opettelua meiltä kaikilta.

Töihin paluu on tuntunut ajoittain melkoisen raskaalta ja samalla on ollut ihan kivakin, kun päiviin on tullut enemmän vaihtelevaa sisältöä. Ikävän tunne on kuitenkin puristanut lähdön hetkellä kovastikin sydäntä.

Muru on valtavan ihana isä ja hän on sopeutunut kotona lasten kanssa olemiseen erittäin hyvin. Enkä epäillyt tätä hetkeäkään. Mutta sen tiesin, että päivät tulisivat varmasti olemaan kommelluksia, hervottomia naurukohtauksia, turhautumista ja ärsyyntymistä vaihtelevina hetkinä. Ihan kuin kenen tahansa vanhemman, mutta toki pienellä “ADHD lisällä.”

Murua jännitti alkuun se, kuinka jaksaa alati vaihtuvia tilanteita. Sitä kun koko ajan joku vaatii jotain ja omaa rauhallista aikaa on vaikea saada. Kuinka hermot kestää, kun hulinaa riittää ja tunteet vaihtelee kaikilla. Eikä kaikkea voi mitenkään ennakoida.

Lisämausteen meidän tämän hetkiseen elämään on tuonut se, että teen haastavaa työaikaa 10-18 välillä. Mikä tarkoittaa sitä, että en todella ole kotona, kun hetken aamulla ja illalla palaan, kun lapset käyvät jo iltatoimiin. Mistä löytyy aikaa itselle, lapsille ja parisuhteelle? Tätä me kauhistelimme ja ihan syystä.

Elämä kuitenkin opettaa tallaajaansa ja pienin askelin toimivia tapoja on alkanut löytymään. Ei tämä arki edelleenkään tasapainossa ole, mutta saa olla kuitenkin hyvillä mielin, että jotenkin tässä haastavassa, mutta onneksi väliaikaisessa elämänvaiheessa on opittu joustamaan ja priorisoimaan niin, että kaikki ovat suhteellisen hyvinvoiva, järjissään ja onnellisia.

Nämä keinot ovat auttaneet murua jaksamaan koti arjen haasteissa:

Muodosta itsellesi päiviin tietyt rutiinit. Tämä helpottaa omaa toiminnanohjausta, kuin lapsiakin. Kun on selvät sävelet, sähläys jää vähän vähemmälle. Ruoka- ja päikkäriajat rytmittävät automaattisesti päivää. Mitä muita hyviä rutiineja voisit luoda?

Harrasta liikuntaa tavalla tai toisella. Muru herää välillä treeneihin aikaisin ennen minun töihin lähtöä, polkee kuntopyörää päikkäriaikoina, nostelee painoja, tekee pihatöitä tai käy lenkillä lasten kanssa. Liikunta pitää yllä dobamiinitasoja ja tekee kaikin puolin hyvää mielelle ja keholle.

Hyväksy, että lasten kanssa tulee muuttuvia tilanteita eikä asiat useinkaan mene kuten on suunniteltu. Monille ADHD-ihmisille suunnitelmien muutokset ovat haastavia, kuten myös murulle. Omaa suhtautumista on kuitenkin mahdollista harjoitella aina tilanne kerrallaan.

Hyväksy tunteesi ja jaa ne kumppanillesi tai ystävälle. Kun ärsyttää, turhauttaa, väsyttää, huolettaa tai mitä tahansa – muista, että saa tuntua! Oli tunne kuinka voimakas tahansa, olet kuitenkin aina vastuussa omista reaktioistasi. Tunteiden säätelyä kannattaa harjoitella ja itselle toimivia keinoja etsiä. Auttaako syvään hengittäminen, silmien sulkeminen, sanoittaminen toiselle, tilanteesta hetkeksi poistuminen tai vaikka kasvojen huuhtominen kylmällä vedellä parhaiten?

Ota omia hetkiä keinolla millä hyvänsä. Älä säntää laittamaan tiskejä päikkäriaikaan, vaikka se olisikin päivän ainoa hetki, kun saat laittaa astiat rauhassa. Keitä kahvia ja juo se kerrankin kuumana, ota itse unet, mene ulos, liiku, katso lempi sarjaasi tai pelaa hetki. Tee mitä tahansa, josta nautit ja jossa voit olla hetken vain itsesi äärellä.

Viimeisenä ja ehkä tärkeimpänä muista, että vaikka lapsi arki on intensiivistä ja ajoittain todella raskasta. Se on samalla luultavasti yksi antoisimmista ajanjaksoista elämässäsi. Lapset on pieniä vain hetken, joten siitä kannattaa nauttia. Heittäänny leikkimään, käytä mielikuvitustasi ja vietä lasten kanssa aikaa. Siinä ADHD piirteet ovat parhaimmillaan. <3

Miksi seksuaalinen halu voi kadota vaihdevuosina? – 5 tärkeintä keinoa, millä saat seksuaalisuutesi kukoistamaan

Kun minulla alkoivat vaihdevuosien oireet, olin kauhuissani ja pelkäsin menettäväni seksuaalisen haluni. Olin tutkinut muutaman vuoden tiiviisti omaa seksuaalisuuttani ja olin vihdoin alkanut nauttimaan siitä täysin siemauksin. Meille kerrotaan tarinaa, että vaihdevuodet ja menopaussi tarkoittavat automaattisesti seksuaalisen halun katoamista ja seksuaalisuuden näivettymistä, mutta näin ei tarvitse olla.

Seksuaalinen halu katoaa

En vähättele kokemusta, että seksuaaliset halut katoaisivat, sillä tiedän, että monet naiset kadottavat halunsa ja libidonsa. Seksuaalisen halun katoamiseen on monia syitä.

Alamme pienestä pitäen vastaanottamaan negatiivisia viestejä ja oppeja seksuaalisuudesta, nautinnosta ja kehostamme. Nämä muokkaavat meitä ja rajoittavat sitä, kuinka syvä yhteys meillä on seksuaalisuuteemme.
Elinvoimamme ja energiamme voivat keskittyä tukemaan muutoksia kehossa ja mielessä ja seksuaalisuus jää toiseksi.
Häpeä oman kehon muutoksista voi vähentää halukkuuttamme.
Vaihdevuosien aikana naisen seksihormonien tuotanto siirtyy yhä enemmän munasarjoista lisämunuaisiin. Jos nainen elää stressitilassa, kuten useimmat meistä nykyään elävät, lisämunuaiset tuottavat enemmän kortisoli-nimistä stressihormonia, ja seksihormonien, kuten estrogeenin ja progesteronin, tuotannolle ei jää tilaa.
Parisuhteeseen liittyvät ongelmat vaikuttavat aina seksuaaliseen halukkuuteen. Jos parisuhde on riitainen, siinä on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, alkoholiongelmia tai jos yhteys on hiipunut, haluttomuus on keino suojella itseä.
Jos olemme kroonisesti stressaantuneita, nukumme liian vähän, syömme ruokaa, joka aiheuttaa tulehduksia ja koemme, ettei meillä ole arvoa yhteiskunnassa vanhenevana naisena, seksihalumme voivat kadota.

Pidä yllä seksuaalista haluasi

Seksuaalisen halun tietoinen ylläpitäminen on todella tärkeää myös vaihdevuosien aikana. Seksuaalinen energia on elinvoimaa, jota emme halua kadottaa. Nämä 5 asiaa auttavat sinua pitämään huolta seksuaalisesta nautinnostasi ja kukoistuksestasi.

Vaihdevuosi-ikäisen naisen on todella tärkeätä keskittyä tuomaan rauhaa hermostolleen, mielelleen ja keholleen niin, että keho voi taas keskittyä seksihormonien tuotantoon. Listaa pahimmat stressitekijät elämässäsi ja ala järjestelmällisesti vähentämään stressiäsi.
Kirjoita muistiin, minkälaisia huonoja tai vääristyneitä uskomuksia olet oppinut tai omaksunut seksuaalisuudesta ja omasta seksuaalisuudestasi. Mistä ne ovat tulleet? Käännä uskomukset päinvastaisiksi ja positiivisiksi.
Harrasta sooloseksiä. Opeta kehollesi ja hermostollesi oman rakastavan kosketuksesi avulla, että olet kaunis, ansaitset nautintoa ja että seksuaalisuutesi on sinua varten. Opettele sitä, minkälainen kosketus kiihottaa sinua ja missä ovat herkullisimmat erogeeniset alueesi.
Pidä huolta kehostasi kaikin mahdollisin tavoin. Minkälaista hoivaa, ravintoa ja liikuntaa juuri sinun kehosi kaipaa? Löydä tasapaino aktiivisuuden ja levon välillä. Liian kova treenaaminen ei tue keski-ikäisen naisen hormoonitoimintaa. Liiku luonnossa, keskity salilla voimaharjoitteluun, syö hyvin ja nuku riittävästi. Käytä seksissä häpeämättömästi paljon liukuvoidetta ja hierontaöljyä.
Selvitä parisuhteeseesi liittyvät haasteet. Hae apua pari- tai seksuaaliterapiasta. Ruoki kipinää parisuhteessasi nautinnollisilla yllätyksillä ja syvillä keskusteluilla.

Lisää tietoa vaihdevuosista ja keski-ikäisen naisen seksuaalisuudesta, terveydestä ja kukoistuksesta voit lukea voimakirjastani Hehkuvan naisen voimavuodet (Bazar, 2023). Löydät sen TÄÄLTÄ.

Huomaatko toimivasi vanhempana kuten äitisi tai isäsi? – Tiedostamalla lapsuudenkotisi mallin voit valita myös toisin

Aikanaan Gimmelistä tutuksi tullut Susanna Berg on nykyään raskaana olevien ja vauvaperheiden kanssa työskentelevä kätilö, terveydenhoitaja ja doula. Häntä kiehtoo erityisesti äidiksi tulemisen psykologinen ja henkinen matka sekä vauvojen jo kohdussa kantama viisaus. Pohdintojaan näistä teemoista Susanna jakaa instatilillään @susannaberg_.

Oletko tiennyt, että osa sinusta on ollut olemassa jo isoäitisi kohdussa? Se munasolu, josta sinä aikanaan sait alkusi, kehittyi äidilläsi jo hänen sikiöaikanaan. Isoäitisi odottaessa sinun äitiäsi, hänen kehossaan on siis yhtäaikaisesti ollut läsnä kolme sukupolvea. Tämä ihmeellinen fysiologinen tosiasia tekee mielestäni konkreettisesti näkyväksi sen, että olemme osa meitä edeltävien sukupolvien pitkää ketjua.

Esiäideiltämme- ja isiltämme perimmekin monia asioita. Geneettisen ja epigeneettisen perimän lisäksi meihin siirtyy sukumme sosiaalinen ja kulttuurillinen perintö lapsuuden perheessä kasvaessamme. Omaksumme vanhempiemme esimerkin kautta, millainen rooli tietyllä sukupuolella tässä maailmassa on, tavan olla parisuhteessa ja ihmissuhteissa ylipäätään sekä tietenkin äidin ja isän mallit. Esivanhempiemme perinnössä voi toki olla paljon hyvää ja arvokasta, mutta voimme saada kantaaksemme myös kuormittavia taakkoja. Niin traumat kuin henkinen pahoinvointikin siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle, mikäli niistä on vaiettu eikä niitä ole käsitelty. Nämä taakkasiirtymät heijastuvat usein myös vanhemmuuteen.

Oman lapsen saaminen nostaa aiemmin näkymättömissä olleet vanhemmuuden sisäistetyt mallit pintaan. Moni vanhempi havahtuu siihen, miten itsestä luonnostaan kumpuava käytös muistuttaa omien vanhempien toimintaa. Aina nämä perityt tavat eivät ole sellaista, mitä itse haluaisi toistaa. Onneksi asian tiedostaminen avaa mahdollisuuden muutokseen. Kenenkään polkua vanhempana ei ole etukäteen valmiiksi kirjoitettu, joten jokaisella on potentiaali pysäyttää taakkojen siirtyminen seuraavalle sukupolvelle.

Muutos vaatii kuitenkin aikaa ja panostusta: omien kokemusten ja sisäistettyjen mallien avointa kohtaamista, rehellistä tarkastelua ja työstämistä. Lempeyttä ja armollisuutta itseä kohtaan. Kun on tietoinen, millaiselta pohjalta ponnistaa, voi valita suunnata kohti omannäköistä vanhemmuutta. Kohti ominaisuuksia ja toimintatapoja, jotka on itse valinnut ja joita pitää arvokkaina.

Teemaan liittyvä harjoitus:

Tarvitset kaksi paperia ja kynän. (Mikäli kirjoitat päiväkirjaa, ota myös se mukaan harjoitukseen.)

Pysähdy pohtimaan, millaisia ominaisuuksia ja toimintamalleja vanhemmillasi on ollut. Miten olet lapsuusaikanasi kokenut heidän toteuttaneet vanhemmuuttaan sinua kohtaan? Oletko tullut hyväksytyksi sellaisena kuin olet? Oletko saanut tukea ja lohtua silloin, kun olet tarvinnut? Voit halutessasi kirjoittaa ajatuksiasi ylös päiväkirjaasi.

Reflektoi tämän jälkeen, tunnistatko itsessäsi näitä samoja piirteitä. Mikäli sinulla on lapsi/lapsia, huomaatko omassa vanhemmuudessasi yhtäläisyyksiä siihen tapaan, jota vanhempasi ovat ilmentäneet? Tai tunnistatko toimivasi täysin päinvastaisella tavalla?

Jos sinulla on tietoa vanhempiesi lapsuudesta ja lähisukusi historiasta, huomaatko jonkun toistuvan mallin perhesuhteissa? Onko sinulla ajatuksia siitä, mistä tämä voisi juontaa juurensa?

Kun olet pohtinut näitä kysymyksiä, voit kirjoittaa ylös paperille ne asiat, joita et halua enää siirtää eteenpäin tuleville jälkipolville. Tämän jälkeen ota toinen paperi ja kirjoita siihen ne suvustasi kumpuavat vanhemmuuden ominaisuudet, joita arvostat ja joita haluat vaalia. Lisää paperiin myös sellaisia vanhemman piirteitä, joita itse pidät tärkeinä ja joita jo ehkä ilmennät tai haluaisit ilmentää omassa vanhemmuudessasi.

Seuraavaksi etsi sopiva paikka ja hautaa maahan paperi, johon kirjoitit irtipäästettävät asiat. Tee tämä ajatuksella ja kiitä esivanhempiasi siitä, että he ovat aikanaan pyrkineet selviämään vaikeista kokemuksista erilaisten toimintamallien avulla. Totea, että sinun kohdallasi nämä tavat ole enää tarkoituksenmukaisia. Kerro päästäväsi irti tästä taakasta, katkaisevasi tämän perinnön, joka sukupolviesi ketjussa on tähän asti siirtynyt.

Ota nyt esille toinen paperi. Keskity lukemaan jokainen kirjoittamasi lause ja anna sen resonoida sinussa. Säilytä tämä paperi itselläsi ja palaa sen äärelle ajoittain. Anna sen muistuttaa sinua siitä hyvästä, mikä suvustasi kumpuaa sekä omista tavoitteistasi vanhemmuutesi ilmentämisessä.

Lapsen herkkyyttä kannattaa ruokkia – 5 kannustavaa ajatusta herkälle lapselle

Lapselle erityisestä herkkyydestä voi puhua lasten kielellä. Hidasta elämää -kirjaperheen lastenromaani pureutuu herkkyyden huomaamiseen, sen käsittelemiseen ja näkemiseen supervoimana. Tarinassa pääosaa esittää herkkä Pilvi Perhonen, jonka intuitio ja tarkka vainu ovat avainasemassa, kun viidakon eläimet rynnistävät pelastamaan Vihreän Vihollisvekottimen kaappaamaa Oliver Orankia.

Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit -lastenromaanista poimittua:

”Minä olen erityisen herkkä ja siksi minussa asuu viidakon vahvin Intuitio. Se tarkoittaa sitä, että tiedän asioita etukäteen.” Pilvi Perhonen

”Minua jännittää lähes aina. Mutta olen oppinut, että juuri jännitys johtaa onnistumisiin. Pystyt mihin tahansa tahdot!” Pilvi Perhonen

”Sulla on lisäksi erityisen herkkä vainu. Sä tiedät, mitä oikeasti on meneillään, riippumatta siitä, mitä joku sanoo, että on meneillään. Hiffaatko?” Milla-Maria Makakiapina Pilvi Perhoselle

”Ehkä askel oikeaan suuntaan on se, että tiedämme keitä me olemme. Ja ymmärrämme itseämme ja vahvuuksiamme.” Sisu Sirkuselefantti

”Mulla on kuule ADHD ja Pilvillä tuossa taas erityinen herkkyys. Kaikilla on omat erityisjuttunsa. Siksi me ollaan kaikki juniikkeja.” Milla-Maria Makakiapina

PS. Herkkyyttä ei kannata kitkeä, vaan ruokkia. Herkät ovat monessa mielessä supersankareita!

Hidasta elämää -kirjaperheen lastenromaanin Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit johtotähtenä toimii herkkä jättiläisperhonen, jonka avulla tarina pureutuu herkkyyden tunnistamiseen, käsittelemiseen ja herkkyyden näkemiseen voimavarana. Kirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille ja se on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit– lastenkirjalle.

Seksuaalinen nautinto on elämän supervoima, joka kuuluu meille kaikille – Nämä 3 hyötyä saat nauttimalla

Seksuaalinen nautinto on elämän supervoima. Se ei ole vain joidenkin etuoikeus, vaan valitettavan väheksytty palautumis- ja nautintokeino, jolla on merkittäviä vaikutuksia elämän menestystekijöihin. Jos meillä olisi päivittäin seksiä, miltähän työelämämme menestyksen ja jaksamisen suhteen näyttäisi? Jos meillä nautintosammiot tulvillaan, kuinkahan luovia, energisia ja joustavia elämän kolhuille olisimmekaan?

Resilienssi on turvatyynysi elämässä

Oikeanlainen, ytimiä ravistavan seksin nautinto lisää ymmärrystä itseä kohtaan, se vahvistaa ja voimauttaa. Seksin tuomat hyvänolon hormonit saavat meidät kokemaan elämää kevyemmin, rennommin ja lempeämmin. Usein harrastettu seksi laskee niin paljon stressihormoneja, että stressin haittavaikutukset laskevat muutamassa viikossa. Ihmisen mieli on onnellisempana joustavampi, ja sisäinen turvallisuuden turvatyyny eli resiliensi vahvistuu myös hyvän olon myötä.

Itsevarmuuden kehittäminen

Itsevarma ihminen hyväksyy itsensä niitä varjoja ja kaappien luurankoja myöten. Hän ymmärtää tarjoilla itselleen myös riittävästi nautintoa. Ihailetko joidenkin ihmisten sisäistä rauhaa, vahvaa olemusta ja luottavaista elämän kohtaamista? Väitän, että usein sellaisen ihmisen elämässä myös seksi maistuu makealta. Itsevarmuutta ruokkii se tunne, että olen niin arvokas, että pelkästään olemalla ihminen
ansaitsen äärimmäistä nautintoa. Missään muualla kuin seksissä ei siihen pääse niin syvälle. Nautinto itsessään tuottaa hyvän kierteen, se kun vain lisääntyy ajan ja seuraavien kertojen myötä.

Nautinto on merkityksellinen voima, joka vaikuttaa kaikkeen sinussa ja elämässäsi

Ideointikyky kaipaa pään tyhjentämistä

Orgasmi on pieni kuolema, aivot ovat oikeasti hetken poissa käytöstä. Pelottavaa? Ei, vaan se on tässä hektisessä mielenkaaos-elämässä äärettömän tärkeää. Luonnollinen, lisäaineeton, haittavaikutukseton pieni kuolema resetoi mielestäsi kuormituksen ja stressihormonien jylläyksen. Kun aivot saavat täydellisiä taukoja, niissä avautuu tilaa luovuudelle ja ideoinnille.

Seksissä et ole kenenkään varassa

Mieltäsi nollaavaa seksiä voit tarjoilla itsellesi päivittäin tai vaikka useamminkin. Mitä nautinnollisemmaksi, kehollisemmaksi ja mieltä kiehtovammaksi sooloseksisi kehität, sitä enemmän se sinulle antaa elämään energiaa. Miten olisi muutaman viikon haaste sooloseksiä joka päivä? Mitähän tapahtuisi hyvälle olollesi ja elämän tyytyväisyydellesi? Voisiko kalenteri muistuttaa päivittäisestä nautintohetkestä? Ja mitenhän luova, jaksava ja innovatiivinen työntekijä olisitkaan? Olisiko tämä se muutos, mitä syksyssa jaksaminen huutaa?

Nautinnosta stressinhallintaa ja resilienssiä -luennoillani puhun elämän nautinnoista, mutta myös siitä, miten seksuaalinen nautinto nostetaan erityiseksi voimavaraksi niin työ kuin arkielämässä.

Tunnelukoilla ja masennuksella on usein yhteys, joka johtuu tästä

Oma masennus opetti paljon

Olen kirjoittanut ja puhunut paljon masennuksesta. Minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta: sairastin vuosikymmeniä ja löysin lopulta ne välineet, joiden avulla sain toipua masennuksesta ihan täysin. Myös työni äärellä kohtaan masennuksesta ja uupumuksesta kärsiviä päivittäin. Omasta toipumismatkastani kirjoitin esikoiskirjassani Toivon kirja masennuksesta.

Oma toipumismatkani oli mitä suuremmassa määrin tunnelukkojen avaamisen matka. Toki tämä matka jatkuu edelleen ja tulee jatkumaan – tiedostamismatkaa itsensä kanssa saa ja voi varmasti tehdä elämän loppuun asti. Sitähän se tietoisuus on: tiedostamista itsessä olevista asioista, niiden syistä ja tietoisuutta siitä, miten ne itseen vaikuttavat. Oma olo kevenee sitä mukaa, kun omia tunnelukkoja työstää ja vapauttaa niiden sitomaa energiaa.

Masennus on usein seurausta pitkäkestoisesta stressistä

Masennus on hyvin monitahoinen sairaus. Usein, minun käsitykseni mukaan, se on seurausta pitkään jatkuneesta stressistä, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti suolistoon, hermostoon ja hormonitoimintaan.

Stressiä on monella masennuksesta kärsivällä ollut jo lapsuudesta tai nuoruudesta asti. Ja silloin ollaan tunnelukkojen äärellä. Yhteinen stressiä aiheuttava nimittäjä tunnelukoissa on kaiken pohjalla asustavat pelot ja turvattomuuden kokemus. Mitä vaikeampia ja varhaisempia lapsuuden ja nuoruuden vaikeita tunnekokemuksia ihmisellä on, sitä vahvempia tunnelukkoja, pelkoja ja turvattomuuden kokemusta hänellä on. Usein turvattomuuden kokemus paljastuu kokonaisuudessaan vasta, kun omaa mieltä on kuorinut kuin sipulia kerros kerrokselta aika paljon.

Tunnelukkoihin voi vaikuttaa

Tunnelukot ovat kuin silmälasit, jotka asetetaan ihmisen silmien eteen jo varhain. Tunnelukkoja on 18 ja ne aiheuttavat tulkintoja, tunnereaktioita ja (usein haitallista) toimintaa. Tunnelukoilla on taipumus ottaa ihmisen mielessä johtajan paikka, joka ohjaa ihmistä eikä päinvastoin. Elämänhallinnan tunne kasvaa sitä mukaa, kun tunnelukkoja työstää.

Tunnelukkojen avaamisessa ensimmäinen askel on tunnistaminen ja tiedostaminen. Varsinainen tunnelukkotyö tehdään mielensisäisten hahmojen avulla. Näitä hahmoja kutsutaan tunnelukkomaailmassa nimillä vahingoittava vanhemmuus, sisäinen haavoitettu lapsi ja vastuullinen aikuisuus. Huomattavaa ja hienoa on, että meissä kaikissa asustaa nuo kolme hahmoa.

Mitä suuremmassa ja äänekkäämmässä roolissa sisäinen vahingoittava vanhemmuus on ja mitä isompi ja haavoittuneempi sisäinen lapsi, sitä vaikeampi olo ihmisellä yleensä on. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihmisen sisäinen puhe on hyvin ankaraa ja vaativaa eli hänen sisäinen haavoittava vanhemmuutensa puhuu hänelle ankarasti. Sisäinen lapsi reagoi ihmisen mielenmaisemassa pelkäämällä tuota ankaraa puhetta ja yrittämällä tehdä kaikkensa, jotta sisäinen vanhempi ei moittisi ja vaatisi niin kovin paljon.

Tosielämässä edellä kuvattu voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että masennuksesta kärsivällä on huono itsetunto, jota hän yrittää paikata vaikkapa sillä, että pyrkii suorittamaan asioita täydellisesti. Usein sekään ei riitä vaan aina on tunne, että pitäisi tehdä vähän enemmän ja paremmin.

Tunnelukkojen äärellä pyritään vahvistamaan sisäistä vastuullista aikuisuutta, joka pyrkii hillitsemään ankaraa sisäistä puhetta ja tarjoaa sisäiselle haavoitetulla lapselle syliä ja turvaa. Vastuullinen aikuinen on se osa mielenmaisemaa, joka pitää huolen rajoista, pyrkii kommunikoimaan rohkeasti ja rakentavasti, on itsensä puolella ja pitää itseään niin tärkeänä, ettei anna ihmisten ja asioiden kävellä ylitseen.

Näistä ja muista tunnelukkoihin liittyvistä asioista olen kirjoittanut kirjassani Masennus ja tunnelukot.

Jokaisen nelikymppisen naisen pitäisi saada kuulla nämä 5 asiaa – Voimavuodet ovat uusi alku

Luulitko, että viidenkympin lähestyessä elämä muuttuu harmaaksi ja *pim* – olet vanha? Jokaisen nelikymppisen naisen olisi hyvä kuulla, mitä sanottavaa psykoterapeutti ja seksuaaliterapeutti Kirsti Kuosmasella on uudessa kirjassaan Hehkuvan naisen voimavuodet (Bazar, 2023).

Nyt hän kumoaa 5 yleistä luuloa vaihdevuosista ja menopaussista. Menopaussi eli naisen voimavuodet on transformaatio, jonka aikana nainen voi löytää elämälleen uuden suunnan, tarkoituksen ja elämäntehtävän sekä uudenlaisen seksuaalisen kukoistuksen. Vaihdevuodet ovat hurjia, kauniita, herkkiä ja nautinnollisia vuosia – ei kimppu oireita ja ongelmia.

1. Sinä et muutu näkymättömäksi

Vaihdevuosina useimpien naisten itsevarmuus kasvaa eksponentiaalisesti. Meitä naisia on ehdollistettu pienestä pitäen siihen, että olisimme aina sopeutuvaisia, kilttejä ja kuuliaisia. Vaihdevuosina alat ilmaisemaan mielipiteitäsi ja ajatuksiasi rohkeasti. Sinusta tulee entistä näkyvämpi ja kuuluvampi.

Et enää omaksu pureksimatta ajatusta yhteiskunnan arvoista, jotka kilpailuttavat meitä toisiamme vastaan, saavat meidät tuntemaan itsemme riittämättömäksi kaikilla elämän osa-alueilla, työssä, vanhemmuudessa, parisuhteessa ja ulkonäköasioissa. Olet oppinut ilmaisemaan tunteitasi paremmin, osaat asettaa rajojasi selkeämmin ja olet omassa voimassasi.

2. Työurasi ei ole ohitse

Monet naiset löytävät aivan uuden elämäntehtävän näinä vuosina. Nainen alkaa kuunnella ja toteuttaa omaa kutsumustaan ja omia intohimojaan työnsä ja ajankäyttönsä suhteen. Hän ei enää jarruttele vaan tekee juuri niitä asioita, jotka tuntuvat oikeilta.

Nainen voi keskittyä itseensä ja fyysiseen, tunteidensa ja mielensä hyvinvointiin, omiin projekteihinsa, ihmissuhteittensa laatuun sekä asioihin, joita he haluavat saavuttaa tässä elämänvaiheessaan. Ehkä sinä perustat oman yrityksen, vaihdat ammattia tai jatkokouluttaudut. Ehkä haet ”röyhkeästi” korkeampaa asemaa työpaikallasi. Ehkä suuntaat energiasi yhteisöäsi tai yhteiskuntaa tukevaan toimintaan. Kaikki on mahdollista.

3. Ulkonäkösi ei rapistu

On totta, että ulkonäkösi muuttuu, mutta nyt on aika päästää irti kulttuurista, joka palvoo nuoruutta eikä ymmärrän kypsää kauneutta. Keski-ikä on mahdollisuus alkaa rakastaa itseäsi ja muuttuvaa kehoasi sellaisena kuin se on.

Kun ulkopuoliset kauneusihannevaatimukset putoavat pois, pystyt kuuntelemaan tarkemmin, minkälaista hoivaa, ravintoa ja liikuntaa juuri sinun kehosi kaipaa. Ystävystyt kehosi kanssa syvemmällä tasolla ja solmit uuden suhteen kehosi kanssa niin, että et koe sen muutoksia surullisena nuoruuden ja kauneuden menetyksenä, vaan arvostat sitä, miten monella tavalla ja kiehtovasti se kertoo elämäsi tarinaa. Rakastut itseesi uudelleen.

4. Elämäsi ei ole ohi

Viimeistään nyt tulet käsittelemään menneisyytesi haavat, keskeneräiset asiat nousevat sisältäsi käsiteltäviksi – ja se on hyvä asia! Tämä itsetuntemus kasvattaa itsetuntoasi, se on tie todelliseen voimaan ja naisen intuitiivisen viisauteen.

Et ole vielä vanha nainen vaan alat elää kuningatarvuosiasi. Sinulla on käytössäsi kaikkien aikaisempien elämänvaiheidesi tuoma kokemus, ominaisuudet ja voimavarat. Sinulla on nuoren tytön uteliaisuus ja viattomuus, kypsän naisen villi seksuaalisuus sekä aikuisen naisen rohkea viisaus. Luovuutesi puhkeaa kukkaan. Olet ottanut haltuusi koko voimasi. Tämä on elämäsi toinen kevät ja kukoistuksen aika.

5. Seksuaalisuutesi ei näivety

Vaihdevuodet ovat myös naisen seksuaalisen kukoistuksen aikaa – aivan toisin kuin meille on uskoteltu. Pystyt pitämään huolta seksihormonien vilkkaasta toiminnasta, kun opettelet aktiivisesti laskemaan stressitasoja, liikut, syöt ja nukut hyvin.

Näissä seksuaalisen nautinnon vuosissa seksuaalisuus vapautuu, kun ei enää ole pelkoa tai toiveita raskaudesta. Energiaa ei enää mene kuukautiskierron ylläpitämiseen. Seksuaalisuudesta tulee osa oman ilmaisun vapautta, ja nainen haluaa vihdoinkin ilmaista itseään. Seksuaalisuus on häntä varten, eikä ketään muuta. Keski-ikäiset naiset ovat usein myös seksuaalisesti hyvin kokeilunhaluisia innostavan kumppanin kanssa.

Lisää nelikymppiselle avautuvista mahdollisuuksista voit lukea Kirsti Kuosmasen uudesta voimakirjasta Hehkuvan naisen voimavuodet (Bazar, 2023). Löydät sen TÄÄLTÄ.

Metsä on hyvinvoinnin leikkikenttä, jossa kannattaa temmeltää – 5 harvinaisempaa tapaa kokea metsä uudella tavalla

Metsän terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Pelkästään käyskentely puiden katveessa on omiaan vankistamaan ihmisen terveyttä ja lisäämään hänen hyvinvointiaan. Tämä ei riipu siitä, uskooko hän itse vaikutuksiin vai ei. Kaikenlainen liikkuminen ja oleskelu luonnossa on suotavaa (kunhan muistaa kunnioittaa ympäristöä). Meillä suomalaisilla on käytännössä jokaisella mahdollisuus liikkua metsässä, jos ei päivittäin, niin vähintään viikottain. Maamme on vuorattu puilla ja jäkälillä.

Tapamme olla metsässä on usein perin ahdas. Käymme siististi retkellä, ihailemme maisemia ja istumme nuotiolla. Hienoja asioita jokainen, mutta miksi et kokeilisi myös uudenlaisia lähestymistapoja. Metsä on hyvinvoinnin leikkikenttä, jonka eri sävyistä nauttiakseen, on kyettävä päästämään irti normeista ja antauduttava primitiiviselle puolelleen. Sille, joka tykkää liikkua, ryömiä, kuikuilla ja tuntea joka solulla.

Tässä muutama vinkki, miten metsästä kumpuavaa hyvinvointia voi ammentaa myös hieman harvinaisempien metodien avulla.

1. Ota kengät pois
Satsaamme metsään mennessämme usein paksuihin ja kestäviin jalkineihin. Suosittelen silti myös kenkiä, jotka on helppo riisua. Kun metsässä tallustelee paljain jaloin, sen raamit voi tuntea aistikkaammin. Epätasainen maaperä on hunajaa ergonomialle. Suora kontakti maaelementtiin pehmentää askelta ja maadoittaa mieltä. Metsässä on läsnä aina oma rytminsä, johon on helppo sulautua osaksi kun malttaa tuntea sen jalkapohjissaan.

2. Ryömi luolaan
Suomessa on satoja erilaisia luolia Ne ovat upeita ja jännittäviä luontokohteita, joiden parissa viihtyvät monen ikäiset. Luolaan mennessä on tärkeää hahmottaa oman kehon liikkeitä. Se kysyy ongelmanratkaisukykyä sekä epämiellyttävien tunteiden sietämistä. Monelle luola on pelottava paikka, mutta loppupeleissä se ei ole muuta kuin ahdas tila. Luolan pohjalla voi hiljentyä ja sytyttää vaikka kynttilän (tai olla hetki pilkkopimeässä). Kaiken jännittävyyden keskeltä voi löytää syvän rauhan. Läpi ihmisen historian luolat ovat olleet turvallisia tallelokeroita.

3. Sukella pinnan alle
Useimpien metsien keskellä koreilee järviä. Kokeile miltä maailma näyttää pinnan alla. Suomen järvivedet ovat suurimmalta osalta sameita, mutta myös kirkasvetisiä löytyy. Sukeltaessa ihminen palaa veteen. Veden voi tuntea koko kehon mitalla. Sukelluslasien avulla voit nähdä pieniä kaloja tai ihailla turkoosin veden eri sävyjä. Aurinkoisella ilmalla valo lävistää veden upeasti ja ympäristön hiljaisuus korostaa meditatiivisuutta. Voit kokeilla myös opetella pidättämään hengitystäsi, jolloin pystyt viettämään pinnan alla pidempiä jaksoja. Tällöin älä kuitenkaan koskaan sukella yksin ja ota selvää siitä, mitä kehossasi tapahtuu, jotta opit lukemaan sen antamia signaaleja. Pystyt silti enempään mitä saatat luulla. Kaiken keskiössä on se, että rentoudut.

4. Huuda
Metsä huutaa huutamaan. Se on valmis ottamaan vastaan sen voiman ja vimman, jonka huuto kehostasi irrottaa. Huutaminen on yksi tehokkaimmista tavoista saada kehoon jumiin jäänyt energia liikkeelle. Usein toiselle ihmiselle huutaminen saattaa nostattaa vastaanottajassa pelkoa, mutta mättäät ja männyt eivät moisesta hätkähdä. Huutaessasi kehosi käy läpi linkousohjelman, jonka myötä tunnet olosi puhdistuneeksi ja keveäksi. Ei se ole hullu joka huutaa, vaan hän joka jättää tekemättä niin.

5. Kosketa käsin
Ihminen hahmottaa ympäristöään monesti käsin. Metsässä käyskennellessä kannattaa koskettaa korostetun tiedostetusti. Tällöin saattaa havahtua siihen, että ensimmäistä kertaa todella tuntee sen, miltä tuntuu esimerkiksi männyn kaarna tai mättään sammal. Aistien voimistuessa ja herkistyessä itsestäänselvistä asioista tulee ainutkertaisia kokemuksia. Moisen kauneuden ja ylevän kokeminen laskee sydämen sykettä, nostattaa levollisuutta ja parantaa keskittymiskykyä. Kaiken päivittäisen kohinan keskellä on mahdollista upottaa kätensä suohon ja kipristellä sormia, sekä fiilistellä sitä, miltä se tuntuu.

Elämänrytmin rauhoittaminen voi tuntua tylsältä, pelottavalta tai jopa mahdottomalta – mutta se tarjoaa mahdollisuuden levollisen täyteläiseen elämään

Minä olen se, joka viimeiseksi olisin kuvitellut puhuvani hitaamman elämän puolesta.

Olin pitkään suorittamisen sanansaattaja: Ahmi enemmän, yritä lisää, vielä jaksat! Ajattele positiivisesti, kyllä se siitä!

Kyllä ihminen jaksaakin – kunnes lakkaa jaksamasta.

Emme voi kiristää tahtia loputtomiin. Luontaisten voimavarojen vaaliminen ja palauttaminen vaatii väistämättä sitä, että välillä hiljennät ja olet vain.

Voimavarat palautuvat parhaiten silloin, kun et enää yritä tehdä mitään tai päästä minnekään.

Voimavarat palautuvat parhaiten silloin, kun et enää yritä tehdä mitään tai päästä minnekään.

Mutta hellittäminen ja hidastaminen voivat tuntua pelottavilta. Kiire on usein itse rakennettua, ettei vain tarvitsisi kohdata pelkojaan.

Miksi pysähtyminen pelottaa?

Ehkä pelkäät, että jäät jostain paitsi. Elämä on aina jossain tuolla kaukana, jonne pitäisi juosta ja ehtiä. Hyvä olo on aina yhden suorituksen ja kokemuksen päässä. Jos luovut niistä, menetätkö jotain olennaista? Ehkä. Ja ehkä taas et. Ehkä hyvä olo olisikin jo tässä, jos et aina etsisi sitä jostain muualta.

Ehkä pelkäät, että et ihan riitä tällaisena kuin olet. Olet tottunut siihen, että kiitos (itseltä tai muilta) tulee suorituksista. Oma arvo on sidoksissa saavutuksiin, lepääminen pitää ansaita ylettömällä venymisellä ja uhrautumisella.

Kun alat tehdä vähemmän, joudut ehkä kohtaamaan riittämättömyyden ja arvottomuuden. Jos et jatkuvasti tee jotain, oletko enää yhtään mitään? Tätä minä ainakin pelkäsin, enemmän kuin mitään muuta. Tekemisestä luopuminen oli kuin katsoisi sisäiseen mustaan aukkoon: ilman suorituksia olen pelkkä nolla, tyhjiö.

Ehkä pelkäät, että hidastaessasi joudut kohtaamaan muitakin hankalia tunteita: Surua, kaipausta, ikävää. Yksinäisyyttä. Kipua. Tunnetta, että et tule kuulluksi. Ärtymystä, kiukkua, vihaa. Usein juoksemme eteenpäin, etteivät vaikealta tuntuvat tunteet vain pääsisi esiin. Silloin tunteet päättävät puolestasi, miten elät ja olet. Entä jos kohtaisit sen, mikä sinussa sisällä kuitenkin piilee? Silloin huomaisit, ettei tunteita tarvitse pelätä. Helppoja ja hauskoja ne eivät aina ole, mutta ne ovat osa elämää – väistäminen ei kuitenkaan vie niitä lopullisesti pois.

Ehkä pelkäät, että hitaampi elämä tuntuu tylsältä. Jatkuvan viihteen maailmassa tylsyys tuntuu pahimmalta vaihtoehdolta viettää aikaansa. Mutta tylsyyden ihme on siinä, että se toimii alustana ensin vanhasta palautumiselle ja toipumiselle, sitten uuden rakentamiselle ja luovuudelle. Tylsyys mahdollistaa sen, että tyhjään tilaan pääsee syntymään uusia ideoita, uusia unelmia. Sellaisia, joita et koskaan kuule, jos aina juokset kiireessä eteenpäin.

Mutta vaikka joutuisit luopumaan jostain, voit saada paljon tilalle.

Mitä kaikkea hidastaminen voi antaa?

– Jaksamista ja voimavaroja siihen, minkä tekeminen on välttämätöntä (kaikki kiire ei kuitenkaan ole pakollista!)
– Levollisuutta, täyteläisyyttä ja kiitollisuutta siitä, mikä elämässä on hyvin ja helppoa juuri nyt
– Syvemmän kokemuksen itsestäsi, elämästä ja ympäröivästä maailmasta
– Tunteita, joiden kohtaaminen auttaa sinua hyväksymään itsesi kokonaisena
– Tunteita, jotka viestittävät muutoksen tarpeesta – niitäkin on tärkeitä tunnistaa
– Iloa, joka on ehkä kadonnut kiireen ja suorittamisen alle
– Luovuutta, ideoita ja unelmia, jotka antavat toivoa ja näyttävät suuntaa kohti tulevaa

Entä jos elämä olisikin nytku eikä sitku? Millä tavalla sinä voisit hidastaa – edes hieman – juuri nyt?

Kuva: Thom Holmes (Unsplash)

Tunnetko myötätuntoa aina muita, mutta et itseäsi kohtaan? – Empaatikko unohtaa usein itsensä

Empatiakyky on piirre, jota yleensä pidetään hyveenä, mutta empaattiselle itselleen se voi toisinaan tuntua taakalta. Empaattinen ihminen aistii toisten tunnetiloja ja elää niiden mukana ottaen myös turhan suurta vastuuta tunneilmapiiristä ja toisten tunteista. Empaattinen ihminen haluaa toimia muita ymmärtäen ja tukien, mutta samanaikaisesti omat rajat ovat häilyviä.

Usein käykin niin, että syvästi empatiakykyisellä ihmisellä riittää myötätuntoa toisten käytöstä ja elämää kohtaan lähes rajattomasti, mutta omaa käytöstä ja epäonnistumisia katsotaan hyvin jyrkästi – itsemyötätunnosta ei ole tietoakaan.

Miksi toisten vaikeudet ja hauraudet on helppo ymmärtää, mutta omista taas helppo ruoskia? Silloinkin, kun yrittää toimia itselleen edullisesti, liiaksi muita huomioimatta, kalvaa syyllisyys siitä monesti pitkään jälkikäteen.

Empatiaa voi oppia rajaamaan ja käsittelemään. Kun tunnistat, että empatia on menossa överiksi, on hyvä miettiä, miksi käytät voimavarojaan sellaiseen, mikä ei palvele vaan verottaa sinua. Miten voisi toimia myötätuntoisesti muita kohtaan, mutta kuitenkin itsensä etusijalle asettaen? Harjoittelemalla itsemyötätunto ja itsensä ensiksi valitseminen alkavat hiljalleen tuntua yhä luontevimmilta tavoilta toimia.

On tärkeää huomata, että itsemyötätunto ei tarkoita sitä, etteikö edelleen voisi olla myötätuntoinen muita kohtaan. Moni on voinut jäädä loukkuun empaattisen ihmisen lokeroon – kun on aina ymmärtänyt ja kuunnellut muita, voi yhtäkkinen itsensä vaaliminen tuntua siltä, että muut alkavat nähdä sinut eri tavoin kuin ennen. Silloinkin on muistettava, myötätuntoisesti itseäsi kohtaan, että pyri hyväksymään, mikäli joku muu ei hyväksy sinun muutostasi.

Kun ymmärrämme itseämme paremmin, puhumme itsellemme lempeämmin ja kauniimmin, voimme omia voimavarojamme uhraamatta toimia samoin myös muita kohtaan. Onko itsemyötätunto sinulle helppoa, vai suhtaudutko itseesi alati kriittisesti?

Parhaat asiat saattavat tapahtua juuri silloin, kun uskaltaa hypätä tuntemattomaan – Älä anna muiden rajoittaa valintojasi

Freia Luminka on ranskalaismiehensä ja löytökissansa kanssa Guadeloupella, Karibialla asuva psykologi ja intuitiivi, joka valmentaa verkkovälitteisesti ryhmissä ja kahden kesken naisia astumaan omaan voimaansa. Freiaa kiehtovat eritoten ihmisen piilevät voimavarat ja intuitio. Hänen erityisosaamistaan ovat myös ehkäisevä väkivaltatyö ja naisen aggression kysymykset. Freia on asunut, vieraillut, tehnyt vapaaehtoistöitä ja työskennellyt monella mantereella ja ammentaa nykyisessä sydämen työssään mentorina ja valmentajana koko kulkemastaan polusta.

Kaikki elämäni parhaat asiat ovat tapahtuneet, kun olen astunut epämukavuusalueelle ja tyhjän päälle. Kirjoitan tätä Guadeloupella, Karibialla, jossa en tänään asuisi, ellen reilu kymmenen vuotta sitten olisi astunut polulta hutiin viidakossa, tippunut neljä metriä suoraa pudotusta selälleni ja kohdannut ranskalaista elämänkumppaniani siinä onnettomuudessa. Tyhjän päälle astuminen on usein onneksi symbolisempaa eikä noin konkreettista. Mutta aina se on yhtä jännittävää.

Parikymppisenä psykologian opiskelijana vuosituhannen alussa sain kurkkua kuristavan pakokauhun kuvitellessani itseni teoriaopintojen jatkeena vääntämään gradun, harjoittelun ja hyppäämään suitsait muita terapoimaan. Lähdin sen sijaan kolmeksi vuodeksi tanssikouluun ja annoin kehoni liikkua, kertoa ja ilmaista. Löytyi kokonainen maailma. Merkityksellisintä oli, että olin antanut itselleni luvan olla tietämättä, milloin ja miten psykologian opinnot jatkuvat, jos jatkuvat. Jatkuivat ne, kun olin ensin saanut muistaa kehoni.

Meistä jokainen on lopulta oman elämänsä spesialisti. Kukaan ei ole mennyt jetsulleen sinun polkuasi. Ei juuri niitä mutkia, monttuja ja maisemia kuin sinä. Ei juuri niitä kriisejä, riemuja, sattumia, menetyksiä ja menestyksiä kuin sinä. Siksi voimasi piilee paljon siinä, minkä uskallat uskoa itsellesi todeksi ja mitä uskallat valita. Voima piilee uskalluksessa astua polulta toisin kuin kukaan tuntemasi, sillä hänellä ei ole juuri sitä kaikkea, mitä sinulla. Vaikka meitä ihmisinä yhdistää ihmisyyden kaikki lainalaisuudet ja siinä inhimillisyydessä koemme samoja tunteita ja asioita, ei kukaan kuitenkaan ole juuri se yhdistelmä koettua kuin sinä. Kukaan ei voi tietää ja valita juuri sinun parhaaksesi kuten sinä itse.

Minusta tuli sitten psykologi lopulta. Mutta ennen kuin todella asetuin auttajaksi, ehdin kiertää puoli palloa. Vierailemani kymmenet maat muodostuivat lopulta ehdottomasti suuremmaksi kouluksi kuin käymäni yliopisto tai tanssin opinnot. Minua on kouluttanut eniten oma polkuni ja ihmiskohtaamiset kulttuurista toiseen, ihmisyys kymmenien eri kielien takana.

Jokainen meistä on summaa siitä, mitä on kohdannut ja mistä tullut läpi, mitä valinnut ja keneksi kasvanut. Sinä tuot tänne juuri sinun värisi ja mausteesi. Sen, kuka sinä olet eikä kukaan muu. Mitä enemmän pystyt hyväksymään kaikkea läpielettyä, sitä kokonaisemmaksi tulet. Meillä ihmisillä on taipumus leikata itsestämme irti ei-toivotuiksi tai häpeällisiksi kokemiamme ominaisuuksia tai tapahtumia. Mutta hei, juuri nekin asiat tekevät sinusta sinut, ja toisinaan paradoksaalisesti siinä, mitä eniten hyljeksii, onkin suurin voima. Sinä kuulut tänne, ja kuulut tänne kokonaan, et vain puoliksi. Kuulut tänne sekä valoinesi ja varjoinesi.

Maailmanmatkoillani vahvistui kutsumukseni työskennellä eritoten naisten kanssa oman voiman ja varjon haltuun ottamisen teemoissa. Yli vuosikymmenen satojen naisten kanssa livenä ja etänä työskenneltyäni totean: olemme kasvaneet kutistamaan ja himmaamaan, koska pelkäämme, että aivan kaikkemme kanssa olisimme jotakin liikaa. Samalla elät kuitenkin jatkuvassa olossa, että jotain jää panttiin. Se on se irtileikattu osa itseäsi, se, jota et ole vielä itsessäsi hyväksynyt, ottanut omaksesi. Se kutsuu: näe minut. Emme kai muuta ihmisinä enempää toivo kuin tulla kokonaan nähdyiksi.

Paras uutinen on, että aina voi tarkistaa suuntaa ja valita uudelleen. Kaikki me kasvamme läpi elämän. Itsensä kokonaisemmaksi kutsumisen harjoitus on elämän mittainen matka, rikas ja voimallinen.

Tulit tänne elämään juuri sinun elämääsi. Et jonkun toisen elämää. Et sitä, miten vanhempasi ovat eläneet tai ne, joiden kanssa kasvoit, opiskelit tai teit töitä. Monesti saatamme hylätä osan itseämme, koska kasvuympäristömme tai lähipiirimme ei tue sitä. Kutsun sinua kotiin, kokonaiseksi. Olet tullut pitkän matkan, ja on aika antaa omalle polullesi ja itsellesi se arvo, joka niille kuuluu.

Valitse itsellesi. Sinua ei korvaa kukaan.