Koetko olevasi väärien ihmisten ympäröimä? – Näin tunnistat erityisherkälle myrkyllisen seuran

Jokainen meistä on varmasti joskus joutunut myrkyllisen seuran vaikutuspiiriin ja tiedämme, millaisia jälkiä tällainen seura voi jättää; paha olo tarttuu ja satuttaa.

Pahimmillaan etenkin erityisherkän ominaisuuksia saatetaan käyttää hyväksi ja yhteys itseen katoaa. Myrkyllinen seura voi vaikuttaa negatiivisesti herkän itsetuntoon ja pahimmillaan traumatisoida.

Itse tunnistan useitakin tällaisia ihmisiä elämäni varrelta ja kerran olen päästänyt yhden tällaisen aivan liian lähellä ja aivan liian pitkäksi aikaa. Silloinen seura teki rumaa jälkeä mieleeni ja herkkyyteni kääntyi itseäni vastaan. Toki on hyvä muistaa, että kaikilla meillä on huonoja hetkiä ja elämänvaiheita.

Pahimmillaan etenkin erityisherkän ominaisuuksia saatetaan käyttää hyväksi ja yhteys itseen katoaa.

Mistä tunnistaa erityisherkälle myrkyllisen seuran?

Erityisherkälle ihmiselle myrkyllinen seura voi olla sellaista, joka jatkuvasti ylittää hänen henkiset ja emotionaaliset rajansa, aiheuttaen jatkuvaa stressiä ja ahdistusta. Tämä voi ilmetä monella eri tavalla:

  1. Jatkuva negatiivisuus ja kyynisyys
  2. Valehteleminen ja valittaminen
  3. Itsekeskeisyys
  4. Kontrollointi ja hyväksikäyttäminen
  5. Ilkeily ja pahan puhuminen
  6. Narsistiset piirteet ja manipulointi

Emotionaalisesti kuormittavat suhteet: Jos ympärillä on ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti negatiivisia, kriittisiä tai manipuloivia, koen erityisherkkänä usein suurta ahdistusta ja epävarmuutta. Erityisesti, jos koen, että tunteitani ei arvosteta tai niitä vähätellään, se voi olla myrkyllistä ja uuvuttavaa.

Yksipuoliset suhteet: Me erityisherkät olemme usein empaattisia ja annamme paljon toisille, mutta jos tämä tuki ei ole vastavuoroista, itse ainakin koen helposti oloni hieman hyväksikäytetyksi. Tämä voi johtaa siihen, että sitä tuntee olevansa jatkuvassa ”antamisen tilassa” ilman, että hän saa mitään palautetta tai tukea toiselta.

Stressaavat ja kaoottiset ympäristöt: Olemme usein myös herkkiä stressille ja ympäristön hälinälle. Myrkyllinen seura voikin olla myös sellaista, jossa on jatkuvasti levottomuutta, draamaa tai kiirettä, mikä voi aiheuttaa liiallista ylirasitusta.

Rajoituksia tai henkistä väkivaltaa: Jos seuraan kuuluu ihmisiä, jotka eivät kunnioita erityisherkän henkilökohtaisia rajoja, kyseenalaistavat hänen tunteensa tai vähättelevät hänen tarpeitaan, tämä voi olla hyvin myrkyllistä. Koen herkkänä tarvitsevani ympäristön, joka ymmärtää minua, tarpeitani ja kunnioittaa rajojani.

Sosiaalinen vertailu ja epävarmuus: Olen kokenut herkkänä itseni usein ulkopuoliseksi tai riittämättömäksi, jos seura ympärillä on jatkuvasti kilpailuhenkistä tai vertailua suosivaa. Tämä voi johtaa epävarmuuteen ja itsetunnon heikkenemiseen ja olla haitaksi pitkäkestoisesti erityisherkälle.

Erityisherkälle ihmiselle myrkyllinen seura voi olla sellaista, joka jatkuvasti ylittää hänen henkiset ja emotionaaliset rajansa, aiheuttaen jatkuvaa stressiä ja ahdistusta.

Miten selvitä myrkyllisessä seurassa?

Herkkänä on vaikea ohittaa huonoa käytöstä tai olla ottamatta itseensä loukkauksia. Tällainen seura osaa usein käyttää taitavasti hyväksi herkän kiltteyttä ja empatiaa – ja siksi herkän tuleekin olla erityisen tarkkana omasta seurastaan.

Jos on ajautunut tällaisen ihmisen seuraan, joka vie enemmän energiaa kuin sitä antaa, olisi hänen vaikutuspiiristään tärkeintä päästä mahdollisimman nopeasti pois. Suojele itseäsi siivoamalla negatiiviset ihmiset pois elämästäsi, vaikka se tekisi kipeää.

Ja sen sijaan, että yrittäisit parantaa tällaista ihmistä, keskity huolehtimaan itsestäsi. Oma hyvinvointi kannatta laittaa etusijalle silläkin uhalla, että joku ihmissuhde kariutuu. Voin kertoa, että lopulta se palkitsee.

Ensin voi tietysti lujan lempeästi ilmaista, ettei kuuntele negatiivista tai itsekästä puhetta enää ja sitten vasta toimia. Jos mikään ei kuitenkaan muutu, on parasta toimia omaksi parhaaksi ja poistua tällaisesta seurasta.

Sinulla on oikeus suojella voimavarojasi, mielenterveyttäsi ja jaksamistasi. Jos toinen ei pidä asettamistasi rajoista, on viesti melko selkeä: hän hyötyi siitä, kun rajoja ei ollut.

Erityisherkän kannalta myrkyllinen seura on siis sellaista, joka ei tarjoa tukea ja ymmärrystä, vaan lisää stressiä, ahdistusta ja tunteen, ettei itseään arvosteta tai kuunnella. Tällöin voi olla tärkeää etsiä ympärilleen ihmisiä, jotka ovat myötätuntoisia, hyväksyviä ja jotka ymmärtävät herkkyyden tuomat erityispiirteet.

Suojele itseäsi siivoamalla negatiiviset ihmiset pois elämästäsi, vaikka se tekisi kipeää.

Vinkit myrkylliseen seuraan:

  1.  Älä huomioi ihmistä, joka haluaa aina kääntää katseet itseensä tai negatiivisuuteen.
  2. Vietä enemmän aikaa turvallisten ja energiaa antavien ihmisten seurassa.
  3. Tunnista manipulointi ja pidä omista rajoista kiinni. Sano myös EI.
  4.  Älä lähde mukaan draamaan, mielummin poistu paikalta.
  5. Älä hyväksy kiusaamista – itseäsi tai muita kohtaan.
  6. Yritä ohittaa loukkaukset ja jätä omaan arvoon tai vastaa hymyllä.
  7. Älä rohkaise valitukseen tai itsesääliin – vältä asenteen ruokkimista.
  8. Älä hyväksy syyllisyyden tai vastuun vähättelyä.
  9. Älä usko kaikkea.
  10. Älä jaa omia salaisuuksia tai henkilökohtaisia asioita.
  11. Yritä hallita omat tunteesi. Tee töitä itsesi kanssa, äläkä lähde mukaan.
  12. Keskity itse positiivisuuteen ja ratkaisuihin ongelmien sijaan.

Haluatko apua erityisherkkyyden? Tutustu Annukan Lempeämpi valmennukseen ja lataa maksuton Herkkyys voimavaraksi -työkirja.

Syvästi loukattuna ja surullisena – tarvitseeko antaa anteeksi?


Kovat sanat osuivat suoraan sydämeeni. Vielä päivienkin päästä sydämeni tuntui olevan vereslihalla. Mieleni takertui kiinni tuskaan ja sai minut kulkemaan kehää kärsimyspisteeltä toiselle. Se jopa kaivoi esille aiempia pettymyksiä ja loukkauksia, aivan kuin osoittaakseen, miten oikeutettu tunnetilani oli.

Välillä surun keskeltä nousivat vihan tyrskyt, jotka saivat haaveilemaan kostosta – yhtä kovista ja haavoittavista sanoista, jotka aiheuttaisivat myös toiselle samanmoisen tuskan. Silloin ei todellakaan ollut aikomustakaan antaa toiselle anteeksi ja päästää hänet kuin koiran veräjästä.

Ja kuitenkin, jos haluamme päästä eroon omasta tuskastamme ja kärsimyksestämme, ainoa tie on kulkea anteeksiannon kautta. Anteeksianto vapauttaa nimenomaa meidät kivusta. Anteeksianto on ensisijaisesti meitä itseämme varten.

Anteeksi antaessamme emme edes tarvitse tuota meitä loukannutta ihmistä olemaan läsnä. Voimme antaa ihan itsenäisesti anteeksi, jopa edesmenneille tai elämästämme muuten poistuneille ihmisille.

Emme myöskään tarvitse anteeksipyyntöä, jotta voisimme antaa anteeksi. Meidän ei tarvitse saada toista ymmärtämään tekojensa seurauksia. Anteeksipyynnön odottelu vain pidentää meidän tuskaamme.

Kun annamme toiselle anteeksi, meidän ei tarvitse hyväksyä hänen tekoaan tai käyttäytymistään. Meidän ei pidä sanoa ”No ei se mitään” tai ”Pikkujuttu, ei se haittaa”, varsinkin jos nuo lauseet eivät ole totta. Voimme ihan hyvin ja rehellisesti todeta itsellemme, tai halutessamme tuolle toiselle, että en hyväksy sitä, mitä teit tai sanasi satuttivat ja loukkasivat minua. Kuitenkin haluan antaa sinulle anteeksi.

Miksi haluamme antaa anteeksi?

Ihan ensiksi meissä täytyy syttyä halu antaa anteeksi ja päästää irti tapahtuneesta. Kysy siis sydämeltäsi, miksi haluaisin tai miksi minun kannattaisi ihan aidosti antaa anteeksi. Ja kuuntele rauhassa vastaus, kyllä se sieltä tulee.

Saatamme haluta antaa anteeksi,

  • Koska haluamme vapauttaa itsemme tapahtuneen tuottamasta tuskasta.
  • Koska anteeksi antaminen avaa meissä armon, lempeyden ja rakkauden tunteet virtaamaan.
  • Koska haluamme oppia paremmin ymmärtämään itseämme ja tuota toista.
  • Koska emme halua menettää meille läheistä ihmistä tai emme halua suhteemme muuttuvan vaivaannuttavaksi.
  • Koska emme halua sattuneen jäävän ikäväksi energiamöykyksi energiakenttäämme tai karmaamme.
  • Koska emme halua luovuttaa tulevaisuuden mahdollisuuksia menneisyyden kivuille.
  • Koska antaessamme anteeksi muille, pystymme antamaan anteeksi myös itsellemme kaikki ne sattumukset, joissa emme ole toimineet kovinkaan rakkaudellisesti.
  • Koska anteeksi antaminen vahvistaa meitä ihmisinä.
  • Koska haluamme antaa vain hyvää meitä loukanneelle, mutta rakkaalle ihmiselle.

Miten osaan antaa anteeksi?

Anteeksi antamiseen ei useinkaan voi hypätä suoraan tapahtuneesta. Anna tapahtuneen läpikäymiselle aikaa, mutta älä jää siihen kiinni. Älä jää kuuntelemaan mielesi pomoa ja sen tarinaa siitä, miten pahasti sinua on kohdeltu.

Sen sijaan anteeksiannolle on olennaista, että sallimme kaikenlaiset tunteemme. Ota siis vastaan kaikki ne tunteet, mitä tapahtunut sinussa aiheuttaa. Saatat löytää surua, pettymystä, loukkaantumista, vihaa, pelkoa, häpeää yms. ikäviä tuntemuksia.

Tutki tunteitasi ja koe ne puhtaasti ilman kärsimystarinaa niiden ympärillä. Voit esimerkiksi todeta: Aha, tämä on surua. Millä tavalla tämä tunne tuntuu? Missä kohdin kehoa tämä tunne tuntuu? Sen jälkeen hengitä ilmaa tuon tunteen ympärille.

aUsein loukkaantumisen tunteiden takaa löytyy hylätyksi tulemisen tunne. Tunne siitä, ettei meitä rakasteta, ei ainakaan sellaisina kuin olemme. Hylkäämisen tunne on kaikkien kipeiden tunteiden alla ja aina tuskamme ytimessä. Mutta se on niin kipeä tunne, että emme useinkaan uskalla kokea sitä suoraan, vaan sen päälle kasaantuu muita, helpommin koettavissa olevia tunteita.

Joka ikinen ihminen pelkää hylätyksi tulemista. Hylkäämisen pelko kuuluu osana ihmisyyteen emmekä pääse siitä eroon, vaikka haluaisimmekin. Hylkäämisen pelko huutaa rakkauden perään. Se hyvin suoraan ilmaisee, että pelkäämme joutuvamme rakkauden ulkopuolelle ja kaipaamme suunnattomasti rakkautta.

Kun suotumme kokemaan hylätyksi tulemisen tunteen ja hylkäämisen pelon, voimme ymmärtää, että tämä samainen kipu on kaikilla. Jopa hänellä, joka loukkasi minua. Ja hylätyksi tulemisen pelko saa ihmiset käyttäytymään huonosti, vaikka sitä ei toimija itse tiedostaisikaan. Ihmisinä pyrimme torjumaan hylkäämisen pelon muilla ikävillä tunteilla ja satuttavallakin toiminnalla.

Kun haluamme antaa meitä loukanneelle ihmiselle anteeksi, näemme tilanteen uusin silmin. Me voimme katsoa hänen sanojensa ja käyttäytymisemme taakse ja nähdä hänen syvän pelkonsa, hänen kipunsa ja tuskansa. Ja ymmärtää, että tuossa hylkäämisen pelossa me olemme yhtä, samanlaisia erehtyväisiä ihmisiä.

Silloin voimme löytää sisältämme myötätunnon ja armeliaisuuden. Voimme todeta, että vaikka en hyväksykään tekoasi, annan sinulle anteeksi, koska sinä et osannut tuossa tilanteessa toimia paremmin. Aivan kuten minäkään en osaa aina toimia kypsästi. Käännyn kipeiden tunteiden sijaan rakkauden puoleen ja annan sinulle anteeksi itsenikin vuoksi.

Lue lisää anteeksi antamisesta ja itsensä rakastamisesta kirjastani Avaudu rakastamaan itseäsi.

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ

Kerro mitä metsän antimia hyödynnät ja osallistu arvontaan! – Voita Karin havupuu-uutejuomaa loppuvuodeksi

Kerro meille, mitä metsän antimia olet oppinut hyödyntämään – ja kuka sen sinulle opetti? Mitä metsä merkitsee sinulle ympäristönä – ja kuka vei sinua lapsena metsään? Tai mitä muuta muistat?

🌲 Keräämme Ravintorenkaan kanssa Karin Havupuu-uutejuoman 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tarinoita siitä, mitä perimätietoa ja muistoja metsään liittyy. Kaikkien vastanneiden kesken arvomme Karin Havupuu-uutejuomat loppuvuodeksi jollekin onnekkaalle.

Karin Havupuu-uutejuoma:

✅ Jo 50 vuotta sitten Kari ja Tuija Herttua ryhtyivät valmistamaan kansanperinteestä laajempaan tuotantoon kehitetyllä menetelmällä ensimmäisiä havupuu-uutejuomia.
✅ Karin Havupuu-uutejuoma valmistetaan puhtaasta lähdevedestä sekä nuoren luomumännyn kuoresta ja nilasta.
✅ Karin Havupuu-uutejuoman tulehduksen estokykyä on mitattu tutkimuksessa: soluviljelmissä tutkittaessa havaittiin, että männynkuoriuutteella on tulehdusta estäviä ominaisuuksia. Lue lisää tutkimuksista ja tuloksista TÄÄLTÄ.

🌲 Nostalgian kunniaksi saat -25% Karin Havupuu-uutejuomista koodilla HIDASTA25 osoitteesta pinena.fi.

VASTAA maanantaihin 7.4.2025 klo 10 mennessä arvontajulkaisun kommentissa Hidasta elämää -Facebookissa tai Instagramissa.

Facebook-arvontaan pääset TÄSTÄ.

Instagram-arvontaan pääset TÄSTÄ.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Hidasta elämää (@hidasta) jakama julkaisu

Näin häpeä vahvistaa riippuvuutta – ja näin siitä on mahdollista vapautua

Häpeä. Jo pelkkä sanan mainitseminen saattaa saada aikaan sen, että kehoon ja mieleen hiipii epämukavuutta ja tämän tekstin lukemisen haluaa lopettaa. Välttely ei kuitenkaan ole toimiva keino. Se antaa meille helposti illuusion siitä, että asia on hoidossa. Mutta kaikki se, mitä mielen kellareihin työnnämme, nostelee puntteja.

Häpeä on ollut elämäni polulla hiljainen, jopa välillä mykkä matkaseuralainen. Sen juuret lähtevät varhaislapsuudesta, kun isäni juomisen ja äitini huolen seurauksena minun tunteilleni ja tarpeilleni ei jäänyt tarpeeksi tilaa. Käännyin sisäänpäin. Yhteys itseen ja muihin katkesi.

En tietenkään halua syyttää vanhempiani. Päinvastoin – tunnen syvää myötätuntoa. Heillä oli oma taakkansa kannettavana. Nyt on tarkoitus etsiä syitä – ei syyllisiä.

Vaikka en sitä silloin vielä ymmärtänyt, otin noista varhaisista vuosista mukaan uskomuksen siitä, että olen arvoton. Etten ole hyvän arvoinen. Häpeä oli saanut moottorin.

Toki tiettyyn pisteeseen asti häpeästä on hyötyä. Silloin se hoitaa sen omaa tehtävää, on palveluksessa johtamisen sijaan. Häpeä on nimittäin sosiaalinen tunne. Se auttaa meitä kuulumaan joukkoon.

Häpeän vallassa

Minun mukanani kantama häpeä sai kuitenkin haitalliset mittasuhteet. Sen kumppaniksi lyöttäytyi kolmikko: hylätyksi tulemisen, torjutuksi tulemisen ja paljastumisen pelko. Se kuiski: ”Jos minut nähdään kokonaan, minut torjutaan tai hylätään”.

Oli parasta alkaa suojautua. Miellyttäjä. Pikkukovis. Suorittaja. Riippuvainen. Nämä tavat toimia maailmassa suojasivat sitä, mikä oli herkintä – autenttista itseäni.

Riippuvainen käytös – varsinkin alkoholiriippuvuus 12- vuotiaasta lähtien ja siitä seuranneet sammumiset, muistinmenetykset ja sekoilut – aiheuttivat sen, että häpeä vain kasvoi.

Miten se oli mahdollista? Kun join, koin olevani vapaa. Kun en juonut, häpeä vahvistui sinnikkäämmäksi ja sinnikkäämmäksi. Se sai minut uskomaan omia totuuksiaan siitä, kuinka vääränlainen ja viallinen olin. Tarvittiin lisää alkoholia, aina uusia riippuvaisia ihmissuhteita, ostelua, pelaamista, sokeria – mitä vaan, että häpeä pysyisi käsivarren mitan päässä.

Kunnes tuli aika muuttua.

Kärsimyksellä on sellainen luonne, että se parhaimmillaan osoittaa sen, mikä kaipaa suurinta huomiota. Kun aikani jatkoin haitallista toimintaa, tulin pohjaan, jossa oivalsin muutoksen välttämättömyyden: en voinut enää juosta pakoon. Keinot olivat lopussa. Oli aika alkaa tutustua kaikkeen siihen epämukavuuteen, jotka riippuvuuden vapauden illuusio peitti.

Oli aika alkaa mennä läpi, että pääsisin yli

Alkoi vuosien, yhä jatkuva, tie itsetuntemukseen. Sen ensimmäisenä etappina oli tiedostaminen. Mitä minussa ja kokemuksessani tapahtuu? Kuinka häpeä vääristää tuota kokemusta? Mikä on oikeasti totta?

Hyväksyminen oli seuraava askel. Epätäydellisyyteni ei ollut osoitus siitä, että olen vääränlainen, vaan se on luonnollinen osa ihmisyyttä. 6/10 riittää.

Kaikkea tätä kannatteli alkuun niin vaikea lempeys eli itsemyötätunto. Sen harjoittelu oli alkuun pelottavaa: olinhan tottunut sättimään ja kritisoimaan itseäni. Olin kasvanut ja kasvattanut itseäni häpeällä. Vaikka tämä tyyli toimi, toi se mukanaan aina vain syvemmän riittämättömyyden kokemuksen.

Aloin ymmärtää, että riippuvuuteni oli vain yksi osa minua. Minussa oli myös paljon muuta. Paljon kaunista ja herkkää – ja samalla paljon lujaa ja voimakasta.

Häpeä ei ole poistunut elämästäni – eikä niin ole tarkoituskaan. Sen sijaan siitä on tullut minulle tuttu kaveri, joka silloin tällöin näyttäytyy. Sillä on oma tilansa, aikansa ja paikkansa.

Jos se alkaa vallata suurempaa kaistaa mieleni valtatiellä, pysähdyn, puhun, kirjoitan, hengitän, sanon itselleni lohduttavia sanoja. Kysyn itseltäni ”Mitä oikeasti tässä tilanteessa tarvitsen”.

Valloilleen päässyt häpeä katkaisee yhteyden itseen ja muihin. Tiedostaminen, hyväksyminen ja lempeys – itseä ja muita kohtaan – mahdollistavat tuon yhteyden uudelleenrakentamisen.

Rauhoita hermostoa, vähennä tulehdusta ja palaudu paremmin – Männystä saa tutkitusti tukea

Mänty tukee palautumista, rauhoittaa hermostoa, hoitaa haavoja ja estää tulehdusta. Tiesitkö nämä asiat sisukkaasta suomalaisesta voimapuusta?

Mänty kasvaa paikoissa, joissa moni muu ei pärjää. Se puskee kalliosta esiin kuin muistuttaakseen, että elämä löytää kyllä keinonsa. Jos suomalainen sisu olisi kasvi, se olisi varmasti mänty. Ihan periaatteesta se kasvaa vaikka kiven ympärille, jos niin päättää.

Kansanperinne kertoo, että männyn kuoresta on tehty pettua leipäjauhojen joukkoon, neulasista teetä tai kylpyvettä, pihkasta on saatu haavoihin suojaa ja rungosta tervaa – sitä turvallisen tuoksuista ainetta, jolla on kyllästetty niin veneet kuin varpaanvälitkin. Männyn kuoresta kansanparantajat ovat uuttaneet myös juomaa, jota on käytetty moneen vaivaan.

Voimaa, palautumista ja mielenrauhaa metsästä

Nykyään monet meistä etsivät samoja asioita kuin ennenkin: voimaa arkeen, tukea palautumiseen, keinoja rauhoittaa levoton mieli. Metsään meneminen auttaa siinä. Jos sulkee silmät ja nojaa männyn runkoon, voi melkein tuntea kevyen keinunnan, kun puu huojuu – latva tuulessa ja juuret tukevasti maassa.

Sitä, mikä ennen oli totta suullisessa kansanperinteessä ja tarinoissa, voidaan nykyään tarkastella tutkimuksissa. Niiden perusteella on havaittu pihkan hyvät ominaisuudet haavanhoidossa ja on tunnistettu männynkuoriuutteen sisältämät fenoliset yhdisteet, jotka vähentävät tulehduksia. Yhdisteiden on tutkimuksissa todettu estävän prostaglandiini E:n muodostumista ja näin ehkäisevän tulehdusreaktiota.

Lapsena uskoin, että puut puhuvat. Etenkin männyt – ne naksuivat, narisivat ja havisivat tavalla, joka kuulosti välillä tervehdykseltä ja välillä varoitukselta. Nykyään tutkimukset osoittavat, että puut todella keskustelevat. Ne eivät toki juttele ääneen, mutta maan alla kulkee laaja sienirihmastojen verkosto, jonka kautta puut vaihtavat viestejä ja ravinteita. Ne voivat varoittaa toisiaan vaarasta, tukea heikompaa naapuria tai ohjata energiaa sinne, missä sitä tarvitaan eniten.

Männyn viisautta ihmiselle

Mitä me ihmiset voisimme tästä oppia? Ehkä sen, että vahvuus ei ole yksin pärjäämistä. Tai että hitaasti kasvaminen on merkki siitä, että kasvaa sisältä vahvaksi. Joskus kiireen keskellä, kun ajatukset ovat jumissa, kysyn itseltäni: mitä mänty tekisi tässä tilanteessa? Vastaus on yleensä, että menisi ulos, heiluisi hitaasti tuulessa ja lähettäisi viestin juuriverkostoa pitkin naapurille. Ehkä joisi vähän vettä ja hykertelisi hiljaa, kun orava kiipeää runkoa pitkin. Sitten voi huomata, että omakin olo asettuu ihan juurilleen.

5 merkkiä männyn voimasta

1. Männyn neulaset – vitamiinipommi suoraan puusta

Tuoreet männynneulaset sisältävät runsaasti C-vitamiinia, erityisesti keväällä ilmestyvät uudet kerkät. Niitä voidaan käyttää kuten kuusenkerkkiä – teessä, siirapeissa, salaateissa tai mausteena. Kerkkiä tai neulasia saa kerätä vain maanomistajan luvalla.

2. Männyt kasvavat hitaasti – ja pitkään

Mänty on pitkäikäinen puu, joka elää satoja vuosia. Suomen vanhin mänty on tiettävästi lähes 800-vuotias. Mänty kasvaa hitaasti mutta kestävästi – ja sietää kuivuutta, pakkasta ja köyhää maaperää. Täydellinen vertauskuva ihmisellekin: ei tarvitse kiirehtiä kasvaakseen vahvaksi.

3. Männyn kuori sisältää tulehdusta alentavia yhdisteitä

Männyn kuoresta on valmistettu uutetta, josta on tutkimuksissa löydetty tulehdusta alentavia ja estäviä yhdisteitä, kuten antioksidantteja ja fenolisia yhdisteitä. Lisää männynkuoriuutteen kiehtovista ominaisuuksista voit lukea TÄÄLTÄ.

4. Mänty tukee palautumista ja hengittämistä

Japanilaisessa metsäkylpy-tutkimuksessa (shinrin-yoku) on havaittu, että havupuiden eteeriset öljyt voivat laskea kortisolitasoja ja rauhoittaa hermostoa. Suomessa on rakennettu aikoinaan keuhkoparantoloita mäntymetsiin, koska on tiedetty, että mäntymetsissä on helppo hengittää.

5. Kansanperinteessä mänty symboloi suojaa ja puhdistumista

Monissa kulttuureissa korkeat, taivasta kohti kurkottavat puut symboloivat yhteyttä henkimaailmaan. Mäntyä on pidetty pyhänä puuna, jolla on uskottu olevan suojeleva vaikutus. Sen uskottiin suojelevan pahoilta hengiltä ja “puhdistavan ilman”. Suomalaisessa kansanuskossa erityisesti suuria, vanhoja ja yksin seisovia puita on pidetty myös haltijoiden asuinsijoina.

Tiesitkö, että männyn voimista voi nauttia myös sisäisesti?

Männyn voimia voi nauttia myös sisäisesti siemailemalla männyn kuoresta valmistettua juomaa. Kotimainen luomusertifioitu Karin Havupuu-uutejuoma on saanut alkunsa perimätietona kulkeneesta reseptistä. Nykyään männynkuoriuute on yksi maailman tutkituimmista kasviperäisistä uutteista.

Tutkimus on osoittanut, että Karin Havupuu-uutejuoma on erittäin tehokas antioksidantti, ja se onkin jo 50 vuoden ajan ollut monen suomalaisen terveystuote-suosikki. Tästä kertoo myös se, että juoma on ainoa terveystuote, jolla on jo neljä terveystuotealan palkintoa. Alkuvuodesta 2025 Karin Havupuu-uutejuoma palkittiin harvinaisella Terveystuotealan klassikko -nimityksellä.

Karin Havupuu-uutejuoma viettää 50-vuotisjuhliaan vuonna 2025 ja se on vanhin Suomessa edelleen myynnissä oleva kotimainen terveystuote. Jos haluat itse kokeilla männyn voimaa, saat 25 % alennuksen ostoista koodilla HIDASTA25 TÄÄLTÄ.

Kirjoittaja Marja-Leena Liipo on Ravintorengas Oy:n markkinointi- ja viestintäpäällikkö sekä luonto- ja eräopas.

Erityisherkkä ja rakkaus – Syvä tunneyhteys tuo mukanaan myös haasteita

Kun erityisherkkä rakastuu, liittyy siihen usein voimakkaan tunneyhteyden syntyminen. Tunnistan sen omasta elämästäni hyvin vahvasti.  Tämä tarkoittaa syvää yhteyttä, jossa jaetaan ja ymmärretään molempien osapuolien tunteet ja kokemukset.

Syvä tunneyhteys on eräänlaista emotionaalista yhteyden muodostamista, jossa erityisherkkänä voin avoimesti ilmaista tunteitani, ja kokea tulevani kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Tunneyhteys ei rajoitu vain sanoihin, vaan siihen voi liittyä myös eleet, ilmeet ja kehonkieli, jotka vahvistavat vuorovaikutusta ja luottamusta. Nämä ovat meille erityisherkille myös tärkeässä roolissa vuorovaikutustilanteissa.

Tunneyhteyden muodostuminen on merkittävä osa herkän rakastumista, sillä sen myötä me luomme pohjan vahvalle ja kestävälle suhteelle. Kun syvä tunneyhteys syntyy, herkkä myös usein kokee voivansa olla aito itsensä ja että hänen tunteensa ovat tärkeitä.

Syvä tunneyhteys voi kuitenkin tuoda esiin erityisherkän elämässä useita haasteita, koska me herkät koemme tunteet ja vuorovaikutustilanteet syvällisemmin kuin monet muut.

Suurien tunteiden myllerrys saavat usein meissä aikaan myös monenlaisia kehollisia oireita. Vatsa saattaa mennä sekaisin ja päätä särkeä. Kehon ylivirittyneisyys sotkee usein myös yöunet ja päiväsaikaan keskittymiskyvyn.

Kun syvä tunneyhteys syntyy, herkkä myös usein kokee voivansa olla aito itsensä ja että hänen tunteensa ovat tärkeitä.

Mitä haasteita syvään tunneyhteyteen liittyy?

Ylikuormittuminen tunteista: Erityisherkät henkilöt voivat helposti ylikuormittua, koska he kokevat muiden tunteet ja tilanteet voimakkaasti. Tämä taas johtuu siitä, että meillä erityisherkillä on normaalia herkemmin reagoiva hermostojärjestelmä ja siksi me koemme myös rakastumisen epätavallisen voimakkaasti.

Kun meillä on syvä tunneyhteys johonkin, me usein aistimme ja omaksumme kumppanin tunteet hyvin voimakkaasti, mikä voi olla uuvuttavaa ja jopa hämmentävää. Liika empatia voi siis todellakin väsyttää herkän.

Itse koen, että kaikki heränneet tunteet eivät myöskään ole pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, vaan pintaan saattaa nousta myös ahdistusta, stressiä ja itkuisuutta. Aistien ja tunteiden kertyminen saattaa olla intensiivinen onnellisuuden ja pelon sekoitus.

Epävarmuus ja liiallinen huolehtiminen: Koska me erityisherkät koemme syvällisiä yhteyksiä erityisesti rakastamiimme ihmisiin, me usein huolehdimme liikaa siitä, miten he voivat ja onko suhteessamme kaikki hyvin. Tämä voi johtaa epävarmuuteen ja siihen, että me yli-analysoimme tilanteita tai pelkäämme, että meidän tunteitamme ei arvosteta tai ymmärretä.

Me myös huomaamme yleensä kaiken – ne pienetkin asiat. Analysoimme kaikkea kokemaamme ja näkemäämme, tahdoimme tai emme. Meillä on niin sanotusti tuntosarvet pystyssä 24/7. Se saattaa helposti aiheuttaa epävarmuutta ja huolta sielläkin, missä todellista syytä ei ole.

Rajat ja itsensä unohtaminen: Erityisherkät saattavat helposti unohtaa omat rajansa tai tarpeensa, koska keskitymme niin voimakkaasti toisten tunteisiin ja hyvinvointiin. Tämä voi johtaa siihen, että meidän omat tunteemme jäävät syrjään, mikä voi aiheuttaa väsymystä tai turhautumista.

Liiallisen intensiteetin ja uupumisen lisäksi erityisherkän etsiessä syvää yhteyttä ja aitoja kohtaamisia, saatamme rakastua turhankin helposti unohtaen itsemme sekä omat rajamme. Tällöin käy usein niin, että herkkä kertoo ja antaa itsestään kaiken aivan suhteen alkumetreillä, mitään säästelemättä – ja saattaa tällä uuvuttaa itsensä lisäksi myös toisen.

Olen kokenut, että ihastuessani ja rakastuessani kiintymys toiseen voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Toisaalta nopea rakastuminen saattaa myös sotkea arjen tasapainoa, koska meille herkille on usein tärkeää myös yksinolo ja omat rutiinit. Mikäli omaa aikaa ei jää riittävästi palautumiseen, rakastuminen saattaa uuvuttaa herkän.

Meidän herkkien kannattaakin olla tarkkana, onko toinen samalla tunnetasolla kanssasi sekä arvostaako hän herkkyyttäsi vai haluaako hän ennemmin hyötyä siitä tai kenties muuttaa sinua. Herkän vahva empatiakyky ja halu auttaa altistaa nimittäin usein myös väärinkäytölle. Omista rajoista huolehtiminen on isossa roolissa myös rakkaudessa.

Haasteet kommunikaatiossa: Syvä tunneyhteys voi tarkoittaa, että erityisherkkänä tunnen muiden tunteet hyvin tarkasti, mutta tämä ei aina johda selkeään tai suoraan kommunikaatioon. Me herkät voimme olla niin empaattisia, että emme välttämättä osaa ilmaista omia tarpeitamme ja rajojamme, koska emme halua aiheuttaa toiselle pahaa mieltä tai ristiriitaa.

Lisäksi meille herkille on tyypillistä, että yhteydenpito on usein tiivistä ja edetään nopeasti niin sanotusti syvään päähän. Ja jos tähän kuitenkin tulee alkuhuuman jälkeen pienikin muutos, etenkin toisen osapuolen toimesta, alkaa huoli ja pelko helposti ottaa herkästä vallan – ja tuttu ylianalysointi alkaa; mikä on muuttunut ja miksi? – Onko tuttua?

Haavoittuvuus: Kun erityisherkkä ihminen on luonut syvän tunneyhteyden johonkin toiseen, hän voi kokea itsensä haavoittuvaksi. Jos suhde muuttuu tai tapahtuu jotain, joka uhkaa tätä yhteyttä, se voi tuntua erityisen raskaasti. Koska tunneyhteys on niin syvä, pettymykset voivat tuntua erityisen voimakkailta ja pitkäkestoisilta.

Usein koen ihastumis- ja rakastumisvaiheen jossain vaiheessa pelottavaksi ja todella kuormittavaksi, kun ei vielä oikein osaa luottaa toiseen. Aina on iso riski, että ”taas” sattuu. Rakastuminen voi siis olla sekä kaunista että haastavaa meille herkille sieluille, sillä olemme usein hyvin herkkiä kaikelle, mitä suhteessa tapahtuu.

Oman kokemukseni mukaan monille tämä herkän voimakas intensiteetti ja ylianalysointi ovat olleet liikaa. Ei ole ehkä maltettu antaa aikaa herkälle tai luotu turvallista keskusteluyhteyttä. Moni on suotta pelästynyt myös herkän suuria tunteita ja kovasti kaipaamaa tunneyhteyttä.

Rakastuminen voi siis olla sekä kaunista että haastavaa meille herkille sieluille, sillä olemme usein hyvin herkkiä kaikelle, mitä suhteessa tapahtuu.

Mitä hyötyä syvästä tunneyhteydestä voi olla?

Vaikka nämä haasteet voivat olla vaikeita – etenkin alkuun, (ja omasta kokemuksesta tiedän, että sitä ne välillä ovat) erityisherkät henkilöt voivat myös hyötyä syvästä tunneyhteydestä, sillä se voi johtaa erittäin vahvoihin ja merkityksellisiin ihmissuhteisiin, joissa on aito yhteys ja ymmärrys.

Herkkä antaa toiselle rakastuessaan myös valtavasti hyvää ja sellaista rakkautta, jota harvemmin pääsee kokemaan. Kun alun tunnemyrskystä selviää, herkän kanssa on mahdollisuus aitoon, merkitykselliseen ja syvään parisuhteeseen. Meiltä saa usein sellaista rakkautta ja lämpöä, jonka syvyyttä ei voi ymmärtää, ellei sitä itse koe.

Lempeitä muistutuksia herkälle

  1. Mikäli et koe tulevasi suhteen alkumetreillä ymmärretyksi, kuulluksi tai nähdyksi ja koet, että herkkyys on asia, jota sinun tulee piilotella, olet todennäköisesti väärän henkilön seurassa.
  2. Sinun tehtäväsi on olla herkkyytesi ja itsesi puolella. Tämä on tärkeä muistaa myös silloin, kun rakastumisen taustalla herää tunne, että sinä voisit auttaa, pelastaa tai parantaa toisen.
  3. Huomionarvoista on myös se, että virittyneisyys (kuten tunteellinen elokuva tai mikä tahansa uusi tilanne) lisää herkän ihastumisalttiutta. Jos käsillä on tunteita herättävä tilanne ja siihen yhdistetään vielä herkän kuvittelukyky, saattaa syttyä voimakaskin rakastumisen tunne, jolle ei välttämättä ole sen todellisempaa pohjaa. Kannattaa olla siis tarkkana, millaisessa yhteydessä tunteet heräävät.
  4. Kompastuskivistä tai sisäisestä myllerryksestä huolimatta, rakastuminen on ihana asia eikä sitä kannata herkänkään liikaa pelätä tai varoa. Tärkeä on tunnistaa haasteet, opetella tuntemaan oma herkkyys ja ymmärtää, mistä kaikki monenkirjavat tunteet johtuvat.

Haluatko apua erityisherkkyyden? Tutustu Annukan Lempeämpi valmennukseen ja lataa maksuton Herkkyys voimavaraksi -työkirja.

Hyvää oloa voi saada muualtakin kuin lenkkipolulta tai joogasta – Arjen pienet hyvät teot tekevät hyvää auttajalle ja autetulle

Happinaamari tulee laittaa ensin itselle ennen kuin auttaa vieruskaveria. Olemme kenties kaikki kuulleet tämän hätätilanteiden viisaan neuvon, jos ei muuten niin lentokoneen turvaohjeistuksessa. Itsestä pitää huolehtia ensin, jotta on kykeneväinen auttamaan muita – eikä esimerkiksi tuuperru kesken avunavunnon.

Neuvo sopii myös hyvin arkiseen kanssakäymiseen. Jos on jatkuvasti katse läheisten, rinnalla kulkijoiden ja muiden ihmisten hyvinvoinnissa, tulee ennen pitkää havahtumaan omaan pahoinvointiinsa. Havahtuminen voi tapahtua myös myötätuntouupumuksen myötä kuten kävi itselleni. Siksi allekirjoitankin neuvon ja pyrin vaalimaan sitä mahdollisimman hyvin omassa arjessani. Lauseeseen liittyy kuitenkin myös kääntöpuolensa: entä jos unohdumme tuijottamaan liiaksi omaa hyvinvointiamme emmekä näe, mitä tapahtuu ympärillämme?

Jos olen ihan rehellinen (ja kärjistän hieman), käytin useamman vuoden elämästäni silmät ulkomaailmalta suljettuina, happinaamari omalla naamalla. Todennäköisesti tarvitsin tuon ajan toipuakseni myötätuntouupumuksesta ja jaksaakseni jälleen kääntää sydämeni kohti maailmaa ja sen epäkohtia.

Oma hyvinvointi luo perustan, josta käsin voimme toimia muiden parhaaksi.

Jokainen meistä tarvitsee välillä hengähdystaukoja, aikaa itselle ja omalle paranemiselle. Ongelmaksi itseen keskittyminen muodostuu tässä yksilö- ja kulutuskeskeisessä maailmassa, jossa markkinavoimat saavat meidät tuntemaan, että olemme jatkuvasti jotenkin rikkinäisiä, korjaamisen ja itsensä kehittämisen tarpeessa. Tällöin saatamme käpertyä omaan hyvän olon tavoittelemisen kuplaamme sen sijaan, että kokisimme merkitykselliseksi osallistua yhteisen hyvän edistämiseen. Aika, jossa elämme huutaa kuitenkin jälkimmäistä.

Nyt jos koskaan tarvitsemme jokaista, joka haluaa puolustaa yhteisöllisen hyvinvoinnin perusarvoja: tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja inhimillisyyttä. Tarvitsemme herkkiä ja empaattisia ihmisiä näyttämään oikeaa suuntaa; tarvitsemme rohkeita esimerkkejä ja aloitteentekijöitä; tarvitsemme heitä, jotka marssivat mielenosoituksissa; heitä, jotka laittavat itsensä peliin hoitamalla yhteisiä asioita; tarvitsemme arjen sankareita; ja sielun syviä tulkkeja; tarvitsemme myös kannattelijoita ja parantajia, heitä, jotka muistuttavat itsehoivan tärkeydestä ja auttavat meitä kaikkia jaksamaan. Ennen kaikkea tarvitsemme yksilön hyvinvointipuheen rinnalle enemmän puhetta yhteisestä hyvinvoinnista.

Me ihmiset muodostamme tämän kokonaisuuden, jota myös yhteiskunnaksi kutsutaan. Siksi jokaiselle meistä löytyy oma paikkamme, josta käsin voimme vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miltä tulevaisuus tulee näyttämään. Aina ja kaikilla siihen ei ole voimavaroja tai edes mahdollisuutta. Siksi on sitäkin tärkeämpää, että me joilla on mahdollisuus toimia, käyttää ääntämme ja kantaa kortemme yhteisen hyvinvoinnin kekoon emme jätä sitä tekemättä.

Muiden auttaminen – oli kyse kuinka pienistä tai arkisista teoista tahansa – lisää tutkitusti myös omaa hyvinvointia. Se vahvistaa minuutta ja luo yhteyttä toisiin. Kehon ja mielen hyvinvointia voikin lähestyä myös auttamisen näkökulmasta. Aina ei tarvitse mennä lenkille tai joogaan saadakseen hyvää oloa. Muun muassa tutkijat Anne Birgitta Pessi ja Frank Martela (2017) ovat tuoneet esiin, miten myötätunto on myös kehollinen kokemus: sen ansiosta vagushermo aktivoituu ja mielihyvähormonit oksitosiini ja dopamiini lisääntyvät kehossamme.

Happinaamariviittaukseen palaten: ehkä toimintakehotuksen suurin viisaus piileekin sen jälkimmäisessä osuudessa – kyvyssä auttaa toinen toisiamme. Sillä lopulta elämän merkityksellisyys syntyy yhteydestä toisiin ihmisiin. Parantavinta on opetella rakastamaan itseään, mutta merkityksellisintä on laittaa rakkaus kiertämään.

Minne sinä haluaisit seuraavaksi suunnata rakkauttasi? Mitä asioita ja arvoja pidät itsellesi tärkeinä? Mitä haluaisit nähdä ympärilläsi enemmän? Minkälaisen maailman haluaisit jättää jälkeesi? Miltä tuntuisi ottaa ensimmäinen askel tuon tavoitteen suuntaan?

Lähde: Anne Birgitta Pessi & Frank Martela (2017), Myötätuntoista ihmistä ja työelämää etsimässä. Teoksessa Myötätunnon mullistava voima. Jyväskylä: PS-kustannus.

Miltä tuntuisi olla tehoton ja käyttää aikaa johonkin hyödyttömään?

Sisäistetty suorituskulttuuri tarkoittaa sitä, että suorittamiseen ohjaavat ajatus- ja toimintamallit ovat niin automaattisia, ettei niitä sen kummemmin edes pysähdy miettimään saati sitten kyseenalaistamaan.

Vähän niin kuin se, että kävelee lähikauppaan aina samaa reittiä, vaikka erilaisia vaihtoehtoja olisi lukuisia.

Kun suorituskulttuuri on sisäistettyä, suorittaminen tuntuu silloin oikealta tavalta toimia – ja kaikki muut tavat tietenkin vääriltä tai jopa pelottavilta.

Juuri siksi lepo aiheuttaa syyllisyyttä ja tekemättömyys pelkoa siitä, että on laiska ja saamaton.

Silloin sitä ajattelee olevansa vain yhtä hyvä kuin viimeisin suorituksensa. Sitä tuskastuu, jos aikaa menee asioihin, jotka eivät tavalla tai toisella ole jotenkin hyödyllisiä. Sitä antaa kaikkensa ja vähän päälle.

Ja tiedätkö mitä?

Tämä ei ole sinun vikasi.

Maailmassa, jossa ahkeruutta ja tehokkuutta arvostetaan yli kaiken muun ja levonkin ajatellaan olevan palkinto kaikesta tekemisestä, ei ole mikään ihme, että suorittamisen on imaissut itseensä.

Näistä merkeistä tunnistat sisäistetyn suorituskulttuurin

  • Itsetuntosi perustuu suorituksiin, saavutuksiin ja aikaansaamiseen.
  • Pelkäät olevasi laiska tai saamaton, jos et ole jatkuvasti tekemässä jotain.
  • Uskot, että kova työ kyllä palkitaan, kunhan vain yrität tarpeeksi kovaa etkä säästele itseäsi.
  • Ajattelet hukkaavasi aikaa, jos teet asioita, joista ei ole hyötyä tai joista ei tule konkreettisia tuloksia.
  • Pidät lopettamista luovuttamisena.
  • Ajattelet, että lepo pitää ansaita tekemällä ja suorittamalla.
  • Olet sitä mieltä, että tarvittavaa kehitystä tapahtuu vain epämukavuusalueella sinnittelemällä.
  • Tunnet kalvavaa syyllisyyttä, jos asetat hyvinvointisi etusijalle.
  • Mottosi on: ”Ihminen on yhtä hyvä kuin viimeisin saavutuksensa.”

Loppuun hyvät uutiset:

Kun sisäistetyn suorituskulttuurin tunnistaa, sitä vastaan voi alkaa kapinoida.

Parisuhteen haasteet: Miksi kumppanini ei ymmärrä minua? – 3 yleistä kysymystä pariterapiassa

Mitä pariterapiassa kysytään? Pariterapeutit vastaavat.

Hidasta elämää -asiantuntijat, pariterapeutit Eevi Vuoristo ja Marika Rosenborg, vastaavat yleisiin parisuhdetta koskeviin kysymyksiin.

Nämä kolme kysymystä toistuvat pariterapiavastaanotoilla.

1. Miksi kumppanini ei ymmärrä minua?

”Kokemus siitä, ettei tule ymmärretyksi, voi liittyä moneen asiaan. Usein tämä ongelma tulee vastaan kuitenkin, kun suhde on ollut olemassa jo jonkin aikaa ja mahdollinen rakastumiskokemus on muuttunut sitoutuneeseen, toivottavasti rakastavaan suhteeseen.

Vastaus kysymykseen löytyy vain ottamalla asia yhdessä puheeksi: Miksi minulla on tunne, ettei toinen ymmärrä minua? Todennäköisesti tähän liittyy myös havainto siitä, ettei itse ymmärrä toista. Joskus esteenä voi olla toisen tai omat blokit, defenssit tai myös erilainen kommunikaatio tyyli. Toimivaa kommunikaatiota ja toisen syvempää kuulemista voi onneksi myös harjoitella. Parisuhde on tunnesuhde: kun tarpeet tulevat täytetyiksi, on pari myös todennäköisesti tyytyväinen, jopa onnellinen suhteessaan.

Parisuhteessa olisi tärkeää vaalia kiinnostusta toisen ajatuksista, tunteista ja sisäisestä maailmasta. Me olemme itse vastuussa siitä, että kommunikoimme selkeästi ja pehmeästi, mutta siihen emme voi valitettavasti vaikuttaa, miten toinen meidät kuulee. Keskeistä siinä on vilpitön uteliaisuus toisesta ja ymmärrys että suhteessa on kaksi erilaista kokemusta, joiden ei tarvitse olla toisiaan vastaan.

Hyvään parisuhteeseen kuuluu siis uteliaisuus, avoimuus ja samaan aikaan turvallisuus. On helpompaa rakastaa, kun tarpeet ovat yhteisiä ja samanlaisia. Olemme korkeammalla rakkaustasolla silloin, kun pohdimme kysymystä: Rakastanko sinua silloinkin, kun en saa sinulta mitä haluan tai olenko valmis antamaan sinulle jotain, mikä ei ole itselleni tärkeää?”

2. Kuinka saada parisuhde toimimaan?

”Parisuhteen toimivuus on lopulta jokaiselle varsin henkilökohtainen asia: mitä suhteelta kaipaamme?

Parisuhde on tunnesuhde, jossa myös toivomme, että tunnetarpeemme voisivat täyttyä – ainakin pääsääntöisesti. Parisuhteen toimivuudessa tärkeintä on, että molemmat ottavat vastuuta omien tarpeiden ja tunteiden ilmaisemisesta.

Toimiva suhde kysyy avointa ja kunnioittavaa kommunikaatiota kummankin tarpeista sekä asennetta, että toimiva suhde on yhteinen luomus. Läheisyys ei ole mahdollista ilman avoimuutta, mutta aina ei ole helppo määritellä, mitä kaikkea avoimuus tarkoittaa.

Kaikissa parisuhteissa on erimielisyyksiä, ja on tärkeää hyväksyä, ettei niiden tarvitse olla este hyvälle suhteelle. Toisaalta on myös viiisasta erottaa erimielisyydet asioista, joiden varassa ei voi suhdetta jatkaa. Tärkeä kysymys on: Olenko minä sellainen kumppani, jonka toivoisin itselleni? Voinko hyväksyä sen, että erimielisyyden ei tarvitse tulla väliimme, vaan voimme vahvistaa tunneyhteyttä silloinkin, kun emme voi olla samaa mieltä?”

3. Mistä tietää, kannattaako suhdetta jatkaa?

”Tämä on iso kysymys, johon ei lopulta kukaan ulkopuolelta voi vastata. Tällaisia kysymyksiä voi kuitenkin pohtia:

  • Millaiseksi suhdedynamiikka saa sinut tuntemaan itsesi?
  • Uskotko, että teidän kummankin tarpeet voivat täyttyä suhteessa suurelta osan ajasta?
  • Onko suhteessa tilaa ja mahdollista kasvaa yhdessä?
  • Odotatko että jokin muuttuisi, että voisit voida suhteessa hyvin? Miten todennäköisenä pidät muutosta?
  • Mitä tunnet tässä kohtaa elämää, tämän ihmisen kanssa?
  • Koetko rakkautta, sitoutumista tai läheisyyttä? Jos et, niin tunnenko, että sinulla on vielä varaa vaikuttaa niihin vai oletteko liian kaukana jo toisistanne?

Jos olet kahden vaiheilla, kannattaa kokeilla keskustelua toisen kanssa esimerkiksi käyttämällä Parisuhteen keskustelukortteja, jotka voivat avata uudenlaisia keskusteluja ja ymmärrystä toisianne kohtaan. Jos ”keskustelukortti” on jo kokemuksesi mukaan käytetty, kannattaa harkita parisuhteen aikalisää tai pariterapiaa. Voi olla selkeyttävä kokemus jakaa ajatuksia ammattilaisen läsnäollessa. Se voi myös tarjota uudenlaisia tapoja tilanteen parantamiseen.

Kannattaa kuitenkin huomioida, että isoja päätöksiä ei kannata tehdä kriisin keskellä, mutta aina jos henkinen tai fyysinen terveys on vaarassa, on syytä suojautua. Kaikenlainen muukin väkivalta on huono merkki, jos siihen ei puututa se todennäköisesti toistuu.”

Eevi ja Marika ovat tehneet kolme Parisuhteen keskustelukortit -korttipakkaa, jotka auttavat keskustelemaan parisuhteen ydinkysymyksistä: Parisuhteen keskustelukortit 1 (teemat: mennyt, nykyisyys ja toiveet), Parisuhteen keskustelukortit 2 (teemat: sitoutuminen, avoimuus ja rakkauden teot) sekä Parisuhteen keskustelukortit – Läheisyys ja seksi.

ADHD-arjessa kuormitus on valtaisa, jos asiat yrittää pitää mielessä – Näin saan onnistumisen ja etenemisen tunteita listojen avulla

Olen Juliska Haapanen-Kallio, ikuinen taivaanrannan maalari varpaat savessa itseään ja ihmisyyttä etsimässä. Opetellut sekä luopumista että hyväksyntää, kuitannut monet kivut naurulla. Kohtaaminen hetkessä, yhdessä nauraminen, itkeminen ja joskus kiroaminen ovat sekä voima että elämän suola. Vahvasti elän todeksi, että kun tässä maailmassa huutaa apua, jostain löytyy se, joka juuri siinä kohdassa auttaa. Kokemusasiantuntiutta eläinlääkäriyden lisäksi äitiydestä, biologisesta lapsettomuudesta, ADHD:sta, häpeästä, vaihdevuosista, pitkästä parisuhteesta, kropasta joka pettää ja päästä joka brakaa.

Juliska Haapanen-Kallio

Katselen tyhjän talouspaperihylsyn läpi elämääni. Mitä näen, näen selvästi. Muuta en sitten näekään. Askel, ääni, tuoksu – ja bim! Fokus on vaihtunut, edellinen kohde unohtunut ja samoin kuin sata edellistäkin. Keskeneräisiä projekteja kaikkialla, niin aloitettuja huippusuunnitelmia kuin unohtuneita arjen asioita. Sivusta katsoen varmasti aika kaoottista ja joskus saattaa tulla sama mieleen itsellenikin.

Listat arjen apuna

Arki on kuitenkin jotenkin handlattava ja projektit hoidettava. Kaikkea ei voi, eikä saa, mahdollisen elinkumppaninkaan vastuulle tuupata. Jos asiat koittaa pitää mielessä, on kuormitus valtaisa. Muistaminen kannattaakin ulkoistaa: kirjoitetut listat ja/tai talletetut äänitiedostot. Jonkin verran äänitän muistiinpanoja puhelimella myöhempää kirjoittamista varten. Puhelimen Keep-sovelluksessa on minulla pysyvämpiä listoja, kuten tarkasta viikoittain, kuukausittain tai vuosittain.

Viikottain-listalla ovat laskut, seuraavan viikon kalenterimerkintöjen tarkistus, lintujen siemenet, työpalaverien varaukset ja muutama muu juttu, kuukausittain vaikkapa hierojan varaus, vuosittain hammaslääkäri. Osa jutuista on pieniä ja tiheästi toistuvia, osa harvoin tapahtuvia, monet suurempien kokonaisuuksien osia, osa pakkopullaa, joillakin jutuilla on deadline, osa on pelkkiä ideoita joskus myöhemmin pyöriteltäväksi.

Itse käytän eniten arjessa ihan käsin kirjoitettuja muistiinpanoja ja listoja, joita kirjoitan vihkoon, joskus tyhjän kirjekuoren taakse tai pahimmillaan kämmenen sisäpinnalle. Olen yrittäjä, toimin asiantuntijatehtävissä, olen äiti, omistan useamman lajisia eläimiä, olen sivutoimisesti metsätalousyrittäjä. Minun päivässäni riittää siis listoja.

Tuntuu hyvältä saada asioita tehtyä

Listat ovat palkitsevia. On mukavaa saada merkata jokin asia tehdyksi. Listalle kannattaa pilkkoa asiat riittävän pieniksi, jotta saa onnistumisen tunnetta ja näkee, että jokin oikeasti etenee eikä huku pelkkään sekoiluun. Samoin tämä varmistaa, ettei jokin oleellinen juttu jää sitten kuitenkin pelkän muistin varaan. Kotoisa esimerkkini on pyykinpesu.

Meillä on kahdessa eri paikassa pyykkikone, ja toisessa niistä pesen vain koirien petejä ja työhaalareita. Jos listallani on pelkät pyykit, unohdan koiranpetit pestyinä koneeseen ja saatan sitten peseskellä niitä aika pahalle haisevina useita kertoja peräkkäisinä päivinä, kun en ole muistanut käydä ripustamassa kuivumaan. Listalla lukeekin siten myös koiranpetit pyykkien lisäksi.

Listojen siivous auttaa huomaamaan, mitä ei oikeasti tarvitse tehdä

Jos jokin asia roikkuu listalta seuraavalle vain eteenpäin siirrettävänä, kannattaa jossain vaiheessa miettiä, olisiko sille hyvä tehdä sama kuin niin ihanalle mutta kaapissa viisi vuotta lojuneelle vaatteelle: pois vaan! Joskus listalla roikkuvasta asiastakin on vaikea luopua, mutta välillä on tarpeen hyväksyä, että tämä asia ei ole lopultakaan minulle niin tärkeää, että saisin tätä tehtyä.

Välillä keskustelen puolisoni kanssa listojen sisällöstä. Priorisoimme yhdessä isompia projekteja. Tämä on erityisen tärkeää saadessani aivan mahtavan kuningataridean, joka tietysti pitäisi toteuttaa ihan heti. Puoliso toteaa, että hyvä idea, mutta tehdään ensin tämä ja tämä ja sitten mietitään uuden toteutusta.

Huomattavasti on edetty siitä, kun hän hammasta purren koitti saada päätökseen kaikki aloittamani projektit. Vinkiksi idearikkaiden ihmisten elämänkumppaneille: kaikkia ideoita ei kannata ottaa työn alle ihan yksillä puheilla, mutta niiden esittämisestä suuttuminen ei myöskään auta.

Vedä rajat ja arvosta itseäsi jyräämättä muita – Näin onnistut olemaan lempeän jämäkkä

Myös lempeä voi olla jämäkkä – nämäkään kaksi eivät poissulje toisiaan, eikä jämäkkyys ole synonyymi itsekkyydelle.

Jämäkkyydessä on kyse taitolajista, jota voi ja kannattaa harjoitella sekä kehittää. ”Jämäkkyystaitoihin liittyy kyky itsensä ilmaisemisesta ja omien toiveiden esille ottamisesta ystävällisesti, rakentavasti ja määrätietoisesti”, kirjoittaa Ronnie Grandell teoksessaan Itsemyötätunto.

Jämäkkyys on sekä itseä että toista kunnioittava tapa kommunikoida ja viestiä itseensä liittyvistä asioista, ilman että loukkaa muita tahallisesti. Jämäkkyys on vastuunottoa omasta elämästä ja rohkeutta seistä itsensä puolella.

Jämäkkyys ei tarkoita toisen jyräämistä, vaan se on vuorovaikutustapa, jolla otetaan huomioon molempien osapuolien tarpeet, toiveet ja tunteet. Se ei ole vuorovaikutustyylinä passiivinen eikä aggressiivinen, vaan enemmänkin rauhallisen vahva.

Jämäkkyys on taito, jota olen itse opetellut omasta tahdostani, mutta myös pakon sanelemana, kun on ollut pakko puolustaa omia oikeuksia ja rajoja. Jämäkkyyden perusarvona on ajatus, että itseä voi puolustaa lujan lempeästi, ilman aikomusta loukata toista ihmistä tai hänen rajojaan.

Omien rajojen tunnistaminen, niiden puolustaminen ja oman itsensä arvostaminen ovat kaikki olennainen osa jämäkkyyden harjoittelua. Jämäkkyys on vastuunottoa omasta elämästä ja rohkeutta seistä itsensä puolella.

Myös lempeä voi olla jämäkkä – nämäkään kaksi eivät poissulje toisiaan.

Miten puolustaa omia rajoja ja sanoa ei?

Yksi tärkeimmistä asioista jämäkkyydessä ja itsesi puolella olemisessa on oppia asettamaan terveitä rajoja, joiden tarkoituksena on suojella sinun hyvinvointiasi. Ne antavat selkeyttä, vapautta ja tilaa ympärillesi.

Koska omat lähtökohtani ovat uupumisen ja sairauksieni vuoksi sellaiset kuin ovat, rajoja on ihan pakko vetää ja niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, tai omat voimat loppuvat hyvin nopeasti.

Vielä joitain vuosia sitten minulta puuttui hyvinvointiani tukevat ja suojelevat rajat lähes kokonaan. Enemmän minulle merkitsi se, kuinka paljon sain aikaan, miten tehokas olin ja miltä minä sekä elämäni näyttivät ulospäin. Rajoja ei siis ole aina tehty rikottavaksi, vaan niitä tulee myös vaalia ja kunnioittaa. Joskus rajojen asettaminen on jopa tehokkuutta tuottavampaa.

Jämäkkyyteen kuuluu ein sanominen ja sen opettelu. Grandellin viisaita sanoja lainaten: ”Kun sanon ei jollekin, en sano ei pyytäjälle – ja samalla sanon kyllä, jollekin sillä hetkellä tärkeämmälle.” Ein sanomisen ei ole myöskään tarkoitus loukata, ja sen voi sanoa monella eri tavalla: empaattisesti kieltäytymällä, uudelleen järjestämällä tai kieltäytymisen syyn ilmoittamalla.

Ja muistathan, että vaikka kieltäydyt henkilön pyynnöstä, et torju pyytäjää ihmisenä. Et tuhoa toista sanomalla ei. Hän saattaa turhautua, pettyä tai suuttua, mutta ei tuhoutua. Eikä maailma kaadu. Muista kuitenkin olla jämäkkä kunnioittavasti ja myötätuntoisesti.

Kannattaa myös muistaa, että ne, jotka eivät pidä siitä että asetamme rajojamme, ovat todennäköisesti niitä, jotka ovat hyötyneet, kun rajoja ei ollut. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Itse usein pysähdyn tässä kohtaa pohtimaan, mitä hyvää tällaiset ihmiset tuovat elämääni ja olisiko heistä parempi ehkä päästä eroon tai ainakin ottaa etäisyyttä, vaikka se ensin tekisikin kipeää.

Itseni puolella olemisen ei pitäisi olla keneltäkään pois, vaan päinvastoin: kun minä huolehdin itsestäni, myös lähelläni olevat ihmiset saavat enemmän. 

Itseä voi puolustaa lujan lempeästi, ilman aikomusta loukata toista ihmistä tai hänen rajojaan.

Miten jämäkkyyttä voi harjoitella?

Kun ensin mietit, suunnittelet ja harjoittelet jämäkkyyt­tä sekä ein sanomista etukäteen, sinun on helpompi olla itsesi puolella, kun todellinen tilanne osuu kohdalle. Tehdään pieni harjoitus. Pohdi ja vastaa mielessäsi tai pysähdy kirjoittamaan vastaukset.

  1. Millaisessa tilanteessa haluaisit olla jämäkämpi?
  2. Mitä siitä seuraa, jos et tee asialle mitään, eli et ole jämäkämpi?
  3. Mikä estää sinua olemasta jämäkämpi?
  4. Mitä voisit sanoa? Millä äänensävyllä?
  5. Millaisen asennon otat? Miten lähestyt?
  6. Miten rauhoitat itseäsi, jos tilanne alkaa ahdistaa?
  7. Miten todennäköisenä näet, että onnistut ja miksi? Arvioi asteikolla 1–10.

Kun olet vastannut kysymyksiin, voit halutessasi rau­ hassa harjoitella tilannetta etukäteen esimerkiksi peilin edessä, mielikuvissa tai luotettavan henkilön kanssa.

Tämä on ote kirjastani Matka itsesi puolelle.

Puolisoni menetys näytti, mikä elämässä on aidosti tärkeää – Näin opin erottamaan tärkeät asiat turhista

Jos olisit kertonut minulle muutama vuosi sitten että rakkaan kuolema on kokemus joka opettaa ihmiselle jotain hyvin olennaista elämästä ja elossa olemisesta, en olisi uskonut.

Kesällä 2024 puolisoni Markus kuitenkin kuoli syöpään. Neljän ja puolen vuoden ajan kuljimme rohkeasti kohti kaikkea hyvää, syövästä huolimatta. Suurensimme hienoja ja hyviä hetkiä, menimme hetkeen sisään, maistelimme ja täytimme piripintaan elämän jonka yhdessä saimme. Teimme retkiä, kokeilimme ja koimme uusia juttuja. Laitoimme yhdessä ruokaa ja teimme paljon omin käsin muitakin asioita. Minä maalasin ja Markus teki sarjakuvaa. Katsoimme YouTubesta suosikkikanaviamme, leikimme ja nauroimme. Valtasimme alaa hyvälle ja kavensimme syövän tilaa elämässä. Kun ei tiedä kuinka paljon yhteistä aikaa on, jokaisella yhteisellä hetkellä on suuri arvo. Neljän ja puolen vuoden syöpämatka yhdessä on jälkikäteen ajateltuna paitsi rakas muisto myös katkeransuloinen kokemus.

Hyvä kysymys: mikä on minulle elossa?

Tajusin että kun on minun aikani lähteä haluan tietää sydämessäni kolme asiaa. Haluan tietää että olen elänyt omana todellisena itsenäni, tehnyt todeksi sen kuka syvimmiltäni olen. Haluan tietää että olen saanut oikeasti rakastaa sekä tulla rakastetuksi. Haluan myös tuntea että olen ollut todella elossa ajan jonka sain. En halua ajatella että annoin elämän valua sormien lävitse tai antaa liikaa tilaa väistämättömille vastoinkäymisille. Tämä ei tarkoita surun kieltämistä, vaan kykyä elää sekä ja että, yhtä aikaa hienojen ja kauniiden sekä haastavien asioiden kanssa.

Markuksen kuoleman jälkeen en ole halunnut unohtaa näitä oivalluksia joten päätin että tästä eteenpäin havainnoin tarkemmin mikä on minulle elossa, ja myös mikä ei. Josta sitten mieleen pulpahti kysymys: “Onko X minulle elossa vai kuollut?”.

Hyvä kysymys paljastaa metsän puilta, auttaa kiteyttämään tilanteen, on ikään kuin kanuuna joka murtaa epämääräisyyden linnoituksen muurin ja sen alla piilevän olennaisen aarteen. Elossa vai kuollut tuntui tällaiselta kysymykseltä, kysymykseltä joka voisi auttaa minua uuden rakentamisessa eteenpäin ja myös keskittymään entistä enemmän olennaiseen. Auttaa tunnistamaan asioita, ihmisiä, sisältöjä, projekteja jne jotka ovat minulle elossa ja rakentavat elämää edellä mainittujen peruskivien päälle.

Loppuelämäni tavoite on nyt selvä

Tunnistat ehkä tunteen työpalaverissa kun tiedät sisimmässäsi että et ole enää kiinnostunut asiasta joka sinua aikaisemmin innosti, et saa tilanteesta, asiasta tai siihen liittyvistä ihmisistä samaa kuin ennen irti? Sisälläsi ei ehkä liiku mikään. Tai kun kävelet taidenäyttelyssä ja jotkut teokset pakottavat sinut pysähtymään kun taas toisten ohi voit rauhassa kävellä, ei kiinnosta juuri lainkaan? Tai kun matkustat uuteen maahan jossa et ole koskaan aikaisemmin käynyt ja jo lentokentällä sinut täyttää odotuksen tunne, mitä uutta ja hienoa mahtaa olla edessä?

Uskon että meillä jokaisella on kyky havaita mikä itselle on todella elossa, nämä jutut vain saattavat olla piilossa arjen rutiinien tai oman autopilotin alla. Uskon myös että voimme vahvistaa elossaolon havainnoinnin taitoa ja sitä kautta omaa syvän ja hyvän elämän kokemusta tunnistamalla näitä hetkiä ja niiden taustalla vaikuttavia elementtejä paremmin. Voimme myös oppia maistelemaan kokemuksia entistä syvemmin, painautua niihin sisään, ja päästä omaan elämään jollain erilaisella, uudella ja ehkä entistä syvemmällä tavalla mukaan.

Kauneus on minulle tällä uuden elämän tutkimusmatkalla nykyään kauniimpaa. Uskon että elossa olon kysymys ja kokemus on yksi vaikuttava tekijä miksi näin. Suru on tullessaan intensiivistä edelleen. Surun päivien intervallit ovat kuitenkin harventuneet, arvostus ja kiitollisuus elämää kohtaan on kasvanut. Ohjaudun kohti kiinnostusta ja itselle tärkeitä asioita luontevammin, kohti elämää joka tuntuu psykologisesti minulle aidosti rikkaalta.

Mietin että ehkäpä näillä kokemuksilla ja ajatuksilla, niiden dokumentoinnilla, elossa vai kuollut -kysymyksellä ja tutkimusmatkalla kohti syvempää elossa olon kokemusta voisi olla arvoa paitsi itselleni, myös muille. Tervetuloa matkalle mukaan.

Mikä sinulle on juuri nyt elossa?

Lisätietoja minusta löydät verkkosivuiltani.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image