Moni herkkä ja empaattinen ottaa vastuulleen toisten tunteet ja uupuu – Kun katkaiset ylivastuullisuuden kierteen, alat voida paremmin

Moni herkkä ihminen, jolla on voimakas kyky aistia toisten tunteita, ottaa niitä vastuulleen oman jaksamisensa kustannuksella. Kutsun tätä empatian vetämiseksi överiksi.

Överiempaattinen kantaa perusteettomasti vastuuta toisten tunteista.

Koska hän uskoo alitajuisesti, että muiden vaikeat tunteet ovat hänen syytään ja hänen vastuullaan, hän antaa voimavaransa, empatiansa ja intuitiiviset kykynsä rajattomasti toisten käyttöön tuntemalla jatkuvasti heidän tunteitaan ja ottamalla niiden suodattamisen, helpottamisen ja ”ratkaisemisen” itselleen.

Toimimalla näin hän myötäelää toisten kokemuksissa tavalla, joka vie hänen voimansa ja polttaa hänet loppuun kerta toisensa jälkeen.

Lapsuuden turvaton tunneilmapiiri altistaa ylivastuullisuudelle toisten tunteista

Mikäli herkkä ja empaattinen ihminen toimii överiempaattisesti, on hän kehittänyt käytösmallin selviytymiskeinokseen yleensä jo lapsuudessaan, jossa hän on elänyt epätasapainoisten suhteiden synnyttämässä turvattomassa tunneilmapiirissä.

Perusteettomasti toisten tunteista vastuuta kantava ihminen on lähes poikkeuksetta saanut vanhemmiltaan tai muilta läheisiltään esimerkin suhteesta, jossa kumpikaan osapuoli ei ole pystynyt kantamaan vastuuta omista tunteistaan.

Siinä missä suhteen toinen osapuoli on syyttänyt omista tunteistaan muita, on toinen syyllistynyt toisen tunteista, ottanut ne perusteettomasti vastuulleen ja yrittänyt muokata omaa toimintaansa ja hyssytellyt muidenkin käytöstä niin, että toisen vaikea olo helpottaisi. Yksilöiden hyvinvointia tukevat rajat ja jokaisen perheenjäsenen oikeus kokea ja ilmaista tunteitaan ovat puuttuneet, kun kaikki ovat kävelleet varpaillaan seuraavan räjähdyksen pelossa.

Turvaton ihmissuhde luo ympärilleen peittelyn, pelon, häpeän ja arvottomuuden ilmapiirin, joka heijastaa suhteen osapuolten omia käsittelemättömiä traumoja. Toinen imee empaattista energiaa toiselta kokeakseen olevansa arvokas ja rakastettu ja toinen syytää empaattisen energiansa toiseen saadakseen rakkautta ja arvon tunnetta. Heidän voimansa kuluvat heidän keskinäisen riippuvuussuhteensa ruokkimiseen. Heille ei jää tilaa ottaa vastuuta omista tunteistaan, saatikka olla turvallisesti läsnä muille.

Selvitäkseen kodin ailahtelevassa ja jännitteisessä tunneilmapiirissä on herkkä ja empaattinen lapsi vetänyt vastuun toisten tunteiden aistimisesta ja niiden ehdoilla elämisestä yli. Hän on ottanut vastuun raskaiden tunne-energioiden helpottamisesta ja aikuisten ongelmista itselleen ja alkanut muokkaamaan käytöstään toisten olotiloihin sopivaksi tasoittaakseen tilannetta.

Se on ollut hänen keinonsa yrittää luoda turvan ja tasapainon tuntua ympäristössä, jossa aikuiset eivät ole pystyneet puhumaan auki tai muuten vastuullisesti purkamaan vaikeita tunnekokemuksiaan, vaan ovat ulkoistaneet vastuun tunne-energioidensa käsittelemisestä muille. Samalla hän on tiedostamattaan omaksunut itselleen sen huoltajansa toimintamallin, joka on ottanut toisten tunteet omalle vastuulleen ja arvottanut omat tunteensa ja tarpeensa toisten tunteita ja tarpeita vähäisemmiksi.

Pahimmillaan tästä on voinut muodostua riittämättömyyden kierre, jossa lapsi on kokenut epäonnistuneensa vanhempiensa tunteiden helpottamisessa aina, kun uusi konflikti on nostanut päätään. Vaikutukset ovat olleet vieläkin vakavammat, mikäli lapsesta on avoimesti tehty syntipukki muiden vaikeaan oloon.

Ylivastuullisuus toisten tunteista periytyy sukupolvelta toiselle

Jos emme ole saaneet kasvaessamme esimerkkiä siitä, miten empaattinen, mutta samalla vahvalla omanarvontunnolla varustettu aikuinen vaalii suhdetta itseensä ja asettaa rajoja selkeästi myös lähimmilleen, meille voi olla haastavaa tehdä sitä myöhemmin itse.

Silloin valjastamme aikuisinakin empatiakykymme rajattomasti toisten ihmisten tunteiden aistimiseen ja sopeutamme toimintaamme niiden mukaisesti. Koska sukupolvelta toiselle periytyvä toimintamalli on ohjelmoituneena syvälle alitajuntaamme ja tunnekehoomme, jatkamme sen toteuttamista, vaikka olisimme siirtyneet pois lapsuuden kasvuympäristöstämme ajat sitten.

Kun uskomme, että rakastetuksi ja hyväksytyksi tuleminen edellyttävät rajatonta vastuun kantamista toisen tunteista ja omasta voimastamme luopumista toisen ”hyväksi”, tulee meistäkin magneetteja ihmisille, jotka puolestaan uskovat, että se, miltä heistä tuntuu, on toisten syytä ja että toisten – ei heidän itsensä – kuuluu helpottaa ja säädellä heidän olotilojaan.

Tämän vuoksi niin monen herkän ja empatian yli vetävän henkilön – itseni mukaan lukien – elämä on saattanut tuntua ketjulta suhteita ihmisiin, joilla narsistisiksi luokiteltavat piirteet ovat ilmenneet haitallisen voimakkaina.

Kunnes saamme tarpeeksemme toivottomista yrityksistämme ratkaista, selvittää ja kantaa toisten tunnetaakkoja. Silloin sanomme ”nyt riittää” ja astumme ulos aikansa eläneestä kuviosta.

Voit irrottautua överiempatiasta, kun olet empaattinen itseäsi kohtaan

Mikäli haluamme irrottautua överiempaattisesta toimintamallista, meidän täytyy poistua vuorovaikutuksen kiertoradalta, jolla syötämme energiaamme rajattomasti muille ja otamme heidän tunteitaan vastuullemme. Monesti tämä vaatii sekä henkisen että fyysisen etäisyyden ottamista ihmisiin, joiden kanssa toteutamme överiempaattista mallia.

Kun luovumme toisten tunteiden ehdoilla elämisestä, meille avautuu tilaa kääntää huomiomme vahvemmin itseemme. Jotta voimme antaa itsemme tulla näkyviin kaikkine puolinemme – niin valoisien kuin varjoisten – meidän täytyy tehdä itsellemme turvallista tilaa astua esiin. Jos annamme toisten ihmisten tunteiden ja tarpeiden täyttää elämämme ja tietoisuutemme, tuota tilaa ei ole.

Vasta, kun ohjaamme empatiakykymme kohti itseämme ja alamme antaa omille tunteillemme ja tarpeillemme sitä huomiota, hyväksyntää ja arvoa, jota olemme jakaneet muille, voimme todella nähdä itsemme ja rakastaa ja arvostaa itseämme kaikkinemme. Silloin voimme myös purkaa sukupolvelta toiselle siirtyvää malliamme, joka on vetänyt meidät kuluttavien ihmissuhteiden kierteisiin.

Överiempaattisen – tai minkä tahansa muun – selviytymismallin takana on syvälle juurtunut pelon, häpeän ja arvottomuuden tunto, joka lienee yhtä vanha kuin ihmisyys itse. Omasta kasvustaan vastuun ottamisen ensi askel on sen totuuden hyväksyminen, että olemme osa näiden tuntojen ilmentämisen ketjua.

”Jos teeskentelet, ettei sinuun ole sattunut, et voi parantua.”

Mitä nopeammin lopetamme tapahtuneen vastustamisen ja mitä rehellisempiä olemme itsellemme tilanteestamme, sitä paremmin pääsemme liikkeelle. Kuten vanha viisaus toteaa, ”totuus vapauttaa” meidät menemään eteenpäin.

Irrottautumisprosessi tapahtuu askel askeleelta ja siihen kuuluu haastavia tunteita, kuten häpeää ja raivoa. Se ei tarkoita, että meidän pitäisi jäädä vellomaan niihin. Samaan aikaan noita tunteita ei kuitenkaan kannata sivuuttaa, vaan viimeinkin kuunnella ja kunnioittaa niiden viestejä.

Esimerkiksi vihan tunteminen siitä, miten meitä on kohdeltu ja miten olemme antaneet itseämme kohdeltavan, toimii erittäin hyvänä rajojen vetämisen polttoaineena. ”Ei enää tätä, vaan jotain parempaa!”

Silloin olemme pisteessä, jossa valitsemme itsemme emmekä toimi enää automaattisesti ulkopuoleltamme omaksumiemme mallien mukaisesti, jotka vaativat meitä tukahduttamaan tunteemme ja sisäisen viisautemme. Alamme arvostaa sitä, mitä tunteemme ja intuitiomme meille kertovat. Mitä enemmän luotamme sisäisiin viesteihimme, sitä enemmän ne vahvistuvat – niin kuin lihaskin vahvistuu, kun sitä harjoittaa. Seuraamalla sisäistä ohjaustamme voimme luoda itsellemme uudenlaista elämää.

Siinä elämässä meillä on vahva omanarvontunto, olemme kääntäneet voimattomuuden kokemuksemme voimaksemme ja lopettaneet rajattoman energiamme syöttämisen toisille. Kun aistimme negatiivisia tunteita jossakin ihmisessä, emme syyllistä niistä itseämme. Sen sijaan ymmärrämme, että toisten pahassa olossa ei ole – eikä ole koskaan ollutkaan – kyse meistä, vaan toisten omista käsittelemättömistä haavoista.

Tiedämme myös, että mitä paremmin huolehdimme itsestämme ja palautumisestamme, sitä enemmän meillä on energiaa luoda ja tehdä asioita, joihin sydämemme meitä kutsuu. Silloin meistä on eniten hyötyä ja iloa muillekin.

Jos haluamme muutakin kuin vain selviytyä – jos haluamme loistaa kaikella valollamme – meidän on tarpeen irrottautua kahleista, joissa selviytymismallimme meitä pitävät. Silloin meille vapautuu tilaa luoda elämää, jotka on juurrutettu itsemme arvostamiseen ja tasapainoiseen energian jakamiseen muiden kanssa.

Oman kasvumme kautta voimme antaa myös toisille mallin siitä, miten katkaista häpeän ja arvottomuuden kierre ja siirtyä voimattomuudesta voimaan, arvottomuudesta arvon tunteeseen ja pelosta rakkauteen. Sinä voit näyttää juuri sitä esimerkkiä, jonka joku tarvitsee ymmärtääkseen, miten voimakas, arvokas ja rakas hänkin oikeasti on.

“Armollisuus voi olla tärkein treeni, jonka tulet koskaan tekemään” – 5 voimakuvaa sinulle, joka haluaisit oppia katsomaan itseäsi lempeämmin

Oletko sinä itseäsi kohtaan liian vaativa? Asetatko tavoitteesi usein turhan korkealla ja petyt, jos et täytä omia odotuksiasi? Katsotko samoin vaativin silmin myös omaa kehoasi? Ajatteletko, että liikunta ja itsestä huolehtiminen on joko – tai? Onko tapanasi tehdä asioita täysillä tai ei ollenkaan?

Vaikka ajattelisit, että se on osa persoonaasi, näin ei tarvitse olla. Lempeys itseä ja omaa kehoa kohtaan on taito, jota voi harjoitella.

Seuraavat 5 voimakuvaa ovat Sinulle, joka haluaisit oppia olemaan itsellesi lempeämpi:

Minne meillä on oikeasti niin kiire? Turhalla hoppuilulla nousee vain verenpaine ja v-käyrä!

Kun muutin Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle, ihmettelin, miten täällä kaikilla vaikutti olevan niin kova kiire. Mihin nämä dynaamisesti askeltavat, laput silmällä etenevät arjen sankarit oikein ovat matkalla? Jotten vaikuttaisi aivan maalaiselta, yritin mukautua menoon ja esittää muiden joukossa eteneväni määrätietoisesti tekemään jotakin tärkeää. 

Pikakelaus pari viikkoa eteenpäin ja olin kotiutunut jo vähän turhankin hyvin. Kiirehtimisestä oli tullut tapa. Liityin heihin, jotka juoksevat turhautuneesti kiroillen pysäkille, vaikka seuraava kulkuväline saapuu jo kolmen minuutin kuluttua.

Onko tässä mitään järkeä?

En väitä, että vain Helsingissä ihmisillä olisi kiire, vaikka täällä kiirehtimisen kulttuuri korostuukin. Kiireestä on tullut meille elämäntapa. Esimerkiksi työelämässä kiireen määrä tuntuu olevan sekä menestymisen mittari että työntekijän epätoivoinen yritys todistaa oma korvaamattomuutensa. Ja vaikkei meillä nyt oikeasti niin kiire olisikaan, niin on parempi ainakin teeskennellä kiireistä, jottei pomo katso pahalla silmällä ja kyseenalaista asemaamme. 

Loppujen lopuksi tässä pelissä ei ole kuin häviäjiä. Jatkuvassa kiireessä ja kiireen tunnussa ihmiset tekevät virheitä, voivat huonosti ja lopulta sairastuvat. Onneksi meillä on myös vaihtoehto. Voimme opetella tekemään asioita läsnäolosta ja rauhasta käsin. 

Onko sinullakin tapana kiiruhtaa portaat työmatkalla niin, että saat sykkeen ylös ja pintaan pienen hermostuneisuuden tunteen? Minulla on. Yhtä hyvin voisimme kävellä tietoisen levollisesti, keskittyä rauhalliseen hengittämiseen ja nauttia askeleistamme. Tai jos askeleista nauttiminen kuulostaa liian hipahtavalta, niin pienellä hidastamisella saamme ainakin rauhoitettua itseämme ja lykättyä stressaavaa ja päätä kiristävää kiireen tunnetta. Turhalla ryntäilyllä säästämme vain sekunteja, mutta teemme sitäkin runsaammin hallaa itsellemme ja elimistöllemme.

Harjoittelusta huolimatta, saan edelleen itseni silloin tällöin kiinni esimerkiksi imuroimasta tai tiskaamasta lähes maanisen temmon vallassa. Kyse ei kuitenkaan oikeasti ole kiireestä, vaan jostain ihan muusta. Löysättyäni tahtia, olen oikeasti jopa aika ajoin oppinut nauttimaan näistä arjen pienistä pakollisista toimista. Keskittymällä rauhassa tekemään yhtä asiaa kerrallaan, sinne tänne säntäilemisen sijaan, olo on huomattavasti tasapainoisempi ja seesteisempi.

Vaikka työelämän puolelle siirryttäessä omat mahdollisuutemme vaikuttaa kiireeseen ovat hieman rajatummat, voimme sielläkin tehdä pieniä muutoksia, joilla on parhaimmillaan suuret vaikutukset. Voimme aktiivisesti etsiä itsellemme sopivimpia tapoja työskennellä niin, että saamme laskettua kierroksiamme. 

Jos työmme on erityisen hektistä, voimme tuoda työpäivän keskelle ainakin pieniä palauttavia hetkiä esimerkiksi lyhyillä happihyppelyillä tai sulkemalla silmämme ja hiljentämällä mielemme vaikkapa viideksi minuutiksi. Myös oman työn suunnitteleminen ja rytmittäminen rauhoittaa mieltämme ja auttaa keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, sen sijaan, että harrastaisimme jatkuvaa päänsisäistä säntäilyä.

Viimeistään kotimatkalla on hyvä hetki pysähtyä ja katsoa maailmaa. Se on nimittäin aika kaunis paikka ja se jos mikä, saattaa kiireen keskellä unohtua.

Pimeän vuodenajan piristys löytyi purkista – Ashwagandha piristi päiviä ja paransi unta

Dr. Pardaman Sharma on kolmannen sukupolven ayurveda-asiantuntija, luennoitsija ja kouluttaja. Mandip Kaur on ayurveda-luennoitsija ja sisällöntuottaja.

Kaamosmasennus, kaamosväsymys, kaamosrasitus. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Kaamosmasennuksella tarkoitetaan masennusoireita, jotka ilmenevät vuoden pimeimpään aikaan ja ovat pahimmillaan loppusyksystä talveen. Pitkään jatkunut vaikea kaamosmasennus vaatii lääkärin hoitoa.

Kaamosväsymys on kaamosmasennusta yleisempi ja lievempi ilmiö. Se voi johtua auringonvalon vähentymisen tai stressin kumuloitumisen seurauksena. Lisäksi loka-marraskuu on kiireistä aikaa työ- ja opiskelupaikoilla, mikä osaltaan voi johtaa ylikuormittumiseen ja aiheuttaa kaamosväsymyksen kaltaisia oireita.

Tyypillisiä kaamosoireita ovat väsymys, ahdistuneisuus, unettomuus tai liiallinen uneliaisuus, jatkuva napostelu ja makeannälkä. Mieli on stressaantunut, ärtynyt, levoton ja sumuinen. Ajatus ei oikein kulje, ja huvittaisi vain käpertyä peiton alle.

Näin saat lisää energiaa pimeään vuodenaikaan

Kaamosväsymystä tai ylikuormittumisesta johtuvia oireita voi selättää monin kotikonstein. Tärkeimmät ovat säännöllisen päivärytmin noudattaminen, pimeään ja koleaan vuodenaikaan sopiva monipuolinen ruokavalio sekä kevyt, palauttava liikunta.

Kun heräät aikaisin aamulla, pystyt aloittamaan päivän rauhallisesti. Nauti hiljaisista aamuista vaikkapa meditoimalla, lukemalla tai käymällä aamulenkillä.

Suomen tuulinen ja sateinen syksy ja kuiva talvi suorastaan huutavat lämmintä, hyvin kypsennettyä ja ravitsevaa ruokaa. Vaihda kylmät ruoat kuten smoothiet lämpimiin juomiin. Kosteuta kehosi sisäisesti. Muun muassa siemenet, pähkinät, hyvänlaatuiset kasviöljyt ovat hyviä terveellisten rasvojen lähteitä. Muista juoda vettä riittävästi myös talvella.

Mikäli edelliset eivät tunnut riittävän, voit käyttää tukena ashwagandhaa. Ashwagandha on rohtovalmiste, jota on käytetty erilaisten hermostoperäisten oireiden hoidossa intialaisessa ayurveda-hoitoperinteessä jo tuhansien vuosien ajan. Ashwagandha tukee mielen hyvinvointia, antaa energiaa ja rentouttaa. Se on oivallinen lisä sekä kaamoksesta että ylikuormittumisesta johtuvaan energian puutteeseen, väsymykseen ja unettomuuteen.

Hidasta elämää ashwagandha paransi unen laatua, antoi energiaa ja auttoi rentoutumaan

Surya Ayurveda Hyvinvointikeskuksella on lähes 90 vuoden kokemus ayurvedasta ja eri ayurveda-valmisteista. Olemme myös testanneet monia EU-alueella ja Suomessa myynnissä olevia ashwagandha-valmisteita 13 vuoden ajan.

Hidasta elämää -ashwagandha on pienestä kapselista huolimatta ollut tehokkain käyttämämme valmiste, ja sen tulokset ovat näkyneet nopeasti.

Työn vuoksi matkustan paljon, mikä vaikuttaa unen laatuun. Minulla nukahtaminen on helppoa, mutta uneni on välillä herkkä ja heräilen useita kertoja yöllä. Vaikka olen käyttänyt ashwagandhaa puolikkaan annoksen joka toinen päivä, uni on ollut parempi ja yöheräily on lähes loppunut. Olo on ollut myös fyysisesti rentoutunut.

– Dr. Pardaman Sharma, Surya Ayurveda Hyvinvointikeskus

Minulla kaamosväsymys ilmenee keskittymisen vaikeutena, yleisenä haahuiluna ja energian puutteena. Jatkuva pimeys ahdistaa, ja olo on ärtyneempi kuin yleensä. Ayurveda-taustani ansiosta olen käyttänyt ashwagandhaa ravintolisänä lokakuusta helmikuuhun. Vuosien aikana olen kokeillut useita eri ashwagandha-valmisteita vaihtelevin tuloksin. Sain Biomedilta testiin yhden purkin Hidasta elämää -ashwagandhaa, ja kuukauden päivittäisen käytön jälkeen tulokset olivat sen verran vaikuttavia, että ostimme Pardamanin kanssa kumpikin oman purkin.

Tukehtumispelkoisena ilahduin jo mikropillerin koosta, mutta eniten yllätti unen laatu. Olen ollut aina hyvä nukkuja, mutta aamuherätykset ovat olleet tuskallisia. Herääminen oli todella helppoa jo muutaman päivän käytön jälkeen. Nykyään herään aamuisin pirteänä ilman herätyskelloa. Myös jaksaminen ja palautuminen on parantunut huomattavasti. Olo on suorastaan energinen, mutta mieli hyvinkin seesteinen.

– Mandip Kaur, Surya Ayurveda Hyvinvointikeskus

Onko mielessäsi “mahdoton” unelma? – Tee heti yksi pieni asia, jolla saat muutoksen alkuun

Onko sinulla jokin unelma tai tavoite, jonka haluaisit toteuttaa, mutta sinulla ei ole siihen syystä tai toisesta mahdollisuutta? Jos vastaus on kyllä, jotain täytyy muuttaa – muutenhan se olisi jo toteutunut.

Usein jatkamme elämäämme tuttua rataa, vaikka toivomme muutosta. Se johtuu aivoistamme: Kun olemme muodostaneet jostain tavan, aivomme lakkaavat osallistumasta päätöksentekoprosessiin täysipainoisesti. Toimimme automaatiolla – samalla tavalla kuin aina ennenkin. Ja jos toimimme kuten ennenkin, saamme sitä, mitä aina ennenkin.

Päätä aloittaa heti. Jotta voimme kääntää elämämme sille raiteelle, joka vie meidät sinne, minne haluamme, meidän pitää aloittaa muutos heti – ei vasta ”sitku”. Ja lopetettava hokemasta ”mutku”. Kysy itseltäsi: Jos se olisi mahdollista, mitä tekisin ihan ensimmäiseksi?

Aloita jostain pienestä – äläkä vertaile aloitusta lopputulokseen – lopputulos seuraa sitä, että on ensin aloittanut ja tehnyt yhden pienen asian kerrallaan. Vuoden päästä pienet asiat ovat kasvaneet jo isoiksi kasoiksi. Mutta jos nyt et aloita, kasa ei ala kertyä. Mitä nopeammin aloitat, sitä nopeammin olet matkalla sinulle oikeaan suuntaan.

Mieti, mitä vanhaa olet valmis jättämään tekemättä, jotta uutta mahtuu tilalle. Jos haluat alkaa säästää rahaa jotain unelmaasi varten, et voi ostaa kaikkea, mitä ennenkin. Mistä olet valmis luopumaan, jotta voit toteuttaa unelmasi?

Tee unelman toteuttamisesta arkirutiini. Jos se ei sovi arkeesi, se ei lähde rokkaamaan. Muutokseen täytyy pystyä sitoutumaan joka päivä, sillä tavat syntyvät tässä ja nyt, oikeassa elämässä, ei mielikuvissa tai viikonloppuisin. Kysy joka aamu itseltäsi, onko unelmasi sinulle niin tärkeä, että haluat tänäänkin sitoutua siihen.

Säästösuunnitelma unelmaa varten – jos se vaatii rahaa:

  • Listaa kuukausimaksulliset palvelut (mm. viihdepalvelut, salikortti) ja mieti, mistä voisit luopua esim. kesän ajaksi tai mitkä voit kilpailuttaa (esim. netti- ja puhelinliittymä).
  • Missä teet ruokaostokset – vertaa ja vaihda halvempaan. Äläkä mene nälkäisenä ruokakauppaan.
  • Tarjoukset: ovat salakavalia, eli tartu niihin vain, jos todella tarvitset jotain.
  • Myy tarpeettomat tavarat ja vaatteet eteenpäin.
  • Jos tarvitset jotain, mieti ensin, voitko lainata, vaihtaa kaverin kanssa tai ostaa kirppikseltä.
  • Ota käyttöön jokin tapa palkita itsesi. Esimerkiksi joka kuukauden viimeinen päivä laita lasikulhoon lappu, johon olet kirjoittanut jotain kaunista ja kiitollisuutta lisäävää – tai keitä onnistumiskahvit!
  • Muista, että välillä suunnitelmasta voi repsahtaa: joskus take away -kupponen kahvilasta tai uuden paidan ostaminen tuntuu tärkeämmältä. Ole armollinen itsellesi! Repsahduksen jälkeen palaa taas suunnitelmaan kohti unelmaasi!
  • Voit säästää myös nostamalla veroprosenttisi hieman korkeammaksi kuin olisi tarpeen ja siirtää veronpalautukset suoraan säästöön – näin säästäminen sujuu huomaamattomasti.

Esimerkki: Oma, ihana koti – Näin se on mahdollista, vaikka säästössä on vain 2 500 euroa

Helsingin Vuosaaressa yksiössä vuokralla asuva 25-vuotias Silja (esimerkkihenkilö) on haaveillut omistusasunnosta ja lisäneliöistä, kaksiosta. Vuosaaressa sijaitsevaa omistuskaksiota varten hänen täytyisi ottaa noin 200 000 euron pankkilaina – eli omia säästöjä täytyisi olla noin 20 000 euroa (10%). Nyt hänellä on säästössä 2 500 euroa.

Koska omistusasuntoon säästäminen vie kauan ja samaan aikaan joutuu maksamaan vuokraa (Siljan vuokra 830€/kk), Silja on tutkinut erilaisia asumisvaihtoehtoja: Hän on saanut selville, että asumisoikeusasuntoon pääsee maksamalla asumisoikeusmaksun, joka on 15% asunnon hankintahinnasta. Siljalle sopivassa kaksiossa asumisoikeusasunnossa maksu on 15 000 euroa.

Silja on päättänyt ottaa 15 000 euron lainan asumisoikeusasunnon asumisoikeusmaksuun; lainan oman rahan määrän tulee olla noin 1 500 euroa (10%), joka hänellä on säästötilillä. Lisäksi asunnon vakuusmaksu on 1640 euroa, jonka hän aikoo kerätä kokonaan kasaan noudattamalla säästösuunnitelmaa (yllä).

Silja laskee, että hänen kuukausikohtaiset asumiskustannukset ovat 6 vuoden laina-ajalla Asokotien asumisoikeus-kaksiossa seuraavanlaiset: lainanlyhennys 220 euroa + käyttövastike 600 euroa = 820 euroa kuukaudessa.

Asumisoikeuskaksiosta hän maksaa suurin piirtein saman kuin vuokrayksiöstä – ja samalla Silja saa säästettyä pesämunaa esimerkiksi omistusasuntoa varten. Pois muuttaessa hän saa takaisin vakuusmaksun sellaisenaan sekä asumisoikeusmaksun rakennuskustannusindeksillä korotettuna eli korkoa kertyneille säästöille. Asokodit huolehtii asumisoikeusasunnon myymisestä eteenpäin eikä Silja voi jäädä kahden asunnon loukkuun.

Kuudessa vuodessa Silja on saanut säästettyä vähintään 15 000 euroa huomaamattaan ja asumalla mukavasti. Jos hänen säästösuunnitelmansa pitää, hänellä on säästössä pikkaisen enemmänkin!

Tutkaile asumisoikeusasuntoja TÄSTÄ.

Meillä Asokodeilla (Asuntosäätiön Asumisoikeus Oy) on asumisoikeusasuntoja 31 paikkakunnalla, niin kerros-, rivi-, omakoti- kuin paritaloissakin. Asumisoikeusasuntoon et tarvitse isoa pankkilainaa eikä siitä täydy maksaa varainsiirtoveroa. Asumisesta maksat vuokran sijaan käyttövastiketta. Palvelukeskus auttaa asumiseen liittyvissä asioissa puhelimitse vuorokauden ympäri, jos esimerkiksi hana alkaa tippua tai jääkaappi tulee tiensä päähän. Onnella on osoite!

Karkailevien ajatusten kesyttäminen voi palauttaa ilon arkeen – Nämä 4 keinoa auttavat

Milloin muistat viimeksi keskittyneesi johonkin asiaan niin syvällisesti, että ajantajusi katosi?

Kun näin kävi, valitsitko keskittymisen tietoisesti, vai oliko tilanne sattumaa? Tuntuu, että syvempi paneutuminen asioihin töissä alkaa olla luksusta. On tärkeää näyttää, että saa paljon aikaan ja tilanne on jatkuvasti hallussa.

Moni ei voi kuvitellakaan hyvällä omallatunnolla tuijottelevansa ulos ikkunasta, ottavansa torkkuja tai sanovansa työkaverille “Voinko auttaa vähän myöhemmin, minulla on juuri ajatus kesken!”

Ehkäpä kirjailijat, tutkijat tai syvänmerensukeltajat edustavat sitä harvinaista ammattikuntaa, jolla on lupa viipyillä yhden asian parissa pidempiä aikoja kerrallaan. Mutta eikö jokainen työssäkäyvä ansaitse mahdollisuuden uppoutua nautinnollisesti siihen, mitä työssään rakastaa?

Itseaiheutettu keskittymishäiriö, ADT, on hiipinyt elämäämme salakavalasti. Moni ei enää osaa tehdä pidempää jaksoa vain yhtä asiaa kerrallaan. Tehokkuutta ihannoiva työkulttuurimme on luonut monista meistä häslääviä supersuorittajia.

Ahmimme valtavat määrät tietoa päivittäin, mutta vain pinnallisesti. Tiedon prosessoinnille ja muhittelulle ei tahdo jäädä aikaa. Tämä johtaa itse asiassa päinvastaiseen lopputulokseen: pinnallinen tieto ei jää pitkäkestoiseen muistiin ja pahimmillaan teemme niin hätäisiä johtopäätöksiä, että tieto jopa vääristyy.

Miksi alistumme tällaiseen tapaan tehdä töitä? Onko kyseessä FOMO eli paitsi jäämisen pelko? Se syntyy, kun ajattelemme, että ellemme jatkuvasti pysy kärryillä ympäröivän maailman lukuisista tietoimpulsseista, missaamme jotain oleellista ja tärkeää.

Eikö huolena pitäisi ennemmin olla se, että jos emme enää osaa keskittyä, ohitamme mahdollisuuden ylipäänsä oivaltaa ja oppia? Jatkuva tiedon, asioiden ja kohtaamisten pinnalla surffailu sekä nopea asioista ja ajatuksista toiseen loikkiminen tekee meidät levottomiksi.

Yhden asian ääreen pysähtyminen hissukseen ja kierroksia vähentäen taas voi luoda innostusta, tyytyväisyyttä, uusia näkökulmia ja tujauttaa samalla elimistöön ison kasan mielihyvähormoneja.

Miksi pitäisi? Koska maailma on monimutkainen ja työkenttämme päivä päivältä entistä kompleksisempaa. Monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja.

Ja monimutkaista ratkaisua ei hoksata nopealla ajattelulla. Tarvitaan uudenlaisia yleistaitoja, kuten aidon dialogin taitoa, jossa ihmiset siirtävät egonsa ja oman agendansa hetkeksi syrjään sekä erilaisten ajattelutyylien harjoittelua ja hallintaa. Kaikki tämä lähtee keskittymiskyvyn takaisinoppimisesta.

Näin elvytät tietoista keskittymistäsi töissä

1. Ole ärsyttävän utelias
Etsi viikoittain jokin sellainen aihe työssäsi, johon päätät sukeltaa pintasipaisua syvemmin. Valitse haaste, ongelma tai kehitysalue, joka on sinulle kiinnostava tai tärkeä.

Opettele kysymään seuraavia kysymyksiä sen sijaan, että hyväksyt ensimmäisenä mieleen tulevan ratkaisun: tiedänkö aiheesta vielä jotain muuta? Olenko tehnyt jotain tällaista aiemmin, mitä siitä opin? Olenko ottanut kaikki näkökulmat varmasti huomioon? Mitä naapuritiimi/toimitusjohtajamme/asiakkaamme tähän sanoisivat? Mitä muita ratkaisuja voisin harkita? Samoja kysymyksiä voi käyttää kun työskentelee jonkin asian parissa ryhmässä.

2. Mene keskittymiskuplaan
Syvällinen keskittyminen vaatii ympäristön, jossa keskittyminen on mahdollista. Kaikki ylimääräiset ulkoiset aistiärsykkeet on siivottava pois.

Tällaisia ovat mitkä tahansa keskeytyksen mahdollisuudet, kuten puhelimen soitto- tai viestiääni, saapuvan sähköpostin pingahdus, hälyinen ympäristö tai luokse kävelevä ihminen.

Työskentely tiiviisti jonkin asian parissa ilman ulkoisia häiriöitä mahdollistaa mielen syventymisen teeman ympärille ja ajatuksen vapaan virtauksen, mikä voi synnyttää syvästi oppimista tehostavan työn flown kokemuksen.

3. Puhu itsellesi järkeä
Kiinnostava aihe ja hälytön ympäristö eivät yksinään vie keskittymiskyvyn elvytystä kuin puoleen väliin. Pahin vihollinen on nimittäin se, että työsi keskeyttää oma ajattelusi.

Voit tarkkailla mielesi tarvetta loikkia nopeatempoisesti asiasta toiseen. Välillä ajattelet menneitä tapahtumia, välillä tulevia velvoitteita. Jossain välissä mielesi houkuttelee sinut tarkistamaan meilejäsi, miettimään jotain tulevaa palaveria tai vain ylipäätään päästämään irti sitä mitä olit tekemässä.

Kun huomaat mielesi levottomuuden ja autat sitä kerta toisensa jälkeen lempeästi ja tietoisesti takaisin käsillä olevaan asiaan, mielesi tyyntyy ja keskittymiskykysi kehittyy. Jos sama karkausilmiö tapahtuu palaverissa, mieti miten voisit olla avuksi palaverille, jotta siinä pysyttäisiin aiheessa ja saataisiin suurin hyöty yhteisestä ajasta.

4. Keskity edes kerran päivässä
Aloita harjoittelu ottamalla tietoisesti käyttöön vaikkapa yksi syvä keskittymishetki päivässä. Tarkkaile, mitä mielessäsi tapahtuu, ja kirjaa vaikka oivallukset itsellesi muistiin.

Mitä huomaat viikon tai kahden viikon kuluessa? Syvenikö ajattelusi? Saitko uusia, laajempia näkökulmia? Ratkesiko haasteesi jollain ihan uudella tavalla? Pysähtyminen ja syvä keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan saattaa olla hyvin tyydyttävää ja tuoda esiin “piiloälyäsi”, eli ajatuksia, voimavaroja ja luovuutta, joita et tiennyt sinulla olevan.

Soolosyventymisestä ryhmäkeskittymiseen

Kun syvällinen keskittymiskyky alkaa palautua, siitä on toki hyötyä ja iloa itselle, mutta myös ympäristölle. Vain keskittymällä voi saavuttaa flow-tiloja, joissa työ sujuu kuin leikki ja oppimisvauhti moninkertaistuu. Entä jos koko tiimi osaisi saman taidon?

On mahdollista, että useampi henkilö työskentelee saman projektin tai haasteen parissa keskittyneesti omilla vahvuuksillaan ja kaikkien piilevät voimavarat saadaan käyttöön. Tällöin puhutaan ryhmäflowsta.

Ryhmästä puheen ollen – emme ole haasteidemme kanssa yksin, vaikka tapamme tehdä töitä onkin välillä yksinäistä puurtamista. Ajattelemme ehkä, että säästämme muiden aikaa pähkäilemällä ongelmia itsenäisesti, mutta entä jos lyhyt yhteinen ongelmanratkaisusessio päihittäisikin tehokkuudessaan monen henkilön soolotyöskentelyn?

Samalla yhteinen ymmärrys asioista ja yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyisivät. Ja toisaalta: mitä jos tehoton palaveri saisikin puhtia alleen, jos jokainen valmistelisi oman osionsa etukäteen syvällisesti keskittyen? Yhteinen aika käytettäisiinkin haasteen ratkaisuun, eikä sen osien analysointiin, kun jokainen olisi tehnyt kotiläksynsä jo ennen palaveria.

Avain tähän kaikkeen on keskittymiskyvyn takaisinoppiminen, ja sen hyödyntäminen taitavasti omassa arjessaan työnilon ja tehokkuuden lisäämiseksi – kokeilemisen arvoinen ajatus, eikö?

 

Lisää keskittymiskykyäsi – testaa ilmaiset taukomeditaatiomme!

Kuva: Unsplash/Corentin Marzin

4 uudenvuodenlupausta, jotka haluat luvata itsellesi

On aika toivottaa uusi vuosi ja vuosikymmen tervetulleeksi. Vaikka uusi alku kannustaa muutokseen, mikä olisikaan latistavampaa kuin laatia liian tiukka uudenvuodenlupaus, jonka suhteen joudut luovuttamaan ennen pitkää, ja joka siten vain vähentää uskoasi pysyvään muutokseen.

Esitänkin nyt neljä uudenvuodenlupausta, joilla on merkittävä vaikutus hyvinvointiin, ja joiden osalta onnistut varmasti (etenkin, jos niin haluat).

Lupaus 1: Minä uskallan

Olen kulkenut pitkän matkan vuoteen 2020. Tarponut ylä- ja alamäet, selättänyt monta ongelmaa ja haastetta, ja vieläkin elämä minussa pihisee. Juuri sen vuoksi minä uskallan!

Uskallan olla humoristi. Uskallan tuoda ääneni kuuluviin. Uskallan astua suureen potentiaaliini. Uskallan tulla näkyväksi. Uskallan tanssia, itkeä ja nauraa. Ennen kaikkea uskallan edistää haaveitani. Vuosi ilman rohkeita askelia on 365 hukkaan heitettyä päivää. Juuri siksi minä uskallan.

Lupaus 2: Minä jaksan

Minun ei tarvitse jaksaa mitä tahansa. Siksi tänä vuonna valitsen panostaa kaikkein tärkeimpään: omaan terveyteeni ja hyvinvointiini.

Kaikki muu jaksaminen, ilo ja energisyys kumpuavat tästä lähteestä. Jaksan taistella oikeiden asioiden puolesta. Jaksan olla myös itselleni armollinen ja joustava – tiukan kuurin sijaan luon pysyvää muutosta. Elämä ei ole kaikki tai ei mitään: pienelläkin on väliä. Jaksan viljellä positiivista kierrettä, ja aloittaa jälleen uudestaan. Jaksan, sillä olen sen arvoinen.

Luonnossa sielu lepää. Kävely ja venyttely ovat lempeää liikuntaa ilman repivää pakkoa.

Lupaus 3: Minä uskon

Uskon, kun joku sanoo minusta jotain kaunista. En vain hymyile ja ajattele, että niinpä niin, vaan todella pysähdyn ja hengitän kehut sisään. Ja kun saan halauksen tai huomionosoituksen, uskon, että minusta todella välitetään. Tiedostan, että sydämeni on kokenut kolhuja ja ajan mittaan kyynistynyt. Siksi juuri tänä vuonna valitsen alkaa nähdä kaiken sen rakkauden, joka minua ympäröi.

Ja kun rakkaani sanoo, ettei tarkoittanut pahaa, aion päästää vihastani irti ja sanoa kerrankin: “Tiedätkö mitä, minä uskon sinua.” Sillä maailma on pitkälti sitä, millaisena valitsemme sen nähdä.

Lupaus 4: Minä ehdin

Minä ehdin kyllä. Asiat vievät oman aikansa, eikä stressaaminen auta mitään, päin vastoin. Elämä ei ole kilpajuoksua.

Opettelen rentoutumaan. Nytkin on jo hyvä. Kun sitä tunnetta kasvattaa, ei tulevaisuus voi kuin hiljalleen monistaa hyvää. Vuodessa voi tapahtua paljonkin, mutta kaikkea ei tarvitse kahmia kuin hädässä. Oikeat asiat tulevat silloin, kun niiden aika on. Olkoon vuosi 2020 läsnäolon vuosi:

Kaiken tärkeän ehdin ja kaikki vähemmän tärkeä saa jäädä.

 

Ihanaa, onnellista, läsnäolevaa ja rikasta vuotta toivottaen,

❤️:lla Riikka


Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.

Kun huolehtii itsestään, voi luottaa selviävänsä myös elämän myrskyissä

Kirjoittaja Sara Anttila jakaa sanoja suoraan sielustaan – sellaisina kuin ne kulloinkin tulevat. Kirjoittaminen on Saralle paitsi keino ilmaista itseään ja selkiyttää ajatuksiaan myös väylä jakaa rakkauden hippusia maailmaan.

Tunturin laella kasvoi pieni puu, vaivaiskoivu tarkemmin sanottuna. Sen oksat olivat aivan pikkuruiset ja käppyräiset. Näytti siltä, että ne eivät ihan tienneet mihin suuntaan kasvaisivat, koska mutkia oli niin paljon. Joissakin kohdissa oksat jopa syöksyivät kohti maata, syleilivät punaisena hehkuvaa varvikkoa. Eikä vaivaiskoivulla ollut enää lehtiäkään, ne olivat jo ajat sitten rapisseet pois ja jäljellä oli vain sikin sokin tököttävät oksat kuin merenpohjaan kuivuneella korallilla. 

Olen kokenut välillä olevani elämässäni kuin pieni vaivaiskoivu. Pohjoistuuli on puhaltanut luokseni kylmää ilmaa kerta toisensa perään. Kun silmäni ovat olleet tuiskusta sokeana, vettä vuotavina, en ole tiennyt, missä on valo. En ole tiennyt, mihin olisi turvallista oksiani kurkottaa, saati sitten, että pohjoistuulen armoilla olisi ollut erityisesti voimia kasvaa. Lehtivihreäkin jumittui jonnekin onkaloihini. Lehteni tippuivat pois eikä happi enää kulkenut. Ilman lehtiä, kun on puun hieman vaikea hengittää –ylipäätään elää elämäänsä. 

Onneksi, pikkuhiljaa lehtivihreä on alkanut taas virrata suonissani. Se kohisee ja humisee korvissani – täyttää soluni uudella elämällä. Sen ansioista, lehtenikin ovat alkaneet kasvaa. Ne eivät ole vielä kirkkaan vihreitä ja suuria, mutta kasvun hedelmiä joka tapauksessa. Yksi lehti kerrallaan vahvistun. Imen itseeni yhä enemmän voimaa ja eikä aikaakaan, kun tiedän taas, missä valo, missä taivas. Suunta, johon oksillani kurkottaa. 

Syy siihen, että oksani ovat aikaisempaa vahvemmat ja vehreyttä täynnä, ei ole hetkellinen pikalannoite, taitava puutarhuri tai muutto etelän auringon alle, vaan kasvattamani syvät juuret. Olen vahvistanut juuriani ottamalla aikaa itselleni. Olen joogannut, meditoinut, kirjoittanut sekä tehnyt lukuisia muita valintoja, jotka tukevat hyvinvointiani pitkällä tähtäimellä. Kasvuani ovat myös tukeneet läheiset ihmiset ympärilläni, joiden ansioista olen saanut lisää voimia juurruttaa itseäni yhä syvemmälle maahan. 

Kuitenkin, tässä maailmassa näkee liian paljon suoria, samalla kaavalla jalostettuja puita, ikään kuin kasvu olisi aina kovin helppoa ja suoraviivaista. Ikään kuin kaikille olisi aina selvää, missä on valo ja mihin suuntaan oksillaan kannattaa kurottaa. Pienenä vaivaiskoivuna sitä saattaakin lähteä helposti vertailemaan itseään jykeviin tammiin ja suorissa riveissä seisoviin koivuihin. Mutta kyse ei ole siitä, kellä on mahtavin runko tai kiiltävin kaarna, ei tietenkään. Koska vain vahvojen juurien avulla voi pysyä hengissä. 

Mitä syvemmät juuret ovat, sitä luottavaisempi voi olla. Tietää pysyvänsä pystyssä, vaikka elämän myrskyt horjuttaisivatkin. Näin ollen, syvien ja sitkeiden juurten kasvattaminen on tärkeintä, mitä voi oman itsensä ja elämänsä eteen tehdä. Juurten vahvistamiseen käytetty aika ei mene ikinä hukkaan vaan maksaa itsensä takaisin viimeistään silloin, kun seuraava myräkkä osuu kohdalle ja uhkaa repiä kaiken sijoiltaan. 

Pieni vaivaiskoivukin pysyi pystyssä, koska se ei antanut periksi tuulelle – mitä enemmän pohjoistuuli sitä riepotteli sitä vimmaisemmin vaivaiskoivu puski juuriaan roudan läpi. Vaivaiskoivu luotti maahan ja juuriinsa. Siihen, että pysyisi pystyssä, vaikka mitä ympärillä tapahtuisi. Ja niin pieni vaivaiskoivu pysyikin – kaikista myrskyistä huolimatta se seisoo yhä selkä suorana tunturin laella ja nauttii edessään avautuvista kauniista näkymistä. Keväisin sen oksistossa on jopa pieniä vihreitä täpliä muistuttamassa siitä, että elämällä on kummallinen taipumus kukoistaa karuissakin olosuhteissa.

Vasta sairastuminen saa meidät arvostamaan terveyttä – Miksi omaa kehoa on niin vaikea arvostaa silloin, kun se vielä toimii?

Ajattele, että sinulla on maailman uskollisin ystävä. Sellainen, joka pysyy rinnallasi aina. Joka kaikista mokista ja kaltoinkohtelusta huolimatta ei jätä sinua yksin. Ei vaikka, mitä tekisit. Vaikka:

-et koskaan kysyisi ”mitä kuuluu?”

-kieltäytyisit kuuntelemasta sen tarpeita

-rikkoisit toistuvasti sen rajoja

-syyttäisit sitä kaikesta

-haukkuisit ja sättisit sitä päivittäin

-rankaisisit sitä asioista, joihin se ei ole syyllinen

-laittaisit kaikki muut ihmiset ja asiat sen edelle.

Tällaista ystävää ei pitäisi olla olemassakaan, mutta sinullapa on. Meillä kaikilla on. Nimittäin oma ainutlaatuinen kehomme, elämänmittainen kumppani, joka ei lähde luotamme edes käskemällä. Se haluaa aina parastamme ja pyrkii tekemään kaikkensa niillä resursseilla, jotka hänelle suomme.

Keho tekee puolestamme niin käsittämättömän paljon, että useimmiten otamme sen itsestäänselvyytenä. Emme osaa arvostaa sen päivittäistä huolenpitoa.

Sitä, miten hienosti hengitys ja elämä meissä virtaavat. Miten kehon viisaat järjestelmät pitävät meidät elossa ja mahdollistavat kaiken, mitä arjessa koemme – tuulenvireen kasvoilla, maan kannattelun jalkojemme alla, rakkaan ihmisen kosketuksen iholla, pamppailevan innostuksen sydänalassa…

Kehomme jatkuvan uurastuksen ansiosta me voimme keskittyä perheeseen, työhön, ystäviin ja harrastuksiin. Tämä on asia, jota tulemme harvoin ajatelleeksi. Kaikkein vähiten ymmärrämme kiittää kehoamme silloin, kun kaikki sujuu niin kuin pitää. Ja on aivan liian helppo tuntea suuttumusta silloin, kun kehomme syystä tai toisesta menettää tasapainonsa. Silloin, kun kehomme tarvitsisi apuamme.

Sairastuminen voi olla merkittävä tapahtuma, joka herättää meidät tarkastelemaan kehoamme uudella tavalla. Viimeistään silloin saatamme pysähtyä itsemme äärelle ja kysyä: Mitä kehoni tarvitsisi nyt? Mikä auttaisi minua voimaan paremmin? Miten voisin pitää kehostani parempaa huolta jatkossa?

Nuo samat kysymykset ovat kuitenkin käytössäsi joka päivä.  Sinun ei tarvitse sairastua herätäksesi kehosi viesteille. Voit opetella tuntemaan kehosi paremmin olemalla kiinnostunut ja utelias, kysymällä itseltäsi kysymyksiä ja kuuntelemalla aidosti vastauksia.

Kehosi puhuu sinulle koko ajan. Se lähettää pieniä viestejä erilaisten tunteiden, tuntemusten ja aistimusten muodossa. Kehon taajuudelle voi virittäytyä yksinkertaisimmillaan sulkemalla silmät ja kuuntelemalla hengitystään. Kun kääntää aistit sisäänpäin, alkaa huomata asioita, jotka arjessa tulee helposti sivuutettua. Noista hienovaraisista signaaleista saattaa ajan myötä paljastua isoja totuuksia. Sellaisia, joita vain tosiystävät kertovat toisilleen.

Tuo hetkeksi kämmen sydämesi päälle ja tunnustele. Teitä ei erota mikään.

5 vinkkiä, joilla saat uudenvuodenlupauksesi kestämään

Vuodenvaihteessa naureskellaan usein, kuinka on taas aika tehdä turhia lupauksia. Usein naurun taakse kätkeytyy kuitenkin aito halu saavuttaa nämä lupaukset. Alla viisi vinkkiä, joiden avulla lupaukset on mahdollista lunastaa.

1) Jos arjessasi on paljon asioita, joita haluat muuttaa, valitse niistä yksi.

Jos haluat muuttaa kaiken kerralla, on todennäköisempää, ettet onnistu muuttamaan pysyvästi mitään. Valitse sinulle mahdolliselta tuntuva haaste ja satsaa energiasi siihen.

2) Laadi suunnitelma.

Kun sinulla on suunnitelma, mitä kohti kuljet, on matkanteko paljon helpompaa. Mitä muutoksia uusi lupauksesi vaatii arjessa? Aseta esimerkiksi viikkotavoitteita tai pieniä palkintoja matkan varrelle — motivaatiosi pysyy yllä ja saat tarpeellisia onnistumisen kokemuksia epäilyksen sijaan. Ehkä voisit myös kirjata tavoitteesi ja suunnitelmasi paperille sekä laittaa lappusen jääkaapin oveen? Tai ehkä voisit saada ystäväsi haastettua mukaan? Ulkopuolinen tsemppaus auttaa jaksamaan.

3) Lupaus luisuu käsistä heti alkumetreillä? Muistathan, että uuden tavan oppimiseen voi mennä jopa kaksi kuukautta.

Aloita siis maltillisesti, jotta alku tuntuu helpolta ja miellyttävältä. Jotta saat uuden tavan lopulta helpoksi osaksi arkeasi, se vaatii alkuun ponnistelua. Muista kahden kuukauden sääntö ennen luovuttamista — kaksi kuukautta on lopulta lyhyt aika elämästäsi!

4) Itsesi ruoskimisen sijaan etsi onnistumisia.

Jos mokaat, puhu itsellesi lempeästi. Jos jokin viikko tuntuu kaoottiselta eikä tälle uudelle projektille ole aikaa, ajattele, että ensi viikolla palaat jälleen asian pariin. Pidä kuitenkin jokin aikaraja, jonka puitteissa joustat, jotta lupaus ei unohdu arjen keskellä. Hyvä keino on laittaa kalenteriin muistutus aina, kun epäilet unohtavasi tämän uuden tavoitteen. Uutta opetellessa on hyvä miettiä haastetta pitkällä tähtäimellä: yksi hankala viikko ei vaikuta kokonaisuuteen juuri lainkaan, kun pääpaino on onnistumisissa.

5) Etsi projektistasi hyvät puolet ja keskity niihin.

Muistuta itseäsi siitä, miksi ryhdyit muutokseen ja mitä hyvää siitä seuraa tulevaisuudessa. Hankalissa tilanteissa juttele henkilölle, jonka tiedät tsemppaavan sinua eteenpäin.

Matkalla kohti tavoitteitasi ole itsellesi armollinen. Elämä ei ole suorittamista varten. Elämästä saa ja kannattaa nauttia, ja tämä uusi lupauksesi ehkä vain auttaa sinua tulevaisuudessa nauttimaan vielä hieman enemmän. Lupauksille naureskelun sijaan voit pohtia, missä olet jo onnistunut.

Teetkö sinä lupauksia uudelle vuodelle? Millä keinoilla voit pitää kiinni lupauksestasi ja saavuttaa tavoitteesi?

Nosta kortit alkavalle vuodelle ja saa vastaus viiteen kysymykseen

Voimakorttien nostaminen on lähivuosina yleistynyt harjoitus uushenkisessä ilmapiirissä, josta korttien käyttö on laajentunut työpaikoille, ja jopa terapeuttisiin sessioihin, ja hyvä niin!

Kortit tarjoavat hyvän pysähdyshetken itsen äärelle, lisää tietoista tunnetyöskentelyä, ryhmässä nostettuna lisää yhteisöllisyyttä ja nostaa esiin mielenkiintoisia puheenaiheita, sekä on yksinkertaisesti mielenkiintoista ja luovaa! Kortinnoston tehtävä on lisätä itsetuntemustasi, tuoda sinut tietoiseksi niin menneestä kuin tulevasta ja inspiroida sinua elämään täydellä potentiaalillasi.

Jos omistat useamman pakan, valitse pakka mikä tuntuu nyt sopivalta. Sekoita pakka ja anna mieluusti jonkun toisen tehdä pakkaan ns. sekoitusnosto. Jos tapanasi on puhdistaa käyttämäsi “maagiset välineet”, niin voit aluksi sekä lopuksi käyttää esim. suitsuketta tai suolaa pakan puhdistamiseen ja aktivoimiseen.

Esittelen nyt yhden tavan nostaa kortit. Valitsin tarkat kysymykset (joita voit tietenkin muotoilla uudelleen) ja kehotan intuitiivisesti valitsemaan yhden kortin kerrallaan aina keskittyen kysymykseen.

  1. Mitä olen tullut jakamaan tähän maailmaan?
  2. Mitä minun on opittava seuraavaksi?
  3. Kuinka vaalin terveyttäni?
  4. Mikä on suurin esteeni?
  5. Mihin minun kannattaa keskittyä?

Tutki kortin visuaalista viestiä, tunnelmaa ja tunnettasi. Muista, että voima-, tarot-, ja oraakkelikortit ovat aina puolellasi. Et voi nostaa väärää tai huonoa korttia. Jos haluat muistaa tulkintasi, kirjoita ne ylös. Jos jokin kortti kolahtaa erityisen hyvin, tykkään itse ottaa siitä valokuvan puhelimella ja laittaa esimerkiksi taustakuvaksi, jolloin sen viesti säilyy arjessa mukana.

 

<<<<<<<<     >>>>>>>>

Lisää maagista elämää kirjassani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi. Tämä harjoitus on alunperin julkaistu Merin Lumoava vuosi -kalenterissa. 

Löydät eri tunnelmiin sopivia voimakortteja Hidasta elämää -puodista. 

Valokuva: Meri Mort

3 ilmaista lahjavinkkiä onnelliseen jouluun ja jokaiseen päivään

Kun joulu lähestyy, tuntuu suomalaisten stressitasot olevan huipussaan. Vaikka maassamme on pimein vuodenaika, jolloin kehomme kaipaa eniten lepoa ja vetäytymistä, painamme täysillä eteenpäin. Maailmahan on saatava valmiiksi ennen joulua ja vuoden vaihtumista.

Töissä kaikki keskeneräiset työt on tietenkin saatava tehtyä, jotta voi olla edes jollain lailla tyytyväinen itseensä. Lapsille ja läheisille hankittava joululahjat, koti siivottava, jouluruuat ja perinteet toteutettava. Apuaaaa!!! Mutta… pitääkö?

Olen huomannut, että moni luo tarpeettoman stressin joulun ympärille. Itse olen vuosien aikana luonut omannäköisen ”täydellisen” ja nykyään stressittömän joulun, joka tekee minut onnelliseksi.

Haluaisin lisätä jokaisen onnellisuutta, myös jouluna. Haluan tuoda sinulle helpotusta ja käytännön vinkkejä.

Tässä onnellisuutta lisääviä joululahjavinkkejä, hyödynnä vapaasti!

Lahja 1: Anna itsellesi pysähtymishetki ja visio onnellinen joulusi

Entä, jos antaisit lahjan ensin itsellesi: Pysähdy miettimään, millainen on Sinun paras ja ihanin joulusi. Mikä on oikeasti tarpeellista, mitä voit jättää tekemättä? Jos asut jonkun kanssa, pohtikaa yhdessä, mitä kukin perheenjäsen toivoo joululta ja mitä ei haluaisi tehdä. Valitkaa yhdessä vain ne asiat, joita aidosti rakastatte tehdä.

Perinteitä voi muokata. Sinulla on oikeus luoda juuri sinun näköinen joulu. Joulukortit voi jättää lähettämättä, jouluruuista valita vain parhaat päältä, kodin voi siivota joku muukin kuin sinä, tai sitä ei tarvitse siivota lainkaan kuten lapsuudenkodissasi siivottiin, jouluna voi vaikka mahdollisuuksien mukaan lähteä lämpöön valmiisiin pöytiin tai viettää ihan tavallinen päivä, vaikka onkin jouluaatto.

christmas-2974900_1280

Lahja 2: Kirjoita kiitoskirje itsellesi ja läheisillesi

Kiitollisuuden tunteen vallitessa emme voi olla vihaisia, surullisia tai ahdistuneita. Kiitollisuus on mielen muskeleiden tärkeimpiä harjoituksia ja hyvät asiat kannattaa sanoa ääneen.

Ketkä sinun elämässäsi ovat niitä ihmisiä, joista olet kiitollinen? Joita arvostat? Joilta opit? Jotka rakastavat ja tukevat sinua? Jotka tekevät maailmastasi paremman paikan olla? Koska viimeksi olet sanonut heille, mistä kaikesta heitä arvostat ja mistä olet kiitollinen?

Yksi heistä olet sinä itse. Sinun tärkein kannustajasi olet sinä.

Kirjoita itsellesi kirje, jossa käyt läpi kuluneen vuoden. Mistä selviydyit, missä onnistuit, mistä kiität itseäsi ja mitä opit vuoden aikana. Ketkä ihmiset olivat tärkeimpiä ja mitä ihanaa sait kokea. Kirjoita myös, miksi arvostat itseäsi ja mitä toivot itsellesi lisää.

”Sinä olet se, joka kaipaa kannustavaa palautettasi eniten.”

Voit olla varma, että tavaralahjan sijaan tai lisäksi kiitoskirje rakkaalle tai läheiselle, omalle elämänkumppanille, tai muulle tärkeälle ihmiselle (esimerkiksi lapsesi hoitajalle) otetaan ilolla vastaan. Kirjoita kirje ja paketoi se kauniiseen lahjapakettiin tai lähetä kirjekuoressa. Ei maksa mitään, mutta sekä sinun että vastaanottajan onnellisuus lisääntyy.

Tästä helpompi versio on kirjoittaa muutama sydämestä tuleva lause joulukorttiin sen tavanomaisen ”Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!” –toivotuksen sijaan.

Positiivisen psykologian eräs tutkimus kertoo, että ääneen toiselle kasvotusten kerrottu kiitoskirje lisää molempien koettua onnellisuuden tunnetta vielä kolme kuukautta tilanteen jälkeenkin. Lisäksi positiivinen palautteenanto antaa molempien kehoon huikean boostin hyvänolonhormoneja, jotka vähentävät stressihormoneita.

”Kun annat muille hyvää, annat samalla itsellesi hyvää.”

Jos olet työelämässä, jospa antaisit jouluna ihan kirjallisen positiivisen palautteen työkavereillesi joulutervehdyksen mukana?

Lahja 3: Yllätä tuntematon, tee ”random act of kindness”

Helppo versio: Kävellessäsi kadulla, istuessasi aamujunassa matkalla töihin tai vaikkapa ruokakaupassa: Hymyile myötätuntoisesti tuntemattomille. Kyllä, sinua saatetaan pitää hulluna. Mutta se voi myös pelastaa toisen päivän, äärimmäisissä tapauksissa jopa hengen.

Vahvempi versio: Mieti, kuka tarvitsisi jotain. Pienen määrän rahaa, jotain syötävää/juotavaa, leffaliput tai tietyn kirjan. Hanki se, ja toimita se henkilölle ilman merkintää lähettäjästä. Luot ehkä vastaanottajan uskoa siihen, että maailmassa on hyviä tekoja ja hyviä ihmisiä.

Salaperäinen versio: Jätä vaikkapa lukemasi hyvä kirja jonnekin julkiselle paikalle. Laita kirjan väliin lappu, jossa lukee joku tervehdys ja kehoitus kirjan löytäjää antamaan se jälleen eteenpäin luettuaan sen. Näin kirja kiertää ilmaiseksi ja hyvät viestit löytävät aina iloisen vastaanottajan.

”Anna täydestä sydämestäsi äläkä odota mitään vastineeksi.”

Bonusvinkki: Anna arvokkainta, mitä sinulla on – aikaasi.

Jokainen kaipaa läsnäoloa ja mieluisaa seuraa jakamaan tätä elämää, iloja ja suruja. Anna lahjaksi aineeton lahja, jossa lupaat tehdä lahjansaajan kanssa jotain molemmille mieluisaa. Tee omia lahjakortteja, joilla saa vaikka yhteisen avantouintiretken, elokuvaelämyksen, konsertin, lastenhoitoapua, kodinsiivouksen, hieronnan tai illallisen kokkaamisen sinulta. Muista toteuttaa se tulevan vuoden aikana, ilolla ja hymyllä.

Rauhallista ja onnellista joulua sinulle ja läheisillesi!

Riikka

Ps. Kirjani Omaa tehtävää etsimässä – löydä vahvuutesi ja intohimosi sisältää 7 askelta ja yhteensä 27 käytännön työkalua oman näköisen työelämän luomiseen.


Lue lisää onnellisen työelämän luomisesta Riikan sivuilta tästä.

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image