Sivu 24 – Hidasta elämää

Kehuminen voi olla manipulointia – Tällaisia ovat epäaidot kehut

Meistä jokainen kaipaa huomioimista, arvostusta ja kiittävää palautetta. Mutta miten paljon ja millä tavalla, jotta se tuntuu aidosti hyvältä?

Kehujen ja tunnustusten (kuten myös ei-toivotun palautteen) antaminen perustuvat yleensä antajan arvoasteikkoon, siihen mikä on hänen mielestään hyvää ja kehut ansaitsevaa.

Jos olemme kovin kehuriippuvaisia, olemme myös riippuvaisia toisten ihmisten määrittelemistä arvoasteikoista.

On näkemyksiä, joiden mukaan kehuminen tapahtuu ylemmyydestä käsin ja sisältää arvioinnin, jossa kehuja kokee olevansa parempi ja osaavampi sanomaan jollekin ei yhtä hyvälle näkemyksensä tämän toiminnasta tai jopa hänestä itsestään.

Pistää pohtimaan.

Olkoon niin tai näin, mutta joka tapauksessa, jos kehumiseen liittyy epäaitous ja jokin oman edun tavoittelu, kyse on manipuloinnista. Manipuloiva kehuminen on joskus niin lipevää, että falskius on ilmiselvää, mutta se voi myös vaikuttaa aidolta ja hyväntahtoiselta. Vilppitutkamme ilmoittaa yleensä silloinkin jostain oudosta sivumausta, sillä meillä on melko hyvä kyky aistia sanojen epäaitous. Jos suu puhuu muuta kuin sydämen kieltä, niin ilmeet ja eleet viestivät, ettei puhujalla ole puhtaat jauhot pussissa. Myös äänensävy paljastaa helposti epäaitouden, sitä on vaikea kontrolloida.

Manipuloivan kehumisen taka-ajatuksena on saada kohde toimimaan jollakin kehujan haluamalla tavalla. Ystävyyssuhteissa se voi olla keino saada empaattinen ystävä kuuntelemaan omat huolet, murheet ja draamat ilman vastavuoroisuutta. ”Kun sinä olet niin hyvä kuuntelija.” Se voi myös olla tapa saada kohde myöntymään toistuvasti ja vailla vastavuoroisuutta, milloin mihinkin tehtävään, kissanhoidosta taksikuskina toimimiseen.

Omaa etua palveleva kehuminen ei kuulu yhdenarvoiseen, hyvään ihmissuhteeseen.

Työyhteisöissä kehumisen tarkoitus saattaa olla se, että ihminen taipuisi tekemään enemmän ja enemmän, usein juuri se tunnollisin ja usein muutenkin jo liikaa tekevä: ”Olet niin hyvä, ihan paras, luotettava ja aikaansaava, joten voisitko tehdä sen, tämän ja tuon?”

Kehuminen saattaa myös joskus ja joillakin olla oman satuttavan käytöksen hyvittelyä, jonka tavoitteena on, että kun kohde saa kuulla olevansa ihana, upea ja fiksu, se pyyhkisi satuttavat loukkaukset unohduksiin. Sitä ei kuitenkaan tapahdu.

Kun satuttavat sanat vuorottelevat ennakoimattomasti kehumisen ja kauniiden sanojen kanssa, ei ole oikein mitään, mihin luottaa.

Jotta kehumme olisivat uskottavia, on hyvä sanoa vain sellaisia asioita, joita todella tarkoittaa, ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. Vilpittömät ja sydämestä tulevat kehut uppoavat. Kun puhuu totta, ei tarvitse miettiä ilmeitään, eleitään eikä äänensävyään, kaikki toimivat sulassa sovussa kantaen samaa viestiä.

Kiittäminen on usein kehumista parempaa. Etenkin, kun kertoo toisen ihmisen tekemisistä nousseista, omista myönteisistä tunteistaan: ”Kiitos, kun autoit” tai ”Olen kiitollinen ja iloinen siitä, että teit kanssani tämän, yksin en olisi selvinnyt” tai ”Sain esimerkistäsi valtavasti rohkaisua.”

Kiittäminen tapahtuu yhdenarvoisuudesta käsin, se ei sisällä arviointia eikä arvottamista. Kun saa kiitoksen, tietää tehneensä jotain hyvää toiselle tai toisille.

Kehu tai kiitä, mutta vain silloin, kun siihen on mielestäsi ja sydämestäsi todella aihetta.

Lue lisää siitä mikä vahvistaa tai haurastuttaa ihmissuhteita kirjastani Syvennä ihmissuhteitasi – Muuta elämäsi

Kaunan kantaminen ei muuta mennyttä, mutta tekee nykyhetkestä raskaamman – Näin lopetat itsesi satuttamisen

Oletko huomannut katkeruuden nousevan herkästi pintaan? Entä jäätkö helposti murehtimaan menneitä tapahtumia ja kantamaan niistä kaunaa?

Tämä on todella inhimillistä, mutta valitettavasti hyvin huono tapa, jolla satutat toistuvasti itseäsi. Sanon “tapa”, koska sen takana ovat vanhat ja opitut toimintamallit. Usein nämä mallit saavat alkunsa jo kaukaa lapsuudesta, jolloin omaksumme tiedostamatta tavat toimia sekä suhtautua satuttaviin ristiriitatilanteisiin. Tapa on ikäänkuin automaattinen reaktio, alitajunnan ohjaama “ajatusura”, jossa vain porskutamme sokeasti eteenpäin, kyseenalaistamatta sitä. Haluankin saada sinut pohtimaan, olisiko syytä pysähtyä tämän haitallisen ja itseäsi satuttavan tavan äärelle ja opetella uudenlaisia tapoja keventää elämän henkistä painolastia.

Katkeruus ja kaunan kantaminen ovat pohjimmiltaan menneisyyteen takertumista ja sen tapahtumista tai loukkaantumisen tunteista kiinnipitämistä. Ne vievät paljon energiaa ja syövät siten henkistä kapasiteettiamme. Meille jokaiselle on varmasti tapahtunut asioita, joita voi olla vaikea hyväksyä. Mielestäni pahoja tekoja, ilkeyttä tai satuttavia sanoja ei tarvitsekaan varsinaisesti sallia tai hyväksyä, mutta siitä huolimatta ne voi antaa anteeksi.

Kantamalla toiselle henkilölle kaunaa, satutamme jatkuvasti vain itseämme. Tämän moni unohtaa. Olemme jokainen omille ajatuksille sillä tavalla sokeita, että pidämme niitä varsin oikeutettuina ja annamme itsellemme luvan pyöritellä samoja negatiivisia ajatuskehiä uudelleen ja uudelleen. Sitten ihmettelemme miksi on jatkuvasti niin huono olo ja alakuloinen mieli… Ajatukset harvoin ratkeavat niiden loputtomalla pyörittelyllä eivätkä ihmissuhdesolmut todellisuudessa aukea hautomalla kostoa.

Kun etsimme ratkaisua oman elämämme pulmiin ja jumitustilanteisiin, suurin sudenkuoppa on jäädä kiinni ylianalysointiin sekä jatkuvaan muiden tai itsensä syyttelyyn. Yritämme joko analysoida puhki kaikki vaihtoehdot tai vastaavasti haemme oikeutta omille vihan ja loukkaantumisen tunteille syyttämällä kaikista ristiriidoista vain toisia osapuolia. Tällöin asetumme uhrin asemaan, emmekä valitettavasti pääse koskaan eteenpäin.

Uhrina oleminen on aina jollain tavalla itsekästä: saatamme huomaamatta vaatia muita olemaan juuri meidän puolella, koska emme itse osaa siihen asettua. Uhrina saa toki paljon huomiota, sääliä sekä oikeutusta omille tunteille kuitenkin niin, että pysymme jumissa emmekä lopulta pääse elämässä eteenpäin. Uhrina oleminen on kuin henkinen mutakuoppa, jossa kieriskelemme loputtomiin omissa tunneliejuissa panien avuttomuuden, epätoivon, surun ja vihan kanssa ihmetellen samalla miksi linssit, joiden läpi katsomme elämää, ovat aina likaiset? Uhrina oleminen on kamppailua ja selviytymistä, ei suinkaan elämistä autenttisena itsenään.

Menneisyydessä vellominen estää sinua olemasta läsnä sekä tyytyväinen tässä ja nyt. Kivuista ja haavoista käsin eläminen luo toistuvan kokemuksen kärsimyksestä. Kärsimys voi olla aivoille jopa addiktoivaa ja lisäksi sillä saa usein muilta aivan valtavasti huomiota. Menneisyys kuitenkin meni jo. Eilistä ei ole konkreettisesti missään muualla kuin meidän mielessämme. Kukaan ei ole luvannut meille myöskään tulevaa, vaikka tietysti hyvä ennakko-oletus on, että heräämme vielä huomis aamunakin. Todellisuudessa meillä ei ole mitään muuta kuin tämä hetki.

Asettumalla läsnäolon tilaan tässä ja nyt voimme päättää vapauttaa sen, mitä olemme taakkana kantaneet sekä löytää selkeyttä nykyhetkeen. Voimme päättää halutessamme puhdistaa vaikka koko pöydän, mutta sitä ei kannata vaatia itseltään. Tärkeintä on, että se mikä tapahtui joskus ehkä kauan sitten, lakkaa vaikuttamasta meihin negatiivisella tavalla eli ei nosta enää voimia vieviä tunnekuohuja. Kun tapahtumat hiljalleen muuttuvat neutraaleiksi, voimme ammentaa menneisyydestä oppeja, oivalluksia ja voimavaroja jatkuvan kivun sijaan.

Miksi on siis tärkeää opetella päästämään kaunan ja katkeruuden tunteista irti? Koska se vapauttaa meidät elämään enemmän tässä ja nyt sekä auttaa nauttimaan elämän pienistä ihmeistä. Kaunan ja katkeruuden tunteet taas tarkoittavat, että menneisyyden tapahtumilla on yhä sisäinen valta meihin.

Anteeksianto on ainoa keino vapautua menneisyyden kahleista ja sen on tarkoitus vapauttaa sinut itsesi. Kuten sanoin, vääriä tekoja ei varsinaisesti tarvitse hyväksyä, mutta voi silti opetella antamaan anteeksi tilanteelle ja myös itselleen, että on kantanut kaunaa. Aito anteeksianto on taito, jota voi opetella. Voit esimerkiksi toistaa hiljaa mielessäsi: “kiitos tunteeni, että tulit esille, onko vielä jotain mitä haluat sanoa? Olet nyt tehnyt tehtäväsi ja vapautan sinut, kiitos kiitos kiitos.” Hiljenny silmät kiinni ja salli itsesi hetken rentoutua, jotta viesti menee perille kehoosi asti. Voit toistaa tätä harjoitusta niin usein kun on tarvetta. Toistuva anteeksiannon vahvistaminen luo alitajuntaan positiivisen eli vapauttavan uskomuksen.

Meissä jokaisessa on kaikki puolet: meillä on sisäänrakennettuna kyky rakentaa ja rakastaa sekä yhtälailla kyky vihata ja hajottaa. Meidän päätettävissämme on aina se, kumpaa puolta ruokimme tässä ja nyt.

En uskaltanut itkeä, koska pelkäsin, että kaikki romahtaa eikä itku lopu koskaan

Teksti on kirjastani 102 oivallusta elämästä:

Kyyneleet ovat nestettä,
joka puristuu ulos sydämestä silloin,
kun kipu rutistaa sen kasaan.

Ennen en uskaltanut itkeä. Pelkäsin, että jos itken, kaikki hajoaa käsiin. Menetän kontrollin, enkä koskaan enää osaa lopettaa itkemistä, ja itken lopun elämäni. Kai tuossa pelossa oli pieni siemen ymmärrystä siitä, että oli ehkä saattanut tulla nieltyä kyyneleitä sisäänsä pitkään ja paljon.

Kyyneleet ovat ikään kuin näkyvä osa sydämen kivusta. Kun sydän puristuu kivusta kasaan, siitä seuraa kyyneleitä, jotka muut voivat nähdä. He voivat nähdä kivun, joka on yleensä niin suojassa ja piilossa.

Tunsin toistuvasti tai jopa yhtäjaksoisesti kuristusta ja painetta kurkullani. Alas painettua sydämen kipua. Kasvava pato kurkullani piti kyynelvyöryn sisälläni. Näin kului vuosia, ehkä vuosikymmeniä.

Kunnes tuli se viimeinen, riittävän suuri sydämen puristus, jonka seurauksena pato murtui. Menetin kontrollin. Tunne virtasi lävitseni. Hyökyaaltoina silmissäni ja karikkona sydämessäni.

Vähitellen tunne alkoi tasoittua – kuten tunteilla on tapana, kun niiden antaa tulla vapaasti, ja mennä, kun on sen aika.

Kun pato oli murtunut, huomasin, että kaikki muutkin tunteet pääsivät liikkumaan vapaammin. Rusinaksi rutistunut sydämeni saattoi täyttyä myös ilolla, rakkaudella ja luottamuksella. Kun patoa ei enää ollut, ihanalta tuntuvilla tunteillakin oli vapaus liikkua myös sisäänpäin.

Oivalsin, että kipu pitää kiinni pitkään ja uuvuttavasti, jos sen ei anna liikkua vapaasti. Ja kyyneleet ovat kivun liikettä ulospäin.

Lue kaikki 102 oivallustani kirjasta:

Asia, josta ei saa puhua oikein missään – mutta se on osa ihmisen hyvinvointia ja elämää

Teksti pohjautuu seksologi ja seksuaaliterapeutti Tiia Forsströmin sekä seksuaalikasvattaja ja kuvataiteilija Heidi Laukan kanssa käytyyn keskusteluun.

On aika hullunkurista: me elämme ajassa, jossa lähes mistä tahansa voi puhua ääneen – paitsi seksuaalisuudesta.

Sitä ei saa mainostaa marketissa. Siitä ei voi kertoa somessa ilman sensuuria. Oikeita sanoja ei voi käyttää julkisesti, etteivät “jotkut” pahoita mieltään.

Ja silti seksuaalisuus ei ole viihdettä tai höttöä. Se ei ole bonus, jonka voi lisätä elämään, jos aikaa jää. Se on ihmisyyden ydintä: elinvoimaa, nautintoa, yhteyttä, tunteiden jakamista, kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kun tästä aiheesta vaietaan, ongelma ei katoa – se kasvaa. Kun sensuuri estää asiasta puhumisen, estyy myös kasvatuksellinen, tieteellinen ja hyvinvointiin liittyvä keskustelu. Ja silloin ihmiset jäävät yksin kokemustensa ja häpeänsä kanssa.

Onkin syytä kysyä: kuka oikeastaan tarvitsee suojaa siltä, että aiheista ei puhuta? Usein ongelma ei ole lapsessa tai mummossa, joita yritämme varjella, vaan aikuisessa, joka ei uskalla kohdata omia tunteitaan tai keskustella avoimesti.

Seksuaalisuus kuuluu jokaiselle. Se ansaitsee saman arvon ja avoimuuden kuin mikä tahansa hyvinvoinnin osa-alue – lepo, ravinto, liikunta tai mielen terveys.

Meidän – siis meidän kaikkien – tehtävä on murtaa tämä hiljaisuuden kehä. Sanoa ääneen se, mikä on jo totta:

seksuaalisuus on osa ihmisyyttä, ja sen tutkiminen ja sanoittaminen tekee elämästä eheämpää, turvallisempaa ja vapaampaa.

Asiantuntijoiden luomat Lupa nauttia -kortit seksuaalisuuden tarkasteluun: ajatusmallien tutkailuun, tunnetaitojen lisäämiseen ja seksuaalisuudesta keskusteluun:

Yritätkö kovasti olla sellainen kuin mielestäsi pitäisi? – Riittämättömyyden tunteen helpottaminen voi alkaa tästä

Yritätkö päivästä toiseen tavoittaa jotain, mitä ei voi koskaan tavoittaa, olla jotain muuta kuin mitä oikeasti olet? Tuntuuko kuin olisit pudonnut syvään kaivoon, joka on avautunut sisällesi ja jonka sisälle et enää näe kunnolla? Joka ikinen päivä kaivo syvenee, siellä on pimeämpää ja sen vesi on sameampaa? Se on riittämättömyyden kaivo.

Joka päivä yrität parhaasi mukaan olla kuten muut, miten mielestäsi kuuluu olla ja kätket sisimpäsi oman kaivon vedenpinnan kuvajaisesi taa. Silti kuvajaisesi, se mitä näytät maailmalle, on hyvin hauras ja voi särkyä hetkellä millä hyvänsä.

Sitten jonain päivänä jokin napsahtaa sisälläsi, raivo ja viha pyrkivät pintaan, kunnes et voi niitä enää pidätellä. Vahingoitat itseäsi, paiskot tavaroita, sanot jotain ikävää läheisillesi. Lopulta sisältäsi vyöryvät kyyneleet etkä enää jaksa, uupumus on vienyt voiton. Kaikesta tästä seuraa häpeä, katumus, suuttumus ja viha itseäsi kohtaan. Soimaat ja ruoskit mielessäsi itseäsi, kunnes kokoat taas kuvajaisesi sirpaleet ja liimaat ne yhteen. Taas kävi näin. Kierre on valmis ja päätät olla entistä valppaampi, ettei kukaan vaan pääse enää koskaan moittimaan sinua mistään.

Miten vapautua rajoittavasta mukaminä-tarinasta ja pinnallisesta kuvajaisesta, jonka taakse pärjäämisen vaatimus, itsekritiikki ja itsesi soimaaminen kätkevät aidon minäsi, minäsi, joka on piilossa sydämessäsi ja joka ei millään saa rauhaa ja lepoa.

Minätarinamme, aito minä ja se miten maailma meidät näkee eivät aina ole sopusoinnussa ja yhtäläisiä toistensa kanssa. Usein paljastamme vain osan minuudestamme, jotta muiden käsitys meistä olisi tietynlainen, jotta sopeutuisimme paremmin joukkoon, saisimme arvostusta tai jotta itsellä olisi esimerkiksi turvallisempi tai rauhallisempi olla.

Minätarinat koostuvat ajatuksista, tunteista, kokemuksista, uskomuksista, tarinoista, muistoista ja toimintamalleista. Ne muokkaavat taukoamatta sitä kuka ja millainen henkilö olen, millainen minun pitäisi olla, mitä saan olla ja riitänkö.

Kuvajaisesi on kuin peilin pinta, johon heijastuvat erilaiset määritelmät itsestäsi kulloisenkin tilanteen mukaan ja jotka heijastat takaisin maailmaan. Kuvajainen muuttuu hauraaksi, kun aito minuus alkaa olla näille määritelmille alisteinen ja yhä etäisempi. Muista, että et ole kuitenkaan yhtä kuin lannistavat ja sanalliset määritelmät ja vaatimukset itsestäsi. Kuka siis oikeastaan olet?

Jotta voit saavuttaa todellisen rauhan ja turvan tunteen sisälläsi, sinun on opittava tuntemaan itsesi ilman määritelmiä ja lannistavia ajatuksia. Parhaiten onnistut tässä, kun ensiksi alat huomata vaativia, painostavia ja itsekriitiisiä ajatuksiasi, uskomuksiasi ja toimintamallejasi. Voit kirjoittaa niitä vaikka ylös. Sitä vähemmän ne pystyvät saamaan sinut otteeseensa ja loukkaamaan sinua kun kiinnität niihin huomiota. Pane ajatukset merkille ja mieti, onko ajatus totta ja edistävätkö uskomukset ja toimintamallit, joiden mukaan pyrit elämään, sinun omaa hyvää elämääsi ja hyvinvointiasi, tarpeitasi ja toiveitasi.

Itsemyötätunto on kykyä havainnoida oman mielen tuottamia ajatuksia, tunteita, kokemuksia ja kehon tuottamia tuntemuksia. Itse voit päättää, mitä tunteita ja ajatuksia lähdet seuraamaan ja mitkä saavat lipua ja virrata ohi. Opit näin arvioimaan ajatuksiasi ja tunteitasi ikään kuin etäämpää ja keskittymään paremmin ajatuksiin ja tunteisiin, jotka vahvistavat ja tukevat sinua. Jos toteutat jonkun muun unelmaa, uuvut, ahdistut ja masennut. Tätä kirjoittaessani on parhaillaan menossa Tokion MM-kisat. Urheilukisoja mukaillen: jos katseesi on viereisellä radalla, se on väärässä paikassa.

Artikkelikuva Polina Tankilevitch, Pexels

Tutustu työhöni täältä.

Itsensä mitätöiminen tapahtuu usein tiedostamatta – mutta sen voi onneksi lopettaa

Itsensä mitätöiminen tapahtuu usein tiedostamatta, mutta sillä on lopulta pitkäaikaisia seurauksia. Tämä on toki tuttua allekirjoittanellekin. Itseni pienentäminen oli sellaista jatkuvaa pientä ”himmaamista” – etten vaan olisi liikaa. Ja sillä oli tietysti seurauksensa, ennen kaikkea minulle itselleni.

Itse koen, että isoimmat seuraukset liittyivät ihmissuhteisiin ja rakkauteen. Se toi lopulta elämään varsin paljon ahdistusta, sillä koko ajan sai vähän jännittää, että mikä minussa olisi viallista. Häpesin monia täysin inhimillisiä tunteita ja tarpeitani. Pidin niitä itsessäni jotenkin heikkouksina, jotka olisi pitänyt korjata. Yritin liikaa etsiä toisesta ihmisestä varmistusta sille, että olenko rakastettava. Ja vaikka se on täysin inhimillistä, se kuitenkin lähti siitä ajatusvääristymästä, että minun täytyy vääntää itseäni mutkalle saadakseni sen ”palkinnon”.

Seurauksena koin oloni vaan entistä ahdistuneemmaksi.

Mitätöinti sanoo alitajuisesti:

“Minun kokemuksellani ei ole väliä”

Terve itse arvostus ei ole koskaan kenenkään yläpuolelle asettumista. Se ei ole myöskään suodattamatonta räiskyntää. Mutta kyllä täällä ihminen oman tilansa ja paikkansa saa ottaa, ja antaa sen siten myös toisillekin. Se ei ole ylimielisyyttä, kuten monesti ehkä pelkäämme.

Terve itsearvostus on oman kokemuksen arvostamista ja lopulta se on myös TEKOJA jotka tuovat elämäämme selkeyttä ja merkityksellisyyttä.

Itse harjoittelin kysymään kiperissä tilanteissa:

Miten toimisi ihminen, joka arvostaa itseään?

Itse pelkäsin monesti, että toiset alkavat suhtautua minuun niin kuin olisin itsekäs ja hankala. Ja jotkut tekivätkin niin. Terve itsearvostus ei kuitenkaan koskaan paina toista alas, alista tai asettaudu yläpuolelle. Itsearvostusta ei myöskään ole nöyryyden puutetta tai ylivertaisuutta.

Siinä voi hyväksyä myös omaa keskeneräisyyttä ja pyrkiä selkeyteen. Ei etsimään oikeassa ja väärässä olijoita.

Mitätöitkö itseäsi?

Väheksyt tai tuomitset tunteitasi ja tarpeitasi.
Mitätöit omia rajojasi etkä pysy niissä.
Yrität äkkiä päästä eroon vaikeista tunteista kuulematta onko niillä jotain kerrottavaa.
Et pysähdy kuuntelemaan mitä oikeasti tarvitsisit tai mikä tuntuu sinulle oikealta.
Jos on kohdannut elämänsä varrella paljon mitätöintiä (ja varsinkin itselle merkityksellisiltä henkilöiltä) alkaa mitätöinti sisäistymään ja kääntyy itsensä mitätöinniksi.

Pysähdy hetkeksi miettimään, että mitä seurauksia itsesi mitätöinnillä on pitkällä aikavälillä? Esimerkiksi puolen vuoden päähän tai vuoden päähän?

Entä mitä taas terve itsearvostus voisi tuoda elämääsi? Mitä ehkä uskaltaisit? Mitä putoaisi pois?

Voimaantumisen muistilista

Minulla on oikeus kertoa tarpeistani ja toiveistani: silloinkin kun toinen pitää niitä liiallisina ja silloinkin kun itse ajattelen, etten saisi tarvita.
Minulla on oikeus kieltäytyä asioista, jotka eivät tunnu itselle hyvältä tai omien arvojen mukaiselta.
Minulla on oikeus puolustaa ja selittää käyttäytymistäni sekä pysähtyä tunnustelemaan milloin se on viisasta ja milloin on parempi antaa olla.
Minulla on oikeus tehdä omat valintani elämässä, vaikka ne eivät olisi tyypillisiä tai jonkun olisi niitä vaikea ymmärtää.
Minulla on oikeus pyytää tukea ja apua, ja ymmärtää että muilla on oikeus kieltäytyä- se ei tarkoita että minussa olisi jotain vikaa.
Minulla on oikeus tuntea mitä tunnen – tunteet eivät määritä minua ihmisenä. Ymmärrän, että vaikka tunteeni ovat ok, ne eivät oikeuta minua toimimaan ilkeästi tai aggressiivisesti.
Minulla on oikeus tehdä virheitä, oppia, pyytää anteeksi ja muuttaa mielipidettäni.
Minulla on oikeus kasvuun, se ei tee aiemmasta itsestäni huonoa tai väärää.

Omien toiveiden ja tarpeiden ymmärtämistä sekä niistä kommunikoimista muille voi harjoitella Minun käyttöohjeeni -kirjan avulla.

Näin trauma pitää meidät kiinni haitallisissa tavoissa

Me traumoista, riippuvuuksista ja haitallisista tavoista kärsivät olemme sinnikästä sakkia. Olemme puskeneet, kulkeneet miltei läpi harmaan kiven selviytyessämme tässä maailmassa, jossa olemme tunteneet yhtä kauan kuin muistimme kantaa, itsemme arvottomiksi ja vääränlaisiksi.

Sinnikkyys on tehnyt meistä reippaita, kilttejä, miellyttäjiä, tapettiin sulautujia, itseraippauksen maailmanmestareita ja yksinäisiä erakkoja. Tosin kerromme itsellemme itsenäisen ihmisen illuusioon liittyvää tarinaa.

Hartiavoimin olemme ylläpitäneet rooleja tai yrittäneet suojautua näkymättömältä vastustajalta ja menneisyyden haamuilta.

Olemme yrittäneet muuttua. Luoja, me olemme yrittäneet. Vaikka kuinka olemme puskeneet ja pinnistäneet, emme ole päässeet alkua pidemmälle. Emme ole ymmärtäneet, että yritämme koko ajan luopua siitä, mikä meille on ollut tärkeintä: suojamekanismeistamme. Kaikesta siitä, mikä on pitänyt päämme pinnalla edes sen verran, että saamme hengitettyä edes puolittaisesti.

Samalla, tietoisuutemme pinna alla on käynyt kuhina. Kaikki se, mitä olemme mielen kellareihin padonneet, on tehnyt kaikkensa vastustaakseen muutosta. Tuttu tuntuu turvalliselta, vaikka se on kivuliasta. Tuntematon taas on turvatonta.

Emme ole pystyneet luottamaan haaveisiimme tai siihen, että elämä toisi tiellemme jotain hyvää. Meille yksi hyvä on tarkoittanut moninkertaista uhrausta ja kipua.

Pienistäkin hyvän hippusista on ollut vaikea iloita. Hyvä saa meidät varuilleen. ”Mitä se maksaa?” ”Missä on hintalappu?” ”Mitä minun pitää uhrata tämän vuoksi?”

Kun vihdoin alamme haluta ja hakea rauhaa, se tuntuukin uhkaavalta: suojauksia ei voi laskea alas, koska jotain yllättävää saattaa tapahtua. Suuntaamme katseemme aina uudestaan riippuvuuksiin ja haitallisiin tapoihin, koska niiden kautta koemme saavamme mielenrauhan – vaikkakin vain hetkeksi.

Jos tunnistat itsesi tästä kaikesta, olet jo voiton puolella. Muutos alkaa tiedostamisesta. Nyt aika levätä ja kerätä voimia tulevaan. Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä.

Merkityksellisyyden kokemus tekee elämästä elämisen arvoista – mutta se on myös helppo kadottaa

Merkitys on kuin happi: sitä ei aina ajattele, mutta ilman sitä ei pysy pitkään hengissä. Kun tiedämme, miksi teemme jotain ja mikä laajempi vaikutus tekemisellämme on, jaksamme enemmän ja siedämme myös vastoinkäymisiä paremmin. Merkitys tekee työstä ja arjesta elämisen arvoista, ja juuri siksi sen katoaminen kolahtaa erityisen paljon.

Puhumme usein merkityksellisyydestä kuin se olisi (työ)elämän jackpot.

“Tee sitä, mitä rakastat.”
“Löydä kutsumuksesi.”
“Etsi elämäsi tarkoitus.”

Mutta mitä enemmän asetamme merkitykselle paineita, sitä helpommin se murenee. Merkityksen tuhoaminen tapahtuu nimittäin yllättävän helposti.

Seitsemän tapaa tuhota merkitys

Tutkijat Bailey ja Madden listaavat seitsemän kuolemansyntiä, jotka syövät tehokkaasti merkityksellisyyttä:

Myrkylliset ihmissuhteet – jos ihmissuhteissasi on pelkoa tai välinpitämättömyyttä, et voi olla oma itsesi. Silloin merkitys ja luottamus katoavat.
Itsestäänselvyytenä pitäminen – kun kukaan ei huomaa vaivannäköäsi, syntyy tunne, ettei panoksesi oikeasti merkitse. Miksi yrittää, jos kukaan ei arvosta?
Epäoikeudenmukainen kohtelu – epäreiluus tappaa motivaation hyvin nopeasti. Kun kohtelu ei ole reilua kaikille, merkitys valuu pois niin kuin hiekka sormien välistä.
Hyödyttömät tehtävät – mikään ei syö energiaa yhtä tehokkaasti kuin turhaksi koetut tehtävät. Jos tekeminen ei johda mihinkään, se tuntuu rangaistukselta.
Mielipiteiden vähättely – jos ääntäsi ei kuulla, miksi yrittäisit edes puhua? Merkitys kuolee hiljaa, jos ideasi sivuutetaan kerta toisensa jälkeen.
Turhille riskeille altistaminen – kun sinut laitetaan tilanteisiin, jotka altistaa turhille riskeille. Silloin syntyy epävarmuutta ja kaaosta, ei merkitystä.
Arvoristiriidat – kun omat arvosi ja työsi arvot törmäävät, sisäinen kompassi menee ennen pitkää rikki. On raskasta kulkea suuntaan, jonka ei usko olevan oikea.

Kuinka montaa näistä olet joskus kokenut?

Todennäköisesti vähintään yhtä tai useampaa. Tiedät siis tunteen miltä merkityksen katoaminen tuntuu: raskaalta, turhalta ja pohjattoman tyhjältä.

Mitä voit tehdä?

Et voi aina muuttaa esihenkilöäsi, kollegoitasi tai organisaatiotasi, mutta voit tehdä paljon oman merkityksesi puolesta. Tässä muutama käytännön keino:

1. Tunnista vahvuutesi
Kirjoita ylös kolme asiaa, joissa olet hyvä ja joista nautit. Mieti, miten saat niitä enemmän mukaan arkeesi.

2. Personalisoi työsi
Lisää työhön ripaus itseäsi – oli se sitten luovuutta, huumoria tai omaa tyyliä. Mitä enemmän työ tuntuu oman näköiseltä, sitä merkityksellisemmältä se tuntuu.

3. Pidä arvot mukana
Listaa viisi tärkeintä arvoasi. Missä kohtaa arkeasi ne näkyvät? Missä kohtaa ne eivät näy? Tee yksi muutos, jotta saat arvojasi enemmän esille.

4. Luo yhteyttä
Merkitys syntyy harvoin yksin. Hae yhteyttä muihin kysymällä, auttamalla ja jakamalla. Yllättävän usein merkitys löytyy siitä, että auttaa toisia.

5. Poista merkityksen tuhoajat
Tunnista asiat, jotka syövät merkitystäsi (esim. turhat palaverit, jatkuva multitaskaaminen, myrkylliset kohtaamiset). Sano ei yhdelle niistä jo tällä viikolla.

Merkityksellisyys ei katoa itsestään. Se tuhoutuu, jos emme aktiivisesti suojele sitä. Pidä siis huoli, ettei arjestasi tule salakavalasti merkityksen hautausmaa. Mikä on pienin teko, jolla voit jo tänään pitää oman merkityksesi elossa?

Kurkkaa Saana Rossin ja Johanna Huhtamäen uutuuskirja 12 väärää ajatusta työelämästä.

Kirja on sinulle, joka…

… et enää halua tyytyä keskinkertaisuuteen, vaan etsit tapoja kukoistaa elämässäsi ja työssäsi.
… tunnet, että jatkuva ongelmien ratkominen ei riitä, vaan haluat käyttää energiaasi vahvuuksien hyödyntämiseen.
… kaipaat työhösi merkitystä, iloa ja aitoutta – ja haluat johtaa itseäsi tavalla, joka tukee omaa hyvinvointiasi.
… haluat murtaa vanhentuneet työelämän myytit ja löytää tilalle tuoreempia näkökulmia.
… haluat luoda organisaatioita, joissa ihmisyys, merkityksellisyys ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä menestyksen kanssa.

Miksi rakkaus pelottaa? – Selitys voi löytyä asioista, joita et itse edes tiedosta

Usein rakkaus pelottaa. Meidän on vaikea vastaanottaa rakkautta tai uskaltautua rakastamaan toista. Tai antaa itsellemme lupa rakastaa itseämme.

Meillä saattaa olla yllättäviäkin ehtoja ja esteitä rakkaudelle ennen kuin sallimme sen virrata vapaasti.

Alitajuntamme syövereissä olevaan rakkauden sääntökirjaan olemme tallettaneet elämän varrelta kaikki ne tilanteet, joissa olemme huomanneet tietynlaisen toiminnan tai käytöksen edistävän rakkauden kokemista – tai estävän sitä.

Rakkauden sääntökirja kertoo myös, milloin olemme oikeutettuja rakkauteen ja millaista tuon rakkauden tulisi olla.

Jos esimerkiksi uskomme, että rakkaus on pelottavaa tai itsensä rakastaminen on vaikeaa, alitajunta tekee kaikkensa palvellakseen meitä ja saattaa meidät tilanteisiin, joissa rakkaus pelottaa tai meidän on vaikea rakastaa itseämme.

Tutustu omaan rakkauden sääntökirjaasi

Varaa itsellesi rauhallista aikaa ja lähde tutkimaan, minkälaisia sääntöjä ja ehtoja sinulla on rakkauden sääntökirjassasi. Kirjoita vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

• Mitä odotat tai toivot muilta tunteaksesi rakkautta?
• Milloin olet oikeutettu vastaanottamaan rakkautta?
• Minkälaisena koet olevasi rakkauden arvoinen?
• Milloin tai minkälaisissa tilanteissa annat rakkaudelle luvan virrata muille?
• Milloin tai minkälaisessa tilanteessa annat itsellesi luvan rakastaa itseäsi?

Tutki seuraavaksi kirjoittamiasi lauseita. Mitkä omista säännöistäsi estävät sinua tuntemasta itseäsi rakastetuksi? Tai estävät sinua rakastamasta tai antautumasta rakkaudelle? Mistä säännöistäsi haluat päästää niistä irti? Mitkä taas auttavat sinua tuntemaan itsesi rakkauden arvoiseksi tai auttavat rakkautta virtaamaan? Mitkä säännöstäsi edesauttavat hyvinvointiasi ja hyvää mieltä ja ovat säilyttämisen arvoisia?

Kun huomaat jonkin ajatuksen tai mielikuvan estävän sinua ottamasta rakkautta vastaan tai rakastamasta itseäsi tai toista ihmistä, voit valita päästää siitä irti. Joka kerta kun kyseinen käsitys pompahtaa mieleesi, voit sanoa sille lempeästi: Kiitos, että olet palvellut minua pitkään. Nyt päästän sinut vapaaksi.

Tai voit muuttaa rakkauteen liittyvän uskomuksen sinua paremmin palvelevaan muotoon. Jos esimerkiksi löydät mielesi sopukoista uskomuksen Rakkaus ei ole minua varten tai En ole rakkauden arvoinen, voit joka kerta sen kuullessasi todeta: Rakkaus virtaa kaikkialla – myös minussa.

Rakkauden sääntökirjaa kannattaa muokata enemmän itseämme palvelevaksi, sillä se ohjaa vahvasti elämäämme, tunteitamme ja toimintaamme. Koska se perustuu syvimpään tarpeeseemme: rakkauden ja yhteyden tarpeeseen.

Rakkaus on pelottavaa ainoastaan egomielemme tasolla. Syvällä sydämessämme meistä jokainen tietää rakkauden oleva puhdasta lempeyttä ja hyväksyntää. Sisimmässämme tiedämme, että rakkaus on aina meissä. Meidän on vain annettava sille lupa virrata.

Lue lisää suhteestamme rakkauteen kirjastani Avaudu rakastamaan itseäsi.

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuus- tai rakkausluento TÄSTÄ.

6 vinkkiä I love me -messuille 17.-19.10.

Kaupallinen yhteistyö I love me -messujen kanssa.

I love me -messut järjestetään tänä vuonna 17.10.-19.10. Tapahtuma kokoaa Helsingin messukeskukseen saman katon alle muodin, kauneuden ja hyvinvoinnin kiinnostavimmat brändit ja tuoreimmat trendit tarjoten tietoa, elämyksiä ja inspiraatiota. Tässä 6 toimituksemme valitsemaa messutärppiä erityisesti mielen hyvinvoinnista kiinnostuneille.

Mitkä näistä teemoista koskettavat eniten? Tutustu ohjelmaan ja tule katsomaan. Nähdään messuilla!

Koko messuohjelman löydät TÄÄLTÄ.

Oman lippusi voit hankkia TÄSTÄ.

1. Noora Hautakangas: Huipulle huijarisyndroomasta huolimatta

Rakastetun RELOVE -secondhand & kahvilakonseptin perustaja, entinen Miss Suomi ja media-ammattilainen kertoo, millaista on luoda ja johtaa menestyskonseptia, kun vääristynyt pelko huijauksen paljastumisesta kulkee jatkuvasti mukana. Hautakangas ei ole musertunut huijarisyndrooman alla, vaan häntä on puskenut eteenpäin sitkeä asenne ja palo luoda jotain ennennäkemätöntä.

Johanna Elomaa on kirjoittanut Nooran elämäkerran Huijarisyndroomasta huolimatta (Bazar/Hidasta elämää, 2025).

Noora esiintyy Arena-lavalla lauantaina 18.10. klo 15.

2. Sanna Wikström: Asioita joita on vaikea sanoa ääneen

Asioita joita on vaikea myöntää ensin itselleen ja sitten muille. Miksi joistain tunteista ja ajatuksista on vaikea puhua? Sannan elämänkokemukset muistuttavat miten sisäinen kokemusmaailma yhdistää meitä kaikkia.

Suomen suurimman hyvinvointimedian perustaja ja päätoimittaja jakaa elämänfilosofiaansa uransa henkilökohtaisimman kirjan 102 oivallusta elämästä (Bazar/Hidasta elämää, 2025) tiimoilta. Sanna johdattaa myötätuntoisella otteella muun muassa pakkojaksamisen, tunteiden ja ihmissuhdekoukeroiden äärelle.

Sanna esiintyy Wellness Corner -lavalla perjantaina 17.10. klo 13.

3. Psyykkinen trauma – minullako?

Moni meistä kantaa mukanaan hoitamatonta psyykkistä traumaa, jota emme tiedosta, kuten emme sitäkään kuinka se edelleen elää kanssamme nykyhetkessä.

Käsittelemättä jääneet traumaattiset, oman inhimillisen psyykkisen sietokyvyn ylittäneet tapahtumat ja kokemukset voivat aiheuttaa pitkäaikaisia mielenterveyteen vaikuttavia haittoja. Kun kohtaamme tilanteita, jotka koskettavat vain jotakin pientäkin osaa traumamuistosta, aktivoituvat samat tunteet, kokemukset, käsitykset ja toimintamallit tavalla kuin eläisimme yhä näitä hetkiä.

Traumoista, niiden ilmenemismuodoista ja niistä vapautumisesta keskustelevat HouseOfTherapy Terapiakartanon psykiatri Hannele Österman sekä psykoterapeutti Elina Rehmonen.

Tule kuulemaan aiheesta Health Hub -lavalle perjantaina 17.10. klo 13.30, lauantaina 18.10 klo 14.30 tai sunnuntaina 19.10 klo 13.30.

4. Katri Kilpiäinen: Riittää jo! – Kapinointihetki suorittamista vastaan

Jos tunnet syyllisyyttä lepäämisestä, todennäköisesti olet tottunut sitomaan arvosi siihen, miten paljon teet ja saat aikaan. Tässä työpajassa harjoitellaan olemista ilman tekemistä, havainnoidaan siitä syntyviä ajatuksia ja etsitään tapoja hellittää jatkuvasta suorittamisen pakosta.

Katri on Instagramista tuttu suosittu kirjoittaja, puhuja, tuleva työnohjaaja ja hyvinvointikapinallinen. Katrilta on ilmestynyt Tunnollisen suorittajan kapinointikortit (Hidasta elämää, 2025).

Osallistu Katrin workshopiin perjantaina 17.10. klo 14.30 Työpaja 2 -tilassa.

5. Eevi Vuoristo ja Jarkko Kailanto: Minun käyttöohjeeni – Näin haluan tulla kohdatuksi ja kohdelluksi

Suosikkiterapeutti Eevi Vuoristo ja kokenut yritysvalmentaja Jarkko Kailanto opettavat laatimaan omat ”käyttöohjeesi” siitä, millainen olet, mitä tarvitset, mitkä asiat ovat sinulle vaikeita ja miten toivot itseäsi kohdeltavan. Eevi ja Jarkko ovat yhdessä kirjoittaneet Minun käyttöohjeeni -tehtäväkirjan (Bazar/Hidasta elämää, 2025).

Eevi on tamperelainen pariterapeutti ja lyhytterapeutti joka on työskennellyt itsetuntemuksen, vuorovaikutuksen ja ihmissuhteiden parantamisen parissa yli 10 vuoden ajan. Jarkko on espoolainen valmentaja, joka on kouluttanut yksilöitä, tiimejä ja johtamista yli 20 vuotta. Tällä hetkellä hän työskentelee konsulttiyritys Reaktorissa, jossa hän kouluttaa mm. Minun käyttöohjeeni -mallia.

Tule kuulemaan Eeviä ja Jarkkoa Wellness Corner -lavalle sunnuntaina 19.10 klo 13.

6. Nyt meni tunteisiin. Miten vanhempi pysyy kasassa, kun kotona tuulee?

Murrosiässä tunteet kuohuvat – ovet paukkuvat ja yhteys nuoreen voi tuntua etäiseltä. Vanhempi saattaa kohdata itsessään yllättäviäkin tunteita ja reaktioita. Myös omat tunteiden säätelytaidot saattavat joutua koetukselle.

Tule kuulemaan, miten arjessa voi rakentaa vuorovaikutusta nuoren kanssa ja miten vahvistaa koko perheen mielenterveyttä teinivuosien keskellä.

Mieli ry:n asiantuntijat Janette Vesterinen ja Elina Marjamäki puhuvat aiheesta Health Hub -lavalla sunnuntaina 19.10 klo 12 ja 14.30.

Katso koko viikonlopun ohjelma TÄSTÄ ja hanki lippusi TÄÄLLÄ.

Jäikö ex-suhteesta jotain hampaankoloon? – Näin vapautat itsesi menneestä ja olet valmis tulevaan

”Se mikä alkoi rakkaudessa, sen tulee päättyä rakkaudessa.”

Joskus ihmissuhdeongelmamme ja parisuhteen haasteet voivat johtua siitä, että entiset tai entinen suhde on jäänyt kesken. Ero on tapahtunut hyvin riitaisissa merkeissä ja ehkä exä on edelleen hampaanvälissä kaiveleva kirpeä pettymys vuosikymmentenkin jälkeen. Se mitä emme aina ymmärrä on, ettei meidän tarvitse livenä käydä rakkaudellisia loppukeskusteluja oikeiden ihmisten kanssa, vaan voimme tehdä paljon myös sisäisesti tai vaikkapa konstellaatiotyöskentelyllä. Silti vaikutus on yhtä voimakas kuin kasvotusten tehtävä rakkaudellinen hyvästijättö.

Usein jäämme kiinni entiseen suhteeseen tarinoidemme kautta

Tärkeintä on se, että olemme sisäisesti valmiita hyväksymään sen, miten kaikki meni ja mitä milläkin oli seurauksena. Joskus siihen vaaditaan itseltämme vuosia tai vuosikymmeniä. On hyvä muistaa, että niin kauan kuin olemme kiinni tarinassa, jossa olemme jääneet siitä tai tästä vaille tai mitä toinen teki tai jätti tekemättä, liike kohti rakkaudellista hyvästijättöä ei ole mahdollinen. Oma sisäinen tarinamme voi pitää meidät kiinni jossakin ja silloin nykyiselle parisuhteellemme ei ole systeemissä vielä tilaa.

Päättelemällä entisen suhteen annamme nykyiselle suhteelle oikean paikkansa

Usein kun ajattelemme nykyistä parisuhdettamme ja sitä toivetamme, että tahdomme siinä asioiden olevan tasapainossa, silloin voimme helpommin päästää irti tarinastamme menneeseen suhteeseen ja päättää se rakkaudessa. Päättää, joltta nykyiselle rakkaudelle olisi oma paikkansa. Koska ennen kuin jokin, mikä oli ennen, ei tule päätellyksi, ei mikään seuraava voi olla olemassa.

Vaatii syvää nöyryyttä nähdä vain oma vastuu tapahtumista ja kantaa se. Voimme itse olla vastuullisia vaikka toinen olisi mitä ikinä edelleen. Silti jokin systeemissä liikahtaa kun me itse liikahdamme. Kun hyvästelemme rakkaudessa sellaisen, joka aikoinaan alkoi rakkaudessa, jokin liikahtaa isosti systeemisesti. Kun päättelemme entisen parisuhteemme rakkaudessa, jokin nykyisessä rakkaussuhteessa voi myös asettua oikeammalle paikalleen.

Näin voit päätellä rakkaudessa entisen parisuhteesi

Voit ajatella ex-kumppaniasi ja sanoa hiljaa mielessäsi:

”Kaikki mitä sinulta sain, sen minä saan pitää.

Kaiken mitä sait minulta, sen sinä saat pitää.

Nyt kannan oman vastuuni ja osani eroomme ja siitä mitä meidän välillämme tapahtui.

Jätän sinulle sinun vastuusi ja osasi tapahtumista.

Päästän sinut menemään rakkaudella ja pyydän että sinä päästät minut menemään.

Nyt sinä olet vapaa ja minä olen vapaa.”

Amman 11 elämänviisautta – ”Kun syleilen ihmisiä, yhteys ei ole vain kehollinen”

Sri Mata Amritanandamayi Devi, joka tunnetaan paremmin nimellä Amma, on omistanut elämänsä rauhan, suvaitsevaisuuden ja myötätunnon sanoman levittämiselle. Amma on matkustanut yli 35 vuoden ajan ympäri maailmaa ja inspiroinut tuhansia ihmisiä seuraamaan vapaaehtoisen palvelutyön polkua. Amma on halannut yli 40 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa syleilyllä, joka on avoin jokaiselle. Amma on tulossa myös Suomeen halaamaan 26.-27.10.2025

Tässä Amman kiteytettyjä ajatuksia ihmisyydestä, elämästä ja maailmasta:

1. “Kun opit rentoutumisen taidon, kaikki tapahtuu sen jälkeen spontaanisti ja vaivattomasti.” – Amma

2. ”Äitiyden olemus ei rajoitu synnyttäneisiin naisiin, vaan se on luontainen ominaisuus sekä miehissä että naisissa. Se on mielen asenne. Se on rakkautta, ja rakkaus on elämän henki.” – Amma

3. ”Tämän päivän maailmassa ihmiset kokevat kahdenlaista köyhyyttä: ruuan, vaatteiden ja suojan puutteesta johtuvaa köyhyyttä sekä rakkauden ja myötätunnon puutteesta johtuvaa köyhyyttä. Näistä kahdesta jälkimmäiseen tulee puuttua ensin, koska silloin kun meillä on rakkaus ja myötätunto sydämissämme, voimme kokonaisvaltaisesti palvella ruuan, vaatteiden ja suojan puutteesta kärsiviä.” – Amma

4. ”On olemassa kahdenlaista koulutusta: koulutusta elantoa varten ja koulutusta elämää varten. Kun opiskelemme yliopistossa lääkäreiksi, lakimiehiksi tai insinööreiksi, opiskelemme elantoa varten. Koulutus elämää varten puolestaan vaatii henkisyyden perusperiaatteiden ymmärtämistä. Sen avulla saavutamme syvemmän ymmärryksen maailmasta, mielestämme, tunteistamme ja itsestämme.” – Amma

5. ”Rakkaus on universaali uskonto ja juuri sitä yhteiskunta todella tarvitsee. Sen tulisi näkyä kaikessa mitä sanomme ja teemme. Täydellinen rakkaus on jo meissä. Elämä ja rakkaus eivät ole erillisiä asioita, ne ovat yksi ja sama.” – Amma

6. ”Tänä päivänä tuhannet ihmiset maailmassa ovat valmiita kuolemaan uskontonsa puolesta, mutta yksikään ei ole halukas elämään sen periaatteiden mukaan.” – Amma

7. ”On väärin kääntää selkänsä maailman tilalle henkisyyden nimissä. Valaistuminen tarkoittaa kykyä tunnistaa itsensä kaikissa elävissä olennoissa. Meidän tulisi pystyä auttamaan toisia ja rakastamaan heitä aivan kuin näkisimme heissä itsemme. Tämä on henkisten harjoitusten päämäärä.” – Amma

8. “Aivan kuten nautimme puista, joita ihmiset ovat istuttaneet menneisyydessä, meidän tulisi istuttaa puita tuleville sukupolville.” – Amma

9. ”Niin kauan kuin minulla on voimaa ojentaa käteni luokseni tuleville ja laskea käteni itkevän olkapäälle, jatkan ihmisten halaamista. Syleillä rakastavasti, lohduttaa ja pyyhkiä heidän kyyneleensä tämän kuolevaisen kehon loppuun saakka – se on minun toiveeni.” – Amma

10. ”Kun syleilen ihmisiä, yhteys ei ole vain kehollinen. Rakkaus, jota tunnen kaikkea luotua kohtaan, virtaa jokaista ihmistä kohti. Tämä puhdistaa heidän mielensä ja herättää heissä rakkautta, myötätuntoa ja äitiyteen liitettyjä ominaisuuksia. Juuri nämä ominaisuudet ylläpitävät harmoniaa yhteiskunnassa ja niistä on tämän päivän maailmassa huutava pula.” – Amma

11. “Rakkaus on todellinen luontomme.” – Amma