Yritätkö päivästä toiseen tavoittaa jotain, mitä ei voi koskaan tavoittaa, olla jotain muuta kuin mitä oikeasti olet? Tuntuuko kuin olisit pudonnut syvään kaivoon, joka on avautunut sisällesi ja jonka sisälle et enää näe kunnolla? Joka ikinen päivä kaivo syvenee, siellä on pimeämpää ja sen vesi on sameampaa? Se on riittämättömyyden kaivo.
Joka päivä yrität parhaasi mukaan olla kuten muut, miten mielestäsi kuuluu olla ja kätket sisimpäsi oman kaivon vedenpinnan kuvajaisesi taa. Silti kuvajaisesi, se mitä näytät maailmalle, on hyvin hauras ja voi särkyä hetkellä millä hyvänsä.
Sitten jonain päivänä jokin napsahtaa sisälläsi, raivo ja viha pyrkivät pintaan, kunnes et voi niitä enää pidätellä. Vahingoitat itseäsi, paiskot tavaroita, sanot jotain ikävää läheisillesi. Lopulta sisältäsi vyöryvät kyyneleet etkä enää jaksa, uupumus on vienyt voiton. Kaikesta tästä seuraa häpeä, katumus, suuttumus ja viha itseäsi kohtaan. Soimaat ja ruoskit mielessäsi itseäsi, kunnes kokoat taas kuvajaisesi sirpaleet ja liimaat ne yhteen. Taas kävi näin. Kierre on valmis ja päätät olla entistä valppaampi, ettei kukaan vaan pääse enää koskaan moittimaan sinua mistään.
Miten vapautua rajoittavasta mukaminä-tarinasta ja pinnallisesta kuvajaisesta, jonka taakse pärjäämisen vaatimus, itsekritiikki ja itsesi soimaaminen kätkevät aidon minäsi, minäsi, joka on piilossa sydämessäsi ja joka ei millään saa rauhaa ja lepoa.
Minätarinamme, aito minä ja se miten maailma meidät näkee eivät aina ole sopusoinnussa ja yhtäläisiä toistensa kanssa. Usein paljastamme vain osan minuudestamme, jotta muiden käsitys meistä olisi tietynlainen, jotta sopeutuisimme paremmin joukkoon, saisimme arvostusta tai jotta itsellä olisi esimerkiksi turvallisempi tai rauhallisempi olla.
Minätarinat koostuvat ajatuksista, tunteista, kokemuksista, uskomuksista, tarinoista, muistoista ja toimintamalleista. Ne muokkaavat taukoamatta sitä kuka ja millainen henkilö olen, millainen minun pitäisi olla, mitä saan olla ja riitänkö.
Kuvajaisesi on kuin peilin pinta, johon heijastuvat erilaiset määritelmät itsestäsi kulloisenkin tilanteen mukaan ja jotka heijastat takaisin maailmaan. Kuvajainen muuttuu hauraaksi, kun aito minuus alkaa olla näille määritelmille alisteinen ja yhä etäisempi. Muista, että et ole kuitenkaan yhtä kuin lannistavat ja sanalliset määritelmät ja vaatimukset itsestäsi. Kuka siis oikeastaan olet?
Jotta voit saavuttaa todellisen rauhan ja turvan tunteen sisälläsi, sinun on opittava tuntemaan itsesi ilman määritelmiä ja lannistavia ajatuksia. Parhaiten onnistut tässä, kun ensiksi alat huomata vaativia, painostavia ja itsekriitiisiä ajatuksiasi, uskomuksiasi ja toimintamallejasi. Voit kirjoittaa niitä vaikka ylös. Sitä vähemmän ne pystyvät saamaan sinut otteeseensa ja loukkaamaan sinua kun kiinnität niihin huomiota. Pane ajatukset merkille ja mieti, onko ajatus totta ja edistävätkö uskomukset ja toimintamallit, joiden mukaan pyrit elämään, sinun omaa hyvää elämääsi ja hyvinvointiasi, tarpeitasi ja toiveitasi.
Itsemyötätunto on kykyä havainnoida oman mielen tuottamia ajatuksia, tunteita, kokemuksia ja kehon tuottamia tuntemuksia. Itse voit päättää, mitä tunteita ja ajatuksia lähdet seuraamaan ja mitkä saavat lipua ja virrata ohi. Opit näin arvioimaan ajatuksiasi ja tunteitasi ikään kuin etäämpää ja keskittymään paremmin ajatuksiin ja tunteisiin, jotka vahvistavat ja tukevat sinua. Jos toteutat jonkun muun unelmaa, uuvut, ahdistut ja masennut. Tätä kirjoittaessani on parhaillaan menossa Tokion MM-kisat. Urheilukisoja mukaillen: jos katseesi on viereisellä radalla, se on väärässä paikassa.
Artikkelikuva Polina Tankilevitch, Pexels
Tutustu työhöni täältä.
