Sivu 25 – Hidasta elämää

Ylikuormittunut mieli on synkkä ja näkee uhkia ympärillään — näistä merkeistä huomaat hermoston ylivireyden

Ahdistaa.
Väsyttää, mutta uni ei tule.
Päätä särkee ja muisti prakaa.

Elämä nopeatempoisen ja tekemistä priorisoivan maailman keskellä ei ole aina helppoa. Arjen hässäköiden, velvollisuuksien tai innostuksen keskellä voi uuvahtaa kuin varkain – sillä tukka putkella paahtaessa on usein vaikeaa huomata niitä pieniä merkkejä, joilla keho yrittää muistutella pysähtymisen tarpeesta.

Vielä tämä yksi juttu tai projekti, ja sitten lepään.

Ja silti tulee seuraava.

Kuulostaako tutulta?

Ihmisen hermosto on viisas ja monimutkainen kokonaisuus, joka reagoi kaikkeen ympärillämme. Ärsykkeisiin, tekemiseen, ääniin, vuorovaikutukseen. Siihen, onko nyt aika palautua vai aktivoitua ja pysyä valppaana. Karkeasti voidaan ajatella, että parasympaattinen hermoston haara on vastuussa palautumisesta, sympaattinen haara taas aktiivisuudesta.

Nykymaailmassa jälkimmäinen on usein keskiössä – keho ja mieli valmistautuvat jatkuvaan tekemiseen levon sijaan. Kun kuormitusta ja vauhtia on ollut liian pitkään, keho alkaa oireilla – joskus mitä kummallisimmilla tavoilla.

Aikanaan juoksin erilaisilla lääkäreillä ja asiantuntijoilla selvittelemässä mitä erikoisimpia oireita ja synkkää oloa, joihin ei löytynyt vastauksia. Lopulta sairaslomatodistuksessa luki uupumus ja hermoston säätelyhäiriö, joka laittoi minut puoleksi vuodeksi lepäämään ja etsimään ymmärrystä tilanteeseen.

Ajattelen silti, ettei meidän tarvitse seilata sitä kaikista karikkoisinta reittiä uupumisen kautta, jotta voimme ymmärtää omaa hermostoa ja oppia kuulemaan kehon hätäsignaaleja.

Kovasta vauhdista on usein vaikeaa pysähtyä totaalisesti – mutta omilla valinnoilla, hermostoa tietoisesti rauhoittamalla ja pieniä pysähdyksiä vaalimalla voi löytää avaimia jarruttaa.

Yksi hetki kerrallaan.

Merkkejä, jotka voivat kertoa hermoston ylivireydestä ja kovasta kuormituksesta:

(Nämä oireet voivat kertoa myös jostain muusta. Konsultoithan aina omaa lääkäriäsi, jos kärsit oireista.)

jatkuva päänsärky
synkkä mieli, ajatukset jotka kiertävät kehää – väsyneenä on vaikea keskittyä tai nähdä hyvää ympärillään
väsyttää, mutta unen saanti on vaikeaa tai uni katkonaista
aamulla tekisi mieli jäädä sänkyyn, mutta iltaa kohden virkistyy
olo on levoton
jännitystilat kehossa (esim. levottomat jalat, puristat käsiä nyrkkiin, puret hampaita yhteen)
ahdistuneisuus
vatsaoireet
vaikeus olla paikallaan tai ylipäätään rentoutua

Avuksi:

luonnossa olo
rauhallinen liike kovan treenin sijaan
jooga
somaattiset harjoitukset
palleahengitys
kosketus

Voit kokeilla esimerkiksi näitä somaattisia, vagushermoa aktivoivia harjoituksia, jotka auttavat hermostoa rauhoittumaan:

Jos sinulla on hyvin ylivirittynyt ja ahdistunut olla, kokeile purkaa tunnetta liikkellä tai ravistelemalla kehoa – aloita käsistä, tömistele jalkoja, tai nouse varpaille ja anna kantapäiden tipahtaa maahan toistaen liikettä useamman kerran omassa tahdissa. Jatka muutamia minuutteja ja tunnustele oloa sen jälkeen – miltä vireys tuntuu nyt?
Sen sijaan, että yrittäisit väkisin pysähtyä, hae mukava asento makuulta tai istuen ja ala hitaasti keinutella kehoa. Jos olet esim. selinmakuulla, heijaile hitaasti ja laiskasti polvia puolelta toiselle ja anna kasvojen kellahtaa vastakkaiseen suuntaan, kuin minne polvet keinahtavat. Jos istut, heijaile ylävartaloa kevyesti puolelta toiselle. Liikkeen ei tarvitse olla iso, muutama sentti riittää. Keinuva liike on usein lohdullinen ja rauhoittava – ajattele, miten pieni vauvakin usein rauhoittuu heijailun ja keinuttelun kautta. Tunnustele muutamien minuuttien jälkeen oloa.
Kosketus. Kun olo tuntuu ahdistuneelta tai ylivirittyneeltä, voit kokeilla rauhoittaa kehoa kosketuksen avulla. Ota kiinni toisesta käsivarresta ja silitä pehmeästi käsivartta kyynärpäästä ranteeseen ja takaisin ylös. Vaihda sitten toiselle puolelle. Vaihtoehtoisesti voit painella tai puristella käsivarttasi pehmeästi – kuitenkin niin, ettei puristus tee kipeää. Huomaa, miltä kosketus tuntuu.

Lisää somaattisia, arkeen mahtuvia harjoituksia löydät Hitaammassa tahdissa -korteista

Sen sijaan että tuomitset tai vaadit, kysy mieluummin mitä kuuluu – Bisnesguru Simon Sinek painottaa inhimillisen kohtaamisen tärkeyttä

Simon Sinek on kirjailija ja yksi maailman tunnetuimmista puhujista, mitä tulee ihmisten johtamiseen ja bisnekseen. Sinek istahtaa Helsingin Messukeskuksessa 7 500-päisen Nordic Business Forumin yleisön eteen (30 000 silmäparia seuraa keskustelua streamin välityksellä).

Harvakseltaan esiintyvä Sinek toteaa puhuvansa mielummin yleisölle, jossa on esimerkiksi yli sata toimitusjohtajaa kuin sellaiselle, joka koostuu 30:stä myyntijohtajasta. Puhtaasti sen vuoksi, että hän saa siten omaa sanomaansa viestittyä tehokkaammin eteenpäin.

Vaikka Sinekin sanat kohdistuvat ensisijaisesti liike-elämään ja sen johtajiin, on niissä paljon sellaista, minkä voi ottaa ja omaksua kuka tahansa meistä.

Tarkoitus muodostuu vasta tekemiemme tekojen kautta

Yritysmaailmassa on jo pitkään puhuttu “purposesta” eli yrityksen toiminnan perimmäisestä tarkoituksesta. Sinek muistuttaa, että tällainen puhe on suotavaa ainoastaan, jos yrityksen tekemät päätökset tukevat ääneen sanoitettua tarkoitusta. Muuten kyse on tyhjänpuhumisesta.

Samoin kenen tahansa meidän kohdalla.

Voimme sanoa olevamme sitä tai tätä, rakentaa somessa henkilöbrändiä, jolla sokaista jopa itsemme. Loppupeleissä tekomme silti ratkaisevat sen, minkälaista maaperää todella viljelemme.

Tarkoituksesta ja arvosta puhuttaessa Sinek muistuttaa kylmäävästä tosiasiasta, kuinka tragedian kohtaaminen muodostuu usein meille totuuden kertojaksi. Kun kohtaamme esimerkiksi lähestyvää kuolemaa, vasta silloin tarkoituksemme alkaa kirkastua.

Tämä on valitettavan yleistä.

Ihmisen mentorointi on aina kaksisuuntaista

Sinekin oman kokemuksen mukaan bisnes voi perustua faktoihin, mutta ihmisten johtaminen ja kohtaaminen on sotkuista hommaa. Hän kehottaa johtajia suhtautumaan ihmisiin tuomitsemisen sijaan uteliaisuudella.

Sillä on iso merkitys, kohtaako haasteiden keskellä pyörivän työntekijän vaatimalla häneltä lisää vai kysymällä ennemmin hänen vointiaan.

Sinek painottaa, kuinka parhaat johtajat ovat uteliaita ja valmiita oppimaan uutta. Ei ole vaikeaa todeta, että sama pätee kehen tahansa meistä.

Johtajana oleminen on myös verrannollista vanhemmuuteen. Et voi kummastakaan irrottautua haluamallasi hetkellä. Johtajana sinun tulee myös ymmärtää, että et voi laukoa enää samoja rohkeita vitsejä, kuin esimerkiksi perus työntekijänä ollessasi. Et vain voi.

Sinekiä pidetään merkittävänä bisnesmentorina. Hän itse kokee mentoroinnin olevan vastavuoroista. Usein mentoroija oppii ja saa myös itse paljon siitä, että toimii mentorina.

Sinek kertoo tapauksesta, jossa hänellä itsellään oli kokenut mentori. Jossain vaiheessa Sinek totesi mentorilleen “kiitos, että olet mentorini”, johon tämä oli vastannut takaisin, että “kiitos, että sinä olet sitä samaa minulle.”

Jos keskiössä on luottamus, avoimuus ja uteliaisuus, ihmisenä oleminen on kaksisuuntaista. Halutessamme meillä on kyky oppia toinen toisiltamme jatkuvasti ja valtavasti.

Valinta kasvaa yhdessä

Helsingin Messukeskuksen yleisö häkeltyy kuullessaan, että Sinekin seuraava tekeillä oleva kirja käsittelee ystävyyttä. Hänen omien sanojensa mukaan bisneskirjallisuutta on kirjoitettu jo tarpeeksi ja ystävyys on muutenkin yliarvostettua.

Sinekin mukaan meillä pitäisi olla ystäville suunnattuja terapiapalveluita. Hän kehaisee ohimennen sitä, että Suomessa on nimenomaan Ystävänpäivä (Yhdysvalloissa Valentine´s Day keskittyy enemmän romanttisiin suhteisiin).

Sinek muistuttaa, että yhtä lailla työhön, parisuhteeseen kuin ystävyyteen liittyy voimakkaasti ihmiset, jotka “valitsevat kasvaa yhdessä”.

Hän nostaa esiin myös sen, kuinka vaikeaa ystävyyden vaaliminen ja hyödyntäminen voi toisinaan olla.

Sinek kertoo kohtaamisesta, jossa hän taannoin kysyi ystävältään kuulumisia. Tämä kertoi voivansa hyvin, mutta olleensa vielä kaksi viikkoa aiemmin todella tiukilla.

“Asshole!”, Sinek totesi ystävälleen.

Hän kysyi, miksi ystävä ei ollut tuolloin yhteydessä häneen. “Kuinka kehtasit viedä minulta pois sen etuoikeuden, että olisin voinut seistä vierelläsi tukena?”

Teksti: Harri-Pekka Pietikäinen

Kuvat: Pasi Salminen / Nordic Business Forum

Pelkäätkö että olet liikaa tai liian tarvitseva? – Terapeutti vastaa

Ai että, miten usein olen kuullut nämä kysymykset (niin terapiavastaanotolla kuin omassa mielessäni):

”Olenko mä liikaa?”

”Tarvitsenko mä liikaa?”

Sitä on mielestäni hyvä ja tervekin miettiä, että olenko ilmaissut selkeästi, kypsästi ja kunnioittaen sitä mitä toivon ja tarvitsen. Se on hyvä. Se on aikuista.

Meillä on kaikilla täysin normaaleja kiintymykseen liittyviä tarpeita, jotka eivät sikäli itsessään ole liikaa, mutta joskus kyllä käy niin että jos emme ilmaise tarpeitamme selkeästi, alamme reagoimaan, kapinoimaan ja muutumme ehkä vähän hankalaksi ymmärtää.Siksi kannattaa aina tarkistaa omalta kohdalta se, että olenko kommunikoinut helposti ymmärrettävällä ja syyttämättömällä tavalla siitä mitä toivon?

Lähdetään siitä, mitä normaaleja kiintymystarpeita on esimerkiksi olemassa:

Tarve tuntea olevansa toiselle tärkeä (ei vaan sanoissa, vaan teoissa ja valinnoissa)

Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi (ei ohitetuksi, mitätöidyksi, jne.)

Tarve läheisyyteen, rakastavaan kosketukseen (ei vaan seksiin silloin kun toinen sitä haluaa vaikka seksuaaliset tarpeet ovat parisuhteessa tärkeitä tarpeita nekin)

Tarve kokea että voi luottaa toiseen ja että on turvassa toisen kanssa

Tarve tasavertaiseen kohtaamiseen ja siihen että myös vaikeista asioista on turvallista keskustella

Tarve myös omaan yksilöllisyyteen ja terveeseen erillisyyteen

Usein läheisriippuvuuteen taipuvainen on tottunut jo lapsuuden kodissaan tai jossain aiemmassa suhteessa siihen, että kiintymystarpeet eivät täyty tai täyttyvät varsin vaillinaisesti. Tästä tulee uusi normaali, tila johon sopeutuu. Tällöin on vähänkuin tottunut siihen, että ei ne omat tarpeet suhteessa kuitenkaan tule huomioiduksi. Ne eivät silti katoa sieltä mihinkään.

Läheisriippuvuuteen taipuvainen on usein suhteessa taipuvainen tyytymään ikäänkuin leivänmurusiin, koska pelkää syvästi yksinoloa ja sitä, että ei voi päästää irti niistä rippeistä, joita kuitenkin sai tai saa. Tämä tuo ison sisäisen ristiriidan sisälle, joka ilmenee usein ahdistuksena.

Suhteessa kumpikaan ei ole yksin vastuussa

Viestini ei ole se, että suhteessa toinen osapuoli olisi vastuussa siitä, että kaikki tarpeemme täyttyvät joka hetki. Se ei ole mahdollista. Mutta hyvässä ja turvallisessa suhteessa kiintymykseen liittyvät tarpeet täyttyvät ainakin ison osan ajasta ja suhteessa on aidosti tilaa keskustella ja kehittää suhdetta vilpittömästi sellaiseksi, jotta siinä kummallakin olisi turvallinen olo.

Hyvässä suhteessa toinen ei ole vastuussa sinun tarpeistasi, etkä sinä hänen. Mutta te HALUATTE olla myös toisianne varten, täyttää toistenne tarpeita ja aikuisina ihmisinä kestätte myös sen, että kaikki tarpeet eivät ihan joka ikinen ikinen hetki täyty, mutta niistä saa aina kertoa.

Jos joku ei halua tai kykene tällaiseen suhteeseen, se ei tarkoita, että sinä olet liikaa. Eikä se tarkoita, että toinen myöskään on paha tai vääränlainen. Te ette vain näissä asioissa sovi toisillenne.

Lopulta ajattelen, että yksinolemista enemmän kannattaa pelätä sitä (jos nyt jotain kannattaa pelätä :D), että olisi suhteessa, jossa toinen ei ole kiinnostunut myös sinun tarpeistasi. Koska se, jos mikä, on yksinäinen paikka.

Mitä jos luottaisit, että on olemassa ihmisiä jotka voivat suhtautua sinun tarpeisiin myös ”ihan perusjuttuina”?

Voisitko sinä alkaa suhtautua tarpeisiisi jollakin uudella tavalla itse?

Hyvä apuväline oman itsetuntemuksen kehittämiseen, omista tarpeista ja toiveista viestimiseen ja oivalluttaviin keskusteluihin on Minun käyttöohjeeni -tehtäväkirja. Kurkkaa kirja TÄÄLLÄ.

Jos sinua nimitetään hulluksi, saatat olla oikealla tiellä – Legendaarinen musiikkituottaja Rick Rubin kehottaa tekemään sitä, mikä tuntuu oikealta

Rick Rubin on yksi aikamme tunnetuimmista musiikkituottajista. Hän on tuottanut musiikkia muun muassa sellaisille legendaarisille artisteille, kuten Metallica, Johnny Cash, Red Hot Chili Peppers, Pantera ja Jay-Z. Ja nämä ovat nimiä listassa, joka voisi jatkua lähes loputtomiin.

Rubinin kirja The Creative Act: A Way of Being julkaistiin vuonna 2023 ja se suomennettiin vuotta myöhemmin nimellä Luovuus ja elämisen taito (jonka voit kuunnella äänikirjana esim. täällä). Kirja on herättänyt laajaa huomiota. Sen meditatiivinen ote on herättänyt sekä ihastusta että vastustusta.

Taannoin Helsingissä Nordic Business Forumissa esiintynyt Rubin erottui muista tapahtuman esiintyjistä. Bleiserin ja kauluspaidan sijaan shortseihin ja huppariin pukeutunut Rubin herätti jo pelkällä ulkoisella olemuksellaan tapahtumakansan huomion.

Saapuessaan lavalle hän riisui kengät jalastaan ja istahti meditatiiviseen asentoon sohvatuolille.

Heti alusta alkaen kävi selväksi, että Rubinin “ohjeet” poikkesivat suuresti tarkkarajaisista ja abstrakteista näkemyksistä, joita bisnesyleisölle usein tarjotaan.

Rubin kehotti ihmisiä tunnistamaan, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja ottamaan sen jälkeen askeleita siihen suuntaan, vaikka muut olisivat eri mieltä.

Sen jälkeen voi katsoa, mihin omat askeleet johtivat. Epäonnistuminen antaa sekin informaatiota ja on Rubinin mukaan aina parempi kuin paikallaan pysyminen.

Ihminen voi aina halutessaan vaihtaa suuntaa. Rubinin muistutti, että ihmisen kannattaa etsiä jatkuvasti johtolankoja siitä, mitä hänen seuraavaksi tulisi tehdä.

“Hulluus” voi olla merkki merkityksellisestä

Rubin on tuottajana liikkunut monissa eri musiikkigenreissä. Kun hän menestyi hiphopin saralla, mutta halusi tuottaa myös metallimusiikkia, ihmiset pitivät sitä huonona ideana. Kun Rubin piti päänsä ja tuotti menestyneesti myös raskaampaa musiikkia, hän halusi jatkaa siitä tuottamaan legendaarisen Johnny Cashin musiikkia. Jälleen ihmiset olivat sitä mieltä, ettei hänen tulisi tehdä niin. Rubin seurasi silti kulloista intohimoaan.

Rubin totesi Nordic Businessin yleisölle, että mikäli ihmiset sanovat sinulle, että “olet hullu”, saatat itse asiassa olla oikealla tiellä.

Rubinin mielestä ihmiselle on tärkeää kyetä vähentämään päänsisäistä kohinaa. Hänen mielestään meidän tulisi tavoitella hiljaisuutta ja sitä, minkä koemme itse oikeaksi. Esimerkiksi monet kirjoittajat pysyvät pöytälaatikkorunoilijoina, koska he uskovat sisäistä ääntään sen suhteen, ettei heistä ole muuhun.

Palautteen antamisen jalo taito

Nordic Business Forumin yleisö koostui pitkälti liike-elämän johtajista ja vaikuttajista. He utelivat Rubinilta siitä, miten tämä suhtautuu palautteen antamiseen.

Rubin kertoi, ettei halua palautetta antaessaan olla äänekkäästi eri mieltä artistien kanssa. Varsinkin, jos hän huomaa heidän pitävän jostain sellaisesta mistä hän itse ei niin välitä. Rubin välttää vähättelemästä artistien intohimoa, Hän tietää, että tuottajana hänen nimensä on levyn takakannessa. Artistilla nimi komeilee puolestaan levyn etukannessa ja tämä muutenkin joutuu elämään tehtyjen valintojen kanssa.

Rubin uskoo palautteen antamisessa dialogin kautta testaamiseen. Jos esimerkiksi joku on tuonut hänelle luettavaksi jotain, Rubin on saattanut kertoa, miten hän itse tekstin ymmärsi ja kysyä oliko se kirjoittajan tarkotus. Joskus kirjoittaja saattaa pitää päänsä, mutta joskus taas todeta, ettei halua kenenkään saavan tekstistä moista vaikutelmaa, jonka myötä muokkaa sitä.

Kaiken keskiössä on myös armollisuus muita kohtaan, johon Rubin rohkaisee. Hän muistutti Messukeskuksen yleisöä siitä, että vaikka se ei aina näy meille ulospäin, niin kaikki ihmiset yrittävät sen hetkisen parhaansa.

Teksti: Harri-Pekka Pietikäinen

Kuvat: Pasi Salminen / Nordic Business Forum

Elämyshakuinen erityisherkkä kaipaa samaan aikaan turvallisuutta ja seikkailua – Tunnistatko itsesi?

Moni ajattelee, että erityisherkkyys tarkoittaisi automaattisesti hiljaista ja rauhallista elämää, mutta noin 30 % erityisherkistä on elämyshakuisia (sensation seeking). Olen yksi heistä.

Herkän elämyshakuisuus tarkoittaa, että me kaipaamme vaihtelua, jännitystä ja uusia kokemuksia – mutta yhtä aikaa meidän hermosto kuormittuu helposti. Tästä syntyy usein suuri sisäinen ristiriita, kun sama ihminen haluaa sekä turvallisuutta että seikkailua.

Psykologian tohtori ja herkkyystutkija Elaine Aronin mukaan elämyshakuisessa erityisherkässä yhdistyvät herkän näkemyksellisyys ja elämyshakuisen into sekä uteliaisuus.

Itse en tunnista kaikkia elämyshakuisuuteen liitettyjä piirteitä itsestäni, mutta toiset kolahtavat vahvasti. Esimerkiksi rutiinit ovat itselleni tärkeitä. Ne tuovat turvaa ja selkeyttä elämääni. Samaan aikaan liika paikalleen pysähtyminen ja elämän oravanpyörämäisyys ahdistavat. Kaipaan vapauden tunnetta. Tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta samalla uusien ihmisten kohtaaminen houkuttelee.

Miten elämyshakuisuus voi näkyä erityisherkässä?

Voimakas halu suurien tunteiden äärelle ja nauttia niiden väriloistosta kaikessa kirjavuudessaan.
Kaipuu vaihteluun sekä syviin elämyksiin esimerkiksi matkustelun, taiteen tai musiikin myötä.
Vahva uteliaisuus ja innostuminen uusista asioista, projekteista tai vaikkapa uusista ravintoloista.
Kaksijakoisuus – kaipaa vaihtelua, mutta voi uupua, jos tekemistä on liikaa.
Syvä kokemus elämyksistä – konsertti, luontoretki tai matka voivat tuntua erityisen merkityksellisiltä ja jäädä pitkäksi aikaa mieleen.
Tarve tasapainolle – innostuksen jälkeen on usein pakko saada palautumista ja rauhaa.
Intensiivisyys – elämykset, riskit ja tunteet koetaan vahvasti, mikä tekee elämästä rikasta, mutta joskus myös ailahtelevaa.

Mitä elämyshakuisuus ei ole erityisherkillä?

Erityisherkän elämykset eivät vaadi yleensä fyysisiä riskejä, extreme-lajeja tai tarkoita adrenaliinihakuisuutta. Elämyshakuiset herkät haluavat usein kokea ja nauttia uusista kokemuksista turvallisesti.

Aronin mukaan, jos ihminen on vain elämyshakuinen eikä erityisherkkä, hän todennäköisesti ottaa enemmän uhkarohkeita riskejä, sillä hän ei herkän tavoin ehkä pysähdy harkitsemaan tilannetta ja päätöksiään etukäteen. Eikä hän tarvitse yhtä paljon aikaa palautuakseen.

Elämyksenhakuisen ja ei-elämyksenhakuisen erityisherkän selkein eroavaisuus lienee se, että toinen tarvitsee säännöllisesti uusia elämyksiä sekä seikkailuja. Toinen taas on helpommin tyytyväinen siihen, mitä on sekä nauttii tavallisesta ja turvallisesta arjesta.

Miksi itsensä tunnistaminen on tärkeää?

Elämyshakuisten erityisherkkien sisäinen ristiriita on suuri, joten meidän on usein haastavaa tunnistaa potentiaalinen ja kapeahko vireystilamme. Suora ja osuva lainaus Aronin kirjasta, jonka allekirjoitan täysin: ”Tuntuu kuin minulla olisi aina toinen jalka kaasupolkimella ja toinen jarrulla!”

Oma elämyshakuisuuteni johtaa helposti siihen, että ahmin liikaa uusia asioita sekä kokemuksia ympärilleni ja uuvun. Joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni siitä, että väsyn herkästi myös niihin mukaviin asioihin.

On muistettava, että elämyshakuisuus on herkkyyden tavoin ominaisuus, jota on mahdoton millään kytkimellä sammuttaa, vaan se on synnynnäinen tapa lähestyä asioita. Täytyy vain mahdollisimman hyvin tuntea itsensä, olla läsnä ja kuunnella sekä kehon että mielen tarpeita.

Suurimpana haasteena on innostumisen ja jaksamisen tasapainottaminen. Tämä yhdistelmä on usein sellainen, jota ulkopuolisen on myös haastavaa ymmärtää.

Älä kuitenkaan yritä sammuttaa kumpaakaan puolta itsessäsi, vaan ruoki niitä sopivissa määrin – unohtamatta kummankaan olemassa oloa. Älä tee puolivillaisia kompromisseja kahden piirteesi välillä, molemmat ovat huomionarvoisia.

Vinkkini elämyshakuisen erityisherkän jaksamiseen:

1. Varaa tarpeeksi aikaa levolle ja palautumiselle.

2. Huolehdi kaikista tarpeistasi ja kuuntele kehoasi.

3. Huolehdi rajoistasi – mieti, mille asioille voisit sanoa ehkä ei.

4. Ole itsellesi lempeä, myötätuntoinen ja armollinen.

5. Huolehdi omasta ajastasi ja tilastasi.

6. Ole rohkeasti sinä – herkkä, innostuva, tunteva ja avoin.

Haluatko apua erityisherkkyytesi kanssa? Tutustu Annukan Lempeämpi valmennukseen ja lataa maksuton Herkkyys voimavaraksi -työkirja.

Kurkkaa myös Annukan kirja Matka itsesi puolelle.

Harva tunnistaa vahvuutensa ja heistäkin suurin osa on väärässä – Tunnetko omat vahvuutesi?

Jos koet, että et tunnista omia vahvuuksiasi, niin olet todennäköisesti oikeassa. Tutkimusten mukaan vain noin neljäsosa ihmisistä tunnistaa ne – ja heistäkin suurin osa on väärässä. Onko siis ihme, että moni kipuilee, väsyy tai uupuu työssään, vaikka olisi hyvä siinä mitä tekee?

Uutuuskirjassaan 12 väärää ajatusta työelämästä (Bazar/Hidasta elämää, 2025) positiivisen organisaatiopsykologian, HR:n ja rekrytoinnin huippuasiantuntijat Johanna Huhtamäki ja Saana Rossi nostavat esiin omien vahvuuksien tunnistamisen ja niiden käyttöön ottamisen tärkeyden työelämässä. Seuraavat kysymykset ja vastaukset perustuvat kirjaan.

Miksi omien vahvuuksien tunnistaminen kannattaa?

Vahvuuksiensa parissa toimivat työntekijät ovat kuusi kertaa sitoutuneempia ja kolme kertaa todennäköisemmin tyytyväisiä elämäänsä kuin ne, jotka eivät pääse hyödyntämään vahvuuksiaan. Tutkimukset osoittavat, että vahvuuksien käyttäminen lisää onnellisuutta, hyvinvointia ja resilienssiä. Vahvuuksiinsa tukeutuvat ihmiset liikkuvat enemmän, tekevät terveellisempiä valintoja ja kokevat itsensä elinvoimaisemmiksi. Vahvuuksien käyttö on yhdistetty myös suurempaan onnellisuuteen ja parempaan mielenterveyteen.

Myös organisaatiotasolla vaikutukset ovat merkittäviä: vahvuuslähtöinen lähestymistapa lisää työn merkityksellisyyden kokemusta, tuottavuutta ja kannattavuutta.

Mikä tekee vahvuudesta vahvuuden?

Yksilön keskeisiä vahvuuksia kutsutaan ydinvahvuuksiksi. Ne ovat ominaisuuksia, jotka tekevät meistä ainutlaatuisia. Kun toimimme ydinvahvuuksistamme käsin, tekeminen tuntuu luontevalta, vaivattomalta ja usein myös energisoivalta.

Vahvuus ei kuitenkaan ole vahvuus kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi sinnikkyys voi äärimmillään kääntyä pakkomielteeksi ja sosiaalinen älykkyys ylianalysoinniksi. Siksi vahvuudet ovatkin voimavaroja vain silloin, kun onnistumme käyttämään niitä tasapainoisesti.

Mitä eroa on vahvuudella ja osaamisella?

On tärkeää ymmärtää ero osaamisen ja vahvuuden välillä. Jonkin asian vahvakaan osaaminen ei välttämättä tuota iloa tai anna energiaa. Pelkkä osaamisen hyödyntäminen voi uuvuttaa, jos se ei perustu vahvuuksiin. Vahvuus sen sijaan on ominaisuus, joka on itselle luontaista ja tuntuu energisoivalta. Se ei ainoastaan tuota tuloksia, vaan myös iloa. Vahvuudet ovat usein osa identiteettiämme ja persoonaamme.

Vahvuus ei välttämättä ole sama asia kuin se, missä loistat. Esimerkiksi musiikista nauttiminen ei automaattisesti tarkoita, että musikaalisuus on vahvuus. Nautinnollisen kokemuksen taustalla oleva vahvuus voi olla esimerkiksi luovuus, rohkeus tai kyky oppia uutta. Samoin vaikkapa jalkapallosta innostuminen voi kertoa vahvuudesta tiimityöskentelyssä eikä pelkästään urheilullisuudesta.

Miten omat vahvuudet voi löytää?

Mistä omien vahvuuksien etsiminen kannattaa aloittaa? Seuraavat kysymykset auttavat alkuun:

Mitkä ovat intohimosi?
Mistä asioista nautit eniten?
Mitä teet tekemisen ilosta?
Mikä energisoi sinua?

Nämä kysymykset eivät anna suoraa vastausta, mutta niiden kautta löytyy hyviä vihjeitä. Vahvuutesi paljastuu, kun löydät syyn siihen, miksi nautit jostakin tekemisestä ja miksi innostut juuri tietystä asiasta. Lähes kaikki käyttävät vahvuuksiaan vähintään vapaa-ajallaan, koska asiat, joissa vahvuutemme pääsevät käyttöön, vetävät luontaisesti puoleensa ja niissä on helppo kehittyä hyväksi.

Osaaminen vai vahvuudet – kumpi on tärkeämpää?

Kumpi on tärkeämpää: olla äärimmäisen osaava ja hyvä vai olla energisoitunut? 12 väärää ajatusta työelämästä -kirjassa kysytään.

Saana Rossi ja Johanna Huhtamäki vastaavat: ”Osaamista tarvitaan jatkossakin, mutta todellinen kasvu ja aito menestys syntyvät, kun uskallamme rakentaa elämäämme ja tulevaisuuttamme vahvuuksistamme käsin – syventämällä ja rikastamalla sitä, mikä on luontaisesti vahvaa ja elävää meissä.”

12 väärää ajatusta työelämästä on kirja sinulle, joka…

… et enää halua tyytyä keskinkertaisuuteen, vaan etsit tapoja kukoistaa elämässäsi ja työssäsi.
… tunnet, että jatkuva ongelmien ratkominen ei riitä, vaan haluat käyttää energiaasi vahvuuksien hyödyntämiseen.
… kaipaat työhösi merkitystä, iloa ja aitoutta – ja haluat johtaa itseäsi tavalla, joka tukee omaa hyvinvointiasi.
… haluat murtaa vanhentuneet työelämän myytit ja löytää tilalle tuoreempia näkökulmia.
… haluat luoda organisaatioita, joissa ihmisyys, merkityksellisyys ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä menestyksen kanssa.

Kurkkaa kirja TÄSTÄ.

Yksin pärjäämisen ihanne on työelämän suuri harha – Kukaan ei loista ilman muita

Rakastamme yksilösankareita niin työssä kuin muussa elämässä. Niitä, jotka puskevat eniten, näkyvät eniten ja erottuvat muista. Nostamme heitä jalustalle ja ihailemme heidän erinomaisuuttaan. Työelämässä palkitsemisen logiikka tukee tätä ajatusta: bonukset ja kiitokset tulevat yleensä omista tuloksista ja harvemmin siitä, miten hyvin sait muut loistamaan.

Yksin pärjäämisen ihanne on kuitenkin suuri harha. Harva saavutus nimittäin on todella vain yhden ihmisen käsialaa, vaikka se meille niin tarjoiltaisiinkin. Urheilijalla on valmentajansa ja taustatiiminsä, muusikolla tuottajat ja soittajat, asiantuntijalla kollegat, jotka sparraavat, antavat palautetta ja tuovat uusia näkökulmia. Kukaan ei loista tyhjiössä.

Ihmisen kolmas perustarve – yhteenkuuluvuus

Itsemääräämisteoria (Self-Determination Theory) on yksi tutkituimmista motivaatioteorioista. Sen mukaan meillä on kolme psykologista perustarvetta: autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus. Työelämä on oppinut arvostamaan erityisesti kahta ensimmäistä, autonomiaa ja kyvykkyyttä, mutta kolmas jää usein varjoon.

Silti juuri yhteenkuuluvuus on se perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Kun tunnemme kuuluvamme joukkoon ja olemme osa jotain suurempaa, uskallamme käyttää osaamistamme, opimme uusia asioita ja löydämme merkitystä vaikeisiinkin päiviin. Yksinäisyys taas syö voimavaroja, tekee esteistä jyrkempiä ja lisää turvattomuuden tunnetta.

Meidät on rakennettu yhteyteen. Aivomme rauhoittuvat vasta, kun koemme tulevamme nähdyiksi ja hyväksytyiksi. Hermostomme tarvitsee turvaa voidakseen toimia optimaalisesti.

Energia tarttuu – halusit tai et

Uudempi tutkimus tuo tähän vielä toisen näkökulman: ihmissuhde-energia. Jokainen kohtaaminen työpäivän aikana joko lisää energiaa tai vie sitä. Kyse ei ole persoonasta tai karismasta, vaan tavasta olla vuorovaikutuksessa. Siitä kuuntelemmeko, annammeko tilaa ja osoitammeko arvostusta.

Positiivinen energia ei myöskään pysähdy yksin meihin. Se leviää eteenpäin, jopa kolmen ihmisen päähän. Kun kohtelemme jotakuta arvostavasti, hänen on helpompi kohdata seuraava ihminen samalla tavalla, ja niin syntyy ketju, joka voi muuttaa koko työyhteisön ilmapiiriä.

Kyse ei siis lopulta ole vain siitä, mitä minä yksin saan aikaan vaan siitä, millaista energiaa synnytän ympärilleni.

Mitä voit tehdä jo tänään?

On helppoa puhua yhteistyön merkityksestä, mutta todelliset muutokset syntyvät pienistä teoista. Tässä muutama asia, joita voit kokeilla jo tänään:

Kuuntele kunnolla. Kun kollega puhuu, laske kännykkä kädestä ja ole läsnä.

Sano kiitos ääneen. Älä odota palautekeskustelua. Kun huomaat hyvän teon, sano siitä heti.

Katso peiliin päivän päätteeksi. Milloin annoit energiaa, milloin ehkä imuroit sitä muilta?

Nosta esiin yhteinen onnistuminen. Kun projekti onnistuu, muista mainita, kenen ansiosta.

Ole inhimillinen. Pieni huumori, lämmin sana tai vilpitön kysymys voi olla toiselle päivän pelastaja.

Lopuksi

Työelämä kertoo mielellään tarinoita yksinäisistä sankareista. Mutta jokaisen saavutuksen taustalla on myös aina muita ihmisiä, rakenteita ja tukea.

Ehkä tärkeämpää kuin yksin selviäminen onkin se, että emme jätä toisiamme yksin. Yhteys toisiin tekee meistä vahvempia, luovempia ja kestävämpiä. Yksin emme jaksa kovin pitkälle, mutta yhdessä pystymme kantamaan paljon enemmän kuin arvaammekaan.

Tästä ja monesta muusta aiheesta lisää teoksessa 12 väärää ajatusta työelämästä. Kirja on sinulle, joka…

… etsit tapoja kukoistaa elämässäsi ja työssäsi.
… haluat käyttää energiaasi vahvuuksien hyödyntämiseen.
… kaipaat työhösi merkitystä, iloa ja aitoutta – ja haluat johtaa itseäsi tavalla, joka tukee omaa hyvinvointiasi.
… haluat murtaa vanhentuneet työelämän myytit ja löytää tilalle tuoreempia näkökulmia.
… haluat luoda organisaatioita, joissa ihmisyys, merkityksellisyys ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä menestyksen kanssa.

Kirjan löydät TÄÄLTÄ.

Masennuksen hoito on nopeuslaji – Tärkeintä on masennuksen pitkittymisen ja kroonistumisen estäminen

Kaupallinen yhteistyö lääkärikeskus Recurorin kanssa. Teksti: psykiatrian erikoislääkäri Joel Holmén.

Tehokas ja jopa viikossa ratkaisevia tuloksia tarjoava magneettistimulaatio (rTMS) mullistaa masennuksen hoitoa. Tulisiko sen siis korvata psykoterapeuttiset hoidot, joita on hyödynnetty masennuksen hoidossa jo vuosisadan ajan? Psykiatrian erikoislääkäri Joel Holmén kertoo oman näkemyksensä.

Viime vuodet ovat olleet psykiatristen hoitojen kehityksessä vauhdikkaita. Magneettistimulaatiohoidot (rTMS) ovat mullistaneet masennuksen hoitoa perin pohjin. rTMS auttaa parhaimmillaan päivien sisällä hoitojakson aloituksesta, ja jopa 50–70 % hoidetuista masennuspotilaista on saanut hoidoista hyödyn, joka on näkynyt työ- ja toimintakyvyn parantumisena.

Maailmalla uusimmat hoitokäytännöt ovat niin toimivia, että jopa 80 % potilaista toipuu vaikeissakin tapauksissa, ja haittavaikutukset ovat olleet muihin hoitoihin verrattuna vähäiset.

Recurorillakin saatavilla oleva nopeutettu hoito voidaan toteuttaa viidessä arkipäivässä, ja sen vaikutus on merkittävästi nopeampi kuin monet muut psykiatriset hoitokeinot.

Mielenterveyden hoidossa on nähtävissä suuria muutoksia tulevaisuudessa, ja voidaankin kysyä: Miten tämä vaikuttaa nykyisiin ensilinjassa oleviin hoitoihin, kuten psykoterapiaan? Korvaako rTMS tulevaisuudessa psykoterapian?

Korvaako magneettistimulaatio tulevaisuudessa psykoterapian?

Jotta kysymykseen voisi vastata, on keskeistä ymmärtää, että psykiatriassa ei ole kovinkaant tarkkoja keinoja arvioida, mikä hoitomuoto toimii kenellekin yksilöllisesti.

Itse pyrin potilaan parhaaseen mahdolliseen toipumiseen ottamalla kaikki keinot käyttöön. Ajattelen kaikkein tärkeintä olevan masennuksen pitkittymisen ja kroonistumisen estäminen.

On aivan eri asia hoitaa muutamia viikkoja tai kuukausia jatkunutta masennustilaa kuin jo useita kuukausia tai jopa vuosia jatkunutta. Tässä suhteessa masennushoito on nopeuslaji, ja parasta olisi, että hoitavalla lääkärillä olisi käytössään kaikki tehokkaat vaihtoehdot heti ja etupainotteisesti. Toivoisin, että hoidossa puhuttaisiin enemmän päivistä ja viikoista kuin kuukausista ja vuosista. Pitkällä aikavälillä säästettäisiin sekä rahaa että inhimillistä kärsimystä.

”Ajattelen tärkeintä olevan masennuksen pitkittymisen ja kroonistumisen estäminen.”

Lääketieteessä puhutaan monesti ylihoidosta. Urallani psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa en ole sellaiseen luksusongelmaan törmännyt. Tämä johtuu vuosikausia kutistuneista resursseista erikoisalallamme.

Suurin huoleni on, että hyvät hoitomuodot asetetaan säästöpaineissa keskinäiseen “kilpailutilanteeseen”, jolloin ne vievät resursseja toisiltaan. Tosiasiallisesti mielenterveyspotilaat tarvitsevat tehokkaan hoidon toipuakseen nopeasti, ja tämän takaa tulevaisuudessa varmasti kaikkien eri hoitomuotojen kirjo, oli kyse sitten psykoterapiasta, neuromodulaatiohoidoista tai lääkehoidoista.

Joudumme kuitenkin mitä todennäköisimmin pärjäämään jatkossakin niukkojen resurssien kanssa psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, eikä kaikkia hoitoja pystytä tarjoamaan kaikille. Siksi on syytä tunnistaa hoitojen oikea-aikaisuus ja kohdennus.

Nyt valtioneuvoston asettama terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palko suosittelee rTMS-hoitoa yksilöllisestä oirekuvasta riippumatta kaikille, jotka ovat jo käyneet kaksi tuloksetonta lääkehoitoa läpi. Kela taas voi kuntoutuspsykoterapiaa pohdittaessa todeta, ettei psykoterapia ole oikea-aikaista, jos potilas ei ole saanut masennusoireisiin hoitoa tai kyseessä ei ole kuntoutus. Joskus myös psykoterapiassa voi tulla vaiheita, joissa oirekuva on päässyt niin vaikeaksi, ettei kuntoutus tunnu tuottavan toivottua tulosta. Tällöin voi olla syytä pysähtyä, arvioida tilannetta ja tehostaa hoitoa esimerkiksi rTMS-jaksolla, jotta jo käynnissä oleva psykoterapia pääsisi etenemään.

rTMS:n ja psykoterapian roolit masennuksen hoidossa

rTMS:n ja psykoterapian rooleja masennuksen hoidossa voisi verrata kohtalaisen osuvasti jäänmurtajan ja luotsiveneen rooleihin. rTMS murtaa jäänmurtajan tavoin liikkeellelähdön esteet, eli avaa väylän, josta suunnata väljemmille vesille. Psykoterapeuttinen työstö ohjaa luotsiveneen tavoin masentuneen ohi karikoiden kohti uutta kurssia, sellaiseen elämään, jossa masennusta aiheuttavat tekijät on minimoitu.

rTMS-hoito on biologinen hoitomuoto, joka kohdistuu masennuksen oireisiin eikä luonnollisesti vaikuta ympäristöön liittyviin tai psykologisiin tekijöihin masennuksen taustalla. Psykoterapeuttisella työstämisellä puolestaan pureudutaan juuri niihin taustatekijöiden muutoksiin, joihin mikään biologinen hoitomuoto ei suoraan pysty vaikuttamaan. rTMS-hoito voi kuitenkin avata mahdollisuuksien ikkunan, josta käsin psykoterapeuttinen työstäminen pääsee jouhevasti liikkeelle. Keskeistä onkin eri hoitomuotojen saumaton jatkumo jatkuvan ja täydellisen toipumisen takaamiseksi.

Sanoisin, että jos rTMS korvaa psykoterapian, olemme epäonnistuneet tehtävässämme. Potilaamme ansaitsevat saada molemmat hoitomuodot käyttöönsä. Vastaan siis alussa esittämääni kysymykseen kielteisesti: rTMS ei tule korvaamaan psykoterapiaa, vaan päinvastoin ne tulevat täydentämään toisiaan – mitä saumattomammin, sen parempi!

Oletko miettinyt, ettei rakkaus ehkä kuitenkaan ole sinua varten? – Ajatus saattaa kummuta särkyneestä sydämestä, joka on jäänyt vähän suppuun

Eräs nuori asiakkaani päätyi tapailukumppaninsa kanssa eroon. Hän kertoi, kuinka oli työreissulta väsyneenä kotiin tullessa ryöpsähtänyt lohduttomaan itkuun nähtyään rakastuneen kämppiksensä kuherrusjälkiä yhteisessä kodissa. Ruusut ja suklaat olivat tuntuneet iskulta omaan riutuvaan sydämeen. Asiakkaani kertoi ajatelleensa, ettei kenties voisi saada kaikkea. Olihan hänellä kuitenkin ihan hieno työelämä.

Haastoin asiakastani lempeästi: ”Kuulostaa, että olet hulahtamassa rakkauselämäsi suhteen uhritarinaan. Sinulla on sydänsurua ja menetyksen kipua, ja nyt ajattelet, ettet voi saada kaikkea? Mitä tekemistä näillä asioilla on keskenään? Saatathan tavata elämäsi tyypin ensi viikolla. Mutta luultavasti et, jos elelet jossakin mentaalistoorissa siitä, että sureminen ja yhden ihmisen menettäminen tarkoittaa, ettet voi tulla rakastetuksi.”

Pointtasin, että surua ja vaikeita tunteita voi kannatella ja suostua elämään läpi ilman itsensä huonontelua ja uhriuden stooria. Olemme tehneet asiakkaani kanssa sessioissamme somaattisia harjoituksia myötätuntoisessa pöhinässä, jotta kaikille tunteille olisi tilaa olla juuri mitä ne ovat.

Asiakkaani on sen jälkeen surrut levollisemmin. Myttyfiiliksille on tullut lupa ilman, että ne kertoisivat mitään asiakkaani arvosta, rakastettavuudesta tai romantillisista näkymistä. Reilun kuukauden päästä sessiostamme asiakastani oli pyydetty treffeille pulkkamäkeen. Hommelille oli tilaa, kun suru sai olla puhdas tunne ilman jumiuttavaa tarinaa.

Ilman tunnetaitoja suru tai muut tunteet voivat tuntua loputtoman pelottavilta soilta, joista yritämme usein päästä vain eroon. Alamme paeta, syytellä ja väistellä. Jos tunteen kaari ei saa kulkea kokonaan lävitsemme vaan alamme älyllistää tai alaspainaa sitä, emme myöskään saa sen tärkeää viestiä käyttöömme.

On harhaa, että suru, masennus, vihaisuus, katkeruuden olot tai ahdistus kertoisivat siitä, että jokin on pahasti pielessä. Kun sydämemme särkyy, pintaan pukkaa usein vanhoja, aiemmin kohtaamattomia tuskia, jotta ne voisivat tulla rakkaudellisesti kohdatuiksi ja vapautua.

Sureminen on eri asia kuin surun kantaminen, sen vallassa eläminen ja sen myötä ohjautuminen. Surua ei tarvitse eikä voi suorittaa. Se on perustunne ja ilmaantuu kehiin, kun joudumme luopumaan. Suru täytyy vain elää läpi. Jos sen antaa olla kasvun seremoniamestari, se syventää sydämen ymmärrystä ja tekee tilaa uudelle kuin hiljalleen kiveä sivelevä vesi.

Ajattelen, että rakkaus itsessään mahdollistaa vaikeatkin kuviot, jotta voisimme oivaltaa, ettei kenties mikään ole mennyt pieleen. Haasteelliset kokemukset ja menetykset avaavat väylää itsenäistymiseen ilman polarisoivaa vastakkainasettelua. Surussa on usein uhriuden vaiheita, mutta voimme lopulta kasvaa ulos kitkeryydestä ja epäoikeudenmukaisuuden tunteista. Suhteissa ja elämässä tapahtuu mitä tapahtuu, mutta on olennaista, autammeko itseämme eteenpäin vai jäämmekö nurkkaan murisemaan.

Uhriutuminen on tapa väistää surua ja kuuluu selviytymiskeinoihin. Joskus uhriudumme menetyksen kokemuksista ja pettymyksistä, kun meillä ei ole riittävästi turvallista tunnepeilausta niiden läpikäymiseen. Kysyy valtavasti sinnikyyttä (ja hyvää apua) purkaa uskomus, ettei kukaan voi auttaa meitä ja elämämme on aina vain tällaista huttua tai ettemme voi saada haluamaamme. Ajatus siitä, ettei rakkaus ehkä kuitenkaan ole meitä varten, saattaa kummuta särkyneestä sydämestä, joka on jäänyt vähän suppuun. Sieltäkin on tie ulos: kärvistellä, suostua siihen mitä tapahtui ja sytyttää sydämen tuli uudelleen.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kirjani, kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Mitä hyötyä on meditoinnista? – Rauhoittaa yliaktiivisen harmoston, parantaa resilienssiä + 7 muuta syytä

Yksi tärkeimmistä hyvinvointipäätöksistä on antaa aikaa ja tilaa itselle. Tässä 9 tutkittua syytä, miksi jokaisen olisi hyvä meditoida.

Säännöllisellä meditoinnilla on valtavasti elämänlaatua parantavia vaikutuksia:

1. Hermoston tasapainotus

Meditointi auttaa rauhoittamaan yliaktiivisen hermoston ja laskee kehon stressitasoja. Se aktivoi parasympaattista hermostoa, joka vastaa kehon palautumisesta ja rentoutumisesta. Tämä tarkoittaa alhaisempaa sykettä, parempaa verenpainetta ja kehon yleistä tasapainoa.

2. Tunnesäätelyn parantaminen

Meditointi vahvistaa aivojen alueita, kuten etuaivokuorta ja mantelitumaketta, jotka vastaavat tunteiden säätelystä. Tämä tekee sinusta joustavamman stressaavissa tilanteissa, auttaa käsittelemään vaikeita tunteita ja lisää empatiaa.

3. Vähemmän stressiä ja ahdistusta

Meditointi vähentää kehon stressihormonin, kortisolin, tuotantoa. Tämä auttaa lievittämään ahdistusta ja ennaltaehkäisemään stressiperäisiä sairauksia, kuten unettomuutta ja ruoansulatusongelmia.

4. Keskittymiskyvyn ja muistitoimintojen vahvistuminen

Meditointi harjoittaa mieltä keskittymään ja pysymään läsnä hetkessä. Se parantaa tarkkaavaisuutta ja kognitiivisia kykyjä, kuten työmuistia, mikä tukee niin opiskelua kuin työtehoa.

5. Parempi unenlaatu

Meditaatio auttaa kehoa ja mieltä rauhoittumaan, mikä voi vähentää univaikeuksia ja lisätä syvän unen määrää. Hyvin nukuttu yö taas parantaa mielialaa, energiaa ja immuunipuolustusta.

6. Itsetuntemuksen syventyminen

Meditointi opettaa sinua kuuntelemaan omia ajatuksiasi ja tunteitasi ilman tuomitsemista. Tämä lisää itsetuntemusta ja auttaa tekemään tietoisempia valintoja elämässä.

7. Kehon ja mielen yhteyden vahvistuminen

Meditointi lisää tietoisuutta kehon tuntemuksista, mikä voi auttaa tunnistamaan jännityksiä ja kipuja ajoissa. Tämä edistää kokonaisvaltaista terveyttä ja auttaa ylläpitämään hyvää oloa.

8. Onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisääntyminen

Meditointi lisää serotoniinin ja endorfiinien, eli hyvän olon hormonien, tuotantoa. Se auttaa myös luomaan positiivisemman ajattelutavan ja lisäämään tyytyväisyyttä elämään.

9. Parempi resilienssi elämän haasteisiin

Meditointi kehittää kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin ja vastoinkäymisiin. Se antaa välineitä kohdata vaikeita hetkiä tyynemmin ja löytää ratkaisuja ilman ylireagointia.

Aloita meditointi jo tänään:

– Löydät Hidasta elämää -sovelluksen sisästä Hetki itselle -äänipalvelun, josta löytyy yli sata meditaatiota eri tarpeisiin.

– Hetki itselle -palvelun kaikki sisällöt (myös workshopit) saat käyttöösi 8,90€/kk tai 79€/vuosi. Voit hankkia tilauksen sovelluksen sisästä.

– Meditaatiot on teemoitettu Hetki itselle -palvelussa seuraavasti:

Lataa maksuton Hidasta elämää -sovellus TÄSTÄ. Voit hankkia tilauksen sovelluksen sisästä.

Jos etsii varmuutta asioissa, joissa sitä ei ole mahdollisuutta saada, jää helposti ahdistuksen vangiksi

Olen pohtinut paljon epävarmuutta työni äärellä. Autismipiirteisyyden ytimessä, monen pintapuolisen oireen taustalla on vaikeus sietää epävarmuutta.

Voimakkaat reaktiot rutiinien muutoksiin, korostunut tarve järjestykselle, mustavalkoinen ajattelu sekä vaatimuksista kieltäytyminen kumpuavat usein juuri tästä vaikeudesta autismikirjoon liittyvissä PDA (Pathological Demand Avoidance) -tyyppisissä oirekuvissa.

Neurotyypillisemmillä ihmisillä epävarmuuden sietokyky liittyy tutkitusti persoonallisuuteen ja yksilöllisiin eroihin negatiivisten tunteiden kokemuksessa. Toiset kokevat luontaisesti enemmän negatiivisia tunteita, kuten alakuloa, pelkoa ja ahdistusta. Epävarmuuden sietokyky on liitetty erityisesti ahdistuneisuuden tunteeseen.

Näin epävarmuus ja ahdistus liittyvät yhteen

Epävarmassa maailmassa heiluva puska voi merkitä nälkäiselle ihmiselle joko mahdollisuutta tai uhkaa: jänisateriaa tai saalistajaa. Ahdistuksen tunne toimii kompassina epävarmuuden edessä. Ahdistus tuntuu ristivetona, joka ohjaa lähestymään, mutta samaan aikaan olemaan varovainen. Sen tuottama fysiologinen tila on ylivirittyneisyys, joka valmistaa nopeaan toimintaan. Kaniini pitää pyydystää tai saalistajaa on päästävä karkuun.

Siinä missä autismipiirteiset kuormittuvat epävarmuudesta aivojen joustamattomuuden vuoksi, neurotyypillisemmillä erot epävarmuuteen suhtautumisessa liittyvät enemmän siihen, nähdäänkö epävarmuus uhkana vai mahdollisuutena. He, jotka pystyvät suhtautumaan epävarmuuteen mahdollisuutena, kykenevät sietämään sitä paremmin, kun taas epävarmuuden uhkana tulkitsevilla se laukaisee herkemmin katastrofiajatuksina ilmenevää tulevaisuudesta huolehtimista.

Epävarmuuden sietokyky on keskeinen tekijä myös monen ahdistuneisuushäiriön taustalla. Yleisessä ahdistuneisuudessa elämän epävarmuus tuottaa jatkuvaa ja kuormittavaa tulevaisuudesta huolehtimista; huolehtiminen on epätoiminnallinen tapa pyrkiä saamaan varmuuden tunnetta epävarmuuden tilalle.

Myös pakko-oireisessa häiriössä pakkotoiminnot palvelevat samaa tarkoitusta; ne tuottavat keinotekoista varmuuden tunnetta taustalla olevan epävarmuuden tunteen tilalle. Sosiaalisessa ahdistuksessa tilanteisiin liittyvä epävarmuus tuottaa voimakkaampaa jännittämistä. Jännittäminen on sitä voimakkaampaa, mitä enemmän tilanteeseen liittyy epävarmuutta – jos emme esimerkiksi tiedä, kuka tulee paikalle tai mitä tilanteessa tulee tapahtumaan.

Varmuuden hakeminen voi johtaa ahdistuksen voimistumiseen

Kirjoitin kirjassani Rohkaisukirja ujoille, että epävarmuus kuuluu elämään. Kukaan ei voi ennustaa, mitä huominen tuo tullessaan. Kun etsimme varmuutta asioissa, joissa sitä ei ole mahdollisuutta saada, jäämme helposti ahdistuksen vangiksi.

Esimerkiksi googlaamalla tämänhetkisiä oireitamme, emme koskaan saa lopullista varmuutta siihen elämän luonteeseen kuuluvaan epävarmuuteen, että joku päivä voimme sairastua vakavasti. Totean kirjassa myös, että elämään väistämättömästi liittyvään epävarmuuteen olisikin parempi pyrkiä muodostamaan suhdetta mieluummin vaikka kynttilän liekin kuin tietokoneen ruudun äärellä.

Epävarmuus ei ole virhetila

Monesti suhtaudumme epävarmuuteen kuin se olisi jonkinlainen virhetila, joka koskee vain meitä. Todellisuudessa epävarmuus on elämään liittyvä luonnon laki ja kaikille yhteinen kokemus, josta ei voi koskaan päästä kokonaan eroon.

Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme epävarmuuteen. Voimme valita, annammeko epävarmuuden lamaannuttaa vai pyrimmekö tekemään parhaan mahdollisen päätöksen epävarmuuden tunteesta huolimatta.

Epävarmuutta ei voi poistaa elämästä, sillä se kuuluu elämän luonteeseen. Sen sijaan voimme pyrkiä rakentamaan kypsempää suhdetta epävarmuuteen ja pyrkiä reagoimaan siihen rakentavammin:

1.Harjoittele pysähtymistä epävarmuuden äärelle. Kun huomaat murehtivasi huomista, kokeile pysähtyä, hengittää rauhassa ja maadoittua tähän hetkeen. Usein pelkkä huomion siirtäminen takaisin nykyhetkeen helpottaa oloa välittömästi ja läsnäolon säännöllinen harjoittaminen vähentää lopulta murehtimistaipumusta.

2.Näe epävarmuus myös mahdollisuutena. Epävarmuus ei ole vain uhka, vaan se sisältää myös uusia mahdollisuuksia. Kun opit suhtautumaan epävarmuuteen avoimemmin, epävarmuus voi muuttua tilaisuudeksi kasvuun tai johonkin odottamattoman hyvään.

3.Muista, että pahimmat pelkomme toteutuvat harvoin. Katastrofiajatusten uhkakuvat ovat usein liioiteltuja. Todellisuus osoittautuu useimmiten paljon lievemmäksi kuin suurimmat pelkomme. Lisäksi sinulla on todennäköisesti paljon enemmän selviytymiskykyä kuin, mitä arvioit epävarmuuden hetkellä.

Jos epävarmuus sosiaalisissa tilanteissa tuntuu tutulta, kurkkaa Jonin Rohkaisukirja ujoille.

10 syytä, miksi sinun kannattaa kertoa hänelle, että tykkäät hänestä

1. Koska saattaa olla, että hänkin tykkää sinusta

Entisen yläasteelaisten luokkajuhlassa selviää, että 15 vuotta aiemmin Tiina tykkäsi Terosta, mutta ei uskaltanut sanoa mitään, koska epäili Teron tykkäävän jostain toisesta (vaikka Tero menetti yöunensa juurikin Tiinaa ajatellen). Älä ole kuten Tero ja Tiina, vaan kerro ihastuksellesi tunteistasi. Se on ainoa keino, jolla saat vastauksen siihen ruokahalun ja yöunet pois vievään kysymykseen “tykkääköhän sekin musta”.

2. Vaikka et saisi vastakaikua tunteillesi, todennäköisesti imartelet ja nostat hänen itseluottamustaan

Ei ole jokapäiväistä saada kuulla, että joku tykkää sinusta. Sellaista osaa arvostaa korkealle. Kun avaa sydämensä, mutta saa pakit, se tuntuu pahalta. Vastapuoli ei silti koe sinua nolona, vaan mitä ilmeisimmin on otettu saamastaan huomiosta. Ehkä jopa pelastat hänen päivänsä. 98% tapauksessa uskallustasi kohdellaan arvostavasti. On tunnistettavaa, kuinka isosta ja herkästä asiasta on kysymys. Rohkeutesi on ihailtavaa.

3. Nostat omaa itseluottamustasi, koska teet jotain itsellesi tärkeää, vaikka se pelottaa suunnattomasti

Voit katsoa itseäsi peiliin ja todeta, että seurasit omaa sydäntäsi etkä hylännyt itseäsi. Menit kohti sitä mikä pelottaa, koska tiesit sen itsellesi tärkeäksi. Epävarmuus asiasta selkenee, koska valitsit piiloutumisen sijaan toimia. Riippumatta siitä, saatko tunteillesi vastakaikua, voit kokea ylpeyttä itsestäsi. Teit jotain, mikä ei todellakaan ole kaikkien teekuppi. Moni pakenee ja vaikenee, sinä valitsit toisin.

4. Voimistat teollasi yleistä hyvää

Tykkäämisen tunnustamisessa ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Elämme maailmassa, joka tuuttaa meille jatkuvalla syötöllä väkivaltaa, sortoa, ahneutta, ilkeyttä ja eripuraa. Sen keskellä on huutava tilaus kokemuksille, joiden ytimessä on kaipaus aitoon yhteyteen ja rakkauteen. Tunnustamalla tunteesi ääneen, edistät osaltasi tällaista ilmastoa. Väitän, että se on meille tärkeämpää, kuin yksikään uutinen maailmanpolitiikasta tai sodasta. Se, että uskallamme sanoa toisillemme herkkiä ja hyviä asioita.

5. Ymmärrät selkeämmin, että pystyt kohtaamaan vaikeita asioita

Kun teet jotain itsellesi vaikeaa ja suoriudut siitä, ymmärrät, että sinulla on kyky mennä läpi asioista, jotka eivät ole helppoja. Tykkäämisen tunnustaminen on niin vaikea rasti, että jos sen selvittää, kykenee myös moneen muuhun. Vaikka jokin pelottaa ja tuntuu vaikealta, pystyt silti selviämään siitä. Eikä lopputulos lopeta elämääsi tai määrittele identiteettiäsi.

6. Olet esimerkillinen

Otamme valtavasti vaikutteita muista ihmisistä. Se, että sanoitat ääneen tunteesi ihastuksellesi, on jotain mistä lukemattomat muut ihmiset unelmoivat omalla kohdallaan. Se, että sinä todella teet sen, osoittaa heille sen, että se on mahdollista myös heille. Toisinaan kaipaamme rohkaisua ja tönäisyä. Se tulee siitä, että näemme muiden ihmisten tekevän asioita ja selviävän niistä. Voit toimia esimerkkinä jollekin, minkä seurauksena joku toinen uskaltaa kurottaa kohti kaipaamaansa yhteyttä ja rakkautta.

7. Herkistät omaa havainnointikykyäsi ja ruokit luovuuttasi

Kun tunnustaa tykkäävänsä, on äärimmäisen herkillä ja haavoittuvaisena. Tällainen voimistaa myös kokemusta itse elämästä. Tunnet herkemmin ja aistit tarkemmin ympäristöä. Jos haluat, tämän nousevan herkkyyden voi purkaa luovaan tekemiseen, joka puolestaan synnyttää virtausta mielen ja kehosi välillä. Kun tunteet ovat piripinnassa, niiden kanssa on mahdollista tanssia ja seilata ilman, että ne rikkovat sinua. Päinvastoin, saat aistia ihmisenä olemisen ihmettä ja ihanuutta. Kanavoida virtausta luovaan tekemiseen.

8. Otat askeleen lähemmäs toista ihmistä

Avatessasi sydämesi, avaat myös haarniskasi. Teet selväksi toiselle ihmiselle, että olet auki ja avoin. Otat tietoisen riskin, että sinua haavoitetaan, mutta luotat siihen, että niin ei tapahdu. Kun kerrot tykkääväsi toisesta, otat valtavan askeleen lähemmäs toista ihmistä ihmisenä.

9. Sukellat syvemmälle itseesi

Kun otamme askeleita lähemmäs muita, sukellamme salakavalasti myös syvemmälle itseemme. Se hetki, kun kerrot tunteistasi, voi opettaa suunnattoman tärkeitä asioita itsestäsi. Saatat huomata, että kykenet vaikeassakin tilanteessa olemaan rauhassa, hengittämään ja pitämään itsesi kasassa. Voit olla itsesi puolella ja pitää itse itseäsi kädestä kiinni (ehkei kuitenkaan konkreettisesti, koska toinen saattaa hämääntyä moisesta), vaikka pelottaa.

10. Valitset pelon sijaan rakkauden

Tähän ei lisättävää.

Sen lisäksi, että kannattaa uskaltautua kertomaan toiselle, että tykkäät, muitakin hankalia ja tärisyttäviä tunnetiloja kannattaa opetella sietämään. Tutustu aiheeseen lisää Harri-Pekan kirjassa Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita -kirjasta.