Elämyshakuinen erityisherkkä kaipaa samaan aikaan turvallisuutta ja seikkailua

Moni ajattelee, että erityisherkkyys tarkoittaisi automaattisesti hiljaista ja rauhallista elämää, mutta noin 30 % erityisherkistä on elämyshakuisia (sensation seeking). Olen yksi heistä.

Herkän elämyshakuisuus tarkoittaa, että me kaipaamme vaihtelua, jännitystä ja uusia kokemuksia – mutta yhtä aikaa meidän hermosto kuormittuu helposti. Tästä syntyy usein suuri sisäinen ristiriita, kun sama ihminen haluaa sekä turvallisuutta että seikkailua.

Psykologian tohtori ja herkkyystutkija Elaine Aronin mukaan elämyshakuisessa erityisherkässä yhdistyvät herkän näkemyksellisyys ja elämyshakuisen into sekä uteliaisuus.

Itse en tunnista kaikkia elämyshakuisuuteen liitettyjä piirteitä itsestäni, mutta toiset kolahtavat vahvasti. Esimerkiksi rutiinit ovat itselleni tärkeitä. Ne tuovat turvaa ja selkeyttä elämääni. Samaan aikaan liika paikalleen pysähtyminen ja elämän oravanpyörämäisyys ahdistavat. Kaipaan vapauden tunnetta. Tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta samalla uusien ihmisten kohtaaminen houkuttelee.

Miten elämyshakuisuus voi näkyä erityisherkässä?

Voimakas halu suurien tunteiden äärelle ja nauttia niiden väriloistosta kaikessa kirjavuudessaan.
Kaipuu vaihteluun sekä syviin elämyksiin esimerkiksi matkustelun, taiteen tai musiikin myötä.
Vahva uteliaisuus ja innostuminen uusista asioista, projekteista tai vaikkapa uusista ravintoloista.
Kaksijakoisuus – kaipaa vaihtelua, mutta voi uupua, jos tekemistä on liikaa.
Syvä kokemus elämyksistä – konsertti, luontoretki tai matka voivat tuntua erityisen merkityksellisiltä ja jäädä pitkäksi aikaa mieleen.
Tarve tasapainolle – innostuksen jälkeen on usein pakko saada palautumista ja rauhaa.
Intensiivisyys – elämykset, riskit ja tunteet koetaan vahvasti, mikä tekee elämästä rikasta, mutta joskus myös ailahtelevaa.

Mitä elämyshakuisuus ei ole erityisherkillä?

Erityisherkän elämykset eivät vaadi yleensä fyysisiä riskejä, extreme-lajeja tai tarkoita adrenaliinihakuisuutta. Elämyshakuiset herkät haluavat usein kokea ja nauttia uusista kokemuksista turvallisesti.

Aronin mukaan, jos ihminen on vain elämyshakuinen eikä erityisherkkä, hän todennäköisesti ottaa enemmän uhkarohkeita riskejä, sillä hän ei herkän tavoin ehkä pysähdy harkitsemaan tilannetta ja päätöksiään etukäteen. Eikä hän tarvitse yhtä paljon aikaa palautuakseen.

Elämyksenhakuisen ja ei-elämyksenhakuisen erityisherkän selkein eroavaisuus lienee se, että toinen tarvitsee säännöllisesti uusia elämyksiä sekä seikkailuja. Toinen taas on helpommin tyytyväinen siihen, mitä on sekä nauttii tavallisesta ja turvallisesta arjesta.

Miksi itsensä tunnistaminen on tärkeää?

Elämyshakuisten erityisherkkien sisäinen ristiriita on suuri, joten meidän on usein haastavaa tunnistaa potentiaalinen ja kapeahko vireystilamme. Suora ja osuva lainaus Aronin kirjasta, jonka allekirjoitan täysin: ”Tuntuu kuin minulla olisi aina toinen jalka kaasupolkimella ja toinen jarrulla!”

Oma elämyshakuisuuteni johtaa helposti siihen, että ahmin liikaa uusia asioita sekä kokemuksia ympärilleni ja uuvun. Joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni siitä, että väsyn herkästi myös niihin mukaviin asioihin.

On muistettava, että elämyshakuisuus on herkkyyden tavoin ominaisuus, jota on mahdoton millään kytkimellä sammuttaa, vaan se on synnynnäinen tapa lähestyä asioita. Täytyy vain mahdollisimman hyvin tuntea itsensä, olla läsnä ja kuunnella sekä kehon että mielen tarpeita.

Suurimpana haasteena on innostumisen ja jaksamisen tasapainottaminen. Tämä yhdistelmä on usein sellainen, jota ulkopuolisen on myös haastavaa ymmärtää.

Älä kuitenkaan yritä sammuttaa kumpaakaan puolta itsessäsi, vaan ruoki niitä sopivissa määrin – unohtamatta kummankaan olemassa oloa. Älä tee puolivillaisia kompromisseja kahden piirteesi välillä, molemmat ovat huomionarvoisia.