Kannattaa olla utelias! – Saatat tulla onnellisemmaksi ja stressata vähemmän

”Kuka sä oot? Missä sä asut? Saanko mä tulla teille kylään? Lapsuuteni vakiokysymyksiä, joita esitin ompelija-äitini asiakkaille. Kyseleminen kannatti, pääsin kylään ja tutustuin uusiin koteihin sekä uusiin ihmisiin.

Lapselle uteliaisuus on luontaista ja luonnollista. Tuhansia kysymyksiä, silmiin tapittamista ja taas lisää kysymyksiä. Utelias lapsi oppii ja voi hyvin. Edellyttäen, ettei hänen kyselyintoaan latisteta ja että hän saa kysymyksiinsä vilpittömiä vastauksia.

Utelias aikuinenkin oppii ja voi hyvin. Joidenkin tutkimusten mukaan uteliaat stressaantuvat muita harvemmin ja ovat myös muita onnellisempia. Toki uteliaisuudellakin on rajansa, joiden ylittäminen kääntää plussat miinuksiksi ja hyvä tarkoitus muuttuu juoruilu- sekä ”nenänjokapaikkaantyöntämistarkoitukseksi”.

Näin vuoden pimeimpään aikaa rohkaisenkin sinua kokeilemaan mahdollisten raskauden tunnetta lisäävien ajatustesi keventämistä uteliaisuuden avulla. Uteliaisuuden omaa itseäsi kohtaan? Nälkäisesti ja intohimoisesti. Onhan sinulla lupa työntää nenäsi omiin asioihisi sekä tunteisiisi. 

Olet itsesi äärellä yllätysten äärellä. 

Oletan olevamme kuolemaamme saakka itsellemmekin osittaisia salaisuuksia. Voimme halutessamme kuitenkin tutustua isoon osaan noista salaisuuksista. Kannattaa haluta, sillä pimeästä ja raskaasta tulee iloisempaa ja keveämpää.

Terve uteliaisuus itseä kohtaan on aitoa, vilpitöntä ja hyväksyvää, kuten kaikkia ja kaikkea muutakin kohtaan. Puhkianalysointi, arvostelu ja syyttely lamaannuttavat, aiheuttaen ainoastaan  riittämättömyyttä, suoranaista huonoutta ja pahaa oloa.

SINÄ OLET ENEMMÄN

Pommita itseäsi lapsen tavoin lukemattomilla kummallisillakin kysymyksillä. ”Kuka mä oikein oon? ”Missä mun koti on? Mitä mulle kuuluu? Saanko tulla mun luo kylään? Mitä mä haluan ja mitä mä rakastan?”

“Lapselliset” ja järjettömältä tuntuvat kysymykset voivat pysäyttää sinut todellisten yllätysten äärelle. Kysymyksiä kannattaa tarkentaa ja syventää, se voi lisätä ymmärrystä itsestä, omista ajatusmalleista ja tekemisistä.

Sinä olet enemmän –ajatus ei tarkoita, ettetkö olisi hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olet. Sinussa vain on varmasti ominaisuuksia ja vahvuuksia, jotka lymyävät piiloissaan. Joista olisi suurta iloa ja hyötyä itsesi lisäksi myös muille. Rohkaisen sinua uteliaiseen vahvuuksiesi etsimiseen ja kokeilemiseen. Kuten rakas ystäväni totesi ”Et voi tietää, osaatko soittaa pianoa, jos et ole koskaan kokeillut.” Kyseisen taidon kohdalla lisäisin kuitenkin mielelläni, ”jos et ole koskaan kokeillut etkä treenannut.”

Olen ollut pudota tuolilta useankin kerran, kun joillekin valmennettavilleni on ollut mahdotonta nimetä kahta, saati viittä, vahvuuttaan. Emmekö me tunnista tai vain tunnusta omia vahvuuksiamme? Olemmeko sokeita? Ovatko ne liian lähellä? Liian itsestään selviä? Liian vaatimattomia? Estääkö tunnustamista uskomus, ettei itseään saa kehua, ettei vain luulla ylpeäksi? Vai se, että se olisi noloa?

Vaatimattomuus ei kaunista, se kutistaa.

TUNTEIDEN ÄÄRELLÄ

Myös omien tunteiden äärellä kannattaa olla utelias. Jos sinussa herää tunne jostain sellaisesta, mitä toinen sanoi tai teki, kertoo se enemmänkin sinusta itsestäsi, ei niinkään siitä toisesta.

Tunteisiin on aina syy ja ne ovat aina totta. Toisin kuin usein itse asia, joka on tunteen herättänyt. Siksi tunteet on tärkeä kohdata ja hyväksyä sellaisenaan. Arvottamatta, raakana ja välillä kipeääkin tekevinä. On tärkeää kysyä uteliaasti, mitä tunteella on meille kerrottavanaan. Itsestämme.

Etäännyttäminen on hyvä keino katsella itseään ja tunteitaan ikään kuin ulkopuolisena. Itsestä ulkoistettu utelias ja hyväksyvä ja havainnointi lievittää vaikeiden tunteiden, ahdistuksen ja pelkojen kohtaamista.

Kun saan itseni kiinni vaikkapa kateudesta, josta olen luullut olevani vapaa, kuvittelen olkapäälleni pienen ukkelin. Ukkeli puhuttelee minua uteliaan ilkikurisesti. “Katsos vain Eija, sinusta löytyy vielä näillä kilometreillä tuollaisiakin tunteita. Onpas yllättävää ja mielenkiintoista.”

Ukkelini saa minut melko nopeasti hyvälle tuulelle, jolloin ikävä tunne lientyy. Häpeänsietokykykin on mielestäni kohentunut. Olen oppinut nauramaan itselleni lempeää ja hersyvää naurua. Ukkelistani en luovu. Koskaan. Se saa pimeästäni valoisampaa ja raskaastani keveämpää.


Odotan innokkaasti tapaavani sinut Löydä Sun Juttusi -valmennuksissani, joihin voit tutustua täältä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: