Sivu 26 – Hidasta elämää

Huijarisyndrooma ei ole vain epävarmuutta – miksi usko omiin kykyihin horjuu?

Uusi työtehtävä jännittää, opintojen aloitus aiheuttaa epävarmuutta tai tuleva esiintyminen saa pohtimaan omaa osaamista. Epävarmuus uuden edessä on normaalia ja kuuluu ihmisyyteen. Mutta entä jos tunne ei koskaan väisty? Entä jos ajatus omasta osaamattomuudesta kalvaa eikä väisty, vaikka todisteita päinvastaisesta tulee yhä uudelleen?

Siinä kohtaa puhutaan huijarisyndroomasta. Se ei ole vain hetkellistä epävarmuutta, vaan sitkeä ajatusmalli, joka ei väisty hyvien onnistumisen kokemusten myötä.

Menestyvän Relove-kierrätysvaatekonseptin perustaja, yrittäjä Noora Hautakangas kuvaa kamppailuaan huijarisyndrooman kanssa Johanna Elomaan kirjoittamassa elämäkerrassa Noora Hautakangas – huijarisyndroomasta huolimatta (Bazar/Hidasta elämää, 2025):

“Pian joku sanoo ääneen sen, mitä varjo kuiskii korvaani: kaikki on onnenkantamoista. Taas kerran pelkkää valtavaa vahinkoa. Huijasin kaikkia. Ja herranjumala, jonain päivänä minä jään vielä kiinni.”

Mikä huijarisyndrooma oikeastaan on?

Erikoispsykologi Satu Pihlaja kuvaa kirjassa huijarisyndroomaa ajatusvinoumaksi. Siitä kärsivä ei kykene sisäistämään omaa osaamistaan tai saavutuksiaan. Sen sijaan hän uskoo, että on päätynyt asemaansa sattumalta, liiallisen työnteon avulla – tai jopa muita huijaamalla.

Tyypillisiä ajatuksia voivat olla:

”Olen huono.”
”En oikeasti osaa.”
”Muut luulevat minun olevan pätevä, mutta kohta paljastun.”

Nämä ajatukset voivat hiipiä jokapäiväisiin tilanteisiin: palavereihin, tapaamisiin, sähköpostin kirjoittamiseen. Ihminen ei löydä rauhaa, vaan joutuu todistelemaan jatkuvasti itselleen ja muille, että on riittävä ja osaava.

Ero tavalliseen epävarmuuteen

Jokainen meistä kokee joskus epävarmuutta. Uusi tilanne voi herättää kysymyksen: ”Selviänkö tästä?” Usein tunne hälvenee, kun saa kokemusta ja onnistumisia.

Huijarisyndroomassa epävarmuus ei kuitenkaan väisty. Se jää pysyväksi taustameluksi ja vääristää käsitystä itsestä. Ihminen ei usko omiin onnistumisiinsa, vaan selittää ne tuurilla, liialla vaivannäöllä tai muiden hyväntahtoisuudella. Tämä kuluttaa voimia ja voi estää tarttumasta uusiin mahdollisuuksiin.

Mistä huijarisyndrooma kumpuaa?

Pihlajan mukaan huijarisyndrooman taustalla voi olla lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia, esimerkiksi: huomion tai palautteen puute, mitätöidyksi joutuminen tai varjoon jääminen, kokemus siitä, ettei oma panos ole ollut merkityksellinen.

Aikuisena huijarisyndrooma aktivoituu usein suurissa käännekohdissa – uuden työn alkaessa, ylennyksen jälkeen, opiskelupaikan saamisen myötä tai palatessa vanhempainvapaalta työelämään. Huijarisyndrooma kytkeytyy erityisesti suorittamiseen ja näyttämisen paikkoihin.

Miksi huijarisyndrooma olisi tärkeä tunnistaa?

Huijarisyndrooma ei ole vain harmitonta epävarmuutta. Se voi estää tekemästä asioita, joissa voi päästä kehittymään ja haastamaan itseään. Ihminen, joka jatkuvasti epäilee kykyjään, saattaa esimerkiksi jättää hakematta työpaikkaa, johon hän olisi täysin kykenevä.

Ensimmäinen askel on tunnistaa tämä: huomaanko toistuvasti ajattelevani, etten osaa – vaikka näyttöjä osaamisesta on? Seuraava askel on pysähtyä kyseenalaistamaan nämä ajatukset: onko tämä totta vai ajatusvinouma?

Toimi huijarisyndroomasta huolimatta

Huijarisyndrooma ei määritä ihmistä lopullisesti. Kun sen tunnistaa, siihen voi alkaa suhtautua lempeän kriittisesti ja omia ajatuksia voi alkaa kyseenalaistaa. Oman osaamisen sisäistäminen ja realistisen palautteen vastaanottaminen auttavat vähitellen murentamaan vääristyneitä uskomuksia.

Noora Hautakangas on omassa elämässään huomannut, mikä voima on sillä, että uskaltaa puhua asiasta:

“Sen jälkeen kun aloin puhumaan huijarisyndroomasta avoimemmin muiden yrittäjien kanssa, ymmärsin, miten moni kamppailee samanlaisten ajatusten kourissa. Tällainen vertaistuki on äärimmäisen tärkeää. Myönteisen palautteen kuuleminen toiselta ”huijarilta” on erityisen uskottavaa.”

Huijarisyndrooma ei ole lopullinen tuomio – se on mielen tapa, jota voi muuttaa. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä osaavaksi, riittäväksi ja omalle paikalleen kuuluvaksi.

Yrittäjä, Relove-kierrätyskonseptin kehittäjä, entinen Miss Suomi ja media-ammattilainen Noora Hautakangas kertoo oman tarinansa Johanna Elomaan kirjassa Noora Hautakangas – huijarisyndroomasta huolimatta (Bazar/Hidasta elämää, 2025).

Kuuntele nyt MAKSUTTA Noora Hautakangas – huijarisyndroomasta huolimatta -kirja, joka auttaa ymmärtämään omia toimintamalleja, asettamaan rajoja lempeän jämäkästi sekä pitämään hyvää huolta itsestä ja omasta jaksamisesta.

Kirja ja kaikki muut BookBeatin sisällöt on nyt kuunneltavissa MAKSUTTA käyttämällä koodia hidastaelamaa TÄMÄN LINKIN KAUTTA. Koodi on voimassa 31.7.2026 saakka.

Etukoodi on lunastettavissa 31.7.2026 asti ja koskee BookBeatin uusia ja palaavia asiakkaita, joilla ei ole ollut aktiivista tilausta viimeisen 6 kuukauden aikana. 60 päivän kokeilujakson aikana saat kuunnella ja lukea yhteensä 40 tuntia. Edun jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti valitun paketin mukaisesti alkaen 10,99 €/kk. BookBeatilla ei ole sitovaa määräaikaa. Etu ei koske aktiivisia tilauksia.

Luontoyhteyden vaaliminen on helppo hyvinvointiteko

Kun on kasvanut luonnon keskellä, metsässä seikkaillen ja marjoja popsien, järvellä polskien ja monenlaisia metsän eläimiä ihmetellen, luulisi luontoyhteyden säilyvän läpi elämän. Sisäinen tarve rauhoittua luonnon äärelle ja kunnioittava luontosuhde varmasti säilyykin, mutta arjen viedessä mennessään voi yhteys luontoon jäädä taka-alalle.

Kun päivät kuluvat seinien sisällä, matkat taitetaan autolla tai julkisilla kulkuneuvoilla ja vapaa-aika hurahtaa arjen asioita hoidellessa, voi aika luonnon äärellä jäädä hyvin vähäiseksi. Arjen keskellä, kun tahti puuskututtaa, niskoja kiristää ja päätä jomottaa, ei tule useinkaan ajatelleeksi, että hetki luonnossa voisi olla paras lääke tunkkaiseen oloon.

Luonnossa yhteen sointuvat värit, luonnon kauniit muodot ja metsän asukkien äänet saavat pysähtymään hetkeen, aistimaan ympäristöä. Luonto tarjoaa huomaamatta mahdollisuuden päästä pois oman pään sisästä tai suorittamasta arjen askareita. Sanon usein, että silloin, kun on eniten kiire, nimenomaan tulisi kävellä työmatkat tai poiketa illalla polulle. Pieni hidastaminen maksaa itsensä hyvinvointina takaisin, mikä taas tuo lisää virtaa tiukkoihin tilanteisiin. Huomaat, että eihän juuri tässä hetkessä ole kiire mihinkään.

Miten sitten vaalia luontoyhteyttä? Jos metsään pääseminen on liian monen mutkan takana, voi luontoon pysähtyä muinkin tavoin. Hetki rannalla veden liplatusta katsellen tai lenkki rauhallisemmalla polulla ovat hyviä tapoja rauhoittaa mieltä ja kehoa. Myös kaupungin laitamilta voi löytää paikkoja, joissa maadoittua ja pysähtyä hetkeksi osaksi ympäröivää luontoa. Ehkä osa viikon harrastuskerroista voisi tapahtua raittiissa ulkoilmassa eri vuodenaikoja ihmetellen?

Rohkeimmat yhteyden etsijät ehkä hieman halaavat vastaan tulevaa, jykevää ja kaiken nähnyttä vanhaa puuta — kannattaa kokeilla, metsässä se onnistuu salaa muiden katseilta. Luonto on tehokas lääke stressiin, ahdistukseen ja väsymykseen. Luonto on helposti saavutettavissa, eikä siitä nauttiminen maksa mitään. Kun ymmärtää luonnon terapeuttisen vaikutuksen, myös arvostus tätä puhdasta kauneutta kohtaan kasvaa ja halu huolehtia ympäristöstä lisääntyy. Olemme osa luontoa, olemme osa sen kauneutta.

Millainen yhteys sinulla on luontoon? Kaipaatko aikaa luonnossa?

Mitätöitkö tiedostamattasi itseäsi? – Näin se näkyy käytännössä

Itsensä mitätöiminen tapahtuu usein tiedostamatta, mutta sillä on lopulta pitkäaikaisia seurauksia. Tämä on toki tuttua allekirjoittanellekin. Itseni pienentäminen oli sellaista jatkuvaa pientä ”himmaamista” – etten vaan olisi liikaa. Ja sillä oli tietysti seurauksensa, ennenkaikkea minulle itselleni.

Itse koen, että isoimmat seuraukset liittyivät ihmissuhteisiin ja rakkauteen. Se toi lopulta elämään varsin paljon ahdistusta, sillä kokoajan sai vähän jännittää, että mikä minussa olisi viallista. Häpesin monia täysin inhimillisiä tunteita ja tarpeitani. Pidin niitä itsessäni jotenkin heikkouksina, jotka olisi pitänyt korjata. Yritin liikaa etsiä toisesta ihmisestä varmistusta sille, että olenko rakastettava. Ja vaikka se on täysin inhimillistä, se kuitenkin lähti siitä ajatusvääristymästä, että minun täytyy vääntää itseäni mutkalle saadakseni sen ”palkinnon”.

Seurauksena koin oloni vaan entistä ahdistuneemmaksi.

Mitätöinti sanoo alitajuisesti:

“Minun kokemuksellani ei ole väliä”

Terve itse arvostus ei ole koskaan kenenkään yläpuolelle asettumista. Se ei ole myöskään suodattamatonta räiskyntää. Mutta kyllä täällä ihminen oman tilansa ja paikkansa saa ottaa, ja antaa sen siten myös toisillekin. Se ei ole ylimielisyyttä, kuten monesti ehkä pelkäämme.

Terve itsearvostus on oman kokemuksen arvostamista ja lopulta se on myös TEKOJA jotka tuovat elämäämme selkeyttä ja merkityksellisyyttä.

Tiedän todella hyvin että terve itsearvostus ei ole mikään sormien napsautus temppu, varsinkin jos taustalla on sydämen särkymisiä ja ehkä jo lapsuuden kodissa opittuja selviytymisrooleja.

Mitätöitkö itseäsi?

Väheksyt tai tuomitset tunteitasi ja tarpeitasi
Mitätöit omia rajojasi etkä pysy niissä
Yrität äkkiä päästä eroon vaikeista tunteista kuulematta onko niillä jotain kerrottavaa
Et pysähdy kuuntelemaan mitä oikeasti tarvitsisit tai mikä tuntuu sinulle oikealta
Jos on kohdannut elämänsä varrella paljon mitätöintiä (ja varsinkin itselle merkityksellisiltä henkilöiltä) alkaa mitätöinti sisäistymään ja kääntyy itsensä mitätöinniksi.

Pysähdy hetkeksi miettimään, että mitä seurauksia itsesi mitätöinnillä on pitkällä aika välillä? Esimerkiksi puolen vuoden päähän tai vuoden päähän?

Entä mitä taas terve itsearvostus voisi tuoda elämääsi? Mitä ehkä uskaltasit? Mitä putoaisi pois?

Voimaantumisen muistilista

Minulla on oikeus kertoa tarpeistani ja toiveistani: silloinkin kun toinen pitää niitä liiallisina ja silloinkin kun itse ajattelen etten saisi tarvita
Minulla on oikeus kieltäytyä asioista jotka eivät tunnu itselle hyvältä tai omien arvojen mukaiselta
Minulla on oikeus puolustaa ja selittää käyttäytymistäni sekä pysähtyä tunnustelemaan milloin se on viisasta ja milloin on parempi antaa olla
Minulla on oikeus tehdä omat valintani elämässä, vaikka ne eivät olisi tyypillisiä tai jonkun olisi niitä vaikea ymmärtää
Minulla on oikeus pyytää tukea ja apua, ja ymmärtää että muilla on oikeus kieltäytyä – se ei tarkoita että minussa olisi jotain vikaa
Minulla on oikeus tuntea mitä tunnen – tunteet eivät määritä minua ihmisenä. Ymmärrän, että vaikka tunteeni ovat ok, ne eivät oikeuta minua toimimaan ilkeästi tai aggressiivisesti
Minulla on oikeus tehdä virheitä, oppia, pyytää anteeksi ja muuttaa mielipidettäni
Minulla on oikeus kasvuun, se ei tee aiemmasta itsestäni huonoa tai väärää

Katso kirjoitajalta myös: Parisuhteen keskustelukortit.

Näin erityisherkkyys näkyy parisuhteessa – Lempeät vinkit molemmille osapuolille

Erityisherkkyys (HSP, Highly Sensitive Person) voi näkyä parisuhteessa monin tavoin, sekä vahvuuksina että haasteina. Jokainen erityisherkkä on tietenkin yksilö, mutta yleisiä piirteitä löytyy.

Tätä teemaa ja näitä kysymyksiä voi yhtä hyvin tarkastella, vaikket olisi juuri nyt itse suhteessa. Itsetuntemus auttaa tulevaisuutta ajattelen ja tietoisuuden lisääntyminen vaikuttaa siihen, miten suhtautua itseen, herkkyyten ja mahdolliseen parisuhteeseen.

Elaine Aron on tutkinut paljon erityisherkkyyttä myös parisuhteen näkökulmasta (Erityisherkkä ja parisuhde). Olen myös itse erityisherkkä ja tällä hetkellä parisuhteessa, joten kirjoitan myös omiin kokemuksiini pohjautuen.

Herkän vahvuudet parisuhteessa

Syvä tunteiden kokemus: erityisherkkä eläytyy vahvasti, mikä voi usein tuo suhteeseen lämpöä, myötätuntoa ja läheisyyttä.
Empatia ja kuuntelutaito: herkkä osaa huomioida toisen tunnetiloja hienovaraisesti ja olla tukena.
Hienovaraisten vivahteiden huomaaminen: esimerkiksi äänensävyt, eleet ja pienetkin muutokset toisen käytöksessä tulevat huomatuiksi. Tämä voi vahvistaa yhteyttä ja auttaa ratkaisemaan ristiriitoja ennen kuin ne kasvavat suuriksi.
Sitoutuneisuus ja syvyys: moni erityisherkkä ei viihdy pinnallisessa suhteessa, vaan hakee aitoa läheisyyttä ja merkityksellistä yhdessäoloa.

Mahdolliset haasteet

Ylikuormittuminen: arjen kiireet, jatkuva yhdessäolo tai riidat voivat kuormittaa herkkää enemmän kuin kumppania. Hän saattaa tarvita enemmän omaa tilaa ja palautumisaikaa.
Ristiriitojen voimakas kokeminen: pienetkin erimielisyydet voivat tuntua hyvin raskailta ja viedä energiaa.
Tarve rauhalle ja turvallisuudelle: erityisherkkä voi välttää konflikteja, mikä voi joskus johtaa asioiden patoamiseen.
Ylihuolehtiminen tai yliajattelu: herkkä saattaa analysoida kumppanin sanomisia tai eleitä enemmän kuin toinen tarkoittaa.
Kyllästyminen: erityisherkät ovat keskimäärin muita pitkästyneempiä suhteissaan. Tylsistymisen taustalla on se, että herkkä jää suhteessa usein kaipaamaan merkityksellisyyttä ja syvällisiä keskusteluja – ilman tätä yhteyttä, etenkin elämyshakuinen herkkä helposti pitkästyy.

Hyvinvoivan parisuhteen kannalta

Herkän kannattaa olla avoin ja kertoa avoimesti tarpeistaan: tilasta, palautumisesta ja tavasta käsitellä asioita rauhassa. Lisäksi toimiva viestintä auttaa esimerkiksi sopimaan ja käsittelemään riidat lempeästi ja rauhallisesti.

Herkkyys voi olla suhteelle valtava voimavara – se tuo suhteeseen syvyyttä, lämpöä ja kyvyn kokea rakkautta hyvin intensiivisesti.

On tärkeää, että kumppani nimenomaan ymmärtää herkkyyden luonteen, eikä näe sitä “ylireagointina”. Puolison ei myöskään kannata heti pelästyä herkän avoimuutta, suuria tunteita ja intensiivisyyttä, vaan olisi hyvä sallia herkän olla sellainen kuin on.

Lisäksi toiselta osapuolelta tarvitaan kärsivällisyyttä, empatiakykyä ja aitoa halua tutustua herkkyyden moniin ominaisuuksiin. Pienet asiat merkitsevät herkälle paljon. Läsnäololla, huomionosoituksilla, kosketuksella, äänenpainolla, katseilla ja sanavalinnoilla on suuri merkitys.

Kun alun tunnemyrskystä selviää, herkän kanssa on mahdollisuus aitoon, merkitykselliseen ja syvään parisuhteeseen. Me herkät annamme toiselle paljon sekä tarjoamme hyvin rikasta ja värikästä elämää. Ja koska rakastamme läheisyyttä ja toisen huomioimista, erityisherkkä harvoin jättää ketään kylmäksi!

Meiltä erityisherkiltä saa usein sellaista rakkautta ja lämpöä, jonka syvyyttä ei voi ymmärtää, ellei sitä itse koe.

Vinkkejä erityisherkälle itselleen

Tutustu itseesi. Itsetuntemus on jälleen lähtökohta kaikelle.
Tunnista oma kuormitusrajasi – kun alat väsyä, pyydä taukoa ajoissa, ettei ärtymys kasva.
Pidä huolta palautumisesta – varaa säännöllisesti aikaa yksinoloon, luontoon tai rauhoittaviin rutiineihin.
Harjoittele sanoittamista – kerro kumppanille, mitä tunnet ja tarvitset (“Tarvitsen hetken hiljaisuutta”, “Voitko halata?”)
Unohda överiempatia. Erota omat tunteet toisen tunteista – herkkyys imee helposti kumppanin mielialat, joten muistuta itseäsi, että kaikki tunteet eivät ole sinun vastuullasi.
Anna armoa itsellesi – herkkyys ei ole heikkoutta, vaan luonteenpiirre, jossa on paljon vahvuuksia.
Luota itseesi ja intuitioosi.
Puhu avoimesti herkkyydestäsi äläkä yritä olla jotain muuta.
Uskalla heittäytyä äläkä pelästy, jos alun huuman jälkeen tunteet hieman viilenevät.
Älä tyydy. Ansaitset vain parasta.

Vinkkejä kumppanille

Kysy tarpeista – sen sijaan, että arvailet, kysy: “Mitä tarvitset nyt, rauhaa vai juttelua?”
Anna tilaa – älä tulkitse vetäytymistä torjunnaksi, vaan ymmärrä sen olevan palautumiskeino.
Puhu lempeästi – herkkä reagoi voimakkaasti sanojen sävyyn, joten rauhallinen puhetapa helpottaa ristiriitojen selvittämistä.
Vältä vähättelyä – “Älä ylireagoi” tai “Olet liian herkkä” satuttavat. Sen sijaan tunnusta kokemus: “Ymmärrän, että tämä tuntuu sinusta isolta.”
Arvosta herkkyyttä – näe, että kumppanisi tarkkanäköisyys, empatia ja syvä läsnäolo ovat lahjoja suhteelle.

Yhteinen muistilista

Sopikaa palautumisajasta – esimerkiksi ilta, jolloin toinen saa olla rauhassa ja toinen touhuaa omiaan.
Luokaa “turvapaikka” – paikka tai tapa, johon voitte palata riidan aikana (esim. “otetaan 10 minuutin tauko ja jatketaan rauhassa”)
Muistakaa sanoa hyvät asiat ääneen – erityisherkkä kokee helposti raskaammin negatiiviset hetket, joten myönteisen huomioiminen tasapainottaa.
Juhlistakaa pientäkin hyvää – herkälle pienet hetket voivat olla suuria, joten antakaa arvoa niille.

Haluatko apua erityisherkkyytesi kanssa? Tutustu Annukan Lempeämpi valmennukseen ja lataa maksuton Herkkyys voimavaraksi -työkirja.

Kurkkaa myös Annukan kirja Matka itsesi puolelle .

Terapeutti vastaa: Miksi yhteisvanhemmuus narsistisen ihmisen kanssa ei toimi?

Kolmannessa Terapeutti vastaa -tekstissäni vastaan Instagram-tilini ( @jenni_kiviniemi ) seuraajalta tulleeseen kysymykseen satuttaviin ja narsistisiin suhteisiin liittyen: Miksi yhteisvanhemmuus narsistisen ihmisen kanssa ei toimi?

Aluksi on tärkeä tiedostaa yhteisvanhemmuuden perustuvan ajatukseen, jossa molemmat vanhemmat toimivat lapsen edun mukaisesti ja pystyvät tekemään yhteistyötä.

Narsistisen vanhemman kanssa tämä ei toimi, koska hän asettaa omat tarpeensa ja kontrollinhalunsa lapsensa edun edelle.

Tässä kolme selittävää tekijää miksi yhteisvanhemmuus narsistisen ihmisen kanssa ei toimi:

1. Ensinnäkin, narsistinen vanhempi ei kykene tasavertaiseen yhteistyöhön, koska hän toimii vallan ja kontrollin, ei lapsen hyvinvoinnin lähtökohdista.

Tätä voi olla haastava ymmärtää sekä hyväksyä, jos pohjalla vaikuttaa naiivi ja virheellinen ajatus, että jokainen ihminen pyrkii hyvään ja haluaa toiminnallaan hyvää.

2. Vanhempia kannustetaan usein viranomaisten taholta pyrkimään keskustelemaan rakentavasti keskenään erityisesti lapsiin liittyvistä asioista.

Tässä ohitetaan se fakta, ettei narsistisia piirteitä omaava vanhempi yleensä näe tai koe tarvetta keskustella toisia huomioiden, vaan hän ajaa omaa etuaan keinoja kaihtamatta.

Narsistinen vanhempi ei myöskään pidä sovituista asioista kiinni, hän kääntää omia tekojaan toisen vanhemman syyksi ja harrastaa jatkuvaa häikäilemätöntä manipulointia sekä toisen vanhemman, lasten ja viranomaisten suuntaan.

3. Lapsi joutuu helposti vallankäytön välineeksi, koska narsistinen vanhempi huomaa kuinka helppoa toista vanhempaa on kontrolloida ja satuttaa lapsen kautta/avulla.

On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että perinteinen ajatus hyvästä yhteisvanhemmuudesta ei ole lapsen edun mukaista, jos toinen vanhemmista kuvaa toisessa vanhemmassa olevan narsistisia piirteitä sekä kuvaa hänen käyttävän väkivaltaa ja erityisesti henkistä väkivaltaa ja pystyy osoittamaan tätä myös todeksi.

Lisää tietoa narsismista ja narsistisista suhteista toipumisesta löydät kirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!

Kenties sydämen ei ole tarkoitus särkyä rikki, vaan auki

Voiko rakastaa ilman, että joutuu luopumaan ja menettämään? Rakastaminen ja sydämen särkyminen kuuluvat yhteen. Joudumme luopumaan lopulta kaikesta. Mutta siinä välissä saamme oppia rakastamaan itseämme ja toisia sydän auki. Kenties sydämen ei ole tarkoitus särkyä rikki, vaan auki.

Teksti on ote uudesta Lähelle – Kohti rakkaudellisia ja toimivia ihmissuhteita -kirjastani. Artikkelin lopusta löydät videon, jossa puhun menettämisestä, surusta ja erään hyvän suhteen päättymisestä.

Saa surra

Olin pitkään valtavan onneton ystävyyssuhteeni kariutumisesta. Samanaikainen parisuhde-ero oli lähinnä helpotus. Sydämeni särkyi tyystin, ja kaipaus ja suru vierailivat luonani kuin aallokko. On vaikeaa päästää irti, kun asiat jäävät epäselviksi.

Minulle ei koskaan avautunut, mitä ystäväni koki ennen räjähtämistään. Kuulin kiukkuisia syytöksiä siitä millainen itse olin mutta en saanut tietää, mitä toinen pohjimmiltaan tunsi ja miksi. Koin syyllisyyttä ja huonoutta pitkään ja luulin, että olin tehnyt jotakin väärin, mutta en hahmottanut, mitä. Kokemus nosti syviä arvottomuuden haavoja pintaan ja osui sielusta asti nousevaan tuskaan. Tunsin, että kannettavakseni oli siirtynyt tiedostamatonta häpeää. Se sekoittui hämmennykseen siitä, kuinka tärkeä ihmissuhde äkillisesti vain katosi elämästä.

Opin paljon kommunikaatiosta, rajoista ja projektiosta tuon ystävyyseron myötä. Olin ollut naiivi; luulin, että kun rakastan syvästi ja ystävyys on diippi, vaikeat speksit, kuten kateus, kilpailu tai katkeruus eivät jäisi käsittelemättä tai että minun kuuluisi aina voida nojata toiseen. Olen ihmissuhteissani usein ripustanut toiveeni luottamuksesta sokkona toisiin ja pettynyt sen sijaan että olisin itse osannut tietoisesti luoda ja rakentaa rehellisyyteen perustuvaa turvaa. Lapsi minussa on etsinyt toisista vakautta ja validaatiota. Silloin olen ilmaantunut suhteisiin oman tarvitsevuuteni kautta.

Koen, etteivät sokeat pisteemme, haavat tai häröiset toimintamallimme ole pulma itsessään vaan se, ettei niissä osata tai uskalleta kasvaa ja navigoida. Dynamiikoista tulee epätasaisia, jos ihmissuhteessa kihisee puhumattomia tunteita, ääneenlausumattomia rajoja tai kohtaamattomia pelkoja. Kaikkea tätä voi avata ja muuttaa. Toisinaan on helpompaa lähteä liippastelemaan ja uskoa tulkintojaan toisesta, kuin tutkia suoraselkäisesti osuuttaan siitä, mitä dynamiikkaan on tuonut.

Ja vaikka opettelisikin läheisyyden taitoja, ihmissuhteet ovat muuttuvaisia. Elämme kaikki sielumme reissua täällä: on erilaisia vaiheita, kipuja, haasteita ja uusia suuntia. Joskus mätsäämme pidempään, joskus lyhyemmän aikaa. Kenties kaikkia suhteita ei ole tarkoituskaan uudistaa tai saada toimimaan sen paremmin. Haluamme ja hahmotamme asioita eri tavalla, eikä ole mitään oikeaa tapaa olla ihmissuhteissa. Toisinaan tarvitsemme eri asioita kuin joku läheinen, ja reissut erkaantuvat tällä erää.

Itseni rakastamisen reissulla ja tunnetaitojen myötä olen oppinut vain olemaan sen kanssa mitä on ja hoivaamaan itseäni silloinkin, kun on vaikeaa. Jokin minussa tiesi, että pitkän, suruisan sumuajan tarkoitus oli pistää perustuksia uusiksi. Kohtasin vanhoja, tuttuja ja kipeitä tunteita. Samalla maadoituin siihen, mikä elämässäni oli hyvin. Nautin työstäni ja uusista seikkailuista.

Muussifiilikset uudistavat elämää, jos tuemme itseämme

Olen kokenut yksinäisyyden raastavuutta moneen kertaan elämässäni. Pimeimmissä kohdissa on tuntunut, että elämä on yhtä yksinhiihtämistä. Tuo tunne liittyy usein traumaan, jonka kanssa on jäänyt räpiköimään itsekseen. Toisinaan elämän haasteet triggeröivät ydinhaavatunteemme uudelleen esiin. Itselleni on ollut eheyttävää oppia kurkottamaan kohti toisia eikä loputtomasti vetäytyä odottamaan, että joku tajuaisi miten kovasti kärvistelen. Olen myös oppinut valitsemaan viisaammin, keneltä pyydän tukea.

Kun olemme suruissamme, tarvitsemme ihmisiä, joilla on kapasiteettia ottaa tunteitamme vastaan. Muuten torjutuksi tulemisen kokemus voi toistua ja vahvistaa uskomusta siitä, että meidän täytyy selvitä yksin.

Kotva sitten soitin ystävälleni muussifiiliksissä ja kysyin, olisiko hänellä sopiva hetki kuunnella vuodatustani. Kun olin päässyt kyyneleisen monologini loppuun, olo alkoikin olla ihan jees. Olin kiitollinen hoivaavasta rakkaudesta, jolla ystäväni otti asiani sydämeensä ja vain kuunteli. Hän totesi, että olipa hyvä, ettei minun tarvinnut itsekseni haroa moista mössöä. Tuumin iloisena, että olisin malttanut myös odottaa keskustelua hänen kanssaan, koska olen hyvälläkin tavalla tottunut tukemaan ja kannattelemaan itseäni murheenkryyneissä. Sitä en vaihtaisi pois, vaikka tie on kulkenut karujen erämaiden läpi.

Yksinäisyyden aikojen myötä olen löytänyt kompromissittoman itsenäisyyden. Siksi uskallan olla rehellinen siitä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Valitsen nykyään mieluummin itseni kuin puolivillaisia ihmissuhteita.

Voimauttavat kirjani, kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Noora Hautakangas: “Imen tunnetilat helposti itseeni” – Tunnistatko nämä 8 erityisherkän piirrettä itsessäsi?

Moni herkkä tunnistaa näitä erityisherkän tyypillisiä piirteitä itsessään. Niistä voi olla etua, mutta äärimmillään ne voivat myös kuormittaa. Tärkeintä on itselle sopivan tasapainon löytäminen. Lainaukset on poimittu Johanna Elomaan kirjoittamasta elämäkerrasta Noora Hautakangas – huijarisyndroomasta huolimatta (Bazar/Hidasta elämää, 2025).

1. Pitkät tuntosarvet

“Minulla on pitkät tuntosarvet. Siksi aistin ja koen voimakkaasti.”

Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin ja käsittelee aistien välittämää tietoa perusteellisemmin. Erityisherkkä huomaa herkästi, jos työyhteisössä on huonoa oloa tai jännitteitä. Tämä auttaa ratkomaan ongelmia ajoissa, ennen kuin ne kasvavat suuremmiksi.

Sen lisäksi, että erityisherkkä on tarkka havaitsemaan iilmapiirin muutoksia, hän näkee myös hienovaraisia yksityiskohtia, joita muut eivät huomaa. Tarkka silmä yksityiskohdille voi tehdä herkästä taitavan havainnoijan ja kuuntelijan. Toisaalta se voi johtaa kuormittumiseen, jos aistimuksia on liikaa kerralla.

2. Tunnetilojen tarttuminen

“Imen tunnetilat helposti itseeni. Toisen alakuloisuus vaikuttaa minuun vahvasti.”

Herkkyys voi johtaa siihen, että muiden tunteet siirtyvät vahvasti omaan kehoon ja mieleen. Siksi tilanteisiin haluaa puuttua nopeasti, jotta oma mieli ei jää vatvomaan asiaa.

Tämä voi olla suuri vahvuus ihmissuhteissa. Toisaalta tunteiden imeminen herkästi itseen voi vaatia tietoista toimintaa tunnetartunnoilta suojautumiseksi – esimerkiksi palautumista luonnossa, meditaatiota tai oman tilan hakemista, jotta pystyy erottamaan omat ja muiden tunteet eikä muserru toisten tunnekuormien alle.

3. Taipumus pohtia ja pyytää anteeksi

“Minussa on asunut pienestä saakka pelko siitä, että olen loukannut toista. Olen aina ollut anteeksipyytelevä ja kova pohtimaan ja murehtimaan.”

Jo lapsuudessa on voinut näkyä anteeksipyytelyn tarve ja taipumus murehtia, jos on ehkä saattanut loukata jotakuta. Tämä voi seurata aikuisuuteen asti.

Tämä piirre voi tehdä herkästä ihmissuhteissaan hienotunteisen ja vastuullisen. Liiallisena se voi kuitenkin uuvuttaa. Siksi erityisherkän on tärkeää opetella myös päästämään irti ja luottamaan siihen, että hänen tekojensa ja sanojensa hyväntahtoinen tarkoitus välittyy toiselle myös ilman jatkuvaa anteeksipyytelyä.

4. Voimakas intuitio

“Herkkyyteni ansiosta minulla on myös kovaääninen intuitio, jota koetan kuunnella hyvinkin herkästi. Sillä usein se on ollut oikeassa.”

Erityisherkkyys vahvistaa intuitiota, ja kun sitä oppii kuuntelemaan, se voi olla luotettava ja tärkeä ohjaaja päätöksenteossa.

Intuitio toimii usein karttana, joka ohjaa oikeaan suuntaan silloinkin, kun järkiperusteita ei vielä ole näkyvissä. Erityisherkkä voi huomata asioiden välisiä yhteyksiä ja ennakoida tilanteita tavalla, josta voi olla apua vaikkapa luovuutta vaativassa työssä, ihmissuhteissa tai johtamisessa.

5. Yhteyden löytäminen on tärkeää

“Herkkyys on jollain tavalla myös liima. Se luo yhteenkuuluvuutta.”

Herkkyys ei ole vain henkilökohtainen ominaisuus, vaan sillä voi olla merkitystä koko työyhteisön ilmapiirille. Se luo yhteyttä ja ymmärrystä.

Herkkyys voi toimia sillanrakentajana. Erityisherkkä huomaa, kun joku jää ulkopuolelle, ja osaa kutsua hänet mukaan. Tämä vahvistaa yhteishenkeä ja voi auttaa estämään ristiriitojen kasvamista.

6. Tasapainoilu aitojen tunteiden näyttämisen ja säätelemisen kanssa on joskus haastavaa

“Minun tulee olla vahva johtaja ja osoittaa selkeä suunta. Tunteita voi kyllä näyttää, mutta en voi romahdella ja herkistyä liikaa työpaikalla, koska se saattaa aiheuttaa muille hämmennystä ja turvattomuutta.”

Johtajana erityisherkkä joutuu tasapainoilemaan aitouden ja tunteiden näyttämisen sekä selkeyden ja turvallisuuden luomisen välillä.

Herkkyys tekee tunteista helposti näkyviä. Tämä voi rakentaa luottamusta ja inhimillisyyttä, mutta erityisherkän kannattaa tunnistaa, milloin avoimuus vahvistaa yhteyttä, ja milloin itsen suojaaminen on parempi vaihtoehto.

7. Tarve käsitellä asioita uudelleen

“Voimme joutua palaamaan samaan teemaan useaan otteeseen, koska minua jää helposti häiritsemään jokin asia. Haluan varmistaa, että kaikki ymmärtävät toisiaan ja olemme samalla sivulla.”

Herkkyys saa palaamaan asioihin kerta toisensa jälkeen, jotta epäselvyydet ja jännitteet eivät jää kytemään. Erityisherkkä etsii selkeyttä ja varmuutta. Tämä voi johtaa siihen, että hän usein nostaa asioita esille useamman kerran. Se voi joskus tuntua muista toistolta, mutta oikeastaan se kumpuaa tarpeesta huolehtia siitä, että kaikilla on hyvä olla ja tasapaino säilyy.

8. Tasapainoilu sosiaalisuuden ja vetäytymisen välillä

“Olen sosiaalinen ja haluan johtaa omalla esimerkilläni, mutta saattaa olla päiviä, jolloin otan enemmän aikaa itselleni. Se ei johdu ihmisistä, vaan erityisherkkyydestäni.”

Erityisherkkä voi olla hyvin sosiaalinen ja inspiroiva, mutta tarvitsee myös aikaa palautumiseen – tasapaino löytyy yksinolon kautta.

Erityisherkkä voi olla innostava ja lämmin läsnäolija sosiaalisissa tilanteissa. Toisaalta hän tarvitsee myös rauhallista aikaa itselleen, jotta hermosto pääsee palautumaan. Läsnäolon ja vetäytymisen vuorottelun tarve on luonnollinen osa herkkyyttä eikä merkki epäjohdonmukaisuudesta.

Lisää Noora Hautakankaan kokemuksia esimerkiksi erityiserkkyydestä, riittämättömyyden tunteista, adhd-tyyppisistä oireista sekä huijarisyndroomasta löydät Johanna Elomaan kirjoittamasta elämäkerrasta Noora Hautakangas – Huijarisyndroomasta huolimatta (Bazar/Hidasta elämää, 2025).

Oletko tunnollinen suorittaja? – Näistä merkeistä tunnistat sisäisen suorittajasi

Näistä merkeistä tunnistat, oletko tunnollinen suorittaja, jonka pitäisi ehkä tehdä asialle jotain – oman mielenterveyden vuoksi:

1. Tunnollisen suorittajan kokemus on saattanut olla jo pitkään sellainen, että…

…lepo tuntuu vaikealta tai ansaitsemattomalta.

…mikään ei ole tarpeeksi. Vaikka saa aikaan paljon, silti jää tunne: ”Olisi pitänyt tehdä enemmän tai paremmin.”

…pitää hoitaa kaikki vastuut valittamatta, mukisematta ja apua pyytämättä.

…on jatkuvaa painetta ja kiireen tuntua, vaikka ulkoisesti ei olisi erityistä kiirettä.

…tunnollisuus kääntyy vähitellen kuormitukseksi: uupumukseksi, väsymykseksi ja ahdistukseksi.

2. Tunnollisen suorittajan kehollisia tai tunnetason viestejä ovat voineet olla jo pitkään:

– Jatkuva väsymys tai jännitys, ilman näkyvää syytä.

– Univaikeudet, esimerkiksi vaikeus rauhoittua illalla, koska mieli ja keho ovat ylivirittyneitä.

– Päänsärky, lihasjännitys, vatsavaivat – keho käy ylikierroksilla.

– Kireys ja kipakkuus, vaikka itse ei koe olevansa stressaantunut.

– Selittämätön ahdistus, ahdistuneisuus, alakulo ja/tai epämääräinen huoli.

– Mielihyvän ja innostuksen katoaminen. Kaikki tuntuu velvollisuudelta.

3. Tunnollisen suorittajan sisäinen puhe ja uskomukset voivat ylläpitäää suorittamista. Ne voivat kuulostaa tältä:

”Mun arvo tulee siitä, mitä mä saan aikaan.”

”Jos en pidä kaikkea kasassa, jokin romahtaa.”

“Mun on pakko hoitaa kaikki asiat.”

“Pitäisi vielä ehtiä, kyetä ja jaksaa tämä ja tämä.”

”Muiden tarpeet ensin – vasta sitten mun omat, jos jää aikaa.”

”Tämä nyt vaan on mun vastuu.”

Tunnollisen suorittajan kapinointikortit ovat apukeino arkeen

Suorituskulttuurin normeja ravisteleva hyvinvointikapinallinen Katri Kilpiäinen on tehnyt Tunnollisen suorittajan kapinointikortit, joiden tarkoitus on auttaa sinua näkemään tunnollisen suorittajan toimintamallit itsessäsi ja kapinoimaan suorittamiskulttuuria vastaan hauskalla sekä helposti mukaan otettavalla tavalla.

Katri Kilpiäinen kertoo, että korttien tavoitteena on paitsi auttaa myös rohkaista sinua haastamaan sisäisen suorittajasi ajatusmalleja ja näin taistelemaan suorituskulttuuria vastaan – jotta sinun ei tarvitsisi olla seuraava uupunut tai jatkuvasti väsynyt.

Tässä yhä nopeatempoisemmaksi käyvässä maailmassa se ei ole aina helppoa, joten erilaisia apukeinoja tarvitaan.

Näin Tunnollisen suorittajan kapinointikortit toimivat:

Voit nostaa kortin vaikka joka päivä ja miettiä, miten voisit hyödyntää sen sanomaa omassa arjessasi. Muista samalla, että korttien ei ole tarkoitus olla taas yksi uusi suoritettava asia tehtävälistallesi.
Voit etsiä suosikkikorttisi ja laittaa sen kalenterisi väliin, jääkaapin oveen tai työpöydällesi, jotta muistaisit aina uudelleen ja uudelleen sen, mitä on tärkeää muistaa.
Voit nostaa kortteja viikolle, kuukaudelle tai vaikka uudelle sesongille ja keskittyä esiin nouseviin teemoihin tietyn ajanjakson verran. Muista myös, että joskus eniten sisäistä hankausta aiheuttava kortti voikin olla tarpeellisin kortti.
Voit käyttää kortteja asiakastyön tukena olitpa sitten valmentaja, terapeutti tai työnohjaaja.

“Väärää tapaa ei ole. Löydä oma tapasi kapinoida suorittamista vastaan. Pallo on nyt sinulla”, Katri Kilpiäinen sanoo.

Tunnollisen suorittajan kapinointikortit (by Katri Kilpiäinen) sopivat sinulle, joka…

…olet jatkuvasti väsynyt.

…olet ahdistunut kaikesta tekemisen määrästä.

…tunnet, että koko ajan on liikaa kaikkea.

…koet, että olet vastuussa liian monesta asiasta.

…pohdit, miten kieltäytyä ylimääräisistä töistä ja tehtävistä, jotta sinua ei odota työuupumus.

…pidät huolta asioista silloinkin, kun muita ei vaikuta kiinnostavan.

…tunnet, että huolen ja murheen taakka on suuri.

…haluat oppia ilmaisemaan rajojasi.

…koet, että olet arvokas vasta silloin, kun olet hoitanut vastuusi mukisematta ja apua pyytämättä.

Tässä vielä yksi kortti sinulle pakasta:

Tilaa kortit TÄÄLTÄ.

Noora Hautakangas: ”Pahinta ovat hetket, jolloin itkua ei enää ole tullut”

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Kaiken takana on ihminen -palstalla tunnetut ihmiset antavat sanoille selityksiä oman kokemuksensa pohjalta.

Yrittäjä Noora Hautakangas avaa kokemusmaailmaansa ensimmäisessä Hidasta elämää -elämäkerrassa. Johanna Elomaan kirjoittama Huijarisyndroomasta huolimatta -kirja (Bazar/Hidasta elämää, 2025) kertoo, miten huijarisyndrooma on vaikuttanut Nooraan: miten hän on siitä huolimatta tehnyt näkyvää työtä ja uskaltanut luoda omanlaisia konsepteja yrittäjänä. Seuraavat Nooran kokemukset ovat Huijari syndroomasta huolimatta -kirjasta.

Rohkeus:

”Minulla on aina ollut kanttia tehdä rohkeita vetoja. Mitä enemmän yrittää, sitä todennäköisemmin onnistuu. Uskon, että tekemällä oppii ja hypätä pitää uskaltaa.”

Epäonnistuminen:

”Miten kaikella tapahtuneella tuntuukin olevan tarkoitus. Sen oivaltaa aina jälkikäteen. Kun on niellyt hetkellisen tappion. Ja antanut ajan versoa siitä uutta.”

Unelmat:

”Mitä isompi pensseli, sen isommat unelmat. Mitä enemmän väriä, sitä kauemmas ne näkyvät.”

Itku:

”Pahinta eivät ole hetket, jolloin olen itkenyt. Ne ovat jollain tavalla olleet puhdistavia hetkiä. Jotain on lähtenyt liikkeelle. Olen pystynyt nousemaan ylös ja sanomaan itselleni, että nyt vain hoidetaan tämä homma. Pahinta ovat hetket, jolloin itkua ei enää ole tullut. Sellaisina hetkinä olen joutunut kysymään itseltäni, kuka minä olen ja minne minä olen mennyt.”

Työ:

”Koen, että joudun tekemään aina vähän enemmän, jotta voin vakuuttaa muut (ja itseni) siitä, että olen pätevä. Etten ole huijannut itseäni asemaani. Käytösmalli juontaa juurensa varmasti missiaikoihin, syvään riittämättömyyden kokemukseen ja tunteeseen, etten ollut oikeanlainen tai tarpeeksi.”

Kehosuhde:

”Mieltä hoitaa myös nautinnon salliminen itselleen. Jos nautin elämästä ja hyvästä ruoasta, se ei tarkoita, että minun tarvitsisi sen jälkeen suunnata maratonille rankaisemaan itseäni elämisestä.”

Jännittäminen:

”Olen kova punastelemaan, ja kun jännitän, kasvoni saattavat muuttaa väriään. Silloin on vaikea ajatella mitään muuta kuin että pääni on joulunpunainen ja jännityslaikut leviävät ympäri kehon.

Jännitystäni on tasoittanut se, että varaan riittävästi aikaa ennen esiintymistä. Ennen esiintymistä teen myös hengitysharjoituksia.”

Riittämättömyys:

”Riittämättömyyden tunteeni seuraa minua vahvasti työelämässä. En ole käynyt korkeakouluja, ja yksi suurimmista peloistani on, että vastapuoli ajattelee minun olevan sivistymätön. Ettei minua voi kouluttamattomana yrittäjänä ottaa tosissaan. Ennemmin tai myöhemmin mokaan, ja moka laitetaan puuttuvan tutkintotodistuksen piikkiin.”

Erityisherkkyys:

”Tuntosarveni ovat pidemmät kuin muilla, aistini herkemmät ja tunnistan ihmisten seurassa energioita. Pääni on jatkuvasti täynnä monimutkaisia analyyttisia kuvioita ja teorioita. Analysoin asioita etukäteen ja jälkipuintina. Lisäksi analysoin niitä tapahtumahetkellä.”

Tutustu Noora Hautakankaan tarinaan ja sisäisiin kokemuksiin ensimmäisessä Hidasta elämää -elämäkerrassa.

Miksi joskus on niin vaikea rauhoittua ja vain olla? – Näin hellität pienin askelin

Arjen hektisyys kietoo meitä toisinaan armottomaan pyörteeseen, jossa silloinkin, niinä pieninä hetkinä, kun olisi aikaa pysähtyä, ei keho päästä irti kierroksista. Tällöin arjen tarjoilema kiireetön hetki ei rauhoita, vaan saa mielen täyttymään tekemättömistä asioista, jonka keskellä pysähtyminen saa aikaan ahdistusta, jopa hätää. Ehkäpä huomaat levon hetkellä myös syyllisyyden kuiskimassa sitä kaikkea tekemätöntä, joskus jopa armottomin syytöksin: ”Lajittele edes tuo pyykkikasa!”, ”Siivoaisit vaikka!”, tai ”Jos nopeasti tsekkaan sähköpostit!”.

Hermoston näkökulmasta kaikki on luonnollista

Arki muokkaa hermostomme toimintaa. Jatkuva kiire, mutta myös sisäiset uskomukset ja vaatimukset, saavat kehon vaihdelaatikon koville. Kovimmalla vaihteella käyvä autokaan ei pysähdy ilman kaasun hellittämistä ja vaihteiden asteittaista pienentämistä – eikä siis myöskään kehomme.

Hermostolle optimaalista tilaa kutsutaan sietoikkunaksi. Se on arjen toimintakyvylle ja levon ja liikkeen tasapainolle paras tila, jossa liike lähtee levollisuudesta ja palautuminen on optimaalista; kehon toiminta ja lepotila on siis tällöin valinta. Kun taas vaaditaan kovempaa suorituskykyä, voi hermosto käväistä hetken ylikierrostenkin puolella, palautuen siitä kuitenkin nopeasti, tilanteen ollessa ohi, takaisin sietoikkunaan.

Monelle meistä tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Useampi elää kroonisesti hermoston ylivireydessä; tilassa, jossa metsästäjä-keräilijä-aikana muovautunut hermosto ei usko olevansa turvassa, vaikka järjellä tietäisimme, että kaikki on hyvin.

Kyse ei ole siitä, että sinussa olisi jotain vikaa. Päinvastoin: hermosto on uskollinen vartija, joka tekee parhaansa pitääkseen sinut turvassa, toimintakykyisenä. Kiire, stressi, älylaitteet ja ulkoiset olosuhteet, mutta myös kerroksiisi tallennetut uskomukset nostavat hermostosi ylivireyteen, jotta säilyttäisit toimintakykysi. Tämä on luonnollista, mutta jos tila jatkuu liian pitkään, kuluttaa se hiljalleen loppuun; ensin ehkä fysiologisesti kipujen ja epämääräisten kehollisten oireiden kautta, ja lopulta myös mieli väsyy.

Pieni askel kohti levollisuutta

Hyvä uutinen on, että hermostolle voi opettaa uusia tapoja: hellitä hartioita aavistus, hidasta askellusta hieman, hidasta jopa puheesi nuottia. Tee kaikki tämä askel kerrallaan, tutkaillen. Näin muutos ei ole niin raju, ja hermosto alkaa vähitellen oppia, kuinka myös lepo voi tarkoittaa turvaa.

Lihasten jännitystila, lihastonus, on yksi ehdotus tarkkailla omaa hermostotilaa. Lihastonus tarkoittaa lihasten jatkuvaa, usein huomaamatonta jännitettä, joka pitää meidät toimintavalmiudessa. Kun kuormitus jää päälle, saattaa tonus olla kireä, ja myös mieli virittynyt. Kun hellität tonusta, alkaa myös mieli seurata perässä.

Siksi kehon kanssa työskentely ei koskaan kosketa vain kehoa; se muuttaa aina myös mieltä. Hellittämisestä, lopulta myös rentoutumisesta, tulee sallittua.

Harjoitus rauhoittumisen tueksi

Seuraavan kerran, kun huomaat rauhoittumisen olevan vaikeaa, kokeile tätä 0-6 -harjoitusta:

1. Istu tai makaa mukavasti ja sulje silmäsi hetkeksi.
2. Tunnustele lihastonustasi ja valppauden tunnetta kehossasi.
3. Lähde laskemaan tonusta asteikolla 0–6: 0 = täysin rento 6 = maksimaalinen jännitys, lähes tärisevä
4. Nosta asteikkoa takaisin pykälä pykälältä.
5. Toista muutama kierros ja anna keholle aikaa kertoa, miltä se tuntuu.
6. Havainnoi myös, mikä asteikon taso tuntuu juuri nyt kehostasi parhaimmalta.

Harjoituksen tarkoitus ei ole saada aikaan täydellistä rentoutumista. Riittää, että annat hermostolle pienen viestin: on turvallista hellittää.

3 ajatusta, jotka muuttavat suhtautumistasi omiin rajoihin

Rajoista puhutaan ja kirjoitetaan yhä enemmän ja hyvä niin.

Puhe ja käsitys rajoista voi kuitenkin jäädä hieman pinnalliseksi, jolloin saatamme ajatella rajojen tarkoittavan esimerkiksi pelkästään kykyä osata sanoa se huippukuuluisa ”ei”.

Tässä kolme ajatusta rajoista, jotka toivon mukaan muovaavat käsitystäsi rajoista hieman uuteen suuntaan:

1. Emme voi odottaa muiden pitävän rajoistamme tai noudattavan rajojamme.

Tätä jos jäämme odottamaan saamme odottaa koko lopun elämää varsinkin, jos toinen osapuoli omaa narsistisia piirteitä.

Ja muistathan, että mitä narsistisempia piirteitä ihminen omaa sitä enemmän hän suorastaan vastustaa ja taistelee rajojasi vastaan, keinoja kaihtamatta.

2. Rajoja asettaessa syyllisyyden tunne kulkee yleensä aina mukana.

Voisin väittää, että koskaan ei tule olemaan tilannetta, jossa rajojen vetäminen erityisesti läheiselle tärkeälle ihmiselle ei tuntuisi jollain tapaa epämiellyttävältä varsinkaan ensi alkuun, kun rajojen vetämisen taitoa aletaan harjoittelemaan.

Tämän kun tiedostat, olet askeleen lähempänä onnistumista.

3. On täysin ok, jos rajasi aiheuttavat pettymystä muille.

Sinä et voi eikä sinun tarvitse aina miellyttää muita.

Muut ovat itse vastuussa omista tunteistaan ja niistä selviytymisestä, se ei ole sinun tehtäväsi.

Ja lopuksi muistathan: rajojen veto ei tarkoita sitä, että haluaisit tehdä muille pahaa. Rajoja vetämällä pidät huolta itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi.

Tukea epäterveestä ja narsistisesta suhteesta irtaantumiseen ja siitä toipumiseen sekä tietoa rajoista ja niiden asettamisesta löydät Jennin kirjasta Toivu satuttavasta suhteesta.

Valikoiduitko sinä narsistivanhempasi silmätikuksi?

Narsisti ei siedä lapsen omaa tahtoa

Teoksen Toivon kirja narsistin haavoittamalle jälkeen olen saanut lukuisia yksityisviestejä ihmisiltä. Tosi monessa viestissä on pyydetty, että kirjoittaisin myös narsistien aikuisista lapsista.

Tämän blogitekstin aiheeksi valitsin narsistivanhemman tyylin valita omista lapsistaan jonkun, jota hän ryhtyy kiusaamaan. Kohteeltaan hän vaatii paljon, häpäisee, pitää palvelijanaan ja jotenkin ärsyttävänä, syyttää ja syyllistää ja vaikka mitä kamalaa.

Narsistivanhempi voi olla ihan hyvä vanhempi siihen asti, kun lapsen oma tahto alkaa näkyä. Narsisti ei voi sietää sitä, että lapsi alkaa osoittaa omaa tahtoa ja siihen liittyvää kiukkua. Narsistivanhempi suuttuu takaisin, saattaa rangaista ja kitkeä lapsesta tosi kurjilla tavoilla tahtoa ja niin kutsuttuja negatiivisia tunteita pois.

”Hajota ja hallitse”-kasvatustyyli

Narsistisia piirteitä omaava vanhempi voi valita kiusansa kohteeksi herkän, haavoittuvan ja hänen mielestään heikon lapsen. Hän ei voi sietää heikkoutta. Ja kuitenkin hänen kasvatustyylinsä on ”hajota ja hallitse”. Voimakastahtoisesta lapsesta hän saattaa toden teolla kitkeä voimaa pois. Hänen valtakunnassaan on yksi hallitsija ja se on hän itse eikä sitä paikkaa sovi kyseenalaistaa – yksinvaltiaalle ei ryppyillä.

Narsistivanhempi pyrkii hajottamaan myös lasten keskinäisiä suhteita. Hän puhuu lapsista pahaa toisilleen ja saa perheenjäsenet epäileväisiksi ja epävarmoiksi toistensa suhteen. Joukkojen hallitseminen pelolla ja suhmuroinnilla onkin hänen erityisosaamisaluettaan. Omasta puolisosta tulee vihollinen siinä vaiheessa, kun hänellä on lämmin suhde lapseen. Hän on siis myös mustasukkainen perheen keskinäisistä hyvistä väleistä.

Kilpailu oman lapsen kanssa

Narsistivanhempi on henkisesti kilpasilla omien lastensa kanssa. Se lapsista, joka on hänelle jollain tavalla uhka, saa tuntea nahoissaan, että on sitä. ”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin”, kysyy narsistivanhempi ja jos vastaus on se, että tytär tai poika on kauniimpi tai etevämpi kuin hän, tulee lapsesta hänen vihollisensa. Siitä huolimatta, että kyse on omasta lapsesta. Tämä on monelle täysin käsittämätön juttu, mutta näin narsisti toimii.

Narsistinen vanhempi on poikkeuksetta aina kateellinen omille lapsilleen: heidän saavutuksistaan, onnistumisistaan, talostaan, ihan mistä tahansa. Hän pilaa ilon silloin, kun joku toinen vanhempi iloitsisi yhdessä lapsensa kanssa. Toisen onnistuminen on häneltä pois, ellei se kiillota hänen kilpeään.

Kiusaamisen kohteeksi valikoitunutta lasta vanhempi arvostelee monin tavoin. Hän saattaa arvostella lapsensa ystäviä, seurustelukumppaneita, ulkonäköä monin tavoin, elämänvalintoja, ihan kaikkea.

Toisaalta narsisti valitsee myös lempilapsen vaan eipä tuokaan helppo rooli ole. Jos toista kohotetaan ja toista alennetaan, on se lasten, joilla on usein hyvä oikeudentaju, mielestä väärin. Harva lapsi iloitse etuoikeutetun asemastaan. Jokainen narsistiperheessä saa syyllisyys- ja häpeäosumia.

Narsistivanhempi on kykenemätön vastuun ottamiseen

Narsisti ei voi sietää sitä, että häntä ja hänen toimintatapojaan kyseenalaistetaan. Hän ei kerta kaikkiaan pysty katsomaan peiliin, ellei se heijasta sitä täydellistä kuvaa, jonka hän ajattelee olevan oma kuvajaisensa. Narsistinen vanhempi ei pysty katsomaan omaa toimintaansa, ei reflektoi käyttäytymistään, eikä näin ollen tunne tarvetta käydä rakentavia keskusteluita eikä pyytää anteeksi.

Narsisti siirtää vastuun aina toiselle. Hän ei pysty ottamaan vastuuta, vaan hänen on pakko sysätä kaikki ikävä toisten niskaan. Valitettavasti jäteastiaksi saattaa valikoitua oma lapsi ja näin tosi usein onkin. Eikä se ole sen lapsen vika, hän jostain syystä vain sattui valikoitumaan syntipukiksi.

Jos olit lapsena narsisti-isän tai äidin silmätikku, olit todennäköisesti uhka ja sinussa oli jotain, mikä aiheutti vanhemmassasi kateutta. Ja siinä piilee jotain, josta saattaa löytyä sinun aarteesi ja kaunein kohtasi.

Kurkkaa kirjani Toivon kirja narsistin haavoittamalle.