Narsisti ei siedä lapsen omaa tahtoa
Teoksen Toivon kirja narsistin haavoittamalle jälkeen olen saanut lukuisia yksityisviestejä ihmisiltä. Tosi monessa viestissä on pyydetty, että kirjoittaisin myös narsistien aikuisista lapsista.
Tämän blogitekstin aiheeksi valitsin narsistivanhemman tyylin valita omista lapsistaan jonkun, jota hän ryhtyy kiusaamaan. Kohteeltaan hän vaatii paljon, häpäisee, pitää palvelijanaan ja jotenkin ärsyttävänä, syyttää ja syyllistää ja vaikka mitä kamalaa.
Narsistivanhempi voi olla ihan hyvä vanhempi siihen asti, kun lapsen oma tahto alkaa näkyä. Narsisti ei voi sietää sitä, että lapsi alkaa osoittaa omaa tahtoa ja siihen liittyvää kiukkua. Narsistivanhempi suuttuu takaisin, saattaa rangaista ja kitkeä lapsesta tosi kurjilla tavoilla tahtoa ja niin kutsuttuja negatiivisia tunteita pois.
”Hajota ja hallitse”-kasvatustyyli
Narsistisia piirteitä omaava vanhempi voi valita kiusansa kohteeksi herkän, haavoittuvan ja hänen mielestään heikon lapsen. Hän ei voi sietää heikkoutta. Ja kuitenkin hänen kasvatustyylinsä on ”hajota ja hallitse”. Voimakastahtoisesta lapsesta hän saattaa toden teolla kitkeä voimaa pois. Hänen valtakunnassaan on yksi hallitsija ja se on hän itse eikä sitä paikkaa sovi kyseenalaistaa – yksinvaltiaalle ei ryppyillä.
Narsistivanhempi pyrkii hajottamaan myös lasten keskinäisiä suhteita. Hän puhuu lapsista pahaa toisilleen ja saa perheenjäsenet epäileväisiksi ja epävarmoiksi toistensa suhteen. Joukkojen hallitseminen pelolla ja suhmuroinnilla onkin hänen erityisosaamisaluettaan. Omasta puolisosta tulee vihollinen siinä vaiheessa, kun hänellä on lämmin suhde lapseen. Hän on siis myös mustasukkainen perheen keskinäisistä hyvistä väleistä.
Kilpailu oman lapsen kanssa
Narsistivanhempi on henkisesti kilpasilla omien lastensa kanssa. Se lapsista, joka on hänelle jollain tavalla uhka, saa tuntea nahoissaan, että on sitä. ”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin”, kysyy narsistivanhempi ja jos vastaus on se, että tytär tai poika on kauniimpi tai etevämpi kuin hän, tulee lapsesta hänen vihollisensa. Siitä huolimatta, että kyse on omasta lapsesta. Tämä on monelle täysin käsittämätön juttu, mutta näin narsisti toimii.
Narsistinen vanhempi on poikkeuksetta aina kateellinen omille lapsilleen: heidän saavutuksistaan, onnistumisistaan, talostaan, ihan mistä tahansa. Hän pilaa ilon silloin, kun joku toinen vanhempi iloitsisi yhdessä lapsensa kanssa. Toisen onnistuminen on häneltä pois, ellei se kiillota hänen kilpeään.
Kiusaamisen kohteeksi valikoitunutta lasta vanhempi arvostelee monin tavoin. Hän saattaa arvostella lapsensa ystäviä, seurustelukumppaneita, ulkonäköä monin tavoin, elämänvalintoja, ihan kaikkea.
Toisaalta narsisti valitsee myös lempilapsen vaan eipä tuokaan helppo rooli ole. Jos toista kohotetaan ja toista alennetaan, on se lasten, joilla on usein hyvä oikeudentaju, mielestä väärin. Harva lapsi iloitse etuoikeutetun asemastaan. Jokainen narsistiperheessä saa syyllisyys- ja häpeäosumia.
Narsistivanhempi on kykenemätön vastuun ottamiseen
Narsisti ei voi sietää sitä, että häntä ja hänen toimintatapojaan kyseenalaistetaan. Hän ei kerta kaikkiaan pysty katsomaan peiliin, ellei se heijasta sitä täydellistä kuvaa, jonka hän ajattelee olevan oma kuvajaisensa. Narsistinen vanhempi ei pysty katsomaan omaa toimintaansa, ei reflektoi käyttäytymistään, eikä näin ollen tunne tarvetta käydä rakentavia keskusteluita eikä pyytää anteeksi.
Narsisti siirtää vastuun aina toiselle. Hän ei pysty ottamaan vastuuta, vaan hänen on pakko sysätä kaikki ikävä toisten niskaan. Valitettavasti jäteastiaksi saattaa valikoitua oma lapsi ja näin tosi usein onkin. Eikä se ole sen lapsen vika, hän jostain syystä vain sattui valikoitumaan syntipukiksi.
Jos olit lapsena narsisti-isän tai äidin silmätikku, olit todennäköisesti uhka ja sinussa oli jotain, mikä aiheutti vanhemmassasi kateutta. Ja siinä piilee jotain, josta saattaa löytyä sinun aarteesi ja kaunein kohtasi.
Kurkkaa kirjani Toivon kirja narsistin haavoittamalle.
