Olen pohtinut paljon epävarmuutta työni äärellä. Autismipiirteisyyden ytimessä, monen pintapuolisen oireen taustalla on vaikeus sietää epävarmuutta.
Voimakkaat reaktiot rutiinien muutoksiin, korostunut tarve järjestykselle, mustavalkoinen ajattelu sekä vaatimuksista kieltäytyminen kumpuavat usein juuri tästä vaikeudesta autismikirjoon liittyvissä PDA (Pathological Demand Avoidance) -tyyppisissä oirekuvissa.
Neurotyypillisemmillä ihmisillä epävarmuuden sietokyky liittyy tutkitusti persoonallisuuteen ja yksilöllisiin eroihin negatiivisten tunteiden kokemuksessa. Toiset kokevat luontaisesti enemmän negatiivisia tunteita, kuten alakuloa, pelkoa ja ahdistusta. Epävarmuuden sietokyky on liitetty erityisesti ahdistuneisuuden tunteeseen.
Näin epävarmuus ja ahdistus liittyvät yhteen
Epävarmassa maailmassa heiluva puska voi merkitä nälkäiselle ihmiselle joko mahdollisuutta tai uhkaa: jänisateriaa tai saalistajaa. Ahdistuksen tunne toimii kompassina epävarmuuden edessä. Ahdistus tuntuu ristivetona, joka ohjaa lähestymään, mutta samaan aikaan olemaan varovainen. Sen tuottama fysiologinen tila on ylivirittyneisyys, joka valmistaa nopeaan toimintaan. Kaniini pitää pyydystää tai saalistajaa on päästävä karkuun.
Siinä missä autismipiirteiset kuormittuvat epävarmuudesta aivojen joustamattomuuden vuoksi, neurotyypillisemmillä erot epävarmuuteen suhtautumisessa liittyvät enemmän siihen, nähdäänkö epävarmuus uhkana vai mahdollisuutena. He, jotka pystyvät suhtautumaan epävarmuuteen mahdollisuutena, kykenevät sietämään sitä paremmin, kun taas epävarmuuden uhkana tulkitsevilla se laukaisee herkemmin katastrofiajatuksina ilmenevää tulevaisuudesta huolehtimista.
Epävarmuuden sietokyky on keskeinen tekijä myös monen ahdistuneisuushäiriön taustalla. Yleisessä ahdistuneisuudessa elämän epävarmuus tuottaa jatkuvaa ja kuormittavaa tulevaisuudesta huolehtimista; huolehtiminen on epätoiminnallinen tapa pyrkiä saamaan varmuuden tunnetta epävarmuuden tilalle.
Myös pakko-oireisessa häiriössä pakkotoiminnot palvelevat samaa tarkoitusta; ne tuottavat keinotekoista varmuuden tunnetta taustalla olevan epävarmuuden tunteen tilalle. Sosiaalisessa ahdistuksessa tilanteisiin liittyvä epävarmuus tuottaa voimakkaampaa jännittämistä. Jännittäminen on sitä voimakkaampaa, mitä enemmän tilanteeseen liittyy epävarmuutta – jos emme esimerkiksi tiedä, kuka tulee paikalle tai mitä tilanteessa tulee tapahtumaan.
Varmuuden hakeminen voi johtaa ahdistuksen voimistumiseen
Kirjoitin kirjassani Rohkaisukirja ujoille, että epävarmuus kuuluu elämään. Kukaan ei voi ennustaa, mitä huominen tuo tullessaan. Kun etsimme varmuutta asioissa, joissa sitä ei ole mahdollisuutta saada, jäämme helposti ahdistuksen vangiksi.
Esimerkiksi googlaamalla tämänhetkisiä oireitamme, emme koskaan saa lopullista varmuutta siihen elämän luonteeseen kuuluvaan epävarmuuteen, että joku päivä voimme sairastua vakavasti. Totean kirjassa myös, että elämään väistämättömästi liittyvään epävarmuuteen olisikin parempi pyrkiä muodostamaan suhdetta mieluummin vaikka kynttilän liekin kuin tietokoneen ruudun äärellä.
Epävarmuus ei ole virhetila
Monesti suhtaudumme epävarmuuteen kuin se olisi jonkinlainen virhetila, joka koskee vain meitä. Todellisuudessa epävarmuus on elämään liittyvä luonnon laki ja kaikille yhteinen kokemus, josta ei voi koskaan päästä kokonaan eroon.
Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme epävarmuuteen. Voimme valita, annammeko epävarmuuden lamaannuttaa vai pyrimmekö tekemään parhaan mahdollisen päätöksen epävarmuuden tunteesta huolimatta.
Epävarmuutta ei voi poistaa elämästä, sillä se kuuluu elämän luonteeseen. Sen sijaan voimme pyrkiä rakentamaan kypsempää suhdetta epävarmuuteen ja pyrkiä reagoimaan siihen rakentavammin:
1.Harjoittele pysähtymistä epävarmuuden äärelle. Kun huomaat murehtivasi huomista, kokeile pysähtyä, hengittää rauhassa ja maadoittua tähän hetkeen. Usein pelkkä huomion siirtäminen takaisin nykyhetkeen helpottaa oloa välittömästi ja läsnäolon säännöllinen harjoittaminen vähentää lopulta murehtimistaipumusta.
2.Näe epävarmuus myös mahdollisuutena. Epävarmuus ei ole vain uhka, vaan se sisältää myös uusia mahdollisuuksia. Kun opit suhtautumaan epävarmuuteen avoimemmin, epävarmuus voi muuttua tilaisuudeksi kasvuun tai johonkin odottamattoman hyvään.
3.Muista, että pahimmat pelkomme toteutuvat harvoin. Katastrofiajatusten uhkakuvat ovat usein liioiteltuja. Todellisuus osoittautuu useimmiten paljon lievemmäksi kuin suurimmat pelkomme. Lisäksi sinulla on todennäköisesti paljon enemmän selviytymiskykyä kuin, mitä arvioit epävarmuuden hetkellä.
Jos epävarmuus sosiaalisissa tilanteissa tuntuu tutulta, kurkkaa Jonin Rohkaisukirja ujoille.
