Muistatko tarinan Muumisadun näkymättömästä lapsesta: kuinka Ninniä kasvatti ensin ironinen ja ilkeä täti ja sen seurauksena lapsesta oli tullut näkymätön. Muumien luona ja heidän lempeän suhtautumisen ansiosta Ninni alkoi hiljalleen taas muuttua näkyväksi. Lopulta hän uskalsi myös puolustautua ja näyttää vihaa, jonka seurauksena hänestä tuli täysin näkyvä. Tove Jansson taisi todella tietää mistä kirjoittaa! Tuo tarina on nimittäin sisäisesti täysin TOTTA ja arkipäivää hyvin monella vielä aikuisenakin. Liian moni aikuinen kantaa näkymättömän lapsen arkkityyppiä sisällään.
Yllättävän moni aikuinen kamppailee sisäisesti sen asian kanssa, että ei uskalla olla täysin oma itsensä muiden seurassa. Tämä voi näkyä monin eri tavoin:
- jättää oman mielipiteen sanomatta ja vähättelee sitä itsekin
- vaikenee, koska pelkää kritiikkiä, konfliktia tai hylkäystä joko tiedostaen tai tiedostamattaan
- yrittää alitajuisesti piiloutua muiden katseilta, vaikka ne olisivat hyväntahtoisia tai neutraaleita
- häpeää kehoaan tai kehonosiaan eikä esim. uskalla pukeutua niin persoonallisesti kuin haluaisi tai ilmaista itseään rennon vapautuneesti
- ei tartu elämässä tilaisuuksiin, jotka voisivat muuttaa käsitystä itsestä, vaan tyytyy haaleaan ja latteaan, hajuttomaan ja mauttomaan, jopa myrkyllisiin olo- ja ihmissuhteisiin
- tuntee jatkuvaa epävarmuutta omasta itsestään ja kelpaavuudestaan ihmisenä
- vertailee ja arvottaa itsensä huonommaksi kuin muut
- ei edes itse oikein tiedä kuka on ja mitä haluaa…
Nämä ovat yleistyksiä, enkä suinkaan vihjaa, että kaikkien pitäisi olla koko ajan supermenestyneinä äänessä ja estradilla. Suomalainen kulttuuri on täysin eri kuin vaikkapa rapakon takana, eikä meidän tarvitse ottaa sieltä mallia ja muuttua joksikin muuksi kuin mitä olemme! Silloin menemme ojasta allikkoon. Voimme silti oppia muilta jotakin tärkeää ja rohkaistua olemaan näkyvämmin oma itsemme.
Haluan nyt lempeästi ravistella sinua huomaamaan näkymättömyysviitan ylläsi. Kysy itseltäsi miksi ja keneltä piiloudut? Milloin olet alkanut uskomaan, ettei sinun kannata näkyä? Oliko kasvatuksesi kohtuuttoman ankara, lapsuuden olosuhteesi traumaattiset tai kärsitkö koulukiusaamisesta? Nämä saattavat olla juurisyitä näkymättömyysviitalle… selvitä kuitenkin aina itseäsi tunnustellen tai ammattilaisen kanssa oman elämäntarinasi syy- ja seuraussuhteet. Tarkoitus on oppia ymmärtämään itseään tuomitsemisen sijaan.
Tuon sinulle nyt hiukan erilaisen näkökulman tähän teemaan. Olen nimittäin oivaltanut, että meidän jokaisen olisi ensisijaisesti tärkeintä tulla itselleen näkyväksi ja tulla ulos suojakuorista, jotka ehkä laitoimme yllemme kauan sittten… lapsuuden alitajuiset uskomukset sekä ylisukupolviset asenteet nimittäin vaikuttavat paljon enemmän kuin ehkä vieläkään ymmärretään!
Näkymättömänä alamme lopulta hävitä itse itseltämme. Sen vuoksi tunnemme olevamme hukassa, jumissa tai jämähtänyt sisäisesti.
Mikäli olet viime aikoina pohtinut: “Kuka minä olen? Mitä minä haluan?” Saatat olla juuri siinä hedelmällisessä hetkessä, jolloin sisäinen muutos kolkuttaa olkapäätäsi. *KOP KOP, minä täällä, ELÄMÄ, älä enää laahusta unissakävelijän tavoin, vaan herää näkemään itsesi ja olemaan se valo joka olet!*
Sen sijaan, että kipuilet miksi et uskalla olla näkyvä muille tai pelkäät mitä muut sinusta ajattelevat, olisiko kuitenkin tärkeämpää muuttua ensin itselleen näkyväksi! Alkaa olla TOTTA eli totuudellinen ja rehellinen itse itselleen? Tarkoitus on päästää irti näkymättömän lapsen identiteetistä ja omistaa se, mitä nyt on! Uskaltaa avata rohkeasti suu ja kertoa oma näkemys (sinulla on varmasti jotain arvokasta annettaa muille, usko pois!) vaikka hermosto heittäisi aluksi volttia sisälläsi sen seurauksena ja häpeä nousisi pintaan. Astu esiin.
Mitä se voi käytännössä tarkoittaa, että tulet itsellesi näkyväksi?
- Lakkaat kätkemästä ja torjumasta niitä tunteita, joita olet tähän mennessä niellyt. Alat hiljalleen laajentaa sisäistä kapasiteettia tunnetaitojen osalta (tarkoitan hermostoa ja keho-mieliyhteyttä) ja opit kohtaamaan itsesi sillä tavoin askel askeleelta.
- Kohtaat ja alat hoitamaan sisäistä lastasi lempeästi. Rohkaiset pientä itseäsi muuttumaan jälleen näkyväksi: rakkaudella ja hyväksynnällä raviten. Tuot pienelle itsellesi turvaa, jotta uskallat taas iloita ja nauttia elämästä. Valjasta sisäinen aikuinen sisäisen lapsesi turvasatamaksi.
- Alat vähitellen kyseenalaistaa sitä negatiivista tarinaa, jota itsestäsi kerrot eli havaitset ja kyseenalaistat vanhentuneet ja rajoittavat uskomukset sinusta itsestäsi. Sisäinen puheesi kyllä paljastaa sinulle kaiken tarpeellisen, mikäli maltat pysähtyä itsesi äärelle ja kuunnella.
- Tiedostat vahvuutesi, voimavarasi, arvosi ja näet itsessäsi sen hyvän ja kauniin… ei vain vikojen ja puutteiden tonkimista, vaan positiivisten ominaisuuksien aktiivista tiedostamista ja hyödyntämistä arjessa. Kannattaa myös opetella kiittämään itseään.
- Lähdet aktiivisesti opettelemaan itsesi kuuntelua päivittäin pysähtymällä (rentoutushetki, meditaatio tai jokin muu sinulle toimiva tapa) sekä parantamaan itsetuntemusta ja itsearvostusta esimerkiksi terapeutin, valmentajan, ystävän tai muun auttajan kanssa. Tarvitset hyväksyvän peilin, jotta uskallat astua kuorestasi ulos. Saatat myös palata sinne hetkeksi takaisin, jonka vuoksi pysyvä muutos vaatii aikaa, tukea ja kannustavaa tietoista prosessia. Ei pikakikkoja tai taikatemppuja, vaan inhimillisyyttä ja läsnäoloa.
- Asetu itsesi puolelle vetämällä tietoisesti rajoja myös muille. Tämä on täysin välttämätöntä ja kysyy sekä kärsivällisyyttä että rohkeutta. Rajat tuovat elämääsi selkeyttä ja olemukseesi itsevarmuutta, sillä tiedät miten sinua saa ja miten ei saa kohdella. Rajat ovat rakkautta.
