Milloin rakkauden nimissä joustaminen muuttuu itsensä hylkäämiseksi?

Rakkauteen kuuluu joustaminen ja toisen huomioiminen. Mutta missä menee raja? Milloin alamme rakkauden nimissä ohittaa omia tunteitamme, tarpeitamme ja rajojamme?

Joskus se, mitä pidämme suurena rakkautena, onkin pelkoa siitä, että menetämme toisen ihmisen. Minulla on tästä paljon omakohtaista kokemusta. Olen elämäni aikana kadottanut itseni ihmissuhteissa aina uudestaan ja uudestaan.

Taustalla on kehityksellinen trauma ja uskomus siitä, että oma hyvinvointini riippuu siitä, miten toinen ihminen voi. Kaava menee näin: kun toinen pettyy, koen sen uhkaavana, ja kun hän on tyytyväinen, koen hetkellistä helpotusta.

Jotain suurta on tapahtunut, koska olen viimeiset 13 vuotta elänyt hyvässä ja tasapainoisessa parisuhteessa. Olen saanut opetella, miltä tuntuu rakastaa ja tulla rakastetuksi ilman jatkuvaa turvattomuutta. Ilman että hermostoni on jatkuvassa ylivireystilassa, kun skannaan toisen tunteita ja tarpeita.

Yksi tärkeimmistä oivalluksista minulle on ollut se, että rakkaus ei edellytä itsensä hylkäämistä. Päinvastoin. Rakkaus on sitä, että saan olla oma itseni omine keskeneräisyyksineni. Että olen itseni puolella.

Milloin joustamisesta tulee itsensä hylkäämistä?

Meille syötetään monesta suunnasta ajatusta siitä, että rakkaus tarkoittaa uhrautumista. Kuuntelepa rakkauslauluja tai lue romanttisia novelleja, jos et usko. Niissä ollaan valmiita tekemään toisen puolesta mitä tahansa. Omista tarpeista luopuminen nähdään jopa todisteena erityisen suuresta rakkaudesta.

Mutta on aivan eri asia joustaa vapaaehtoisesti kuin mukautua toisen toiveisiin siksi, ettei uskalla kohdata hänen mahdollista pettymystään.

Itsensä hylkääminen ilmenee usein pienistä arkisista tilanteista. Sanot kyllä, vaikka haluaisit sanoa ei. Otat vastuullesi tehtävän, vaikka voimasi ovat lopussa. Jätät kertomatta mielipiteesi, koska pelkäät ristiriitaa. Vähitellen omien tarpeiden ohittamisesta tulee niin automaattista ja seitinohutta, ettet enää edes huomaa sitä tai pysähdy miettimään, mitä itse haluat.

Olet oppinut olemaan muita varten. Mutta kuka pitää huolta sinusta?

Entä jos olet oppinut, että rakkaus täytyy ansaita?

Lääkäri ja traumatyön asiantuntija Gabor Maté puhuu ihmisen kahdesta perustavanlaatuisesta tarpeesta: kiintymyksestä ja autenttisuudesta. Tarvitsemme yhteyttä toisiin ihmisiin, mutta yhtä lailla tarvitsemme yhteyttä itseemme, omiin tunteisiimme, tarpeisiimme ja rajoihimme.

Lapselle yhteys häntä hoivaavaan aikuiseen on elintärkeä. Jos lapsi oppii, että omien tunteiden tai tarpeiden ilmaiseminen uhkaa tätä yhteyttä, hän saattaa alkaa tukahduttaa niitä säilyttääkseen läheisyyden ja turvan. Tämä selviytymiskeino voi kulkea mukana aikuisuuteen. Et uskalla sanoa ei, koska pelkäät toisen suuttuvan. Et ilmaise eriävää mielipidettä, koska pelkäät tulevasi torjutuksi. Et aseta rajoja, koska tunnet syyllisyyttä.

Kyse ei ole heikkoudesta, vaan kauan sitten opitusta tavasta säilyttää yhteys toiseen ihmiseen. Ongelma on siinä, että keinosta, joka aikanaan auttoi sinua selviytymään, on tullut aikuisuudessa oman hyvinvoinnin este.

Kun toisen mieliala alkaa määrittää sinun olotilaasi

Epäterveessä suhteessa ihminen saattaa tarkkailla jatkuvasti muiden tunteita ja mielialoja. Tuntosarvet ovat koko ajan pystyssä. Pienikin muutos toisen äänenpainossa tai ilmeessä saa hälytyskellot soimaan. Mikä nyt on vialla? Teinkö jotain väärin? Miten saan tilanteen korjattua?

Tunnistan kaikuja tästä edelleen itsessäni. Jos ystäväni, pomoni tai puolisoni on huonolla tuulella, minussa saattaa aktivoitua sisäinen viihdyttäjä. Alan miettiä, miten saisin hänet paremmalle tuulelle. Oma oloni rauhoittuu vasta, kun toinen on taas tyytyväinen.

Tässä on yksi tällaisten suhteiden hankalimmista puolista. Miellyttäminen ei aina olekaan vain toisen auttamista, vaan yritys säädellä omia vaikeita tunteita. Kun toinen on tyytyväinen, hylätyksi tulemisen pelko, häpeä tai ahdistus hellittävät hetkeksi.

Miellyttämisestä tulee siis keino hakea turvaa ja hyväksyntää. Se toimii hetken, mutta hinta on kova. Samalla kun huolehdit muiden tunteista ja tarpeista, ohitat omasi.

Rajojen asettaminen saa tuntua pahalta

Minulle yksi vaikeimmista asioista toksisista suhteista toipuessa on ollut oppia sietämään toisen ihmisen pettymystä. Kun on tottunut huolehtimaan muiden tyytyväisyydestä, jo pelkkä ei-sanan sanominen voi herättää valtavaa syyllisyyttä.

Mutta tässä on tärkeä oivallus: syyllisyyden tunne ei tarkoita automaattisesti sitä, että olet tehnyt jotain väärää.

Gabor Maté on esittänyt ajatuksen, jota pidän erityisen tärkeänä: jos joudut valitsemaan rajojen asettamisesta syntyvän syyllisyyden ja omien rajojen ohittamisesta syntyvän katkeruuden välillä, valitse syyllisyys. Kun jatkuvasti suostut asioihin vastoin omia tarpeitasi, alat helposti tuntea kaunaa ja katkeruutta. Saatat jopa syyttää toista siitä, että hän vaatii sinulta liikaa, vaikka et ole itse uskaltanut ilmaista rajojasi. Syyllisyys on tässä sitä, että valitset itsesi.

Toinen ihminen saa pettyä. Hän saa olla eri mieltä. Hänen ei tarvitse pitää kaikista valinnoistasi. Sinun tehtäväsi ei ole huolehtia siitä, että kaikki ihmiset ympärilläsi ovat jatkuvasti tyytyväisiä.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi sietää uhkailua, syyllistämistä tai muuta haitallista käyttäytymistä. Turvallisessa ihmissuhteessa molempien tunteille ja tarpeille on tilaa.

Voit rakastaa toista ja silti valita itsesi

Jos olet ohittanut omia tarpeitasi vuosien ajan, et välttämättä edes tiedä, mitä itse haluat. Minullekin omien tunteiden, tarpeiden ja rajojen tunnistaminen on ollut pitkä oppimisprosessi.

Muutos alkaa tiedostamisesta. Siitä, että alat huomata tilanteet, joissa olet automaattisesti mukautumassa toisen toiveisiin. Opettelet pysähtymään ja tunnistamaan, mitä sinussa tapahtuu. Harjoittelet sietämään sitä epämukavuutta, joka syntyy, kun toimit uudella tavalla.

Kaikkea tätä kannattelee lempeys itseä kohtaan. Vuosikymmenten aikana opitut toimintamallit eivät katoa itsestään sättimällä tai pakottamalla.

Olen oppinut, ettei minun tarvitse enää ansaita rakkautta olemalla mahdollisimman kiltti, helppo tai mukautuva. Voin rakastaa toista ja samalla pitää huolta itsestäni. Voin sanoa ei, olla eri mieltä ja antaa toisen pettyä.

Rakkaus ei edellytä sitä, että kaksi ihmistä sulautuu yhdeksi. Parhaimmillaan se on yhteyttä, jossa molemmat saavat olla omia kokonaisia itsejään.

Sinun ei siis tarvitse hylätä itseäsi, jotta toinen ei hylkäisi sinua.

Jos huomaat ohittavasi omat tarpeesi toisen pettymyksen pelossa, voit aloittaa pysähtymällä sen hetken äärelle. Tammikuussa ilmestyvässä kirjassani Houkutus – vapaudu haitallisista tavoista käsittelen myös liiallista miellyttämistä ja läheisriippuvuutta. Kirjan harjoitukset auttavat huomaamaan, milloin olet toimimassa vanhan kaavan mukaan, ja tunnistamaan, mitä itse tunnet ja tarvitset.

Voit tutustua kirjaan ja tilata sen ennakkoon TÄÄLLÄ.

10€ OSTOSRAHAA etukoodilla OSTOSRAHA10 (yli 45€ tilauksiin) 
PUOTIIN
close-image
KAIKKI KORTIT 16€ (norm. 22,90-24,90€) VAIN 9.10. klo 12 asti
PUOTIIN
close-image
KORTTIPAKAT OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image
PÄÄSIÄISETU: MATKAHUOLLON TOIMITUSKULUT  3,90€
PUOTIIN
close-image
ILMAINEN toimitus Matkahuollolla yli 30€ tilauksiin 
PUOTIIN
close-image