Terveisiä Gaijan luomukylästä

Teksti: Anne Ollila


Peltojen ja järven ympäröimällä tontilla Etelä-Pohjanmaan laitamilla Ähtärissä sijaitsee pieni kylä. Kylämme alku sai 8 vuotta sitten, kun entinen vanhainkoti jäi tyhjilleen edellisen yhteisön jäljiltä ja kasa nuoria muutti kaupungista maalle opettelemaan uusia elämänmalleja. Aluksi 3 hengen voimin lämmitimme valtavaa kivistä päärakennusta. Sittemmin meitä on kerääntynyt tänne 30 hengen porukka, joista 10 on lapsia.

Oma polkuni kulki taidekoulun ja satunnaisten töiden kautta luomukylään, kun tapasin miehen ja 2 viikkoa sen jälkeen hän sai puhelun ystävältään, että tällainen paikka olisi vapaana. Aikuiseloni pienissä yhteisöissä asuneena innostuin myös ja liftasimme katsomaan paikkaa. Mahdollisuuksien aarrearkulta tuntui paikka peltoineen ja järvineen…

Ensimmäiset vuodet olivatkin aikamoista tohinaa ja hidas elämä oli kaukana siitä. Nuoruuden innolla ja energialla on tokikin rajansa ja ensimmäisen lapsen syntymä,sekä äidin poismeno laittoi stopin hienolle burn outiin tähtäävälle putkelleni, johon kylän rakennus vimmassa olin itseäni ajamassa. Olenkin nauranut hiljaa mielessäni, miten myös luonnon rauhassa ihmismieli voi käyttäytyä yhtä kollektiivisen päättömästi, kuin nykyajan hektinen henki myös globaalisti tuntuu toimivan. Tavallaan tuntuu, että nyky-yhteiskunta on murroksen partaalla ja hitaan elämän puolesta puhujia tarvitaan, että vältytään ihmisten ja luonnon ’burn-outilta’. Hiljaa hyvä tulee.

Tämä talvi on ollut mukavaa touhua täynnä. Perusarkeani siivittää kantovesi talossa elo, jota lämmitämme pääsääntöisesti puilla. Elävä tuli on suurempi luksus minulle, kuin putkisto ja huussin hoidon opettelu on avannut ymmärrystä kierrätyksen alkulähteille. Green care touhun aloitin luomukylä ystäväni kera. Olemme vieraillee paikallisessa kehitysvammaisten toimintakeskuksessa, sekä vanhainkodissa koiriemme kera. On mukavaa huomata, että pelkkä läsnäolo ja oleminen riittää elvyttämään ja ilahduttamaan. Koiran rapsutus.

Päätalon todellinen ekopunttisali on suuren lämmityskattilamme täyttäminen metrihaloilla. Muita touhuja kylässämme on muunmuassa kanojen ja pienen lammaslauman hoito, rakennus- ja kunnostusprojektit, kasvimaat kesäisin ja kohta onkin aika laittaa tomaatin taimet esikasvatukseen… Ruisleipää leivomme ja koivunmahlaa ja villivihanneksia hapatamme myös myyntiin asti ja talon väen muonaksi.

Elämä täällä on sosiaalista, mikä minulle on suuri syy, miksi olen täällä viihtynyt. On rikkaus asua maaseudun rauhassa ja silti säilyttää sosiaalinen piiri samanhenkisistä ihmisistä ympärillä. On mukavaa, kun voi vain jäädä juttelemaan ihmisten kera töiden lomassa, eikä tarvitse katsoa kalenterista aikaa tavata ystäviään. Myös ympäri maailmaa tulevat vapaaehtoiset ja suomalaiset työharjoittelijat ovat kiva lisä eloon ja on mukavaa, että voimme jakaa permakulttuurin ja luomuviljelyn oppeja..

Tällä hetkellä kylässämme on käynnissä esiselvitys hanke, jonka tiimoilta olemme vieraillet muissa kyläyhteisöissä ja tuumineet luontokoulun perustamisen mahdollisuuksia meille ja tehneet työpajoja kirjastolla yms. On mukavaa integroitua yhteiskuntaan ja jakaa perinnetaitoja ja tietoja, joita kylässämme pyritään ylläpitämään.

Lisää infoa kiinnostuneille: www.gaija.org