Loppuunpalaminen ADHD-oireisella alkaa harvoin siitä, että ihminen vain väsyy. Paradoksaalisesti, se alkaa usein innostuksesta. Syntyy uusi idea, projekti tai tunne siitä, että nyt elämä vihdoin lähtee oikeaan suuntaan. Energia nousee nopeasti, ajatukset liikkuvat vauhdilla ja tekeminen tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. Moni kuvaa näitä vaiheita jopa parhaiksi hetkikseen: silloin saa aikaan, jaksaa paljon ja kokee olevansa ”oma itsensä” pitkästä aikaa.
Ongelma on siinä, että ADHD-oireisella tekemisen rytmi ei aina pysy tasaisena. Kun hermosto käynnistyy, vauhti kiihtyy helposti liian kovaksi. Tauot jäävät väliin, unirytmi alkaa lipsua ja kehon viestejä sivuutetaan, koska olo tuntuu toistaiseksi vielä hyvältä. Aivot käyttävät stressiä ja painetta polttoaineena. Adrenaliini ja jatkuva vireystila voivat ylläpitää toimintakykyä pitkäänkin, minkä vuoksi ihminen ei välttämättä itse huomaa kuormittuvansa ennen kuin raja on jo ylitetty.
Siksi loppuunpalaminen näyttää ulospäin usein äkilliseltä. Äkillisyyttä korostaa se, että yksilö tekee kaikkensa naamioidakseen vaikeutensa. Ympärillä olevat ihmiset näkevät henkilön, joka tekee paljon, innostuu helposti ja vaikuttaa pärjäävän. Harvempi näkee sitä jatkuvaa ylivireyttä, jonka varassa arki pyörii. Moni ADHD-oireinen käyttää valtavasti energiaa vaikuttaakseen ”normaalilta”. Levottomuutta hillitään, unohtelua kompensoidaan ja omaa toimintaa kontrolloidaan jatkuvasti, jotta vaikutelma olisi mahdollisimman hallittu. Se kuluttaa hermostoa huomaamatta ja lisää loppuunpalamisen riskiä.
Loppuunpalamisen kehä syntyykin usein juuri tästä yhdistelmästä. Ensin tulee voimakas käynnistyminen, sitten vaihe, jossa tehdään täysillä ja ylitetään omat rajat. Lopulta seuraa romahdus: keskittyminen katoaa, pienetkin tehtävät alkavat tuntua raskailta ja palautuminen hidastuu. Kun voimia alkaa vähitellen taas tulla takaisin, moni palaa nopeasti samaan rytmiin, koska pysähtyminen tuntuu vaikealta tai jopa ahdistavalta. Kehä alkaa uudelleen jo ennen kuin todellista palautumista on ehtinyt tapahtua.
Jokainen romahdus on edellistä syvempi. Voimat vähenevät kierros kierrokselta ja lopulta yksilö uupuu täysin. Tässä vaiheessa moni alkaa syyttää itseään. Ajatellaan, että ongelma on kurinalaisuuden puutteessa tai siinä, ettei vain osaa levätä oikein. Todellisuudessa kyse on usein hermostosta, joka on ollut liian pitkään ylikuormittunut. Aivot eivät jaksa loputtomasti toimia korkeassa vireystilassa, vaikka ihminen olisi motivoitunut ja haluaisi pärjätä.
Siksi loppuunpalamisen tunnistaminen ajoissa on tärkeää erityisesti ADHD-oireisilla. Kyse ei ole siitä, että pitäisi luopua innostuksesta tai kunnianhimosta. Olennaisempaa on oppia huomaamaan, milloin tekeminen muuttuu selviytymiseksi ja milloin hermosto alkaa käydä jatkuvasti ylikierroksilla. Palautuminen ei ole jotain, joka ansaitaan vasta kaiken suorittamisen jälkeen. Se on edellytys sille, että aivot ja keho jaksavat pitkällä aikavälillä. Muistathan, että voit uupua vaikka nauttisitkin siitä mitä teet.
Kiinnostaako neuroepätyypillisyys ja ADHD-piirteet? – Syvenny aiheeseen lisää
Juulia Järvdiken ADHD-supervoimakortit sekä Saamaton perfektionisti – ADHD:n viisi muuta paradoksia -kirjan löydät TÄÄLTÄ.
Juulia Järvdike on psykologi ja ADHD-asiantuntija, joka on työskennellyt vuodesta 2010 neuropsykiatristen diagnoosien parissa. Juulia tunnetaan erityisesti tavastaan yhdistää tieteellinen tieto lämpimään, helposti lähestyttävään kerrontaan. Hän on elänyt ADHD-oireisten ihmisten kanssa koko elämänsä ja tuntee ilmiöt läheltä myös perheensä kautta. Hänen intohimonsa on lisätä ymmärrystä ja itsemyötätuntoa niin ADHD-oireisten kuin heidän läheistensä arkeen.
