Teksti on kirjastani 102 oivallusta elämästä:
Kyyneleet ovat nestettä,
joka puristuu ulos sydämestä silloin,
kun kipu rutistaa sen kasaan.
Ennen en uskaltanut itkeä. Pelkäsin, että jos itken, kaikki hajoaa käsiin. Menetän kontrollin, enkä koskaan enää osaa lopettaa itkemistä, ja itken lopun elämäni. Kai tuossa pelossa oli pieni siemen ymmärrystä siitä, että oli ehkä saattanut tulla nieltyä kyyneleitä sisäänsä pitkään ja paljon.
Kyyneleet ovat ikään kuin näkyvä osa sydämen kivusta. Kun sydän puristuu kivusta kasaan, siitä seuraa kyyneleitä, jotka muut voivat nähdä. He voivat nähdä kivun, joka on yleensä niin suojassa ja piilossa.
Tunsin toistuvasti tai jopa yhtäjaksoisesti kuristusta ja painetta kurkullani. Alas painettua sydämen kipua. Kasvava pato kurkullani piti kyynelvyöryn sisälläni. Näin kului vuosia, ehkä vuosikymmeniä.
Kunnes tuli se viimeinen, riittävän suuri sydämen puristus, jonka seurauksena pato murtui. Menetin kontrollin. Tunne virtasi lävitseni. Hyökyaaltoina silmissäni ja karikkona sydämessäni.
Vähitellen tunne alkoi tasoittua – kuten tunteilla on tapana, kun niiden antaa tulla vapaasti, ja mennä, kun on sen aika.
Kun pato oli murtunut, huomasin, että kaikki muutkin tunteet pääsivät liikkumaan vapaammin. Rusinaksi rutistunut sydämeni saattoi täyttyä myös ilolla, rakkaudella ja luottamuksella. Kun patoa ei enää ollut, ihanalta tuntuvilla tunteillakin oli vapaus liikkua myös sisäänpäin.
Oivalsin, että kipu pitää kiinni pitkään ja uuvuttavasti, jos sen ei anna liikkua vapaasti. Ja kyyneleet ovat kivun liikettä ulospäin.
Lue kaikki 102 oivallustani kirjasta:
