ADHD-ihmisellä voi olla diagnoosin saamista mutkistava piirre – Moni uupuu vaikeasti tunnistettavaan yhdistelmään

Kaupallinen yhteistyö lääkärikeskus Recurorin kanssa. Teksti: psykiatrian erikoislääkäri Joel Holmén.

Intuition vastaisesti ADHD:n impulsiivisuus ja vaativan persoonallisuuden perfektionismi eivät sulje toisiaan pois, eivätkä ne neutraloi toisiaan. Tuloksena on vaikeasti hallittava kokonaisuus, jonka diagnostinen havainnointi vaatii neuropsykiatrista erikoisosaamista.

ADHD-diagnostiikka on parhaimmillaan suoraviivaista. Yleisimmät ADHD:lle tyypilliselle käytökselle piirteet ovat nykyisin jo monille tuttuja, ja merkittävä osa ADHD-epäilyn kanssa vastaanotolle saapuvista osuukin aivan oikeaan.

Muun muassa lisääntyneen julkisen keskustelun ansiosta moni tunnistaa esimerkiksi suurpiirteisyyden, unohtelun, impulsiivisen tehtävästä toiseen poukkoilun ja puhetulvat ADHD-ihmisille tavanomaisiksi taipumuksiksi. Lisäksi ammattilaiset osaavat yhä useammin yhdistää ADHD:n jatkuvien työuupumusjaksojen, sekä masennuksen ja ahdistuksen mahdolliseksi juurisyyksi.

Etenkin jälkimmäinen on merkittävä edistysaskel – parempi ymmärrys neuropsykiatrisista juurisyistä oireen takana mahdollistaa sen, että masennuksen ja ahdistuksen hoidossa saavutetaan pysyvämpiä tuloksia. ADHD:n suhde masennukseen ja ahdistukseen on usein luonteeltaan noidankehämäinen. Elämänhallinnan vaikeudet altistavat ahdistukselle ja masennukselle, toisaalta niiden oireet korostavat ADHD:lle tyypillisiä piirteitä.

Diagnostiikka vaikeutuu, kun potilaalla on ADHD:lle ominaisesta ulosannista poikkeavia persoonallisuuden piirteitä. Ilman psykiatrian erikoislääkärin neuropsykiatrista perehtymistä virhepäätelmät voivat olla yleisiä, jolloin potilaalle voidaan pahimmassa tapauksessa antaa vääränlaista hoitoa jopa vuosia. Eräs persoonallisuushäiriö/persoonallisuuden piirre, joka hankaloittaa ADHD-piirteiden havaitsemista, on vaativa persoonallisuus.

ADHD:n suurpiirteisyys ja vaativan persoonallisuuden pikkutarkkuus eivät neutraloi toisiaan

Vaativan persoonallisuuden diagnostisiin kriteereihin kuuluu muun muassa yksityiskohtiin takertuminen, perfektionismi, ylenmääräinen tunnontarkkuus ja pikkutarkkuus, joustamattomuus ja itsepäisyys. Tällaiset piirteet ovat usein työelämässä erittäinkin toivottavia ja haluttuja etenkin, jos ne vielä yhdistyvät ulospäinsuuntautuneeseen innokkuuteen.

Ylikorostuneina piirteet altistavat kuitenkin jo yksistään uupumukselle, burn out -kierteille, masennukselle sekä voimakkaalle riittämättömyyden kokemukselle. Vaativan persoonallisuuden piirteet on tärkeä tunnistaa, jotta oikeanlaista ammattiapua voidaan tarjota. Tunnistamista vaikeuttaa kuitenkin juuri se, että palaute ympäristöltä, kuten esimerkiksi esihenkilöltä, on usein hyvinkin myönteistä.

Eräät vaativan persoonallisuuden piirteet ovat usein työelämässä erittäinkin toivottavia ja haluttuja. Ylikorostuneina ne altistavat kuitenkin jo yksistään uupumukselle, burn out -kierteille, masennukselle sekä voimakkaalle riittämättömyyden kokemukselle.

ADHD:seen yhdistettynä vaativa persoonallisuus voi olla hyvinkin haastavasti hallittavissa. ADHD-henkilön tavanomainen huolimattomuus, suurpiirteisyys, sekä aiheesta toiseen pomppiva ja rönsyilevä kommunikaatio, toisaalta vaativan persoonan pikkutarkkuus ja ylikorostunut fokus tekeillä olevaan asiaan on kokonaisuus, josta on joskus vaikea saada diagnostista otetta.

Yhdessä ne muodostavat kantajalleen jatkuvan ristiaallokon kaltaisen tilan, joka kokemukseni mukaan yhdistelmänä johtaa usein toistuviin uupumis- ja masennusjaksoihin, voimakkaaseen alisuoriutumisen kokemukseen ja ylipäätään kokemukseen siitä, että elämä on jatkuvaa sinnittelyä ja omien kunnianhimoisten tavoitteiden perässä roikkumista.

Menestyvä ja kroonisesti uupunut – taustalla voi olla ADHD:n ja vaativan persoonallisuuden yhdistelmä

Monet vastaanotolleni tulleet vaativan persoonallisuuden ja ADHD:n yhdistelmän omaavat ihmiset ovat urallaan hyvin menestyviä, mutta kroonisesta uupumuksesta kärsiviä.

Kaava on käynyt jo tutuksi – ADHD:lle tyypillinen herkkä innostuminen johtaa projektien hamstraamiseen, kun taas vaativa persoonallisuus edellyttää jokaiselta projektilta virheettömyyttä ja täydellisyyttä. Kasaantunutta työkuormaa ei myöskään halua delegoida eteenpäin, jotta niiden laatu ei kärsisi.

Ihminen on voinut kehittää uupumuksen rajoille asti menevät, pikkutarkat tarkistamisen ja korjaamisen rutiinit, jotta tarkkaavaisuuden ongelmista johtuvat huolimattomuusvirheet eivät pääse lipsahtamaan lopputuotokseen. Aikatauluissa pysymisen vaikeutta kompensoidaan orjallisen tiukasti noudatetuilla ja koko päivän täyttävillä minuuttiaikatauluilla. Lopputulos on jatkuva taistelu kahden yhtä aikaa vallitsevan piirteen välillä.

ADHD:lle tyypillinen herkkä innostuminen johtaa projektien hamstraamiseen, kun taas vaativa persoonallisuus edellyttää jokaiselta projektilta virheettömyyttä ja täydellisyyttä.

Oikein valituilla hoidoilla on saatu merkittäviä parannuksia elämänhallintaan

Molempien ominaisuuksien yksilöllisellä tunnistamisella ja yhtäaikaisella hoidolla saadaan kokemukseni mukaan lähes aina merkittävää helpotusta elämänhallintaan.

ADHD:n hoidolla vähennetään huolimattomuusvirheiden määrää ja hillitään rönsyilevää toimintaa, jolloin esimerkiksi jatkuva impulsiivinen uusiin projekteihin heittäytyminen saadaan hallintaan. Vaativaa persoonallisuutta hoitamalla taas helpotetaan omien virheiden hyväksymistä, mahdollistetaan epätäydellisyyden näyttäminen ulospäin ja lisätään joustavuutta omaan toimintaan.

Vaativa persoonallisuus ja ADHD eivät ole toisiaan poissulkevia, vastakkaisia voimia. Eriävät piirteet voivat aiheuttaa kantajalleen merkittäviä haasteita, mutta niiden ei tarvitse taistella toisiaan vastaan, jotta ihminen pärjäisi. Oikeanlaisella hoidolla kummankin piirteitä voi oppia hallitsemaan, jolloin kokonaisuus voi olla hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta optimaalinen.

Kun pakonomainen pyrkimys täydelliseen arjen hallintaan kevenee, myös jaksaminen paranee. Tulen ja jään aiheuttama mielen myrsky laantuu.

Recurorin ammattilaisiin pääset tutustumaan TÄSTÄ.

Miksi en saa unta? – Ja mitä sille voi tehdä?!?

Noin kolmasosa aikuisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Unettomuus vaikuttaa merkittävästi olotilaan ja mielentilaan. Tässä 5 yleisintä syytä unettomuudelle – ja vinkkejä, kuinka korjata tilanne.

  1. Stressi ja huoli

Mielen jatkuva aktiivisuus, kuten stressi ja huoli, voi pitää hereillä. Jos ajatukset pyörivät työasioiden, ihmissuhteiden tai muiden huolien ympärillä, kehosi voi olla liian “valmiustilassa” nukahtaakseen. Keho ikään kuin pysyy aktiivisena mahdollista uhkaa varten ja samalla mieli pysyy valpaana huomaamaan jotain uhkaavaa – ja ajatuksistahan saa aina kaivettua jotain, mistä stressata ja mistä olla huolissaan. 

Mitä voit tehdä?

  • Kokeile illalla esimerkiksi jotain maksutonta äänitettä ilmaisesta Hidasta elämää -sovelluksesta, Hetki itselle -osiosta.
  • Vältä iltaisin huolimieltä aktivoivia ärsykkeitä, kuten uutisia, jännittäviä ohjelmia/kirjoja ja somea. Monet ärsykkeet voivat saada aikaan tiedostamattoman huolitunteen, eli ärsykkeen vaikutusta ei ymmärrä ajatuksen tasolla, mutta keho reagoi siihen.
  • Tauota päivääsi, jotta mielen kuormaa ei kerry niin paljon. Kokeile vaikka Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osion lyhyitä harjoituksia 3-7 min).

 

  1. Epäsäännölliset unirytmit

Epätasaiset nukkumaanmenoajat voivat häiritä kehon sisäistä kelloa. Tämä on erityisen yleistä, jos valvot viikonloppuisin tai altistut kirkkaalle valolle myöhään illalla. Pyri siis mahdollisuuksien mukaan rauhoittumaan unille samaan aikaan.

 

Mitä voit tehdä?

  • Mene nukkumaan ja herää samaan aikaan joka päivä. Voit auttaa itseäsi rauhoittumaan unille erilaisilla rentoutus- ja rauhoittumisharjoituksilla, joita löydät Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta.
  • Vältä ”yksi vielä” tai ”hetki vielä” -houkutuksia, jotka syntyvät esimerkiksi koukuttavien sarjojen tai kirjojen myötä. Nämä voivat venyttää aiottua nukkumaanmenoaikaa.

 

  1. Liian vähän liikuntaa – tai liian myöhään

Liikunnan puute voi vähentää kehon väsymistä, mutta intensiivinen liikunta myöhään illalla voi myös virkistää liikaa. 

Mitä voit tehdä?

  • Pohdi, miten voisit saada riittävästi kehorasitusta päivän aikana, jotta myös keho on iltaisin väsynyt.
  • Testaa, mikä on juuri sinulle liian myöhäistä liikkumista. Joskus kevyt liikunta myöhään ei vaikuta niin paljon kuin raskas. Mikä on juuri sinulle myöhäisin hetki rasittaa kehoa kunnolla siten, että se ei häiritse unta?
  • Kehorasituksen vastapainoksi anna kehollesi rentoutusta esimerkiksi kehorentoutusharjoituksilla, joita löydät Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta.

 

  1. Ympäristötekijät

Meluisat, kirkkaat tai epämukavat olosuhteet voivat häiritä unta. Myös liian kuuma tai kylmä makuuhuone voi vaikuttaa. Jos uniympäristö vaihtelee merkittävästi, on luonnollista kärsiä niin sanotusta ensiyön vaikutuksesta (First-Night Effect), jossa mieli ja keho pysyvät valppaana läpi yön. Tämä syntyy useimmin uusissa nukkumisympäristöissä. Jos siis aivojen pitää pysyä koko ajan valppaana, uni jää pinnalliseksi.

 

Mitä voit tehdä?

  • Tee makuuhuoneesta mahdollisuuksien mukaan viileä, pimeä ja rauhallinen.
  • Käytä tarvittaessa korvatulppia tai silmälappuja.
  • Hyödynnä mieltä ja kehoa rauhoittavia äänitteitä, kuten rauhoittavaa taustakohinaa (brown noise), joka peittää ympäristön ääniä ja vähentää ärsykereaktioita. Brown noise rauhoittaa hermostoa. Löydät brown noise -äänitteen sekä muita rauhoittavia taustaääniä Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta.

 

  1. Mielen myllerrykset

Hankalat ja mieltä painavat tunteet voivat vaikeuttaa nukahtamista. Käsittelemättömät tunteet yhdistettynä univajeeseen voivat saada aikaan raskasta oloa, kuten ahdistusta.

Mitä voit tehdä?

  • Keskustele tunteistasi mahdollisuuksien mukaan  luotettavan henkilön tai ammattilaisen kanssa.
  • Opettele tunnustamaan tunteita itsessäsi ja käsittelemään niitä. Löydät Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle osiosta Hankalat tunteet -meditaatioharjoituksia, jotka auttavat suhtautumaan levollisesti tunteiden myllerrykseen ja rauhoittamaan oloa.

Muista, että kehon ja mielen rauhoittamisessa ei ole oikotietä onneen: on etsittävä itselle parhaat tavat. Tutkimukset tukevat meditaation vaikutuksia, mutta yksi kerta ei riitä, vaan on tehtävä yhtä sitoutuneesti ja säännöllisesti harjoituksia kuin harjaa hampaansa. Hermosto ei rauhoitu yhdellä harjoituksella silloin tällöin. 

Mikäli unettomuus on jatkunut pitkään tai epäilet unihäiriöitä tai muita terveydellisiä syitä, hakeudu lääkäriin.

  • Lataa ilmainen Hidasta elämää -sovellus TÄSTÄ. 
  • Sovelluksen sisästä löydät Hetki itselle -osion, jossa on yli 100 meditaatioäänitettä erilaisiin tarpeisiin, podcasteja ja itsetuntemusta lisääviä workshopeja.
  • Voit maksaa kuukausimaksun (8,90€/kk) tai vuosimaksun (79€/v) sovelluksen sisässä.
  • HUOM! Osa sovelluksen sisällöstä on maksuttomia.

Tuntuuko, että muut eivät ymmärrä herkkyyttäsi?

Herkkyys on kokonaisvaltainen piirre, joka kulkee mukana läpi elämän. Valtavan suuret, vivahteikkaat ilon hetket rikastuttavat elämää, mutta myös voimakkaana tuntuvat surut tuovat omat sävynsä arjen hetkiin. Vaikka joskus toivoisi selättävänsä tunteita herättävät tilanteet olkia kohauttamalla, herkkänä se harvoin on mahdollista. Tunteet tuntuvat kehossa ja pyörivät ajatuksissa. Arjen tunteita herättävät vuorovaikutustilanteet tulevat myllättyä läpi perinpohjaisesti useaan otteeseen. Joskus tuntuu, että olisi helpompaa olla toisenlainen. Muut ymmärtäisivät paremmin, jos ei olisi niin herkkä.

Yhteiskunnassamme arvostetaan nopeatempoisuutta, asiakeskeisyyttä ja suorituksia. Herkkä voi ulkoisesti pysyä loistavasti mukana näissä yhteiskunnan vaatimuksissa, mutta mieleen voi usein pulpahtaa ajatus siitä, että ympärillä olevat eivät täysin ymmärrä tätä sisällä mylläävää herkkyyttä. Herkkänä voi joutua miettimään, minkälaisia tunteita on suotavaa näyttää eri ympäristöissä. Minkälaisista tuntemuksista on suotavaa puhua, jotta ei tule leimatuksi ”liian herkäksi”?

Herkkä osaa myös usein tukea toisia haastavissa tunteissa, mutta ei halua kuormittaa muita yhteisön jäseniä omilla tunteillaan

Haluaisin ajatella, että herkät ihmiset voivat myös olla suunnannäyttäjiä; tunteet saavat olla ja näkyä osana elämää. Myötätunto, riemu, into, suru, viha, ahdistus — kaikki tunteet ovat sallittuja ja niistä voi puhua. Samaan aikaan on toki hyvä muistaa, miten tunteista puhutaan ja miten niitä osoitetaan toisia kunnioittavalla tavalla.

Joku tunteistaan etäämmällä oleva henkilö saattaa säikähtää pieniäkin tunteenpurkauksia, eikä osaa reagoida toivotulla tavalla. Herkkä voi kuitenkin omalla olemisellaan näyttää, että myös tunteikas elämä on mahdollista ja aivan yhtä sallittavaa. Tosin, koska herkkä ihminen haluaa luoda turvallisen tilan ympärillään oleville, hän usein kuitenkin mukauttaa olemistaan ja tunteitaan erilaisissa tilanteissa, eikä herkkyys välttämättä näy ulospäin, jos ympäristö ei tunnu sille turvalliselta.

Herkkä ei halua aiheuttaa muille epämukavaa oloa oman herkkyyden näyttämisellä — ehkäpä juuri siksi herkän ihmisen sisintä kalvaa usein olo siitä, että ei tule täysin kohdatuksi ja ymmärretyksi omana itsenään. Usein tuntuu hankalalta olla täysin oma itsensä. Jos herkkyyden uskaltautuu näyttämään, mutta ympärillä se tukahdutetaan tai ymmärretään väärin, voi herkkä vetäytyä kuoreensa.

Herkkä voi kuitenkin löytää ympärilleen yhteisöjä, joissa herkkyys on voimavara, elämän rikastuttaja ja yhdistävä tekijä ihmisten välillä. Kun löytää ympärilleen samankaltaisia, voi aina palata sen ajatuksen äärelle, että ei ole yksin. On valtavasti muitakin ihmisiä, jotka tuntevat ja ajattelevat samoin. <3

 

”Menettämisen pelko on lopulta etuoikeus, peloista kaunein” – Rauhoittava ajatus sinulle, joka pelkäät rakkauden menettämistä

Rakkaus on maailman suurin ja pelottavin asia. Rakkaus on maailman kevein ja helpottavin asia. Rakkaus on täynnä vastakohtia. Se on samaan aikaan ihanaa ja kamalaa ja kaikkea siltä väliltä. Sen sisään mahtuu valtava skaala tunteita romanttisesta rakkaudesta ystävyyteen ja vanhemman syvään välittämiseen.

Rakkauteen kytkeytyy myös aina pelko sen menettämisestä. Ja toisaalta se mikä pelon aiheuttaa, juuri tekee rakkaudesta niin merkittävää ja ainutlaatuista. Tämä rauhoittava runo on sinulle, joka pelkäät menettämistä ❤️

Joskus pelko yllättää. Kuin äkillinen tuulenpuuska se myllää sisintä
ja sitoo myttyjä rinnan alle. Entä jos, se kuiskaa, vaikka yritän peittää korvani.
Entä jos minulle jää vain sinun vääjäämättä haihtuva tuoksusi tyynyliinalla?
Muistot, jotka hetki hetkeltä taipuvat, mutta ovat silti niin teräviä,
että saavat yhä ihon vereslihalle. Entä jos unohdan? Entä jos muistan kaiken?
Kuten tuulenpuuskilla on tapana, tämäkin menee ohi.  

Menettämisen pelko on lopulta etuoikeus, peloista kaunein, kuiskaan takaisin.

– Ilari Torsti

Lisää koskettavia rakkausrunoja löydät kirjasta Kiitos, että rakastat minua silti:

Manifestoitko sinäkin salaa? Manifestoinnista on tullut trendi, mutta moni vaikenee siitä yhä

”Olen nuoresta lähtien ollut hyvä unelmoimaan. Kuvittelen tarkkaan, mitä haluan tulevaisuudeltani. Sen jälkeen toiveeni alkavat toteutua. Minulla on kokemusta siitä, että vedämme puoleemme niitä asioita, joihin keskitymme.”

Näin kertoi minulle eräs julkisuudesta tuttu henkilö, jota toimittajana haastattelin lehtijuttua varten. Hän kuvaili manifestoinnin periaatteita: ensin esitetään pyyntö ja visualisoidaan toive mahdollisimman tarkasti, sitten uskotaan sen jo olevan toteutumassa – ja lopuksi otetaan vastaan.

Vähän ajan päästä haastattelemani henkilö soitti perääni. Hän pyysi, ettei jutussa mainita sanaa manifestointi. Hän ei halunnut leimautua ”hörhöksi”.

Somesta ja 1800-luvulta tuttu ilmiö

Manifestoinnin perusajatus tiivistyy usein kolmeen sanaan: pyydä, usko ja ota vastaan. Näin ajatuksistasi tulee totta. Yhdysvalloissa 1800-luvulla vaikuttaneen New Thought -liikkeen ajatuksiin pohjautuva manifestointi on noussut suureksi ilmiöksi maailmalla Suomi mukaan lukien.

Manifestointi elää somessa uutta nousukautta. Esimerkiksi videopalvelu Tiktokissa tunnisteella #manifestation merkityillä videoilla on lähes 100 miljardia näyttökertaa. Manifestoinnista on tullut myös bisnestä. Tarjolla on kaikkea self help -oppaista verkkokursseihin ja retriitteihin.

Taiteilijat, johtajat ja urheilijat tekevät sitä

Manifestoinnin suosiosta huolimatta olen törmännyt työssäni lukuisia kertoja tilanteeseen, jossa ihmiset vaikenevat siitä. Olen kuullut, kuinka poliitikot, urheilijat, kuvataiteilijat, näyttelijät ja johtajat manifestoivat, mutta eivät mielellään puhu siitä julkisesti. Ainakaan sen oikealla nimellä.

Moni pitää manifestointia toimivana unelmien toteuttamisen työkaluna, mutta termin käyttöä arastellaan. Sanotaan mieluummin, että luotetaan positiivisen ajattelun tai visualisoinnin voimaan. Keskitytään, asetetaan tavoitteita ja seurataan sisäistä kompassia. Kaikissa näissä tavoitellaan jotakin samaa: pyritään muokkaamaan todellisuutta ajatuksen, tunteiden ja mielikuvien voimalla.

Tervetuloa mukaan manifestointimatkalle

Kiinnostuin manifestoinnista niin paljon, että aloin tutkia sitä väitöskirjassani Helsingin yliopistossa teologian ja uskonnontutkimuksen tohtoriohjelmassa. Seuraavaksi onkin tarpeen manifestoida tutkimukselleni rahoitus…

Tässä blogissa lähden manifestointimatkalle. Kirjoitan ilmiön eri puolista. Kysyn: kuuleeko universumi? Tervetuloa matkalle mukaan!

Kuulisin mielelläni kokemuksiasi. Millaisia kokemuksia sinulla on manifestoinnista? Uskotko sinä, että ajatuksilla on voimaa? Voit lähettää minulle sähköpostia: eveliina.lauhio(at)gmail.com.

”Olisinpa kuullut nämä asiat ennen kuin uuvuin”


Olin pitämässä luentoa eräälle työporukalle siitä, miten suorittamista vastaan voi kapinoida.

Luennon jälkeen yksi osallistujista nosti kätensä ja sanoi:

”Olisinpa kuullut nämä asiat ennen kuin uuvuin.”

Niinpä, ajattelin. Olisinpa minäkin.

Kävi kuitenkin niin, että uuvuin ensin ja opettelin (kantapään kautta) vasta sitten kapinoimaan suorittamista ja suorituskulttuuria vastaan.

Uupumus ei muuttanut minua, valitettavasti

Ajattelen kuitenkin, ettei se silti ollut myöhäistä. Uupuminen itsessään ei muuta vielä mitään – paitsi ehkä hetkellisesti.

Jos mikään ei muutu työpaikalla, muissa olosuhteissa ja kenties myös omassa ajattelussa, on mahdollista, jopa todennäköistä, että sama toistuu. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että ihminen uupuu enemmän kuin kerran.

Jos jotain voisin toivoa, toivoisin, ettei kenenkään tarvitsi uupua ensin ja vasta sitten uskaltautua pitämään huolta jaksamisestaan tai rohkaistua rikkomaan suorituskulttuurin normeja.

Sillä niistä on pitkälti kyse: uskaltamisesta ja rohkaistumisesta.

Itse aloitin aikoinaan pienistä asioista. Esimerkiksi tällaisista:

  • Uskaltauduin jättämään kahvikupin tiskaamatta, vaikka siisteyttä vaativa mieleni ilmoitti, että kunnon ihmiset tiskaavat astiansa HETI!
  • Annoin itselleni luvan katsoa televisiota keskellä päivää, vaikka tiettyihin työaikoihin tottunut mieleni väittikin, että kunnolliset yrittäjät eivät sillä tavalla vain lorvaile keskellä kirkasta päivää.
  • Lopetin turhan sinkoilun sähköpostien ja muiden työviestien perässä, vaikka aluksi tuntuikin, että ahkeran ihmisen täytyy olla koko ajan tavoitettavissa.
  • Lepäsin silloin, kun väsytti, enkä vasta sitten, kun älykello ilmoitti, että jaksaminen on jo todella huonolla tolalla.
  • Aloin tehdä kivoja ja itselleni mielekkäitä juttuja, vaikkei niistä ollutkaan kerrassaan mitään ”hyötyä”.
  • Opettelin jättämään asioita kesken, vaikka piiskuri päässäni sanoikin, että tehtävälista on oltava päivän päätteeksi TYHJÄ!

Nyt jälkikäteen voi todeta, että maailma ei kaatunut, mutta elämästäni tuli kevyempää.

Muutosten tekeminen ei välttämättä ole helppoa, mutta juuri siksi kannattaakin aloittaa pienistä asioista. Vaikka sitten yhdestä kahvikupista.

Voimaa uudenlaisiin toimintamalleihin löydät myös Tunnollisen suorittajan kapinointikorteista. Korttien tavoitteena on paitsi auttaa myös rohkaista sinua haastamaan sisäisen suorittajasi ajatusmalleja ja näin taistelemaan suorituskulttuuria vastaan – jotta sinun ei tarvitsisi olla seuraava uupunut.

Kosketus voi auttaa, kun sanat eivät riitä – Tällainen kosketus voi auttaa masentunutta

 

Oletko joskus kokenut halauksen, joka sai taakkasi tai surusi kevenemään? Tai nojannut toisen olkapäähän ja saanut läheiseltä voimia jatkaa eteenpäin silloin, kun se on tuntunut mahdottomalle?

Elämän vaikeimmissa hetkissä sanat voivat tuntua riittämättömiltä. Silloin keho voi puhua puolestamme – kosketus yltää nimittäin monesti sinne, minne sanat eivät.

 

“Kosketus yltää sinne minne sanat eivät”

 

Kun puhutaan masennuksesta, kyse on tietenkin huomattavasti vakavammasta asiasta kuin hetkittäisestä pahasta mielestä, mutta samat lainalaisuudet koskevat myös sitä – turvallinen kosketus voi auttaa.

Olen omalla vastaanotollani päässyt todistamaan kosketuksen parantavaa voimaa kerta toisensa jälkeen. Kyse ei kuitenkaan ole henkilökohtaisesta kokemuksesta, vaan myös tutkimustulokset puhuvat tämän puolesta.

 

Mitä tutkimukset sanovat?

Vuosien saatossa on tehty satoja tutkimuksia ympäri maailman kosketuksen terveyshyötyihin liittyen. Viime vuonna julkaistiin kuitenkin poikkeuksellisen laaja meta-analyysi Nature Human Behaviour -lehdessä, mikä antoi uutta tietoa kosketuksen terveyshyödyistä.

Tutkimuksessa analysoitiin 137 aiempaa tutkimusta ja yli 12 000 osallistujaa. Tulokset osoittivat, että hoitava kosketus – kuten hieronta, silittäminen tai halailu – vaikuttaa masennusoireisiin monella tasolla.

 

Masennusoireet lievittyvät kosketuksen avulla

Hieronta ja muu hoitava kosketus helpotti tutkimuksen mukaan masennusoireita merkittävästi. Vaikutus oli havaittavissa sekä fyysisissä reaktioissa, kuten verenpaineen laskussa ja lihasjännityksen vähenemisenä, että psykologisissa mittareissa.

Kosketus alensi myös stressihormoni kortisolin määrää veressä, mikä on keskeistä masennuksen hoidossa, sillä kohonnut kortisoli liittyy mielialan laskuun, unihäiriöihin ja ahdistukseen.

 

Kosketus ei vaadi ammattilaista ollakseen terapeuttista

Terveyshyödyt olivat yhtä suuria, riippumatta siitä, oliko koskettaja ammattilainen vai läheinen. Tämä viittaa siihen, että emotionaalisesti turvallinen kosketus voi olla terapeuttista myös arjessa – ei vain hoitotilanteissa.

Turvallista, suostumuksellista kosketusta kannattaa siis hyödyntää myös kotona masennuksen hoidossa.

 

Yksisuuntainen kosketus on tehokkainta

Yksisuuntainen kosketus, kuten hieronta, tuotti kuitenkin enemmän terveyshyötyjä kuin molemminpuolinen kosketus (esim. halaus). Tämä koski erityisesti henkisiä terveysvaikutuksia.

Syy tähän voi olla, että hoidettava voi ammattilaisen käsissä keskittyä paremmin vastaanottamaan kosketusta, jolloin autonominen hermosto rauhoittuu tehokkaammin. Ilman vastavuoroisuuden velvoitetta, omiin tarpeisiin keskittyminen on yleensä myös helpompaa.

 

Säännöllisyys tuo parhaimmat tulokset

Tutkimuksen mukaan hieronta ja muu hoitava kosketus tuottivat eniten terveyshyötyjä silloin, kun niitä annettiin säännöllisesti. Toistuvat hoitokerrat tuottivat nimittäin selvästi parempia tuloksia kuin yksittäiset hoidot.

Jo 2 hoitokertaa viikossa voi laskea kortisolitasoja ja parantaa mielialaa merkittävästi. Yksittäisen hoitokerran keston pidentäminen sen sijaan ei lisännyt terveyshyötyjä – tärkeämpää on toistuvuus.

 

Kosketus osana kokonaisvaltaista hoitoa

Säännöllinen hoitava kosketus voi parantaa masennuksen hoitotuloksia, erityisesti silloin kun perinteiset hoitomuodot eivät yksin riitä. Kosketus ei välttämättä korvaa lääkitystä tai psykoterapiaa, mutta se voi täydentää niitä ja tuoda kaivattua helpotusta oloon.

 

“Kosketus voi olla se hiljainen voima, joka auttaa jaksamaan vielä yhden päivän.”

 

Lähteet: Nature Human Behaviour- meta-analyysi 2024

Pettymys näkyy ja tuntuu aivoissa – Myös kroonisella stressillä on yllättävä vaikutus

Pettymys on tunne, jonka me kaikki tunnemme – joskus pettymys liittyy pieneen arkiseen hetkeen ja joskus musertavaan tilanteeseen, kun emme saavutakaan sitä, mitä tavoittelimme.

Et varmaan tiennyt, että pettymyksellä on oma ”kotinsa” aivoissa. Pieni, mutta merkittävä alue nimeltä habenula aktivoituu silloin, kun toiveemme eivät täyty, kun koemme epäonnistumista, torjuntaa tai jäämme ilman odottamaamme palkkiota. Habenula vertailee: mitä odotin – ja mitä oikeasti tapahtui?

Jos toiveen ja todellisuuden ero on suuri koemme pettymystä ja tällöin habenula romahduttaa mielihyvän kokemiseen liittyviä välittäjäaineita, kuten dopamiinia, endorfiiniä ja serotoniinia. Tämä voi tuntua tyhjyytenä ja aiheuttaa vetäytymistä tai jumiutumista negatiivisiin ajatuksiin. Aivomme kuitenkin yrittävät ohjata meitä: ”älä tee tätä uudelleen.” Mutta miten me sen kuulemme? Luovutammeko, vai opimmeko?

Toistuvat pettymykset ja jatkuva stressi voivat johtaa masennukseen

Pitkittyessään pettymys voi estää meitä tavoittelemasta asioita, joita haluamme. Jos emme saa tukea tai emme osaa suhtautua itseemme myötätuntoisesti, pettymyksistä voi muodostua sisäinen tarina, jossa olemme epäonnistujia tai emme ansaitse parempaa. Aivotkin alkavat reagoida. Tutkimusten mukaan krooninen stressi voi johtaa habenulan yliherkkyyteen. Yliherkkä habenula tulkitsee tilanteita useammin pettymyksenä tai epäonnistumisena, ja tämä on yhteydessä masennuksen kehittymiseen.

Toistuvat pettymykset voivat vahingoittaa itsetuntoa, lisätä itsekritiikkiä ja viedä iloa tuottavat asiat elämästämme. Vetäydymme, välttelemme, emmekä enää uskalla toivoa. Masennus ei aina ala vakavasta kriisistä – joskus se alkaa pienistä pettymyksistä, joita emme osanneet käsitellä.

Pettymyksen kokeminen ei ole heikkoutta – päinvastoin. Se kertoo, että olet toivonut, uskonut, rakastanut tai yrittänyt. Että jokin on ollut sinulle tärkeää. Pettymyksen kuunteleminen ja kohtaaminen voi johdattaa kohti ymmärrystä – ja toipumista.

Mitä pettymys yrittää sinulle opettaa?

Mikä deittailukuvioissa menee usein vähän vituralleen?

Mikä yhdistää suomalaisia naisia? Reippaus, muiden kannattelu ja kaikille kaikkea oleminen. Sen vuoksi ryhdymme usein myös romatillisissa kuvioissa kannattelemaan muita, tekemään kompromisseja ja tyytymään liian vähään. Käymme halvalla kauppaa siitä, että saisimme hetken olla naisia, tuntea ihailua ja arvostusta ja tulla kannatelluiksi.

Toivomme vain voivamme vihdoin luottaa ja saada nojata ja tässä hyvin ymmärrettävässä, inhimillisessä tarpeessamme jätämme joskus tarvittavat taustatutkimukset tekemättä, kun kumppaniehdokas vaikuttaa hyvältä. Mutta yleensä kuka tahansa vaikuttaa aluksi hyvältä. Usein olemme alun perin niin turvattomia että olemme myös rajattomia. Koska kollektiivinen turvattomuus on niin yleistä – eli ihmissuhteissa pelon kautta ohjautuminen eli turvaton kiintymys – emme välttämättä huomaa hommelia ollenkaan.

Kauniit sanat eivät korvaa vastuullisia tekoja. Viehättävä ja kohtelias käytös ei takaa arvostavaa kumppanuutta. Psykologisten ja henkisten hommeleiden tiedostaminen tai kirjojen lukeminen ei vielä tarkoita, että ihminen on oikeasti kohdannut haavojaan ja kulkee vastuullista eheytymis- tai kasvumatkaa.

Monella meistä suomalaisista naisista (sanoisin suurimmalla osalla) on taipumusta kontrolloida, varmistella että kaikki menee putkeen ja tehdä suhteissa toistenkin emotionaalista duunia ja sivuuttaa omia tarpeitaan. Samalla tulemme toisinaan vahingossa kouluttaneeksi kumppaneita siihen ettei heidän tarvitse tehdä omaa osuuttaan.

Haluaisimme niin kovasti levätä ja antautua, mutta emme osaa. Ei siksi että meissä on jotakin vikana vaan siksi ettemme ole saaneet levätä ja olla rauhassa kaikissa tunteissamme kasvuvaiheissamme. Emme ole saaneet tukea tunnesäätelyyn ja hermostomme rauhoittamiseen – eli hyviä turvan eväitä.

Näin opimme turvattoman kiintymystyylin ja pyyhällämme aina hermosto yli- tai alivireessä. Näillä spekseillä menemme ihmissuhteisiimme. Etsimme kiihkeästi aikuista kumppania joka vihdoin tukisi meitä – mutta ellemme ole löytäneet sisäistä turvaa eli omaa maskuliinienergiaamme, emme usein ihan tunnista, ketkä ovat meille oikeasti sopivia kumppaniehdokkaita tai keiden kanssa voimme realistisesti saada mitäkin. Etsimme pikemminkin turvaa tuovaa isää tai hoivaa luovaa äitiä kumppaniehdokkaistamme. Vasta, kun opimme turvan ja hoivan taitoja, ihmissuhteemme voivat alkaa eheytyä turvallisemmiksi.

Kun sisäinen turva vahvistuu, rajamme, intuitiomme ja itseluottamuksemme tukevoituu. Silloin voi alkaa levätä omassa naiseudessaan sen sijaan että yrittää opettaa miestään olemaan mies. Kun alkaa sisäistää olevansa ihana, ihan tosi riittävä ja täysi nainen ja olento itsessään, voi olla tekemättä kompromisseja. Ei tarvitse tyytyä luullen, ettei voi saada enempää. Tämä ei tarkoita vaatimuksia ja odotuksia toisia kohtaan vaan selkeyttä sen suhteen mitä itse ihmissuhteilta tahtoo. Se ei ole speksien sanelemista vaan omia tietoisia valintoja. Joskus se tarkoittaa itsekseen olemista niin kauan, kunnes oikea tyyppi tulee kohdalle. Tai jos haluaa pitää hauskaa, voi tehdä niin itseään kannatellen. Ei sekoita rilluttelua tai vetovoimaa hyvän suhteen aineksiin.

Kun sisäinen turva alkaa löytyä ja vahvistua, ei tarvitse enää kannatella toisia ja olla aina niin helvatun reipas. Voi juhlistaa itseään lempeästi, mentaalimyllyttää vähemmän ja levätä enemmän. Ei tarvitse yrittää kelvata ja tehdä vaikutusta toisiin vaan laskeutua enemmän itseensä. Silloin oikeat tyypitkin löytävät paremmin luoksemme.

 

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Onko 10 000 askelta päivässä hyvinvointimyytti? – Näin asiantuntijat vastaavat

Entä jos -podcastissa puhutaan kävelemisestä ja kävelemisen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista. Podcast-vieraana olivat sairaanhoitaja-kätilö Minna Nurmi sekä alaraajafysioterapeutti Henna Vähä-Hakula Medishopista, joka terveyden ja liikkumisen erikoisliike. Voit kuunnella koko podcast-jakson maksutta TÄÄLTÄ. Jakso on tuotettu mainosyhteistyössä Medishopin kanssa.

Mieltä asiantuntijat ovat 10 000 askeleen päivittäisestä rajapyykistä? Onko se hyvinvoinnin perusta?

Klassinen ohjenuora päivittäisestä 10  000 askeleesta elää sitkeänä, mutta podcastin asiantuntijoiden viesti on selvä: ”Askelmäärä on henkilökohtaista.”  Vähä-Hakula selittää asiaa tarkemmin: ”Jos 5  000 askelta saa sinut voimaan hyvin, se voi riittää. Jos taas 20  000 askelta tekee olosi hyväksi, sekin on sopivaa.”

Askelmäärän tuijottamisessa on se ongelma, että siinä tarkastellaan vain kävelyn määrää eikä laatua. Kävelyn laatu on asia, jota harvemmin pohditaan ennen kuin esimerkiksi kipu estää kävelemisen. Huono asento kävellessä ja eteenpäin nojaava tyyli estävät kantaiskun ja pakaran luonnollisen työn. Alaraajafysioterapeutti Vähähakula muistuttaa, että kantaisku on valtavan tärkeä: kantaiskun hetkellä pakara tekee ”jarruttavaa työtä”. Hyvä ryhti kävellessä vaikuttaa siis myös askellukseen ja koko kehoon. Jos mieli takertuu saavutettavaan numeroon eli askelmäärään, kävelyn laatu kärsii: ”Se on huono. Se on huono”, Vähä-Hakula sanoo podcastissa.

Mihin siis kannattaa kiinnittää huomiota askelmäärän sijaan?

  1. Ryhti: pää on linjassa kehon kanssa, rintakehä on auki ja lantio liikkuu vapaasti.
  2. Käsien rytmi: kädet heiluvat vuorotahtiin jalkojen kanssa – tämä avaa yläkroppaa ja hengitystä.
  3. Alusta: epätasainen polku aktivoi tukilihakset, kun taas asfaltti passivoi.
  4. Kuormituksen nousu: lisää matkaa vähitellen; 10 000 askelta ei ole kaikille, kaikissa tilanteissa fiksu tavoite.

Muista, että paras mittari on olo ja kehotuntemus – ei pelkkä numero.

Kuuntele koko podcast-jakso TÄÄLTÄ.

Mokkapalatalkoot, seitsemän vaiheen ihonhoitorutiini ja muut asiat, joihin nykyihmisen ”pitäisi pystyä”

Jos sinustakin tuntuu, ettet kykene samaan aikaan tekemään töitä kokoaikaisesti, preppailemaan terveellisiä ruokia koko viikoksi, pitämään kotia tiptop ja astiakaappia täydellisessä järjestyksessä, suorittamaan seitsemän vaiheen ihonhoitorutiinia aamuin illoin, treenaamaan tavoitteellisesti, ylläpitämään optimaalisia HRV-tasoja, meditoimaan, tasapainottamaan hermostoa, kehittämään itsestäsi parempaa versiota, kuuntelemaan osaamista kehittäviä podcasteja, kirjoittamaan kiitollisuuspäiväkirjaa, tehostamaan ajankäyttöä, osallistumaan paitsi mokkapalatalkoisiin myös taloyhtiön pihajuhliin ja raahautumaan viimeisillä voimillasi vielä mustikkametsäänkin sen lisäksi, että pidät huolta lapsista, parisuhteesta, lemmikeistä, ystävyyssuhteista, opiskeluista ja harrastuksista (tietenkin kehittävistä sellaisista), niin tässä uutisia:

Mahdoton yhtälö se onkin.

Ei, et ole epäonnistunut tai tippaakaan huono.

Meille on vain myyty ajatus siitä, että pallojen on pysyttävä koko ajan ilmassa ja että kaikessa on onnistuttava täydellisesti. Jos se kaikki ei sitten onnistukaan, on vain yritettävä enemmän ja paremmin. Ahkeruutta ja aikaansaamista ihailevassa maailmassa luisuu helposti malliin, jossa huomaa suorittavansa asioita ilman, että on edes pysähtynyt pohtimaan, onko niiden tekeminen järkevää saati sitten millään muotoa mielekästä. Yhtäkkiä vain löytää itsensä silittämästä lakanoita aina sunnuntaisin, kun mummokin aina teki niin.

Kaikensuorittamisen sijaan oleellisempaa on löytää ne itselle kaikista tärkeimmät jutut ja fiksusti viisveisata muista ihanteista, vaatimuksista ja trendeistäkin. Kaikkeen ei yksi ihminen kykene. Eikä pitäisikään.

Superihmisenä olemiseen tulee kyllä neuvoja, vinkkejä ja ohjeita. Niitä tulee itse asiassa koko ajan ja kaikkialta. Suurin piirtein lyhtypylväistäkin voi nykyisin lukea, mitä kaikkea kunnon ihmisen ja kelpo kansalaisen pitää tehdä – ja mitä hän tekee väärin.

Sinun tehtäväksesi jää suodattaa tarvittava osa mappi Ö:hön, jotta et viiden, viidentoista tai viidenkymmenen vuoden päästä huomaa, että elämä on luikahtanut ohi ilman, että sinä olet ohjaksissa.

Ei se helppo tehtävä toki ole. Mutta jos homma tuntuu vaikealta, työntövoimaa löydät Tunnollisen suorittajan kapinointikorteista.

Elämyshakuinen herkkä tuo suhteeseen sekä syvyyttä että vaihtelua – Haasteena ristiriitaiset tarpeet

Olen elämyshakuinen erityisherkkä ja pohtinut viime aikoina sitä, miten nämä ominaisuudet sekä niiden aikaansaama sisäinen ristiriita vaikuttavat nykyiseen parisuhteeseeni. Yhdistelmä rikastuttaa ja haastaa.

Koen, että parisuhteessa elämyshakuinen erityisherkkä voi olla sekä suhteen syventäjä että sen piristäjä. Haasteet liittyvät yleensä tasapainon löytämiseen: milloin mennään kokemaan uutta ja milloin vetäydytään lepäämään. Kun kumpikin ymmärtää tämän ristivedon, suhde voi olla sekä turvallinen että seikkailullinen.

Elämyshakuinen erityisherkkä parisuhteessa

Vahvuutena näen ehdottomasti sen, että elämyshakuinen herkkä on usein innostunut ja tuo suhteeseen paljon luovia ideoita, yllätyksiä ja inspiroivia hetkiä. Hän on usein se, joka pitää kipinää yllä ja suhteen elävänä. Itse ainakin nautin tällaisesta ideoinnista, suunnittelusta ja toteutuksesta valtavasti. Etenkin yllätykset toiselle ovat parasta.

Kumppani saakin usein nauttia uuden kokeilemisesta (ravintolat, harrastukset, matkat). Herkkä-elämyshakuinen tuo myös syvyyttä elämyksiin: ne eivät jää pinnallisiksi, vaan muuttuvat jaetuiksi merkityksellisiksi kokemuksiksi. Lisäksi meissä yhdistyy empatia ja seikkailu – herkkä osaa huomioida kumppanin tarpeet myös uusissa, jännittävissä tilanteissa.

Ja ehkä tärkeimpänä, me elämyshakuiset herkät arvostamme pieniäkin yhteisiä kokemuksia – elämyksien ei tarvitse olla suuria, vaan kävely merenrantaan, uusi resepti tai pieni retki voi tuntua erityiseltä ja rakentaa yhteyttä.

Haasteena ristiriitaiset tarpeet

Elämyshakuinen herkkä kohtaa kuitenkin myös haasteita ja ristiriitoja näiden ominaisuuksien välillä. Sama ihminen haluaa vaihtelua ja elämyksiä, mutta tarvitsee myös rauhaa ja palautumista. Tämä voi turhauttaa sekä itseä että kumppania.

Toisaalta haasteita voi tuoda eri tahti kumppanin kanssa, kun suhteen elämyshakuinen osapuoli usein haluaa seikkailla, toinen pysyä kotona. Tämä voi aiheuttaa suhteeseen jännitteitä. Varsinkin, jos molemmat ovat erityisherkkiä, mutta vain toinen on elämyshakuinen.

Arjen tylsyys voi olla myös vaarana – herkkä elämyshakuinen saattaa turhautua, jos parisuhde muuttuu pelkästään rutiininomaiseksi eikä se tarjoa riittävästi virikkeitä. Tämän tunnistan itsestäni, kun katselen parisuhdehistoriaani taakse päin.

Toisaalta voi olla myös hetkiä, jolloin elämyshakuinen kaipaa intoa ja uusia kokemuksia, mutta seuraavana päivänä ei jaksa lähteä mihinkään herkkyytensä takia. Tämä ailahtelevuus voi hämmentää kumppania.

Elämyshakuinen herkkä järjestääkin usein paljon tekemistä, mutta uupuu itse ensimmäisenä. Näin käy lähes aina itselleni. Liika ohjelma väsyttää helposti, vaikka aluksi tuntuisi innostavalta. Tämä voi johtaa ärtymykseen tai vetäytymiseen.

Kaipuu elämysten ja rauhan välillä

Erityisherkkä elämyshakuinen tuo siis suhteeseen sekä syvyyttä että vaihtelua. Kun molemmat ymmärtävät tämän ristiriidan – kaipuun elämysten ja rauhan välillä – suhde voi olla erittäin rikastuttava.

Haasteet liittyvät lähinnä tasapainon löytämiseen ja siihen, että molempien tarpeet otetaan huomioon. Tärkeintä on rauhassa tutustua omaan itseen ja omaan kumppaniin. Luoda yhteiset säännöt ja suunnat suhteelle.

Käytännön vinkkejä parisuhteeseen

  1. Rytmittäkää elämykset – sopikaa, että toisinaan mennään uuteen kokemukseen, toisinaan ollaan kotona rauhassa.
  2. Pienet elämykset arkeen – elämysten ei tarvitse olla isoja matkoja: vaikka uusi kävelyreitti, leffailta tai pieni yllätys voi tyydyttää elämyshakuisuutta.
  3. Kuunnelkaa molempien tarpeita – erityisherkkä elämyshakuinen voi kertoa, että tarvitsee vaihtelua, mutta myös lepoa. Kumppani voi oppia tukemaan tätä tasapainoa.
  4. Ennakointi – jos lähdetään reissuun tai juhliin, kannattaa varata myös palautumisaikaa jälkikäteen.
  5. Ymmärtäkää ristivetoa – jos herkkä elämyshakuinen välillä innostuu ja välillä vetäytyy, se ei ole tahallista, vaan luontaista temperamenttia.

Haluatko apua erityisherkkyytesi kanssa? Tutustu Annukan Lempeämpi valmennukseen ja lataa maksuton Herkkyys voimavaraksi -työkirja.

Kurkkaa myös Annukan kirja Matka itsesi puolelle.

10€ OSTOSRAHAA etukoodilla OSTOSRAHA10 (yli 45€ tilauksiin) 
PUOTIIN
close-image
KORTTIPAKAT OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image
PÄÄSIÄISETU: MATKAHUOLLON TOIMITUSKULUT  3,90€
PUOTIIN
close-image
ILMAINEN toimitus Matkahuollolla yli 30€ tilauksiin 
PUOTIIN
close-image