Olin pitämässä luentoa eräälle työporukalle siitä, miten suorittamista vastaan voi kapinoida.
Luennon jälkeen yksi osallistujista nosti kätensä ja sanoi:
”Olisinpa kuullut nämä asiat ennen kuin uuvuin.”
Niinpä, ajattelin. Olisinpa minäkin.
Kävi kuitenkin niin, että uuvuin ensin ja opettelin (kantapään kautta) vasta sitten kapinoimaan suorittamista ja suorituskulttuuria vastaan.
Uupumus ei muuttanut minua, valitettavasti
Ajattelen kuitenkin, ettei se silti ollut myöhäistä. Uupuminen itsessään ei muuta vielä mitään – paitsi ehkä hetkellisesti.
Jos mikään ei muutu työpaikalla, muissa olosuhteissa ja kenties myös omassa ajattelussa, on mahdollista, jopa todennäköistä, että sama toistuu. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että ihminen uupuu enemmän kuin kerran.
Jos jotain voisin toivoa, toivoisin, ettei kenenkään tarvitsi uupua ensin ja vasta sitten uskaltautua pitämään huolta jaksamisestaan tai rohkaistua rikkomaan suorituskulttuurin normeja.
Sillä niistä on pitkälti kyse: uskaltamisesta ja rohkaistumisesta.
Itse aloitin aikoinaan pienistä asioista. Esimerkiksi tällaisista:
- Uskaltauduin jättämään kahvikupin tiskaamatta, vaikka siisteyttä vaativa mieleni ilmoitti, että kunnon ihmiset tiskaavat astiansa HETI!
- Annoin itselleni luvan katsoa televisiota keskellä päivää, vaikka tiettyihin työaikoihin tottunut mieleni väittikin, että kunnolliset yrittäjät eivät sillä tavalla vain lorvaile keskellä kirkasta päivää.
- Lopetin turhan sinkoilun sähköpostien ja muiden työviestien perässä, vaikka aluksi tuntuikin, että ahkeran ihmisen täytyy olla koko ajan tavoitettavissa.
- Lepäsin silloin, kun väsytti, enkä vasta sitten, kun älykello ilmoitti, että jaksaminen on jo todella huonolla tolalla.
- Aloin tehdä kivoja ja itselleni mielekkäitä juttuja, vaikkei niistä ollutkaan kerrassaan mitään ”hyötyä”.
- Opettelin jättämään asioita kesken, vaikka piiskuri päässäni sanoikin, että tehtävälista on oltava päivän päätteeksi TYHJÄ!
Nyt jälkikäteen voi todeta, että maailma ei kaatunut, mutta elämästäni tuli kevyempää.
Muutosten tekeminen ei välttämättä ole helppoa, mutta juuri siksi kannattaakin aloittaa pienistä asioista. Vaikka sitten yhdestä kahvikupista.
Voimaa uudenlaisiin toimintamalleihin löydät myös Tunnollisen suorittajan kapinointikorteista. Korttien tavoitteena on paitsi auttaa myös rohkaista sinua haastamaan sisäisen suorittajasi ajatusmalleja ja näin taistelemaan suorituskulttuuria vastaan – jotta sinun ei tarvitsisi olla seuraava uupunut.
