Sivu 22 – Hidasta elämää

Oletko yrittänyt kertoa mitä tarvitset, mutta toinen joko mitätöi tai ei pysty vastaamaan tarpeisiisi?

Oletko yrittänyt kertoa mitä tarvitset, mutta toinen joko mitätöi tai ei pysty vastaamaan tarpeisiisi?

”Onko mun tarpeet liikaa?”

”Toisaalta se on kyllä mulle niin ihana, tai ainakin alussa oli…”

”Pitäisikö mun pystyä tarvitsemaan vähemmän”

”Mä en oikeen uskalla enää sanoa, etten vaan tule hylätyksi”

Yllä olevat ajatuskelat ovat jotain mitä aika usein kuulen yksilöterapiavastaanotolla. Kyseessä on usein upea nainen (shout out myös upeille miehille, toki) – joka on jonkinlaisessa suhteessa ihmiseen, joka ei pysty vastaamaan naisen (inhimillisiin) tarpeisiin johdonmukaisesti ja selkeästi. Vaan enemmänkin toimii ailahtelevasti ja ennakoimattomasti. Ja tämä taas ymmärrettävästi aktivoi naisen hätää. Ja herättää vaan enemmän ahdistusta ja turvattomuutta.

Lisätään tähän mixiin se, että suhteen alussa ollut läheisyys on tuntunut olevan ns. out of this world. Ja ehkä siellä on ollut isoja puheita ja vähintääkin toiveita. Että tässä se mun ihminen nyt on. Toki voi olla että jo suhteen alussa oli ns. vaiheilua. Ehkä rakkauspommitusta, ehkä siellä oli jo jotain varoitusmerkkejä, mitä ei sitten halunnut huomata. Koska koki, että mä oon nyt tolle toiselle niin erityinen!

Ja onhan se aivan huumaava tunne. Ei siitä voi ketään syyttää.

Suhde etenee. Siellä alkaa olla epäselkeyttä, sitoutuminen ailahtelee, tulee ehkä toistuvia pieniä hylkäyskokemuksia, joita ei saada käsiteltyä. Ehkä kuulet, että tarvitset liikaa. Tai että sinä rajoitat toista. Tai että sinun tarpeesi selkeydelle on kontrollointia. Tämä kaikki tietysti sekoittaa sinun päätäsi. Onko siis niin, että kaikki vika onkin sinussa? Pitäisikö sinun vaan osata tarvita vähemmän?

Kun käyn näitä keskusteluja asiakkaideni kanssa, kuulen, että heidän tarpeensa ovat olleet täysin tavallisia parisuhdetarpeita. Samaan aikaan elämme aikuisten maailmassa, jossa ei ole kenenkään toisen ihmisen vastuulla täyttää tarpeitamme. Mutta hyvässä parisuhteessa näin HALUTAAN tehdä. Hyvässä ja turvallisessa suhteessa kumpikin HALUAA luoda suhteesta turvallisen KUMMALLEKIN.

Jos olemme tilanteessa, jossa toistuvasti tarpeemme tulevat mitätöidyksi, on hyvä uskaltautua katsomaan mikä meitä pitää tällaisessa tilanteessa?

Mitä jos sinä alkaisit arvostamaan myös itse sitä mitä sinä tarvitset?

Näissä asioissa taustasyyt ovat usein syvällä, eivätkä ne koskaan ikinä kerro kenenkään tyhmyydestä. Ei koskaan.

Omien tarpeiden tunnistamista ja niiden jakamista muille voit harjoitella Minun käyttöohjeeni -kirjan avulla.

Stressihormoni laskee, hyvänolonhormoni nousee – tämä taito muuttaa mielialan

Mielentaidoilla on valtava merkitys mielialaan ja siihen, miten elämän kokee. Elämässä tapahtuu valtavasti odottamattomia asioita, tulee hankausta ihmissuhteissa ja välillä tuntuu, että painekasa kaataa alleen.

Hyvä fiilis ja parempi mieliala olisi välillä kuin lomaa kaiken paineisen elämän keskellä. Lopulta hetkelliset ja nopeat dopamiinin eli mielihyvähormonin lähteet tuntuvat vain pikaruoalta. Tällaisia pikamielihyvän lähteitä ovat mm. ostelu, somen tai uutisten selaaminen. Koko ajan tulee mielelle jotain kiinnostavaa ja innostavaa, mutta mielihyvä katoaa yhtä nopeasti kuin tulikin. Usein mieliala jopa laskee entistä matalammalle.

On kuitenkin yksi mielialaa patantava mielentaito, jota on tutkittu paljon ja joka on helppo harjoitella. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kyseessä ei ole pikavoitto vaan pidemmän harjoittelun tulos. Kyse on itsemyötätunnosta eli minälempeydestä. Minälempeydellä on paljon myönteisiä vaikutuksia – kun sitä harjoittelee:

Fysiologisia vaikutuksia

• Stressihormoni kortisolin eritys vähenee. Kun stressihormoni vähenee kehostamme, saatamme huomata erilaisia muutoksia: verenpaine laskee, lihasjännitys ja hartioiden ja pään alueen jännitystilat vähenevät, sydämensyke laskee ja sen myötä jopa paniikkioireet saattavat vähentyä, erilaiset hengityksen oireet kuten pintahengitys ja liikahengitys tasoittuvat, vatsan/pallean jännittyneisyys vähenee, ruoansulatus paranee, iho-oireet saattavat vähentyä, immuunipuolustus paranee, painonhallinta helpottuu, päänsärky- ja migreenioireet saattavat helpottua, nukkuminen paranee ja nukahtaminen helpottuu.

• Hyvän olon hormoni oksitosiinin eritys lisääntyy, mikä saa olomme turvallisemmaksi, rauhallisemmaksi, jopa onnellisemmaksi, ja tunnemme suurempaa yhteyttä muihin. Näin ollen myös kontakti toisiin on parempi, mikä lisää entisestään oksitosiinin eritystä. Lisäksi oksitosiini vähentää stressihormonin vaikutuksia kehossa.

Mentaalisia vaikutuksia

• Minälempeä stressaa itsekriittistä vähemmän. Hän ei vaadi itseltään kohtuuttomia ja tietää, että kukaan ei ole täydellinen eikä kenestäkään koskaan tule täydellistä. Minälempeys on parasta vastalääkettä itsekritiikille. Kun stressihormonin vaikutus vähenee minälempeyden myötä, mielentilassa tapahtuu merkittäviä muutoksia, esimerkiksi seuraavat stressioireet saattavat vähentyä: hermostuneisuus, ylivirittyneisyys, alakulo, ahdistuneisuus, masentuneisuus, saamattomuus, toivottomuus, ärtyneisyys, vihan tunteet, mielialan nopeat vaihtelut, yleinen väsymystila, huono keskittymiskyky, lyhyt pinna, passiivisuus ja levottomuus.

• Minälempeä on rohkeampi ja uskaltaa elämässä enemmän. Hän tietää, ettei epäonnistumisesta seuraa itsensä solvaamista ja itsesyytöksiä.

• Minälempeä osaa vetää rajansa – hän tietää, mikä on hänelle hyväksi ja toimii sen mukaan. Hän ei uhraudu eikä uhriudu, vaan elää tasavertaisena muiden kanssa.

• Minälempeä osaa asettaa asiat mittasuhteisiin ja suhtautuu niihin sen mukaisesti. Hän tietää, että ajatukset ovat vain ajatuksia eivätkä totuuksia.

• Minälempeä uskaltaa kohdata kaikki tunteensa. Näin esimerkiksi masennus ja ahdistus eivät jää niin helposti asumaan. Vapautuu rutkasti energiaa, kun ei ole jatkuvalla karkumatkalla omista tunteistaan.

• Minälempeä on luova, sillä hän rohkenee tehdä asioita, joita häpeä voisi rajoittaa. Minälempeä nimittäin tietää, että häpeä eristää ja estää luovan ajattelun vapaata virtausta.

Sosiaalisia vaikutuksia

• Minälempeydestä seuraava stressihormonin väheneminen ja oireiden hälveneminen vaikuttaa positiivisesti sosiaalisiin suhteisiin: törmäyskursseja tulee vähemmän, eivätkä yllättävätkään tilanteet tai keskustelut saa meitä reagoimaan liian nopeasti, suurella tunteenpalolla.

• Minälempeyden lisäämä oksitosiini saa meidät kokemaan turvaa ja läheisyyttä toisten ihmisten kanssa, jolloin vastakkainasettelu itsen ja muiden välillä vähenee.

• Kun suhtaudumme itseemme lempeästi ja ymmärtäen, voimme suhtautua samalla tavalla muihinkin. Kun hyväksymme omat riittämättömyyden, turhautuneisuuden ja epäonnistumisen tunteemme läpikotaisin, koemme, että kaikki tunteet ja kokemukset ovat sallittuja muillekin. Oman ja toisten vaillinaisuuden ja keskeneräisyyden aidosta hyväksymisestä alkaa aito ja syvä vuorovaikutussuhde ja yhteys muihin ihmisiin.

• Minälempeä on sosiaalisesti rohkea. Emme enää pelkää niin paljon muiden arvostelua ja mahdollista hylkäämistä, kun tiedämme, ettemme itse hylkää itseämme ja olemme omana tukenamme. Näin uskallamme kertoa rohkeammin omat mielipiteemme ja ajatuksemme sekä vetää rajamme.

• Minälempeän seurassa on helppoa ja mukavaa olla: Vuorovaikutus minälempeän ihmisen kanssa on helppoa, koska hän kertoo selkeästi, mutta muita arvostaen, mitä haluaa ja mitä ajattelee. Muiden ei tarvitse arvailla, mitä hän oikeasti toivoo, tai miettiä mahdollisia taka-ajatuksia sanojen takana. Siksi minälempeän parisuhdekin toimii paremmin.

Harjoittele minälempeyttä workshop-sarjan avulla (Mindfulness & Lempeys itseä kohtaan) Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiossa. Hetki itselle -palvelun kaikki sisällöt (workshopit, meditaatiot ja muut rauhoittavat sisällöt) saat käyttöösi hintaan 8,90€/kk tai 79€/vuosi. Tilauksen voi tehdä sovelluksen sisässä.

Lataa maksuton Hidasta elämää -sovellus TÄÄLTÄ.

Vaatii kanttia olla se, joka ei suostu olemaan enää väsynyt

Haastattelin kerran naista, joka toimii miehensä omaishoitajana.

Vaikka omaishoitajuus onkin raskasta, nainen kertoi olevansa tyytyväinen elämäänsä.

Aina ei ollut ollut näin.

Aiemmin nainen oli elänyt muita varten: miestään, lapsiaan, työtään, työnantajaansa, lapsenlapsiaan ja sitten myös omaishoitajuutta varten.

Kaikki tämä oli hänelle tärkeää ja merkityksellistä. On yhä.

Omaishoitajana hän kuitenkin oli alkanut uupua. Kun ihminen uupuu, hän ei lopulta jaksa huolehtia enää muistakaan. Ihmiset ympärillä alkavat tuntua suorastaan taakoilta.

Muutos tapahtui, kun nainen osallistui omaishoitajien kuntoutukseen. Siellä psykologi sanoi, että omaishoitajilla on lupa huolehtia myös itsestään. Ensimmäistä kertaa elämässään, yli seitsemänkymppisenä, nainen sisäisti sen, ettei olekaan itsekästä pitää huolta omasta jaksamisesta.

Hän alkoi toimia toisin. Enää hän ei esimerkiksi stressaa kodin siisteydestä samaan tapaan kuin ennen. Mieluummin hän lähtee sauvakävelemään kuin silittää pöytäliinaa tai pesee ikkunoita. Itsestä huolehtiminen ei enää tunnu väärältä. Se ei herätä syyllisyyttä. Ei tunnu tippaakaan itsekkäältä. Päinvastoin. Se tuntuu paitsi fiksulta myös välttämättömältä, jotta ei olisi koko ajan väsynyt, kireä ja kyyninen.

Jäin haastattelun jälkeen miettimään, että vaatii oikeastaan kanttia sanoa ääneen, ettei suostu olemaan enää väsynyt.

Kun kaikki muut ympärillä ovat väsyneitä, tuntuu suorastaan kapinalliselta myöntää, että priorisoi hyvinvointinsa. Että ottaa mieluummin päiväunet kuin suorittaa loputtomia velvollisuuksia niin kuin kunnollisen ja tunnollisen ihmisen (muka) kuuluu.

Tämä kaikki on kenties jopa pelottavaa siksi, että väsymyksestä on tullut niin normaalia. Suorituskulttuurissa kun väsymyskin tuntuu olevan jonkinlainen ahkeruuden ja kunnollisuuden mittari, niin kuin kiirekin on. Merkki siitä, että kantaa kortensa kekoon. Että ei laiskottele! Sillä eihän kukaan halua jäädä kiinni siitä, että olisi laiska.

Mutta vaikka väsymys kuuluu elämään, jatkuva väsymys ei kuulu.

Ja juuri tähän meidän pitää tarttua niin yhteiskunnallisesti kuin yksilötasolla. Liialliseen kuormitukseen on puututtava työelämässä – ja sama on uskallettava tehdä myös ihan elämässä.

Toimituksen vinkki: Väsymyksen selättäminen ja parempi jaksaminen voi vaatia määrätietoista kapinaa – kurkkaa Katrin Tunnollisen suorittajan kapinointikortit TÄSTÄ.

Kun ystäväni kuoli

Kun ystäväni kuoli, yritin ymmärtää, mitä kuolemassa tapahtuu. Teksti on kirjastani 102 oivallusta elämästä:

En istu haudan reunalla,
istun kyynelten alla.

Tänään se tuntuu painavalta,
sydämen mustelmalta.

Mussa kasvaa kaipuu,
susta kasvaa kai puu.

Niin se elämä muuntuu,
ilman minkäänlaista loppuu.

En käy haudalla, mutta käyn välillä kyynelten alla. Palaan muistoissani hetkeen, kun rakas ystäväni laskettiin kylmään maahan. En pelkästään luopunut yhteisistä hetkistä, vaan luovutin hänet myös yksin pimeään ja kylmään. Olen itkenyt sitä paljon. Kuinka päästää irti kaikesta siitä elämän lämmöstä?

Myöhemmin olen toivonut, että jokainen meistä jatkaisi elämäänsä puuna. Kurottaisi mullasta valoon. Kylmästä lämpimään. En tiedä, jatkaako sielu tai henki matkaansa – tai mitä se tarkoittaa, jos niin käy. Mutta sen tiedän, että jos meistä tulisi puita, meistä tulisi henkeä, happea, joka kannattelisi seuraavia elämiä. Olisimme kannattelua muuttolintujen siipien alla, olisimme voikukan maitoa, olisimme hengityksen höyryä talviyössä. Kannattelisimme joutsenen munan kuorta. Antaisimme jännitteen vesimittarin jalkojen alle. Olisimme henkeä ihmislapsen ensimmäisessä rääkäisyssä.

Yhdistyisimme elämän tietoisuuteen. Kietoutuisimme yhteen ilman kehon ja mielen rajoja. Ehkä sielun tai hengen kierto on sellaista.

Tai ehkä se on jotain muuta. Mutta tänään halaan puuta.

Lue kaikki 102 oivallusta kirjastani:

Miksi kumppani pettää parisuhteessa ja mitä pettäminen kertoo ihmisestä?

Tutkin seksologian opintojeni kautta pettämistä ja sen moninaisia syitä. Erityisesti minua kiinnosti kysymys: miten identiteettimme vaikuttaa pettämiseen ja mitä pettäminen kertoo meistä itsestämme?

Pettäminen herättää ymmärrettävästi voimakkaita tunteita. Se ei ole vain teko, vaan kokemus, joka horjuttaa parisuhteen luottamusta, rakkautta ja jopa omaa identiteettiä. Silti sen ymmärtäminen voi olla ensimmäinen askel kohti paranemista ja kasvua.

Pettämiseen on useita syitä ja joskus sen juuret voivat löytyä identiteettimme keskeneräisyydestä. Seksuaalinen identiteetti rakentuu mm. arvoista, tarpeista, kokemuksista ja kulttuurisista odotuksista. Kun tämä kokonaisuus on vielä muotoutumassa, ihminen saattaa hakea kokemuksia, jotka auttavat häntä ymmärtämään itseään paremmin joskus myös parisuhteen ulkopuolella.

Pettäminen voi paljastaa uusia puolia sekä kumppanistamme että itsestämme. Usein se herättää tekijässä ristiriitaa ja voimakasta häpeää ja kokijassa puolestaan syvää surua, vihaa, epävarmuutta ja kysymyksiä omasta riittävyydestä.

Tällaiset kokemukset pysäyttävät miettimään kysymyksiä, kuten
“Kuka minä olen?”, “Mitä minä haluan?” ja “Kuka olen suhteessa toiseen ja itseeni?”

On hyvä muistaa, että pettämisen määritelmä ei ole universaali. Se, mikä on pettämistä yhdelle, ei välttämättä ole sitä toiselle. Jokaisessa parisuhteessa nämä rajat on tärkeää rakentaa yhdessä.

Pettäminen voi ilmetä monin eri tavoin:

fyysisenä läheisyytenä parisuhteen ulkopuolella
syvänä tunnesiteenä toiseen ihmiseen
digitaalisina viesteinä tai salaisuuksina

Taustalla voi siis olla monia eri syitä, joista osa liittyy identiteettiin ja sen kehitykseen.

Pettämistä voidaan tutkia identiteetin näkökulmasta esimerkiksi seuraavien teemojen kautta:

Halu tutkia omia haluja ja fantasioita (asioita, joita ei uskalla tai voi toteuttaa omassa suhteessa).
Identiteetin etsintä (oman seksuaalisen suuntautumisen, halujen tai rajojen hahmottaminen).
Itsetunnon vahvistaminen (tarve tuntea itsensä halutuksi ja nähdyksi).
Emotionaalinen tyydytys (kaipuu läheisyyteen tai ymmärrykseen, jota ei omassa suhteessa koe olevan riittävästi).
Ristiriita arvojen ja halujen välillä (teko voi olla alitajuinen yritys kohdata sisäisiä jännitteitä).

Kun katsomme pettämistä juuri identiteetin näkökulmasta, näemme sen usein merkkinä sisäisestä kamppailusta. Tämä ei missään nimessä oikeuta tekoja mutta auttaa ehkä ymmärtämään ja käsittelemään niitä tietoisemmin.

Toipuminen pettämisen jälkeen on mahdollista, vaikka se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja rehellisyyttä. Se ei tapahdu yhdessä yössä, mutta jokainen pieni oivallus voi olla askel kohti paranemista.

Vinkkejä toipumisen tueksi:

Tunnista ja hyväksy tunteesi. Viha, suru, häpeä ja epävarmuus ovat luonnollisia.
Pysähdy identiteettisi äärelle. Miten kokemus liittyy arvoihisi ja haluihisi?
Keskustele avoimesti kumppanin kanssa. Turvallinen vuoropuhelu voi rakentaa uutta luottamusta ja ymmärrystä.
Vahvista itsetuntemustasi. Kirkasta omat rajasi, arvosi ja toiveesi tulevia ihmissuhteita varten.

Hopeinen reunus

Pettämisessä voi joissakin tapauksissa olla hopeinen reunus. Nimittäin mahdollisuus kasvuun ja syvempään itsetuntemukseen. Kun pysähdymme, hidastamme ja tutkimme kokemusta lempeästi, kipu ja ristiriita voivat vähitellen muuttua ymmärrykseksi ja viisaudeksi.

Ja muista, että pettämistä ei tarvitse antaa anteeksi, mutta sen kanssa voi oppia elämään ja löytää sitä kautta uudenlaista yhteyttä itseen ja toisiin.

Tekeminen ja kierrokset eivät ole ongelma, vaan se, jos kierroksia ei pysty laskemaan – 5 keinoa rauhoittaa hermostoa ja välttää uuvahtaminen

Ihminen ei ole kone, joka jaksaa paahtaa päivästä toiseen sata lasissa ilman seurauksia – vaikka nykymaailma ehkä siihen kannustaakin.

Kierrokset ja tekeminen eivät itsessään ole huono asia — parhaimmillaan aktiivisuutta ja eteenpäin vievää energiaa voi hyödyntää tärkeisiin asioihin ja tuntemusten purkamiseen, onnistumisiin ja innostukseen.

Ongelmia tulee siitä, jos kierroksia ei pysty laskemaan.

Minulle tämä käy edelleen helposti, sillä herkästi innostuvana ihmisenä päässäni vilisee loputtomasti asioita, joita voisi edistää: seuraavia projekteja ja visioita, joita viedä eteenpäin.

Kun huomaan ensimmäiset merkit hermoston ylivireydestä, uni muuttuu katkonaiseksi, virkistyn iltaisin enkä malta mennä levottomuudelta nukkumaan, tiedän, että on aika priorisoida lepoa. Vaikka se ei olisi aina mukavaa.

On helppo sanoa, että teen vielä tämän yhden jutun ja sitten lepään, kun seuraava keskeneräinen asia on jo jonossa.

Lopulta kuitenkaan kukaan ei tule pysäyttämään ja sanomaan, että nyt on hermosto niin kierroksilla, että on aika ottaa tauko – usein se tärkein ja käänteentekevin teko on alkaa vetää itse itselleen lempeitä rajoja.
Tarjoamaan itselleen rauhaa ja turvan kokemusta, myös levosta.

Kierroksilta on mahdollista jarruttaa ajoissa, ennen kuin uupumus kolkuttelee ovella.

5 ajatusta, joiden avulla välttää uuvahtaminen ja rauhoittaa hermostoa:

Minimoi ärsykkeitä tai puhelimella vietettyä aikaa
Hermosto skannaa jatkuvasti ympäristöä – ärsykkeitä, ääniä, ja asioita, joihin reagoida. Voit kokeilla rajata omaa ärsyketulvaa esim. vähentämällä ruutuaikaa tai viettämällä aikaa hiljaisuudessa, päivittäin.
Vaali tietoista pysähtymistä ja hermostoa rauhoittavaa tekemistä
Ota pieniä hetkiä päivään, kun pysähdyt hermoston rauhoittamisen äärelle. Voit hengitellä muutaman kerran syvempään puhaltaen uloshengityksellä ilman suun kautta pois, aistia jalat maata vasten, ravistella kehoa, halata itseäsi.Hermoston rauhoittamiseen ei aina tarvita retriittiä tai tunnin ohjattua harjoitusta – usein ne itselle otetut muutaman minuutin tauot kaiken elämän keskellä merkitsevät eniten.
Inspiroidu luonnosta ja sen kiertokulusta
Käy kävelyllä, istuskele rantakalliolla, hengittele metsän raikasta ilmaa. Syksyllä, kun on pimeää ja aurinkoa ei näy päiviin, anna itsellesi tilaa elää hitaammin. Höllää treenistä, käperry iltaisin omaan tilaan yksin tai yhdessä. Vaikka nykymaailmassa tuntuu, että vauhti ennemmin kiihtyy kuin hidastuu pimeään aikaan, kokeile tehdä toisin.
Harjoittele ymmärtämään omaa hermostoa
Hermosto on monimutkainen kokonaisuus, jonka toimintaan linkittyvät myös menneen elämän kokemukset. Voit harjoitella yksin tai yhdessä ammattilaisen kanssa huomaamaan, millaisilla tavoilla auttaa omaa hermoston säätelyä. Milloin tarvitset rauhoittumista, milloin tunteiden purkamista, milloin lepoa, milloin liikettä? Miten keho ja mieli reagoivat ärsykkeisiin, hiljaisuuteen, olemiseen?
Hyväksy se, että kaikki on kokoajan kesken
Aina on jotain, mitä voisi tehdä paremmin tai enemmän, ja joiden vuoksi tekemistä voi olla vaikeaa lopettaa. Silti – mitä enemmän tekee, sitä riittämättömältä olo joskus tuntuu.Harjoittelemalla hyväksymällä oman ja elämän keskeneräisyyden, kodin sotkut, keskeneräiset työt ja projektit voi löytää syvältä kehosta lähtevän rauhan tunteen – tämä riittää ja minä riitän näin.

Arkeen sopivia konkreettisia vinkkejä hermoston rauhoittamiseen löydät Hitaammassa tahdissa -korteista.

Tunna Milonoff: “Yksinäisyys oli niin fyysinen tunne, että se sattui kaikkialla”

Kun Tunna Milonoff puhuu uupumuksestaan Hidasta elämää -podcastissa, hän ei puhu vain väsymyksestä tai työtaakan painosta. Hän puhuu kehosta – siitä, miten tunteet voivat hiipiä lihaksiin, hermostoon ja sydämeen asti. Yksi hänen vahvimmista kokemuksistaan oli yksinäisyys. ”Yksinäisyys oli niin fyysinen tunne, että se sattui siis kaikkialla”, Tunna sanoo.

Tunna kertoo podcastissa, että kokemus ei ollut vain mielessä, vaan se oli kokonaisvaltaisesti kehossa. Evoluution näkökulmasta tunne on tärkeä: yksinäisyys on kipu, joka ajaa meidät takaisin yhteyteen muiden kanssa. “Se sattui samperisti joka paikassa – juuri siksi, että ihmisen täytyy hakeutua toisten luo. Se on eloonjäämisen mekanismi”, hän kuvaa.

Tunteet eivät ole abstrakteja – ne asuvat kehossa

Moni meistä ajattelee tunteiden olevan vain ajatuksia tai mielen ohimeneviä ilmiöitä. Tunnan kokemus muistuttaa siitä, että tunteet ovat myös kehollisia tiloja. Ne voivat tuntua painona rinnassa, puristuksena vatsassa, levottomuutena raajoissa tai jopa rytmihäiriöinä. Hän kertoo, että voimakkaat tunteet – niin haltioituminen kuin syvä suru – ovat olleet hänelle joskus liian isoja kohdata. “Jopa niin vahvoja, että mä oon varonut mun tunteita”, Tunna kertoo podcastissa.

Heikkouden välttely vai rohkeus kohdata?

Ihminen pyrkii luonnostaan välttelemään kipua. Siksi voimakkaiden tunteiden kohtaaminen on vaikeaa – ne saavat meidät pakenemaan, sulkeutumaan tai hakemaan helpotusta muualta. Tunna kertoo, että hän on pitkään pitänyt vihaa ja aggressiota sisällään. Se ei kuitenkaan poistanut tunnetta. “Vihasta syntyy katkeruutta, jos sitä ei saa ulos”, Tunna sanoo.

Haastavien ja kipeiden tunteiden kohtaaminen vaatii rohkeutta. Heikkous ei ole sitä, että kokee voimakkaasti – heikkous on sitä, että kieltää tai hautaa tunteet. Tunnan mukaan todellinen vahvuus syntyy juuri siitä, että uskaltaa olla auki ja haavoittuvainen.

Kun tunne voi rikkoa sydämen

Tunna kertoo podcastissa sairastuneensa hiljattain epäiltyyn särkyneen sydämen oireyhtymään – harvinaiseen ilmiöön, jossa äärimmäinen tunnereaktio lamaannuttaa osan sydänlihaksesta. “Se, että voi oikeasti saada tunneperäisestä reaktiosta sydänkohtauksen, on tajutonta”, Tunna hämmästelee.

Kuuntele koko Hidasta elämää -podcastin jakso maksutta Hidasta elämää -sovelluksesta.

Oletko koskaan sanonut työpaikalla, miten toivot sinua kohdeltavan? – Näin se kannattaa tehdä

On tosi vaikea saada sanotuksi toisille miten haluaisi itseään kohdeltavan. Se on aika outoa ja myös harmillista, kun ainakin itse huomaan usein toivovani että minua kohdeltaisiin tietyllä tavalla, tai että menisipä tämä keskustelu niin kuin toivon, tai että tekisivätpä muut tai joku toinen ihminen jotain mitä haluaisin mutta en ole sanonut. Tämä tietysti pätee niin työpaikalla kuin vaikkapa parisuhteessa.

Nämä ovat kuitenkin vaativia asioita tuoda esiin, ja ymmärrän hyvin ihan omasta kokemuksestakin miksi hankalan tuntuiset keskustelut jäävät helposti käymättä. Tässä muutama ajatus siihen mistä voisi olla apua, jos haluat harkita jonkin sinua vaivaavan asian esiintuomista.

Muutamia asioita mitkä EIVÄT toimi kovin hyvin:

Suuttuminen
Toisten syyllistäminen
Se, ettei tee tai sano mitään vaan toivoo että asiat maagisesti muuttuisivat
Ikuinen mukautuminen toisten tapoihin
Yksipuolinen muutoksen vaatiminen muilta

Joitakin asioita joista saattaisi olla apua:

Omien tarpeiden sanoittaminen neutraalisti, ilman vaatimista
Keskustelun avaaminen ja valmius myös (muttei pelkästään) kuunnella muita
Valmistautuminen; mitä haluaisin tapahtuvan?
Itseensä tutustuminen; miksi tunnen tällaisissa tilanteissa näin?
Sekä itseni että muiden erilaisten persoonien hyväksyminen osana normaalia yhteiseloa, jolloin niistä voi tuntua myös helpommalta keskustella.

Monissa työtiimeissä on valtava palvelus koko porukalle, jos joku uskaltaa tuoda keskusteluun myös miten meidän kannattaisi pelata yhteen. Usein näistä ei puhuta, vaan kaikki tapaamiset ja puheenaiheet liittyvät suoritettaviin tehtäviin ja niihin liittyviin ongelmiin. Silloin työkin toimii helposti vähän puolitehoisesti, kun ihmisten aikaa ja energiaa menee asioiden murehtimiseen niiden selvittämisen sijaan.

Minun käyttöohjeeni -työkalu tarjoaa yhden tavan keskustella siitä, mitä tarvin ja tarvimme työskennelläksemme hyvin yhdessä.

Voit avata asiasta keskustelun yksinkertaisesti vaikka näin: ”törmäsin netissä kiinnostavan näköiseen harjoitukseen, joka voisi parantaa meidän tiimin yhteispeliä. Minua kiinnostaisi kokeilla sitä, sopisiko teillekin vaikka meidän seuraavassa viikkopalaverissa?”

—

Minun käyttöohjeeni -kirjan avulla pääset vielä syvemmälle itsetuntemukseen, omiin tarpeisiin, siihen mistä ne kumpuavat, ja niiden merkitykseen hyvälle yhteispelille.

Kuunneltavassa muodossa näitä teemoja löytyy Minun käyttöohjeeni -podcastista, jossa keskustelemme kirjailijakumppanini Eevin kanssa muun muassa konfliktien ratkaisemisesta, tiimityön ja parisuhteiden yleisimmistä haasteista, ja vaikeiden asioiden puheeksiottamisesta.

Näin lempeys parisuhteessa näkyy arjen teoissa, sanoissa ja asenteessa toista kohtaan

Lempeys parisuhteessa näkyy pienissä arjen teoissa, sanoissa ja asenteessa toista kohtaan. Se on lämmin ja empaattinen kyky suhtautua omaan kumppaniin, ilman kovuutta tai jatkuvaa arvostelua.

Se on tapa suhtautua itseen ja muihin ihmisiin sekä myös tapahtumiin ympärillämme – se on puhetta, kosketusta ja tekoja. Olen viime vuosina oppinut olemaan lempeämpi itseäni kohtaan ja nyt haluan tuoda samat opit myös parisuhteeseen, jossa olen.

Mielestäni lempeys kuuluu etenkin tavassa puhua toiselle – millaisia sanoja valitsemme ja millä äänensävyllä. Lempeyttä on ystävällinen ja pehmeä äänensävy, kannustavat sanat, kiitoksen ja arvostuksen ilmaiseminen.

Myös hellä kosketus, hyväksyvä katse, pieni halaus tai kädestä kiinni pitäminen luovat turvallisuutta ja läheisyyttä. Lempeyttä on olla kumppanin puolella, ei häntä vastaan.

Lempeys on sitä, että kuuntelee keskeyttämättä ja yrittää ymmärtää toisen tunteita, vaikka olisi eri mieltä. Lempeys ei tarkoita, ettei koskaan riideltäisi, vaan että ristiriitatilanteissakin pyritään välttämään loukkaavia sanoja ja muistetaan, että rakkaus on tärkeämpää kuin voittaminen.

Lempeys tuo ainakin meidän arkeen pienet, mutta sitäkin tärkeämmät huomaavaisuudet – toisen suosikkiruuan valmistaminen, peiton päälle asettaminen, viestin lähettäminen kesken päivän – ne kertovat välittämisestä. Lempeys näkyy siinä, että toisen heikkoudet ja virheet kohdataan myötätuntoisesti eikä ankarasti tuomiten.

Voisi sanoa, että lempeys parisuhteessa luo tilan, jossa molemmat voivat olla omia itsejään ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta.

Vinkit, joilla lempeyttä voi vahvistaa parisuhteessa:

Pienet päivittäiset teot

Hymyile toiselle ja katso silmiin päivän aikana.
Anna suukko tai halaus lähtiessä ja palatessa.
Kiitä arjen pienistäkin asioista (“kiitos että veit roskat”, “kiitos että soitit”).
Tee toiselle joskus yllätys, vaikkapa lempikahvi tai pieni viesti.

Lempeä kommunikaatio

Käytä ystävällistä äänenpainoa, vaikka olisit väsynyt.
Kysy avoimesti, mitä toiselle kuuluu, ja kuuntele keskeyttämättä.
Vältä sarkasmia tai piikittelyä – ne satuttavat herkemmin kuin huomaa.
Muistuta sanoilla rakkaudesta ja arvostuksesta.

Ristiriitatilanteissa

Hengitä hetki ennen kuin vastaat ärtyneenä.
Puhu omista tunteistasi (“minusta tuntuu…”) syyttelyn sijaan.
Pyri löytämään ratkaisu, ei voittajaa ja häviäjää.
Osoita kosketuksella tai rauhallisella äänellä, että olet yhä samalla puolella.

Huomaavaisuus ja myötätunto

Ota huomioon toisen jaksaminen: tarjoa lepohetkeä tai apua.
Anna toiselle tilaa silloin, kun hän sitä tarvitsee.
Kunnioita toisen heikkouksia ja muista, että kukaan ei ole täydellinen.
Iloitse toisen onnistumisista ja sano se ääneen.

Yhteinen aika

Järjestä pieniä hetkiä ilman puhelimia tai kiirettä – vaikka iltakävely.
Tee jotain, mistä molemmat nauttivat.
Pidä yllä huumoria ja naurua arjessa.

Haluatko löytää lempeyden itseäsi kohtaan? Lataa Annukan maksuton Lempeyden työkirja täältä.

Kurkkaa myös Annukan kirja Matka itsesi puolelle.

Istumatyöläisen ryhti voi olla kiinni yllättävästä asiasta – Alaraajafysioterapeutti selittää syitä

Entä jos -podcastissa puhuttiin kävelemisestä ja kävelemisen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista. Koko podcast-jakson voi kuunnella maksutta TÄÄLTÄ. Podcast on tuotettu mainosyhteistyössä Medishop-asiantuntijayrityksen kanssa.

Kävely tuntuu arkiselta, mutta sen taustalla on monimutkainen kokonaisuus: jalka, lihakset, asento ja hermosto toimivat yhdessä. Podcast-vieraat eli Medishopin asiantuntijat, alaraajafysioterapeutti Henna Vähä-Hakula ja sairaanhoitaja Minna Nurmi muistuttavat, että ryhti ei synny pelkästään selän suoristamisesta – se alkaa jalkateristä ja siitä alustasta, jolla kuljemme.

Epätasainen alusta aktivoi koko kehoa

Nurmi kuvaa asiaa metaforalla: ”Kun me rakennetaan talo, siinä pitää olla hyvä perusta, jotta se seisoo jykevästi. Ihmisellä perusta on jalkaterissä.” Tasainen asfaltti on jalalle ”tylsä”: se ei aktivoi jalkaterän pieniä lihaksia, vaan kuormitus kohdistuu yksipuolisesti esimerkiksi kantapäälle. Metsäpolku tai nurmikko sen sijaan pakottaa lihakset töihin – ja koko keho herää liikkeeseen.

Vähä-Hakula lisää, että askeleen laatu ratkaisee myös pakaran toiminnan. Kun kävelyssä tulee kantaisku, pakaralihakset tekevät jarruttavaa työtä, joka tukee ryhtiä. Jos asento jää etukumaraan ja kantaisku puuttuu, pakara ”ei pääse toimimaan optimaalisesti”.

Kenkä voi muuttaa asennon

Tässä kohtaa oikeanlaiset kengät astuvat kuvaan. Esimerkiksi Medishopint terveysjalkineet on kehitetty tuomaan epätasaisen alustan vaikutuksia myös kaupunkiympäristöön. Jalkineiden pohja on joustava ja mukautuu jalan mukaan, jolloin jalkaterän lihakset aktivoituvat ja paino jakautuu tasaisemmin. On tärkeää, että jalkaterän pienet lihakset tekevät töitä eivätkä passivoidu kengässä.

Vähä-Hakula kertoo yli 90-vuotiaasta rouvasta, joka tuli rollaattorin kanssa Medishopin liikkeeseen: ”Hänellä oli jalassaan ’mitkä sattuu’ -tyyppiset kengät, joihin jalka sattui mahtumaan. Kokeilimme sitten siinä uusia kenkiä. Sanoin, että nouse varovasti, koska pohja on vähän kiikkerä. Hän nousi, huoju hetken – ja sitten oikaisi selkänsä. Hän lähti kävelemään ilman rollaattoria. Hänen tyttärensä jäi hämmentyneenä katsomaan rollaattorin kanssa.”

Rollaattorirouvan esimerkki kiteyttää sen, miten paljon ryhti ja kävelykyky voivat muuttua, kun perusta korjataan. Kun jalka saa mahdollisuuden toimia luonnollisesti, asento oikenee ja koko keho saa tukea. Ja joskus muutos on niin dramaattinen, että rollaattori jää käyttämättömäksi.

Kuuntele koko podcast-jakso TÄÄLTÄ.

Kiltteys ei ole sitä,  että on muille mieliksi

Teksti on kirjastani 102 oivallusta elämästä:

Kiltteys ei ole sitä,
että on muille mieliksi, vaan sitä,
että kohtelee muita kauniisti silloinkin,
kun ei voi olla muille mieliksi.

Kiltteys oli lapsuuteni ihanne, vaikka kukaan ei koskaan oikein määritellyt, mitä sillä tarkoitettiin. Minulle piirtyi kiltteydestä sellainen kuva, että kiltti tekee, mitä muut haluavat, pyytävät tai käskevät. Kiltti on se, joka tottelee.

Näin aikuisena tuo määritelmä kuulostaa minusta siltä, että kiltteys on itsensä kadottamista. Kun riittävän pitkään tottelee ja haistelee, mitä muut haluavat, kallistuu itsestä ulospäin. Kallistuu kohti sellaisia ominaisuuksia, joita näyttämällä on riittävä ja hyvä. Ajan kanssa kallistuu poispäin itsestä niin paljon, että nyrjähtää ulos omasta olemuksestaan, eikä enää tiedä, kuka oikeastaan on. Kiltti kaiketi. Jotain, jonka määritelmä venyy ja paukkuu tilanteen ja mielipiteen mukaan. Mutta mitä muuta?

Kuka olisi silloin, jos voisi tehdä kuten itse haluaa? Ilman, että pelkää tekevänsä väärin. Niin, ja olevansa väärin. Koska lopulta se, että ilmaisee omia tarpeitaan ja toiveitaan, on myös oman olemassaolon piirtämistä tähän maailmaan: Katso minua, ääriviivojani, näetkö ne? Ne eivät ole sinun varjosi piirtämät, mielipiteesi kahlitsemat, ne ovat omani, näetkö?

Itseni kadottaneena ja uudelleen löytäneenä, toipuvana kilttinä, uskallan sanoa, että pyrin edelleen olemaan kiltti muille, mutta määrittelen sanan vain uudelleen. Jos ennen oli kilttiä asettua ovimatoksi, niin että muut voivat kävellä yli, koen nyt, että on kilttiä sanoa toiselle, että pärjäät ilman ovimattoa. On kilttiä ilmaista toiselle, missä menee oma raja, ettei toisen tarvitse arvailla. Suurin osa ihmisistä ei kävele ylitse, koska on viekkaudella ja vääryydellä vaatinut minut ovimatoksi, vaan koska oletukseni toiveista on rojauttanut minut valmiiksi litteäksi ja ylikäveltäväksi. Kuinka väärin kohdelluksi, uhrautuvaiseksi ja lopulta katkeraksi ihminen tuleekaan, jos on ovimattona ottanut vastaan kaikki elämän koirankakat ja pistävimmät kivet. Pyysikö kukaan lopulta sellaiseen asemaan?

Ehkä se oli oma hiljainen sisäinen ääni, joka kertoi, että niin pitää tehdä. Ehkä se oli lopulta vain väärinymmärrys. Pelkkä semanttinen epäselvyys, joka johdatti pienen ihmisen miellyttämään muita itsensä kustannuksella.

Mutta koskaan ei ole myöhäistä olla kiltti uudella tavalla. Sellaisella tavalla, joka on kunnioittavaa muita, mutta ennen kaikkea itseä kohtaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Miten vähentää selkä- ja kantapääkipuja kävelemällä? Alaraajafysioterapeutin 5 vinkkiä

Entä jos -podcastissa puhutaan kävelemisestä ja kävelemisen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista. Koko podcast-jakson voi kuunnella maksutta TÄÄLTÄ. Podcast on toteutettu mainosyhteistyössä Medishop-asiantuntijayrityksen kanssa.

Podcast-vieraat eli Medishopin asiantuntijat, alaraajafysioterapeutti Henna Vähä-Hakula ja sairaanhoitaja Minna Nurmi antavat vinkit kävelyyn, jotta voi vähentää selkä- ja kantapääkipuja:

Aloita maltilla. Älä lähde kylmiltään pitkälle lenkille. Nosta määrää asteittain, ja anna kehon sopeutua. Pieni kipu voi olla normaalia – ”Kipu ei aina välttämättä ole paha asia”, Vähä-Hakula muistuttaa.
Korjaa perusta. Vaihda kovasta asfaltista pehmeämpään ja epätasaisempaan alustaan aina, kun voit. Se aktivoi jalkaterän pienet lihakset ja jakaa kuormaa.
Etsi kantaisku ja rullaus. Kun ojennat jalan asennon ja annat kantapään ottaa iskun, pakara tekee jarruttavaa työtä ja tukee alaselkää.
Huolla lonkankoukistajat. Lonkankoukistajan venytys palauttaa askeleen mittaa ja parantaa ryhtiä.
Kuuntele kehoa, älä tuijota vain askelmääriä. Jos askelmäärä ohjaa liikaa, laatu kävelyn ja kärsii. Tunnustele hengitystä, rytmiä ja liikkeen soljuvuutta – niiden pitäisi tuntua vaivattomilta.