Oletko yrittänyt kertoa mitä tarvitset, mutta toinen joko mitätöi tai ei pysty vastaamaan tarpeisiisi?
”Onko mun tarpeet liikaa?”
”Toisaalta se on kyllä mulle niin ihana, tai ainakin alussa oli…”
”Pitäisikö mun pystyä tarvitsemaan vähemmän”
”Mä en oikeen uskalla enää sanoa, etten vaan tule hylätyksi”
Yllä olevat ajatuskelat ovat jotain mitä aika usein kuulen yksilöterapiavastaanotolla. Kyseessä on usein upea nainen (shout out myös upeille miehille, toki) – joka on jonkinlaisessa suhteessa ihmiseen, joka ei pysty vastaamaan naisen (inhimillisiin) tarpeisiin johdonmukaisesti ja selkeästi. Vaan enemmänkin toimii ailahtelevasti ja ennakoimattomasti. Ja tämä taas ymmärrettävästi aktivoi naisen hätää. Ja herättää vaan enemmän ahdistusta ja turvattomuutta.
Lisätään tähän mixiin se, että suhteen alussa ollut läheisyys on tuntunut olevan ns. out of this world. Ja ehkä siellä on ollut isoja puheita ja vähintääkin toiveita. Että tässä se mun ihminen nyt on. Toki voi olla että jo suhteen alussa oli ns. vaiheilua. Ehkä rakkauspommitusta, ehkä siellä oli jo jotain varoitusmerkkejä, mitä ei sitten halunnut huomata. Koska koki, että mä oon nyt tolle toiselle niin erityinen!
Ja onhan se aivan huumaava tunne. Ei siitä voi ketään syyttää.
Suhde etenee. Siellä alkaa olla epäselkeyttä, sitoutuminen ailahtelee, tulee ehkä toistuvia pieniä hylkäyskokemuksia, joita ei saada käsiteltyä. Ehkä kuulet, että tarvitset liikaa. Tai että sinä rajoitat toista. Tai että sinun tarpeesi selkeydelle on kontrollointia. Tämä kaikki tietysti sekoittaa sinun päätäsi. Onko siis niin, että kaikki vika onkin sinussa? Pitäisikö sinun vaan osata tarvita vähemmän?
Kun käyn näitä keskusteluja asiakkaideni kanssa, kuulen, että heidän tarpeensa ovat olleet täysin tavallisia parisuhdetarpeita. Samaan aikaan elämme aikuisten maailmassa, jossa ei ole kenenkään toisen ihmisen vastuulla täyttää tarpeitamme. Mutta hyvässä parisuhteessa näin HALUTAAN tehdä. Hyvässä ja turvallisessa suhteessa kumpikin HALUAA luoda suhteesta turvallisen KUMMALLEKIN.
Jos olemme tilanteessa, jossa toistuvasti tarpeemme tulevat mitätöidyksi, on hyvä uskaltautua katsomaan mikä meitä pitää tällaisessa tilanteessa?
Mitä jos sinä alkaisit arvostamaan myös itse sitä mitä sinä tarvitset?
Näissä asioissa taustasyyt ovat usein syvällä, eivätkä ne koskaan ikinä kerro kenenkään tyhmyydestä. Ei koskaan.
