Sivu 21 – Hidasta elämää

Kun sattuu ihan helvetisti – Miksi ja miten kipeitä tunteita kannattaa sietää

Emeritusprofessori, “the one and only” Esa Saarinen totesi vuosia sitten antamassaan haastattelussa, että erilaisten tunteiden sietäminen on yksi tärkeimmistä parisuhdetaidoista. Toteamus puhutteli itseäni suuresti ja jäi itämään pääni sisälle. Tuon ajatuksen ympärille rakentui lopulta viides kirjani Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita. Se ei käsittele epämiellyttävien tunteiden sietämistä pelkästään parisuhteen sisällä, vaan myös laajemmin koko elämässä.

Sillä tarkemmin katsottuna, kyky sietää erilaisia tunteita on tänäpäivänä yksi tärkeimmistä ihmistaidoista.

Ehkä jopa se tärkein.

Mikäli emme siedä esiin nousevia tunteita, ajelehdimme niiden vietävänä. Se on raskasta sekä meille että ympäristöllemme. Omia tunteitaan sokeasti seuraava ja niiden kehotuksia kritiikittömästi totteleva ihminen lepattaa tuuliviirin tavoin ja hehkuu ympäristöön epävarmuutta.

Moisesta kaaoksen tilasta käsin on haastavaa elää tasapainoista arkea saati tehdä ihmisten kanssa yhteistyötä.

Miten epämiellyttäviä tunteita voi sietää?

Tunteet on koodattu meihin ihmisiin syvälle. Tunnejärjestelmämme myötäilee edelleen alkukantaisia ja primäärejä tarpeitamme. Samaan aikaan ihmiskunnan “kehitys” on edennyt niin vinhaa vauhtia, että tuo järjestelmä ei ole kyennyt päivittymään samaan tahtiin.

Tämän seurausta on, että tunteet hälyttävät ja kehottavat meitä reagoimaan välittömästi myös sellaisiin asioihin, joiden kohdalla meidän päinvastaisesti kannattaisi malttaa mielemme.

Saarisen peräänkuuluttama taito sietää pohjaa juurikin tähän: Opi erottamaan, koska tunne on puolellasi siinä määrin, että sen kehoitusta kannattaa seurata. Ja havaitsemaan myös, koska kyseessä on väärä hälytys, jonka voit jättää huomioimatta.

Tämä on mahdollista ainoastaan, jos valitsemme olla toimimatta sellaisina hetkinä kun tunneimpulssi ravistelee kehoamme ja hieroo naamaamme viestiä, että ”jotain tarttis tehrä tai vähintään sanoa”.

Ei tarvitse. Voit punnita ja valita.

Tunne itsessään on vaaraton. Sitä voi sietää turvallisin mielin, vaikka se ei mukavalta tuntuisikaan.

Tuntemisen ja reagoinnin väliin jäävä tyhjä tila

Tunteen tuntemisen ja siihen reagoimisen välissä on tila, jossa kannattaa tottua viettämään aikaa. Niin tehdessäsi viivästytät reaktiotasi. Et toimi tunteen vaatimalla sähäkkyydellä, vaan koska tiedät paremmin, siedät ja sen myötä valitset oman reaktiosi tietoisemmin.

Meistä jokainen on tehnyt hätiköityjä ja tunteeseen pohjautuvia ratkaisuja, joita olemme jälkeenpäin katuneet. Äkkipikaisia tekoja ja harkitsemattomia sanomisia. Olemme synnyttäneet sotkua, jonka siivoaminen kestää moninkertaisesti sen ajan, minkä esiin nousevan tunteen sietäminen meiltä kysyisi.

Kipeiden tunteiden sietäminen ei ole taito, joka kerran opittuaan toistuu automaattisesti. Päinvastoin, se kysyy meiltä joka kerta uudestaan malttia, kärsivällisyyttä ja uskallusta toimia tietoisemmin.

Toistuessaan tämä mahdollistaa parempien valintojen tekemisen sekä nostaa samalla myös omaa itseluottamustamme.

Henkinen hauis kasvaa niistä kokemuksista, kun huomaamme kykenevämme toimimaan myös hankalien tunteiden keskellä.

Lue lisää kipeiden tunteiden sietämisen sietämättömästä keveydestä Harri-Pekan kirjasta Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita.

Kehukortit – Kehu on arvostuksen osoittamista

Mitä kehu on?

Kehu on myönteinen sanallinen arvio itsestä tai toisesta. Se on hyvän tunnistamista, arvostamista ja myötätuntoa.
Kehuminen tarkoittaa sanallista myönteisen palautteen antamista, jolla kannustetaan, vahvistetaan omaa tai toisen itsetuntoa ja hyvinvointia sekä osoitetaan myötätuntoa ja arvostusta.
Kehu vahvistaa kokemusta nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta sekä tunnetta siitä, että oma toiminta, ominaisuudet, vahvuudet ja panostus on huomattu ja niitä arvostetaan.

Toisen kehumisen merkitys on valtavan suuri

Kehu on osoitus siitä, että jokin hyvä asia on huomattu. Sanoilla on valtavan suuri merkitys ihmiselle. Tässä kehun vaikutuksia:

Kehu vahvistaa itsetuntoa: Kun saa myönteistä palautetta, syntyy tunne omasta pystyvyydestä.
Kehu kohottaa itsearvostusta: Kun toinen huomaa tekojen tai vahvuuksien merkityksen, on helpompi myös itse kiinnittää niihin huomiota.
Kehu toimii sosiaalisena palkkiona: Se aktivoi aivojen mielihyväkeskuksia samalla tavoin kuin muut palkinnot. Dopamiini eli mielihyvähormoni, saa meidät tuntemaan olomme hyväksi ja kannustaa oppimaan ja jatkamaan.
Kehuminen on sosiaalista liimaa: Kehut vahvistavat ihmissuhteita. Kun huomaa toisen hyvät puolet ääneen, luottamus ja kiintymys syvenevät.
Kehuminen lisää myönteisyyden kehää: Kehut saavat usein ihmiset suhtautumaan toisiin myönteisesti, mikä ruokkii myönteistä vuorovaikutusta. Kehu voi saada myös toisen huomaamaan enemmän hyvää sekä itsessään että toisissa.
Aito kehuminen lisää yhteisöllisyyttä: Kun kehu on vilpitöntä ja aitoa hyvien asioiden huomaamista, se lisää arvostuksen kokemusta yhteisössä. Tutkimusten mukaan taas arvostuksen kokeminen vähentää uupumusta ja parantaa esimerkiksi työhyvinvointia.
Kehut voivat toimia sillanrakentajana: Kulmikkaassa ihmisten välisessä tilanteessa kehut voivat auttaa löytämään yhteyttä ja yhteistoimintaa.
Kehu antaa ihmiselle kokemuksen siitä, että hänen taitonsa, ominaisuutensa, vahvuutensa ja/tai toimintansa on huomattu ja niitä arvostetaan.
Myönteinen palaute luo kokemuksen onnistumisesta ja rohkaisee yrittämään uudelleen.
Kun kehu kohdistuu aidosti havaittuihin tekoihin ja onnistumisiin, se vahvistaa kuvaa itsestä kykenevänä ja arvokkaana. Kehu vahvistaa minäpystyvyyden kokemusta.

Myönteinen itsekehu on omien vahvuuksien näkemistä

Myönteinen itsekehu on osoitus siitä, että olet kiinnittänyt huomiota myönteisiin puoliin itsessäsi ja tunnistat vahvuuksiasi. Myönteinen itsekehu vahvistaa sinua sisäisesti mutta myös auttaa kommunikoimaan muille asioita, joita arvostat itsessäsi. Tässä myönteisen itsekehun vaikutuksia:

Myönteinen itsekehu vahvistaa itsemyötätuntoa: Kun ihminen huomaa omat hyvät puolensa ja suhtautuu niihin arvostavasti, hän harjoittelee samalla lempeää ja hyväksyvää asennetta itseään kohtaan. Tämä vähentää itsekritiikkiä ja auttaa näkemään, että on arvokas myös virheiden ja vaikeuksien keskellä. Kun opit arvostamaan itseäsi ja antamaan itsellesi myönteistä palautetta, sinun on helpompi antaa vilpitöntä palautetta ja kehuja myös muille.
Myönteinen itsekehu vahvistaa itsetuntoa: Kun ihminen huomaa omat hyvät puolensa ja sanoo ne itselleen ääneen (tai edes ajattelee niitä tietoisesti), hän rakentaa myönteisempää minäkuvaa. Tämä toimii vastapainona sisäiselle kriitikolle.
Myönteinen itsekehu auttaa suuntaamaan aivoja huomaamaan hyviä asioita: Aivot ovat alttiita negatiivisuusharhalle, eli huomaamme helpommin virheet tai kielteiset asiat kuin onnistumiset ja myönteiset asiat. Itsekehu ohjaa huomiota ja muokkaa vähitellen ajattelun painotusta myönteisemmäksi.
Myönteinen itsekehu vahvistaa resilienssiä: Kun itseä muistaa rohkaista, kiittää ja kannustaa, vaikeudet eivät tunnu yhtä musertavilta. Myönteinen itsekehu voi toimia sisäisenä turvaverkkona, kun ulkoista palautetta ei ole.
Myönteinen itsekehu lisää motivaatiota ja uskoa omiin kykyihin: Itsensä kehuminen antaa tunteen, että osaan, pystyn, minulla on mahdollisuus ja voin oppia. Tämä vahvistaa toimijuuden kokemusta ja motivoi jatkamaan silloin, kun ulkoiset asiat eivät välttämättä ole tukena.
Myönteinen itsekehu vaikuttaa myös kehoon: Itsensä kehuminen voi vaikuttaa fysiologisesti esimerkiksi stressitilanteessa. Myönteinen sisäinen puhe voi auttaa hermostoa rauhoittumaan.

Kehukortit sopivat sinulle, joka…

haluat rakentaa hyvää ilmapiiriä ja myönteisen vuorovaikutuksen kehää.
haluat opetella ottamaan vastaan ja antamaan kehuja arjessa.
toivot lisää lämpöä ja luottamusta ihmissuhteisiin.
haluat rakentaa myönteisempää vuorovaikutuksen sekä arvostuksen kulttuuria ympärillesi ja kaipaat apua siihen, miten sanoittaa tarkemmin ja myönteisemmin arvostusta kumppanille, ystävälle tai työkaverille.
haluat kokea enemmän yhteyttä, syventää luottamusta ja keventää vuorovaikutusta myös vaikeissa tilanteissa.
haluat lisätä motivaatiota, sitoutumista ja innostumista itsessäsi, toisessa tai yhteisössä.
haluat pirskahtelevaa ja iloa lisäävää tekemistä illanistujaisiin, iltapalapöytään, matkalle, ystävien tai puolison kanssa, hää- tai syntymäpäiväohjelmaksi.
tarvitset konkreettisia tapoja pysähtyä arjessa näkemään pieniä onnistumisia – sekä itsessäsi että muissa.
nolostut ja vähättelet, kun joku kehuu – ja haluaisit opetella ottamaan myönteisen palautteen ja sen myönteisen vaikutuksen vastaan.
kaipaat lisää kannustusta ja lempeyttä omaan sisäiseen puheeseesi.
haluat vahvistaa itsemyötätuntoa, itsetuntoa ja sisäistä turvallisuuden tunnetta myönteisen itsepuheen avulla.
kaipaat rohkaisua nähdä ja tunnistaa omia vahvuuksiasi, sillä huomaat helposti virheesi mutta harvoin pysähdyt huomaamaan vahvuuksiasi.
Haluat vaimentaa sisäisen kriitikon ääntä, lisätä myötätuntoa ja oppia suuntaamaan huomiota hyvään.
kaipaat myönteisiä ja kohottavia välineitä vähentämään stressiä ja vahvistamaan resilienssiä.
Haluat oppia huomaamaan hyviä asioita itsessä ja toisessa.

Miten kortteja käytetään?

Toisen kehumiseen suunnatut kysymykset vaativat läheisempää toisen tuntemista, jotta kehut eivät jää pinnalliseksi.
Myönteisen itsekehun kysymyksiä voi hyödyntää tutustumisessa: Kortit ohjaavat keskustelemaan vahvuuksista ja tuomaan esiin asioita, joista kokee myönteistä ylpeyttä.
Myönteisen itsekehun kortteja voi hyödyntää myös itsetunnon ja itsemyötätunnon vahvistamiseen esimerkiksi läheisen kanssa tai kirjoittamalla päiväkirjaa: Kun oppii näkemään itsensä eri puolet uudessa, paremmassa valossa, myönteinen minäkäsitys saa vahvistusta.
Voit sekoittaa pakan ja nostaa satunnaisen kortin tai voit valita pakasta tilanteeseen sopivimmat teemat.
Voitte päättää, vastaatteko molemmat samaan kysymykseen ja käyttekö läpi sekä Toisesta-kysymykset että Itsestä-kysymykset samasta kortista.

Millaisiin tilanteisiin kortit sopivat?

Parisuhteen syventämiseen: puolison kanssa keskusteluun, keskustelufokuksen kääntämiseen (esim. ongelmakeskeisyydestä toisen hyvien puolien kunnioittamiseen) ja ilmapiirin parantamiseen.
Ystävien kanssa keskusteluun: toisten nostattamiseen ja mukavaan yhdessäoloon.
Perheen kesken: toisten hyvien puolien näkemiseen, mikä lisää luottamusta, yhteyttä ja tiiminä toimiseen sitoutumista.
Työhaastatteluun valmistautumisessa: itsetunnon kohottamiseen ja omien vahvuuksien näkemiseen ja sanoittamiseen.
Työyhteisön vahvistamiseen: muiden arvostuksen ilmaisemiseen, ilmapiirin parantamiseen, sitoutumisen lisäämiseen ihmisten välillä sekä uuden, nostattavan tavan lisäämiseen kaikessa kommunikaatiossa.
Harrastusryhmän tiimiyttämiseen ja tunnelman kohottamiseen: yhteistoiminnan liiman lisäämiseen ja mahdollisuuksien näkemiseen jokaisen yksilön vahvuuksien kautta.
Terapiaan avaamaan vahvuusnäkökulmia: esimerkiksi vahvuusperäiseen työskentelyyn, voimavarakeskeiseen terapiaan, ratkaisukeskeiseen terapiaan ja muuhun asiakastyöhön, jossa pyritään löytämään yksilön omia voimavaroja myönteisen tunnistamisen keinoin.
Työyhteisövalmennuksessa: lämmittelyyn ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen.

Millaiset kortit ovat?

Kehukorteissa on 43 kysymyskorttia, jotka nostavat esiin monipuolisia teemoja.
Sisältää kolme funktiota: 1) Toisen kehuminen, joka nostaa esiin toisen vahvuuksia ja hyviä puolia. 2) Myönteinen itsekehu, joka sanoittaa itsearvostusta. 3) Toisten kehujen vastaanottaminen, mikä ei aina välttämättä tunnu helpolta.
Jokaisessa kortissa on kysymykset toisen kehumiselle sekä myönteiselle itsekehulle.
Lisäksi pakassa on kaksi apukorttia: kehujalle ja kehuttavalle. Apukortit auttavat syventämään kehua sekä vastaanottamaan kehua.
Esimerkkikortti:

Korttien tekijät:

Katso lisää kuvia Kehukorteista ja osta ne itsellesi tai lahjaksi TÄÄLTÄ.

Tauko deittailusta voi parantaa mahdollisuutesi aitoon rakkauteen

Kaipuu ja halu ihanaan rakkauteen ja kumppanuuteen on normaalia ja todella jees. Mutta jos haluat hyvää kumppanuutta ja oikeasti toimivan ihmissuhteen, vain oikeasti itseksesi oleminen suhteiden välillä auttaa kasvamaan.

Kumppanin ”etsinnästä” kannattaa välillä pitää pitkää (tai edes lyhyttä) taukoa monestakin syystä:

1. ”Etsiminen” perustuu usein ponnisteluun, turvattomuuteen ja puutteen tilaan. Luulemme olevamme arvokkaita vasta kun joku valitsee meidät. Tietoisessa mielessämme emme usein ajattele näin, mutta jos deittisovellus laulaa koko ajan käytännössä toimimme tuon alitajuisen uskomuksen mukaan.

2. Kumppanin etsiminen on usein tapa väistää kaipauksen, surun tai arvottomuuden tunteilta jotka eivät poistu kumppanin löytyessä, vaan ovat usein uudenkin suhteen pohja jos sinkkuaikanaan ei ole tehnyt sisäistä kasvu- ja tunnetyötä.

3. Turvaton kiintymystyyli on Suomessa yleisin – jos et kehitä sisäistä turvaasi vaan etsit jatkuvasti turvaa ja dopamiinia (mielihyvähormonia) deittailemalla ja kumppania etsimällä, luot aina turvattomia kiintymyssuhteita etkä tunnista turvallista kumppaniehdokasta.

Sinkkuus on toisin sanoen ihana mahdollisuus kaipauksista huolimatta – ja niiden kanssa – kasvaa ja avautua ottamaan vastaan tosi hyvää. Siihen tarvitaan aikaa, tilaa ja lempeyttä. Kun kehittää omaa elämäänsä ja itsenäistä, riippumatonta sisäistä turvaa ja hyvää suhdetta itseensä voi lähteä uuteen suhteeseen myös uudelta pohjalta. Voi paremmin tunnistaa itselleen sopivat kumppaniehdokkaat kun hokaa, millaisia valintoja on aiemmpin toistanut ja miksi, ja minkä takia oma hermosto viehtyy sellaisista tyypeistä, jotka eivät tee meille hyvää.

Kyse ei oikeasti ole toisista ihmisistä; siitä että vihdoin tapaisimme ”sen oikean” tai että suhteemme ovat olleet huonoja tai epätyydyttäviä koska olemme olleet ”väärän tyypin” kanssa. Jokainen suhde on peili itsestämme: siitä turvasta tai turvattomuudesta, kohdatuista tai kohtaamattomista haavoista joita kannamme ja suhteesta itseemme.

Moni meistä ajattelee tietoisessa mielessään ansaitsevansa hyvää, mutta silti toistamme runttukuvioita tai ihmettelemme, miksei kukaan ota meitä tosissaan tai romantilliset hommamme menevät mönkään. Kun haluaa jotain ihan uutta, on oltava itselleen uudenlainen. En voi kyllin korostaa, että kiintymystyylinsä ymmärtäminen riitä eikä siihen tarvitse tyytyä. Sinkkuaikana kiintymystyyliään voi turvalllistaa sisäistä turvaa opettelemalla, tunnetaitoihin tututustumalla ja tutkimalla lempeästi, mikähän aiemmin on mennyt vituralleen ja miksi. Katseen voisi kääntää hyvällä ja syvällä tavalla itseensä.

Kuinka itselleen voisi olla entistä lämpimäpi ja rakastavampi kumppani?

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Vitutukseen on olemassa käypä lääke, jolla on käsittämätön hintalappu

“Mua vituttaa niin ankarasti, vituttaa aamusta iltaan. Vituttaa, on kaikki turhaa, vittu kun vituttaa.”

Ismo Alangon hirtehinen laulu kuvastaa vitutuksen voimaa, joka toisin kuin kansallisromanttisesti usein ajattelemme, on monesti meille vahingollinen. Laulun henkilöä vituttaa ankarasti aamusta iltaan. Hän kiertää kriisiryhmät kaukaa, eikä halua itselleen tyrkytettävän terapiaa. Positiivinen ajattelu on sekin syytä työntää hanuriin.

Vitutuksen kauneus löytyy lopulta laulun säkeestä, jossa kaksi samanmoista kohtaavat toinen toisensa. Vitutuksen, kuten myös likimain kaikkien negatiivissävytteisten tunteiden, tärkein (ja kenties ainoa) polttoaine on yhteisöllisyys.

Jaettu vitutus synnyttää vimmaa ja voimaa. Se pauhaa ja kuohuu. Yksinäinen vitutus jää puolestaan unholaan, eikä sen liekki pysy terhakkaana.

Oli vitutuksen viljeleminen sitten oma tai yhteinen ajanvietteemme, on häkellyttävää, miten johdonmukaisesti se kohdistetaan asioihin, jotka eivät ole hyppysissämme tai joihin meillä on vain vähän vaikutusvaltaa.

Asiat harvemmin muuttuvat sen myötä keveämmäksi, mutta oma tunneilmastomme painuu sitäkin raskaammaksi.

Vitutukseen voi kuolla

Lyhytkestoinen vitutus on puuska, jonka voi antaa tulla ja mennä. Kaikki tunteet kaipaavat tulla huomioiduksi ja tunnetuksi, eikä vitutus tee tästä poikkeusta. Sen sijaan pitkäkestoisena vitutus voi olla jopa hengenvaarallista. Paavo Väyrysen legendaarisessa “voiko vitutukseen kuolla” -lausahduksessa on vinha perä.

Todentaakseen tämän ei tarvitse kuin vilkaista sydän- ja verisuonitauteihin vuosittain kuolevien suomalaisten lukumäärää. Vauhdittavimpana tekijänä juurikin pitkäkestoinen stressi ja sen synnyttämät lieveilmiöt.

Tätä vasten tarkasteltuna tuntuu suoranaiselta hulluudelta, kuinka hanakasti haluamme ruokkia sisältämme pulppuavaa vitutusta.

Mikä siis avuksi, jos olo on kuin sillä kuuluisalla pienellä oravalla? Onko vitutukseen olemassa käypä lääke, jonka voi tarvittaessa napata helpottaakseen oloa?

Haluamme muiden muuttuvan

Lähdemme usein siitä, että muiden on muututtava ennemmin kuin meidän. Uskomme vitutuksen helpottavan otettaan sillä, että maailmaan syntyy meille ymmärrettävä järjestys, tai että muut ihmiset ”heräävät” ja muuttavat käyttäytymistään.

Käsi ylös, kenellä on onnistuneita kokemuksia moisesta? Että näin on todella käynyt.

Olemme altistaneet itsemme jo vuosikymmenet valtavalle informaatiotulvalle, jonka virtaus on vain kiihtynyt – ja tulee kiihtymään edelleen. Tämä on vahvistanut sitä harhaa, että ongelmat lepäävät aina ulkopuolellamme. Että on olemassa muita tahoja, jotka ovat vastuussa siitä, että meitä vituttaa alvariinsa.

Väitän, että tilanne ja oma olo tulee tuskin muuttumaan, ellei laske kiikareita ja suuntaa katsetta ennemmin sinne, missä oma elämä ja sen vaikutusmahdollisuudet sijaitsevat. Siihen, mistä tunteeni todella kumpuavat ja miksi joku tietty asia tai ihminen aiheuttaa itsessäni niin kohtuutonta vitutusta.

Ensimmäinen esiin nouseva vastaus on harvemmin se oikea.

Mikä kuuluu sinulle ja mikä taas ei?

Maailmassa on – ja tulee aina olemaan – asioita, joihin meillä ei ole juurikaan vaikutusmahdollisuuksia. Osa niistä vaikuttaa elämäämme, osan taas kuvittelemme vaikuttavan enemmän kuin mitä ne tosiasiassa tekevät.

Vääryyksien esiin nostaminen ja epäkohdista keskusteleminen on tärkeää minkä tahansa kehityksen kannalta. Mutta jos se pohjaa pitkäkestoisen vitutuksen repimälle hermostolle ja ajattelulle, ajaa lopputulema ihmiset ennemmin eri kulmiin kuin lähemmäksi toisiaan.

On ihmiselle itselleen hyväksi hahmottaa ja sisäistää, mitkä asiat tai tunteet kuuluvat hänelle itselleen – ja mitkä taas eivät.

On totta, että suurvaltapolitiikka usein pelottaa ja kotimaan hallituksen (riippumatta hallituskausista) tekemät päätökset vituttavat. Yhtälailla vitutusta herättää sen ärsyttävän somehessun päivitykset tai se että ylipäätään pitää maanantaina herätä töihin.

Vitutukseen on olemassa käypä lääke. Kun hahmotat avoimesti ja rehellisesti itsellesi, mitkä asiat ovat vaikutuspiirissäsi ja kumpuavatko esiin nousevat tunteet sinusta vai ympäristöstäsi, pystyt halutessasi päästämään irti vitutuksesta, joka ei palvele sen enempää sinua kuin ketään muutakaan.

Ja hintalappu tälle kaikelle on käsittämätön: Se on ilmaista!

Vituttaako ajatus?

Vitutuksen ja muiden ärsyttävien tunteiden sietämiseen ja kohtaamiseen kurkkaa myös Harri-Pekan kirja Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita, joka auttaa näkemään, että tunteiden armoille ei tarvitse jäädä ajelehtimaan. Tunteen ja reagoinnin välissä on nimittäin pieni tila, jossa vietetty aika voi muuttaa kokemuksemme elämästä.

Pidätkö parisuhteessa huolen omista tarpeistasi, rajoistasi ja arvoistasi? – Näin onnistut olemaan itsesi puolella

Viime vuodet olen omassa elämässäni harjoitellut itseni puolella olemista. Sitä, että laitan itseni etusijalle omassa elämässäni. Nyt harjoittelen tätä myös parisuhteessani.

Itsensä puolella oleminen on ensisijaisesti lempeyttä itseä kohtaan. Minulle se tarkoittaa myös sitä, että keskityn kuuntelemaan omaa kehoani ja sen viestejä sekä valitsen tehdä asioita, jotka tuntuvat itsestäni hyvältä ja jotka ovat itselleni tärkeitä sekä merkityksellisiä. Kun olen itseni puolella, osaan ja uskallan myös puolustaa itseäni tarpeen niin vaatiessa.

Itsensä valitseminen ja etusijalle laittaminen ei ole itsekkyyttä, omahyväisyyttä tai esimerkiksi kumppanin huomioimatta jättämistä. Se ei ole välinpitämättömyyttä toista kohtaan eikä pelkkää itsensä ajattelua. Se on suuria ja pieniä arjen valintoja sekä tekoja, jotka tukevat omaa jaksamistani ja hyvinvointiani.

Vuosia sitten elin itse parisuhteessa, jossa minun annettiin ymmärtää, etten saa enkä osaa olla itseni puolella. Tämä oli luonnollisesti haitallista monellakin tapaa. On kestänyt vuosia ja useita terapiaistuntoja, jotta olen ymmärtänyt oman arvoni. Matkalleni on mahtunut muutakin kipuilua ihmissuhteissa. Ennen itseni puolella olemista olen etenkin miesten kanssa kadottanut nopeasti yhteyden itseeni.

Nykyään ja nykyisessä parisuhteessa haluan tehdä asiat toisin. Haluan pitää kiinni siitä, että omat tarpeeni, rajani ja arvoni otetaan huomioon enkä joudu tekemään liiaksi kompromisseja toisen ehdoilla.

Miten parisuhteessa voi olla itsensä puolella?

Tunnistaa omat tunteensa ja tarpeensa. Uskoo, että ne ovat yhtä oikeutettuja kuin kumppanin.
Asettaa rajoja. Uskaltaa sanoa ei, jos jokin tuntuu liialta tai väärältä.
Puhuu omasta näkökulmastaan. Esim. “Minusta tuntuu…” eikä vain sopeudu hiljaa.
Pitää kiinni omista kiinnostuksen kohteista ja ystävyyssuhteista. Ei luovu kaikesta omastaan parisuhteen nimissä.
Harjoittelee itsemyötätuntoa. Kohtelee itseään lempeästi myös silloin, kun tekee virheitä tai riitelee kumppanin kanssa.

Miksi itsensä puolella oleminen suhteessa on tärkeää?

Itsearvostus pysyy vahvana. Kun olet omalla puolellasi, et joudu jatkuvasti hakemaan hyväksyntää toiselta.
Suhde on tasapainoisempi. Molemmat voivat tulla näkyviksi yksilöinä, jolloin yhteys on aidompi.
Estää katkeruutta. Jos jatkuvasti nielee omat tarpeensa, turhautuminen kertyy.
Mahdollistaa paremman läheisyyden. Kun uskaltaa olla oma itsensä, kumppani pääsee kohtaamaan juuri sinut – ei roolia, jota yrität esittää.

Olemalla itseni puolella parisuhteessa suojelen etenkin omaa hyvinvointiani ja annan suhteelle mahdollisuuden rakentua rehellisyydelle ja molemmin puoleiselle kunnioitukselle.

Näin voit harjoitella itsesi puolella olemista:

Tunnista omat tarpeesi

Kirjoita ylös, mitä tarvitset voidaksesi hyvin suhteessa? Esim. aikaa yksin, fyysistä läheisyyttä, tilaa omille harrastuksille, rehellistä keskustelua, ystävien seuraa. Kun tarpeet ovat näkyvillä, niitä on helpompi tuoda esiin kumppanille.

Tunnista omat arvosi

Mitkä asiat elämässä ja parisuhteessa ovat sinulle tärkeitä? Arvot ovat suunta, jota kohti haluamme kulkea ja jonka perusteella teemme elämässä valintoja. Jos oma toiminta on ristiriidassa omien arvojen kanssa, se kuormittaa ja vaikuttaa hyvinvointiimme negatiivisella tavalla.

Harjoittele “minä-viestejä”

Käytä lauseita, jotka kertovat omasta kokemuksestasi ilman syyttelyä: “Minusta tuntuu yksinäiseltä, kun emme vietä aikaa yhdessä” sen sijaan, että sanoisit “Et koskaan ole kanssani”.

Rajojen sanoittaminen pienissä asioissa

Harjoittele ensin arkisissa tilanteissa, esimerkiksi näin: “En halua katsoa tänään sitä sarjaa, valitsen mieluummin toisen.” Kun opit sanomaan pieniä ei-tarpeita ääneen, on helpompi sanoa suuremmissakin asioissa.

Itselle puhumisen harjoitus

Huomaa, miten puhut itsellesi vaikeassa tilanteessa. Jos sisäinen ääni on ankara: “Miksi en taaskaan uskaltanut sanoa?”, pysähdy ja vaihda lempeämpään sisäiseen puheeseen: “Oli rohkeaa huomata, mitä olisin halunnut sanoa. Opin tästä.”

Ota omaa aikaa ilman syyllisyyttä

Sovi tietoisesti hetkiä, jolloin teet jotain vain itsesi vuoksi (kävely, lukeminen, ystävien näkeminen). Tämä vahvistaa tunnetta, että oma elämä on arvokas myös parisuhteen rinnalla.

Lopuksi, kysy itseltäsi: Missä tilanteissa olen onnistunut olemaan itseni puolella? Missä olisin voinut olla rohkeampi? Mitä voisin ensi kerralla tehdä toisin?

Haluatko olla enemmän itsesi puolella? Lue kirjani Matka itsesi puolelle.

Kehosi kertoo, mitä juuri nyt tarvitset – Vahva yhteys itseen auttaa kuulemaan kehon viestejä

Kehossasi on kokonainen maailma. Siellä elää muistot, tunteet, impulssit ja viisaus, joka kertoo, mitä juuri nyt tarvitset.

Kokonaisvaltaista yhteyttä itseen voi vahvistaa monella tasolla. Voit laskeutua aistimaan kehoasi, havainnoida mielen syötteitä, kohdata tunteita kehossasi tai tunnustella ydinminäsi, sielusi, kerrostumia. Kun tulet tietoisemmaksi itsestäsi kokonaisuutena, vahvistat itseäsi, tuot turvaa ja varmuutta sisääsi monella eri tasolla.

Keho – muistisäiliö ja turvan keskus

Kehosi on tässä ja nyt. Se skannaa ympäröivää maailmaa; etsii signaaleja turvasta tai turvattomuudesta ja reagoi ympäristöön herkästi, ennen tietoista mieltä.

Kehosi on muistisäiliö, turvasi keskus, intuitiivisen tiedon koti. Voit vahvistaa yhteyttä kehosi kantamaan pysähtymällä tunnustelemaan esimerkiksi sitä, missä kehon osissa juuri tässä hetkessä tunnet lämpöä, kiristystä, kipua tai virtausta? Anna huomiosi viipyillä näissä tuntemuksissa. Älä kiirehdi etenkään mielen tasolla muuttamaan mitään; riittää, että aistit ja kuuntelet. Ehkäpä kehosi lähtee myös vastaamaan liikkeellä aistimiisi tuntemuksiin.

Tämä kaikki tuo sinua lähemmäs kehosi tietoa.

Mieli – sisäisen puheen alkulähde

Millaista sisäistä ääntä kannat? Millaisia sanoja kuulet sisäisessä puheessasi? Onko se kannustavaa vai arvostelevaa? Huomaatko, että mielesi selittää tunteita tai yrittää hiljentää niitä?

Voit harjoitella tarkkailemaan mieltä lempeästi, tuomitsematta. Kun opit tunnistamaan mielen syötteitä, alat myös ymmärtää, miten ne heijastuvat koko kehoosi.

Tunteet – kehon viisas suojajärjestelmä

Keho on tunteiden koti. Kun tulet tietoiseksi tästä, opit myös hyväksymään tunteet sellaisina kuin ne ovat. Tunteiden tunnistaminen kehollisesti on opittavissa oleva voimavara: se auttaa sinua ymmärtämään tunteiden juurisyitä ja niiden tuomia viestejä. Kun et enää ohita tai piilota tunteita kehoosi, vaan annat niiden kertoa viestinsä, ja siten myös tulla ja mennä, alat elää vapaammin niin kuin kehomieli-systeemimme, viisas toimintakeskus, on tarkoittanut.

Tunteilla on aina tärkeä viesti ja tehtävä; niiden kautta rajataan, suojataan ja hakeudutaan yhteyteen. Ne puolustavat tai herättävät uteliaisuuden, tai toisinaan pyytävät lepoa ja huolenpitoa. Nämä kaikki ovat läpeensä kehollisia toimintoja. Jos tunteet jäävät mielen tasolle, ei niiden tehtävä tule toteutetuksi viisaan systeemin tarkoittamalla tavalla.

Sielu – paluu ydinminän äärelle

Jo varhain keho ja mieli oppivat, että on oltava tietynlainen tullakseen hyväksytyksi. Näin ydinminäsi, todellinen olemuksesi, voi jäädä piiloon vahingollisten uskomusten ja vaatimusten alle. Kun alat raaputtaa tätä uskomus- ja vaatimuspintaa, löydät jälleen reittejä siihen, kuka todella olet.

Mistä nautit? Missä kulkevat rajasi? Milloin kuulet oman äänesi, ja mikä tai kuka saattaa hiljentää sen? Yhteys ydinminään on yhteyttä sisäiseen lapseen; sellaiseen osaan sinua, jonka tarvitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi. Kun tämä yhteys vahvistuu, löytyy yhteys elää enemmän ja autenttisemmin omana itsenäsi; lempeästi, aidosti ja vapaasti.

Paluu omaan viisauteesi

Kun opit kuulemaan näiden eri kerrostesi: kehosi, mielesi, tunteesi ja ydinminäsi ääntä, alat elää sisältä käsin.

Se on paluuta siihen, kuka olet; kokonainen, viisas ja syvästi elossa. Tämä kaikki heijastuu myös lopulta siihen, miten olet. Miten kannat itseäsi, miten puhut, miten tulet yhteyteen toisten kanssa.

ADHD-diagnoosi vahvisti lempeyttä itseä kohtaan: ”Pystyn ymmärtämään paremmin mennyttä elämääni”

Terapiaan hakeudutaan usein tilanteessa, jossa emme enää selviä oman itsemme varassa. Hankalat tunteet, vuorovaikutusongelmat ja halu tutustua itseen paremmin ovat yleisiä syitä aloittaa terapiaprosessi. Olen itse aloittanut kolme kertaa elämäni aikana pitkän terapian.

Ensimmäinen oli nuorena naisena, kun tarvitsin apua ahdistuneisuuteen ja paniikkihäiriöön, ja sainkin sitä psykodynaamiselta psykoterapeutilta. Toki lääkkeetkin auttoivat silloin minua eteenpäin.

Kahdeksan vuotta sitten jatkoin hankalien tunteiden parissa kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa, jonka ansiosta sain ensimmäistä kertaa elämässä konkreettisia työkaluja ahdistuneisuuteen.

Viimeinen terapiaprosessini alkoi hiljattain, mutta tällä kertaa keskiössä on sukuni historian ja oman elämänjanani ja ihmsisuhteideni tutkiminen. Motivaatiooni lähteä tälle uusimmalle terapiamatkalle vaikutti se, että sain vuosi sitten ADHD-diagnoosin.

Sinänsä olisin varmasti pärjännyt ilman diagnoosiakin, olinhan elänyt ilman sitä jo liki 55 vuotta ja pärjännyt tarpeeksi hyvin elämässäni. Omalla kohdallani iso etu oli ollut se että olen saanut tehdä koko elämäni töitä, joihin minulla on ollut kutsumus, enkä ollut joutunut vaikeuksiin, joita olisi voinut tulla tehtävissä, jotka eivät minua kiinnosta. Olen saanut nauttia hyperfokuksen mahtavasta voimasta ja dopamiini on virrannut merkityksellisen työn tuottamasta ilosta. Terapiatyö ja kirjojen kirjoittaminen ovat palvelleet hyvin toisiaan mahdollistaen sosiaaliset ja yksinäisyyden tarpeeni. Saan paljon palautetta asiakkailta siitä, kuinka läsnä olen ja miten minusta huomaa innostuksen työtäni kohtaan.

Ymmärrän nyt paremmin mennyttä elämääni

Näin jälkeenpäin välillä mietin kuinka eri tavoin elämä olisi voinut mennä, jos olisin saanut diagnoosini ja nuorena. Omien haasteiden kanssa tarpominen on ollut vähän niin kuin perse edellä puuhun kiipeämistä. Oireet, joihin olen hakenut elämäni varrella apua terapeuteilta ja lääkäreiltä, ovat käytännössä kaikki liittyneet neurokirjopiirteisiini, mutta harmillisesti siitä tietoiseksi tuleminen kesti kauan.

Diagnoosin saaminen validoi vahvasti sitä kokemusta, joka minulla on itsestäni. Tunnen että nyt voin olla vahvemmin ja lempeämmin omalla puolellani. Pystyn myös ymmärtämään paremmin mennyttä elämääni, sukuani, valintojani ja myös sitä, miksi usein neurotyypilliset ihmiset eivät ole minua tajunneet niin kuin olisin toivonut tulevani ymmärretyksi.

Kaikki neurokirjolla olevat eivät kaipaa diagnoosia

Kaikki neurokirjolla olevat ihmiset eivät tarvitse tai kaipaa diagnoosia. Koska ADHD on jatkumo, ei kaikilla ole myöskään kaikkia piirteitä tai ne eivät haittaa liikaa omaa elämää.

Tänään ajattelen, että vaikka minulla on ollut onni rakentaa elämästäni omien toiveideni mukainen, niin olisin ehkä päässyt helpommalla, jos olisin ollut tietoinen miksi niin moni asia on ollut minulle vaikeaa. Toisaalta olen elävä esimerkki siitä kuinka sitoutunut terapiatyöskentely, mindfulness-menetelmät ja avoimuus ovat toimivia välineitä ahdistuneisuudesta toipumisessa, silloinkin vaikka taustalla olisi vaikuttamassa synnynnäinen piirteistö. Tämä on ollut arvokas havainto ja kannustaa myös itseäni omassa asiakastyössäni, jossa kohtaan paljon neurokirjon ihmisiä ja saan auttaa heitä haasteissaan.

Lääketieteellisen näkökulman ohessa adhd voidaan nähdä yksilöllisenä tapana hahmottaa ja tulkita maailmaa. Oireet voidaan nähdä myös vahvuuksina, etenkin silloin, kun henkilö on saanut tukea ja apua haasteisiinsa. Adhd:ssa aivoilla on ongelmia säädellä tarkkaavuutta, aktiivisuutta ja impulsiivisuutta, minkä vuoksi erilaiset häiriötekijät aiheuttavat adhd-oireiselle enemmän haittaa kuin muille. – ADHD-liitto

Kuva:Helmi Saarela.

Omaa itsetetuntemusta voi vahvistaa Marika Rosenborgin ja Sanna Wikströmin Puhutaan tunteista -korttien avulla.

Puhutaan tunteista -kortit auttavat löytämään sanoja omille kokemuksille, keskustelemaan tunteista ja lisäämään tunnetaitoja. Kun oppii antamaan sanoja tunnekokemuksille ja omille tarpeille, se auttaa elämään tasapainossa itsensä, muiden sekä vaikeidenkin tunteiden kanssa.

Isän tärkein tehtävä ei ole varmistaa ja tehdä asiat paremmin, vaan päästää irti, luottaa ja rakastaa

Olin juuri aikeissa alkaa kirjoittamaan tätä (isänpäivään suunnattua) blogitekstiä, kunnes ajauduin riitaan esiteini-ikäisen poikani kanssa. Suunnittelin rustaavani kasaan jotain hienoa ja eteeristä isyydestä, mutta sen sijaan rähisin jostain mitättömän pienestä asiasta. Poikani vastineet ja kommentit herättivät ärtymystä, enkä osannut sietää tunteita tai hillitä itseäni. Otimme sanallisesti yhteen, vaikka tiesin tilanteen hänelle epäreiluksi.

Lopputulokseksi jäi molemmille paha mieli. Isälle bonuksena jomottava omatunto.

Ei mitenkään tavatonta arjessa, vaikka onneksi ei myöskään leimallista.

Kun katson sisäänpäin, havaitsen oman isyyteni (vajaan neljäntoista vuoden ja kahden lapsen kokemuksella) hyvin erilaiseksi, millaiseksi sen joskus vielä lapsettomana ollessani suunnittelin.

Silloin ajattelin olevani tienraivaaja. Sukupolvien välisen ketjun sankari, joka muuttaisi kaiken.

Nopea vilkaisu muistiinpanoihin todistaa, etten ole mullistanut mitään, vaan päinvastoin, toistan uppiniskaisesti oman isäni tekemiä “virheitä”. Uljaat sukupolvien väliset edistysaskeleet tuntuvat omalla kohdallani mitättömän pieniltä.

En millään muotoa ole sellainen isä, millaiseksi itseni joskus maalasin. Kaiken ratkaiseva ja jokaisen asian oikein tekevä pronssinen patsas.

Oikeastaan isyydestä kirjoittaminen tuntuu tässä yhteydessä perin hassulta. Kuinka voisin antaa vinkkejä tai opastaa asiassa, jossa seison itse polviani myöten mudassa?

Kun elämä astuu suunnitelmien tielle

Uskoisin, että jokainen mies haluaa olla hyvä isä, rahtusen parempi kuin omansa. Tämä siitäkin huolimatta, että oma isä saattoi olla lämmin, turvallinen ja rohkaiseva. Annamme vanhemmillemme usein armottoman kohtelun. Näemme heidän pienimmätkin virheensä ja arvioimme omia traumojamme heidän valintojensa kautta.

Haluamme toimia toisin.

Jossain vaiheessa uljaiden kasvatussuunnitelmien ja niiden toteutumisen väliin tulee “niin sanottu elämä”. Paljastuu, että elämä ei olekaan siististi järjestyksessä. Esimerkiksi lastemme elämässä on myös muita häneen vaikuttavia aikuisia. Myös ympäristö tarjoaa paljon sellaista, mikä heittää kapuloita pyhien pyrkimystemme rattaisiin. Mikä pahinta, hänellä on oma tahto!

Herää pelko siitä, että oma lapsi menee pilalle. Täytyy siis skarpata ja suojella häntä kaikelta haitalliselta.

Tämän seurauksena kiellämme lapsiamme kiipeämästä korkealle puuhun, etteivät he putoaisi alas ja loukkaisi itseään. Niin ikään varjelemme heitä asioilta, joita pidämme vaarallisina tai haitallisina. Nämä asiat kumpuavat usein oman lapsuutemme kokemuksista. Siitä, mitä me itse opimme pelkäämään tai karttamaan.

Joko siten, että jaamme eteenpäin saamaamme kasvatusmallia tai sitten vastustamme sitä vimmaisesti ja kuljemme tietoisen jääräpäisesti päinvastaiseen suuntaan.

Lasta ei pidä varjella elämästä elämää

Olen omassa isyydessäni tullut siihen pisteeseen, että yksi tärkein opeteltava taitoni tulee olla kyky päästää irti. Tai ehkä kyseessä on pisteen sijasta ennemminkin pilkku.

Voin vanhempana opastaa ja ohjata lapsiani välttämään tarpeettomia karikkoja sekä auttaa heitä ymmärtämään erilaisten valintojen seurauksia. Mutta en voi varjella heitä elämästä omaa elämäänsä. Ansaitsemaan kullekin ikäluokalle ominaiset oppirahat ja löytämään lukuisista tarjolla olevista poluista omansa.

Joudun hyväksymään, että heidän polkunsa on hyvin erilainen kuin se, millaiseksi sen omassa pilvilinnassani kuvittelin (vähän kuten se ajatus omasta isyydestäni).

Haluamme omille lapsillemme vain parasta. Samalla tiedostamme, että sitä ei ole tarjolla, jos varjelemme heitä elämän koko kirjolta. Elämään kuuluu iloa ja riemua, rakkautta ja onnistumisia. Mutta yhtälailla myös kipua, epäonnistumista, surua ja kohtuuttomutta.

Niistä kaikista on mahdollista mennä läpi.

Varjelemisen ja varmistamisen sijaan, kenties minun tulisi oppia päästämään enemmän ja useammin irti. Vähintään omista vanhemmuuteen liitttämistäni ideaaleista tai omiin lapsiini kohdistetuista odotuksista.

Ehkä lapseni kaipaavat sittenkin jakamieni viisauksien ja oppien sijaan enemmän pyyteetöntä rakkautta? Sitä, että iskä päästää irti ja katsoo turvallisesti rakastaen vierestä heidän kasvuaan kohti omannäköistä elämää.

Joku sanoi joskus jossain: ”Jaa lapselle vähemmän ajatuksiasi ja enemmän rakkauttasi”.

Hyvin sanoikin.

Toimituksen vinkki:

Vanhempana ja muuhunkin ihmisenä olemiseen liittyvistä vaikeista tunteista, niiden sietämisestä ja käsittelystä voit lukea Harri-Pekan kirjasta Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita.

”Jos sattuu ihan helvetisti, niin on jo aika vahvoilla” – Kipeän tunteen tunnistaminen on suunta kohti parempaa

”Jos sattuu ihan helvetisti, niin on jo aika vahvoilla. Näen, että tämä liittyy naisten tunnemaailmaan, jossa naiset eivät saa tuntea vihaa ja jäävät jonkinlaisiin lamaantumisen tai surun maisemiin. Kun alkaa tunnistaa, että sattuu ja alkaa tuntea vihaa, niin voi juhlia sitä, että tämä on suunta kohti paranemista.”

Näin kommentoi kipeiden tunteiden tuntemisen tärkeyttä taiteen tohtori ja intuition tutkija Asta Raami paneelikeskustelussa tietokirjailija Harri-Pekka Pietikäisen Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita -kirjan julkaisujuhlissa.

Sen lisäksi, että kipeitä tunteita voi olla tuskaista tuntea, niistä on usein myös vaikea puhua. Moni pelkää, mitä siitä seuraa, jos tunteitaan avaa rehellisesti. Hävettää ja pelottaa yhtä aikaa.

Ohjaaja, käsikirjoittaja ja Madventures-seikkailija Tunna Milonoff, joka kirjoitti kirjan uupumuksestaan, kertoo omasta kokemuksestaan näin:

”Ihan aluksi ajattelin, että jos näytän heikkouteni, niin muhun on helpompi iskeä. Mutta aika usein, jos me näytetään heikkoutemme, niin ihmiset tulevat lohduttamaan meitä. Miksi meidän on silti niin vaikea näyttää niitä tunteita? Ehkä juuri siksi, että me ajatellaan, että meitä haavoitetaan sen jälkeen.”

Viestintäkonsultti ja entinen poliitikko Kirsi Piha näkee vaikeista tunteista puhumisen asiana, joka auttaa ymmärtämään niin itseä kuin muita ja sitä kautta tekee meistä parempia ihmisiä itseä ja muita kohtaan:

”Kysymyshän ei ole siitä, että me tunteillaan, vaan siitä, että me ymmärretään itseämme ja muita. Kun tunnistat itsessäsi näitä asioita, pystyt myös tunnistamaan toisessa niitä ja suhtautumaan vähän armollisemmin. Se tekee meistä parempia yhteisöjä ja parempia yhdessäolijoita.”

Harri-Pekka Pietikäisen isännöimän Opi sietämään kipeitä tunteita -paneelikeskustelun voit katsoa tästä:

Haastava tunne on muisto – se haluaa vain tulla kuulluksi

Kaikki me koemme haastavia tunteita. Ne eivät ole millään tavalla osoitus siitä, että olisimme vääränlaisia tai vaurioituneita. Haastavuus kuuluu ihmisen elämään. Traumoista ja riippuvuuksista toipuminen alkaa tämän tiedostamisesta.

Kun lähtee toipumisen tielle, niin haastavuutta joutuu kohtaamaan. Siltä ei voi välttyä. Sitä joutuu kohtaamaan todennäköisesti paljon useammin kuin ne ihmiset, jotka eivät ole toipumisen tiellä.

Minä väitän, että useimmat meistä ihmisistä kulkevat vanhojen tunnetaakkojen kanssa tiedostamatta sitä, että mistä on kysymys. He eivät tiedä, että heillä on mahdollisuus valita keventää tuota tunnetaakkaa. He elävät tuskassa, mutta eivät tunnista ja tiedosta sitä.

Ajan myötä ihminen nimittäin tottuu elämän haastavuuteen. Hän on kuin kala vedessä. Kala ei huomaa vettä. Alamme pitää tuttua turvallisena ja normaalina.

Koska olet tässä nyt, olet etuoikeutetussa asemassa. Sinulla on mahdollisuus lähteä purkamaan tätä valheellista turvan kokemusta ja valita aito vapaus.

Hankalat tunteet ovat muisto

Joka kerta, kun tunnet pelkoa, vihaa tai vaikka häpeää, on se muisto. Hylätyksi tulemisen pelko liittyy siihen, että sinut on joskus hylätty. Häpeä riippuvuudesta liittyy siihen, että olet kokenut häpeää itsestäsi. Et ole saanut olla oma autenttinen itsesi. Kiukku siitä, että kun koet, että sinut ohitetaan, ei liity siihen mitä tässä päivässä tapahtuu, vaan siihen, että sinut on ohitettu joskus menneisyydessä.

Kun haastavia tunteita nousee, kysy itseltäsi, mikä on niiden päiväys. Minkä ikäinen on tuo tunne, joka sinut valtaa? Lyön vetoa, että kun kaivat tarpeeksi syvältä, löydät tiesi haavoittuneen lapsen luokse.

Monilla meistä ei ole muistoja lapsuudesta. Tämä voi selittyä sillä, että meille ei tapahtunut mitään ihmeellistä tai sitten, että tapahtui liikaa. Kun olemme tilanteissa, jotka ylittävät kestokykymme, erittyy kortisolia. Kortisoli blokkaa muistot. Minulla ei esimerkiksi ole omakohtaisia muistoja ihan joitain pieniä yksittäisiä ja poikkeuksia lukuun ottamatta ennen kahdeksatta ikävuotta.

Tänä päivänä ymmärrän sen, että ei ole ihme, koska noina vuosina tapahtui sellaisia asioita, joita en toivoisi kellekään tapahtuvan. Surullisinta on, että minä koin sen olevan normaalia. Monet tapahtumat jätettiin käsittelemättä. Ne ikään kuin lakaistiin maton alle. Tämä on trauman ydin. Että jäämme yksin sen kaiken haastavuuden kanssa.

Myötätunnon parantava voima

Tämän vuoksi haastavan tunteen kohtaamisessa on erityisen tärkeää myötätuntoinen asenne. Mitä sinä olisit tarvinnut pienenä lapsena, kun nämä vaikeat tunteet ottivat jalansijaa? Todennäköisesti vastaus on, että yritit pitää ne piilossa erilaisilla selviytymismekanismeilla, kuten olemalla reipas, kiltti, näkymätön tai turvautumalla erilaisiin haitallisiin toimintamalleihin tai jopa riippuvuuksiin. Voisitko nyt tässä, viisaan aikuisen maailmasta käsin, pysähtyä ja miettiä, mitä tuo pieni lapsi sinussa tarvitsee ja haluaisi kuulla.

Tämä on itsemyötätuntoa. Sen hienous on siinä, että sinä pystyt tarjoamaan tämän päivän viisaan aikuisen roolista lohdutusta ja huolenpitoa pientä itseäsi kohtaan. Miten sinä voisit sen tehdä?

RAIN-meditaatio

Tähän tarkoitukseen esittelen sinulle RAIN-meditaation. Se menee näin:

Asetu sellaiseen tilaan ja asentoon, missä sinun on mukava olla. Jos koet olosi turvalliseksi, voit sulkea silmäsi. Voit tuoda huomioon kehon painoon istuinta vasten. Voit halutessa tuoda huomion hengitykseen ja kehoon hengittämässä. Muista, että voit aina pitää paussia tai lopettaa tämän harjoituksen kesken, jos tunteet muodostuvat tässä hetkessä liian vahvoiksi ottaa vastaan.

R (recognize) eli tunnista

Tuo mieleen jokin haastava kokemus. Asteikolla 0–10 sen vahvuus voi alkuun olla 2–3. Voi olla, että myöhästyit bussista tai joku ohitti sinut kauppajonossa. Kun tuot tämän kokemuksen mieleen, huomaa, että tilanteeseen liittyy epämukavuutta.

A (allow) eli salli

Anna itsellesi lupa tuntea tätä epämukavuutta. Kokeile, onko mahdollisuus mielen luontaisen taipumuksen eli sen, että työnnät asian pois mielestä tai käännät tilanteen positiiviseksi, antautua tuntemaan. Epämukavuus saa olla tässä.

I (investigate) eli tutki

Mitä tilanteen herättämä epämukavuus tarkoittaa tunteiden kannalta? Mitä tunteita nousee? Miten nämä tunteet tuntuvat kehossa? Onko tunteiden takana kenties joku tarve, joka jäi täyttymättä? Minkälaisia ajatuksia huomaat kokemukseen liittyen? Onko mahdollista tarkastella ajatuksia ilman että lähdet mukaan mielen tarinoihin? Muista utelias ja ystävällinen asenne.

N (nurture tai non-identification) eli pidä huolta, älä samaistu

Onko jotain, mitä haluaisit sanoa itsellesi spontaanisti tässä epämukavan hetkellä? Jotain sellaista ystävällistä ja lohduttavaa, mitä kaipaisit kuulla? Mitä sanoisit hyvälle ystävälle vastaavassa tilanteessa? Voisiko se olla esimerkiksi ”Ei mitään hätää. Olen tässä sinun kanssasi.” Onko mahdollista osoittaa tätä välittämistä itseä kohtaan kosketuksen kautta tai kenties liikuttamalla kehoa?

Epämukavuus ja hankalat tunteet kuuluvat ihmisen elämään. Et ole millään tavalla vääränlainen tai vajavainen, kun tunnet epämukavia tunteita ja tuntemuksia sekä ajattelet vaikeita ajatuksia. Tämä kaikki kuuluu ihmisen elämään. Olet vain ihminen. Et robotti tai kivipatsas.

Tunnustele hetki harjoituksen jälkivaikutuksia. Mitä huomaat kehossa ja tunteissa?

Voit antaa huomion suuntautua hengitykseesi. Voit ottaa pariin syvempää sisään- ja uloshengitystä nenän kautta. Voit avata silmäsi ja antaa katseen vaeltaa siinä tilassa, missä olet. Näin voit tulla takaisin osaksi ympäröivää maailmaa.

Kiitä itseäsi siitä, että teit tämän harjoituksen. Toista harjoitus tarvittaessa. Voit tehdä sen halutessasi joko pidempänä tai vaikka ihan parin minuutin mittaisena.

Mitä enemmän pakenet pahaa mieltä, sitä vähemmän elämää kestät – Miten kohdata kipeitä tunteita

Hankalien tunteiden väistely on uskomattoman helppoa ja houkuttelevaa. Ankeaan oloon löytyy aina uusi sarja katsottavaksi, uusia suklaa- tai jäätelömakuja maisteltavaksi tai jotain pientä piristävää ostettavaksi. Jotta paha mieli ei saisi otetta, voi myös sännätä lenkkipolulle, uppoutua työhön, vajota sohvalle selaamaan somea tai vaikka vääntää kiitollisuusharjoituksilla suupielet ylöspäin ja pakottaa ajatukset iloisiin asioihin.

Jos valikoi kakun päältä pelkästään kivalta tuntuvat tunteet, voi käydä niin, että tunnetaidot eivät pääse kehittymään ja hankalien tunteiden sietokyky heikkenee entisestään.

Kipeiden tunteiden sietokyvyn tärkeydestä ja sen harjoittamisesta kirjoittaa Harri-Pekka Pietikäinen uudessa kirjassaan Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita (Bazar/Hidasta elämää, 2025).

Mitä meille tapahtuu, jos säännönmukaisesti tukahdutamme tai väistämme hankalia tunteita, kuten vihaa, häpeää, pettymystä tai pelkoa? Tässä neljä ajatusta siitä, mihin vaikeiden tunteiden väistely voi johtaa.

Välttely ei vahvista vaan heikentää

Mitä enemmän välttelet, sitä vähemmän kestät

Tunteen välttäminen voi tuntua hetkellisesti pelastukselta, mutta joka kerta kun vaikeaa tunnetta välttelee, vahvistuu samalla ajatus ”tätä tunnetta en kestä”. Mitä useammin tunnetta pakenee kohtaamisen sijaan, sitä enemmän luottamus omaan kykyyn selvitä tunteen kanssa hiipuu. Jos vaikean tunteen välttely jatkuu, kynnys kohdata tunnetta kasvaa pikkuhiljaa: se mikä ennen vain hiukan kirpaisi, alkaa tuntua todella pelottavalta.

Tunneherkkyys kasvaa, tunne-elämän joustavuus heikkenee

Kun epämukavuutta ei meinaa sietää, pienetkin tunneärsykkeet alkavat tuntua suurilta. Kun mielen joustavuus katoaa, pettymys voi alkaa tuntua romahdukselta, kritiikki hyökkäykselta ja suru totaalisen musertavalta. Äärimmäisten tunteiden myrskyssä elämästä voi tulla todella raskasta.

Vaikeiden tunteiden välttely lisää stressiä

Vaikka välttelisit vaikeita tunteita niin taitavasti, että et itsekään enää tunnista niitä, kehosi kyllä tietää ja tuntee. Tukahdutettu tunne jää hermostoon ja vaikuttaa kuin jatkuva pieni valmiustila. Hengitys saattaa olla pinnallista tai hartiat kroonisesti jumissa. Uni voi katkeilla ja mieli käydä ylikierroksilla ilman mitään selkeää syytä.

Elämä kutistuu ja tunteet typistyvät

Samalla kun välttelee epämukavaa oloa ja kipeitä tunteita, onnistuu välttämään myös kaikkea sellaista, mikä voisi koskettaa syvemmin. Elämästä ei voi poistaa vain ikävältä tuntuvia tunteita ilman, että se vaikuttaa myös muihin tunteisiin. Saatat ajautua elämään elämää, jossa mikään ei satu, mutta jossa mikään ei myöskään oikein tunnu miltään.

Miten kipeiden tunteiden sietokykyä voi itse vahvistaa?

Mitä tunteiden sietäminen sitten käytännössä tarkoittaa? Harri-Pekka kirjoittaa kirjassaan, että tunteiden sietäminen kysyy kykyä tiedostaa tunne ja uskallusta päästää se pintaan. Tunteelle on annettava tilaa tuntua ilman, että sitä yrittää muuttaa jotenkin itselleen mieluisammaksi.

Yhden tunteen on laskettu kestävän enintään kahdeksan minuuttia ja saavuttavan huippunsa alle puolessa minuutissa. Vain antautumalla tunteelle, ja kirjaimellisesti tuntemalla sen synnyttämän aallon, on mahdollista päästää tunteen taakse kätkeytyvä energia virtaamaan.

Jo pienillä päivittäisillä valinnoilla voi vaikuttaa siihen, miten vaikeiden tunteiden sietokykyä voi vahvistaa. Seuraavat kohdat on poimittu kirjasta Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita.

1. Kalenteroi huolesi ja pelkosi

Aivan kuten päivittäi set työtehtävät, aikatauluta myös huolesi. Mitkä asiat ovat sellaisia, jotka vaativat huomiotasi juuri tänään? Energiamääräsi ja jaksamisesi on rajallinen. On sulaa hulluutta tuhlata sitä asioihin, joiden murehtiminen ei hyödytä juuri nyt.

2. Rauhoita päivän alut ja loput

Epämiellyttävät tunteet nojaavat hermostoon. Pyri parhaasi mukaan siihen, että saat rauhallisen aamun ja levollisen illan. Takuuvarmoja vinkkejä ovat älypuhelimen ulottumattomissa oleminen sekä vallitsevan hetken rauhallinen havainnointi.

3. Kirjoita itseäsi auki

Vapaa kirjoittaminen johdattaa usein syvemmälle. Mielen, tuntemusten ja käden liikkeen yhteistyö synnyttää tilaa, jossa epämiellyttävien tunteiden sietäminen on helpompaa. Kirjoittaminen synnyttää usein myös orastavia polkuja, jotka rohkaisevat ja luovat toivoa.

4. Käyskentele

Historian suuret ajattelijat käyskentelivät paljon, eikä ihme. Metsässä oleilun terveydelliset ja hyvinvoinnilliset hyödyt ovat kiistattomat riippumatta siitä, uskotko niihin itse vai et. Anna askelten virkistää aivotoimintaasi hermostosi hellimisen ohella.

5. Suo itsellesi armoa

Jatkuva vatvominen tai optimointi on väsyttävää hommaa. Aina ei tarvitse puskea, itse asiassa harvemmin tarvitsee. Kun huolesi ovat kalenterissa (katso vinkki numero yksi), päästä muusta irti.

– Miten kohdata kipeitä tunteita esimerkiksi työelämässä, parisuhteessa kuin vanhemmuudessa?

– Tarkoittaako tunteiden sietäminen sitä, että kaikkea pitää vain sietää?

– Milloin kannattaa sietää ja milloin vaihtaa maisemaa?

Tutustu aiheeseen syvällisesti Harri-Pekan kirjasta Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita.

Tämä kirja on sinulle, joka…

…rajoitat tahtomattasi omaa elämääsi tunteidesi tai toisten sinuun kohdistamien tunteiden vuoksi.
…toivot että kokemasi tunteet eivät vaikuttaisi niin voimakkaasti omaan elämääsi.
…ajattelet usein ettet kenties koskaan pääse eroon sinua rajoittavista tunteista ja tuntemuksista.
…ahdistut siitä informaatiotulvasta ja maailmankuvasta, jota ulkopuoleltasi tarjotaan ja joilta et oikein osaa suojautua.

Kurkkaa kirjan esittely ja lisätiedot TÄSTÄ.

Miellyttäjä tekee hyvää palkkion toivossa – Miellyttämisen manipuloiva puoli jää usein tunnistamatta

Aito hyvyys, kuten ystävällisyyskin, on pyyteetöntä, vilpitöntä ja kaunista. Miellyttäminen ei kuitenkaan ole sama asia aidon hyvyyden kanssa, sillä miellyttäjä tekee hyvää palkkion toivossa. Toivottu ja odotettu palkkio voi olla mm. muiden ihmisten hyväksyntä, ihailu, kehut ja kiitokset, usein myös vastavuoroisuus: ”Kun minä olen mukava ja avulias sinulle, sinunkin tulee olla mukava ja avulias minulle.”

Miellyttämisellä on manipuloiva puolensa, joka jää usein tunnistamatta sekä miellyttäjältä itseltään että myös muilta, koska se kuuluu hienovaraisimpiin manipulointikeinoihin.

Miellyttäjällä saattaa olla itsestään sellainen käsitys, että hän on ihmissuhteissaan taitava ja tulee toimeen lähes kenen kanssa tahansa. Hän ei ole kuitenkaan kovin kiinnostunut siitä, mitä muut todella ajattelevat ja tuntevat, vaan enemmänkin siitä, mitä he hänestä ajattelevat, ja tekeekö hän hyvän vaikutuksen heihin.

Miellyttäjän minäsuhde on häilyvä ja pitkälti muilta saadusta arvostuksesta riippuvainen, joten hän saattaa päätyä melkoiseksi kameleontiksi muuttaessaan käytöstään aina sen mukaan, minkä hän arvelee miellyttävän kulloistakin seuraansa.

Hänen on myös vaikea pyytää tukea ja apua, sillä hänelle on tärkeää pärjätä itse ja huolehtia enemmän muiden tarpeista. Kun sitten yrittää olla kaikille kaikkea ja uhraa omat tarpeensa, kannettavaksi kertyy ajan mittaan pettymyksiä, kaunaa, katkeruutta ja jopa vihaa. Miellyttämistä seuraakin usein uhriutuminen ja marttyyrius.

Marttyyri janoaa kiitosta ja vakuuttelua siitä, miten hyvä ihminen hän on, ja kun muut eivät sammuta janoa, hän uhriutuu. ”Kaiken sen jälkeen, mitä olen vuoksesi tehnyt” tai ”Minä olen tehnyt ja antanut kaikkeni, ja mikä on kiitos” tai ”Koska minä olen ollut sinulle niin hyvä, sinun sietäisi olla kiitollinen, kiltti ja hyväntuulinen.”

Kun marttyyri pyytää jotain itselleen, hän tekee sen useimmiten epäsuorasti vihjailemalla, huokailemalla tai syyllistämällä. Hän saattaa kaivella ja luetella menneitä hyviä tekojaan, joita hän on itsensä, elämänsä ja henkensäkin uhraten toisen eteen tehnyt.

Marttyyrin seura on ehdollista, syyllistävää ja raskasta.

Kumppanilla tai ystävällä saattaa mennä hermot, kun erinäisiä marttyyritekoja putkahtelee puheissa aikojenkin kuluttua. Padotut pettymykset saattavat myös aiheuttaa yllättävän räjähdyksen ja marttyyri voi järjestää varsin dramaattisia kohtauksia.

Mykkäkoulu on myös eräs marttyyriyteen liittyvä manipuloinnin muoto. Omat täyttymättömät odotukset synnyttävät tarpeen rangaista ymmärtämätöntä ystävää, työkaveria tai kumppania mykkäkoululla, olkien kohauttelulla ja näennäisellä välinpitämättömyydellä, kenties myös sarkastisilla kommenteilla.

Rehellisyys on usein myös miellyttäjän arvolistan ykkösenä, mutta rehellisyys ja miellyttäminen eivät mahdu samaan yhtälöön. Miellyttäminen tapahtuu aina aitouden ja rehellisyyden kustannuksella. Miellyttäjä on epärehellinen yhtä paljon itselleen kuin muillekin ihmisille.

Rehellisyys on pelottavaa, mutta jos haluaa aitoja ihmissuhteita, ei epärehellisyydelle, miellyttämiselle, uhriutumiselle tai marttyyriudelle ole sijaa. Ihminen, joka ei ilmaise rehellistä mielipidettään tai taipuu lähes kaikkeen, ei herätä luottamusta muissa ihmisissä.

Miellyttämistä ja siitä aiheutuvaa uhriutumista ja marttyyriutta voi vähentää tutustumalla omiin tarpeisiinsa ja vahvistamalla omaa minäsuhdettaan ja omaa sisäistä turvallisuudentunnettaan. Mitä paremmin tuntee itsensä ja omat rajansa, sitä vähemmän on riippuvainen muiden arvostuksesta.

Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, auttaa muita pyyteettömästi, vastapalvelua odottamatta ja itseään uhraamatta.

Vain se, että olemme toisillemme sitä, mitä olemme emmekä teeskentele olevamme jotain muuta, tuo syvyyttä ja yhteenkuuluvuutta ihmissuhteisiimme.

Voit lukea lisää manipulaatiotyökaluista viimeisimmästä kirjastani