Emeritusprofessori, “the one and only” Esa Saarinen totesi vuosia sitten antamassaan haastattelussa, että erilaisten tunteiden sietäminen on yksi tärkeimmistä parisuhdetaidoista. Toteamus puhutteli itseäni suuresti ja jäi itämään pääni sisälle. Tuon ajatuksen ympärille rakentui lopulta viides kirjani Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita. Se ei käsittele epämiellyttävien tunteiden sietämistä pelkästään parisuhteen sisällä, vaan myös laajemmin koko elämässä.
Sillä tarkemmin katsottuna, kyky sietää erilaisia tunteita on tänäpäivänä yksi tärkeimmistä ihmistaidoista.
Ehkä jopa se tärkein.
Mikäli emme siedä esiin nousevia tunteita, ajelehdimme niiden vietävänä. Se on raskasta sekä meille että ympäristöllemme. Omia tunteitaan sokeasti seuraava ja niiden kehotuksia kritiikittömästi totteleva ihminen lepattaa tuuliviirin tavoin ja hehkuu ympäristöön epävarmuutta.
Moisesta kaaoksen tilasta käsin on haastavaa elää tasapainoista arkea saati tehdä ihmisten kanssa yhteistyötä.
Miten epämiellyttäviä tunteita voi sietää?
Tunteet on koodattu meihin ihmisiin syvälle. Tunnejärjestelmämme myötäilee edelleen alkukantaisia ja primäärejä tarpeitamme. Samaan aikaan ihmiskunnan “kehitys” on edennyt niin vinhaa vauhtia, että tuo järjestelmä ei ole kyennyt päivittymään samaan tahtiin.
Tämän seurausta on, että tunteet hälyttävät ja kehottavat meitä reagoimaan välittömästi myös sellaisiin asioihin, joiden kohdalla meidän päinvastaisesti kannattaisi malttaa mielemme.
Saarisen peräänkuuluttama taito sietää pohjaa juurikin tähän: Opi erottamaan, koska tunne on puolellasi siinä määrin, että sen kehoitusta kannattaa seurata. Ja havaitsemaan myös, koska kyseessä on väärä hälytys, jonka voit jättää huomioimatta.
Tämä on mahdollista ainoastaan, jos valitsemme olla toimimatta sellaisina hetkinä kun tunneimpulssi ravistelee kehoamme ja hieroo naamaamme viestiä, että ”jotain tarttis tehrä tai vähintään sanoa”.
Ei tarvitse. Voit punnita ja valita.
Tunne itsessään on vaaraton. Sitä voi sietää turvallisin mielin, vaikka se ei mukavalta tuntuisikaan.
Tuntemisen ja reagoinnin väliin jäävä tyhjä tila
Tunteen tuntemisen ja siihen reagoimisen välissä on tila, jossa kannattaa tottua viettämään aikaa. Niin tehdessäsi viivästytät reaktiotasi. Et toimi tunteen vaatimalla sähäkkyydellä, vaan koska tiedät paremmin, siedät ja sen myötä valitset oman reaktiosi tietoisemmin.
Meistä jokainen on tehnyt hätiköityjä ja tunteeseen pohjautuvia ratkaisuja, joita olemme jälkeenpäin katuneet. Äkkipikaisia tekoja ja harkitsemattomia sanomisia. Olemme synnyttäneet sotkua, jonka siivoaminen kestää moninkertaisesti sen ajan, minkä esiin nousevan tunteen sietäminen meiltä kysyisi.
Kipeiden tunteiden sietäminen ei ole taito, joka kerran opittuaan toistuu automaattisesti. Päinvastoin, se kysyy meiltä joka kerta uudestaan malttia, kärsivällisyyttä ja uskallusta toimia tietoisemmin.
Toistuessaan tämä mahdollistaa parempien valintojen tekemisen sekä nostaa samalla myös omaa itseluottamustamme.
Henkinen hauis kasvaa niistä kokemuksista, kun huomaamme kykenevämme toimimaan myös hankalien tunteiden keskellä.
Lue lisää kipeiden tunteiden sietämisen sietämättömästä keveydestä Harri-Pekan kirjasta Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita.
