Aito hyvyys, kuten ystävällisyyskin, on pyyteetöntä, vilpitöntä ja kaunista. Miellyttäminen ei kuitenkaan ole sama asia aidon hyvyyden kanssa, sillä miellyttäjä tekee hyvää palkkion toivossa. Toivottu ja odotettu palkkio voi olla mm. muiden ihmisten hyväksyntä, ihailu, kehut ja kiitokset, usein myös vastavuoroisuus: ”Kun minä olen mukava ja avulias sinulle, sinunkin tulee olla mukava ja avulias minulle.”
Miellyttämisellä on manipuloiva puolensa, joka jää usein tunnistamatta sekä miellyttäjältä itseltään että myös muilta, koska se kuuluu hienovaraisimpiin manipulointikeinoihin.
Miellyttäjällä saattaa olla itsestään sellainen käsitys, että hän on ihmissuhteissaan taitava ja tulee toimeen lähes kenen kanssa tahansa. Hän ei ole kuitenkaan kovin kiinnostunut siitä, mitä muut todella ajattelevat ja tuntevat, vaan enemmänkin siitä, mitä he hänestä ajattelevat, ja tekeekö hän hyvän vaikutuksen heihin.
Miellyttäjän minäsuhde on häilyvä ja pitkälti muilta saadusta arvostuksesta riippuvainen, joten hän saattaa päätyä melkoiseksi kameleontiksi muuttaessaan käytöstään aina sen mukaan, minkä hän arvelee miellyttävän kulloistakin seuraansa.
Hänen on myös vaikea pyytää tukea ja apua, sillä hänelle on tärkeää pärjätä itse ja huolehtia enemmän muiden tarpeista. Kun sitten yrittää olla kaikille kaikkea ja uhraa omat tarpeensa, kannettavaksi kertyy ajan mittaan pettymyksiä, kaunaa, katkeruutta ja jopa vihaa. Miellyttämistä seuraakin usein uhriutuminen ja marttyyrius.
Marttyyri janoaa kiitosta ja vakuuttelua siitä, miten hyvä ihminen hän on, ja kun muut eivät sammuta janoa, hän uhriutuu. ”Kaiken sen jälkeen, mitä olen vuoksesi tehnyt” tai ”Minä olen tehnyt ja antanut kaikkeni, ja mikä on kiitos” tai ”Koska minä olen ollut sinulle niin hyvä, sinun sietäisi olla kiitollinen, kiltti ja hyväntuulinen.”
Kun marttyyri pyytää jotain itselleen, hän tekee sen useimmiten epäsuorasti vihjailemalla, huokailemalla tai syyllistämällä. Hän saattaa kaivella ja luetella menneitä hyviä tekojaan, joita hän on itsensä, elämänsä ja henkensäkin uhraten toisen eteen tehnyt.
Marttyyrin seura on ehdollista, syyllistävää ja raskasta.
Kumppanilla tai ystävällä saattaa mennä hermot, kun erinäisiä marttyyritekoja putkahtelee puheissa aikojenkin kuluttua. Padotut pettymykset saattavat myös aiheuttaa yllättävän räjähdyksen ja marttyyri voi järjestää varsin dramaattisia kohtauksia.
Mykkäkoulu on myös eräs marttyyriyteen liittyvä manipuloinnin muoto. Omat täyttymättömät odotukset synnyttävät tarpeen rangaista ymmärtämätöntä ystävää, työkaveria tai kumppania mykkäkoululla, olkien kohauttelulla ja näennäisellä välinpitämättömyydellä, kenties myös sarkastisilla kommenteilla.
Rehellisyys on usein myös miellyttäjän arvolistan ykkösenä, mutta rehellisyys ja miellyttäminen eivät mahdu samaan yhtälöön. Miellyttäminen tapahtuu aina aitouden ja rehellisyyden kustannuksella. Miellyttäjä on epärehellinen yhtä paljon itselleen kuin muillekin ihmisille.
Rehellisyys on pelottavaa, mutta jos haluaa aitoja ihmissuhteita, ei epärehellisyydelle, miellyttämiselle, uhriutumiselle tai marttyyriudelle ole sijaa. Ihminen, joka ei ilmaise rehellistä mielipidettään tai taipuu lähes kaikkeen, ei herätä luottamusta muissa ihmisissä.
Miellyttämistä ja siitä aiheutuvaa uhriutumista ja marttyyriutta voi vähentää tutustumalla omiin tarpeisiinsa ja vahvistamalla omaa minäsuhdettaan ja omaa sisäistä turvallisuudentunnettaan. Mitä paremmin tuntee itsensä ja omat rajansa, sitä vähemmän on riippuvainen muiden arvostuksesta.
Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, auttaa muita pyyteettömästi, vastapalvelua odottamatta ja itseään uhraamatta.
Vain se, että olemme toisillemme sitä, mitä olemme emmekä teeskentele olevamme jotain muuta, tuo syvyyttä ja yhteenkuuluvuutta ihmissuhteisiimme.
Voit lukea lisää manipulaatiotyökaluista viimeisimmästä kirjastani
