Vitutukseen on olemassa käypä lääke, jolla on käsittämätön hintalappu

“Mua vituttaa niin ankarasti, vituttaa aamusta iltaan. Vituttaa, on kaikki turhaa, vittu kun vituttaa.”

Ismo Alangon hirtehinen laulu kuvastaa vitutuksen voimaa, joka toisin kuin kansallisromanttisesti usein ajattelemme, on monesti meille vahingollinen. Laulun henkilöä vituttaa ankarasti aamusta iltaan. Hän kiertää kriisiryhmät kaukaa, eikä halua itselleen tyrkytettävän terapiaa. Positiivinen ajattelu on sekin syytä työntää hanuriin.

Vitutuksen kauneus löytyy lopulta laulun säkeestä, jossa kaksi samanmoista kohtaavat toinen toisensa. Vitutuksen, kuten myös likimain kaikkien negatiivissävytteisten tunteiden, tärkein (ja kenties ainoa) polttoaine on yhteisöllisyys.

Jaettu vitutus synnyttää vimmaa ja voimaa. Se pauhaa ja kuohuu. Yksinäinen vitutus jää puolestaan unholaan, eikä sen liekki pysy terhakkaana.

Oli vitutuksen viljeleminen sitten oma tai yhteinen ajanvietteemme, on häkellyttävää, miten johdonmukaisesti se kohdistetaan asioihin, jotka eivät ole hyppysissämme tai joihin meillä on vain vähän vaikutusvaltaa.

Asiat harvemmin muuttuvat sen myötä keveämmäksi, mutta oma tunneilmastomme painuu sitäkin raskaammaksi.

Vitutukseen voi kuolla

Lyhytkestoinen vitutus on puuska, jonka voi antaa tulla ja mennä. Kaikki tunteet kaipaavat tulla huomioiduksi ja tunnetuksi, eikä vitutus tee tästä poikkeusta. Sen sijaan pitkäkestoisena vitutus voi olla jopa hengenvaarallista. Paavo Väyrysen legendaarisessa “voiko vitutukseen kuolla” -lausahduksessa on vinha perä.

Todentaakseen tämän ei tarvitse kuin vilkaista sydän- ja verisuonitauteihin vuosittain kuolevien suomalaisten lukumäärää. Vauhdittavimpana tekijänä juurikin pitkäkestoinen stressi ja sen synnyttämät lieveilmiöt.

Tätä vasten tarkasteltuna tuntuu suoranaiselta hulluudelta, kuinka hanakasti haluamme ruokkia sisältämme pulppuavaa vitutusta.

Mikä siis avuksi, jos olo on kuin sillä kuuluisalla pienellä oravalla? Onko vitutukseen olemassa käypä lääke, jonka voi tarvittaessa napata helpottaakseen oloa?

Haluamme muiden muuttuvan

Lähdemme usein siitä, että muiden on muututtava ennemmin kuin meidän. Uskomme vitutuksen helpottavan otettaan sillä, että maailmaan syntyy meille ymmärrettävä järjestys, tai että muut ihmiset ”heräävät” ja muuttavat käyttäytymistään.

Käsi ylös, kenellä on onnistuneita kokemuksia moisesta? Että näin on todella käynyt.

Olemme altistaneet itsemme jo vuosikymmenet valtavalle informaatiotulvalle, jonka virtaus on vain kiihtynyt – ja tulee kiihtymään edelleen. Tämä on vahvistanut sitä harhaa, että ongelmat lepäävät aina ulkopuolellamme. Että on olemassa muita tahoja, jotka ovat vastuussa siitä, että meitä vituttaa alvariinsa.

Väitän, että tilanne ja oma olo tulee tuskin muuttumaan, ellei laske kiikareita ja suuntaa katsetta ennemmin sinne, missä oma elämä ja sen vaikutusmahdollisuudet sijaitsevat. Siihen, mistä tunteeni todella kumpuavat ja miksi joku tietty asia tai ihminen aiheuttaa itsessäni niin kohtuutonta vitutusta.

Ensimmäinen esiin nouseva vastaus on harvemmin se oikea.

Mikä kuuluu sinulle ja mikä taas ei?

Maailmassa on – ja tulee aina olemaan – asioita, joihin meillä ei ole juurikaan vaikutusmahdollisuuksia. Osa niistä vaikuttaa elämäämme, osan taas kuvittelemme vaikuttavan enemmän kuin mitä ne tosiasiassa tekevät.

Vääryyksien esiin nostaminen ja epäkohdista keskusteleminen on tärkeää minkä tahansa kehityksen kannalta. Mutta jos se pohjaa pitkäkestoisen vitutuksen repimälle hermostolle ja ajattelulle, ajaa lopputulema ihmiset ennemmin eri kulmiin kuin lähemmäksi toisiaan.

On ihmiselle itselleen hyväksi hahmottaa ja sisäistää, mitkä asiat tai tunteet kuuluvat hänelle itselleen – ja mitkä taas eivät.

On totta, että suurvaltapolitiikka usein pelottaa ja kotimaan hallituksen (riippumatta hallituskausista) tekemät päätökset vituttavat. Yhtälailla vitutusta herättää sen ärsyttävän somehessun päivitykset tai se että ylipäätään pitää maanantaina herätä töihin.

Vitutukseen on olemassa käypä lääke. Kun hahmotat avoimesti ja rehellisesti itsellesi, mitkä asiat ovat vaikutuspiirissäsi ja kumpuavatko esiin nousevat tunteet sinusta vai ympäristöstäsi, pystyt halutessasi päästämään irti vitutuksesta, joka ei palvele sen enempää sinua kuin ketään muutakaan.

Ja hintalappu tälle kaikelle on käsittämätön: Se on ilmaista!

Vituttaako ajatus?

Vitutuksen ja muiden ärsyttävien tunteiden sietämiseen ja kohtaamiseen kurkkaa myös Harri-Pekan kirja Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita, joka auttaa näkemään, että tunteiden armoille ei tarvitse jäädä ajelehtimaan. Tunteen ja reagoinnin välissä on nimittäin pieni tila, jossa vietetty aika voi muuttaa kokemuksemme elämästä.