Itsensä mitätöiminen tapahtuu usein tiedostamatta, mutta sillä on lopulta pitkäaikaisia seurauksia. Tämä on toki tuttua allekirjoittanellekin. Itseni pienentäminen oli sellaista jatkuvaa pientä ”himmaamista” – etten vaan olisi liikaa. Ja sillä oli tietysti seurauksensa, ennen kaikkea minulle itselleni.
Itse koen, että isoimmat seuraukset liittyivät ihmissuhteisiin ja rakkauteen. Se toi lopulta elämään varsin paljon ahdistusta, sillä koko ajan sai vähän jännittää, että mikä minussa olisi viallista. Häpesin monia täysin inhimillisiä tunteita ja tarpeitani. Pidin niitä itsessäni jotenkin heikkouksina, jotka olisi pitänyt korjata. Yritin liikaa etsiä toisesta ihmisestä varmistusta sille, että olenko rakastettava. Ja vaikka se on täysin inhimillistä, se kuitenkin lähti siitä ajatusvääristymästä, että minun täytyy vääntää itseäni mutkalle saadakseni sen ”palkinnon”.
Seurauksena koin oloni vaan entistä ahdistuneemmaksi.
Mitätöinti sanoo alitajuisesti:
“Minun kokemuksellani ei ole väliä”
Terve itse arvostus ei ole koskaan kenenkään yläpuolelle asettumista. Se ei ole myöskään suodattamatonta räiskyntää. Mutta kyllä täällä ihminen oman tilansa ja paikkansa saa ottaa, ja antaa sen siten myös toisillekin. Se ei ole ylimielisyyttä, kuten monesti ehkä pelkäämme.
Terve itsearvostus on oman kokemuksen arvostamista ja lopulta se on myös TEKOJA jotka tuovat elämäämme selkeyttä ja merkityksellisyyttä.
Itse harjoittelin kysymään kiperissä tilanteissa:
Miten toimisi ihminen, joka arvostaa itseään?
Itse pelkäsin monesti, että toiset alkavat suhtautua minuun niin kuin olisin itsekäs ja hankala. Ja jotkut tekivätkin niin. Terve itsearvostus ei kuitenkaan koskaan paina toista alas, alista tai asettaudu yläpuolelle. Itsearvostusta ei myöskään ole nöyryyden puutetta tai ylivertaisuutta.
Siinä voi hyväksyä myös omaa keskeneräisyyttä ja pyrkiä selkeyteen. Ei etsimään oikeassa ja väärässä olijoita.
Mitätöitkö itseäsi?
- Väheksyt tai tuomitset tunteitasi ja tarpeitasi.
- Mitätöit omia rajojasi etkä pysy niissä.
- Yrität äkkiä päästä eroon vaikeista tunteista kuulematta onko niillä jotain kerrottavaa.
- Et pysähdy kuuntelemaan mitä oikeasti tarvitsisit tai mikä tuntuu sinulle oikealta.
- Jos on kohdannut elämänsä varrella paljon mitätöintiä (ja varsinkin itselle merkityksellisiltä henkilöiltä) alkaa mitätöinti sisäistymään ja kääntyy itsensä mitätöinniksi.
Pysähdy hetkeksi miettimään, että mitä seurauksia itsesi mitätöinnillä on pitkällä aikavälillä? Esimerkiksi puolen vuoden päähän tai vuoden päähän?
Entä mitä taas terve itsearvostus voisi tuoda elämääsi? Mitä ehkä uskaltaisit? Mitä putoaisi pois?
Voimaantumisen muistilista
- Minulla on oikeus kertoa tarpeistani ja toiveistani: silloinkin kun toinen pitää niitä liiallisina ja silloinkin kun itse ajattelen, etten saisi tarvita.
- Minulla on oikeus kieltäytyä asioista, jotka eivät tunnu itselle hyvältä tai omien arvojen mukaiselta.
- Minulla on oikeus puolustaa ja selittää käyttäytymistäni sekä pysähtyä tunnustelemaan milloin se on viisasta ja milloin on parempi antaa olla.
- Minulla on oikeus tehdä omat valintani elämässä, vaikka ne eivät olisi tyypillisiä tai jonkun olisi niitä vaikea ymmärtää.
- Minulla on oikeus pyytää tukea ja apua, ja ymmärtää että muilla on oikeus kieltäytyä- se ei tarkoita että minussa olisi jotain vikaa.
- Minulla on oikeus tuntea mitä tunnen – tunteet eivät määritä minua ihmisenä. Ymmärrän, että vaikka tunteeni ovat ok, ne eivät oikeuta minua toimimaan ilkeästi tai aggressiivisesti.
- Minulla on oikeus tehdä virheitä, oppia, pyytää anteeksi ja muuttaa mielipidettäni.
- Minulla on oikeus kasvuun, se ei tee aiemmasta itsestäni huonoa tai väärää.
Omien toiveiden ja tarpeiden ymmärtämistä sekä niistä kommunikoimista muille voi harjoitella Minun käyttöohjeeni -kirjan avulla.
