Kehuminen voi olla manipulointia – Tällaisia ovat epäaidot kehut

Meistä jokainen kaipaa huomioimista, arvostusta ja kiittävää palautetta. Mutta miten paljon ja millä tavalla, jotta se tuntuu aidosti hyvältä?

Kehujen ja tunnustusten (kuten myös ei-toivotun palautteen) antaminen perustuvat yleensä antajan arvoasteikkoon, siihen mikä on hänen mielestään hyvää ja kehut ansaitsevaa.

Jos olemme kovin kehuriippuvaisia, olemme myös riippuvaisia toisten ihmisten määrittelemistä arvoasteikoista.

On näkemyksiä, joiden mukaan kehuminen tapahtuu ylemmyydestä käsin ja sisältää arvioinnin, jossa kehuja kokee olevansa parempi ja osaavampi sanomaan jollekin ei yhtä hyvälle näkemyksensä tämän toiminnasta tai jopa hänestä itsestään.

Pistää pohtimaan.

Olkoon niin tai näin, mutta joka tapauksessa, jos kehumiseen liittyy epäaitous ja jokin oman edun tavoittelu, kyse on manipuloinnista. Manipuloiva kehuminen on joskus niin lipevää, että falskius on ilmiselvää, mutta se voi myös vaikuttaa aidolta ja hyväntahtoiselta. Vilppitutkamme ilmoittaa yleensä silloinkin jostain oudosta sivumausta, sillä meillä on melko hyvä kyky aistia sanojen epäaitous. Jos suu puhuu muuta kuin sydämen kieltä, niin ilmeet ja eleet viestivät, ettei puhujalla ole puhtaat jauhot pussissa. Myös äänensävy paljastaa helposti epäaitouden, sitä on vaikea kontrolloida.

Manipuloivan kehumisen taka-ajatuksena on saada kohde toimimaan jollakin kehujan haluamalla tavalla. Ystävyyssuhteissa se voi olla keino saada empaattinen ystävä kuuntelemaan omat huolet, murheet ja draamat ilman vastavuoroisuutta. ”Kun sinä olet niin hyvä kuuntelija.” Se voi myös olla tapa saada kohde myöntymään toistuvasti ja vailla vastavuoroisuutta, milloin mihinkin tehtävään, kissanhoidosta taksikuskina toimimiseen.

Omaa etua palveleva kehuminen ei kuulu yhdenarvoiseen, hyvään ihmissuhteeseen.

Työyhteisöissä kehumisen tarkoitus saattaa olla se, että ihminen taipuisi tekemään enemmän ja enemmän, usein juuri se tunnollisin ja usein muutenkin jo liikaa tekevä: ”Olet niin hyvä, ihan paras, luotettava ja aikaansaava, joten voisitko tehdä sen, tämän ja tuon?”

Kehuminen saattaa myös joskus ja joillakin olla oman satuttavan käytöksen hyvittelyä, jonka tavoitteena on, että kun kohde saa kuulla olevansa ihana, upea ja fiksu, se pyyhkisi satuttavat loukkaukset unohduksiin. Sitä ei kuitenkaan tapahdu.

Kun satuttavat sanat vuorottelevat ennakoimattomasti kehumisen ja kauniiden sanojen kanssa, ei ole oikein mitään, mihin luottaa.

Jotta kehumme olisivat uskottavia, on hyvä sanoa vain sellaisia asioita, joita todella tarkoittaa, ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. Vilpittömät ja sydämestä tulevat kehut uppoavat. Kun puhuu totta, ei tarvitse miettiä ilmeitään, eleitään eikä äänensävyään, kaikki toimivat sulassa sovussa kantaen samaa viestiä.

Kiittäminen on usein kehumista parempaa. Etenkin, kun kertoo toisen ihmisen tekemisistä nousseista, omista myönteisistä tunteistaan: ”Kiitos, kun autoit” tai ”Olen kiitollinen ja iloinen siitä, että teit kanssani tämän, yksin en olisi selvinnyt” tai ”Sain esimerkistäsi valtavasti rohkaisua.”

Kiittäminen tapahtuu yhdenarvoisuudesta käsin, se ei sisällä arviointia eikä arvottamista. Kun saa kiitoksen, tietää tehneensä jotain hyvää toiselle tai toisille.

Kehu tai kiitä, mutta vain silloin, kun siihen on mielestäsi ja sydämestäsi todella aihetta.

Lue lisää siitä mikä vahvistaa tai haurastuttaa ihmissuhteita kirjastani Syvennä ihmissuhteitasi – Muuta elämäsi