Moni meistä tietää, miltä turvattomuus tuntuu mielessä. Se on käsittämätöntä levottomuutta, ahdistusta, pelkoa, miellyttämisen tarvetta, luuppaavia ajatuksia, jotka on vaikea saada poikki.
Mutta mitä on turvattomuus kehossa? Tämä on hyvin oleellinen kysymys haitallisten tapojen kanssa, koska tunnistamattomana ja tiedostamattomana turvattomuus ajaa meitä automaattiohjauksella aina uudestaan ja uudestaan haitallisiin tapoihin.
Entä miltä tuntuu turvan kokemus – se, mitä ilman pysyvä muutos ei ole mahdollista?
Kehossamme on viisas järjestelmä nimeltään hermosto. Kun koemme uhkaa – olipa se todellista tai vain tulkittua – kehomme menee selviytymismoodiin, jossa kolme yleisintä reaktiota ovat taistele, pakene tai lamaannu. Huomaat tämän esimerkiksi niin, että tiukassa tilanteessa alat puolustelemaan, ratkaisemaan asioita, poistut paikalta tai et pysty ajattelemaan järkevästi ja jämähdät paikoillesi.
Nämä esimerkit kertovat siitä, että aivojesi syvät osat ovat aktivoituneet. Toimit kuin automaattiohjauksella. Olet siirtynyt tilaan, jonka tarkoituksena on pitää sinut hengissä. Aivojen uudempien osien toiminnanohjaus, järkiajattelu ja tunnesäätely eivät yksinkertaisesti toimi.
Näissä tiloissa emme ole kykeneviä tekemään järkeviä saati viisaita valintoja. Sen sijaan reagoimme automaattisesti. Juuri siksi moni palaa riippuvuuteen tai muihin tuttuihin selviytymismekanismeihin, vaikka oikeasti haluaisi jotain ihan muuta.
Kuinka sitten kehon ja mielen turvattomuuden tunnistaa?
Turvattomuus voi tuntua esimerkiksi:
• jatkuvana kehollisena jännityksenä varsinkin vatsan alueella
• valppautena tai varuillaan olona
• kehollisena levottomuutena tai kiireen tuntuna
• haluna paeta ja ”sulautua tapettiin”
Jos keho on ollut pitkään turvaton, nämä tuntemukset voivat tuntua normaaleilta. Tällöin se, että tilanteessa turvautuu riippuvuuteen tai haitalliseen tapaan ei ole ongelma – se on ratkaisu. Keino helpottaa oloa edes hetkeksi.
Mitä turva on – ja miltä se tuntuu?
Traumoihin erikoistuneen uranuurtajan, psykologi Stephen Porgesin sanoin: Turva ei ole uhkan poissaoloa. Se on yhteyden läsnäoloa. Tämä yhteys on yhteyttä omaan itseen ja muihin. Keho kertoo, että tässä on hyvä olla.
Turva ilmenee esimerkiksi:
• rauhallisena hengityksenä
• vatsan pehmeytenä
• levollisena olemisena ilman jatkuvaa puuhastelua
• kokemuksena olla rehellisesti oma itsensä
• tilana, jossa ei tarvitse paeta, puolustaa, piiloutua, miellyttää tai esittää
Turva ei tarkoita sitä, että kaikki olisi täydellisesti – vaan että sinulla on tilaa olla keskeneräinen ja haavoittuva oma itsesi ilman hätää.
Miten turvaa voi vahvistaa?
Turvaa voi harjoitella ja rakentaa. Tässä muutama yksinkertainen keino, joilla pääset alkuun:
Pysähdy huomioimaan kehosi ja sen tuntemukset.
Missä tunnet jännitystä tai painetta? Hengitä juuri siihen kohtaan, lempeästi. Anna hengityksen pehmentää ja ravita. Hengitys on liittolainen.
Huomioi ja luo pieniä, toistuvia hetkiä turvasta.
Rutiinit, meditaatio, rauhoittava musiikki, puhelu ystävälle tai vaikka lämmin viltti voivat kertoa keholle: kaikki on hyvin. Kun olet tällaisessa tilanteessa, pysähdy ja huoma se. Miltä vatsa tuntuu? Hartiat? Rintakehä? Leuan lihakset? Miltä turvallisuuden energia tuntuu?
Lisää kehollisia keinoja turvan lisäämiseen löydät tästä artikkelistani.
Hakeudu ihmisten luo, joiden seurassa voit olla oma itsesi.
Turva syntyy myötätuntoisessa ja myötäelävässä yhteydessä.
Ole lemmikkisi kanssa.
Monelle lemmikin kanssa oleminen, kuten kissan silittäminen sen ollessa sylissä, tuo turvallisuuden kokemuksen.
Puhu itsellesi kuin hyvälle ystävälle.
Mitä sanoisit haastavan hetkellä hyvälle ystävälle? Voitko sanoa samaa itsellesi?
Riippuvuus ei ole tahdonvoiman puutetta – se on turvan kaipuuta
Riippuvuus tai haitallinen tapa ei ole merkki siitä, että olet heikko, viallinen tai vääränlainen. Se kertoo siitä, että kehosi kaipaa turvaa – eikä ole vielä löytänyt pysyvää tapaa luoda sitä. Se kertoo myös siitä, että olet löytänyt keinon selvitä haastavuuden kanssa. Keinosta on kuitenkin tullut palvelijan sijaan hallitsija ja näin sen vaikutus on kääntynyt itseään vastaan.
Kun alat ymmärtää omaa hermostoasi ja tarjota sille tietoisesti turvallisia kokemuksia, tarve paeta ja puolustautua vähenee. Silloin avautuu tilaa uudelle tavalle olla ja elää. Tämä tapa ei perustu puskemiseen, pakkoon ja itsesi ohittamiseen. Se perustuu aitoon yhteyteen – sekä itseesi että muihin, hyväksyntään ja lempeyteen.
Siitä alkaa toipuminen.
Lue lisää siitä, kuinka turvan kokemusta voi vahvistaa kehollisesti tästä artikkelistani.
