Turvattomuus on tulkinta. Tulkinta, josta ovat vastuussa mieli ja hermosto. Syystä tai toisesta koemme muut ihmiset, olosuhteet tai asiat uhkaaviksi. Tämä ei tarkoita sitä, että voisimme tietoisesti päättää, milloin koemme olevamme turvassa. Se, mitä koemme turvattomaksi, liittyy usein menneisyyden kokemuksiin, opittuihin toimintamalleihin tai traumoihin. Tämän takia turvattomuuden kokemus voi yllättää sellaisessakin tilanteessa, jossa päällisin puolin kaikki näyttää olevan turvallista.
Keho ja hermosto hälyttävät ensin, usein jopa ennen kuin tiedostamme sitä. Vaikka turvattomuus on tulkinta, siihen liittyvät tunteet ja kehon merkit ovat täysin todellisia ja välillä hyvinkin voimakkaita. Tunnistat varmaan turvattomuuden kehollisen kokemuksen: keho valmistautuu, hermosto ja aistit virittyvät. Joskus kehomme ei tottele käskyjä ollenkaan, vaan lamaannumme. Taistele, pakene tai jäädy.
Haitalliset toimintamallit ja turvattomuus
Edellisessä artikkelissani puhuin tästä haitallisten tapojen ja riippuvuuksien näkökulmasta. Kerroin siitä, kuinka haitalliset toimintamallit ovat selviytymiskeinoja muiden joukossa, kun yritämme tulla toimeen turvattomuuden haastavuuden kanssa. Puhuin myös siitä, kuinka turvan kokemusta voi lähteä vahvistamaan. Nyt mennään hieman syvemmälle.
Haitallisten toimintamallien näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää, että koemme olevamme turvassa, koska niistä irrottautuminen ei onnistu ennen kuin se on mahdollista. Viisaampien valintojen tekeminen ei onnistu, kun olemme hälytystilassa.
Pidämme tuttua turvallisena. Tämä sekoittaa pakkaa riippuvuuksiin ja haitallisten käyttäytymismallien kanssa, koska olemme usein olleet vuosia tai vuosikymmeniä suhteissa tai elämäntilanteissa, joissa hermostomme käy ihan ylikierroksilla. Luulemme olevamme turvassa, mutta hermostomme merkit sanovat ihan jotain muuta. Olemme kuin kaloja, jotka eivät näe ympärillä olevaa vettä. Ylivireys on asettunut hermostoomme taloksi.
Turvan rakentaminen kehollisesti
Olet varmaan huomannut, että hetkellä, jossa koet itsesi uhatuksi, järkipuheella ei juuri pitkälle pötki. Tunne ja järki asuvat eri osissa aivoja, eivätkä ne kommunikoi suoraan keskenään. Tunne menee aina järjen edelle.
Tämän vuoksi turvattomuus on hyvä oppia kohtaamaan sillä tasolla, missä se on, eli kehossa ja hermostossa. Tässä muutama keino, jotka olen havainnut yksinkertaisiksi ja toimiviksi.
Rauhoittava hengitys
Kun hengität sisään, laske neljään. Kun hengität ulos, laske kuuteen. Uloshengityksen pidentäminen aktivoi parasympaattista hermostoa, eli sitä hermoston osaa, joka rauhoittaa kehoamme – ja siten myös mieltämme.
Oma kosketus
Voit laittaa käden sydämen pisteen eli rintakehään päälle, poskelle tai vaikka sivellä sillä vatsaa tai käsivartta. Työskennellessäni opettajana pidin itseäni kädestä kiinni pöydän alla tiukoissa huoltajapalavereissa.
Kosketuksen lomaan voi myös lisätä lempeitä lauseita itselle, kuten ”Kaikki on hyvin”, ”Ei mitään hätää” tai ”Mä olen tässä sun kanssa”.
Jos nämä tuntuvat liian pehmoilta tai muuten vierailta tavoita, voit haluta ottaa käteen esimerkiksi pehmeän tyynyn tai lämpimän kupillisen teetä ja tunnustella sitä. Tyynylle voi jopa antaa hyvän halauksen, jos se tuntuu luonnolliselta.
Asento kuntoon
Kun mielessä myrskyää, maa pysyy paikoillaan. Voit harjoitella hyvää lantion levyistä seisoma asentoa. Istuessasi voit tunnustella kehonpainoa istuinta tai alustaa vasten sekä tuntee jalat maata vasten. Millainen edustaa sinulle turvallisuutta?
Huomio vatsaan
Et ehkä tiennyt, mutta meillä on olemassa todella hyvä kehollinen mittari turvan ja turvattomuuden kokemukseen pistä se on vatsasi. Opettele tunnistamaan turvattomuus vatsassa. Se tuntuu yleensä solmuna, jännityksenä tai paineen tunteena.
Turvan kokemus taas tuntuu lähes aina pehmeytenä, rentoutena ja tilan tunteena. Kun koet olevasi aidosti turvassa, anna kehollisen kokemuksen upota jokaiseen soluusi, viipyile sen äärellä ja marinoidu siinä.
Mitä enemmän treenaat tätä taitoa, sitä helpompi sinun on tilanteissa kuunnella, mitä kehosi haluaa sinun tietävän.
Katse taivaalle
Turvattomuus saa meidät usein pälyilemään ja tuijottamaan varpaisiin. Näkökenttämme kaventuu. Kun käännät katsetta tietoisesti ylöspäin, näkökenttäsi laajenee. Näin hermostosi saa viestin siitä, että olet turvassa. Voit myös samalla ottaa rauhallisia hengityksiä.
Mitä enemmän harjoittelet näitä kehollisia taitoja, sitä vähemmän tarvitset turvattomuuden helpottamiseen haitallisia toimintamalleja. Tilalle tulee kyky tehdä viisaampia valintoja, jopa tilanteissa, jotka ennen tuntuivat hallitsemattomilta. Se taas vahvistaa turvan kokemusta. Hyvän kehä on valmis.
