Sille on aina syy, miksi joku tuntuu olevan töykeä, viileä, defensiivinen, yläpuolelle asettuva, jyräävä, sulkeutuva tai kova. Kaikilla on kokemuksia – usein jo tosi varhaisissa vaiheissa – joissa oma sydämen pehmeys, se aito olento joka lapsena, nuorena tai jossakin riemun tai innostuksen kohdassaan oli, tulikin torjutuksi, kilpailutetuksi, kovistelluksi tai häpäistyksi.
Elämää ei voi eikä tarvitse elää ilman, että tuntee haastavia fiiliksiä toisten kanssa tai että syntyy konflikteja tai pöljiä tilanteita, ehkä selvittämättömiäkin. Mutta se, mitä voi tehdä, kun huomaa itsessään (tai toisessa!), että jokin tilanne alkaa nostaa kuorta oman (tai toisen!) sydämen päälle on alkaa kutsua sydäntään takaisin pehmeyteen. Se ei tarkoita alistumista tai huonoon kohteluun suostumista. Se tarkoittaa, että näkee sen kovuuden ja kivun itsessään tai toisessa: ”Miks toi on tommonen? Mitä mä oon muka tehnyt väärin? Miksi toi ärsyttää mua niin paljon? Mikä muhun taas meni? En kyllä enää ikinä luota kehenkään! En taatusti puhu tolle enää mitään! Miksi tää on tämmöstä, vaikka mä yritän ja yritän? Miksi ton pitää olla niin rasittava?”
Kun katsookin kovuuden ja kivun läpi ymmärryksellä ja lempeydellä, uteliaisuutta itseen hengittäen, avaa itseään takaisin pehmeyteen. Sen suurempaa lahjaa itselle tai toisille ei varmaan voi antaakaan (tai toki voi antaa myös ilon ja nautinnon lahjan!).
Sydämensä pehmeyttä voi tarjota vähän etäämpääkin, jos avautumisen tai ymmärryksen tilaan ei yhdessä päästä. Ei se haittaa. Et ole vastuussa toisten sydänten haavoista ja niiden eheytymisestä, mutta omiasi voit hoitaa. Kutsu sinä omaa sydäntäsi pehmeyteen, ota sinä vastuu siitä mitä tarvitset silloin, kun kohtaat kuoren toisen sydämen ympärillä, tai kun omasi alkaa puskea esiin. Kovuus on haava, meistä jokaisella, ja pehmeys on siihen lääke.
Lämpimästi tervetuloa Annan voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon Helsingissä tai Skypeitse, myös poikkeusaikana. Täällä voit tutustua tarkemmin.
Usein puhutaan rauhasta ja hyvästä olosta, kun puhutaan sisäisestä turvasta. Turva on sitä oloa, että elämä kantaa. Turvaa eli luottamusta elämään ja rohkeutta voi oppia ja opetella aikuisena luomaan itselleen – ne eivät synny itsestään. Ei myöskään tarvitse parjata itseään: ”miksi mä oon näin epävarma jahkailija, miksi mulla ei ole itseluottamusta, en mä vaan uskaltais – miten noi toiset osaa?!”
Jossain määrin rohkeus on temperamenttijuttu, mutta sitä voi myös oppia ja omaksua itselleen hyväntuntuisesti
Sisäinen turva syntyy siellä missä ei olla jatkuvasti menossa, eli silloin kun autonomiseen hermostoon kuuluva parasympaattinen hermosto pääsee aktivoitumaan. Kun näin tapahtuu, lihasjännitykset alkavat vapautua, stressihormoni alkaa poistua kehosta ja olo alkaa rentoutua.
Turvan luomisen toimien pointti ei ole viedä pelkoa tai ahdistusta pois. Tämä ei ole pikafiksaus. Turvan luomisen toimet ja itsensä hellästi hoitamisen pointti on tehdä tilaa tunteillesi ja itsesi kuulemiselle.
Myös selkeys, kyky kuulla sydäntään ja toimia sen mukaan sekä ilmaista itseään ja tulla näkyväksi itselleen ja toisille kumpuavat sisäisestä turvasta. Siinä mielessä rohkeus on myytti, ettei se kuulu vain harvoille ja valituille spesiaaliyksilöille. Jokainen voi oppia lempeästi haastamaan itseään, astumaan kasvuun ja uutta kohti vieville epämukavuusalueille ja löytämään itsestään ennekokematonta voimaantuneisuutta, rohkeutta ja paloa. Niihin alkaa päästä käsiksi, kun alkaa tietoisesti luomaan itselleen sisäistä turvaa.
Olo alkaa rauhoittua kun:
– Sisäistää, että kun parasympaattinen hermosto aktivoituu eli rentoudumme, koko systeemimme saa viestin: olen turvassa, ei ole hätää
– Tunnistaa, mikä itseä rentouttaa, rauhoittaa, hoitaa
– Sitoutuu itsensä hoivaamiseen sen sijaan että projisoi hoivatuksi tulemisen tarpeensa toisiin ja jatkuvasti laittaa muut itsensä edelle
– Parasympaattinen hermosto aktivoituu riittävän usein
1. Vaikka ahdistaa, pelottaa tai hämmentää, auta itseäsi pysähtymään
Usein ahdistukseen ja vaikeisiin tunteisiin liittyy hermoston ylivirittyneisyyttä. Jos tuo hermoston tila on peräisin lapsuudesta esimerkiksi kehitystrauman vuoksi (esim. jos hoivan tai sylin/lohdun tarpeemme ovat jääneet vajavaisesti tyydytetyiksi), hermoston uudelleen muokkaaminen sisäisen turvan olotilaan vie aikaa. Tässä hetkessä läsnä olemisen kokemus on yhtä kuin olla kehossaan läsnä. Joillain meistä tuota kokemusta ei ole juuri lainkaan – se kertoo sisäisestä turvattomuudesta ja usein kehitys- tai shokkitraumasta elämän varrelta. Siksi pysähtymisen opettelu voi olla yllättävän haastavaa!
Huomaathan myös, että trauman syntyminen ei edellytä mitään kauheuksia: omien tunteidensa kanssa yksin jääminen voi olla hermostoon syvästi vaikuttanut kokemus, joka näkyy elämässämme rajoittavien uskomusten, epävarmuuden tai toistuvan, syvän ahdistuksen kautta.
Ota itsellesi päivittäin hetki, jolloin et tee juuri mitään
Asetu alas, sulje somet ja luurit, kutsu hengitystä tietoisesti syvemmäksi ja kiinnitä huomiota kehosi tuntemuksiin ja ympäristön yksityiskohtiin. Psykofyysinen fysioterapeutti Karita Palomäki opettaa, että minuuttikin syvennettyä hengitystä (uloshengitys on hiukan pitempi kuin sisäänhengitys) aktivoi parasympaattisen hermoston. Voit hiljentyä myös kävelyllä – hidasta tahtia, syvennä hengitystä, kuulostele kehon tuntemuksia.
2. Hoivaa itseäsi hellästi – tee itsellesi avuksi vaikka lukujärjestys
Pysähtyminen noin vain voi joskus olla liian raju ensimmäinen steppi. Omien tuntemusten, tunteiden, tarpeiden ja kuulumisten äärelle oppii pysähtymään myös niin, että alkaa tietoisesti tehdä itseä hoivaavia, syvästi ravitsevia ja hoitavia asioita päivittäin. Niissä saa käyttää luovuutta!
Tee itsellesi lista kaikesta, mikä sinua hoivaa ja rentouttaa. Jos tykkäät saunomisesta, kylpemisestä tai lämpimästä vedestä, miten usein tarjoat itsellesi niitä? Jos rakastat juoda aamukahvin parvekkeella, kuulostele, kuinka usein tarjoat itsellesi tällaisen hetken? Kukaan ei tule puolestasi hoivaamaan sinua – ja vaikka elämässäsi olisikin joku ihana, hoivaava henkilö, voimaantuneisuus ja sisäinen turva nousevat vain siellä, missä otat itse koppia tarpeistasi.
Itseä hoivaavia / parasympaattista hermostoa aktivoivia puuhia voivat olla esimerkiksi:
Lempeä, hidas liikunta, luonnossa liikkuminen, päiväkirjan kirjoittaminen, lukeminen, luovat puuhailut, rakkaan lähellä oleminen, saunominen, hieronnassa käyminen, läheisen kanssa puhuminen, terapeuttinen kohtaaminen auttajan kanssa, meditoiminen / mindfulness. Huom: meditaatio- tai mindfulness -harjoitus ei yksistään luo sisäistä turvaa, jos turvattomuutta on paljon, päin vastoin, se saattaa lisätä dissosiatiivista kokemusta eli omasta kehosta alitajuisesti poispäin pyrkimistä. Jos tunnistaa itsessään turvattomuutta kannattaa itselleen tarjota meditaation tai läsnäoloharjoitusten lisäksi muutakin maadoittavaa hoivaa.
Tee vaikka lukujärjestys hoivaavista jutuista ja anna itsellesi tilaa huolehtia itsestäsi päivittäin. Etene lukujärjestyksen mukaan, vaikka miten hupsulta tuntuisi – sisälläsi on pieni, hätääntynyt lapsi. Kun otat sitä kädestä ja kerrot, että nyt tehdään näin ja sitten tehdään noin, teet sille turvallista tilaa. Pointti ei ole elää aikataulutettua elämää tai mennä lukujärjestyksen mukaan tästä hamaan ikuisuuteen – se on työkalu, joka voi auttaa silloin kun olo on ihan pihalla, pelokas tai ahdistunut.
3. Pyydä apua
Moni meistä uskoo huomaamattaan, että jos saisi sellaista mitä kaipaa: parisuhteen, paremman työn, vastavuoroisempia ihmissuhteita, saisi kokea enemmän turvaa. Homma meneekin toisin päin. Mitä enemmän oppii ottamaan koppia tarpeistaan, sitä enemmän niiden tyydyttymistä vetää puoleensa / saa kokea. Kuvio toimii näin, koska ytimiltämme olemme täysin suvereeneja ja voimaantuneita olentoja, ja aina kun luulemme tai uskomme olevamme voimattomia tai riippuvaisia toisista, vedämme puoleemme kokemuksia joissa tuo uskomus toteutuu. Tämä ei ole huonoutta vaan kumpuaa usein traumaattista kokemuksista ja siitä, kuinka olemme oppineet suhtautumaan itseemme.
Kun otamme vastuun itsestämme eli alamme tulla synkkaan suvereenin ytimemme kanssa, elämän paradoksi tupsahtaa taas puskista: vedämmekin puoleemme ihmissuhteita ja tilanteita, jotka vahvistavat tarpeidemme ja toiveidemme täyttymistä.
Moni meistä uskoo huomaamattaan, että jos saisi sellaista mitä kaipaa: parisuhteen, paremman työn, vastavuoroisempia ihmissuhteita, saisi kokea enemmän turvaa
Mitä enemmän alamme irtautua tunteidemme turruttamisesta, lääkitsemisestä tai pakoilusta ja mitä enemmän niille tulee oikeasti tilaa, sitä suoremmin voimme kohdata kaiken kohtaamatta jääneen. Tämä on syy, miksi monelle tekemättömyys on niin vaikea asia. Pintaan voi alkaa nousta riittämättömyyden ja huonommuuden tunteita ja vaikka mitä pelkoja, surua, vihaa ja epävarmuuksia.
Itsestä vastuun ottaminen on myös avun pyytämistä ja vastaanottamista. Koko sisäisen turvan vahvistumisen ja itsensä rakastamisen paradoksi on siinä, että sitä ei voi eikä tarvitse tehdä yksin. Joskus vastaanotolleni saapuvat puhisevat: ”mä oon tehnyt ihan sikana kaikkea itseäni hoitavaa ja ostellut kukkia ja meditoinut ja työstänyt haavojani, mutta en silti voi paremmin! En halua olla enää yksin!”
Usein alla jyllää uskomuksia siitä, että lopulta pitää pärjätä yksin, kenenkään puoleen ei voi kääntyä, toisiin ei voi luottaa tai että kukaan ei voi auttaa minua. Monesti nuo uskomukset ovat syntynyt traumaattisten kokemusten seurauksena ja tuottavat luuloa siitä, että eheytyminen ja itsensä rakastaminen pitäisi oppia yksin.
Vastuun ottaminen itsestä tarkoittaa usein myös terapeuttiseen prosessiin suostumista / uskaltautumista sen sijaan että yrittää olla omavoimainen (joka liittyy aina jollakin tapaa hyläytksi tulemisen tai yksin jäämisen traumaan):
On eri asia ottaa vastuu itsestään kuin luulla, että pitäisi yksin osata eheytyä, selviytyä ja oppia rakastamaan itseään
Sisäisen turvan rakentumisessa kyse ei ole siitä, että pitäisi istua päivittäin tuntikausia metsässä meditoimassa ja rummuttamassa vaan siitä että valitsee itselleen tietoisesti hoitavia hetkiä niissä puitteissa kuin se nyt on mahdollista. Viisi minuuttia päivässä on paljon parempi kuin ei mitään. Turvaa ei voi eikä tarvitse suorittaa! Tarvitaan vain halu opetella uutta ja pikku hiljaa sen sisäistämistä, että turva ei landaa yhtäkkiä meihin jostain vaan sen luominen on tietoinen, voimauttava, vastuullinen valinta.
Huom: vastaanottoni toimii poikkeusaikanakin – valmennukset ja konsultaatiot tehdään toiveesi mukaan joko etänä tai vastaanotollani Lapinlahdessa (kunhan ollaan terveinä).
Uusista jutuista innostuminen on varmaan sinullekin tuttua. Jostain syystä innostus kuitenkin lopahtaa joskus jo heti alkuunsa.
Vain harva innostuksen kohde kasvaa ja vahvistuu intohimoksi, ja sillekin on hyvät syynsä – eihän aikamme ja voimamme riitä mitenkään kaikkeen, mistä innostumme.
On tehtävä valintoja ja valittava innostuksen kohteet, joissa tuntuu olevan mahdollisuuksia kasvaa isommaksi. Joissa huomaa kipinän sytyttävän uusia kipinöitä, jotka liekehtivät vähitellen intohimon roihuksi.
Omat innostuksen kohteeni, jotka osoittivat vähitellen kehityskelpoisuutensa, olivat valmentaminen ja kirjoittaminen.
Molemmat ovat roihahtaneet ajan myötä suureksi intohimokseni ja myös elannokseni, vaikka kumpaankaan minulla ei ollut alun perin muodollisia pätevyyksiä eikä ammatillista koulutusta. Suurta innostusta, uteliaisuutta, oppimisen halua, taitettuja kilsoja sekä kokemuksia, joita hyödyntää, sen sijaan oli.
Intohimo on yksi suurimmista supervoimista, joita sinulla on. Se on tekemistä ja syvää sitoutumista, joka nousee sinusta itsestäsi. Sisältäsi. Sydämestäsi.
Älä huoli, intohimo ei kulu kovassakaan käytössä, sillä se on uusiutuva luonnonvara, joka vain lisääntyy tuhlatessa, aivan kuten rakkauskin – onhan intohimossakin kyse palavasta rakkaudesta. Palavasta rakkaudesta omaan juttuun ja kaikkeen siihen kuuluvaan tekemiseen.
Kun pohdit nyt omia kykyjäsi, ominaisuuksiasi ja vahvuuksiasi, unohda koulutuksesi, cv:si ja muut todistuksesi ja keskity siihen, missä olet hyvä, mitä olet valmis kehittämään, mistä sytyt ja liekehdit, minkälaisten asioiden parissa puhkut intoa ja mitä teet täysin omasta halustasi.
Sinä olet aivan varmasti hyvä useissakin asioissa. Omien vahvuuksiesi tunnistaminen ja maailmalle julistaminen on sallittua, toivottavaa ja tärkeää. Voisi sanoa, että se on suorastaan kansalaisvelvollisuutesi.
Vahvuuksiesi käyttämättä jättäminen saa sinut tuntemaan epämääräistä tyytymättömyyttä, jopa ahdistumaan. Rohkaisenkin uteliaaseen etsimiseen ja monenlaiseen kokeilemiseen.
On satoja tuhannen taalan tilanteita, joissa omat vahvuudet pitää saada sanallistettua. Se on myös ehdoton edellytys oman jutun toteutumiselle.
Jos ei tunnista ja tunnusta omia vahvuuksiaan, on mahdotonta löytää omaa intohimotyötään. Opettele siis tunnistamaan vahvuuksiasi ja vahvista niitä entisestään.
Voit lukea lisää innostuksen ja intohimon voimasta uudesta kirjastani Muuta asenteesi, muuta elämäsi. Voit ostaa kirjan tästä.
Kerran ollessani vierailulla ystäväni perheessä kysyin iltapalapöydässä, mitä hyvää tänään on tapahtunut. Suuntasin kysymykseni lähinnä lapsille, mutta toinen perheen vanhemmista ehti heti tokaisemaan, ettei yhtään mitään. Ihan surkea päivä! Silloin perheen 7-vuotias silmät suurina kääntyi katsomaan häntä ja kysyi: Eikö edes se ollut hyvää, kun me pelasimme yhdessä?
Usein me aikuiset kuljemme päiviemme läpi huomaamatta, kuinka paljon hyvää ja kaunista ympäröi meitä. Emme havaitse pieniä ilon ja onnen hetkiä, vaan kuvittelemme päiviemme olevan täysin surkeita.
Syynä tähän on aivojemme luontainen negatiivisuus. Evoluution aikana aivomme ovat oppineet huomaamaan kaiken uhkaavan ja vaarallisen tosi herkästi. Se on ollut olennaisen tärkeää eloonjäämisen kannalta. Mutta yhä vielä aivomme toimivat samoin. Olet ehkä itsekin kokenut suunnatonta tarvetta seurata uutisia ja klikata auki kriisistä kertovia juttuja. Huomaamisen lisäksi pelottavat ja uhkaavat jutut tarttuvat aivoihimme uskomattoman nopeasti ja tiukasti. Muistamme ne todella hyvin, sillä aivot ovat kuin pikaliima kaikelle negatiiviselle.
Sen sijaan hyvien asioiden suhteen aivomme ovat kuin teflonia. Koska emme automaattisesti huomaa hyvää ja kaunista, myönteisyys vaatii tietoisen valinnan. Muuten hyvät jutut valuvat pois mielestämme kuin siivilän läpi juokseva vesi. Jos haluamme muistaa hyviä asioita, meidän täytyy nähdä vaivaa, jotta huomattu hyvä jää myönteisiksi muistikuviksi aivoihimme. Onneksi kuitenkin voimme harjaannuttaa aivojamme huomaamaan hyvää ja tekemään siitä ihana muisto.
Anna siis itsellesi lupa huomata hyvää. Juurruta joka aamu mieleesi aikomus nähdä hyvää ja kaunista. Kun sitten huomaat hyvää, pysähdy siihen hetkeen. Katso sitä. Tarkkaile sitä. Anna sille aikaa. Venytä kokemustasi ja näe lisää yksityiskohtia. Tunnista myös tunne, joka tuosta kokemuksesta nousee. Anna jopa itsellesi lupa haltioitua. Palaa mielikuvaasi hetken kuluttua ja makustelle sitä uudelleen. Hyvä idea on vielä kertoa siitä jollekulle. Näin saat hyvän hetken jäämään myönteiseksi kokemukseksi mieleesi.
Kerää mieleesi ja muistiisi tietoisesti kauniita, hyviä ja onnellisia hetkiä. Kun annat itsellesi luvan huomata hyvää, niitä löytyy myös nyt, kun maailma ympärillä tuntuu vaaralliselta tai uhkaavalta. Hyvän huomaamisella ja pienillä onnen hetkillä teet päivistä myönteisempiä ja olotilastasi – ainakin hiukan – paremman.
Onko sinulle käynyt näin: pitkän raskaan päivän jälkeen olisi vihdoin aikaa seksille. Toisaalta kaipaat läheisyyttä, mutta toisaalta sinua huvittaisikin vaan olla yksin, makoilla sohvalla, selata padia tai nukahtaa. Joskus tuntuu, että olisi helpompaa unohtaa rakastelu ja jäädä sohvan pohjalle makoilemaan.
Jos vietät paljon aikaa kumppanisi kanssa, hänen läheisyytensä saattaa
tuntua itsestäänselvyydeltä
ärsyttää
arkistua
Läheisyys on ihanaa, kun välillä saa kokea myös etäisyyttä kumppaniin. Toisaalta joskus läheisyys myös ruokkii halua rakastella.
Mikä näistä 5 hyvin erilaisesta vinkistä saa sinut kaipaamaan aikaa seksille? Vaihda ajatuksia kumppanisi kanssa!
Tehkää yhdessä rentouttava harjoitus, kuten lyhyt meditaatio. Voitte myös kuunnella netistä jonkin ohjatun meditaation tai mindfulness -harjoituksen. Meditaation jälkeen ei huvita lainkaan lähteä kiistelemään arjen pikku asioista! Juuri sen vuoksi yhteinen harjoitus on todella tehokas. Kun ette samastu egoon ja ajatuksiin, voitte nähdä toisenne tietoisin silmin – rakkaudellisesti.
Ottakaa hetki omaa aikaa. Tämä onnistuu hyvin myös niin, että kumpikin teistä on kotona. Sopikaa, ettette häiritse toisianne käytännön kysymyksillä tuona aikana. Oman ajan voi käyttää vaikkapa saunomiseen, venyttelyyn, kirjan lukemiseen tai ystävälle soittamiseen – mikä siinä hetkessä sitten tuottaakaan itselle iloa. Kun saatte omaa tilaa, on helpompi suhtautua toiseen positiivisesti ja alkaa myös kaivata hänen lähelleen.
Olkaa lähekkäin. Halatkaa pitkään, oikein pitkään. Hierokaa ja silitelkää toisianne. Kosketuksen kautta voi olla hyvin helppo jakaa rakkautta, vaikka sanoja ei meinaisikaan löytyä, tai vaikkei huvittaisi puhua lainkaan. Joskus on hyvä vain koskettaa ja unohtaa kaikki sanat!
Puhukaa halki asiat, jotka vaivaavat. Väärinkäsitykset saavat ihmisen menemään helposti lukkoon. Jo pelkkä ”En tarkoittanut sitä.” voi muuttaa tunnelmaa ihmeellisen paljon! Älkää yrittäkö voittaa toisianne keskustelemalla terävin argumentein. Se on tietysti joskus todella vaikeaa. Mieli haluaa aina todistella erinomaisuuttaan, varsinkin jos koet tulleesi loukatuksi. Jos onnistut sanottamaan aidot tunteesi, luot välillenne paljon hyvää!
Olkaa hiljaa. Toisinaan liika puhe vie fokuksen sydämestä mieleen, joka kaipaa konflikteja, selvitystä ja analysointia. Hiljaisuudessa löydätte toisenne helpommin sydämen tasolla. Kun olette ihan hiljaa, voitte myös kohdata katseen kautta. Tietysti voitte myös koskettaa toisianne hiljaisuuden vallitessa. Voitte vaikka ihailla taivasta lähekkäin ja olla vain aivan hiljaa.
Kun järjestätte aikaa omalle itsellenne, konfliktien purkamiselle ja aidolle kohtaamiselle, löydätte helpommin myös aikaa seksille.
Yhteytenne ei ole lähtöisin mielestä vaan rakkaudesta.
Siksi on viisasta ja tärkeää ottaa etäisyyttä sekä omiin että kumppanin ajatuksiin ja kuunnella kummankin sydäntä.
Lisää tätä? Löydät Mitran suositut kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuositästä.
”Hengitä enemmän kuin ajattelet”, muistuttaa oma opettajani. Hengityksen kautta on mahdollista antautua sille, mikä juuri nyt on vallitsevaa, havaita nykyhetki ja oman olotilansa siinä.
Mielelle nykyhetki on kuitenkin kaikkein vaikein. Olisi houkuttelevaa suunnitella tulevaa, toivoa pääsyä pois kivun keskeltä tai palata menneeseen: voi kunpa olisin toiminut silloin toisin! Läsnäoloon on helpointa palata oman hengityksen kautta. Hengitys on luonnonlaki, jota mieli ei voi kontrolloida kuin osittain. Ihmisellä on kyky hengittää tietoisesti.
Sisään- ja uloshengitysten jatkuva sykli virtaa juuri nyt. Kun keskityt hengitykseen, saatat huomata, kuinka elämä hengittää sinua. Hengitys on portti tietoisuuteen, sinun suurimpaan potentiaaliisi ihmisenä. Elämä oikeastaan muodostuu sisään- ja uloshengityksen suhteesta. Sisäänhengitys ravitsee ja yhdistää ihmisen kaikkeuteen, uloshengitys puhdistaa ja auttaa päästämään irti.
Kriisien ja tunnemylläköiden keskellä hengitys muuttuu. Se muuttuu myös iän myötä. Mitä vanhemmiksi kasvamme, sitä tärkeämpää on keskittyä hengitykseen ja tehdä hengitysharjoituksia. (Muutamia harjoituksia, kuten pitkän syvän hengityksen, esittelin kirjassani Viihdy omassa arjessasi.) Moni hengittää pinnallisesti, mikä heikentää läsnäoloa automaattisesti. Tietoisuus on mahdollista ainoastaan tietoisesti hengittämällä.
Hyvään hengitykseen liittyy kolme tärkeää kohtaa
1. Vatsa pullistuu sisäänhengityksellä rennosti ulospäin
Yllättävän moni hengittää vain keuhkojen yläosalla. Olemme monesta syystä tottuneita vetämään vatsaa sisään, jolloin sen luonnollinen liike on saattanut muuttua jopa päinvastaiseksi eli vatsa painuukin sisäänhengityksellä sisäänpäin. Oikeansuuntaiseen vatsan liikkeeseen kannattaa kiinnittää huomiota aina kun mahdollista. Opettele tämä tapa arkiseen, jatkuvaan hengitykseesi.
2. Hengitys suuntautuu ylöspäin
Energeettisesti sisäänhengitys suuntautuu ylöspäin: voit visualisoida, kuinka se avaa päälaen kautta yhteyden korkeampaan tietoisuuteen. Uloshengitys taas suuntautuu sydämeen, se menee ikään kuin sydämestä sisään ja muistuttaa palaamaan tähän hetkeen sekä loistamaan sydämestäsi, olipa tilanne mikä tahansa. Samalla uloshengitys suoristaa selkärankaa.
3. Hengitys sitoutuu omaan voimaasi
Kun ankkuroit hengityksesi navan liikkeisiin, et voi karata tästä hetkestä. Liikuta napaasi mekaanisesti: pullista sitä liioitellusti sisäänhengityksellä ja tunne, kuinka laajenet energeettisesti, aivan kuin hengittäisit koko ihollasi. Uloshengityksellä tuo napasi liioitellusti kohti selkärankaa ja tunne, kuinka energia puristuu nyrkin kokoiseksi palloksi hieman navan alapuolelle. Tätä hengitystä voit harjoitella, kun kaipaat ankkuroitumista, mutta myös aina silloin kun universumi tarjoaa tilaisuuden nykyhetkeen keskittymiseen: kaupan kassajonossa seistessä, liikennevaloissa tai kun kuuntelet toista ihmistä.
– – – –
Teksti pohjautuu Noora Lintukankaan kirjaan Selviytymisopas elämän kriiseihin. Jos olet kiinnostunut lukemaan enemmän kriisien merkityksellisyydestä, voit hankkia kirjan Hidasta Elämää -puodista.
Kun hyväksymme kunkin päivän sellaisena kuin se meille näyttäytyy, on helpompi olla onnellinen ja tuntea että kaikki on hyvin, koko ajan. Kun sallimme itsellemme tämän tunteen, onni heijastuu monesta asiasta: auringonnoususta, hitaasta aamusta, muuttolintujen seuraamisesta, puolisosta, lapsista, päivän työrupeamasta ja oikeastaan lähes kaikesta.
Omalla kohdallani tämä ’kaikki on hyvin’ -oivallus tuli sisäistettyä vaikeamman kautta, koska olin aikamoinen jäärä aina viime vuosiin saakka. Massiivinen oppiläksy eli kaiken pysäyttävä kapula oman elämäni rattaisiin oli vuosia sitten kohdalleni sattunut sisäilmasairastumiseni.
Totaalinen ravintoremontti, säännölliset metsälenkit sekä päivittäiset kiitollisuusharjoitukset plus ylitäyden kalenterin järkeistäminen karsimalla 75% duunikeikoista pois olivat kaikki toipumiseni suhteen avainasemassa – lisäksi vaihdoin yhdeksän kertaa kotia ja neljästi työpaikkaa.
Tuon kokonaisvaltaisen ’matkani’ eli sairastumisen ja toipumisen myötä sain mahdollisuuden oppia arvostamaan sitä kaikkea mitä, minulla nykyään on. Alkaen haju-, ja makuaistista selkeään ajattelutoimintaan (aivosumun sijaan), työkykyyn, inspiraatioon ja päivittäiseen iloon pienistäkin asioista. Tähän kun lisää aviopuolison, lapset, sydänystävät, sukulaiset ja puhtaan sisäilmän kodissamme, tunnen itseni etuoikeutetuksi, ja nyt kaikesta tästä on helppoa olla kiitollinen.
Luonto on lyhin tie kiitollisuuteen
Ylivoimaisesti tehokkain tapa sisäistää kunkin päivän ainutlaatuinen arvo, on pysähtyä hengittelemään luonnon helmaan. Nähdäkseni luonnossa vallitsee aina kaunis tasapainon voima, joka herättelee meissä ihmisissä samaa tunnetta.
Tämä ikiaikainen tapa rentoutua on iisi toteuttaa ympäri Suomea läpi kaikkien vuodenaikojen, sillä luontoa täällä piisaa yllin kyllin. Tasapainon eli mielenrauhan saavuttamiseksi on tärkeää ottaa tietoinen hengitys mukaan kuvioihin.
Kun saamme hengityksen kulkemaan pallean kautta syvään, rauhalliseen tahtiin, on helpompi palata tähän hetkeen. Hetkessä oleminen puolestaan näyttää ja saa meidät tuntemaan sen, mikä on arjessa merkittävää ja ylellistä, hengen luksusta.
Kiitollisuus parantaa
Erilaiset kiitollisuutta opettavat harjoitukset ovat osoittautuneet matkallani niin tärkeäksi avuksi etten voisi kuvitellakaan saapuvan tähän päivään ilman niitä. Suosittelen tätä versiota meille kaikille, olimmepa muutosten keskellä tai onnellisesti tasapainoisia:
Tee vapaamuotoinen lista asioista joista olet tänään kiitollinen. Kirjoita tämä lista käsin. Näin aivosi rekisteröi listaamasi asiat selkeästi voimakkaammin kuin kännykällä tai koneen näppäimistöllä nakuteltuna, olen huomannut. Lue tämä listaus itsellesi ääneen ainakin kolmesti viikossa.
Tässä yksi merkittävimmistä listoista matkani varrelta. Tämä lista herätti minussa peruuttamattoman oivalluksen rajattomista rikkauksista, joihin meillä kaikilla on pääsy (vaikka mitä huolia kulloinkin olisi mielessä tai kehossa) aina, koko loppuelämämme ajan, ilmaiseksi – luonnon kunnioitusta vastaan.
Olen kiitollinen jokamiehenoikeuksistamme.
Olen kiitollinen villin luonnon hengille.
Olen kiitollinen kaikesta lääkinnällisestä ja herkullisesta ravinnosta, jota saamme villistä luonnosta kerätä.
Olen kiitollinen kaikelle elävälle, joka palauttaa myös meissä täydellisen tasapainon.
Olen kiitollinen villin luonnon kauneudelle, joka virkistää ja hoivaa mieltämme.
Olen kiitollinen puhtaalle lähdevedelle, jota saamme juoda niin paljon kuin sielumme sietää.
KIITOLLISUUDEN YLISTYS eli VILLIYRTTISALAATTI
Ehdoton suosikkiannokseni, jonka villiyrteistä voi valmistaa, on yksinkertainen mutta maultaan aina yhtä yllättävä ja kompleksinen villiyrttisalatti. Tätä syödessä ei voi muuta kuin olla kiitollinen suomalaisen luonnon runsaasta ja ravitsevasta tarjonnasta.
Salaattiin käytän aina kunkin kuukauden (huhti-syyskuu on Suomessa paras kausi villiyrttien keruuseen) ja sen hetkisen maantieteellisen sijainnin perusteella syötäviä kasveja, joita tarjolla on.
Nyt huhtikuussa ensimmäiset viisi maasta nousevaa kasvia ovat: peltokanankaali, litulaukka, vuohenputki, ahosuolaheinä ja keto-orvokki.
Toukokuussa tarjonnan joukkoon liittyy ruoholaukka, isomaksaruoho, maitohorsma, kuusenkerkkä (Huom! Kerkkien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa), saksankirveli ja moni muu.
SALAATTI 4:lle
4 isoa kourallista syötäviä villiyrttejä, tarvittaessa suupalan kokoisiksi veitsellä (tai saksilla) leikattuna, halutessasi pestynä
8 rkl vinegretteä
Merisuolaa ja mustapipppuria myllystä
Sekoita ainekset kulhossa ja nauti sellaisenaan alkuruoaksi tai muun ruoan lisukkeena. Lisukkeeksi tämä salaatti sopii käytännössä ihan joka aterialle, aina aamiaisesta lounaan ja päivällisen kautta iltapalan kanssa tarjottuna!
Oma juttu on tekemistä, josta sytyt uudelleen ja uudelleen ja jonka koet merkitykselliseksi. Se on sydämesi puheen sekä omien intohimojesi ja arvojesi mukaista tekemistä, jossa saat syvimmät lahjasi käyttöön. Se on intohimo- tai unelmatyösi, miten ikinä sitä haluatkaan kutsua.
Oma juttu voi olla myös intensiivinen harrastus tai vapaaehtoistyötä. Työn merkitystä ei kuitenkaan pidä vähätellä, vietämmehän aikuisina sen parissa valtaosan valveillaoloajastamme.
Elämä jää vajaaksi, jos työtään pitää vain urana tai tärkeänä siksi, mitä sen avulla saa. Vielä surullisemmin ovat asiat, jos työtään häpeää, kuten myös monet tekevät.
Kirjailija, valmentaja ja intohimoyrittäjä Eija Hinkkala kannustaa kirjassaan Sinä olet enemmän – Palavalla sydämellä kohti omaa juttua luottamaan sydämesi puheeseen sekä omien arvojen ja intohimojen ohjaukseen. Kun luovut mielen rajoittavista uskomuksista, opit tekemään viisaammin, tietoisemmin, yksinkertaisemmin ja vähemmän. Kirjan voit kuunnella omasta äänikirjapalvelustasi. Eijalta on juuri ilmestynyt myös uusi kirja Muuta asenteesi, muuta elämäsi.
”Olen oppinut luottamaan siihen, että sydämen puhe on aina puolellani ja tahtoo minulle hyvää. Järjen puheen tahdosta en ole aina yhtä vakuuttunut, sillä ego työntää nenäänsä vähän turhan paljon sen asioihin”, kertoo Eija, joka on elämänsä aikaa tehnyt monta rohkeaa hyppyä tuntemattomaan.
Ensimmäisen ison elämänmuutoksensa Eija teki nelikymppisenä siirtyessään hammaslääkäristä laulajaksi.
”Oloni oli muutosrytäkän jälkeen niin vapaa, kuplivan kepeä ja onnellinen, että kopsautin kenkieni kannat juhlallisesti yhteen ja lupasin itselleni isoon ääneen, etten enää koskaan tekisi mitään, mikä tuntuisi kiviltä vatsassa. Olo oli onnellinen siitä huolimatta, että seisoin tumput suorina turvattoman tuntemattoman edessä. Sittemmin olen seisonut useammankin kerran uusien alkujen ja tekemisten edessä”, kuvailee Eija.
Tässä Eijan 5 askelta kohti omaa juttua:
1. Opettele pysähtymään ja kuuntelemaan sydämesi puhetta valintojesi edessä. Anna sydämen kertoa, mitä todella haluat, sillä sydämen puhe on rakkaudellisen rohkeuden puhetta. Kun valitset rakkaudesta käsin, et valitse koskaan väärin. Omaehtoiset valinnat, joista kannat vastuun, tuovat sinulle riemullisen sisäisen vapauden tunteen.
2. Kirjaa ylös sydämesi puheen mukainen visio omasta jutustasi. Tee alustava, mutta hyvin joustava suunnitelma siitä, miten, milloin ja keiden kanssa lähdet unelmaasi toteuttamaan. Pilko visio pienempiin tavoitteisiin, jotka ovat samalla tekoja, joita sinun tulee tehdä.
Jos et vielä tiedä mikä oma juttusi on, aloita vaikka listaamalla tekemisiä, jotka tuovat sinulle iloa, tai joista voisit olla kiinnostunut. Listaa sumeilematta myös moninaisia vahvuuksiasi, joiden hyödyntämisestä olisi iloa itsellesi sekä muille. Kokeile myös käytännössä mahdollisimman monia asioita. Ainakin sellaisia, jotka voisivat olla oikean suuntaisia. Voit yllättyä.
3. Anna itsellesi lupa innostua, sillä innostus saa aikaan muutosta ja ihmeitä. Kun innostut jostain asiasta enemmänkin, laita itsesi likoon ja näe sen eteen vaivaa. Palava Intohimo syntyy alkuinnostuksen, vaivannäön ja niitä seuraavan kehittymisen tuloksena. Intohimo onkin yksi suurimmista supervoimista, joita sinulla on. Kun koet juttuusi intohimoa, ei kukaan eikä mikään voi horjuttaa sinua omalta tieltäsi.
4. Opettele hyödyntämään mielesi mieletöntä voimaa. Ainoat todelliset esteet löytyvät nimittäin omasta mielestäsi. Samaisesta mielestä löytyvät myös kaikki ne voimat, joiden avulla voit tehdä elämästäsi itsesi näköistä. On tärkeää myös keventää mielen turhaa taakkaa ja keskittää voimavarat myönteisen asenteen vahvistamiseen, joka onkin oman juttusi toteuttamisen ehdoton ässä.
5. Ryhdy nyt. Tee tekoja. Sinun ei tarvitse olla valmis ja varma, kaiken osaava ja tietävä, täydellinen eikä edes rohkea. Voit ryhtyä epävarmana, tietämättömänä ja keskeneräisenä. Jos et tiedä, mistä aloittaa, aloita jostakin. Muista myös, että omaan juttuun johtaa monta tietä. Jos yksi käy liian kuoppaiseksi tai johtaa umpikujaan, voit valita toisen. Nauti matkastasi, kiitä itseäsi ja matkakumppaneitasi.
Sinä olet hyvä, riittävä ja rakastettava juuri sellaisena kuin olet. Sinussa ei ole mitään väärää. Et myöskään tarvitse mitään lisää, sillä sinussa on jo kaikki.
Saatat kuitenkin tarvita rohkeutta nähdä tuo kaikki ENEMMÄN itsessäsi: kauneutesi, voimasi, kykysi ja viisautesi. Nähdä, tuoda valoon ja antaa kaikkien muidenkin nähdä.
Sinulla on tuosta enemmästä ehkä jokin aavistuksenkaltainen aistimus, mikä voi ilmetä esimerkiksi epämääräisenä tyytymättömyyden tunteena tai kaipuuna, jolle ei oikein löydy järkevää perustetta. Kaikki on hyvin, mutta ei kuitenkaan.
Sinussa on mahdollisuuksia, joista et ehkä uskalla edes unta nähdä. Vielä. Ja jos näetkin, et tiedä, miten saisit nuo mahdollisuudet käyttöösi.
Sinussa on potentiaalia, jonka valoon tuomisesta olisi suurta iloa sekä itsellesi että kanssakulkijoillesi. Potentiaalia, joka tekee elämästäsi intohimoisempaa ja merkityksellisempää ja joka saa energiasi virtaamaan vahvana ja vapaana.
Saatat kieltää tuon kaiken ja kertoa itsellesi ”en ole ansainnut, en pysty, en kykene, en osaa”. Rajoittavia uskomuksia, jotka liittyvät minäkäsitykseesi. Minäkäsitykseen, joka on vain mielesi luomaa harhaa. Sinua ja mahdollisuuksia pienentävää harhaa.
Toisin kuin ehkä ajattelet, ei unelmiesi todeksi elämistä ja menestystäsi määrittele myöskään akateeminen koulutus, muodolliset pätevyydet, todistukset, ansiomerkit eivätkä diplomit, joilla kyvykkyyttämme valitettavasti vieläkin isoin osin mitataan.
Onnellisuutesi ja menestyksesi, mitä ikinä sinulle tarkoittaakaan, on sen sijaan sydämesi puheen, siitä kumpuavan rohkeutesi, asenteesi sekä minäkäsityksesi sanelemaa.
Saatat tarvita rohkaisua ollaksesi sitä, mitä sinun on tarkoitus olla ja tehdäksesi sitä, mitä sinun on tarkoitus tehdä. Jotta loistat valoasi kauas ja kauan. Jotta olet enemmän.
Mitä enemmän nukkumista ja unen laatua on tutkittu, sitä selvemmäksi on osoittautunut se, kuinka tärkeä asia palauttava uni on terveydellemme ja hyvinvoinnillemme. Silti kovin moni joko nipistää omista yöunistaan kiireiden ja muiden huomioitavien asioiden vuoksi. Tai sitten joku toinen haluaisi kyllä nukkua, mutta uni ei vain tule – stressi, huolet ja kivut ehkäpä tyypillisimpinä syinä unihaasteille.
Hermostomme tarvitsee sekä stressiä että palautumista, se on luotu toimimaan tällä tavoin.
Päiväsaikaan meidän kuuluukin olla sympaattisessa aktiivisuudessa, jotta pystyisimme hoitamaan meille kuuluvia asioita, kuten työtä tai opiskelua. Pienet rentoutumishetket ovat silti suositeltavia myös päiväsaikaan tehtyinä. Iltaisin, mikäli tämä sykli toimii normaalisti, hermostomme päästää vähitellen irti sympaattisesta toiminnasta ja ”laskeutuu” parasympaattiseen, palauttavaan hermoston toimintaan. Parasympaattisessa vaiheessa koemme väsymystä ja raukeutta, ja pian alkaakin uni jo tulla silmään.
Mutta miksi näin ei useinkaan tapahdu, vaikka olisimmekin tuossa väsymyksen tilassa?
Mikäli olemme eläneet jo pidempään kehoa, mieltä ja hermostoa kuormittavasti, elämäntapamme ja kokemamme tunnejumit ovat alkaneet vähitellen syödä voimavarojamme. Näin on käynyt, jos olemme jääneet liian pitkäksi ajaksi enemmän sympaattisen hermoston aktiivisuuteen.
Esimerkiksi usean vuorokauden kestävissä sykevälivaihtelumittauksissa voidaan havaita se, että vaikka koehenkilö kokisi nukkuvansa, silti stressihormonit voivat jyllätä kehossa unenkin aikana, eli aivot ja keho eivät pääse lainkaan palauttavaan tilaan, mikä kuuluisi tapahtua. Tämä onkin usein syynä siihen, miksi myös havahdumme kesken unta hereille, täysin virkistyneinä, kenties jo valmiiksi työ- tai muita akuutteja asioita ajatellen.
Mikäli kärsimme uniongelmista, on tärkeää oppia tunnistamaan sekä kehossa tapahtuvat hermostollisten tilojen muutokset että se, miten oma ajattelumme ja niistä seuraavat tunnereaktiomme voivat vaikuttaa unen saantiin. Stressi tyypillisesti turruttaa kehoa, emmekä jonkin ajan päästä enää tunnista sitä jatkuvaa jännittyneisyyttä ja ylivireyttä, jossa elämme päivästä toiseen.
Unettomuuden yksi haaste on myös ennakoiva pelko, pettymys ja turhautuminen siitä, miksi en taaskaan saanut kunnolla nukutuksi. Nämä ajatus- ja tunnekehät voivat muodostua vähitellen itseään toteuttavaksi ennusteeksi, eli ne eivät helpota unensaantia, päinvastoin.
Olisiko sinun mahdollista rakentaa itsellesi toimivampi ja voimauttavampi ajatus- ja tunnekehä helpottamaan nukahtamista?
Olen rakentanut Hetki hyvälle unelle -koti-workshopin, jossa pääset rentoutusharjoituksen avulla tutustumaan sekä kehoosi ja sen kykyyn päästää irti liiasta jännityksestä, että omiin ajatus- ja uskomuskehiisi pohdintatehtävän muodossa. Saat tulostettavan materiaalin, jossa on pohdintatehtävän lisäksi muita pieniä vinkkejä sekä myös kirjalliset ohjeet kyseiseen rentoutusharjoitukseen.
Tämän kokonaisuuden läpikäynti kestää noin tunnin. Sen jälkeen suosittelen harjoittelemaan erityisesti äänitteen muodossa olevaa rentoutusta päivittäin, vähintään kahden viikon ajan, jotta opit erittelemään jännityksen ja rentouden aistimuksia kehossasi sekä rentouttamaan kehoasi lempeällä tavalla silloin, kun sen tarve on.
Tämän Hetki hyvälle unelle -koti-workshopin hinta on vain 9,90 euroa. Löydät tiedot TÄSTÄ LINKISTÄ!
Tervellisempää elämää ei luoda tiukoilla rajoituksilla, vähemmällä ruuan määrällä tai rääkkäävillä treeneillä . Terveellisyys ja hyvinvointi syntyvät paremmasta ravinnosta, terveellisistä tavoista ja itsenä rakastamisesta💛
Kuormittavat tilanteet herättävät monenlaisia ajatuksia ja tunteita, mutta niiden ilmaiseminen ei aina ole helppoa. Monet kantavatkin sisällään ajatusten ja tunteiden kuormaa. Se saattaa tuntua kehossa ja mielessä painolastina. Aina ihminen ei itsekään huomaa, mitä kaikkea mukana kulkee.
Salailu ja piilottelu ovat fyysistä työtä, joka tuottaa stressiä. Kun alkaa purkaa sisäistä kuormaansa, olo kevenee.
Intuitiivinen kirjoittaminen voi auttaa lieventämään stressiä. Intuitiivinen kirjoittaminen on vapaata, virtaavaa kirjoittamista, jossa käytetään virikkeenä teemoja ja kysymyksiä. Intuitiivisen kirjoittamisen avulla voit käsitellä menneitä tai meneillään olevia tapahtumia sekä purkaa tunteita, joita koet tai joita et ehkä ole uskaltanut kohdata.
Kun elämä tuntuu kuormittavalta, kokeile tätä harjoitusta:
Ota muistikirja ja kynä, ja varaa noin 10–15 minuuttia aikaa. Valitse kysymys, josta lähdet liikkeelle. Sulje silmäsi ja hengitä syvään. Tunne, miltä tuntuu olla läsnä kehossasi, ole siinä minuutti tai pari. Sen jälkeen voit alkaa kirjoittaa. Anna kysymyksen viedä.
Kirjoita pysähtymättä. Unohda kielioppi, lauserakenteet, tekstin jäsentäminen ja oikeinkirjoitus. Anna tekstin tulla.
Ihan ensin
Millaiset ajatukset ja tunteet haluavat purkautua sisältäsi?
Millaisten tilanteiden ja päätösten äärellä olet?
Missä olet elämässäsi menossa?
Elämän merkkien äärellä
Millaisia asioita elämässäsi on viime aikoina tapahtunut?
Jos elämä olisi yrittänyt viestittää sinulle jotakin, mitä se olisi ollut?
Millaisiin kysymyksiin tai teemoihin törmäät toistuvasti?
Älä pyri jäsenneltyyn prosessiin, jossa pitäisi vastata kysymyksiin järjestelmällisesti. Vastausten sijaan voi nousta esiin muutakin, kuten uusia kysymyksiä. Anna kaiken tulla pintaan. Luota siihen, että kaikki, mitä tapahtuu, on oikein.
Ole rehellinen. Kirjoitat itsellesi, et kenellekään muulle. Pidä huoli, ettei kukaan ei pääse käsiksi muistikirjaasi, jotta voit paljastaa paperille kaiken. Kirjoita ajattelematta, ja opettele huomaamaan, milloin yrität suodattaa tekstiäsi. Jos et ole varma, kysy itseltäsi, mikä on minulle oikeasti totta juuri nyt, ja kirjoita siitä.
Älä yritä kuulostaa kauniin draamaelokuvan kertojalta. Intuitiivisesti kirjoitettu teksti ei välttämättä ole kovin runollista, päinvastoin. Sisältä voi nousta tunteita, joita et hyväksy. Tällöin tullaan olennaisiin kohtiin: Miksi en pidä tästä ajatuksesta? Miksi en saisi tuntea näin? Tunteiden ilmaiseminen voi vaatia opettelua.
Päästä irti odotuksista. Mikään kirjoittamisen aikana tapahtuva kokemus ei ole parempi tai huonompi kuin toinen. Suhtaudu tekstiin hyväksyvästi. Kirjoittamasi tekstin laadulla ja muodolla ei ole merkitystä – olennaista on se, mitä mielessäsi tapahtuu kirjoittamisen aikana ja sen tuloksena.
Voit toistaa harjoitusta tarpeen mukaan, esimerkiksi aamulla ensimmäiseksi tai illalla viimeiseksi. Joku voi kokea kirjoittamisen helpottavan vaikutuksen jo muutaman minuutin kirjoittamisen jälkeen, joku toinen saattaa järkeillä viikkoja tai kuukausia, ennen kuin uskaltaa antautua tuntemiselle.
Tutkimusten mukaan kirjoittaminen saattaa ensin nostaa vaikeita tunteita esiin, mutta pitkällä tähtäimellä se voi lisätä hyvinvointia merkittävästi. Intuitiivisen kirjoittamisen myötä tulet paremmin tietoiseksi siitä, mitä mielessäsi liikkuu. Tämä antaa myös pohjan ajatusmallien muuttamiselle.
