Tukahdutettu viha voi uuvuttaa – miten raivo voi auttaa tunnistamaan omat rajat?

Moni meistä on oppinut pelkäämään vihaa. Se yhdistetään hallinnan menettämiseen, riitelyyn ja siihen, että jostakusta tulee ”vaikea”. Kilteiksi tai reippaiksi kasvatetut oppivat varhain, että viha on tunne, joka täytyy niellä, peittää tai muuntaa joksikin hyväksyttävämmäksi. Vaikkapa suruksi, ymmärtämiseksi, hiljaisuudeksi tai yliyrittämiseksi.

Tukahdutettu viha ei kuitenkaan häviä yhtään minnekään. Se kytee pinnan alla, kääntyy sisäänpäin, polttaa karrelle. Psykologisesti tukahtuvasta vihasta voi sisäänpäin kääntyneenä tulla masennusta, apatiaa, itseinhoa, pettymystä ja katkeruutta. Nielty viha voi oireilla uupumisena, kyynisyytenä, ja tunteena siitä, että jotain on koko ajan vinossa, mutta siihen ei voi vaikuttaa.

Pyhä raivo on aggressiota ja perimmäisesti elämänvoimaamme. Siinä itsessään ei ole mitään ”pahaa” tai  ”väärää”, kyse on siitä mitä sille teemme. Me kertakaikkiaan tarvitsemme raivoamme, kaikki, kiltit sekä reippaat. Tarvitsemme sitä piirtämään rajamme, puolustamaan arvojamme, tekemään elämänmuutoksia, irtoamaan haitallisista ihmissuhteista tai työpaikoista.

Rakentavasti kanavoituna aggressio puoltaa elämänmuutoksiasi:

  • ”Ei käy”,  silloin, kun rajasi on ylitetty
  • ”Nyt riittää”, kun arvojasi on poljettu
  • se osoittaa sinulle, missä olet venynyt aivan liikaa ja minkä täytyy muuttua

Pyhä raivo on parhaimmillaan ”muutosagenttisi”, tarvitset sitä luopuaksesi jostain, mikä ei enää toimi ja valitaksesi elämääsi jotain toimivampaa.

Ja kyllä, viha ja raivo haavoittavat, satuttavat tai kääntyvät väkivallaksi, jollet ota raivoasi rakentavaan käyttöösi. Se kihisee hampaittesi välistä passiivis-aggressiivisuutena, jollet tietoisesti opettele valjastamaan sitä palvelukseesi.

Raivon alla on aina ohitetut, kuulematta jääneet tarpeet ja toiveet. Joko jonkun toisen toimesta (parisuhteessa, perheessä, töissä) tai omasta toimesta omien tarpeittesi laiminlyöntinä. Pyhä raivo osoittaa ohitettuihin rajoihisi, tarpeisiisi tai arvoihisi. Et ole ollut totta, itsellesi tai jollekulle. Pyhä raivo pyytää: kuuntele minua, ota minut todesta, ethän ohita enää.

Aina raivo ei löydä sanoja, mutta pääset sen kanssa kosketuksiin myös kehollisesti. Kerron Lupa olla enemmän – Matkalla omaan voimaan -kirjassa (Bazar/Hidasta Elämää, 2025), kuinka parikymppisenä tanssin opinnoissa aloin kehollisesti purkaa nieltyä raivoani. Se purkautui tansseissani, unissani ja kehoni hurjinakin reaktioina, kunnes aloin kuunnella sen alla olevia tarpeitani vahvemmin ja sanoittaa niitä.

Kirjan kylkeen luodut Lupa olla enemmän- kortit tukevat omaan voimaan astumista, ja uskallusta myös niihin pimeämpiin paikkoihin. Päivän kortti kutsuu tunnistamaan oman PYHÄN RAIVON. Mitä olet ohittanut ja mitä ei voi ohittaa enää? Kortit omaan voimaasi astumisen tueksi saat päivän korttia klikkaamalla.

Satuttava parisuhde voi muuttua valtataisteluksi – miten alistamisen ja vastustamisen kierre syntyy?

Satuttavissa suhteissa pelataan valtapeliä

Työni luonteesta ja kirjoittamieni kirjojen luonteesta johtuen tapaan paljon niitä, joita on ihmissuhteissaan satutettu sekä lapsena että aikuisena. Usein nämä linkittyvät yhteen: jos lapsena on satutettu, on vaikeampi vastustaa satuttavia ihmisiä aikuisena. Erityisesti tämä näkyy parisuhteissa.

Todella yleistä suomalaisissa parisuhteissa on valtataisteluasetelma. Niissä ihmissuhteissa, joissa tuo asetelma on, voidaan tosi huonosti. Usein valtataistelu on tiedostamatonta. Hyvin tavallista on, että suhteessa toinen pyrkii alistamaan ja toinen, joka pyrkii taistelemaan alistamista vastaan. Erityisen selkeästi tämä näkyy suhteessa narsistisia piirteitä omaavan ihmisen kanssa.

Uhri vedetään mukaan taisteluun, jota ei voi voittaa

Narsistisissa suhteissa edellä kuvattu kuvio on aina olemassa: narsistinen ihminen yrittää saada toisen pihtiotteeseen niin, että toisen oma tahto hiipuu hiljalleen voimakkaamman tahdon alla. Suhteen alkuvaiheessa narsistinen ihminen antaa ymmärtää muuta, mutta valtapelitaipumus tulee kyllä näkyviin jossain vaiheessa.

Narsistinen ihminen asettuu toista vastaan viimeistään riita- tai ristiriitatilanteissa. Hänelle ihmissuhde on alistamisen, voittamisen ja häviämisen eläimellinen henkiinjäämistaistelu. Siinä taistelussa narsisti käyttää todella rajuja aseita.

Narsistisessa riitapyörityksessä yritys puhua normaaleista parisuhteen asioista on mahdotonta. Narsistinen ihminen ei ymmärrä sellaisia sanoja kuin yhteistyö, yhdessä rakentaminen tai yhdenvertaisuus. Narsistisessa kierossa silmänkääntötemppuilussa uhri on lopulta aina vastuussa – ihan kaikesta.

Narsisti kääntää jokaisen toisen sanan ylösalaisin ja takertuu asioihin sellaisella tahdilla, ettei vastapuoli ehdi tehdä muuta kuin yrittää selittää jotain ja torjua henkisiä palleapotkuja. Narsistinen ihminen käy käsiksi toisen persoonaan ja kehoon tavoilla, joilla on yksi päämäärä: toisen heikentäminen ja voittaminen. Yksi narsistinen voitto on se, että hän saa toisen pyytämään anteeksi ja alistumaan.

Kun narsistinen raivo ja kostonhimo on päällä, sitä seinää ei riko mikään. Kylmyys ja julmuus saattavat olla todella kammottavia. Naamio tipahtaa raivokohtauksen saaneen narsistisen ihmisen kasvoilta ja paljastaa kasvot, joita ei meinaa uskoa sen ihmisen kasvoiksi, jotka kohtelevat kauniisti.

Säätilat vaihtelevat ja sekoittavat uhrin pään

Narsistista raivokohtausta saattaa seurata rakkauspommitus, joka vapauttaa uhrin pyörityksestä ja tuottaa valtavasti mielihyvää. Yhtenä hetkenä narsistille on hullu ja idiootti ja vaikka mitä ja seuraavassa hetkessä sielunkumppani ja maailman ihanin.

Suhteessa vaihtelevat siis lämmin etelämeren tuuli ja kylmä pohjoistuuli. Säävaihtelut tekevät niin huonoa, että siinä murtuu itsetunto, oma voima ja kyky nähdä selkeästi. Narsisti vihaa sitäkin, että toinen alkaa heikentyä. Ensin hän inhoaa toisen tahtoa ja voimaa ja sitten tämän heikkoutta.

Ja uhri kyselee: mikä on totta ja mikä ei? Ja jää suhteeseen, koska totuuteen liittyvä vastaus on saamatta ja arvoitus ratkaisematta. Oikeasti noissa suhteissa ei ole mitään ratkaistavaa. Ne ovat tuollaisia alusta loppuun asti, vaikka moni kyseleekin vuosikausia: voiko narsistinen ihminen muuttua?

Ei voi. On ihan turhaa yrittää ”voittaa” eli saada narsistista ihmistä ymmärtämään ja kasvamaan.

Näitä teemoja olen pohtinut kirjoissani Toivon kirja narsistin haavoittamalle ja Ylivastuullisten naisten valtakunta.

Mitä jatkuva väsymys voi kertoa terveydestäsi? – Lääkäri vastaa

Mainosyhteistyössä lääkäriasema Terwe. Kirjoittaja: yleislääkäri Elias Kiviranta

Väsymys on yksi yleisimpiä syitä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Kyseessä on niin sanottu yleisoire, eli oire jota voi selittää laaja kirjo erilaisia syitä terveydentilassa ja ympäristötekijöissä.

Syyt väsymykselle vaihtelevat hyvin lievistä (huonosti nukuttu yö) välittömästi henkeä uhkaaviin (Addisonin taudin kriisi). Helpottavaa on, että lievemmät syyt väsymykselle ovat monin verroin yleisempiä kuin vakavammat syyt.

Mitä muita oireita on väsymyksen lisäksi?

Koska väsymys voi johtua niin monesta asiasta, lääkäriä kiinnostaa, millaisia muita oireita väsymyksen yhteydessä esiintyy. Nämä väsymykseen liittyvät oireet auttavat paremmin ohjaamaan ajatuksia oikeaan suuntaan.

Ruuhkavuosia elävällä nuorehkolla ja muutoin oireettomalla äidillä tai isällä oireet liittyvät useimmiten työ- ja perhe-elämän hektisyydestä johtuvaan uupumukseen. Jos taas päälle 70-vuotiaalla seniorikansalaisella on väsymystä, ja sen lisäksi merkittävää tahatonta painonlaskua ja verta ulosteen seassa, soivat hälytyskellot lääkärin pään sisällä lujaa.

Minkälaisia syitä väsymykselle voi olla?

Ensimmäisenä kannattaa kysyä itseltään, minkälainen on oma elämäntilanne tällä hetkellä. Jos päivät ovat täynnä velvollisuuksia ja tulipalojen sammuttelua, eikä aikaa palautumiselle ja omalle ajalle ole, löytynevät syyt väsymykselle ja ratkaisut asialle lääketieteen ulkopuolelta.

Myös ikääntymiseen liittyvä vähittäinen rasituksensietokyvyn lasku ja palautumisen hidastuminen kuuluvat valitettavasti asioihin, joissa lääketieteen vaikutuskeinot ovat varsin rajalliset. Siitä huolimatta voi olla perusteltua ainakin kertaalleen katsoa, ettei verikokeissa löydy jotain ilmeistä, joka väsymystä voisi selittää. Ei ole mitenkään tavatonta, että kokeissa on sattumalöydöksenä vaikkapa anemia, joka ei (vielä) muilla tavoin oireile. Tavallisella, kohtuuhintaisella verikoepaketilla päästään jo pitkälle.

Jos väsymykseen liittyy muitakin selkeitä oireita, kannattaa asiaa lähteä selvittelemään hieman tarkemmin. Jos väsymyksen lisäksi tuntuu, että hiuksia lähtee runsaasti päästä, jatkuvasti paleltaa ja painoa kertyy vyötärölle epätavallisen helposti, voi syy löytyä kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Jos väsymyksen lisäksi pitää ravata koko ajan vessassa, ja siitä huolimatta janottaa, voi kyseessä olla diabetes. Jos taas aamulla särkee päätä ja kumppani on huolissaan kuorsaamisesta ja hengityskatkoksista, on uniapnean mahdollisuus pidettävä mielessä.

Väsymys yhdistettynä merkittävään, tahattomaan painon putoamiseen on hälyttävä oireyhdistelmä, jonka syy pitää aina tutkia tarkemmin.

Väsymyksen syitä voi selvittää myös ilman lääkärin lähetettä:

Jos haluat selvittää ja poissulkea laajasti väsymyksen syitä kuten anemian, sokeriaineenvaihdunnan häiriön, raudanpuutteen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan:

👉 Väsyneen tutkimuspaketti -10% eli hintaan 80,91€ (normaalihinta 89,90€)Koodilla: hidas26

Jos haluat selvittää rauta-arvojasi, tämä testipaketti sisältää kolme kappaletta rautavarastojen riittävyyttä heijastavia laboratoriokokeita:

👉 Rautavarastot -10% eli hintaan 44,91€ (normaalihinta 49,90€)Koodilla: hidas26

💙 Terwe on täysin kotimainen, lääkäreiden perustama konttilääkäriasema, joka tarjoaa laadukkaita palveluita epätavallisen edulliseen hintaan.

Miia Moisiolle Mielen valovoima -palkinto

Tietokirjailija, terapeutti ja pappi Miia Moisio palkittiin Mielen valovoima -hyvinvointikirjallisuuspalkinnolla Hidasta elämää -festivaaleilla Ruovedellä 14.6.2026. Vinhan kirjakauppa ja Hidasta elämää -media jakavat vuosittain palkinnon kirjailijalle, joka on teoksillaan vaikuttanut merkittävällä tavalla suomalaisten hyvinvointiin.

Palkintoraati perustelee Miian valintaa seuraavasti:

”Haluamme kiittää Miia sinua siitä, että olet järjestelmällisesti ja suurella sydämellä osallistunut suomalaisten mielen hyvinvoinnin parantamiseen. Kannat kunnioituksella ammattitaitoasi, mutta suurin lahjasi, jonka olet antanut jokaiselle meille, ei ole tieto vaan ihmisyys.

Tällaisena aikana kun tietoa on helposti ja paljon saatavilla, on erityisen arvokasta saada lukea sinun tekstejäsi ja kirjojasi, joissa on läsnä ihminen niin syviä juuria myöden, että yksikään tiedollinen oivallus ei yletä sinne saakka. Sinä et jaa vain tietoa vaan jaat ihmisyyden kokemusta, joka tuntuu oivallisessa kielenkäytössäsi mutta myös siinä lämmössä, jota on ladattu rivien väliin.

Miia, sinulla on poikkeuksellinen kyky kohdata toinen ihminen tekstiesi kautta. Olet kohdannut syvällisesti myös ne puolet itsessäsi, joita moni ei uskalla katsoa. Kiitos, että näytät valoa ja luot rohkeutta katsoa siihen suuntaan.”

Miia Moisio on pitkäaikaisin Hidasta elämää -sivuston kirjoittaja. Hän aloitti blogin vuonna 2011 ja on kirjoittanut säännöllisesti yli 15 vuoden ajan. Hidasta elämää -kirjaperheessä on julkaistu kuusi Miian tietokirjaa:

  • Toivon kirja masennuksesta (Otava, 2018)
  • Lupa surra (Otava, 2019)
  • Häpeästä valoon (Otava 2021)
  • Masennus ja tunnelukot (Otava, 2022)
  • Toivon kirja narsistin haavoittamalle (Bazar, 2024)
  • Ylivastuullisten naisten valtakunta (Bazar, 2026)

Mielen valovoima -palkinnon valitsee toimikunta, johon kuuluvat Hidasta elämää – hyvinvointimedian perustajat Sanna Wikström ja Pequ Nieminen sekä Suomen vanhimman kirjakaupan omistaja Pasi Vainio ja tuottaja Kati Pihkanen.

Palkintona Miia Moisiolle luovutettiin puinen Levonpuu®, arvopohjainen design-jalusta, joka kutsuu läsnäoloon ja rauhaan.

Ensimmäisen Mielen valovoima -tunnustuksen sai Tommy Hellsten vuonna 2025. Seuraavan kerran tunnustus jaetaan neljänsillä Hidasta elämää -festivaaleilla 18.-20.6.2027.

Kuva: Roosa Järventausta

Miten käsitellä pettymystä? Itsemyötätunto auttaa rauhoittamaan kehoa ja mieltä


Pettymys ei tunnu vain mielessä. Se tuntuu myös kehossa. Iso pettymys tuntuu täyttävän koko ihmisen. Sydän hakkaa. Rintaa puristaa. Uni katoaa. Ajatukset kiertävät samaa kehää. Kehossa on levoton, jännittynyt olo, vaikka mitään varsinaista vaaraa ei enää ole.

Itsekritiikki voi lisätä sisäistä kuormitusta

Tuossa tilanteessa on helppo reagoida pettymykseen tavalla, joka lisää kuormitusta entisestään. Sisäinen puhe muuttuu armottomaksi: “Miten saatoin mokata näin?”, “Enkö koskaan opi?”. Sisäinen ääni syyttää siitä, ettei onnistunut.

Ajattelemme helposti, että ankaruus ja vaativuus auttavat nousemaan takaisin jaloilleen nopeammin. Todellisuudessa käy usein päinvastoin. Sisäinen piiska voi pitää hermoston hälytystilassa juuri silloin, kun se eniten tarvitsisi rauhoittumista ja turvaa.

Pettymys voi aktivoida hermoston hälytystilan

Pettymys voi näyttäytyä hermostolle uhkatilanteena. Aivomme eivät tee juurikaan eroa fyysisen ja psyykkisen uhan välillä. Siksi epäonnistuminen, torjutuksi tuleminen tai tärkeän asian menettäminen voi aktivoida kehossa saman stressijärjestelmän kuin vaaratilanne. Hermosto siirtyy taistele, pakene tai jäädy -tilaan.

Jokainen reagoi pettymykseen omalla selviytymistavallaan

Joku alkaa yliyrittää ja suorittaa entistä kovemmin. Toinen vetäytyy, lamaantuu tai välttelee kaikkea, mikä muistuttaa pettymyksestä. Moni jää pyörittämään tapahtunutta mielessään uudelleen ja uudelleen yrittäen löytää kohdan, jossa meni väärin.

Kyse on yrityksestä selviytyä. Jatkuva itsekritiikki kuitenkin kertoo hermostolle, ettei vaara ole vielä ohi. Jokainen omaa arvoa kyseenalaistava ajatus voi ylläpitää sisäistä hälytystilaa ja silloin palautuminen vaikeutuu.

Itsemyötätunto auttaa rauhoittamaan hermostoa

Itsemyötätuntoinen asenne auttaa noissa hetkissä säätelemään hermostoa. Itsemyötätunto on kykyä suhtautua itseensä rakentavasti silloin, kun elämä satuttaa.

Se voi olla esimerkiksi sitä, että pysähtyy hetkeksi ja antaa lempeää huomiota omalle kokemukselleen. Tunnistaa, että tapahtunut tuntuu pahalta. Ei vähättele kokemustaan tai dramatisoi sitä. Kohtaa rehellisesti ja lempeästi oman kokemuksensa juuri sellaisena kuin se on.

Itsemyötätunto ei ole luovuttamista

Itsemyötätunto ymmärretään joskus väärin. Sen ajatellaan olevan itsensä säälimistä, liian vähään tyytymistä tai tavoitteista luopumista. Moni voi tunnistaa itsessään ajatuksen: “Jos en vaadi itseltäni paljon, en saa mitään aikaan.”

Tutkimusten mukaan itsemyötätunto vähentää stressiä ja auttaa hermostoa palautumaan kuormituksesta. Lempeä suhtautuminen itseen tukee vagushermon toimintaa ja lisää kehon turvan kokemusta. Stressihormonien määrä laskee ja kehon rauhoittava järjestelmä saa tilaa aktivoitua.

Itsemyötätunto ei ole vain ajattelutapa. Se on myös biologinen viesti keholle: “Olet turvassa.”

Vaativa ihminen tarvitsee itsemyötätuntoa erityisen paljon

Vaativa ihminen tarvitsee itsemyötätuntoa erityisen paljon. Vaativuus voi tuoda tuloksia, mutta jatkuva sisäinen painostus kuluttaa. Ongelmaksi vaativuus muuttuu silloin, kun oma arvo alkaa riippua onnistumisista. Silloin pettymys ei tunnu vain pettymykseltä. Se tuntuu helposti myös riittämättömyydeltä.

Juuri silloin itsemyötätunto on tärkeää. Se ei vie vaikeuksia pois, mutta se auttaa suhtautumaan niihin rakentavammin.

Pettymyksen hetkellä tärkein kysymys ei ehkä ole: “Miten korjaan tämän mahdollisimman nopeasti?” vaan: “Miten voisin olla itseni puolella myös nyt?”

Suoraan puhuminen ei ole sama asia kuin töykeys

Suoraan puhuminen vaatii tunnerohkeutta. Monet meistä ovat kuitenkin arkoja ottamaan hankalia asioita ja tunteita puheeksi. Arkuutemme saattaa kummuta esimerkiksi siitä, että suoraan puhuminen mielletään usein töykeän käytöksen kanssa yhdeksi ja samaksi asiaksi, jota ne eivät suinkaan ole.

Tunnerohkea suoraan puhuminen on kuuntelevaa, ystävällistä ja kunnioittavaa. Samalla kuitenkin lempeän lujaa, omista arvoista, innostuksen kohteista ja tilasta kiinnipitämistä ja viestimistä.

Suoraan puhuminen on rohkeutta kertoa mielipiteensä silloinkin, kun se on enemmistöstä eriävä ja saattaa kohdata vastustusta tai kun se saattaa aiheuttaa muissa epämiellyttäviä tunteita ja reaktioita.

Huonosti käyttäytyvä sen sijaan syytää mielensä kompostin muiden kasvoille ylemmyydestä käsin.

Tökerö töksäyttely, vihapuhe ja painostus eivät ole suoraan puhumista. Eivät myöskään toisten syyttely, tuomitseminen, nimittely tai tahallinen loukkaaminen. Aivan kaikkien ajatustensa julkituominenkaan ei ole hyvänlaista suoraan puhumista, on tilanteita, joissa on viisasta jättää ”oma totuus” vain omaksi tiedokseen.

Koska emme osaa lukea toistemme ajatuksia, vaikka usein erehdymme niin luulemaan, on tärkeää ilmaista selkeästi, mitä ajattelemme, toivomme ja odotamme. Koska kuitenkin varsin usein varomme vaikeista asioista ja tunteista suoraan puhumista, käärimme sanottavamme silkkipaperiin, ettei syntyisi eripuraa ja ettei toinen vain pahoittaisi mieltään. Pelkäämme epämiellyttäviä tunteita, joita oletamme suoraan puhumisen aiheuttavan itsellemme ja muille. Eihän meistä kukaan halua hankalan ihmisen mainetta.

Yksi syy varovaisuuteen voi olla sekin, että emme ole saaneet suoraan puhumisen mallia kotoamme, perheessä on vallinnut puhumattomuuden kulttuuri, jossa hankalat puheenaiheet ja tunteet on vaiettu olemattomiin. Ehkä meillä on myös muutaman suoraan puhumisen yrityksen seurauksista epäonnisia kokemuksia.

Suoraan puhumisen välttely tuo puheeseemme kuitenkin sellaista kiertelyä, kaartelua ja tulisilla hiilillä tanssahtelua, ettei siitä ota usein mainittu Erkkikään selvää. Ilmaan jää leijumaan ihmetys, onko toisen oudossa selittelyssä kenties haudattuna jokin piiloagenda, joka pitäisi osata ymmärtää. Ja tottahan usein niin onkin.

Jaarittelu ja asian ytimen kiertely saattaa myös olla keino paeta omaa vastuuta. Kun toinen sitten yrittää ymmärtää ja tulkita jaaritteluamme, on helppo vedota siihen, että enhän minä niin sanonut.

Jos toisen tarkoitusperiä joutuu arvailemaan, niitä joutuu myös epäilemään. Keskinäinen luottamus syntyy vain avoimen ja selkeän suoraan puhumisen kautta.

Suoraan puhumisen välttely saattaa johtaa myös hymistelevään teeskentelyyn, kun tulee tunne, että jotain olisi nyt kuitenkin hyvä sanoa. Sanomatta jättäminen saattaa olla sellaisessa tilanteessa parempi vaihtoehto, sillä teeskentely on epärehellisyyttä ja epäaito hymistely on usein vaivaannuttavaa.

Tunnerohkeus ja suoraan puhuminen edellyttävät tunneturvallista ihmissuhdetta; parisuhdetta, ystävyyssuhdetta tai työporukkaa. Tosin erityisen tunnerohkea ihminen uskaltaa puhua suoraan hankalistakin asioista myös tunneturvattomassa suhteessa.

Jos toinen ihminen on reaktioissaan arvaamaton tai kontrolloiva, on melko luonnollista, että alamme miettiä tarkkaan, mitä, miten ja milloin sanomme. Löydämme itsemme selittelemästä sanomisiamme tai jätämme asioita sanomatta suojellaksemme itseämme epäoikeudenmukaisilta syytöksiltä. Pahimmillaan olemme sanomistemme kanssa koko ajan varpaillamme, kunnes koittaa päivä, ettei meillä ole enää mitään sanottavaa.

Rehellinen, hyväntahtoinen ja yhdenarvoisuudelle perustuva suoraan puhuminen kannattaa, vaikka se joskus kirpaisee vastaanottajaa, ja miksipä ei sanojaakin. Suoraan puhuminen luo tunneturvaa, lisää luottamusta ja syventää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Mitä rohkeammin otamme esiin hankalia asioita, sen syvemmäksi keskinäinen turvallisuuden tunne muodostuu. Mitä tärkeämpi ihmissuhde, sen tärkeämpiä tunnerohkeus ja tunneturva suhteessa ovat.


Voit lukea tunnerohkeudesta ja tunneturvasta lisää kirjastani täältä

Elin tietämättäni hälytystilassa vuosikymmeniä – enkä osannut levätä

Elämäni sähköjäniksenä

Elin vuosikymmeniä kuin sähköjänis – valppaana ja valmiina reagoimaan pieneenkin vaaran merkkiin. Sydän hakkasi, lihakset olivat jännittyneet ja mieli levoton. Pelkäsin jatkuvasti, että jotain pahaa tapahtuisi: vuokra nousisi, koira sairastuisi tai puoliso jättäisi. Suoritin elämää. Minun oli vaikea pysähtyä, koska pysähtyessäni ahdistus nousi pintaan. Niinpä suunnittelin, huolehdin ja suoritin.

 

Totumme ylivireään hermostoon

Pitkään jatkunut stressi, traumaattiset kokemukset, krooninen kipu tai turvattomuus voivat pitää hermoston jatkuvassa hälytystilassa. Kun hermosto käy ylikierroksilla vuodesta toiseen, siitä voi tulla niin tuttu olotila, ettei ihminen enää huomaa sitä. Moni asiakkaani kuvaa eläneensä koko elämänsä hermostuneena, huolestuneena ja ahdistuneena kykenemättä olemaan läsnä tässä hetkessä. Lepääminen tuntuu vaikealta, joskus jopa pelottavalta.

 

Miltä levollinen olo tuntuu?

Tunnistan tämän myös omasta elämästäni. Lapsuuteni vaikeat kokemukset, krooninen kipu ja myöhemmät kuormittavat elämäntilanteet pitivät hermostoni vuosien ajan ylivireänä. Jälkikäteen ajatellen kaikkein surullisinta on ehkä se, etten osannut levätä, koska en tiennyt, miltä levollinen olo tuntuu. En ymmärtänyt, että ihmisellä on oikeus myös rauhoittua, olla tässä hetkessä ja nauttia elämästä.

 

Trauma voi syntyä myös siitä mitä puuttuu

Trauma ei synny ainoastaan siitä, mitä ihmiselle tapahtuu. Joskus syviä jälkiä jättää myös se, mitä jää puuttumaan: turvallisuus, lohdutus, hyväksyntä ja tunne siitä, että tulee nähdyksi omana itsenään. Lapsi ei synny kyvyn kanssa rauhoittaa itseään, vaan oppii sen turvallisen aikuisen avulla. Kun lasta lohdutetaan, rauhoitetaan ja kannatellaan vaikeiden tunteiden keskellä, hänen hermostonsa oppii vähitellen säätelemään itseään. Tätä kutsutaan kanssasäätelyksi. Jos tämä tuki jää puutteelliseksi, hermosto voi jäädä kantamaan turvattomuutta vielä aikuisuudessakin.

 

Tämä hetki katoaa

Traumatisoitunut ihminen ei ole yhteydessä kehoonsa eikä käsillä olevaan hetkeen. Elämme menneisyyden peloissa tai tulevaisuuden kauhukuvissa ja kadotamme tämän hetken.

 

Toipumismatka

Oma matkani kohti toipumista alkoi reilut kymmenen vuotta sitten, kun aloitin Mind Body Bridging® -terapeuttiopinnot. Valmistuin sertifioiduksi MBB-terapeutiksi vuonna 2019. Opintojen aikana aloin ymmärtää mielen, kehon ja hermoston välistä yhteyttä aivan uudella tavalla. Mind-Body Bridging (MBB) on psykiatrian professori, psykiatri ja psykoanalyytikko Stanley H. Blockin kehittämä näyttöön perustuva terapeuttinen ja valmentava menetelmä. Siinä yhdistyvät mindfulness sekä kognitiivisten terapioiden uusin tutkimustieto. Menetelmä on käytännönläheinen ja usein varsin tehokas lyhytterapian muoto.

 

Neuletakin lempeä kosketus

Muistan edelleen hetken, jolloin huomasin tietoisesti, miten ihan pehmeältä neuletakki tuntui ihoani vasten. Se kuulostaa pieneltä asialta, mutta minulle se oli suuri oivallus. Ymmärsin, miten vähän olin ollut yhteydessä siihen, mitä kehossani tapahtui.

 

Opimme rauhoittamaan itsemme

Kun opimme tunnistamaan omia vireystilojamme ja harjoittelemme hermostomme rauhoittamista, aivoihin muodostuu uusia hermoyhteyksiä. Näiden uusien hermoyhteyksien turvin osaamme rauhoittaa itsemme myös silloin kun elämässämme tapahtuu jotain erityisen kuormittavaa.

 

Vaikka yhteys omaan kehoon olisi katkennut jo lapsuudessa, se voidaan rakentaa uudelleen.

-Tiedän sen, koska olen itse kulkenut tuota tietä askel askeleelta.

Loma alkaa, kun annat itsellesi luvan olla tekemättä

Mikä sinun lomastasi tekisi hyvän ja leppoisan – saatat epäillä, onko sellainen loma edes mahdollista kaiken lomakiireen keskellä? Vai voisiko lomalla vihdoin olla mahdollisuus tehdä asioita, jotka tuovat iloa, merkityksellisyyttä, lepoa, palautumista ja rauhaa elämään ja elää hetki elämää, jota oikeasti haluaa elää? Miten unohtaa työminä ja päästää irti huoliajatuksista, suorittamisesta ja monitouhotuksesta?

Kiire ja syyllisyyden tunne voivat estää rentoutumasta

Lomallakin päivät saattavat täyttyä kiireen tunnusta, keskittymiskyvyn hajaantumisesta ja monitouhotuksesta: pitäisi tehdä sitä ja tätä, pestä ikkunoita, luututa lattioita ja siirtää talvikamppeet kellariin.

Lopulta syyllisyys tekemättömistä töistä tai kotiaskareista saattaa painaa lomallakin mieltä, esimerkkinä itselläni: ikkunat saattavat tänäkin vuonna jäädä pesemättä. Ja jos vaikka jäävätkin pesemättä, niin silloin harjoitan näkökulman vaihtamisen taitoa, kannattaa harjoitella, ja ajattelen kuten arkkitehti Alvar Aalto: valo siivilöityy kauniimmin pölyisten ikkunoiden läpi, valo on silloin paljon pehmeämpää ja miellyttävämpää.

Loma on mahdollisuus ottaa aikaa itselle

Kesälomalla on vihdoin mahdollista unohtaa työminä ja hartioita lysyyn painavat suorittamispaineet ja huoliajatukset. Kesäloma on mahdollisuus palata perusasioiden ja itselle merkityksellisten asioiden äärelle ja ennen kaikkea ottaa aikaa itselle. Oman mielen ja kehon leppoistaminen, lepuuttaminen ja rauhoittaminen eivät välttämättä tapahdu käden käänteessä ja niistä on talven aikana saattanut hyvinkin poisoppia.

Seuraavassa muutamia ajatuksia viettää oma loma itselle sopivalla ja hyvällä tavalla. Ihan alkuun haluan korostaa, että oma loma ja loman viettäminen on jokaisen oma henkilökohtainen asia tai ainakin toivoisin, että näin olisi.

Itselläni loma muodostuu lyhyemmistä ja pidemmistä pätkistä pitkin kesää. Merkityksellistä minulle lomalla on oma kiireetön aika ja mielipuuhat, kuten luonnossa retkeily, kasvimaalla puuhastelu, pitkät pyörälenkit ja tanssileirille meno. Tärkeintä on jättää työasiat ja muut itseä kuormittavat asiat mielen tuolle puolen, rentoutua ja nauttia hetkestä, pysähtyä ja palauttaa mieleen ja kehoon läsnäolon taito ja tuntu.

Palautuminen on mielestä ja kehosta huolehtimista

Kesäloma on toivottavasti meidän kaikkien kohdalla joka tapauksessa riittävän palautumisen aikaa. Leppoisa loma kun edistää hyvinvointia, toimintakykyä ja mielen toimintaedellytyksiä eli joustavaa mieltä. Lyhyestäkin lomasta on aina hyötyä. Palautuminen loman aikana tarkoittaa sitä, että ihmisen henkinen ja fyysinen jaksaminen palautuu kuormitusta ja kiireen tuntua edeltävälle tasolle.

Palautumista on oiva hetki harjoitella lomalla, siitä on sitten hyötyä myöhemminkin vaikka ilahduttamalla itseään ihan joka päivä. Sen ei tarvitse olla mitään suureellista, jollekin se on ihan jätski tai lukuhetki puistossa viltin päällä pihalla. Palautuminen ei tietenkään tarkoita pelkästään lepoa ja loikoilua vaan myös kaikkea mieleistä ja mukavaa tekemistä ja puuhastelua. Palautuminen tarkoittaa oikeastaan sitä, että ihminen pitää huolta oman mielensä ja kehonsa toimintaedellytyksistä itselleen sopivalla tavalla.

Erityisasiantuntija Anniina Virtanen Työterveyslaitokselta jäsentää palautumisen kuuden eri kokemuksen avulla, jotka kaikki edistävät hyvinvointia. Nämä ovat: työstä irrottautuminen, rentoutuminen, omaehtoisuus, taidon hallinta, merkityksellisyys ja yhteenkuuluvuus.

Palautumista edistävä irrottautuminen tarkoittaa Virtasen mukaan, että ihminen jättää työtä koskevat asiat pois mielestään. Tätä tukee se ajatus, että jos jollekin asialle ei voi tehdä lomalla mitään, sitä ei kannata jäädä murehtimaan.
Rentoutuminen tarkoittaa vaikka maiseman ihastelua retkellä, musiikin kuuntelua, käsitöitä, saunomista tai hyvän kirjan lukemista sohvan nurkassa rauhassa, sanalla sanoen läsnäoloa hetkessä itselle mielekkäällä tavalla.
Omaehtoisuus on ajan ottamista itselle ja niiden asioiden tekemistä, joista itse nauttii. Se voi tarkoittaa myös jostain vierailusta tai vieraiden vastaanottamisesta kieltäytymistä, jos omat voimavarat eivät siihen riitä.
Taidon hallinta palautumisen tarkoituksessa merkitsee vaikka sitä, että päätät vihdoin ottaa omaa aikaa ja mennä vaikka öljyvärimaalauskurssille. Näin palautumisen, voimavarat ja hyvän elämän kannalta myös onnistumisen kokemukset lisääntyvät!
Merkityksellisyys palautumisen mallissa tarkoittaa Virtasen mukaan, että ihminen tekee asioita, jotka ovat hänelle itselleen merkityksellisia. Ne voivat hyvin vaatia ponnisteluja ja lisätä myös toisten hyvinvointia, mutta tärkeintä on, että niistä saa samalla itselleen hyvää mieltä ja hyvinvointia, hyvänä esimerkkinä vapaaehtoistyö.
Yhteenkuuluvuus palautumisen kannalta tarkoittaa, että sinulla on aikaa ja otat aikaan oman mielesi ja rajojesi mukaan läheisille ja merkityksellisille ihmissuhteille.

Hyvän loman 3 vaihetta

Lomalla on myönteinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin palautumisen kautta. Pidäthän siis huolta riittävästä palautumisesta. Myös pienillä palautumisen hetkillä on merkitystä. Ajattelen itse, että hyvällä lomalla on oikeastaan kolme vaihetta:

1. havaitseminen: loma on alkanut ja sen hahmottaminen, mitä tarvitsen palautuakseni,
2. aikomus: mikä on minulle merkityksellistä nyt tänä kesälomana ja miten lomani aion ja haluan viettää ja
3. keinot, miten toteutan käytännössä itselleni itseni näköisen, hyvän ja palauttavan loman ilman mitään ulkopuolisia paineita.

Lomalla on mahdollisuus tunnistaa ja kirkastaa omat ajatukset ja tunteet, elää nykyhetkessä, harjoitella itsemyötuntoa, vapauttaa aikaa omille arvoille ja merkityksellisille asioille.

Hyvää kesälomaa sinulle!


Artikkelikuva Elena Govolchenko / Pexels

Raudanpuute on helppo selvittää, mutta moni kärsii siitä turhaan

Mainosyhteistyössä lääkäriasema Terwe. Kirjoittaja: yleislääkäri Elias Kiviranta

Raudanpuute on yleistä, mutta onneksi tilanne on helppo selvittää verikokeilla. Huomioi raudan saanti erityisesti, jos olet kasvissyöjä, hedelmällisessä iässä oleva nainen, teini-ikäinen tai jos sinulla on jokin ravinteiden imeytymistä heikentävä suolistosairaus.

Rauta on elimistön toiminnalle välttämätön hivenaine. Sen keskeisin tehtävä on todennäköisesti kaikille tuttu: Rauta on osa hemoglobiinia, ja siten välttämätön osa hapen kuljetusketjua keuhkoista verenkierron mukana kaikkialle elimistöön.

Sen lisäksi raudalla on kuitenkin paljon muitakin tehtäviä. Se on osa myoglobiinia, joka on välttämätöntä lihasten toiminnalle, ja lisäksi se on tärkeä useiden erilaisten entsyymien toiminnalle.

Raudanpuutteen selkeimpiä oireita ovat mm väsymys, fyysisen rasituksensiedon heikkous, nopea sydämen syke ja ihon kalpeus. Lisäksi saattaa kehittyä ns. levottomien jalkojen oireyhtymä, joka häiritsee nukkumista. Raskauden aikana vakava raudanpuute on liitetty sikiön kasvun hidastumiseen.

Jos olet kasvissyöjä, huomioi tämä

Raudansaannin osalta sekasyöjät ovat kasvisruokailijoita paremmassa asemassa, sillä tärkeimpiä raudan lähteitä ovat erilaiset lihatuotteet (erityisesti erilaiset maksa- ja veriruuat). Lisäksi eläinkunnan tuotteista saatava rauta on tyypillisesti paremmin imeytyvässä hemimuodossa, kun taas kasvikunnan tuotteissa se on valtaosin huonommin imeytyvässä non-hemimuodossa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kasvisruokailijat olisivat tuomittuja krooniseen raudanpuutteeseen, vaan heidän täytyy vain miettiä hieman tarkemmin miten koostavat ruokavalionsa.

Kasvikunnan tuotteista esimerkiksi linssit sisältävät runsaasti rautaa, ja myös täysjyväriisi on erinomainen raudan lähde. Erityisesti non-hemiraudan imeytymistä voi tehostaa nauttimalla samanaikaisesti runsaasti C-vitamiinia sisältäviä tuotteita.

Raudan imeytymistä haittaavia, ja siten vältettäviä tuotteita ovat kalsium (maitotuotteet), fenolit (kahvi ja tee), soijaproteiini sekä fytaatit (leseet). Ideaalitilanteessa kannattaisi siis rautavarastojen täydentämisen näkökulmasta nauttia yhdellä aterialla linssejä appelsiinimehun kanssa, ja jättää jälkiruokakahvit ja soijatuotteet päivän toiselle aterialle.

Suurin osa raudasta ei imeydy

Valitettava tosiasia on, että rauta imeytyy suolistosta varsin heikosti – paremmin imeytyvästä hemimuodostakin vain noin 25% läpäisee suolen seinämän, ja non-hemiraudan osalta imeytyvä osuus on vielä huonompi. Raudanpuute onkin varsin yleistä.

Yleisintä raudanpuute on hedelmällisessä iässä olevilla naisilla, jotka menettävät verta (ja siten myös rautaa) joka kuukausi. Jopa 20% naisista kärsii jossain vaiheessa elämäänsä raudanpuutteesta. Myös teini-ikäiset ovat tavallista alttiimpia raudanpuutteelle, koska rautaa kuluu runsain mitoin murrosiän nopean kasvun vaiheessa. Muita raudanpuutteen syitä ovat mm. imeytymistä häiritsevät suolistosairaudet ja iäkkäämmillä ihmisillä suolistoverenvuodot erilaisista syistä.

Raudanpuute selviää helposti verikokeilla

Raudanpuutteen diagnosointi on onneksi helppoa ja halpaa. Tyypillisesti otetaan perusverenkuva mahdollisen anemian ja sen vakavuuden määrittämiseksi ja sen lisäksi ferritiini, joka kuvastaa rautavarastojen tasoja. Koska ferritiini saattaa olla suurentunut esimerkiksi tulehduksellisissa tiloissa, otetaan usein myös transferriini tarkemman arvion saamiseksi.

On hyvä huomata, että aiemmin raudanpuutteen rajana pidetty ferritiiniarvo 15µg/l eli enää pidä paikkaansa, vaan nykyisen konsensuksen mukaan raudanpuutteena pidetään tasoa 30µg/l. Takavuosina siis moni raudanpuutteesta kärsinyt ei välttämättä saanut tarvitsemaansa hoitoa, koska raudanpuutteen kriteerit oli määritelty liian tiukoiksi.

Rauta-arvot voi selvittää helposti ilman lähetettä

Jos haluat selvittää rauta-arvosi, voit tehdä sen helposti ilman lääkärin lähetettä. Tämä testipaketti sisältää kolme kappaletta rautavarastojen riittävyyttä heijastavia laboratoriokokeita:

👉 Rautavarastot -10% eli hintaan 44,91€ (normaalihinta 49,90€)Koodilla: hidas26

Jos haluat selvittää ja poissulkea laajasti väsymyksen syitä kuten anemian, sokeriaineenvaihdunnan häiriön, raudanpuutteen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan:

👉 Väsyneen tutkimuspaketti -10% eli hintaan 80,91€ (normaalihinta 89,90€)Koodilla: hidas26

💙 Terwe on täysin kotimainen, lääkäreiden perustama konttilääkäriasema, joka tarjoaa laadukkaita palveluita epätavallisen edulliseen hintaan.

ADHD ja suuret tunteet: Kun pienikin vastoinkäyminen tuntuu koko kehossa

ADHD:sta puhuttaessa huomio menee usein keskittymiseen, muistamiseen tai arjen hallintaan. Monelle kaikkein raskain osa ei kuitenkaan ole unohtelu tai tavaroiden katoaminen, vaan tunteet.

Se, miten nopeasti ne syttyvät, miten voimakkaina ne tuntuvat ja miten vaikea niitä on saada rauhoittumaan. Pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua kehossa ja mielessä valtavan kokoisilta.  Ärsytys nousee sekunneissa. Pettymys tuntuu koko kehossa. Häpeä jää pyörimään mieleen vielä illallakin. Toisinaan myös ilo, innostus tai rakastuminen voivat tulla niin voimakkaina, että hermosto käy pitkään ylikierroksilla.

Tunteiden hallintaan haetaan usein nopeita ratkaisuja, mikä on ymmärrettävää. Tunteita yritetään vaientaa milloin alkoholilla, millon somea selaamalla. Myös vastaanotoelleni tullaan usein toivoen nopeaa reseptiä tunteiden kanssa selviämiseen. Mutta tunteiden hallinta ei yleensä rakennu yhdestä oivalluksesta tai täydellisestä metodista. Se rakentuu pienistä, toistuvista asioista, jotka auttavat mieltä pysymään tasapainossa päivästä toiseen.

Ja se voi olla turhauttavaa. ADHD-aivot rakastavat nopeita tuloksia. Mutta tunteiden säätelyn taidot opitaan rauhassa. Vähän samalla tavalla kuin lihaskunto: tuloksia ei huomaa yhden harjoituksen jälkeen, mutta kuukausien aikana ero voi olla suuri.

Usein tunteiden hallinta alkaa paljon arkisemmista asioista kuin ihmiset ajattelevat. Väsyneenä hermosto kuormittuu nopeammin. Nälkäisenä ärsyyntyminen lisääntyy. Jos päivän aikana ei ole ollut yhtään palauttavaa hetkeä, pienikin stressi iltapäivästä voi tuntua ylivoimaiselta. ADHD:ssä tämä korostuu, koska hermosto reagoi herkemmin sekä kuormitukseen että stressiin.

Siksi yksi tärkeimmistä taidoista ei ole tunteiden tukahduttaminen vaan niiden ennakointi. Jos tietää olevansa kuormittunut, voi yrittää hidastaa ennen kuin hermosto menee täysin ylikierroksille. Jos huomaa ärtyvänsä helposti iltapäivällä, voi kysyä itseltään hyvin yksinkertaisia kysymyksiä: Olenko syönyt? Olenko pitänyt taukoja? Voisinko jatkaa huomenna? Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ilman tätä askelta, tunteita on miltein mahdotonta hallita.

Moni ADHD-oireinen myös moittii itseään tunteistaan. Ajattelee olevansa liian herkkä, liian dramaattinen tai hankala. Todellisuudessa kyse ei ole heikkoudesta vaan siitä että hermosto reagoi tunteisiin nopeasti ja voimakkaasti. Se sama ominaisuus voi näkyä myös empaattisuutena, innostumisena, luovuutena ja kykynä eläytyä voimakkaasti asioihin.

Varsinkin kielteiset tunteet tuntuvat epämiellyttäviltä, ja on ymmärrettävää että niistä haluaisi vain eroon. Mutta tunteiden kanssa eläminen helpottuu usein juuri silloin, kun lakkaa taistelemasta niitä vastaan. Ne eivät ole käskyjä reagoida, eivätkä ne ole vaarallisia. Tunne menee kyllä ohi, vaikka se tuntuukin vaikealta juuri sillä hetkellä.

Tässä vinkkejä arkeesi:

* syö säännöllisesti jotta verensokerisi pysyy tasaisena
* pidä päivän aikana pieniä palautumishetkiä, vaikka vain muutama minuutti
* liiku tavalla, joka tuntuu hyvältä
* nuku niin säännöllisesti kuin elämäntilanne sallii
* huomaa kuormituksen merkit ajoissa ja vedä käsijarrusta
* puhu itsellesi hieman lempeämmin silloin, kun tunteet ovat suuria

Tunteiden säätely ei ole sitä, ettei enää koskaan hermostuisi tai itkisi. Se on enemmänkin sitä, että palautuu tilanteesta hieman nopeammin, ymmärtää itseään vähän paremmin ja löytää arkeen enemmän onnistumisia kuin raivostumisia.

💎 Katso myös Juulia Järvdiksen ADHD-supervoimakortit, jotka auttavat ADHD-piirteistä tunnistamaan omat vahvuutensa ja vahvistamaan niitä entisestään sekä helpottavat tyypillisiä haasteita.

Juulia Järvdike on psykologi ja tietokirjailija, joka työskentelee ADHD-teemojen parissa. Juulian työssä yhdistyvät psykologinen asiantuntemus, aivotutkimukseen pohjautuva ymmärrys sekä käytännönläheinen ote arjen haasteisiin. Juulialta on ilmestynyt ADHD-piirteisten toiminnallinen korttipakka ADHD-supervoimakortit sekä Saamaton perfektionisti ja ADHD:n viisi muuta paradoksia.

Luottamus vahvistuu, kun saa kokemusta siitä että toinen ei jätä, vaikka varjot välillä hyökyvät kehiin

Luottamusta ja turvaa ihmissuhteissa luo totuudellisuus. Ei se, että vene ei koskaan keiku. Pelkäämme herkästi, että kun paljastamme vaikeutemme tai nolon ja härön oloiset tunteemme, ajoittaisen lapsellisuutemme ja tarvitsevuutemme, meidät torjutaan ja hylätään. Luulemme, ettei meitä voi rakastaa tällaisenaan. Mutta haavoittuvuus on suurinta sydänvoimaa – sitä, mikä meidät yhdistää toisiin. Kun emme hyökkää, syytä, puolustele, selittele, kiertele, valehtele tai vähättele vaan kerromme, mitä oikeasti on meneillään, miltä tuntuu ja mitä ajattelemme toista syyttämättä tai häneltä mitään odottamatta tai vaatimatta, kutsumme toisen sydämeemme ja rakkauteen.

Totuudellisuus luo turvaa, ei estä sitä

Luottamus ei synny siitä, että vaikeista asioista vaietaan vaan siitä, että kaikkea kuumottavaakin uskalletaan käsitellä yhdessä. Suurin osa meistä suomalaisista kantaa puhumattomuuden pitkää varjoa ja on oppinut turvattoman kiintymystyylin: pidetään mölyt mahassa, miellytetään, ahdistutaan tai vetäydytään ihmissuhteissa, suoritetaan, koetetaan kelvata ja podetaan riittämättömyyttä. Turvaton kiintymys luo ihmissuhteissa ristiriitoja, satuttavia kehiä ja etäisyyttä. Kiintymystyyli on kuitenkin opittu malli – ja nyt aikuisena kiintymystään voi oppia turvallistamaan, ja suhteita voi lähentää ja rakkaudellistaa huikeasti.

 

 

Yhteys löytyy, kun oppii kohtaamaan pelkonasa ja avaamaan suunsa. En tunne ketään, joka ei olisi kokenut huikeaa voimaantumista ja mielenrauhan lisääntymistä ja hyvien suhteiden syventymistä uskallettuaan rajaamaan. Kun oppii pois ainaisesta miellyttämisestä ja itsensä sivuuttamisesta ja alkaakin kertoa tosista tunteistaan, itsearvostus kasvaa.

Puhuminen saa pelottaa ja jännittää – ja senkin voi oppia sanoittamaan, että kuumottaa puhua, koska pelkää että jää yksin tai tulee torjutuksi

Koska emme yleensä saaneet sisäisyyden jakamiseen mallia vaan piti olla kiltti, reipas ja huomaamaton, tai ei ainakaan kiukustua tai kovasti itkeskellä, emme ole oppineet puhumaan tunteistamme ja siitä, mikä on ristiriitaista ja vaikeaa. Luulemme, että nuo fiilikset ovat onnemme tiellä, vaikka niistä puhuminen usein on juurikin tie onneen. Kun varjot ja vaikeat jutut pääsevät ihmissuhteen syliin, ne voivat eheytyä. Olennaista on oppia myös omaa tunnesäätelyä ja haluta itse kasvaa – aikuiseen ihmissuhteeseen ei kuulu omien varjojen sälyttäminen toisen päälle.

Nyt aikuisena saa onneksi opetella turvallisten ihmissuhteiden kommunikaatiotaitoja. Ja jos tahtoo välttää etääntymisen, kalkkeutumisen, epävarmuuden, epäluottamuksen, riittämättömyyden, piinaavan mustasukkaisuuden, ei-vastavuoroisuuden, miellyttämisen ja itsensä nielemisen sekä hylätyksi tulemisen ja menettämisen pelon, Sydänpuheen opettelu on suorastaan välttämätöntä.

Kuva: Unsplash


Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Erityisherkän itsetunto ei vahvistu kovettumalla – se vahvistuu, kun herkkyys ei enää tunnu vialta

Teetin muutama vuosi sitten kyselytutkimuksen erityisherkkien asiakkaitteni keskuudessa. Kyselyyn vastasi 129 herkkää ihmistä. Aineistosta nousi esiin selkeitä teemoja, joista yksi oli alentunut itsetunto.

Itsetunto on pohjimmiltaan kokemus omasta arvosta ja hyväksyttävyydestä. Se rakentuu sekä omista onnistumisen kokemuksista että siitä, miten koemme muiden suhtautuvan meihin. Halusin pohtia tätä teemaa erityisherkkyyden näkökulmasta, sillä monet erityisherkän ihmisen ominaisuudet altistavat juuri sellaisille kokemuksille, jotka voivat horjuttaa itsetuntoa, jollei ympäristö tue ja arvosta herkkyyttä. Mitä nämä kokemukset sitten ovat?

Kokemus siitä, että minussa on jotain liikaa

Moni erityisherkkä kasvaa ympäristössä, jossa hän kuulee toistuvasti joko suoraan tai rivien välistä, että hän on liian herkkä, ottaa asiat liian raskaasti ja reagoi turhan voimakkaasti. Kun sama viesti toistuu vuosia, herkkyys alkaa näyttäytyä omissa silmissä virheenä. Tällöin herkkä ihminen ei enää pohdi miksi reagoi tietyllä tavalla, vaan miettii ”Mikä minussa on vikana?” Tämä vaikuttaa väistämättä kokemukseen omasta arvosta.

Jatkuva sosiaalinen peilaaminen

Itsetunto rakentuu osittain sen varaan, millaisena uskomme muiden meidät näkevän. Monet erityisherkät ovat poikkeuksellisen taitavia lukemaan ympäristöään.Tämä on lahja, mutta ilman vahvaa suhdetta itseen siitä voi tulla haaste. Jos jatkuvasti tarkkailee ja pohtii mitä muut ajattelevat, ovatko muut tyytyväisiä, loukkaantuiko joku tai hyväksytäänkö minut sellaisena kuin olen, tällöin oma arvo alkaa rakentua ulkoisen palautteen varaan.

Erilaisuuden kokemus

Erityisherkkä lapsi tai nuori huomaa usein hyvin varhain olevansa erilainen. Tämä tulee esille todella usein keskusteluissa herkkien asiakkaitteni kanssa. Synnynnäisesti herkkä tarvitsee enemmän palautumista, kokee asiat syvemmin, väsyy nopeammin kuormitukseen ja pohtii asioita enemmän. Jos ympäristö arvostaa nopeutta, tehokkuutta ja kovuutta, erilaisuudesta voi tulla häpeän ja riittämättömyyden lähde. Herkkyys ei ole ongelma, mutta siitä tulee sellainen jollei sitä kohdata arvostavasti.

Toistuva ylikuormittuminen

Tämä näkyi selvästi kyselyssäni. Monet erityisherkät elävät vuosia kapasiteettinsa äärirajoilla. Kun ihminen on jatkuvasti kuormittunut, hän tekee helposti virheellisen johtopäätöksen: ”En pärjää.” Todellinen ongelma ei kuitenkaan ole kyvykkyyden puute, vaan se, että hermosto on jatkuvasti ylikuormittunut.

Rajojen puuttuminen

Moni erityisherkkä oppii hakemaan hyväksyntää miellyttämällä muita ja silloin hän alkaa helposti ohittaa omat tarpeensa. Aluksi seurauksena on väsymys, mutta pidemmällä aikavälillä luottamus itseen heikkenee. Miksi? Koska muita miellyttäessään lähettää itselleen jatkuvasti viestin: ”Muiden tarpeet ovat tärkeämpiä kuin minun.” Itsetunto rakentuu aina myös siitä, miten itse kohtelemme itseämme.

Miten suhdetta itseen voi alkaa vahvistaa?

Moni ajattelee, että itsetunto vahvistuu ajattelemalla itsestään positiivisemmin. Tätä myönteisen ajattelun mantraa kuulee paljon itsensä kehittämisen kentällä. Olen sitä mieltä että se on kukkua. Väkinäinen positiivinen ajattelu ei tee meistä onnellisempia.

Tutkimustieto viittaa siihen, että itsetunto liittyy sekä kokemukseen omasta arvosta, että kokemukseen omasta kyvykkyydestä. Siksi muutos tapahtuu yleensä käytännön kokemusten kautta. Esimerkki omasta elämästä: tekemällä pelottavia asioita silläkin riskillä että nolaan itseni, olen saanut roimasti lisää itseluottamusta.

Tässä vinkkejä itseluottamuksen vahvistamiseen:

1. Lopeta herkkyyden ”korjaaminen”

Moni erityisherkkä käyttää valtavasti energiaa yrittäessään olla vähemmän herkkä. Parempi vaihtoehto, kuin pyrkiä muuttamaan itseään, on miettiä: ”Miten opin toimimaan tämän ominaisuuden kanssa?”

2. Harjoittele ottamaan omat tarpeesi todesta

Itsetunto ei synny vain ajatuksista. Se syntyy kokemuksista. Joka kerta kun:

  • pidät rajan
  • pyydät tarvitsemaasi
  • lepäät hyvissä ajoin
  • sanot ei

lähetät hermostollesi viestin: ”Minä olen tärkeä.”

3. Erota arvo ja suoritus toisistaan

Tämä on erityisen tärkeää naisille. Monet ovat oppineet ansaitsemaan hyväksyntää auttamalla, huolehtimalla, suorittamalla ja kannattelemalla muita. Silloin oma arvo alkaa riippua siitä, mitä tekee. Vahvempi itsetunto syntyy siitä, kun ihminen alkaa vahvistaa ajatusta: ”Minulla on arvoa myös silloin, kun en tuota mitään tai auta ketään.”

4. Rakenna suhdetta omaan kokemukseesi

Erityisherkkä on usein hyvin tietoinen muiden kokemuksista ja peilaa itseään muihin. Moni kyseenalaistaa itseään ja pohtii voiko luottaa siihen, mitä itse kokee. Ryhdy siis harjoittelemaan itsesi kuuntelua:

  • Mitä minä tunnen?
  • Mitä minä tarvitsen?
  • Mitä minä ajattelen tästä?

Ei mitä muut ajattelevat, vaan mitä sinä ajattelet.

Erityisherkän itsetunto ei yleensä vahvistu tulemalla vähemmän herkäksi. Se vahvistuu, kun lakkaa pitämästä herkkyyttään todisteena siitä, että itsessä on jotain väärää. Itsestä huolehtimisen ja käytännön tekojen kautta alkaa vähitellen rakentua kokemus omasta arvosta, hyväksyttävyydestä ja luottamuksesta itseen.

Suvilta ilmestyneet herkän itsetuntoa tukevat kortit ja kirjat löydät TÄSTÄ.


Jos kaipaat tukea herkkyyteesi, ota rohkeasti yhteyttä suvi@suvibowellan.com

10€ OSTOSRAHAA etukoodilla OSTOSRAHA10 (yli 45€ tilauksiin) 
PUOTIIN
close-image
KORTTIPAKAT OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image
PÄÄSIÄISETU: MATKAHUOLLON TOIMITUSKULUT  3,90€
PUOTIIN
close-image
ILMAINEN toimitus Matkahuollolla yli 30€ tilauksiin 
PUOTIIN
close-image