Sivu 2 – Hidasta elämää

Parisuhteen haasteet: Miksi kumppanini ei ymmärrä minua? – 3 yleistä kysymystä pariterapiassa

Mitä pariterapiassa kysytään? Pariterapeutit vastaavat.

Hidasta elämää -asiantuntijat, pariterapeutit Eevi Vuoristo ja Marika Rosenborg, vastaavat yleisiin parisuhdetta koskeviin kysymyksiin.

Nämä kolme kysymystä toistuvat pariterapiavastaanotoilla.

1. Miksi kumppanini ei ymmärrä minua?

”Kokemus siitä, ettei tule ymmärretyksi, voi liittyä moneen asiaan. Usein tämä ongelma tulee vastaan kuitenkin, kun suhde on ollut olemassa jo jonkin aikaa ja mahdollinen rakastumiskokemus on muuttunut sitoutuneeseen, toivottavasti rakastavaan suhteeseen.

Vastaus kysymykseen löytyy vain ottamalla asia yhdessä puheeksi: Miksi minulla on tunne, ettei toinen ymmärrä minua? Todennäköisesti tähän liittyy myös havainto siitä, ettei itse ymmärrä toista. Joskus esteenä voi olla toisen tai omat blokit, defenssit tai myös erilainen kommunikaatio tyyli. Toimivaa kommunikaatiota ja toisen syvempää kuulemista voi onneksi myös harjoitella. Parisuhde on tunnesuhde: kun tarpeet tulevat täytetyiksi, on pari myös todennäköisesti tyytyväinen, jopa onnellinen suhteessaan.

Parisuhteessa olisi tärkeää vaalia kiinnostusta toisen ajatuksista, tunteista ja sisäisestä maailmasta. Me olemme itse vastuussa siitä, että kommunikoimme selkeästi ja pehmeästi, mutta siihen emme voi valitettavasti vaikuttaa, miten toinen meidät kuulee. Keskeistä siinä on vilpitön uteliaisuus toisesta ja ymmärrys että suhteessa on kaksi erilaista kokemusta, joiden ei tarvitse olla toisiaan vastaan.

Hyvään parisuhteeseen kuuluu siis uteliaisuus, avoimuus ja samaan aikaan turvallisuus. On helpompaa rakastaa, kun tarpeet ovat yhteisiä ja samanlaisia. Olemme korkeammalla rakkaustasolla silloin, kun pohdimme kysymystä: Rakastanko sinua silloinkin, kun en saa sinulta mitä haluan tai olenko valmis antamaan sinulle jotain, mikä ei ole itselleni tärkeää?”

2. Kuinka saada parisuhde toimimaan?

”Parisuhteen toimivuus on lopulta jokaiselle varsin henkilökohtainen asia: mitä suhteelta kaipaamme?

Parisuhde on tunnesuhde, jossa myös toivomme, että tunnetarpeemme voisivat täyttyä – ainakin pääsääntöisesti. Parisuhteen toimivuudessa tärkeintä on, että molemmat ottavat vastuuta omien tarpeiden ja tunteiden ilmaisemisesta.

Toimiva suhde kysyy avointa ja kunnioittavaa kommunikaatiota kummankin tarpeista sekä asennetta, että toimiva suhde on yhteinen luomus. Läheisyys ei ole mahdollista ilman avoimuutta, mutta aina ei ole helppo määritellä, mitä kaikkea avoimuus tarkoittaa.

Kaikissa parisuhteissa on erimielisyyksiä, ja on tärkeää hyväksyä, ettei niiden tarvitse olla este hyvälle suhteelle. Toisaalta on myös viiisasta erottaa erimielisyydet asioista, joiden varassa ei voi suhdetta jatkaa. Tärkeä kysymys on: Olenko minä sellainen kumppani, jonka toivoisin itselleni? Voinko hyväksyä sen, että erimielisyyden ei tarvitse tulla väliimme, vaan voimme vahvistaa tunneyhteyttä silloinkin, kun emme voi olla samaa mieltä?”

3. Mistä tietää, kannattaako suhdetta jatkaa?

”Tämä on iso kysymys, johon ei lopulta kukaan ulkopuolelta voi vastata. Tällaisia kysymyksiä voi kuitenkin pohtia:

Millaiseksi suhdedynamiikka saa sinut tuntemaan itsesi?
Uskotko, että teidän kummankin tarpeet voivat täyttyä suhteessa suurelta osan ajasta?
Onko suhteessa tilaa ja mahdollista kasvaa yhdessä?
Odotatko että jokin muuttuisi, että voisit voida suhteessa hyvin? Miten todennäköisenä pidät muutosta?
Mitä tunnet tässä kohtaa elämää, tämän ihmisen kanssa?
Koetko rakkautta, sitoutumista tai läheisyyttä? Jos et, niin tunnenko, että sinulla on vielä varaa vaikuttaa niihin vai oletteko liian kaukana jo toisistanne?

Jos olet kahden vaiheilla, kannattaa kokeilla keskustelua toisen kanssa esimerkiksi käyttämällä Parisuhteen keskustelukortteja, jotka voivat avata uudenlaisia keskusteluja ja ymmärrystä toisianne kohtaan. Jos ”keskustelukortti” on jo kokemuksesi mukaan käytetty, kannattaa harkita parisuhteen aikalisää tai pariterapiaa. Voi olla selkeyttävä kokemus jakaa ajatuksia ammattilaisen läsnäollessa. Se voi myös tarjota uudenlaisia tapoja tilanteen parantamiseen.

Kannattaa kuitenkin huomioida, että isoja päätöksiä ei kannata tehdä kriisin keskellä, mutta aina jos henkinen tai fyysinen terveys on vaarassa, on syytä suojautua. Kaikenlainen muukin väkivalta on huono merkki, jos siihen ei puututa se todennäköisesti toistuu.”

Eevi ja Marika ovat tehneet kolme Parisuhteen keskustelukortit -korttipakkaa, jotka auttavat keskustelemaan parisuhteen ydinkysymyksistä: Parisuhteen keskustelukortit 1 (teemat: mennyt, nykyisyys ja toiveet), Parisuhteen keskustelukortit 2 (teemat: sitoutuminen, avoimuus ja rakkauden teot) sekä Parisuhteen keskustelukortit – Läheisyys ja seksi.

ADHD-arjessa kuormitus on valtaisa, jos asiat yrittää pitää mielessä – Näin saan onnistumisen ja etenemisen tunteita listojen avulla

Olen Juliska Haapanen-Kallio, ikuinen taivaanrannan maalari varpaat savessa itseään ja ihmisyyttä etsimässä. Opetellut sekä luopumista että hyväksyntää, kuitannut monet kivut naurulla. Kohtaaminen hetkessä, yhdessä nauraminen, itkeminen ja joskus kiroaminen ovat sekä voima että elämän suola. Vahvasti elän todeksi, että kun tässä maailmassa huutaa apua, jostain löytyy se, joka juuri siinä kohdassa auttaa. Kokemusasiantuntiutta eläinlääkäriyden lisäksi äitiydestä, biologisesta lapsettomuudesta, ADHD:sta, häpeästä, vaihdevuosista, pitkästä parisuhteesta, kropasta joka pettää ja päästä joka brakaa.

Katselen tyhjän talouspaperihylsyn läpi elämääni. Mitä näen, näen selvästi. Muuta en sitten näekään. Askel, ääni, tuoksu – ja bim! Fokus on vaihtunut, edellinen kohde unohtunut ja samoin kuin sata edellistäkin. Keskeneräisiä projekteja kaikkialla, niin aloitettuja huippusuunnitelmia kuin unohtuneita arjen asioita. Sivusta katsoen varmasti aika kaoottista ja joskus saattaa tulla sama mieleen itsellenikin.

Listat arjen apuna

Arki on kuitenkin jotenkin handlattava ja projektit hoidettava. Kaikkea ei voi, eikä saa, mahdollisen elinkumppaninkaan vastuulle tuupata. Jos asiat koittaa pitää mielessä, on kuormitus valtaisa. Muistaminen kannattaakin ulkoistaa: kirjoitetut listat ja/tai talletetut äänitiedostot. Jonkin verran äänitän muistiinpanoja puhelimella myöhempää kirjoittamista varten. Puhelimen Keep-sovelluksessa on minulla pysyvämpiä listoja, kuten tarkasta viikoittain, kuukausittain tai vuosittain.

Viikottain-listalla ovat laskut, seuraavan viikon kalenterimerkintöjen tarkistus, lintujen siemenet, työpalaverien varaukset ja muutama muu juttu, kuukausittain vaikkapa hierojan varaus, vuosittain hammaslääkäri. Osa jutuista on pieniä ja tiheästi toistuvia, osa harvoin tapahtuvia, monet suurempien kokonaisuuksien osia, osa pakkopullaa, joillakin jutuilla on deadline, osa on pelkkiä ideoita joskus myöhemmin pyöriteltäväksi.

Itse käytän eniten arjessa ihan käsin kirjoitettuja muistiinpanoja ja listoja, joita kirjoitan vihkoon, joskus tyhjän kirjekuoren taakse tai pahimmillaan kämmenen sisäpinnalle. Olen yrittäjä, toimin asiantuntijatehtävissä, olen äiti, omistan useamman lajisia eläimiä, olen sivutoimisesti metsätalousyrittäjä. Minun päivässäni riittää siis listoja.

Tuntuu hyvältä saada asioita tehtyä

Listat ovat palkitsevia. On mukavaa saada merkata jokin asia tehdyksi. Listalle kannattaa pilkkoa asiat riittävän pieniksi, jotta saa onnistumisen tunnetta ja näkee, että jokin oikeasti etenee eikä huku pelkkään sekoiluun. Samoin tämä varmistaa, ettei jokin oleellinen juttu jää sitten kuitenkin pelkän muistin varaan. Kotoisa esimerkkini on pyykinpesu.

Meillä on kahdessa eri paikassa pyykkikone, ja toisessa niistä pesen vain koirien petejä ja työhaalareita. Jos listallani on pelkät pyykit, unohdan koiranpetit pestyinä koneeseen ja saatan sitten peseskellä niitä aika pahalle haisevina useita kertoja peräkkäisinä päivinä, kun en ole muistanut käydä ripustamassa kuivumaan. Listalla lukeekin siten myös koiranpetit pyykkien lisäksi.

Listojen siivous auttaa huomaamaan, mitä ei oikeasti tarvitse tehdä

Jos jokin asia roikkuu listalta seuraavalle vain eteenpäin siirrettävänä, kannattaa jossain vaiheessa miettiä, olisiko sille hyvä tehdä sama kuin niin ihanalle mutta kaapissa viisi vuotta lojuneelle vaatteelle: pois vaan! Joskus listalla roikkuvasta asiastakin on vaikea luopua, mutta välillä on tarpeen hyväksyä, että tämä asia ei ole lopultakaan minulle niin tärkeää, että saisin tätä tehtyä.

Välillä keskustelen puolisoni kanssa listojen sisällöstä. Priorisoimme yhdessä isompia projekteja. Tämä on erityisen tärkeää saadessani aivan mahtavan kuningataridean, joka tietysti pitäisi toteuttaa ihan heti. Puoliso toteaa, että hyvä idea, mutta tehdään ensin tämä ja tämä ja sitten mietitään uuden toteutusta.

Huomattavasti on edetty siitä, kun hän hammasta purren koitti saada päätökseen kaikki aloittamani projektit. Vinkiksi idearikkaiden ihmisten elämänkumppaneille: kaikkia ideoita ei kannata ottaa työn alle ihan yksillä puheilla, mutta niiden esittämisestä suuttuminen ei myöskään auta.

Vedä rajat ja arvosta itseäsi jyräämättä muita – Näin onnistut olemaan lempeän jämäkkä

Myös lempeä voi olla jämäkkä – nämäkään kaksi eivät poissulje toisiaan, eikä jämäkkyys ole synonyymi itsekkyydelle.

Jämäkkyydessä on kyse taitolajista, jota voi ja kannattaa harjoitella sekä kehittää. ”Jämäkkyystaitoihin liittyy kyky itsensä ilmaisemisesta ja omien toiveiden esille ottamisesta ystävällisesti, rakentavasti ja määrätietoisesti”, kirjoittaa Ronnie Grandell teoksessaan Itsemyötätunto.

Jämäkkyys on sekä itseä että toista kunnioittava tapa kommunikoida ja viestiä itseensä liittyvistä asioista, ilman että loukkaa muita tahallisesti. Jämäkkyys on vastuunottoa omasta elämästä ja rohkeutta seistä itsensä puolella.

Jämäkkyys ei tarkoita toisen jyräämistä, vaan se on vuorovaikutustapa, jolla otetaan huomioon molempien osapuolien tarpeet, toiveet ja tunteet. Se ei ole vuorovaikutustyylinä passiivinen eikä aggressiivinen, vaan enemmänkin rauhallisen vahva.

Jämäkkyys on taito, jota olen itse opetellut omasta tahdostani, mutta myös pakon sanelemana, kun on ollut pakko puolustaa omia oikeuksia ja rajoja. Jämäkkyyden perusarvona on ajatus, että itseä voi puolustaa lujan lempeästi, ilman aikomusta loukata toista ihmistä tai hänen rajojaan.

Omien rajojen tunnistaminen, niiden puolustaminen ja oman itsensä arvostaminen ovat kaikki olennainen osa jämäkkyyden harjoittelua. Jämäkkyys on vastuunottoa omasta elämästä ja rohkeutta seistä itsensä puolella.

Myös lempeä voi olla jämäkkä – nämäkään kaksi eivät poissulje toisiaan.

Miten puolustaa omia rajoja ja sanoa ei?

Yksi tärkeimmistä asioista jämäkkyydessä ja itsesi puolella olemisessa on oppia asettamaan terveitä rajoja, joiden tarkoituksena on suojella sinun hyvinvointiasi. Ne antavat selkeyttä, vapautta ja tilaa ympärillesi.

Koska omat lähtökohtani ovat uupumisen ja sairauksieni vuoksi sellaiset kuin ovat, rajoja on ihan pakko vetää ja niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, tai omat voimat loppuvat hyvin nopeasti.

Vielä joitain vuosia sitten minulta puuttui hyvinvointiani tukevat ja suojelevat rajat lähes kokonaan. Enemmän minulle merkitsi se, kuinka paljon sain aikaan, miten tehokas olin ja miltä minä sekä elämäni näyttivät ulospäin. Rajoja ei siis ole aina tehty rikottavaksi, vaan niitä tulee myös vaalia ja kunnioittaa. Joskus rajojen asettaminen on jopa tehokkuutta tuottavampaa.

Jämäkkyyteen kuuluu ein sanominen ja sen opettelu. Grandellin viisaita sanoja lainaten: ”Kun sanon ei jollekin, en sano ei pyytäjälle – ja samalla sanon kyllä, jollekin sillä hetkellä tärkeämmälle.” Ein sanomisen ei ole myöskään tarkoitus loukata, ja sen voi sanoa monella eri tavalla: empaattisesti kieltäytymällä, uudelleen järjestämällä tai kieltäytymisen syyn ilmoittamalla.

Ja muistathan, että vaikka kieltäydyt henkilön pyynnöstä, et torju pyytäjää ihmisenä. Et tuhoa toista sanomalla ei. Hän saattaa turhautua, pettyä tai suuttua, mutta ei tuhoutua. Eikä maailma kaadu. Muista kuitenkin olla jämäkkä kunnioittavasti ja myötätuntoisesti.

Kannattaa myös muistaa, että ne, jotka eivät pidä siitä että asetamme rajojamme, ovat todennäköisesti niitä, jotka ovat hyötyneet, kun rajoja ei ollut. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Itse usein pysähdyn tässä kohtaa pohtimaan, mitä hyvää tällaiset ihmiset tuovat elämääni ja olisiko heistä parempi ehkä päästä eroon tai ainakin ottaa etäisyyttä, vaikka se ensin tekisikin kipeää.

Itseni puolella olemisen ei pitäisi olla keneltäkään pois, vaan päinvastoin: kun minä huolehdin itsestäni, myös lähelläni olevat ihmiset saavat enemmän.

Itseä voi puolustaa lujan lempeästi, ilman aikomusta loukata toista ihmistä tai hänen rajojaan.

Miten jämäkkyyttä voi harjoitella?

Kun ensin mietit, suunnittelet ja harjoittelet jämäkkyyttä sekä ein sanomista etukäteen, sinun on helpompi olla itsesi puolella, kun todellinen tilanne osuu kohdalle. Tehdään pieni harjoitus. Pohdi ja vastaa mielessäsi tai pysähdy kirjoittamaan vastaukset.

Millaisessa tilanteessa haluaisit olla jämäkämpi?
Mitä siitä seuraa, jos et tee asialle mitään, eli et ole jämäkämpi?
Mikä estää sinua olemasta jämäkämpi?
Mitä voisit sanoa? Millä äänensävyllä?
Millaisen asennon otat? Miten lähestyt?
Miten rauhoitat itseäsi, jos tilanne alkaa ahdistaa?
Miten todennäköisenä näet, että onnistut ja miksi? Arvioi asteikolla 1–10.

Kun olet vastannut kysymyksiin, voit halutessasi rau hassa harjoitella tilannetta etukäteen esimerkiksi peilin edessä, mielikuvissa tai luotettavan henkilön kanssa.

Tämä on ote kirjastani Matka itsesi puolelle.

Puolisoni menetys näytti, mikä elämässä on aidosti tärkeää – Näin opin erottamaan tärkeät asiat turhista

Jos olisit kertonut minulle muutama vuosi sitten että rakkaan kuolema on kokemus joka opettaa ihmiselle jotain hyvin olennaista elämästä ja elossa olemisesta, en olisi uskonut.

Kesällä 2024 puolisoni Markus kuitenkin kuoli syöpään. Neljän ja puolen vuoden ajan kuljimme rohkeasti kohti kaikkea hyvää, syövästä huolimatta. Suurensimme hienoja ja hyviä hetkiä, menimme hetkeen sisään, maistelimme ja täytimme piripintaan elämän jonka yhdessä saimme. Teimme retkiä, kokeilimme ja koimme uusia juttuja. Laitoimme yhdessä ruokaa ja teimme paljon omin käsin muitakin asioita. Minä maalasin ja Markus teki sarjakuvaa. Katsoimme YouTubesta suosikkikanaviamme, leikimme ja nauroimme. Valtasimme alaa hyvälle ja kavensimme syövän tilaa elämässä. Kun ei tiedä kuinka paljon yhteistä aikaa on, jokaisella yhteisellä hetkellä on suuri arvo. Neljän ja puolen vuoden syöpämatka yhdessä on jälkikäteen ajateltuna paitsi rakas muisto myös katkeransuloinen kokemus.

Hyvä kysymys: mikä on minulle elossa?

Tajusin että kun on minun aikani lähteä haluan tietää sydämessäni kolme asiaa. Haluan tietää että olen elänyt omana todellisena itsenäni, tehnyt todeksi sen kuka syvimmiltäni olen. Haluan tietää että olen saanut oikeasti rakastaa sekä tulla rakastetuksi. Haluan myös tuntea että olen ollut todella elossa ajan jonka sain. En halua ajatella että annoin elämän valua sormien lävitse tai antaa liikaa tilaa väistämättömille vastoinkäymisille. Tämä ei tarkoita surun kieltämistä, vaan kykyä elää sekä ja että, yhtä aikaa hienojen ja kauniiden sekä haastavien asioiden kanssa.

Markuksen kuoleman jälkeen en ole halunnut unohtaa näitä oivalluksia joten päätin että tästä eteenpäin havainnoin tarkemmin mikä on minulle elossa, ja myös mikä ei. Josta sitten mieleen pulpahti kysymys: “Onko X minulle elossa vai kuollut?”.

Hyvä kysymys paljastaa metsän puilta, auttaa kiteyttämään tilanteen, on ikään kuin kanuuna joka murtaa epämääräisyyden linnoituksen muurin ja sen alla piilevän olennaisen aarteen. Elossa vai kuollut tuntui tällaiselta kysymykseltä, kysymykseltä joka voisi auttaa minua uuden rakentamisessa eteenpäin ja myös keskittymään entistä enemmän olennaiseen. Auttaa tunnistamaan asioita, ihmisiä, sisältöjä, projekteja jne jotka ovat minulle elossa ja rakentavat elämää edellä mainittujen peruskivien päälle.

Loppuelämäni tavoite on nyt selvä

Tunnistat ehkä tunteen työpalaverissa kun tiedät sisimmässäsi että et ole enää kiinnostunut asiasta joka sinua aikaisemmin innosti, et saa tilanteesta, asiasta tai siihen liittyvistä ihmisistä samaa kuin ennen irti? Sisälläsi ei ehkä liiku mikään. Tai kun kävelet taidenäyttelyssä ja jotkut teokset pakottavat sinut pysähtymään kun taas toisten ohi voit rauhassa kävellä, ei kiinnosta juuri lainkaan? Tai kun matkustat uuteen maahan jossa et ole koskaan aikaisemmin käynyt ja jo lentokentällä sinut täyttää odotuksen tunne, mitä uutta ja hienoa mahtaa olla edessä?

Uskon että meillä jokaisella on kyky havaita mikä itselle on todella elossa, nämä jutut vain saattavat olla piilossa arjen rutiinien tai oman autopilotin alla. Uskon myös että voimme vahvistaa elossaolon havainnoinnin taitoa ja sitä kautta omaa syvän ja hyvän elämän kokemusta tunnistamalla näitä hetkiä ja niiden taustalla vaikuttavia elementtejä paremmin. Voimme myös oppia maistelemaan kokemuksia entistä syvemmin, painautua niihin sisään, ja päästä omaan elämään jollain erilaisella, uudella ja ehkä entistä syvemmällä tavalla mukaan.

Kauneus on minulle tällä uuden elämän tutkimusmatkalla nykyään kauniimpaa. Uskon että elossa olon kysymys ja kokemus on yksi vaikuttava tekijä miksi näin. Suru on tullessaan intensiivistä edelleen. Surun päivien intervallit ovat kuitenkin harventuneet, arvostus ja kiitollisuus elämää kohtaan on kasvanut. Ohjaudun kohti kiinnostusta ja itselle tärkeitä asioita luontevammin, kohti elämää joka tuntuu psykologisesti minulle aidosti rikkaalta.

Mietin että ehkäpä näillä kokemuksilla ja ajatuksilla, niiden dokumentoinnilla, elossa vai kuollut -kysymyksellä ja tutkimusmatkalla kohti syvempää elossa olon kokemusta voisi olla arvoa paitsi itselleni, myös muille. Tervetuloa matkalle mukaan.

Mikä sinulle on juuri nyt elossa?

Lisätietoja minusta löydät verkkosivuiltani.

Onko sinulla ujo hermosto? – Tätä se tarkoittaa käytännössä

Kävelet ystäväsi kanssa vaellusreittiä metsässä, kun huomaatte polun vieressä puskan heiluvan. Säpsähdät ja pysähdyt vaistomaisesti. Ehdit käymään mielessäsi lävitse mahdollisia petoeläimiä sudesta karhuun. Ystäväsi sen sijaan on jo ehtinyt kurkistamaan puskaan ja sitä ravistellut eläin on ehtinyt paeta.

Myöhemmin illalla vietätte aikaa vaellusreitin hotellilla, kun seuraanne liittyy yhtäkkiä kaksi sinulle ennestään tuntematonta henkilöä. Menet hetkeksi lukkoon, etkä tiedä mitä sanoa. Kun sinä vielä mietit oikeita sanoja ja juuri tapahtuneen muutoksen merkitystä, ystäväsi on jo ehtinyt esittäytymään ja kysymään seuraanne liittyneiden henkilöiden nimiä.

Ekstrovertin ja introvertin erot

Edellisen kuvauksen perusteella ystäväsi on ekstrovertti, joka innostuu herkästi uusista asioista. Yksi ekstroverttiyden ominaispiirteistä on myös seurallisuus. Ekstrovertille uudet ihmiset ja sosiaaliset tilanteet ovat täynnä mahdollisuuksia. Ekstrovertti ihminen onkin seurallinen ja avoin sosiaalisissa tilanteissa. Hän
tuntee vetoa sosiaalisiin tilanteisiin ja usein tylsistyy yksin ollessaan. Ekstrovertti on myös elämyshakuinen; ilman pientä riskiä ja jatkuvia virikkeitä elämä tuntuu tylsältä.

Edellisen kuvauksen perusteella sinä olet puolestaan introvertti, joka ei niin herkästi innostu uusista asioista. Yksi introverttiyden ominaispiirteistä on myös ujous. Introvertti ihminen ei ole seurallinen, vaan usein ujo ja varautunut. Ujolle ihmiselle uudet ihmiset ja sosiaaliset tilanteet ovat lähtökohtaisesti riskejä. Introvertti ei myöskään tunne vetoa sosiaalisiin tilanteisiin, vaan kuormittuu niissä. Introvertti nauttii yksinolosta, eikä tylsisty ilman jatkuvia virikkeitä, vaan jopa tarvitsee aikaa matalavirikkeisessä ympäristössä palautuakseen.

Suhtautuminen muutoksiin kertoo temperamentista

Kehityspsykologiassa ajatellaan, että ihmisen temperamentin ydin on siinä, miten hän suhtautuu muutoksiin. Jokainen muutos voi olla mahdollisuus tai riski. Yhtä lailla jokainen uusi sosiaalinen tilanne voi olla mahdollisuus tai uhka.

Ujous onkin tieteellisen määritelmänsä mukaan varautunutta suhtautumista uuteen tai yllättävään sosiaaliseen tilanteeseen. Se ilmenee kokemuksen ja käyttäytymisen tasolla hetkellisenä salpautumisena. Jos esimerkiksi törmäätte ystäväsi kanssa vaellusreitillä karhuun, molempien ensireaktio on pysähtyä. Pysähdytte molemmat automaattisesti uhan edessä, jotta karhu ei huomaisi teitä.

Ujouteen liittyvä salpautuminen on sukua samalle mekanismille. Se on automaattista taipumusta pysähtyä pohtimaan sosiaalisessa tilanteessa tapahtuvan muutoksen merkitystä ennen toimintaa. Ujouteen liittyvä salpautuminen johtuu ujon yksilön autonomisesta hermostosta.

Hermoston ujous näkyy käytännössä näin

Hermoston erilainen virittyneisyys ilmenee korkeampana sydämen sykkeenä, verenpaineena ja ihon sähkönjohtavuutena sekä suurentuneina pupilleina ja suurempina veren stressihormonitasoina stressaaviksi koetuissa sosiaalisissa tilanteissa. Psykofysiologisissa tutkimuksissa on myös havaittu, että ujot pikkulapset reagoivat herkästi ja voimakkaasti esimerkiksi uusiin ja yllättäviin ääniin.

Herkkyys ärsykkeille kypsyy sosiaaliseksi reaktioherkkyydeksi päiväkoti-ikään mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että yllättävän äänen sijaan lapsi alkaakin reagoida herkästi uusiin ja yllättäviin sosiaalisiin tilanteisiin. Esikouluiässä uudet ja yllättävät äänet eivät enää herätä yhtä suurta hermostollista vastetta, vaan eskarilaisen salpautumisreaktio laukeaa herkemmin esimerkiksi tuntemattomasta uudesta ihmisestä. Yllättäviä ääniä säikähtävästä vauvasta kasvaa siis vieraita aikuisia arasteleva pikkukoululainen.

Jos koet olevasi ujo, se tarkoittaa, että aivosi ovat virittyneet tulkitsemaan sosiaalisissa tilanteissa tapahtuvia muutoksia uhiksi ja pysäyttämään toiminnan hetkeksi, jotta voit miettiä rauhassa muutoksen merkitystä, ennen kuin toimit. Käytännössä salpaudut hetkeksi ja menet herkästi lukkoon, jos sosiaalisessa tilanteessa tapahtuu jokin muutos. Muutos voi olla seuraan liittyvä uusi ihminen tai jopa muutos keskusteluilmapiirissä; jos keskustelun sävy muuttuu vaikkapa vakavasta vitsailevaan.

Ujous voi tuntua taakalta, mutta siinä on myös vahvuutensa

Ujous voi ajoittain tuntua taakalta, jos tuntuu siltä, että sosiaalisissa tilanteissa ei pysty olemaan oma itsensä ja tuomaan esiin sosiaalisia kykyjään. Se voi tuntua ikävältä erityisesti tilanteissa, joissa ensivaikutelmat ovat tärkeitä, kuten työhaastattelussa tai treffeillä.

On kuitenkin tärkeä muistaa, että ujon ihmisen hermostollinen reaktio kätkee sisäänsä myös tärkeitä vahvuuksia. Ujon hermosto on virittynyt huomioimaan sosiaalisia riskejä. Tämä vuoksi ujo lapsi reagoi usein ennakoivasti sosiaalisiin rangaistuksiin ja haluaa noudattaa ympäristön sääntöjä. Ujo yksilö onkin usein tunnollinen ja yhteistyöhaluinen, ja hänen on helppo sopeutua yhteiskunnan sääntöihin. Hän on usein harkitsevainen ja tekee ja vastuullisia päätöksiä.

Sosiaalisissa tilanteissa ujous antaa aikaa pohtia tilanteen merkitystä syvemmin, ennen reagoimista. Onkin hyvä muistaa, että kaikkiin piirteisiin, myös ujouteen liittyy vahvuuksia ja haavoittuvuuksia. Sen sijaan että näkisit ujoutesi rajoitteena, on hyvä oppia näkemään se myös voimavarana. Kun opit ymmärtämään omaa ujouttasi tästä näkökulmasta, ujous alkaakin tuntua enemmän voimavaralta ja vähemmän taakalta.

Lisää kiinnostavaa tietoa ujoudesta, persoonallisuudesta, introverttiydestä sekä omien vahvuuksien tunnistamisesta ja käyttöön ottamisesta voit lukea Jonin Rohkaisukirja ujoille -kirjasta.

Kun tuntuu siltä, ettei mihinkään voi luottaa – Nämä lauseet kannattelevat silloin

Kun elämä koettelee, nämä kolme kannattelevaa uskomusta luovat levollisuutta. Ne auttavat tuomaan sisäiseen ääneesi kauniita sävyjä.

1. ”Minun on turvallista luottaa”
Luottamus on sitä, että opettelet lepäämään turvan tunteessa. Ristiriitaista kyllä, luottaminen voi tuntua pelottavalta. Kun hellität huolehtimisesta, saatat tuntea olosi haavoittuvaksi.

Luottamus laskee suojamuurit – mutta samalla saat yhteyden itseesi ja elämään ympärilläsi. Vähitellen löydät turvan kehostasi, hengityksestä ja uusista uskomuksista: ne toimivat kuin peruskallio. Anna itsellesi lupa luottaa.

Mikä ajatus auttaisi minua luottamaan?

2. ”Minä luotan minuun”
Luottamus vahvistuu, kun valitset sisäiselle äänellesi uusia tarinoita vanhojen kuluneiden sijaan. Alat tarkkailla ajatuksiasi tietoisemmin. Lytistävää sisäistä kriitikkoa ei ole pakko uskoa.

Sisäinen ääni on tukirakenne, joka kantaa vaikeilla hetkillä. Se voi kohottaa sinut korkeammalle kuin uskoisitkaan. Sinä voit olla itsesi paras kannattelija, sillä olet aina itsesi kanssa.

Mitä voimalausetta tarvitsen juuri nyt?

3. ”Minulla on aina tarpeeksi”
Luottamus auttaa näkemään elämän runsauden. Uskot, että sinulla on aina riittävästi sitä, mitä tarvitset. Tunnet sisimmässäsi, että se mitä olet vailla, löytää tien luoksesi.

Estääkö jokin sinua luottamasta runsauteen? Lakkaa vastustelemasta. Huomaa, mitä kaunista ja hyvää elämässäsi on. Kun katsot avoimin silmin, mitä elämä haluaa tarjota, saat koko ajan enemmän – ja voit ottaa vastaan täysin sydämin.

Mitä kaikkea minulla on riittävästi juuri nyt?

Lisää kannattelevia viestejä löydät Katri Syvärisen korttipakasta Elämä kantaa – luottamuksen kortit.

Kontrolloitko ja ylianalysoitko tunteitasi? – Näin opit hyväksymään ikävätkin tunteet ja ottamaan ne vastaan lempeydellä

Tunteet ovat valtavan iso osa meitä. Ne täyttävät vahvimmillaan jokaisen mielen ja sielun sopukan ottaen haltuun sekä sydämen että järjen.

Niitä voidaan kutsua osuvasti kehon kieleksi. Niillä on yhteys siihen, miten hyvin tunnemme itsemme. Kun kipeimpienkin tunteiden kanssa oppii olemaan sovussa, tulee matkastakin kevyempi kulkea ja omaan itseen on helpompi alkaa luottamaan.

Lempeys itseä kohtaan on todella tehokas työkalu vaikeiden tunteiden käsittelyyn: kun olemme myötätuntoisia itseämme ja tunteitamme kohtaan, myös emotionaalinen joustavuus lisääntyy. Tutkimuksetkin osoittavat, että itseensä lempeästi suhtautuvilla on taipumus kokea vähemmän negatiivisia tunteita, kuten pelkoa, ärtyneisyyttä, vihamielisyyttä ja huolestuneisuutta, kuin niillä, joilta puuttuu lempeys itseä kohtaan.

Elin vuosien ajan peläten ja kontrolloiden tunteitani, jotka tuntuivat epämukavilta. Sen sijaan pakonomaisesti tavoittelin hyvän olon tunteita – kuitenkaan niitä aidosti saavuttamatta.

Olen puhunut usein omien terapeuttieni kanssa tunteiden hyväksymisen tärkeydestä ja siitä, miten kontrollin tunteesta on hyvä oppia hellittämään ja päästää irti tarpeesta ratkaista ”ongelma” eli saada heti ikävältä tuntuva tunne katoamaan. Toipuvalle ylisuorittajalle ja valtavan tunne-elämän omaavalle erityisherkälle tämä ei ole ollut kaikkein helpoin askel ottaa.

Jokaisen oivaltavan askeleen myötä matkani tältäkin osalta kuitenkin etenee. Tunteiden ylianalysointi ja asioiden märehtiminen ovat silti luonteelleni tyypillinen tapa toimia. Nämä toimintamallit ovat nimenomaan tapoja vältellä hankalien tunteiden kohtaamista ja yrittää muuttaa tilannetta haluamallaan tavalla.

Lempeys itseä kohtaan on todella tehokas työkalu vaikeiden tunteiden käsittelyyn: kun olemme myötätuntoisia itseämme ja tunteitamme kohtaan, myös emotionaalinen joustavuus lisääntyy.

Miten ikävältä tuntuviin tunteisiin voi suhtautua?

Ensimmäinen askel onkin tunnistaa omat tutut (ehkä jopa kulttuuristamme opitut) toimintamallit, ja vasta sitten niitä voi alkaa vähitellen muuttamaan.

Olen vuosien saatossa virheellisesti oppinut, että tietyt tunteet ovat lähtökohtaisesti aina huonoja ja niiden tunteminen kertoo minusta jotain ikävää. Sen takia niistä on pitänyt päästä nopeasti eroon, enkä ole tahtonut kohdata niitä kunnolla.

Tavallisimmin ongelma ei kuitenkaan ole itse tunteessa, vaan jossain syvemmällä. Tutkimusten mukaan tietoinen pyrkimys tukahduttaa ei-toivottuja ajatuksia ja tunteita näyttäisi päinvastoin vahvistavan niitä.

Nyt olen ymmärtänyt, että eniten itseään auttaa sillä, että ensin vain pysähtyy sekä tunnistaa ja nimeää tuntemansa tunteet ja sitten pyrkii hyväksymään ne, sellaisena kuin ne ovat, vaikka kuinka tuntuisi pahalta. Suhtautuu niihin enemmänkin uteliaisuudella ja myötätunnolla tuomitsemisen sijaan.

Lempeys itseä kohtaan auttaa heikentämään negatiivisten tunteiden otetta, mutta on tärkeää pitää mielessä, että se ei myöskään sysää negatiivisia tunteita vältellen syrjään.

On hyvä kuulostella, mitä tunteet yrittävät kertoa tai mitä ajatuksia ne herättävät, samalla antaen niiden tulla, olla ja mennä, kuten pilvet taivaalla tai ajelehtiva lehti veden pinnalla. Sen enempää pakottamatta tai puskematta niitä suuntaan tai toiseen.

On hyvä kuulostella, mitä tunteet yrittävät kertoa tai mitä ajatuksia ne herättävät, samalla antaen niiden tulla, olla ja mennä, kuten pilvet taivaalla.

Kun olen rehellinen itselleni tunteistani ja heikkouksistani, annan lempeydelle enemmän tilaa kasvaa. Hyväksyn itseni sellaisena kuin kussakin hetkessä olen. Antaa itkun tulla, jos siltä tuntuu. Tunteita saa näyttää ja niistä saa puhua. Aina ei tarvitse esittää reippaampaa kuin on.

Minulle tärkeä oivallus on ollut se, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka olen tunteet sellaisenaan kohdannutkin. Eikä minussa ole mitään vikaa, vaikka tunnen mitä tunnen. Olen opetellut antamaan tunteille tilaa ja samalla hoitamaan niitä. Luomaan turvallisen tilan, jossa kohdata ei-toivotut tunteet myötätunnolla ja rakkaudella.

Miten tunteita voi käsitellä?

Itselläni on viime vuosina ollut pinnalla monenlainen kirjo erilaisia tunteita. On ollut iloa, kiitollisuutta ja ylitsepursuavaa innostusta, mutta myös pettymyksen ja mielipahan tunteita sekä ahdistusta ja pelkoakin. Masennuksen hetkiltäkään ei ole sairauksien keskellä vältytty.

Jokaisella meillä on oma tapamme käsitellä tunteitamme. Itselleni tärkeitä tunnetyöskentelyn muotoja ovat muun muassa kirjoittaminen, jooga, yksinolo ja luonnossa liikkuminen. Lisäksi juttutuokio ja tunteiden reflektointi luottoystävän tai äitini kanssa auttavat selkeyttämään ja jäsentämään tilannetta oman pään sisällä. Terapia on sellainen turvallinen paikka, jossa pääsen käsittelemään tunteitani – etenkin niitä vaikeampia.

Erityisherkkyyteen liittyy vahvasti rikas tunne-elämä ja suuret tunteet. Sen takia elän elämää suurella sydämellä ja jokin tunne tai tunnetila saattaa käsittelemättömänä jäädä vaivaamaan pitkäksikin aikaa. Joskus tekee hyvää vain antaa niiden mennä, joskus niiden kohdalle kannattaa hetkeksi pysähtyä. Toisinaan paras lääke on aika. Muistutan itseäni usein lempeästi siitä, että kaikista tunteista kannattaa olla kiitollinen, sillä ne kertovat, että olen elossa.

Itselleni tärkeitä tunnetyöskentelyn muotoja ovat muun muassa kirjoittaminen, jooga, yksinolo ja luonnossa liikkuminen.

Mitä ovat tunnetaidot?

Tunnetaidot kertovat siitä, miten toimimme tunteidemme kanssa. Kun sinulla on kyky tunnistaa, käsitellä ja ilmaista tunteitasi, sinulle muodostuu sisäinen turvallisuudentunne, terveet rajat ja kunnioittava suhtautuminen itseen ja toisiin.

Tunnetaidot tukevat silloin, kun kohtaat kaiken sen, mitä ympäristössä, itsessäsi ja toisissa tapahtuu. Tunnetaitojen kehittäminen on elämänmittainen oppimatka, johon kannattaa suhtautua uteliaisuudella ja lempeydellä. Jokainen kohtaaminen, ihmissuhde ja tunnetila toimii tämän hetken harjoittelupaikkana.

Jokapäiväisiin tunnetaitoihin kuuluu tunteiden tunnistaminen, niiden hyväksyminen ja niiden kanssa toimiminen. Parhaimmillaan tunteet ovat meille voimavara, jos osaamme toimia niiden kanssa sovussa. Kun opit tuntemaan tunteesi, opit ymmärtämään ja hyväksymään ne paremmin – samoin ymmärrys itsestäsi syvenee.

Lisää tunteiden kohtaamisesta lempeydellä ja tunnetaidoista löydät kirjastani Matka itsesi puolelle.

Kun kumppanin käytös nostaa tunnelukot pintaan – miten toimia viisaasti?

Tunnelukkoa voidaan kutsua haitalliseksi ajatukseksi, joka vaikuttaa siihen, miten ihminen kokee itsensä ja muut ihmiset. Tunnelukon syntyperä on usein lähtöisin jo lapsuudesta, jossa jokin emotionaalisista perustarpeista, kuten rakkaus, hyväksyntä tai turvallisuus eivät ole täyttyneet yksilön tarpeisiin nähden riittävästi. Tunnelukkoihin liittyvät haasteet näkyvätkin erityisesti ihmissuhteissa ja siksi juuri kumppanimme saa tunnelukkomme usein pintaantumaan.

Annan esimerkin eräästä tunnelukosta:

”Leena on kohdannut parisuhteissaan toistuvasti tilanteita, joissa hän pelkää, että hänet jätetään tai, että häntä ei rakasteta tarpeeksi. Leenan kumppanin viettäessä aikaa omien ystävien kanssa tai tehdessä ylipitkiä työpäiviä, Leena tulkitsee, ettei kumppani välitä hänestä tarpeeksi. Leena ajattelee, että kumppani priorisoi aikaansa mieluummin häntä tärkeämpiin asioihin. Tämän takia Leena alkaa takertua kumppaniinsa entistäkin tiukemmin ja varmistelee jatkuvasti, että rakastaahan kumppani häntä yhä. Leena on alkanut myös kontrolloida kumppaninsa ajankäyttöä ja menemisiä. Kaikki tämä alkaa luonnollisesti ahdistamaan Leenan kumppania”.

Tässä esimerkkitapauksessa kyse voisi olla hylkäämisen tunnelukosta, jonka juuret saattavat olla hyvin pitkällä Leenan historiassa. Ehkä Leena ei ole saanut lapsena tarvitsemaansa huomiota ja hoivaa. Tai ehkä Leenan vanhemmat ovat olleet emotionaalisesti etäisiä tai arvaamattomia. Nämä kokemukset ovat jääneet ikäänkin elämään Leenan kehoon ja mieleen.

Meillä jokaisella on todennäköisesti jokin tai joitakin tunnelukkoja elämässämme. Nämä voivat johtaa väärinymmärryksiin, riitoihin ja epävarmuuteen parisuhteessa.

Tässä muutamia vinkkejä siihen, miten voit toimia, kun tunnelukkosi aktivoituvat parisuhteessa:

Tietoisuus tilanteesta – Kysy itseltäsi mitä tunnen juuri nyt ja mistä se voisi johtua. Miksi tilanne suututtaa tai ahdistaa näin paljon. Liittyykö reaktio nykyhetkeen vai voisiko se olla muistutus jostain aikaisemmasta kokemuksesta
Hengitä syvään – Ennen ensimmäistä impulssin tuomaa reaktiota on hyvä hengittää pari kertaan syvään ja rauhoitella itseä
Ota hetki omaa aikaa – Joskus voi olla viisasta järjestellä ensiksi omia ajatuksia ja ottaa etäisyyttä tilanteeseen, ennen kuin käytte sitä yhdessä läpi kumppanisi kanssa.
Vältä syyttelemästä kumppaniasi – Syytteleminen saa usein aikaan puolustusreaktion ja tämä on luonnollisesti huono asetelma rakentavalle keskustelulle
Kerro avoimesti tunteistasi ja rohkaise myös kumppaniasi kertomaan omista tunteistaan – Kerro miltä sinusta tilanteessa tuntui ja kysy miltä tilanne tuntui kumppanin näkökulmasta. Avoin keskustelu auttaa lisäämään ymmärrystä ja kehittymään paremmaksi vuorovaikutustilanteissa
Harjoittele uusia tapoja reagoida – Joskus hetken rauhoittumisen jälkeen voi olla hyvä idea alkaa haastamaan omaa mieltään ja käytöstään ja alkaa tietoisesti kokeilemaan erilaista tapoja reagoida tilanteisiin.

Tunnelukkojen työstäminen vahvistaa itsetuntemusta ja auttaa saamaan paremman ja syvemmän yhteyden kumppaniin. Vaikeissakin keskusteluissa voi olla hyvä kertoa, että olet kumppanisi kanssa tilanteesta huolimatta samalla puolella, et häntä vastaan. Hankalat keskustelut ovat teidän yhteisen matkanne kannalta tärkeitä ja parhaimmassa tapauksessa lujittavat suhdettanne entisestään. Jossain tapauksissa myös terapia voi olla hyödyllinen apu tunnelukkojen työstämisessä.

Miten nousin masennuskuopasta takaisin omaksi itsekseni – Viikko, joka muutti elämäni

Kaupallisessa yhteistyössä Recuror-lääkärikeskuksen kanssa. Kirjoittaja Mia, 41, on raahelainen K-kauppias sekä masennukseen sairastunut Recurorin asiakas.

Syksyn alussa elämäni pysähtyi shokkiuutiseen, ja olin täysin lamaantunut kuukausien ajan. En olisi uskonut, että elämäni voi muuttua paremmaksi viikossa.

Lasinen lapsuus ja ADHD

Minä kuulun siihen porukkaan, jolle 1990-luvun lama ei ole vain vanhoja uutispätkiä dokumenteissa. Meidän oululaista perhettämme se kouraisi syvältä ja armotta. Isän maansiirtofirma meni nurin ja isä kaatui pulloon.

Olen aina ollut reipas ja tekeväinen ihminen. Niinpä perheen vanhimpana lapsena kontolleni tuli jo hädin tuskin kymmenen ikäisenä vastuita, jotka kuuluvat aikuisille. Lopulta se taakka mursi minut ja koin ensimmäisen masennusjaksoni vuonna 2002. Olin silloin 19-vuotias. Parikymppisenä minulle diagnosoitiin epävakaa persoonallisuus.

Jos olisin nyt samassa elämäntilanteessa mennyt osaavan psykiatrin puheille, olisi minulla varmaankin huomattu ADHD. Ajat olivat silloin toiset. Tuolloin ADHD oli vielä varattu pojanviikareille, jos niillekään. Joka tapauksessa diagnoosini sai odottaa yli kaksi vuosikymmentä.

Eräänä päivänä 12 vuotta sitten lähdin ystäväni luo Poriin viikonlopuksi. Viikonloppu pitkittyikin Porin vuosiksi, kun elämänkumppani löytyi sieltä. Olemme mieheni kanssa molemmat ADHD-ihmisiä, joten kahta samanlaista päivää ei ole, eikä tylsää ehdi tulla. Alusta asti molemmin puolin on tuntunut, että välillämme on jotain kummaa yhteistä. Jokin yhteinen nimittäjä, joka saa meidät ymmärtämään toisiamme aivan erityisellä tavalla. Myös ystäväpiirini koostuu merkittävin osin ADHD-henkilöistä.

Suksi luisti elämässä, kunnes shokki vei jalat alta

Porin aikoina toteutin pitkäaikaisen unelmani omasta kaupasta. Parin kauppiasvuoden jälkeen koitti paluu kotikulmille pohjoiseen. Vuonna 2017 minut nimettiin kauppiaaksi K-Supermarket Kreivintorille Raaheen.

Ylä- ja alamäet ovat kiinteä osa yrittäjyyttä, eikä unelma joka päivä näytä kauneimpia kasvojaan. Joka tapauksessa voi sanoa, että olin vuosien ajan tyytyväinen kauppiaselämään ja suksi luisti elämässäni yleisemminkin. Olemistani värittäneelle peruslevottomuudellekin löytyi lopultakin selitys, kun kävin Recurorilla ADHD-tutkimuksissa vuoden 2022 lopulla. Tuskin muistinkaan enää parin vuosikymmenen takaisia masennusjakson tuntemuksia.

Viime syksyn alussa tapahtui odottamaton käänne, joka suisti mieleni raiteiltaan yhdellä iskulla. Luottamukseni petettiin hyvin rankalla tavalla. Salama tuli niin kirkkaalta taivaalta, että se vei jalat altani totaalisesti. Pakenin todellisuutta mökille ja katkaisin yhteydet ulkomaailmaan lähes täysin. Pelkäsin sähköposteja, tekstareita ja Whatsapp-viestejä. Tuntui, että seuraava romahduttava uutinen tulee milloin vain. Kaksi kuukautta olin omassa kuplassani, jossa ei ollut tilaa kenellekään. Valvoin esimerkiksi 50 tuntia putkeen ja nukahdin, kun silmissä alkoi näkyä tähtiä. Öinen syksyinen metsä oli ainoa paikka, jossa pystyin hengittämään.

Pelkäsin sähköposteja, tekstareita ja Whatsapp -viestejä. Tuntui, että seuraava romahduttava uutinen tulee milloin vain.

Toisin kuin palkansaajalla, yrittäjällä ei ole sairaustodistuksen aiheuttamaa pakkoa ottaa kontaktia lääkäriin. Niinpä en ottanut – en vain pystynyt. Olin niin totaalisen lukossa. Puolisoni jatkoi kuitenkin urhoollisella kärsivällisyydellä yrityksiään puhkaista kuplani. Hän jaksoi kärsivällisesti toistaa, että on täysin ok olla masentunut, mutta ammattiapua on haettava, muuten tilanne menee vain pahemmaksi. Eräänä valvottuna yönä hänen työnsä palkittiin. Tein päätöksen mennä psykiatrille.

Olin psykiatrin vastaanotolla 12 tunnnissa

Kun minä päätän jotain tehdä, teen sen heti. Lisäksi hauraassa tilassani päivien, saati viikkojen odottaminen hoitokontaktin aloitukseen olisi saattanut syöstä minut takaisin syvälle kuplani syövereihin. Oli päästävä osaaviin käsiin heti!

Googlaamalla eteen tuli heti tuttu ja luotettavaksi osoittautunut Recuror – tosiaan, olinhan ollut Joel Holménilla ADHD-tutkimuksissa. Recuror lupasi sivuillaan nopeaa hoitoon pääsyä, tiivistä ja yksilöllistä hoitoa, sekä mahdollisuutta nopeaan toipumiseen. Lisäksi huomioni kiinnittyi magneettistimulaatiohoitoa merkitseviin kirjaimiin rTMS. Valinta oli sitä myöten helppo. Hölmistyin tajutessani, että minullahan on koko ajan ollut suora yhteys lääkäriin saatavilla Recuror Appin kautta. Elettiin marraskuun 6. ja 7. välistä yötä, kun avasin appin ja kirjoitin Joelille tilanteestani. Vastaus tuli aamulla hieman kello 8 jälkeen, ja jo saman päivän iltapäivänä tapasimme etävastaanotolla.

Vastaus psykiatrilta tuli aamulla hieman kello 8 jälkeen ja jo saman päivän iltapäivänä tapasimme etävastaanotolla.

Arvostin Joelin ammattitaitoa jo ADHD-tutkimusten aikaan ja nyt käsitykseni vain vahvistui. Ensihetkistä asti tuntui, että hän saa otteen tilanteestani. Keskustelu kääntyi nopeasti rTMS-hoidon tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kävi ilmi, että Recuror oli ottamassa käyttöön ensimmäisten joukossa nopeutettua hoitoprotokollaa, jossa oli saavutettu erittäin hyviä tuloksia jopa viikossa. Siinäpä minun näköiseni hoito! Lisäksi luotin Joelin arvostelukykyyn kuin vuoreen.

Aloimme niillä puheilla valmistella rTMS-hoitojaksoa. Tässä kohtaa Joelin ammattitaito ja Recurorin muiden ammattilaisten asiakaspalvelualttius ylitti odotukset. Sain apua vakuutusasioissa ja Joel etsi minulle hyvän psykoterapeutin täältä pohjoisesta. Paperityöt saatiin kuntoon siten, että joulukuun alkupäivinä matkustin Turkuun, jossa minusta tulisi yksi Recurorin ensimmäisistä nopeutetun rTMS-hoitojakson saaneista. Jo tieto tästä piristi oloani. Intoani lisäsi mieltymys teknologiaan ja laitteisiin.

Viikossa takaisin omaksi itsekseni

Nopeutetussa hoidossa aivojani stimuloitiin keveillä magneetti-impulsseilla 6-8 kertaa päivässä viikon ajan. Tuloksia ei tarvinnut odottaa kauaa. Huomasin jo toisen päivän päätteeksi yleisen oloni parantuneen. Oloni oli toiveikas, ja päivänpaiste tuntui erityisen hyvältä. Menin aivan hämilleni. Tuntui, että tämä oli liian hyvää ollakseen totta.

Totta se kuitenkin oli, ja oloni jatkoi paranemistaan hoitojakson loppua kohden. Viikon päätteeksi tunsin itseni jo kutakuinkin omaksi tavalliseksi itsekseni. Ero syksyiseen masennukseeni oli kuin yöllä ja päivällä! Tuntui, että voisin vaikka palata työhön siltä istumalta. Kuukauden kuluttua hoidosta tunsin oloni edelleen energiseksi itsekseni ja palasin työelämään.

Magneettistimulaatiohoito rTMS oli erittäin kivuton kokemus. Kolmantena päivänä tunsin lievää kihelmöintiä, joka johtuu siitä, että otsalihas joutui epätavalliseen rasitukseen. Mainitsin tästä hoitoa antavalle sairaanhoitajalle, joka keskusteltuaan muun hoitotiimin kanssa laski impulssin voimakkuutta pykälällä. Tämän jälkeen kihelmöintiä ei enää ollut. Hoitaja vieläpä ystävällisesti etsi minulle otsalihasharjoitteita, jotka helpottivat kihelmöintiä.

Viikon kuluttua hoitojaksosta diagnoosini lieveni keskivaikeasta masennuksesta sekamuotoiseksi masennus- ja ahdistustilaksi, jossa sekä masennuksen että ahdistuksen oireet ovat lieviä. Kuukausi hoidon jälkeen tätä kirjoittaessani minulla on vahva tunne siitä, että olen pysyvästi parantuneiden kirjoissa. Pidän tätä pienenä ihmeenä, kun muistelen niitä syviä vesiä, joissa eräänä marraskuisena yönä uin.

Lisää rTMS-hoidosta voit lukea Recurorin sivuilta TÄÄLTÄ.

Mistä tiedät, että on aika tehdä muutos elämässäsi?

Sanotaan, että mikään ei ole niin varmaa elämässä kuin muutos. Elämä muuttuu jatkuvasti ja jossain määrin jokainen meistä on hyväksynyt sen. Aika usein silti jäämme kiinni vanhaan ja alamme vastustaa muutosta, jonka alitajuisesti vaistoamme olevan tulossa tai jolle olisi selkeä tarve.

Miten ja mistä sitten voimme saada vihiä pinnan alla kytevästä muutostarpeesta? Jälleen kerran omat tunteemme toimivat tässä sisäisenä kompassina. Tunteet ovat aina viestejä tarpeistamme, joten niihin olisi syytä opetella suhtautumaan nimenomaan viestintuojina, joita ei kannata ”ampua alas”.

Kokosin tähän tekstiin muutamia yleisimpiä tunteita, jotka yleensä koetaan negatiivisena ja joista moni mielellään pyrkii eroon tai välttelee kohtaamisen sijaan. Näiden tunteiden viesti voidaan ottaa vastaan rakentavasti muutostarpeen näkökulmasta, jolloin niiden käsittely helpottuu huomattavasti. Tunteiden välttely tai kieltäminen on pitkässä juoksussa aina haitallista, joten toivottavasti nämä antamani näkökulmat auttavat sinua lopulta kohtaamaan itsesi, tunteesi ja muutostarpeesi lempeämmin.

Turhautumisen tunne on merkki muutostoiveesta tai muutoksen tarpeesta sekä konkreettisesti, mutta myös asenteissa ja ajattelussa. Turhautumisen tunne voi olla merkki näkökulman vaihtamisen tarpeesta ja omien mahdollisuuksien näkyväksi tekemisestä. Kysy itseltäsi koetko olevasi umpikujassa tai sisäisesti “jumissa” tai etkö kenties jostain syystä uskalla tehdä päätöstä muutoksesta?

Turhautumisen tunne liittyy väsymykseen ja sisäisen motivaation laskuun. Voit kysyä itseltäsi oletko alkanut ohjautua liiaksi ulkoisten odotusten tai muiden ihmisten mukaan ja tukahduttanut oman äänesi ja tahtosi. Turhautumisen tunne nostaa päätään myös silloin, kun et koe tulleesi nähdyksi ja kuulluksi tai et voi ilmaista itseäsi vapaasti. Moni kokee turhautumista ja väsymystä jo ennen varsinaista uupumusta tai masentumista, eli tätä tunnetta todella kannattaa kuunnella ajoissa, heti kun sen tiedostaa hallitsevan nykyhetkeä tai vaikuttavan negatiivisesti omaan käytökseen tai ihmisuhteisiin. Turhautumisella on aina erittäin tärkeä sanoma.

Ahdistuksen tunne kertoo niin ikään muutostoiveesta. Minkä asian toivoisit muuttuvan elämässäsi? Jos et välittömästi pysty vaikuttamaan itse asiaan, mieti mitä voisit muuttaa omassa tavassa SUHTAUTUA itse ahdistuksen tunteeseen. Se, miten suhtaudut itseesi, tunteisiin ja elämään ylipäätään, määrittää lopulta todellisuutesi.

On tärkeää tiedostaa, että ahdistus on aina oire jostakin, ei alkuperäinen syy millekään. Toisin sanoen, ahdistus on usein suojatunne, joka kätkee taakseen paljon haavoittuvampia tunteita. Ahdistuksella on sinulle tärkeä viesti: kaikki ei ole hyvin, jokin asia kaipaa huomiota ja kenties muutosta. Ahdistus sisältää usein pelonsekaista huolta tai murehtimista, mutta toisin kuin pelossa, et välttämättä pysty nimeämään tunteen syytä. Ahdistus voi olla seurausta opitusta tunteiden ja kokemusten sisäisestä kieltämisestä eli yrität alitajuisesti säädellä, jopa pidättää ja estää todellisia tunteitasi nousemasta tietoisuuteen.

Kun tunnet lisääntyvästi ahdistuneisuutta, kysy itseltäsi mikä kaipaa huomiotasi? Voisitko hellittää hieman itseesi kohdistuvia vaatimuksia ja muuttaa suhtautumistasi? Uhkaako jokin todellinen vaara turvallisuuttasi vai onko kyseessä hankalammin hahmotettava sisäinen turvattomuuden tai arvottomuuden tunne? Minkä asian kohtaamiseen ja käsittelemiseen kaipaat tukea?

Kateuden tunne voi yllättäen olla merkki muutostoiveesta. Kateus koetaan usein hyvin vastenmieliseksi ja inhottavaksi tunteeksi ja kateellisia ihmisiä vältellään. Alaspainettu kateuden tunne voi kuitenkin muuttua kalvavaksi kaunaksi tai syväksi epäreiluuden kokemukseksi, mikäli sen taustalla olevia tarpeita ja toiveita ei kohdata.

Kateuden tunne viestii siitä, että huomiosi on kiinnittynyt liiaksi jonkun toisen elämään eikä omaasi, jolloin tulet sokeaksi omille mahdollisuuksillesi. Siihen liittyy vertailu ja vertailu vie aina huomiosi pois sinusta itsestäsi. Vertailu tapahtuu joko ylemmyyden tai alemmuuden tunteesta käsin, eikä ole koskaan tasa-arvoista.

Saatat tuntea materiaalista kateutta, mutta aina kateus ei liity pelkkään aineelliseen hyvään, vaan voi olla myös ns. henkistä kateutta: tuolla toisella ihmisellä on ominaisuuksia tai tietoa, mitä itsellä ei ole.

Kateuden viesti muutostarpeesta voi olla tarve keskittyä muuttamaan omaa itseä muiden tarkkailun ja tulkitsemisen sijaan. Kiinnitä huomio oman elämäsi hyviin asioihin sekä siunauksiin ja vähennä jatkuvaa vertailua muihin. Se tekee olosi vain entistä kurjemmaksi. Lopulta kateuden siivet katkeavat siihen ajatukseen, että meidän ei ole syytä kadehtia niiden iloja, joiden suruja emme tunne. Olisitko kateellinen toisen onnettomasta ja tyhjästä olosta pinnan alla tai tragediasta, jonka hän on joutunut elämässä kohtaamaan? Uskallan epäillä!

Kun seuraavan kerran tunnet kateuden piston, pysähdy ja pohdi missä asiassa tai tilanteessa et vielä näe omia mahdollisuuksiasi? Mistä tunnet jääneesi tunnetasolla paitsi ja mitä koet, että sinulta pohjimmiltaan puuttuu? Hyvin usein jäljet johtavat sille kuuluisalle sylttytehtaalle eli sisimmässämme kaipaamme lisää omanarvontuntoa ja parempaa itseluottamusta toteuttaa omia unelmia, lisää vapauden, turvallisuuden ja rakkauden kokemuksia elämään.

Turhautuminen, ahdistus ja kateus ovat siis hyvin usein merkkejä muutostarpeista ja -toiveista, eivätkä suinkaan välteltävien tai negatiivisten tunteiden listalla. Lisäksi on joukko muitakin tunteita, jotka voivat johdattaa tarpeellisen muutoksen äärelle kuten ärtymys ja kiukku, katkeruus, väsymys, syyllisyys, epätoivo, suru ja kaikkein eniten vältelty eli pelon tunne. Sen sijaan, että pyrkisit näistä tunteista eroon, opettele kohtaamaan ne uteliaasti: mikä viesti tällä tunteella on minulta itseltäni minulle itselleni? Mikä tarve tahtoo tulla näkyväksi?

Näin opit vähitellen aidosti kohtaamaan tunteesi ja samalla hyväksymään inhimilliset tarpeesi. Siinä on jo valtavan iso sisäinen muutos, joka auttaa eteenpäin elämässä.

Oletko jännittäjätyyppi? – Tästä syystä ihmisten kohtaaminen aiheuttaa jännitystä

Tiesitkö, että 75% ihmisistä tunnustaa jännittäneensä joskus jotain sosiaalista tilannetta? Psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että tietynlaiset tilanteet aiheuttavat meissä enemmän jännitystä kuin toiset. Mielenkiintoista on, että riippumatta maasta ja kulttuurista ihmiset jännittävät samoja asioita. Se kertoo siitä, miten yhteinen ja universaali kokemus jännittäminen on.

Sosiaaliset jännitystilanteet voidaan jakaa kahteen pääryhmään: ryhmätilanteisiin ja kahdenkeskisiin kohtaamisiin. Ryhmätilanteissa jännitämme eniten esiintymistä, oman mielipiteemme sanomista muiden edessä, kysymysten esittämistä ryhmässä, itsemme esittelyä sekä kritiikin tai kehujen vastaanottamista julkisesti.

Kahdenkeskisissä tilanteissa jännitystä synnyttävät erityisesti keskustelut ihastuksen kohteen kanssa, auktoriteettihahmojen (kuten esihenkilön tai opettajan) kohtaaminen, arviointitilanteet kuten työ- tai pääsykoehaastattelut sekä tuttavien yllättävät tapaamiset esimerkiksi kadulla tai kaupassa. Lisäksi puolitutut ja tuntemattomat ihmiset aiheuttavat enemmän jännitystä kuin läheiset.

Miksi ihmisten kohtaaminen jännittää?

Sosiaalinen jännittäminen liittyy usein suoritusjännitykseen. Pelkäämme, miten meitä arvioidaan ja millaisen vaikutelman annamme itsestämme muille. Erityisesti tilanteet, joissa meidän odotetaan suoriutuvan jollakin tavalla, voivat aiheuttaa voimakasta jännitystä. Jännitämme, koska muiden ihmisten arviot meistä voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, miten saavutamme omia sosiaalisia tai ammatillisia tavoitteitamme.

Voimakkainta jännitys on silloin, kun tilanteeseen liittyy meille tärkeitä tavoitteita, kuten menestyminen työssä tai onnistuminen ihmissuhteissa. Myös epävarmuus lisää jännitystä. Jos emme tiedä, mitä meiltä odotetaan, ketä paikalla on tai miten muut suhtautuvat meihin, jännitys kasvaa. Vastaavasti jännitys on usein vähäisempää tuttujen ihmisten seurassa tai selkeästi määritellyissä tilanteissa, joissa tiedämme olevamme hyväksyttyjä.

Sosiaalinen jännittäminen on siis luonnollinen reaktio, joka kytkeytyy suorituspaineisiin ja haluun tulla hyväksytyksi. Tämän ymmärtäminen auttaa suhtautumaan omaan jännitykseen lempeämmin. Jännittäminen ei ole merkki heikkoudesta, vaan osoitus siitä, että asia on meille tärkeä ja haluamme onnistua siinä.

Teksti pohjautuu psykologi Joni Martikaisen Rohkaisukirja ujoille -kirjaan. Kirjasta voit lukea lisää sosiaalisesta herkkyydestä, siihen liittyvistä persoonallisuuden piirteistä, ujoudesta ja sosiaalisten tilanteiden jännittämisestä. Saat myös käytännön apuja siihen, miten toimia oman jännittämistaipumuksen kanssa.

Vääränlaisuuden kokemus on monelle ADHD-ihmiselle tuttu – Sen korjaamisessa auttaa yksinkertainen asia

Lapsesta asti on selvää, että olet vääränlainen, yleensä liikaa ja liikaa kaikkea. Jos ihan pienenä vielä voitkin höpöttää ja liikkua lakkaamatta, iskee totuus vastaan viimeistään peruskoulussa.

Helmi- tai Wilma-viestiä pukkaa vanhemmille, että kun taaskaan se teidän lapsenne ei pysynyt paikallaan, kun hälytyssireenin ääni kuului kadulta. Taas häiriköi tunnilla. Me olemme täällä koulussa koittaneet ymmärtää ja antaneet luvan käydä teroittamassa kynää, kun on tarve liikkua, ja nyt se teidän lapsenne teroittelee kaikkien kynät joka tunnin aikana. Jälki-istuntoa, huolestuneita keskusteluja, lääkärikäyntejä, psykologikäyntejä, lääkitystä tai ainakin keskustelua siitä.

Vääränlaisuuden kokemus tarttuu pieneen ihmiseen

Mitäpä pieni ihminen tämän kaaoksen keskellä voi? Jos ainoa, mikä kiinnostaa, ovat dinosaurukset, rumpujen soitto, parkour ja mikä milloinkin? Tavallisin vaihtoehto on ruveta kiltiksi.

Pinnistellä ja ponnistella, koittaa kaikin tavoin olla mieliksi ja yrittää. Yrittää ja yrittää vielä vähän lisää. Pienentää ja pienentää itseään. Oppia puhumaan itselleen rumasti, todella rumasti. Tämä kiltteys, ylisuorittaminen ja itsensä vääränlaiseksi kokeminen sitten tarttuvat minuuteen niin, ettei sitä aikuisena enää edes tiedä, kuka on.

Toinen vaihtoehto on seistä nyrkki pystyssä, pitää puolensa, saada aina vain lisää ja pahempia moitteita. Sinusta tulee vapaata riistaa. Kun opettaja ei tykkää, on se merkki koko kouluyhteisölle, että tätä saa ja melkeinpä pitää kiusata, rääkätä, sulkea ulkopuolelle. Tästä rääkistä kukaan ei selviä vaurioitumatta ja tilannetta pahentaa, että kotoa viesti on väsyneiltä vanhemmilta sama, etkö sinä nyt vaan voisi käyttäytyä?

Aidoilla kehuilla on mittaamaton arvo

Kaikille lapsille on tärkeää saada aitoja kehuja. Erityisen tärkeää se on kuitenkin lapsille, jotka eivät kehuja paljoa saa, vaan moitteita ja painostusta sitä enemmän. Lapsen kanssa täytyisi etsiä se tekeminen, johon lapsi luontaisesti keskittyy ja pääsee flow-tilaan. Tästä asiasta kiittäminen on aitoa ja lapsi kyllä tietää sen.

Falski kehu siksi, että lasta kuuluu kehua, on joko yhtä tyhjän kanssa tai pahentaa vielä huonouden kokemusta. Aidolla kiitoksella saa vahvistettua koko pienen ihmisen minäkuvaa ja kykenevyyden kokemusta. Parhaimmillaan tämä kykenevyyden kokemus auttaa myös niissä asioissa, joihin keskittyminen on vaikeampaa.

Tämä vääränlaiseksi itsensä kokeminen jatkuu aikuisuuteen. Hyväksynnän ja kehun tarve on valtaisa. Se ei tarkoita taputuksia ja glooriaa, tai ainakaan kaikille ja pelkästään, vaan esimerkiksi sitä, että puoliso hymyilee hyväksyvästi sinun muiden mielestä aivan liian äänekkäälle ja räkäiselle naurullesi.

Se välittää tärkeän viestin: minä riitän ja minä olen hyvä.