Sivu 177 – Hidasta elämää

Mitä tehdä, jos ei ole mahdollisuutta kosketukseen, halauksiin ja fyysiseen läsnäoloon?

Kirjoittaja Heini Salmi on Herkästi vahva -hyvinvointivalmentaja, kirjailija ja fysioterapeuttiopiskelija.

Keho kaipaa kosketusta, mieli on rauhaton. Olisipa minulla joku vierelläni.

Yksinäisyys ja kokemus yksinäisyydestä eroavat mielestäni kovasti toisistaan. Uskon, että voimme kokea yksinäisyyttä, vaikka ympäristömme täyttyisi muista ihmisistä. Toisaalta voimme fyysisesti olla yksin, mutta kokea yhteisöllisyyden tunteen hyvinkin vahvana.

Olimme sitten parisuhteessa, kaveriporukassa tai työpaikalla, kaipaamme tulla kuulluiksi, nähdyiksi ja kyllä, oikeanlaisissa tilanteissa myös kosketetuiksi. Kosketuksessa on voimaa. Mitä voimme tehdä, kun meiltä viedään fyysinen läsnäolo, kosketusta ei enää ole saatavilla, kuulluksi ja nähdyksi tuleminen hankaloituu?

Yksinäisyyden tunne pääsee helposti valloilleen, se linnoittautuu kehomme jokaiseen soluun. Pelko nostaa päänsä. Lukuiset kysymykset täyttävät ajatuksemme; Miten selviän tästä? Koska tämä loppuu? Olenko ainoa, joka kokee näin?

Haluan luottaa ja uskoa siihen ajatukseen, että haastavat elämäntilanteet on luotu parhaiksi oppitunneiksi. Ne eivät ehkä siinä hetkessä näyttäydy niin, ja ajatusta voi olla vaikea ylläpitää. Sekin on mielestäni enemmän kuin hyväksyttävää. Voimaantuminen vaatii aikansa. Piikkilanka ympärillämme voi pistellä pitkäänkin, ennen kuin onnistumme selvittämään solmut ja pyristelemään siitä irti.

En myöskään usko, että kukaan selviää täällä täysin kivuitta. Toinen saattaa kokea piikit kivuliaampina kuin toinen, mutta jokaisella on varmasti omat solmunsa avattavana. Olen monesti miettinyt, miksi yksinäisyys on niin vaikea kohdata, mistä tämä tunne kohoaa, kumpuaa ja ennen kaikkea, mitä sille olisi tehtävissä?

Paljon puhutaan ja kirjoitetaan siitä, miten paetaan epämukavia tunteita esimerkiksi päihteiden, irtosuhteiden tai vaikka uhkapelien maailmaan. Helppoa ja houkuttelevaa – ehkä, mutta myös hyvin hetkellistä. En usko, että kukaan haluaa näistä itselleen ainoaa ratkaisumallia tunteiden käsittelyyn.

Saako yksinäisyydestä puhua? Saako kertoa kaipaavansa kosketusta? Saako sanoa, että kokee oman äänensä jääneen kauas hiljaisuuteen? Saako haluta tulla kuulluksi ja nähdyksi? Kyllä, kyllä ja kyllä saa! Oikeastaan minun tekisi mieli sanoa, että ehdottomasti täytyy saada.

Valitettavasti sekään ei aina riitä. Ymmärsin tämän itse kantapään kautta. Kokemus sattui. Olin uskaltanut tehdä ensimmäisen siirron ja avata suuni, aihe kun on hyvin arka. Takaisin sain kuitenkin vain kylmän kädenpuristuksen, vaikka olisin kaivannut lämmintä ja halaavaa syliä. Tänä päivänä kiitän siitäkin kokemuksesta. Se avasi silmäni.

Vastaanottaja ei ehkä juuri siinä hetkessä osannut käsitellä viestiäni ja reagoida siihen. Se voi tuntua pahalta, mutta ajattelen, että se oli vain elämän oppitunti, yksi läksy muiden joukossa. Niin minulle kuin myös hänelle. Tämän jälkeen aloin pohtia, keskittyisinkö ympäristön sijaan etsimään vastauksia itsestäni.

Ympäristön viesteihin en voi vaikuttaa, mutta minulla on täydet oikeudet omaan kirjoitukseeni. Päätin muokata viestini uudelleen ja tällä kertaa lähettää sen itselleni. Saanko puhua yksinäisyydestä? Saanko kokea oloni yksinäiseksi? Saanko kertoa kaipaavani kosketusta? Saanko sanoa, ettei ääneni kuulu tarpeeksi tai en koe tulevani nähdyksi? Hyväksynkö minä itse omat tarpeeni? Haluanko tehdä töitä niiden täyttämiseksi?

Kun opettelin vastaamaan itselleni hyväksyvästi, huomasin myös ympäristön vastaanottavan viestini uudella tapaa. Kannustaisinkin miettimään, miten ja mitä kirjoittaisit itsellesi? Kuinka vastaanotat oman viestisi? Sen sijaan, että haet lämpöä ulkopuolelta, mitä jos aloittaisitkin siitä, kuinka lämmität itse itseäsi?

Rakkaudella

Herkästi Vahva, Heini Salmi

Keskity siihen mihin voit vaikuttaa – se vapauttaa, rentouttaa ja saa sinut voimaan paremmin

Me emme voi aina vaikuttaa kaikkeen siihen mitä meidän ympärillämme tapahtuu.

Me emme voi aina pelastaa koko maailmaa ja kaikkea sen asukkaita, joka ikinen sekunti.

Se voi tuntua raskaalta, uuvuttavalta ja ahdistavalta, mikäli niin yrittää jatkuvasti tehdä, ilman, että kuitenkaan maailma muuttuu.

Mutta me voimme valita paljonkin elämässä.

Me voimme valita sen, mihin keskitymme.

Ja sitä kautta voimme valita asiat, mihin keskitymme ja mitä päätämme kasvattaa elämässä.

Sinä voit valita sen, mitä syöt, miten liikut, milloin menet nukkumaan ja kuinka paljon panostat omaan hyvinvointiisi näinä aikoina. Voit myös opetella rentoutumaan entisestään, tiettyjen harjoitusten ja esimerkiksi luonnon kautta.

Voidaan myös valita panostaa enemmän läheisiimme ja sitä kautta yhteisömme toimintaan.

Ei tarvitse tehdä kaikkea, mutta tehdään niitä asioita, jotka vievät meitä eteenpäin ihmisenä.

Keskity siihen mihin voit vaikuttaa.

Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed.

4 upeaa kokemusta, jotka metsä voi meille antaa – Onko luonto saanut sinutkin tuntemaan näin?

Tämä teksti pohdiskelee, minkälaisia kokemuksia metsämystikko voi ammentaa luonnosta tietoisesti tai huomaamattaan. Uskon, että moni suomalainen on metsämystikko ja ihan tietämättään.

Minkälainen mystikko on?

Kun katsoin hieman mystikko-termin (mystic) määritelmiä, niin löysin kuvausta, että mystikko etsii ja arvostaa kokemuksia älyn toisella puolella. Samoin mystikkoa kuvailtiin ihmiseksi, joka etsii kokemusta yhteydestä ja ykseydestä.

Mystikko ei ole siis lukutoukka vaan enemmänkin kuin perhonen, joka heittäytyy lentämään universumin tuuliin, syviin kokemuksiin. Metsämystikko tietenkin etsii ja löytää olemustaan värisyttäviä yhteyskokemuksia metsissä.

Löydän itsestäni aimo annoksen metsämystikkoa. Keräsin tähän neljä kokemusta, joita olen itse kokenut ja huomannut myös muiden kokeneen. Kuinka monta sinä olet näistä kokenut? Oletko muuten käyttänyt näiden samojen kokemusten kuvailuun toisenlaisia sanoja?

1. Hiljaisuus sisimmässä ja ympärillä

Rauha. Metsä on hiljaisessa meditaatiossa. Puut ja kasvit eivät ole uppoutuneet ajatuksiinsa. Eläimetkin elävät elämäänsä tässä ja nyt. Kaiken läpäisevä syvä hiljaisuus kutsuu pois mielestä ja tulevaan ja menneisyyteen uppoutumisesta. Vaikka luonnossa kuuluukin usein ääniä, niin tämä hiljaisuus tuntuu olevan kaiken taustalla kuin syvänä hiljaisena valtamerenä. Sen hennot kuiskaukset kutsuvat, välillä mielensä porinaan niin väsyneen, kulkijan syvään hiljaisuuteen.

2. Elinvoima kehossa ja kaikkialla ympärillä

Elinvoima ja elämä ympäröi metsässä kulkijaa. Kun hidastaa ja pysähtyy, niin jokaisella sisäänhengityksellä elämä ja vitaalisuuden kokemus tuntuu kuin etsivän mahdollisuutta sukeltaa sisään syvälle kehoon ja olemukseen. Kun metsässä viettää sitten useamman tunnin, niin se tapahtuu – jokin syvällä olemuksessa tulee ravituksi. Patterit täyttyvät. Sitten elinvoima alkaa ylitsepursuta. Oletko joskus tavannut ystäväsi, joka on ollut monta päivää metsissä ja, kun itse olet viettänyt aikaa kaupungissa? Tuollaisessa kohtaamisessa saattaa selkeästi huomata syvän vitaalisuuden tuossa metsien ravitsemassa.

3. On vain yksi – ykseys

Mystikolla on kaipausta ykseyteen itseään suuremman kanssa. Ehkä edelliset kokemukset mahdollistavat syvän hellittämisen ja sitten se voi tapahtua, kun mielen pörinäkään ei ole huomiota viemässä, syvä kokemus. Kokemus, että on yhtä metsän kanssa.

Jokin ”minä” on siirtynyt pois tavallisesta roolistaan kaiken keskellä. Perspektiivi on muuttunut. Tällöin kokee itsensä vain yhtenä luontokappaleena muiden joukossa. On vain osana iso kuvaa. Ihmisenä on rakentunut samoista räjähtäneiden tähtien synnyttämistä raskaammista alkuaineista kuin kaikki muu elävä ympärillä. On vain yksi luonto, jossa on aina ollut osana, ja joka jatkuu siitä puun juurelta tähtiin ja spiraaligalakseihin.

4. Juuret ja maa

Tämä on ehkä tärkeämpi kokemus kuin mikään meditatiivinen oivallus tai muu. Kokemus, että palaa syvään yhteyteen kehon ja maan kanssa. Eräs henkinen opettaja sanoi, että ihmiset eivät ole todella ”inkarnoituneet”. Eli he eivät ole koskaan todella tulleet läsnä kehoon, yhteyteen maan ja elämän kanssa. Monet elävät välitilassa.

Metsä, kallio ja maa kutsuvat tänne rakastamaan kehoa, maata ja elämää ympärillä. Vain syvä rakkaus uskaltautuu tulemaan tänne ja tuntemaan elossa olemisen. Tuntemaan maan ja kehon maailmassa, jossa kaikki on epävarmaa, muuttuvaa ja hetkellistä. Metsä kutsuu ihmisen osaksi elämää!

Yhdessä nämä kokemukset vahvistavat toinen toisiaan ja ovat kuin voimallinen spiraali elämään laskeutumiseen. Aina joku syvä kokemus metsässä saa jokin puristuksen heltiämään olemuksen uumenissa ja auttaa laskeutumaan vielä syvemmälle kehoon ja elämään. Tuntemaan, aistimaan ja elämään vielä aavistuksen syvemmin.

Mitä muita syviä kokemuksia sinä olet kokenut metsissä ja luonnon keskellä?

Tällaiseen metsämystikon matkaan metsiin ja elämään opastaa myös Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirja.

Unsplash kuvat: Thomas Galler / Deglee Degi

Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!

”Katson sinua ja näen loppuelämäni” – 5 voimakuvaa rakkaudesta

Onko sinun elämässäsi ihminen, jonka nähtyäsi tiesit, että suuri seikkailu on alkamassa? Lisää voimakuvia rakkaudesta löydät Instagram -tililtämme @hidasta.

3 tapaa, jotka auttavat jaksamaan paremmin töissä – Kysy mitä työkaverille oikeasti kuuluu

Elämme tällä hetkellä aikaa, joka koettelee meitä paitsi yksilöinä, myös kansakuntana ja yhteisöinä. Meiltä vaaditaan jatkuvan epävarmuuden tilassa päivittäin joustoa ja kärsivällisyyttä. Poikkeustilaan olisi helpompi asennoitua, jos sillä olisi selkeä päättymispäivä, mutta tämän uhkan edessä olemme voimattomia ja tietämättömiä. Kukaan ei osaa tarkalleen sanoa kauanko vielä täytyy joustaa. Resilienssimme on kovalla koetuksella.

Resilienssi, eli psyykkinen palautumiskyky tai mielen kimmoisuus on ominaisuus, johon vaikuttavat synnynnäiset ominaisuudet, kasvatus ja elämänkokemukset. Toiset ovat siis luonnostaan resilientimpiä ja toipuvat vastoinkäymisistä nopeammin. Hyvä uutinen on se, että resilienssiään voi kehittää. Resilienssin kasvaessa ihmiselle kehittyy taitoja, joiden avulla elämän vastoinkäymiset on helpompi kohdata. Näitä taitoja ovat esimerkiksi ongelmanratkaisukyky, joustavuus, itsesäätelykyky ja optimismi.

Työelämä ei ole entisellään

Suomalainen työelämä on muuttunut viimeisen kuukauden aikana enemmän kuin edeltävään kymmeneen vuoteen yhteensä. Kasvottoman ja ehdottoman tunkeilijan edessä olemme aseettomia, on tehtävä se mitä voidaan, rivakasti ja jämäkästi. Yritysten on pitänyt tehdä nopeita päätöksiä ja isoja muutoksia, joista kaikki eivät varmasti ole olleet helppoja.

Ihailen monien organisaatioiden julkituomaa inhimillistä ja suoraselkäistä otetta – kerrankin tuntuu, että ihmisten turvallisuus ja yhteisön tukeminen astuu liiketoiminnan rinnalle – ellei joissain tapauksissa jopa ohi. Moni organisaatio on joutunut tarkistamaan ja todistamaan arvonsa käytännössä toimintansa kautta. Siitä tunnen myötäylpeyttä.

Kevään mittaan yritysten on siis pitänyt hidastaa, ellei peräti pysähtyä, mikä tämän blogin kirjoittajana tuntuu samaan aikaan hyvältä ja kamalalta. Toiveeni hitaammasta työelämästä on toteutunut – mutta millä hinnalla. Yritysten kaatuminen tai inhimilliset kärsimykset lomautusten ja irtisanomisten muodossa eivät luonnollisestikaan olleet osa toivettani.

Organisaatiokin voi kehittää resilienssiään

On sanomattakin selvää, että taloudellisesta ahdingosta toipuminen tulee viemään pitkään. Kun puhutaan yrityksen kyvystä sopeutua vaikeuksiin ja voittaa ne, keskitytään usein liiketoiminnallisiin, hallinnollisiin ja taloudellisiin manöövereihin. Kaikkea tätä pyörittävät kuitenkin ihmiset, ja liian usein unohdetaan ne inhimilliset erityispiirteet, joista voima sopeutumiseen ja korjausliikkeisiin syntyy.

Keskusteluissa verkostoni kanssa moni on todennut, ettei katso enää maailmaa samoin kuin vielä kuukausi sitten. Poikkeustila haastaa paitsi organisaatioiden, myös ihmisten asenteita, arvoja ja uskomuksia. Usein juuri haastavissa elämänvaiheissa yksilön vahvuudet nousevat selkeämmin esiin. Kasvu tapahtuu epämukavuusalueella. Ja tässä kohtaa astuu kuvaan ryhmäresilienssi. Mitä voimme tehdä jo nyt, jotta palautuminen sujuisi mahdollisimman kivuttomasti?

Kolme vinkkiä ryhmäresilienssin lisäämiseen

1. Kohtaa ihminen ihmisenä

Kuule ja näe työkaveri/asiakas/kumppani kokonaisena, nyt jos koskaan on lupa keskittyä työasioiden ohella siihen, mitä hän kokee ja tuntee. Ottamalla omat ja muiden tunteet todesta ja vakavasti, luodaan henkistä yhteyttä, joka etätöissä helposti katoaa. Konkretian tasolla: kysy, miten keskustelukumppanilla tänään menee äläkä tyydy “hyvin” vastaukseen, vaan kysy avoimin kysymyksin (joihin ei voi vastata kyllä tai ei) lisää toisen voinnista ja voimavaroista.

2. Tarjoa apuasi arjen haasteisiin valmentavalla otteella

Toisen vilpitön kuuleminen ja pyyteetön tahto auttaa arjen pienissä ja suuremmissa haasteissa kasvattaa toivoa. Älä neuvo, vaan kysy, saatko auttaa. Kysymällä syventäviä kysymyksiä ja antamalla toiselle tilaa pohtia, autat häntä oivaltamaan itse. Epätoivon hetkellä kannusta ja rohkaise tarvittaessa.

3. Luo optimismia ja toivoa

Suomalainen “realistinen” tapa suhtautua työhön ja sen haasteisiin ei vastoinkäymisten hetkellä toimi. Kriittisyys johtaa negatiiviseen kierteeseen ja toivon kadottamiseen, kun taas uusi näkökulma ja toiveikkuus lisäävät optimismia ja avaavat mahdollisuuksien ovia.

Jos keskustelukumppanillasi on siipi maassa ja toivo hukassa, on sinun tehtäväsi tuoda tilanteeseen valoa. Huom! Optimismia voi harjoitella itse keksimällä aina kolme positiivista vaihtoehtoa yhtä negatiivista mielen väittämää kohtaan. Se vaatii aluksi enemmän työtä, mutta helpottuu harjoittelemalla.

Harjoittelusta puheen ollen – resilienssissä on se mahtava puoli, että toipumiskyky nopeutuu harjoittelemalla. Ja nythän meillä on mitä oivallisin harjoitusmaasto!

Vahvuudet avuksi jälleenrakennukseen

Kun jälleenrakentamisen aika koittaa, on aika ryhtyä toden teolla palauttamaan organisaation voimavaroja ja rakentamaan kasvua yhteisöllisesti.

Johtoryhmissä osataan ehkä luetella organisaation vahvuudet, mutta se ei vielä riitä. Kuinka moni johtoryhmä tuntee yrityksen piilevät voimavarat eli henkilöstönsä vahvuudet? Tarkoitan nyt jokaisen työntekijän, yksittäisen ihmisen piileviä voimavaroja. Siellä on nimittäin käyttämätöntä pääomaa vaikka millä mitalla!

Yksilöiden vahvuuksien selvittäminen ja käyttöönotto vaatii rohkeutta nähdä johtaminen aivan uudella, disruptiivisella tavalla. Ja kuinka sattuikaan – olemme jo hyvällä alulla, sillä poikkeustila on jo haastanut meidät ajattelemaan asioita luovasti uudesta näkökulmasta nyt, kun totutut lainalaisuudet eivät pädekään. Se vaatii myös luottoa ketjun jokaiseen pelaajaan ja kiinnostusta heidän ainutlaatuisia kykyjään kohtaan. Sillä nämä kyvyt ovat kuin aarrearkku – pääomaa jota vastoinkäymiset eivät vie, vaan kasvattavat.

Kuinka vahva on sinun organisaatiosi resilienssi ja kuinka se valjastetaan pitämään alus pinnalla?

Sanna Salovuori
Ratkaisukeskeinen valmentaja & coach

Kuva: Unsplash / Simon Matzinger

Lue lisää kirjoittajista täältä.

Vaikealla hetkellä emme usein kaipaa neuvoja, vaan sitä, että joku kuuntelee sydän auki

Mitä jos läheisen tunteen äärellä voisi vain olla läsnä? Ilman syväanalyyseja tai korjausyrityksiä ja ”piristämisiä”? ⁠ ⁠ Ihmissuhteiden lahja on sekin, että voi tulla niin syvästi kohdatuksi, lohdutetuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on – myös hankalissa tunteissaan. Siihen riittää, että toinen on läsnä, vaikka omatkin pelot / riittämättömyys / syyllisyys heräisivät. ⁠

Kaikki me oikeastaan haluamme vain tulla kuulluksi ja nähdyksi. Yhteyden ihme on siinä, että kun toinen tulee kuulluksi, yleensä toinenkin tulee (jos ihmissuhde on lähtökohtaisesti terveellä pohjalla) – sitten voidaan keskustella, että hei mitä sä tässä koet, mitä sussa tapahtuu, kun mussa tapahtuu tällaista? Sen myötä voi tutustua toisen haavoihin pikemminkin kuin defensseihin, ja vitsi mikä rakkauden lahja se onkaan.

Mutta ensin tarvitaan sitä tunteen äärellä oloa.

Lämpimästi tervetuloa Annan voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon Helsingissä tai Skypeitse. Täällä voit tutustua tarkemmin.

Vastaanotto poikkeusaikana myös etänä <3

Tehdään yhteisöllisyydestä ja luontoarvoista tärkeitä – nyt on aika luoda parempi tulevaisuus

Kuuntelin Toivon Kärjen Uuden edessä-laulun. Satojen suomalaisten muusikoiden yhteistyössä tekemä hyväntekeväisyyskappale kertoo viime viikkojen ajan hengestä; toiveesta, että kuljemme kohti suurempaa yhteisöllisyyttä. Espanjalaisten huippumuusikoiden vastaava hyväntekeväisyyslaulu loi mielestäni yhtä koskettavan tunteen yhteen hiileen puhaltamisesta.

Kevään poikkeustila tuntuu laajentavan ihmiselle luontaista yhteisöllisyyden tunnetta lähipiiristä maan- ja maailmanlaajuiseksi. Sosiaalisesta mediasta näkee ja kuulee ihmisten kommentteja heidän kokemuksistaan eristäytymisestä ja ne ovat hyvin samantapaisia ympäri maailman.

Tunsin suurta yhteisöllisyyden ja ylpeydenkin tunnetta, kun Suomessa tehtiin päätöksiä taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Tuli luottavainen olo siitä, että joku pitää meistä huolta ja valtion tasolla tehdään parhaansa ihmishenkien suojelemiseksi. Etenkin kriisin alussa huomasi, että esimerkiksi nuoret eivät vielä ajatelleen kovin yhteisöllisesti, mikä on luonnollista, mutta kokonaisuudessaan ihmiset ovat ottaneet muuttuneet olosuhteet hämmästyttävän hyvin vastaan ja haluavat selkeästi suojella itsensä lisäksi heikompiaan.

Nyt on hyvä saada kokemuksia maailmanlaajuisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Nyt on hyvä miettiä, miten haluamme toimia kriisin jälkeen? Palaammeko samoihin vanhoihin tottumuksiimme?

Meillä kaikilla ihmisillä on yhteinen ilmasto ja luonto. Toivon, että kestävällä tavalla tuotettu ravinto, vaatteet ja muut kulutustavarat tulevat nostamaan suosiotaan. Pienet arjen valintamme ja tekomme tulevat määrittelevät koko tulevaisuutemme suunnan. Moni haluaa nyt osoittaa tukeaan vanhuksille, pienipalkkaisille, pientuottajille. Myös liikkumiseen varmasti jatkossa moni kiinnittää entistä enemmän huomiota. Onko se varmasti tarpeellista? Vai voisinko esimerkiksi osallistua tapaamiseen kotisohvalta, tehdä enemmän etätöitä tai tilata verkosta?

Aiemmin minulla kului yllättävän paljon aikaa erilaisten asioiden hoitamiseen: esimerkiksi postissa, kirjastossa, apteekissa, auton pesussa tai kaupassa käymiseen. Uskon, että tässä on monella paljon järkeistämistä, mikä voi vaatia suunnitelmallisuutta. Itse käyn nyt kerran viikossa ruokakaupassa ja muilla mahdollisilla asioilla. Huomaan, että pärjään hyvin, kun teen viikon aikana listan, mitä kauppakerralla pitää hoitaa. Olen myös lisännyt verkkopalveluiden käyttöä tilatakseni kauppoihin haluamani tavarat valmiiksi noudettaviksi, jolloin voin tehdä ajattelutyön rauhassa ja useampaan otteeseen kotona. Toivon, että jatkossakin pystyn hieman yksinkertaistamaan ja minimalisoimaan arkeani.

Ympäristö on hyötynyt, kun ihmiset ovat enemmän kotona. Venetsian kanaaleihin ovat palanneet delfiinit, pekingiläiset näkevät taivaan savusumujen väistyttyä, Himalajan siluetti näkyy taivaanrannassa taas intialaisiin kyliin ja taivaat ovat kirkastuneet maailman suurkaupungeissa Los Angelesista Pariisiin. Ihminen on osa ympäristöään ja niinpä esimerkiksi allergiat ja astmat ovat vieneet vähemmän ihmisiä sairaaloihin, kun ympäristö on puhdistunut.

Kuten moni viisas on sanonut, erilaisia uhkia vastaan ”taistelussa” ei kuitenkaan monesti kannattaisi oikeasti asettautua taistelu -tilaan, koska silloin keho asemoituu myös fysiologisesti taistelemaan tai pakenemaan. Tämä lisää stressihormoneja ja heikentää immuunipuolustusta. Parempi asenne voisi olla elämänmyönteinen huomion suuntaaminen niihin asioihin, joihin omassa arjessa voi vaikuttaa, ja jotka lisäävät omaa tyytyväisyyttä ja luottavaisuutta siihen, että kyllä tästä selvitään.

Maailmassa on ollut kriisejä ennenkin ja esivanhempamme ovat niistä selvinneet. Ihmisillä on luontainen hieno kyky sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Esi-isämme ovat olleet evoluution selviytyjiä, siksi me olemme tässä. Nyt on meidän vuoromme koota voimamme ja tukea maailman kansalaisina yhdessä luonnon ja ympäristön elvytystä, jota niin virukset kuin me ihmiset olemme osa. <3

Yllättävä elämänmuutos laittaa tunteet hetkeksi sekaisin — Sinä selviät kyllä

Me kaikki kohtaamme joskus odottamattoman elämänmuutoksen, joka laittaa suunnitelmat sekaisin. Joskus muutos on toki positiivinen, mutta usein yllättävät muutokset aiheuttavat enemmänkin ahdistusta ja surua, pelkoa ja epävarmuutta.

On luonnollista, että yllättävän tapahtuman sattuessa pää menee enemmän tai vähemmän sekaisin: ”Mitä nyt teen? Miten tämä vaikuttaa tulevaisuuteeni? Palaako mikään enää ennalleen? Kannanko tätä ahdistusta mukanani loppuelämäni?”

Tärkeintä tällaisissa elämän mullistuksissa lienee se, että yrittää hyväksyä epävarmuuden läsnäolon, joka tulee myös pysymään mukana jonkin aikaa. Ajatus siitä, että hiljalleen kaikki kuitenkin palaa tasaiseksi ja turvalliseksi auttaa hyväksymään hetkellisen tunneryöpyn. Suuri pelkoa elämään tuova muutos tuntuu kuitenkin hetkellisesti lopulliselta, se on sallittua.

Tunteiden syrjään työntäminen ja sisälleen patoaminen kuitenkin vain pahentavat asiaa pitkällä tähtäimellä. Olemme täällä toisiamme varten — jos itkettää, ärsyttää ja raivostuttaa, voi ja kannattaa tunteista kertoa edes yhdelle ihmiselle. Emme ole täällä yksin. Usein omien murheiden vellominen tuo syyllisyyden tunteita pintaan; ajatus siitä, että ketään ei kiinnosta, voi ottaa vallan.

Yllättävä muutos pysäyttää — miten elämä nyt jatkuu?

Ehkä avuksi voisi olla ajatus siitä, ettei ole väliä kiinnostaako ketään, kerro ajatuksistasi silti. Myös kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia, jos puhuminen tuntuu haastavalta. Sinun surusi on yhtä tärkeä kuin kenen tahansa muunkin. Olet arvokas myös surullisena ja ahdistuneena. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa tuntea.

Pikku hiljaa tunteet laimenevat ja tilalle voi alkaa virrata eteenpäin työntäviä ratkaisuja. Uusia ovia avautuu, kun antaa sen tapahtua. Jos tuntuu, että ainoa halu on hautautua sohvan pohjalle, voi pienikin askare auttaa pystyvyyden tunteen lisäämisessä. Ehkä pyykkikorin pohjalla pyörivien pyykkien peseminen tai pölyjen pyyhkiminen sieltä, mistä yleensä et jaksa olisi sopiva tapa aloittaa arjen herättely? Kun jotain, edes pienen asian, saa päätökseen, kasvaa luotto siihen, että muutkin asiat kyllä etenevät, pienin askelin.

Suru ja ahdistus ovat osa elämää ja pysyvät muistona mukana läpi elämän — ehkä ne palaavatkin taas aika ajoin valtaamaan ajatuksemme. Muistetaan kuitenkin, että välissä on myös valtavasti iloa, onnistumisia ja rikastuttavia elämyksiä. Niiden vuoksi kannattaa uskoa tulevaan.

Mitä mukavaa asiaa sinä odotat tulevaisuudessa?

Mitä kotikaranteeni ja erilainen arki voi opettaa? – Ainakin nämä 6 asiaa

Karanteenissa olemisesta voi olla montaa mieltä. Minua se on rauhoittanut ja kasvattanut tyytyväisyyttä itseeni, koska saan paremmin asioita tehdyksi, kun en joudu katkaisemaan edellistä tehtävää sännätäkseni harrastukseen tai tapaamiseen. Minulla on aikaa keskittyä – sekä toisaalta ryhtyä luovasti sellaisiin puuhiin, jotka inspiroivat ja joihin ei yleensä ole aikaa.

En haluaisi kokonaan palata yhtä menevään elämään, kuin mitä minulla muutama kuukausi sitten oli, vaikka tiedän, että monilla on vielä kiireisempää. Haluaisin säilyttää tästä ajasta ainakin sellaisen mielentilan, että saan aikaan valmista ja tehtyä ne asiat, joita halusin. Niitä voi päivän aikana olla paljonkin, jos energia on korkealla.

On ollut tosi mielenkiintoista huomata, kuinka helppoa uusiin rutiineihin on ollut asettua. Pystyin luopumaan tanssiharjoittelusta ja tansseissa käymistä tuosta vain, eikä ole tuntunut pahalta. Kuukauden ja parinkin tauko ei tunnu haittaavan. Toki uskon, että jossain vaiheessa, ehkä piankin, nousee haikeus ja kaipuu päästä kesäillaksi tanssimaan. Nyt nautin säännöllisestä rytmistä ja siitä, että herään auringon nousun aikaan, enkä ole väsynyt iltavalvomisten vuoksi.

On myös jännä huomata, että ystäville voi soitella tavallisia puheluita tai videopuheluita ja se on vähintään puolet yhtä hyvä, kuin kasvotusten tapaaminen. Lähetin pääsisäiskortteja, mitä en ole tehnyt ikinä aiemmin.

En pidä itseäni erakkona ja olen luonneanalyysien mukaan jopa hieman enemmän ekstrovertti kuin introvertti, mutta huomaan, että minulle riittävät muutamat ihmiset ympärillä, perhe. Koska saan viettää karanteenia heidän kanssaan, se tuntuu mukavalle elämän leppoistamiselle. Ajatus siitä, että olisin ihan yksikseni pienessä asunnossa ei tunnu hyvältä, mutta omakotitalo ja pääsy luontoon takaovelta muuttaa minun kohdallani asiaa. Tiedän, että kaikki, jotka viihtyvät kodissaan, ovat tällä hetkellä etuoikeutetussa asemassa.

Huomaan, että ihminen täyttää aikansa aina jollain. Olen aloittanut uuden harrastuksen ja se on syötävien vihannesten ja yrttien viljely. Kun istuttaa toistakymmentä eri siementä esikasvatukseen, niiden hoivaamisessa ja taimikasvatukseen liittyvien youtube-videoiden ihmettelyssä riittää ensikertalaiselle töitä.

Täällä hämäläisessä kylässä on ollut sunnuntaiaamuisin niin hiljaista, että en muista sellaista. Tavallisesti autojen äänet kuuluvat huomaamattomana taustameluna kilometrien päähän, mutta nyt on voinut olla hetkiä, kun pitkään aikaan ei kulje yhtään autoa tai rekkaa. Tavallista vähäisempi liikkuminen ja kerran viikossa kaupassa käyminen on monelle kuin paluu vuosikymmenten taakse. Tekemistä täällä maalla kevään korvalla riittää. Nyt on voinut leipoa, pestä ikkunoita, siivota vinttiä, remontoida ja laittaa pihaa siten, kuin sitä olisi halunnut tehdä, mutta ei ole vuosikymmeneen kunnolla ehtinyt.

Tämä on hyvä hetki kerätä voimia tulevaan. Luonto tarjoaa parastaan, kevät on näyttänyt ja tuntunut käsittämättömän upealta, kun siihen on ollut aikaa keskittyä.

Luulen, että karanteenia pitäisi jatkaa vuosi, jotta kenellekään tuntemalleni ihmiselle tulisi tylsää – jos silloinkaan. Pääsy nettiin mahdollistaa kuitenkin paitsi virtuaalitapaamiset lähes kenen tahansa kanssa, myös kaikenlaisten liikunta-, käsilläseisonta-, jooga-, ayurveda-, Win Hof tai kielikurssien sekä laajempienkin opintokokonaisuuksien suorittamisen, vaikkapa psykologian sivuopintojen. Voisi myös alkaa pitämään youtube -kanavaa omasta harrastuksesta.

Uuden arjen (johon mahdollisesti liittyy myös etäkoulun hanskaaminen) keskellä olisi vielä hyvä, jos jäisi aikaa mietiskelylle ja meditoinnille. Olen osallistunut meditoinnin ryhmähaasteeseen ja aloitin myös oman ryhmän vetämisen. Monelle meistä se on ollut toimiva tapa ottaa pieni hetki päivässä aikaa kääntää huomio palauttaviin, mieltä nostattaviin ja voimaa antaviin ajatuksiin. Ryhmäkeskustelut myös antavat tukea ja yhdistävät meitä hyvän asian äärelle.

Olen tehnyt tietoisen päätöksen siitä, että vaikka voisin paljonkin soitella ja viestitellä ystäville sekä jatkaa sosialisoinnin osalta digitaalisesti lähes kuten normaalisti, käytän enemmän aikaa aamuisin ja iltaisin venyttelyihin sekä meditaatioihin. Tämä tuntuu hyvälle ja sellaiselle, mitä olen halunnutkin tehdä.

Mielestäni karanteeni opettaa erityisesti:

1. Tyytyväisyyttä itseen, jos on enemmän aikaa suorittaa asioita huolellisesti ja loppuun.

2. Sen, että on tärkeää tehdä luovia asioita päivän aikana, kuten ryhtyä ruoan laittoon, soittamiseen tai maalaamiseen, kun siltä tuntuu (aivot ja hermosto rakastavat tätä).

3. Muutokset ovat mahdollisia. Nyt on tapahtunut maailmassa sellaisia positiivisia sivuvaikutuksia, joita kukaan ei olisi uskonut voivansa oman elämänsä aikana nähdä tai kuulla, kuten Intian pohjoisosien kylälaisille auennut taivaanranta kaupunkien alentuneiden päästöjen vuoksi niin, että Himalajan siluetti näkyy, tai hämäläisen maalaiskylän hiljaisuus sunnuntaiaamuna.

4. Sen, että vähemmälläkin sosiaalisten kontaktien määrällä ihminen tulee toimeen ja jopa voi hyvin (kun meidän ajassamme on korostettu verkostojen kokoamisen tärkeyttä).

5. Luonto on ympärillämme aina olemassa ja valmiina tukemaan, jos sitä kuuntelee. Karanteenin aikana siihen voi saada paremman yhteyden ja oppia elämään enemmän luonnon rytmissä ja voimassa.

6. Katsomaan omia läheisiä uusin silmin, kun sosiaaliset kontaktit rakentuvat heidän varaansa. Miksi olenkaan heidät valinnut ja miksi heitä rakastan ja arvostan?

Nautitaan nyt tästä me, ketkä voimme, keillä on säästöjä sukan varressa tai kyky tulla toimeen vähällä ja lähetetään kiitollisuuden ajatuksia niille, jotka ahertavat etulinjassa. Ja toki odotetaan, että pääsemme tapaamaan myös iäkkäitä sukulaisiamme ihan kasvokkain. <3

8 hyvän mielen kirjavinkkiä

Kysyimme teiltä Facebookissa ja Instagramissa, mikä kirja on saanut hyvän mielen aikaan. Kokosimme vastausten perusteella kahdeksan kirjan listan hyvän mielen kirjoista. Poimi tästä lukijoiden hyvän mielen kirjavinkkejä kotoiluun.

1. Lucinda Riley – Seitsemän sisarta -kirjasarja

Lusinda Rileyn Seitsemän sisarta keräsi ylivoimaisesti eniten suosituksia. Seitsemän sisarta on seitsenosainen kirjasarja, jossa jokainen kirja kertoo yhden sisaren tarinan. Kirjasarja vie sinut seikkailemaan ympärimaailmaa ja historiaa omalta kotisohvalta.

2. Eija Hinkkala – Sinä olet enemmän

Opaskirja oman jutun löytämiseen! Kirjasta saat rohkeutta olla se, joka sinun on tarkoitus olla ja tehdä sitä, mitä sinun on tarkoitus tehdä. Kirjan avulla opit luottamaan sydämesi puheeseen sekä arvojesi ja intohimosi ohjaukseen. Kun luovut mielen rajoittavista uskomuksista, opit tekemään viisaammin, tietoisemmin, yksinkertaisemmin ja vähemmän.

3. Juha Vuorinen – Raskausarpia ja Vaippaihottumaa

Nämä Juha Vuorisen kirjat ovat huumorilla höystetty ja takaa useammat naurut lukijalleen. Raskausarpia kertoo humoristisesti miehen näkökulmasta raskausajasta ja Vaippaihottuma jatkaa vauva-arkeen.

4. Eve Hietamies – Yösyöttö ja Tarhapäivä

Nämä Eve Hietamiehen kirjat saavat hymyn kohoamaan suupieliin ja arkihuolet unohtumaan, kun vauvansa kanssa yksin jäänyt mies yrittää selviytyä uudesta arjestaan.

5. Eckhart Tolle – Läsnäolon voima

Eckhart Tollen klassikkoteos Läsnäolon voima on herättelevä kirja, joka ohjaa löytämään nykyhetkestä rauhan ja merkityksen. Kirjan avulla menneisyydessä vellova tai tulevaisuuden murehtija voi helpottaa omaan oloaan.

6. Eeva Kilpi – Sininen muistikirja

Uppoudu runouden ja proosan maailmaan. Sininen muistikirja sisältää Eeva Kilven ajatuksia, aforimeja, päiväkirjamerkintöjä ja oivalluksia 20 vuoden ajalta.

7. Astrid Lindgren

Hyvän mielen luettavaa koko perheelle. Lähtekää seikkailemaan Vaahteramäen Eemelin, Peppi Pitkätossun tai Katto-Kassisen kanssa. Astrid Lingrenin kirjat tuovat varmasti iloa perheen pienimmille mutta soveltuvat hyvin myös lastenmielisille irrottautumaan arjesta.

8. Arto Paasilinna – Jäniksen vuosi

Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi on yksi kirjailijan tunnetuimmista teoksista. Jäniksen vuosi tarjoaa lukijalleen monet naurut ja saa takuulla hyvän mielen aikaan. Paasilinnan tuotannosta löytyy monia huumorilla höystettyjä kirjoja, jotka saavat mielen ja suupielet kohoamaan.

Nämä suosikkikirjat löydät myös Storytelistä. Jos et ole ennen kokeillut Storyteliä, Hidasta elämää -lukijana voit kuunnella kaikkia Storytel-sisältöjä ilmaiseksi 30 päivää, kun rekisteröidyt TÄÄLLÄ.

Elämä opettaa meitä kääntymään kohti sisintämme – ”Kun etuovi on kiinni, anna sydämesi aueta”

Elämän jatkuva syklisyys on vääjäämätöntä, ja siinä on arvaamatonta kauneutta. Kun jotakin kuolee, jotakin uutta syntyy. On kaunista olla elossa, näinäkin aikoina – kenties erityisesti näinä aikoina, jolloin elämä palaa takaisin perusasioihin.

Mitään ei tapahdu sattumalta ja elämä on viisas. Se opettaa meitä kääntymään kohti omaa sydäntämme ja kulkemaan sen läpi. Tämä on kivuliasta – ja samalla äärimmäisen palkitsevaa.

”Älä anna sydämesi pudota, vaan putoa omaan sydämeesi”, sanoo henkinen opettajani Shiv Charan Singh. Se tarkoittaa elämistä elämisen tähden ja suostumista rakkauden vastaanottamiseen.

Alla on Shiv Charan Singhin kirjoittama (ja minun kääntämäni) runo tälle ajalle. Minulle se tuo perspektiiviä, luottamusta, rauhaa, armoa ja valtavasti myötätuntoa. Alkuperäinen, englanninkielinen runo löytyy täältä.

– – – –

2020 = 4 = pysähdys, paussi.
Säilytä dynaaminen neutraalius.
Se tarkoittaa sydämessä pysymistä.
Tämä ei ole asioiden ohittamista.
Tämä on todellisuutta.
Pysäytä mielen kilpajuoksu kohti ongelman määrittämistä tai selittämistä.
Pysäytä mielen kilpajuoksu kohti vastauksen tai ratkaisun etsimistä, kun emme ole oikeasti löytäneet edes ongelmaa.
Virus on oire.
Älä eksy salaliittoteorioihin,
Perimmäinen salaliittolainen on Jumala.
Ja sitä kutsutaan hukamiksi – kuten Luoja haluaa asioiden menevän.
Virus on vain tapa tökkiä, provosoida ja haastaa.
Meidän vastauksemme määrittää, kohottaako se vai ei.
Joten, pidä sydämesi sykkimässä.
Ja valitse tietoisesti.
Tee päätöksiä, joita et kenties koskaan ennen ole harkinnutkaan.
Virus ei ole tuhottava ilkeys.
Se on viesti.
Jos pysäytämme viruksen, mutta emme lopeta vanhaa olemisen tapaamme,
Hukam löytää toisen, vahvemman keinon meidän pysäyttämiseemme.
Joten, meditoi ja lopeta draama,
Älä usko mitään.
Ennemmin nosta katseesi horisonttiin.
Pysäytä turhautumisesi ja yksinkertaista.
Nauti mysteeristä – ole utelias.
Älä eksy Mayan viiteen varkaaseen,
Meditoi pysäyttääksesi ahdistuksesi ja mene todelliseen itseesi,
Sieltä voit rukoilla koko maailmalle.
Tanssi tuntemattoman kanssa,
Hän ei ole vihollisesi.
Kun etuovi on kiinni,
Anna sisäisen oven aueta.
Putoa sydämeesi älä masennukseesi.
Harjoita kiitollisuutta ja harjoita kehoasi.
Itke maailman puolesta,
Älä vain itsesäälistä.
Puhdista alitajuntaa ja yhdisty puhtaaseen ikuiseen luontoosi.
Kunnioitetaan luontoa.
Silloin virus kenties pysäyttää itse itsensä.
Siunauksia kaikelle.

– Shiv Charan Singh

– – –

Noora kirjoittaa näistä samoista aiheista ja elämän oppilaan polusta ajankohtaisessa kirjassaan Selviytymisopas elämän kriiseihin. Jos olet kiinnostunut lukemaan enemmän kriisien merkityksellisyydestä, voit hankkia kirjan Hidasta Elämää –puodista.

Kun elämä tuntuu kovalta, on vaikeaa pysyä pehmeänä – et ole vastuussa toisen sydämen haavoista, mutta omiasi saat hoivata

Sille on aina syy, miksi joku tuntuu olevan töykeä, viileä, defensiivinen, yläpuolelle asettuva, jyräävä, sulkeutuva tai kova. Kaikilla on kokemuksia – usein jo tosi varhaisissa vaiheissa – joissa oma sydämen pehmeys, se aito olento joka lapsena, nuorena tai jossakin riemun tai innostuksen kohdassaan oli, tulikin torjutuksi, kilpailutetuksi, kovistelluksi tai häpäistyksi.

Elämää ei voi eikä tarvitse elää ilman, että tuntee haastavia fiiliksiä toisten kanssa tai että syntyy konflikteja tai pöljiä tilanteita, ehkä selvittämättömiäkin. Mutta se, mitä voi tehdä, kun huomaa itsessään (tai toisessa!), että jokin tilanne alkaa nostaa kuorta oman (tai toisen!) sydämen päälle on alkaa kutsua sydäntään takaisin pehmeyteen. Se ei tarkoita alistumista tai huonoon kohteluun suostumista. Se tarkoittaa, että näkee sen kovuuden ja kivun itsessään tai toisessa: ”Miks toi on tommonen? Mitä mä oon muka tehnyt väärin? Miksi toi ärsyttää mua niin paljon? Mikä muhun taas meni? En kyllä enää ikinä luota kehenkään! En taatusti puhu tolle enää mitään! Miksi tää on tämmöstä, vaikka mä yritän ja yritän? Miksi ton pitää olla niin rasittava?”

Kun katsookin kovuuden ja kivun läpi ymmärryksellä ja lempeydellä, uteliaisuutta itseen hengittäen, avaa itseään takaisin pehmeyteen. Sen suurempaa lahjaa itselle tai toisille ei varmaan voi antaakaan (tai toki voi antaa myös ilon ja nautinnon lahjan!).

Sydämensä pehmeyttä voi tarjota vähän etäämpääkin, jos avautumisen tai ymmärryksen tilaan ei yhdessä päästä. Ei se haittaa. Et ole vastuussa toisten sydänten haavoista ja niiden eheytymisestä, mutta omiasi voit hoitaa. Kutsu sinä omaa sydäntäsi pehmeyteen, ota sinä vastuu siitä mitä tarvitset silloin, kun kohtaat kuoren toisen sydämen ympärillä, tai kun omasi alkaa puskea esiin. Kovuus on haava, meistä jokaisella, ja pehmeys on siihen lääke.

Lämpimästi tervetuloa Annan voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon Helsingissä tai Skypeitse, myös poikkeusaikana. Täällä voit tutustua tarkemmin.

Kuva: Unsplash.com