Sivu 179 – Hidasta elämää

Vapaus olla oma itsensä on kaunein lahja, jonka toiselle ihmiselle voi antaa – Sen lahjan voi antaa myös puhelimessa tai tietokoneen ruudulla

Meissä jokaisessa pulppuaa hieman erilainen vivahde samasta lähteestä. Ei ole vain yhtä tapaa olla elossa. Luomme kaikki nämä tavat itse. Kuvittelemme kuitenkin usein, että juuri minun tapani olla on hieman vääränlainen, koska se ei mahdu täydellisesti normeihin, sääntöihin tai odotuksiin. Tällainen kokemus kasvattaa erillisyyttä.

Toki olemmekin erillisiä toisistamme, mutta paradoksaalista kyllä tämän erillisyyden kautta löytyy myös yhteys. Meistä jokainen on omalla ainutlaatuisella tavallaan erillinen ja erilainen – ja kun olemme tätä kaikki, meissä onkin aika paljon yhteistä.

Kaunein lahja, jonka toiselle ihmiselle voi antaa, on todella katsoa häntä, nähdä hänet ja antaa näkemälleen täydellinen vapaus. Läsnäolo katseessa ja kosketuksessa on äärettömän arvokasta. Tähän ei tarvita välttämättä fyysistä kohtaamista. Läsnä voi olla myös puhelimitse tai tietokoneen ruudulla.

Voimme olla läsnä toisen ihmisen naurulle, itkulle, pelolle, riemulle, surulle tai vihalle ja katsoa vierestä, kun toinen on täynnä epäilystä tai iloa. Jos yritämme selittää pois toisen ihmisen tunteet ja auttaa häntä nopeasti eteenpäin, ohitamme sen, mikä juuri sillä hetkellä on totta.

Nykyhetkeen saa kuulua myös kipua. Toisen ihmisen tunteet eivät ole minun tunteitani, eivätkä tunteet ole vaarallisia. Minun ei tarvitse kokea toisen ihmisen kipua, mutta voin katsoa häntä ja tunnistaa hänen kipunsa. Voin tuntea yhteisen ihmisyyden vaikeidenkin tunteiden takana ja antaa kanssaihmisen tehdä omaa arvokasta matkaansa kohti omaa raakaa sydäntään.

Ottamalla vastuun omista tunteistani ja sitoutumalla itseeni voin suoda toiselle ihmiselle vapauden olla juuri sitä mitä hän on. On ihanaa kertoa huolistaan tai ilonaiheistaan sellaiselle ihmiselle, joka ei ota tunteitani henkilökohtaisesti, vaan kokee myötätuntoa, näkee minun tuskani tai iloni ja valitsee olla vierelläni: parantamatta, kantamatta minun taakkaani vaan ainoastaan olemalla läsnä.

Emme ole olemassa tehdäksemme kenestäkään muusta onnellista. Voimme silti olla läsnä toisen ihmisen tunteille ja sille elämälle, joka liikkuu hänen sisällään ja lävitseen. Sinulla on suuri valta kutsua kanssaihmisiäsi syvempään onneen, nimittäin onneen omassa itsessään olemisesta, jopa kivun keskellä.

Vaikka sisimpänsä näyttäminen toiselle ihmiselle on hurjan palkitsevaa, on se myös pelottavaa. Ilman pelkoa ei kuitenkaan ole rohkeutta eikä suurta voittoa, ja rohkeuden osoittaminen on yksi kauneimmista asioita maailmassa. Rakkaus on hyvin lähellä meitä. Niin lähellä, että sitä on vaikea uskoa todeksi.

Elämme melkoisen sumuverhon sisällä, mutta yksittäisinä pieninä hetkinä sumuverhoa on mahdollistaa puhaltaa sivuun ja löytää edestään taikaa. Kaija Juurikkala kirjoittaa kauniisti kirjassaan Varjojen taika, kuinka jokaisen hetken ja asian äärellä lepää pyhyys. Mikään ei ole liian pientä ollakseen turhaa. Mikään ei ole riittävän suurta ollakseen elämää suurempaa. Toisen ihmisen kautta saan peilata myös omaa ihmisyyttäni, ihmeellisyyttäni ja ainutlaatuisuuttani.

– – – –

Teksti pohjautuu Noora Lintukankaan kirjaan Selviytymisopas elämän kriiseihin. Jos olet kiinnostunut lukemaan enemmän kriisien merkityksellisyydestä, voit hankkia kirjan Hidasta Elämää –puodista.

10 lohduttavaa ajatusta sinulle, jonka elämä tuntuu raskaalle

1. Elämä on syklistä. Kun jotakin kuolee, jotakin uutta alkaa. On tehtävä tilaa uudelle. Se on luonnonlaki.

2. Todelliset rajat eivät rajoita rakkautta, vaan suojelevat sitä. Rajat eivät tarkoita, että sydän pitäisi sulkea.

3. Koettelemusten tarkoituksena ei ole murtaa, vaan puhdistaa ja vahvistaa. Jokainen tragedia on mahdollisuus voittoon.

4. Jos et tiedä mitä haluat, keskity siihen mitä et ainakaan halua. Rajaamalla asioita pois löydät lopulta polun, joka on juuri sinua varten.

5. Elämme keskellä paradoksia: tavallaan kaikki, mikä on todella tärkeää on arjen ulottumattomissa – mutta meidän on tarkoitus elää sitä todeksi tavallisessa arjessa.

6. Kriisitöntä elämää ei ole, eikä sellainen olisi edes tavoittelemisen arvoista. Kivuttomuus tarkoittaisi jatkuvaa mukavuusalueella pysymistä, eikä mukavuusalueella opi uutta.

7. Tietoinen kivun läpi kulkeminen itselle merkityksellisen korkeamman päämäärän vuoksi tuo ihmisen lähemmäs sydäntään.

8. Kaipaus on etsimisen, uteliaisuuden, seikkailun ja elämän lähtökohta. Ilman kaipausta emme koskaan etsisi ja kohtaisi.

9. Sielu on hidas. Kuullakseen sielun äänen on hidastettava tahtia.

10. Kaikella on merkitystä, eikä sattumia ole. Ihmiselämän tarkoituksena on elää kokonainen elämä – kipuineen, suruineen, riemuineen ja rakkauksineen.

– – – –

Poiminnat on tehty Noora Lintukankaan kirjasta Selviytymisopas elämän kriiseihin. Jos olet kiinnostunut lukemaan enemmän kriisien merkityksellisyydestä, voit hankkia kirjan Hidasta Elämää –puodista.

Teenkö elämässäni asioita, joilla on minulle oikeasti merkitystä? – Pysähdys voi olla mahdollisuus nähdä arjen kiireiden läpi

Elämässä tulee joskus vastaan aikoja ja tilanteita, jotka pysäyttävät ja huokuvat turvattomuutta. Tällaiset ajat tarjoavat täydellisen paikan tarkastella oman elämän suuntaa ja suhdettamme omaan itseemme.

”Teenkö elämässäni asioita, joilla on minulle oikeasti merkitystä? Mikä minua tässä tilanteessa ahdistaa? Mitkä ovat sellaisia asioita, joihin voin juuri nyt vaikuttaa?”

Suurten muutosten tuulet nostavat sekä kollektiivisesti, että yksilötasolla pintaan monia asioita. Sellaisia asioita, jotka helposti hukkuvat arjen kiireiden kireään tahtiin ja mukavuuksien pehmeisiin pyörteisiin.

Kun ulkoinen maailma kuohuu, pienemmässä tai suuremmassa mittakaavassa, se antaa mahdollisuuden havainnoida tunteiden kulkua ja tulla tietoiseksi sellaisista ajatuksista jotka rajoittavat elämäämme.

Vaikeissakin tilanteissa ja raskaissakin muutoksissa piilee aina potentiaali avata meitä elämään vapaampaa, tietoisempaa ja keveämpää elämää.

”Itsensä äärelle ei pääse puskemalla, vaan pysähtymällä.”

Hektisessä ja nopeatempoisessa nykymaailmassa varmasti yksi vaikeimpia, mutta tärkeimpiä taitoja on itsensä äärelle pysähtyminen, tai, taidon sijaan olisi ehkä parempi sanoa; taidottomuus, koska kyse ei ole niinkään tekemisestä, vaan antautumisesta. Siitä, että rohkenee päästää irti jatkuvasta suorittamisesta ja pyrkimisestä, sillä itsensä äärelle ei pääse puskemalla, vaan pysähtymällä.

Kun olosuhteet muuttuvat, se herättää helposti turvattomuutta. Hetken kauneus ja elämän pienet ilot peittyvät helposti kiireen ja huolten tummien pilvien alle. Jos on tottunut hukkaamaan huolensa suorittamiseen ja elämään jatkuvasti tulevaa tavoitellen, pysähtyminen voi tuntua vaikealta.

”Matka kohti sisimpää on matka kohti rauhaa ja hiljaisuutta.”

Kohdatessamme tilanteita, jotka eivät ole hallinnassamme, on hyvä muistaa hyväksyä käsillä oleva hetki ja keskittyä niihin asioihin joihin voimme vaikuttaa. Omasta hyvinvoinnistaan kannattaa pitää huolta, etenkin silloin, kun kohtaamme haastavia aikoja.

Sen sijaan, että karkaa omia tunteitaan, sekä tuon kauhistuttavan laajana ammottavaa tyhjän ajan ja hiljaisuuden meren kohtaamista, voi päättää rohkeasti uppoutua kuuntelemaan omaa olemustaan ja tulla itsensä luokse.

Tie itsen äärelle käy hiljaisuuden porttien lävitse. Se on tie, jota voi kulkea vain kulkematta. Se on matka, jossa perille pääsee vain pysähtymällä. Tuo matka kohti sisimpää on matka kohti rauhaa ja hiljaisuutta.

”Jos et koskaan ole yksin, et voi tuntea itseäsi” – Paolo Coelhon 5 elämänviisautta

Tässä sinulle Paolo Coelhon 5 elämänviisautta❤️

Lisää voimakuvia löydät Instagramista @hidasta.

5 parasta parisuhdetekoa, jotka kantavat elämän haasteissakin

Terapeutin työssäni näen monenlaisia parisuhteita. Olen nähnyt, miten haastavat ajat ovat hitsanneet parin aivan uudella tavalla toisiinsa. Olen nähnyt, miten haasteet erottavat, ja parit etääntyvät pikkuhiljaa toisistaan lopullisesti.

Kun elämä käy haasteelliseksi erilaisten muuttuneiden tilanteiden myötä, on tärkeää kiinnittää huomiota pieniin asioihin, joita voi tehdä parisuhteen hyväksi.

1. Jakakaa rutiinit ja vastuut

Suunnitelkaa yhdessä selkeät päivärutiinit. Jakakaa vastuu kotitöistä, lastenhoidosta yms. tasaisesti. Pohtikaa miten paljon töitä tehdään ja milloin. Ottakaa huomioon molempien toiveet, tarpeet ja tehkää kompromisesseja.

Milloin on vapaa-aikaa töistä ja mitä silloin parisuhteen tasolla tapahtuu?

Mitä jos haluaa omaa aikaa, miten silloin toimitaan?

Kun perheeseeni syntyi vaikeasti vammainen lapsi, arkemme muuttui valtavasti. Koska meillä oli hoidettavana mieheni kanssa myös viisi muuta lasta, vastuuta riitti molemmille.

Muistan kerran meidän keskustelleen vastuiden määrästä erityisen tarkkaan. Molemmat koimme, että työtä oli itsellä paljon. Kun istuimme alas ja kirjasimme molemmat, mitä kaikkia hoidimme yksin, totesimme molemmilla olevan todella paljon vastuuta kannettavanaan. Suurperheessä hommia vain riitti, eivätkä vastuut jakautuneet mitenkään epätasaisesti vain toisen kannettavaksi, vaikka molemmista meistä oli siltä aluksi tuntunut.

2. Nähkää ja kuulkaa omat ja kumppanin tarpeet

Kun elämä on haasteellista, nostaa se kaikissa esiin erilaisia tunteita ja ajatuksia. On tärkeää olla läsnä kumppanille, kun hän kertoo mieltään painavista asiasta.

Läsnäolo voi olla haastavaa, kun elämässä on paljon asioita, jotka vievät oman huomion. Kuule, näe ja tunne herkemmällä korvalla omat ja kumppanisi muuttuneet tarpeet. Uskalla jakaa itsestäsi pintaa syvemmin tunteitasi, ajatuksiasi ja tarpeitasi. Uskalla vaatia kumppanisi huomiota ja läsnäoloa.

Mistä tiedän olevani läsnä kumppanilleni?

Mistä tiedän, että kumppanini on läsnä?

3. Puhukaa tai kirjoittakaa toisillenne ajatuksistanne

Puhukaa. Jos puhuminen ei ole itselle vahvinta aluetta niin kirjoittakaa. Kertokaa jollain tavalla kaikki ne monet tunteet ja ajatukset, joita muuttunut elämäntilanne herättää. Jos keskustelut menevät enemmän raskaiksi kuin kannatteleviksi, päättäkää milloin pidätte näille raskaille tunteiden vaihdoille varatun huolihetken.

Riidat ovat mahdollisia, kun normaaliarki muuttuu ja elämästä tulee haasteellisempaa. Se, miten ratkaisette ristiriidat, merkitsevät näissä tilanteissa. On tosiasia, että haastavat ajat joko yhdistävät tai erottavat. Kommunikoinnilla on iso rooli myös riitojen ratkaisussa. Kommunikoida voi myös halaamalla ja ottamalla kumppani lähelle.

3. Naurakaa ja iloitkaa yhdessä

Huumori, ilo ja nauru eivät ole kiellettyjä, kun elämä on haastavaa. Keksikää tapoja pitää hauskaa. Etsikää mukavia elokuvia, jotka tuovat iloa ja hyvää mieltä. Viljelkää yhteistä huumorianne. Jos sitä ei ole, nyt on hyvä aika keksiä!

4. Kertokaa toisillenne, mitä toivotte läheisyydeltä ja seksiltä

Kommunikoikaa, mitä odotatte ja toivotte läheisyydeltä ja seksiltä, kun elämä on vaikeaa tai erilaisempaa kuin mihin olette tottuneet.

Millä tavalla toivot tulevasi huomioiduksi parisuhteessasi?

Ylläpitäkää suudelmia. Pohtikaa, kuinka lähelle kumppani voi mennä ja kuinka lähellä uskaltaa olla, jotta toisella on vielä hyvä olla. Jotkut tarvitsevat etäisyyttä ja omaa tilaa enemmän kuin toiset.

Muistakaa olla lähekkäin ilman, että tulee paine yhtyä tai saada orgasmi. Löytäkää molempien tarpeet huomioiva ratkaisu toteuttaa läheisyyttä ja ylläpitää teidän välistä seksiä, kun elämä on haastavaa.

5. Älkää pelätkö hakea apua

Jos tilanteenne parisuhteessanne kriisiytyy ja yhteiselämä tuntuu haasteelliselta, niin ottakaa yhteyttä terapeuttiin. Pitäkää kynnys hakea apua matalana. Elämänhaasteet ovat mahdollisuus tai haaste parisuhteelle. Joskus kahden kesken asiat eivät ratkea vaan tarvitaan apua asiantuntijalta.

Pauliinan Rakkaus on tekoja arjessa -kirja on kuunneltavissa äänikirjana esimerkiksi Bookbeatista.

Kriisin 5 yllättävää hyötyä – Kriisit voi kääntää hyödyksi, kun uskaltaa kokea ne läpi ja katsoa niiden taakse

Jokainen meistä on käynyt läpi rankkoja asioita elämänsä aikana ja selvinnyt niistä. Jostain on aina löytynyt se sisäinen voima, sisu, kipinä elää, mennä kohti valoa ja selkeyttä.

Ihmisellä ja hänen kehollaan on valtavan suuri kyky parantaa itsensä, jos sille annetaan mahdollisuus. Meillä jokaisella on oma polkumme ja olemme aina juuri oikeassa kohdassa.

Olemme tämänkin pandemian keskellä oppimassa jotain, mitä meidän tällä hetkellä tulee oppia, kasvaaksemme ihmiseksi, joka todella olemme. Omassa arjessani olen huomannut, että juuri ne asiat, mitä olen halunnutkin tapahtuvaksi, alkaa nyt tulla todeksi.

Herätyskello soi – heräätkö vai painatko torkkua ja jatkat unessa? Vai oletko jo kuullut isomman herätyskellon pirinän ja alkanut tehdä muutoksia elämääsi?

Vaikka kriisit ovat välillä todella raskaita, ne ovat parhaita opettajiamme. Kriisit voi kääntää hyödyksi, kun uskaltaa kokea ne läpi ja katsoa niiden taakse.

Viisi hyötyä kriiseistä

1. Olet pakotettu pysähtymään

Kun elämä herättelee meitä kriisien kautta, joudumme pysähtymään. Elämällä on asiaa. Pienenpieni virus näyttää koko maailmalle, että on muutoksen aika. Itselläni todettiin viime kesänä nivelrikon lisäksi pienen pienen punkin levittämä kroonistunut ja keskushermostoon mennyt borrelioosi, joka selitti epämääräiset ja ikävät oireilut jo kuukausien takaa. Pystyin hädin tuskin kävelemään.

Tuli totaalipysähdys. Pelkäsin terveyteni puolesta, käsittelin loppuelämää, vanhenemista, elämän rajallisuutta. Pysähdyin todella miettimään, mitä haluan tehdä, mitä pystyn vielä tekemään siinä kunnossa, missä olin. Keskityin kokonaisvaltaiseen paranemiseen ja tulin entistä kiitollisemmaksi siitä, mitä on. Fokus siirtyy mahdollisuuksiin, kun jotain viedään pois.

Uskallatko pysähtyä?

”Shit happens, so the shift can happen.”

2. Saat jotain uutta hyvää elämääsi kriisin vuoksi

Minulla ja ystävälläni oli lastemme kanssa suunnitelma lähteä kotimaan kiertomatkalle. En pystynyt, sillä olin heikko sairauteni vuoksi. Ystäväni ehdotti, että viettäisimme silti aikaa yhdessä ja vuokraisimme mökin meren rannalta Mathildedalin ruukkikylästä, joka sijaitsee vain lyhyen matkan päässä pääkaupunkiseudulta. En ollut kuullutkaan koko paikasta, mutta vastasin myöntävästi.

Kun sitten istuimme ilta-auringossa vuokramökkimme laiturilla, totesimme ystäväni kanssa, kuinka erityisen hyvä olo meillä kaikilla oli ja pohdimme, kuinka mieletöntä olisi asua kylässä. Kuinka ollakaan elämä alkoi järjestellä asioita ja viikon päästä meillä oli kakkosasunto vuokrattuna vanhasta hirsitalosta meren ääreltä ruukkikylästä, jota myös onnellisten ihmisten kyläksi kutsutaan, eikä suotta. Ihan kuin elämä olisi ottanut minut niskasta kiinni ja lempeän jämäkästi siirtänyt minut paikkaan, jossa voin hyvin. Luontoon.

Mitä hyvää omat kriisisi ovat sinulle tuoneet?

3. Luot uudet tavat toimia

Katsoin elämääni Espoossa. Se oli hyvää. Pohdin, mihin käytin aikani, miten voin, miten lapseni voi, mistä haaveilimme ja mitä toteutimme. Miten ajattelin ja mihin uskoin. Tajusin, että voisin elää vieläkin parempaa unelmaelämää, sillä minulla tosiaan on vapaus luoda omannäköinen elämä! Miksei olisi mahdollista muuttaa maalle meren äärelle?

Meillä jokaisella on vapaus luoda itsemme näköinen elämä. Visioi hyvä lopputulos, usko sen toteutumiseen ja kuuntele sydämesi kuiskauksia. Puoli vuotta kakkosasunnon löytymisen jälkeen ostin hirsitalon samasta kylästä ja muutimme kansallispuiston kupeeseen vireään, elävään kylään. Lähes kaikki elämässäni muuttui sen johdosta. Jos et oikein tiedä, mitä haluat, nappaa tästä uusia näkökulmia.

Onko sinulla sellainen unelma, jonka toteutuminen tuntuu haastavalta?

”Crisis always come with opportunities.”

4. Kohtaat sisäisen kriitikkosi

Kriitikkosi yrittää saada sinut lannistumaan varsinkin kriisin keskellä. Kun kaikki romahtaa, joudut kaivamaan sisältäsi kaiken turvan ja rohkeuden mennä eteenpäin. Kriisi voi olla työstä irtisanoutuminen, sairastuminen, parisuhteesta eroaminen, päätöksenteko kodin suhteen tai mikä tahansa, mikä sinusta tuntuu kriisiltä. Kun kriitikkosi haukkuu sinua heikoksi, myönnä se. Silloin on aika kohdata oma haavoittuvuutensa ja tarvitsevuutensa ja oppia ottamaan apua vastaan. Olet epäonnistunut, mutta sellaista sattuu ja opit siitä paljon.

Kun kriitikkosi seuraavan kerran kertoo mielipiteensä, miten sinun tulisi toimia, haasta se. Sano sille: ”Ai sinä olet tuota mieltä. Kiitos mielipiteestäsi, minä olen eri mieltä.” Keskity hyvään oloosi juuri tässä hetkessä. Kriitikkosi haluaa olla menneessä tai tulevassa, mutta kun sinä pysyt läsnä tässä ja nyt, kriitikolla ei ole valtaa. Lue lisää kriitikon kohtaamisesta ja armollisuuden lisäämisestä tästä.

Elämä on lahja, ei rangaistus. Sinulla on oikeus nauttia.

Mitä haluat sanoa omalle sisäiselle kriitikollesi juuri nyt?

5. Opit kuuntelemaan kehoasi

Kriisin keskellä – ja varsinkin sen jälkeen – motivoidut pitämään itsestäsi huolta. Kehosi on pomosi – kuuntele sitä. Jos et kuuntele, se kyllä pysäyttää sinut. Jos siis jokin tuntuu kehossa hyvältä, se on todennäköisesti sinulle hyväksi. Jos jokin tuntuu pahalta, se ei ole hyväksi.

Ennen elämän herätyskelloja emme huomaa tätä. Painamme vaan menemään. Täysillä. Yhtäkkiä, kun kriisi tulee, varsinkin sairastuminen, alat elää kehosi ehdoilla. Nukkumaan, syömään sinulle sopivia ruokia, hakeutumaan hyvinvointia tukevaan työhön ja liikkumaan. Jos polkusi ei innosta sinua, se ei ole sinun polkusi.

Mitä kehosi sinulle viestittää juuri nyt?

Voimia kriiseihin ja siihen aivan ihanaan elämään, joka kriisien keskellä, jälkeen ja väleissä tapahtuu. Elämäsi on sinun.

Liittolaisesi oman näköisen elämäsi luomisessa,

Riikka

***

Lue lisää onnellisen työelämän luomisesta Riikan sivuilta tästä.

Ymmärrä paremmin itseäsi ja muita -koti-workshop

Oletko joskus ihmetellyt muiden tapaa toimia? Hämmästellyt omaa reaktiotasi? Tai uponnut väärinymmärryksen suohon läheisesi kanssa? Toivonut toisen ymmärtävän sinua paremmin?

Kuvittelemme, että jokainen käyttäytyy samojen sisäisten sääntöjen mukaan kuin itse käyttäydymme. Mutta näin ei ole. Jokaisella persoonallisuustyypillä on ihan oma, toisistaan poikkeava toimintalogiikkansa. Vaikka katsomme maailmaa ja suhtaudumme toisiimme hyvinkin eri tavoin, kuitenkin jokainen pyrkii parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Ymmärrä paremmin itseäsi ja muita -kotiWorkshop

tutustuttaa sinut yhdeksään erilaiseen, mutta yhtä upeaan enneagrammi- eli persoonallisuustyypiin toimintatapoineen.
auttaa ymmärtämään eri tyyppien sisäisiä sääntöjä, perustarpeita ja motivaatiotekijöitä.
saa sinut näkemään, miten loistavia vahvuuksia sinulla on.
vähentää väärinymmärryksiä ja helpottaa vuorovaikutusta muiden kanssa.

Workshop sisältää

kuvaukset kaikista yhdeksästä enneagrammi- eli persoonallisuustyypistä,
kannustavia tehtäviä omaan tyyppiisi tutustumiseen sekä
vinkit muiden kanssa toimimiseen.

Tarvitset vain

avoimen mielen,
muistiinpanovälineet sekä halutessasi paperia ja värejä,
1-2 tuntia harjoitteiden tekemiseen
ja kaiken tämän voit tehdä oman aikataulusi mukaan.

Workshopin hinta on 9,90€ ja se on käytössäsi kaksi viikkoa.

Osta Workshop TÄSTÄ

(Näpyttelethän sähköpostiosoitteesi huolellisesti ostohetkellä. Tarkistathan, että meiliboksissasi on tilaa. Jos kurssilinkkiä ei näy, tarkistathan sähköpostistasi mahdolliset lisäkansiot – myös roskaposti.)

Innostavaa tutustumisretkeä yhdeksän loistavan tyypin ominaisuuksiin!

Onko aikatauluton arki herättänyt sinunkin sisäisen lapsesi? – Luovuus ja huumori kukkivat kiireettömyydessä

Ai miten hersyvää on ollut seurata sosiaalisessa mediassa sitä, miten luovuus on alkanut kukkia, kun ihmiset on pääosin pakotettu kotiin. Monta kertaa on saanut nauraa vedet silmissä hölmöjä videoita. Luovuus on kyllä mahtava voimavara!

Luovuus ei kuki liian ahtaassa. Kun mieli on lukittuna sisäiseen vankilaan, oman sisimmän neljän seinän sisälle, ei se pääse virtaamaan. Sisäinen vankila-olo voi syntyä esimerkiksi ahtaassa parisuhteessa, ahdistuksen, pelkojen ja masennuksen seurauksena.

Kun mielessä pyörivät huolet ja murheet, tekemättömät työt ja elämä on kiireistä suorittamista, ei luovuuskanava halua herätä. Ja kun ajatteleva mieli hallitsee, on pää täynnä ajatuksia, ikivanhoja päänsisäisiä levyjä, ikävää sisäistä puhetta, lannistuu aivoista se alue, joka vaatii vapautta noustakseen pintaan.

Kotiin neljän seinän sisälle lukittu ihminen voi reagoida tavalla tai toisella, mutta monelle näyttää käyneen niin, että sisäinen lapsi heräilee ja luovuus alkaa kukkia, kun tavallinen täyteen ahdettu arki purkautuu ja jää aikaa muullekin kuin työlle ja siitä palautumiselle.

Kirjoitin esikoiskirjassani Toivon kirja masennuksesta näin:

”Ihmisen ydinolemuksen ajattelen olevan tila, jossa rauha, hiljaisuus, rakkaus, vapaus ja ilo asustavat – se on meidän todellisin olemuksemme, joka voi aina hyvin. Ydinolemus on kuin lähde, joka virkistää, voimistaa ja rauhoittaa. Moni meistä kuvittelee, ettei omassa sisimmässä ole tuota lähdettä, mutta kyllä se on. Se on meissä oleva lapsenkaltaisuus, sisäinen lapsi, joka rakastaa leikkiä ja leikkimielisyyttä. Se on meissä oleva elinvoima, joka on meissä aina, mutta jonka moni kadottaa erilaisissa elämän koukeroissa.”

Sisäisen lapsen aktivoituminen saattaa tietysti merkitä muutakin kuin iloa ja luovuutta. Sisäistä lasta voi pelottaa, ahdistaa, se voi tuntea yksinäisyyttä ja tunnelukot saattavat aktivoitua niin, että ihminen on hälytystilassa, jota on vaikea käsittää ja käsitellä. Kun elinvoimainen lapsi tukahdutetaan aikuisen vastuun ja vakavuuden alle, voi ihminen kokonaisvaltaisesti aika huonosti.

Ehkä nyt voisi olla oikea aika asettua sisäisen lapsen äärelle ja kuunnella, mitä se haluaa sanoa? Haluaako se jatkossakin vähän väljempää elämää? Kaipaatko jotain muuta, mitä nyt on ja on ollut ehkä pitkään?

Luovuus pitää tyhjästä tilasta. Uutta ei voi syntyä, jos sisin on liian täynnä. Luovuus heräilee läsnäolossa: kiireettömyydessä, luonnossa, hiljaisuudessa, tylsyydessä, aistien äärellä, jossa on vain tämä hetki – ei menneen tai tulevan murehtimista vaan tämä kaikki, mitä on juuri nyt. Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Niin sanoisi luovuuskin, jos osaisi puhua ja tuottaisi kasapäin tanssiesityksiä, naurua, tauluja, lauluja, sukkia ja lapasia, leikkiä, tekstejä ja villejä ideoita.

Lisää aiheesta Miian kirjassa Toivon kirja masennuksesta.

Kun maailma sulkee rajojaan – suljetaan toisemme syleilyyn

Miten taivaan muodot muuttuu
miten läheiseksi muuttuu
tuo tuntematon ikkuna
siellä valo ja joku ihminen

Kun kaikki pidätti hengitystään
makasin vierelläs ja valvoin

Kun maailma sulkee rajojaan
suljetaan toisemme syleilyyn
katse taivaalla hengittää

Kun maailma sulkee rajojaan
mennään aikaisin nukkumaan
aamulla aurinko herättää

Miten pienii on ne teot
joista sydänjälki jää
muistatko missä oltiin
kun kadut tyhjeni

Kun kaikki pidätti hengitystään
makasin vierelläs ja valvoin

Me selvitään
tulee kevät ja tulee kesä

Me selvitään
tulet mun luo
mä tulen sun luo

Kuuntele laulu:

https://www.youtube.com/watch?v=lCNb_71oJDY

Ahdistus asuu kehossa – Näin huolta ja ahdistusta voi purkaa

Tunnemme tyypillisesti ahdistusta sekä arkisista, esimerkiksi työhön liittyvistä huolista että isommista asioista ja tapahtumista, varsinkin jos emme voi vaikuttaa niihin toivomallamme tavalla. Ahdistukset ja huolet eivät ole vain ajatus- ja tunnetason haasteita. Kuten me jo tiedämme, tunteidemme asuinpaikka on kehossa.

Lopulta voi käydä niin, että kun riittävästi murehdimme, huolehdimme ja ahdistumme, keho ei enää jaksa kantaa näitä kokemuksia. Stressisäiliömme täyttyy, jonka jälkeen alamme jollakin tavoin oireilla.

Tämän säiliön sisältö on kerätty muun muassa menneiden kokemustemme taakoista, palautumisvajeestamme arjessa (liittyy se sitten fyysiseen, henkiseen tai sosiaaliseen kuormitukseen) sekä tämän hetken kokemuksistamme. Työssäni kohtaan paljon uupuneita, kipuilevia, unettomia ja ahdistuksesta kärsiviä ihmisiä, joilla tämä stressisäiliö on saattanut jo vuosia olla 80–95-prosenttisesti täynnä.

Jos stressin sietokyvyn säiliömme on jatkuvasti lähes täynnä, mitä sitten tapahtuu, kun jokin uusi ja yllättävä asia tapahtuu elämässämme? Säiliö ei enää pidä, stressi kuohahtaa yli. Joku saa ahdistus- tai paniikkikohtauksen, toinen ei nuku öisin, jollakin taas kivut alkavat lisääntyä.

Tätä ilmiötä ei kannattaisi lähtökohtaisesti ajatella jotenkin ”pahana” asiana tai epäonnistuneena osana ihmisenä olemista, vaan systeemi on rakennettu juuri oikeanlaiseksi. Ihminen ei ole kone tai robotti. Meitä ei siis ole luotu kestämään aivan mitä tahansa. Olemme kaikki ”vain ihmisiä”.

Koska kehomme säilöö kaikkia kuormituksiamme, myös ahdistusta tulisi purkaa kehon kautta. Vaikka kuinka yrittäisimme järkeillä ahdistusta pois, se ei tule tapahtumaan, ellei kehomme opi tuntemaan turvaa stressaavissa tilanteissa. Tämä ei aina ole helppoa, ja silti lähtökohta on se, että kehomieli oppii itsesäätelyä harjoittelun myötä.

Miten voit harjoittaa ahdistuksen lieventämistä kehosi kautta?

Turvallisuuden tunteeseen pääsyyn on monta tietä. Kontakti tähän hetkeen, siihen, miten olet kehosi kanssa juuri nyt, on se mihin voit keskittyä. Kannateltuna olo luo turvaa. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että voit missä ja milloin tahansa pysähtyä tuntemaan kehoasi jotakin vasten: lattiaa, tuolia, sänkyä, puunrunkoa tai muuta tukipintaa vasten. Myös turvallisen ihmisen kosketus luo turvaa ja kannattelee.

Kun ensin aistit kehoasi pienen hetken, seuraavaksi voit tutkia hengitystä. Sille ei tarvitse tehdä mitään, tärkeintä on tuntea oma hengitys. Voit keskittyä siihen, miten uloshengityksesi auttaa kehoasi painautumaan yhä laajemmin tai painavammin alustaa vasten – tämä tuntemus nimenomaan auttaa kehoasi ja hermostoasi takaisin turvallisuuden tunteeseen.

Tätä pientä pysähtymisen harjoitusta voi ja kannattaa tehdä useita kertoja päivässä, erilaisissa tilanteissa, tunnelmissa ja asennoissa, jotta keho oppii pääsemään uuteen olotilaansa missä ja milloin vain.

Lisäksi voit halutessasi kokeilla keho- ja tunnetietoista akupisteiden stimulointia itsehoitona. Akupisteiden stimulointi eli ”naputtelu” tutkitusti laskee kehon kortisolitasoja ja rauhoittaa hermostoa. Tässä sinulle Hidasta elämää IG-TV:ssä ollut video, jota voit hyödyntää vapaasti stressin, jännityksen ja ahdistuksen tunteen lievittämiseen, löydät sen TÄSTÄ LINKISTÄ.

Kehomme ja mielemme ovat viisas kokonaisuus, jolla on kyky hoitaa itseään. Stressi ja kiire voivat kuitenkin vieraannuttaa meidät kehostamme, jolloin emme osaa enää kuulla sen viestejä. Väsymyksellä ja kivulla on silti tärkeää sanottavaa – ne kertovat siitä, miten todella voimme. Tutustu Kehon viisaat viestit -kirjaan täältä.

Kuvat: Depositphotos

Liika uutisten seuraaminen voi synkistää mielen – Mitään pahaa ei tapahdu, vaikka et lukisi jokaista uutista

Aamulla heräsin hyvillä mielin. Sitten luin uutisia ja somen uutisvirtaa noin tunnin ajan. Olo oli sen jälkeen merkittävästi huonompi: ahdistunut ja hukassaoleva.

Olen kokenut saman lukemattomia kertoja, mutta vihdoin päätin ottaa opikseni. Todennäköisesti taas iltapäivästä olisin selannut uteliaisuuttani hieman lisää uutisia. Ja illalla tietenkin, kun ”ei ole muutakaan”. Mieleni olisi pyörinyt autopilotilla kehää ja jokaisen tervehdyttävän tauon jälkeen hakeutunut vaistomaisesti takaisin tuolle kehälle.

Päätin, että riittää.

Uusia uutisia ja sosiaalisen median postauksia syntyy tiheään kuin sieniä sateella. On ymmärrettävää haluta seurata uutisia ja kuulumisia. Jokin ajatus mielen perukoilla kokee sen suorastaan velvollisuudekseen, kokee että on hyvä olla kärryillä. Tässä ajatuksessa on kuitenkin vain hitunen totta ja suurin osa liioiteltua:

Mitään pahaa ei tapahdu siitä, ettei jokainen lue jokaista uutisointia. (Itse asiassa huonommat seuraukset olisi, jos kaikki tekisivät niin.) Vilkaisu päivässä riittää. Tärkein kantautuu kyllä korviin, vaikkei aktiivisesti uutisia seuraisikaan.

Vilkaisu ei ainakaan itselleni tarkoita, että klikkaan otsikoita auki epämääräisen ajan monta kertaa päivässä, kunnes lopulta havahdun ja repäisen itseni irti. Tämä ei missään tapauksessa ole itselleni laadukasta ja nostattavaa vapaa-ajan käyttöä. Ennemmin maalaan, meditoin tai kävelen puutarhassa. Milloin oikeastaan viimeksi olenkaan tehnyt näin? Tuntuu, että aina kun vapaa hetki koittaa, on puhelin kädessä ja keho liikkeetön.

Vilpitön somekin voi masentaa

Uutisähky voi masentaa, ja uutiset voivat olla stressaavia. On kuitenkin hyvä tarkastella sitäkin, että myös vilpitön someselaaminen voi ahdistaa. Kaikkea sopivasti on hyvä nyrkkisääntö. Monella meistä on kuitenkin vaikeuksia hahmottaa, mikä on itselle sopivasti. Mikä palvelee ja missä menee raja. Toisinaan etsimme sosiaalisen median kautta virikkeitä elämään silloinkin, kun perinteinen kirja (jolla on alku ja loppu) tai vaikkapa jokin harrastus voisi tuoda paljon aidompaa iloa.

Ihminen on sosiaalinen olento, mutta aivomme ovat kehittyneet aivan toisenlaisena aikana. Aivomme saattavat haluta sosiaalisuutta ja virikkeitä jatkuvasti, sillä tarjonta on aikanaan ollut niin rajallinen. Evoluution kannalta ”sosiaalisuuden” rajoittamisella ei ole ollut virkaa, mutta onnellisuuden kannalta asia voi olla toisin. Elämme uudessa tilanteessa, jossa meidän tulee tietoisesti hahmottaa, mikä on itsellemme oikea määrä.

Parempaa käyttötarkoitusta puhelimelle – Vai onko tämänkin takana some?

Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa

Uskon, että eräs uutisten ja somen ongelmista on se, että niiden kautta keskitymme hyvin paljon asioihin, joihin emme voi vaikuttaa tässä ja nyt. Fokuksemme pyörii jatkuvasti jossain kaukana, hukassa omasta itsestämme. Juuri tämä aiheuttaa itsessäni ahdistuksen. Kaipaan usein maadoittua tai kohdata itseni, mutta kuinka usein sen sijaan kohtaankin vain uutiset, viihdeuutiset tai somen ”uutiset”. Uskon tämän kiteyttävän ongelman.

Entäpä jos tästedes aamuin, illoin ja keskellä päivää tekisin pienen hiljentymisen. Kysyisin, mitä minulle kuuluu. Selaisin uutisia korkeintaan kerran päivässä, rajoitetun ajan. Toisinaan pitäisin siitä vapaata kokonaan. Selaisin myös somea tietoisemmin ja opettelisin pistämään ajoissa stopin. Ajelisin vähemmän autopilotilla. Mitä silloin tapahtuisi?

En tiedä, mutta pelkkä ajatus nostaa kiitollisuuden pintaan. Minulla on valta muuttaa elämäni ja onnellisuuteni. Koen, ettei vaihtoehtoja jää.

❤️:lla Riikka

Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.

10 asiaa, jotka huomaat vasta kun hidastat – Kun mielesi lepää, maailmakin lepää

Tässä on 10 muistutusta asioista, jotka me kaikki oikeastaan jo tiedämme. Käytännössä ne kuitenkin pääsevät helposti unohtumaan – varsinkin silloin, kun ärsyttää, ketuttaa, ahdistaa, väsyttää ja seinät kaatuvat päälle. Muistutukset on poimittu Haemin Sunimin kirjasta Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa.

Sinä voit vaikuttaa siihen, mitä ympärilläsi näet. Emme voi emmekä haluakaan tietää joka ikistä tapahtumaa maailmassa. Informaation ylikuormituksesta tulisimme hulluksi. Me kohtaamme maailman vain oman mielemme välityksellä. Kun mielesi on iloinen ja myötätuntoinen, maailmakin on. Kun mielesi on täynnä negatiivisia ajatuksia, maailmakin näyttää negatiiviselta. Kun hukut kiireeseen, muista, että et ole voimaton. Kun mielesi lepää, maailmakin lepää.
Kun olet stressaantunut, ole tietoinen stressistäsi. Kun sinua ärsyttää, ole tietoinen ärsytyksestäsi. Kun olet vihainen, ole tietoinen vihastasi. Heti kun tulet niistä tietoiseksi, lakkaat harhailemasta. Pelkkä tiedostaminen auttaa sinua näkemään ne ulkopuolelta.
Kun sinulla on epämiellyttävä tunne, älä tartu siihen. Älä kääntele ja vääntele sitä. Anna sen olla rauhassa, jotta se voi virrata. Tunteen aalto vetäytyy aikanaan itsestään, jos lakkaat ruokkimasta sitä märehtimällä sitä.
Onko sinulla jotain sydämelläsi? Tee kävelyretki auringonpaisteessa. Auringon lämmössä aivosi vapauttavat serotoniinia, joka rauhoittaa mielen. Jos annat mielesi viipyä ongelmassa yrittämättä ankarasti löytää ratkaisua, vastaus tulee itsestään esiin.
Jos jatkuvasti toivot muiden lohduttavan sinua, ahdistus lannistaa sinut. Jos olet aina hädissäsi siitä, kuuleeko kukaan, tiedä, ettei kukaan voi tyydyttää tarvettasi täydellisesti. Sen sijaan, että etsisit lohdutusta muilta, tarjoa lohtua muille ja kuuntele heitä. Apua antaessasi paranet itse.
Jos haluat nukkua rauhallisesti kun lasket pääsi tyynylle, ajattele niitä ihmisiä, joille olet kiitollinen, hetkiä, jolloin olet auttanut muita ja saanut hyvän mielen. Se lämmittää sydäntäsi ja saat lahjaksi rauhallisemmat unet.
Kun sydämessämme on rakkautta, tavallisimmatkin asiat ovat meistä pyhiä ja kauniita. Kun sydämessämme on rakkautta, meistä tulee ystävällisempiä ja lempeämpiä ventovieraillekin. Ilman rakkautta sydämessämme maailma tuntuu toimivan umpimähkään ja vailla tarkoitusta.
Rakasta itseäsi epätäydellisyyksistäsi huolimatta. Etkö tunne myötätuntoa itseäsi kohtaan kun käyt kamppailua elämän halki? Olet kyllä valmis auttamaan ystäviäsi, mutta kohtelet itseäsi huonosti. Helli sydäntäsi silloin tällöin ja sano itsellesi: ”Minä rakastan sinua.”
Ollaksesi onnellinen ei ole tarpeen ponnistella, että pääsisi jonnekin muualle. Sen sijaan rentoudu nykyhetkeen ja tuo huumoria elämääsi. Huumorilla elämästä tulee kevyttä ja vapaata. Nauru saattaa ihmiset aina nykyhetkeen.
Kun olemme iloisia, sydämemme avautuu uusille asioille. Kun olemme huonolla tuulella, emme voi avautua uusille asioille riippumatta siitä, kuinka hienoja ne ovat.

Poiminnat ovat kirjasta Asioita, jotka huomaa vasta kun hidastaa (Aula Co), jonka voit kuunnella tai lukea Storytelistä. Jos et ole vielä kokeillut Storyteliä, voit Hidasta elämää -lukijana kuunnella kaikkia palvelun sisältöjä ilmaiseksi 30 päivää, kun kirjaudut käyttäjäksi täällä.