MONET PITÄVÄT MINUA ROHKEANA, koska olen tehnyt useita – ammatillisiakin – hyppyjä uuteen tuntemattomaan. Rajuin niistä reilut parikymmentä vuotta sitten, kun ripustin hammaslääkärin takkini naulaan ja ryhdyin iskelmälaulajaksi. Laulajan ammatti oli nuoruuteni haave, joka piti elää ja kokea, todetakseen ettei se sitten ollutkaan se omista omin juttu.
Tätä edelsi jo pidempään jatkunut epämääräinen tyytymättömyys, tuntui että mahassa on kiviä ja korkeat muurit kasvavat ympärille. Joku kyseli jatkuvasti sisälläni, että tässäkö tämä nyt sitten on. Joku myös vastasi sisälläni aina, että ei.
En koe itseäni mitenkään erityisen rohkeaksi ja se onkin pistänyt pohtimaan rohkeuden olemusta, josta ollaan montaa mieltä. Kaikissa ”mielissä” on luullakseni totuus tai sen siemen, sillä rohkeus on jokaiselle meistä jotain omaansa, muiden rohkeudesta erilaista.
OMASTA ROHKEUDESTANI ajattelen, että sydämeni on puhunut niin palavasti ja äänekkäästi, että ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella ja totella – peloista ja epävarmuudesta huolimatta. Päästää irti tiensä loppuun tulleesta ja jopa hyvinkin palvelleesta tutusta ja turvallisesta ja luottaa valintaansa, tekemiseensä ja elämän kannatteluun. Se on kannattanut.
Ajattelen myös, että sydämen puheen mukainen rohkeus on rakkaudellista rohkeutta ja ainoaa kestävästi hyvää tekevää rohkeutta.
SYDÄMEN TIETO on mielestäni kattavinta tietoa, mitä meillä on käytettävissämme. Tietojen tietoa, jota on kuitenkin vaikea selittää ja vaikkapa tieteellisesti todentaa ja todistaa.
Miten ihmeessä selität, että tiedät, vaikka et oikeastaan voi tietää? Miten perustelet jotain omaa rajuakin päätöstäsi, kun se vain tuntuu vahvasti oikealta jokaisessa solussa ja huokosessa, mutta päätöstä puoltavaa faktaa ei ole välttämättä lainkaan?
Pidän sydämen tietoa intuitiivisen tiedon sekä tunnetiedon lähisukulaisena, osin lienee kyse samastakin asiasta. Myös ns. hiljainen tieto, jota eri alojen asiantuntijoilla on pitkän kokemuksensa johdosta, saattaa olla samaa sukua. Onhan meistäkin jokaiselle kertynyt vankkaa asiantuntijuutta itsemme ja oman elämämme osalta.
KAIKKI NÄMÄ TIEDON LÄHTEET toimivat alitajuntamme keräämän valtavan muistipankin, kokemustemme, uskomustemme, tunteidemme, kehomme sekä monenlaisten aistimustemme yhdistelmän ohjauksessa. Kaiken elämämme aikana kertyneen suuren viisauden ohjauksessa.
Tiedetäänhän, että toimimme valveillakin jopa 90 prosenttisesti alitajuntamme ohjauksessa, enemmän tai vähemmän ”nukuksissa”, ja että tuo muistipankki toimii 300 000 kertaa nopeammin kuin meidän rationaalinen ja tietoinen mielemme, joten sydämen tiedon ohjauksessa ei ole mielestäni mitään kummallista tai mystistä.
MITEN SITTEN KUULLA sydämensä puhetta?
Aina juttu ei mene niin, että sydän puhuu niin äänekkäästi, että on sula mahdottomuus olla kuulematta sitä. Mutta ei se mene niinkään, että ”sydän, alahan porista”. Pakkotoimet eivät toimi.
Joskus sydän puhuukin vahvimmin juuri silloin, kun ei ollenkaan odota sen puhuvan. Se saattaa tulla huutelemaan ihan puskista. Itselläni tämä edellyttää kuitenkin jonkinlaista ajatusprosessin virittelyä ja alulle laittamista ja sitten irtipäästämistä. Ainakin suuremmissa muutoksissa.
Välillä tarvitaan toki nopeitakin vastauksia. Uskon kuitenkin, että silloinkin on ajatuksia hyvä ensin vähän viritellä ja sitten tarvitaan pysähtymistä hiljentymistä, tuntemusten kuulostelua ja herkkiä aistiantenneja. Myös luottamusta siihen, että ratkaisu tulee oikeaan aikaan ja paikkaan.
KEHOMMEKIN OSALLISTUU sydämen tiedon välittämiseen. Jokin valinta tai päätös voi tuntua järjellä ajateltuna ja punnittuna hyvältä ja oikealta, mutta kehossa joki epämääräinen tunne kertoo jotain aivan muuta.
Kuuleminen edellyttää useimmiten nimenomaan herkkyyttä, sillä sydämen puhe voi olla hyvin hienovaraista ja se hukkuu helposti myös muiden puheiden pauhuun.
ÄÄNEKKÄIMPIÄ HUUTELIJOITA ovat pelko, järki ja ego. Myös muut ihmiset, ns. yleinen mielipide sekä mediakin sekoittavat sydämen puhetta omilla äänillään.
Kirjoitan rakkaudellisen rohkeuden olemuksesta ja ilmenemisestä sekä sydämen puhetta sekoittavista ”häirikköäänistä” ja niiden korvaamisesta seuraavissa blogeissani.
Kiltistä ihmisestä on helppo pitää. Hän on ystävällinen ja joustava, avulias ja myötätuntoinen. Hän kuuntelee ja tsemppaa ja ojentaa auttavan käden. Kiltti hymyilee ja ymmärtää.
Toisaalta kiltti ei aina muista huolehtia itsestään. Hän toimii, kuten häneltä odotetaan eikä keikuta venettä. Hän jättää mieluummin mielipiteensä ilmaisematta, kuin aiheuttaa pahaa mieltä tai ristiriitaa. Kilttiä saattaa väsyttää kovasti ja alakulo hiipii välillä mieleen. Epämääräisiä kipuja ja kolotuksiakin saattaa ilmetä.
Kiltteys on kaunis ominaisuus. Raja terveen ja liiallisen kiltteyden välillä lienee siinä, miten se vaikuttaa kiltin ihmisen omaan elämään ja hyvinvointiin. Tässä joitain yleisiä merkkejä siitä, että omat rajat ja itsestä välittämisen taito ovat hukkuneet kiltteyden alle:
Rajattomuus
Liian kiltti ihminen joustaa yli omien rajojensa. Voi olla, että käsitys siitä, mitä haluaa ja mitä ei, mikä on ok ja mikä ei, on hukassa. Rajaton ihminen tekee itselleen hallaa suostumalla aina toisten vaatimuksiin.
Voimakas miellyttämisen halu
Eräs tuttavani kertoi joutuneensa nuorena pulaan poliisin kanssa, sillä ei kilttinä ja miellyttämisenhaluisena uskaltanut vastustaa ystävänsä usuttaessa näpistelyyn. Muita miellyttäessä unohtuu kysyä ”Mitä minä oikeasti haluan?”. Sitä kun tekee riittävän pitkään, voi hukkua itse itseltään.
Epäkunnioittava kohtelu
Todella yleinen vaiva liian kilttien keskuudessa on tavalla tai toisella hyväksikäytetyksi tuleminen. Kiltiltä pyydetään palveluksia ja odotetaan asioita (monesti kohtuuttomiakin) sillä lähipiiri on tottunut siihen, että kaikki käy ja ei:tä ei tule. On hyvä muistaa että kaikenlainen henkinen, fyysinen ja vaikkapa taloudellinen kaltoinkohtelu on yksinkertaisesti väärin.
Toistuvat pettymykset
Kiltti antaa paljon, muttei aina saa osakseen vastavuoroista hyväntahtoisuutta. Hän saattaa olla lähipiirissään se ”Leelian lepotuoli”, jolle aina kaadetaan omat ongelmat, mutta kiltin kaivatessa tukea ja kuuntelevaa korvaa, hän jää yksin. Monet tilaisuudet ja ansaitut mahdollisuudet saattavat mennä sivu suun toisten porhaltaessa ohi oikealta ja vasemmalta. Se kerryttää sydämeen pettymystä ja surua.
Omien tarpeiden laiminlyöminen
Liian kiltti unohtaa pitää huolta itsestään. Hän ei aina edes usko olevansa hyvien asioiden arvoinen. Päivät täyttyvät velvollisuuksista, mutta oman hetken ottaminen on vaikeaa ja tuottaa jopa huonoa omaatuntoa. Omaa tankkiaan voi tyhjentää kyllä aikansa, mutta jossain vaiheessa polttoaine loppuu, jollei opi välittämään omasta hyvinvoinnista.
Alentunut omanarvontunne
Yksi ylikiltteyden taustalla vaikuttavista syistä on heikko omanarvontunne. Rakkautta ja hyväksyntää täytyy hakea suorittamalla ja miellyttämällä. Jos oma arvo rakentuu täysin muilta saatavan palautteen pohjalle, on pohja kovin hutera. Olen tavannut monta supertaitavaa ja älykästä ihmistä, jotka ovat pitäneet itsensä kovin pieninä ja ajautuneet monenlaiseen ahdinkoon, sillä joku on jossain vaiheessa saanut heidät uskomaan, etteivät he ole arvokkaita.
Ylikiltteydestä ei pidä soimata itseään. Kiltteydestä kipeytynyt ei tarvitse yhtään lisää itsekritiikkiä, vaan lempeää itsemyötätuntoa. Helpottaa, kun ymmärtää oman toimintansa syyt ja antaa itselleen armoa. Armollisuuden ja itsestä välittämisen kautta on helpompi lähteä kohti parempaa, kuin soimaamalla itseään. Muutos on matka, joka voi ja saa tuntua pelottavalta ja sen varrella saa myös mokailla. Tuon matkan voi aloittaa vaikka niin yksinkertaisesti, että lisää arkeensa hyvältä tuntuvia asioita, tekee sitä, mikä tuo iloa.
Kun elämän voima hiipuu, yksi syy on ihmisen mieli. Usein luontainen ilo, energia ja luovuus ovat tukahtuneet rajoittavien uskomusten taakse.
Uskomukset ovat mielen luomia ennakkokäsityksiä, yleistyksiä ja asenteita. Ne ovat meille sisäisesti totta, vaikka eivät oikeasti olisikaan. Osa niistä toimii meidän eduksemme, osa rajoittaa elämäämme ratkaisevasti.
Mitä rajoittavat uskomukset meille sitten tekevät?
1. Rajoittavat uskomukset estävät unelmoimasta, kasvamasta ihmisenä ja oppimasta uutta. ”Ei siitä kannata haaveilla.” ”Turha yrittää.” ”Ei siitä varmaan mitään tule.”
2. Rajoittavat uskomukset vähättelevät kykyjämme ja saavutuksiamme. ”En osaa.” ”En usko että opin.” ”Eihän tämä nyt mitään ollut.” ”Minäkö? Enhän nyt minä, herrajumala!”
3. Rajoittavat uskomukset kieltävät tarpeitamme ja estävät meitä ottamasta vastaan hyvää muilta. ”Ei tämä tunnu missään.” ”Ei tarvitse auttaa.” ”Ei tänne nautiskelemaan ole tultu.”
4. Rajoittavat uskomukset kantavat mukanaan sukupolvien ja roolien taakkaa, odotuksia ja velvollisuuksia. ”Ei meidän perheessä ikinä.” ”Ei meidän suvussa ikinä.” ”Ei kiltit tytöt ikinä.” ”Ei isot pojat ikinä.”
5. Rajoittavat uskomukset kutistavat voimattomaksi. ”Ihan sama. Ei sillä ole väliä, mitä minä teen.” ”Elämälläni ei ole merkitystä.”
Millaisia rajoittavia uskomuksia sinä tunnistat itseltäsi?
Kun haluat tutustua sisäiseen maailmaasi ja oppia tunnistamaan rajoittavia uskomuksia, tutustu Katri Syvärisen uutuuskirjaan Sinun tarinasi voima. Se on kattava tietopaketti uskomuksista ja mielen tarinoista!
Kuva: Jussi Vierimaa, paikkana Teijon kansallispuisto
Luo omannäköinen elämä! Tunnista vahvuutesi! Toteuta intohimosi! Nämä lauseet saattavat ahdistaa, jos et oikein tiedä, mitä se oman näköinen elämä olisi. Hengitä syvään, armahda itsesi ajatuksesta, että pitäisi tietää. Ei – ei me ihmiset aina tiedetä mistään mitään, saamme olla hukassa ja eksymisen hetkillä tulevat yleensä parhaat oivallukset, jälkikäteen todettuna.
Muista oma ainutlaatuisuutesi – on vain yksi sinä
Onko kukaan sanonut sinulle viime aikoina, että olet erityinen? Sinä olet. Maailman noin kahdeksasta miljardista ihmisestä olet ainoa sinä. Olet voinut kokea paljon pettymyksiä elämän varrella, kuten minäkin. Jos unelmatyösi, unelmakotisi, unelmakumppanisi ei ole vielä löytynyt, se tulee löytymään. Jokaiselle etsivälle se näyttäytyy. Joskus niillekin, jotka eivät edes etsi! Vaikka elämässäsi olisi tapahtunut mitä, sinulla on silti tärkein jäljellä – itsesi. Samat osaamiset, kyvyt, lahjat, haaveet ja kokemukset. Panosta siis itseesi.
Elämä voi muuttua sekunnissa – kohti omannäköisempää kuten minulle kävi
Itse luulin eläneeni jo vuosia täysin oman näköistä elämää. Asuin Espoossa kivassa omakotitalossa lapseni kanssa, tein unelmatyötäni, sain toteuttaa yrittäjän vapautta ja vastuita, harrastin mielekkäitä asioita, nautin ihanista ystävistäni ja matkustelin innostaviin kohteisiin ympäri maailmaa.
Muistan vieläkin päivän, kun kaikki muuttui hetkessä. Ollessani keittiössä aivan tavallisena aamuna tekemässä aamupalaa, en pystynyt astumaan vasemmalla jalallani kovan kivun takia. Siitä yksittäisestä hetkestä käynnistyi ajanjakso, josta kerron lisää toisessa kirjoituksessani: Kriisit ovat portteja itseesi – 5 hyötyä herätyskellon pirinästä
Nyt olen asunut reilun vuoden pienessä merenrantakylässä Mathildedalissa Teijon kansallispuiston kupeessa. Koko arkeni ja elämäni on täysin muuttunut, koska asumisympäristö, ihmiset, tekemisen tapa ja kulttuuri on aivan erilainen kuin Espoossa ollessani. Ympäristö ja ihmiset ympärillä todella myös muokkaavat ihmistä!
Voin joka solullani sanoa, että olen nyt siellä, missä minun kuuluu olla juuri nyt. Nyt elän vasta oman näköistä elämääni, joka näkyy joka päivä. Saan olla lähellä luontoa, tuntea pienen kyläyhteisön turvaa, saan apua hirsitalooni heti jos tarvitsen, tunnen kyläläiset ja vietän aikaa heidän kanssaan, pääsen helposti viikoittain kyläsaunaan ja avantoon, menen nukkumaan hiljaisuudessa ja pimeydessä, ihailen tähtitaivasta kun haen illalla puita takkaan.
Samaan aikaan voin olla milloin vain täysin online ja maailman sykkeessä, jos haluan olla. Ympärilläni täällä kylässä on vain ihmisiä, jotka rakastavat asua täällä ja ihailevat myös päivittäin tämän paikan kauneutta. Suuri osa on muuttanut kaupungeista tänne lintukotoon. Joka päivä olen kiitollinen, että elämäni kriisit heittivät minut tänne pois totutuista malleista. Ehkä osa minustakin on haaveillut maalle muutosta, muttei ole ollut rohkeutta, sopivaa paikkaa ja aikaa aiemmin.
Ehkä kaiken piti mennä juuri siinä järjestyksessä, sinullekin, miten elämäsi on mennyt.
Ole rohkea ja pysähdy hetkeksi.
Mieti, mikä sinua vetää puoleensa, mutta tukahdutat ajatuksen, koska se on jotain liikaa, liian vähän, jonkun mielestä huono idea tai ei-järkevää? Olisiko aika katsoa peiliin ja kuunnella sitä ääntä, joka sinulle kuiskii?
Jos jokin tuntuu hyvältä, se todennäköisesti on sinulle hyväksi. Jos jokin tuntuu pahalta, se todennäköisesti on sinulle väärä suunta.
Elämä antaa tästä sinulle merkkejä joka päivä. Kun teet itsellesi oikeita asioita, tie edessäsi järjestyy. Oikeat ihmiset sattuvat eteesi, keskustelut johtavat taianomaisesti oikeaan suuntaan, ihmeellisen vaivattomasti. Tällöin on aina läsnä suurempi hyvä.
Kirkasta arvosi – mikä sinulle on oikeasti tärkeää elämäntilanteessasi juuri nyt?
Arvot ovat sinulle tärkeitä asioita, joita arvostat tai joista viimeisimpänä haluaisit luopua. Omien arvojen tunnistaminen auttaa elämän oman näköistä elämää, olemaan vahva ja kokemaan merkityksellisyyttä. Jos olosi on huono, et todennäköisesti elä arvojesi mukaisesti.
Kun olet tunnistanut henkilökohtaiset arvosi, voit miettiä, miten ne toteutuvat parhaiten (työ)elämässäsi. Tee aina kaikki valintasi omien arvojesi pohjalta. Erään ystäväni mukaan esimerkiksi työ on hänen arvojensa mukaista silloin, kun aikaa jää runsaasti perheelle, koska perhe on hänelle tärkein arvo.
Minulle rankkojen isojen muutosten ja intensiivisen henkisen kasvun vuosien jälkeen on nykyään tärkeää kepeys, ilo, arjen kivat asiat, vatsanpohjasta nauraminen ja leikkimielisyys. Näitä on tullut lisää maallemuuton jälkeen, mikä vahvistaa päätöstäni joka päivä – täällä on hyvä, juuri nyt, juuri näin.
Joskus vain täytyy jättää kaikki vanha taakseen, että uusi elämä mahtuu tulemaan sisään.
Toivon, että teet aktiivisia valintoja elämässäsi ainaisen tyytymisen sijaan. Kalenterisi paljastaa, miten käytät aikaasi ja mitä ovat näin toteuttamiasi arvoja. Jos esimerkiksi sanot luonnossa oleilun olevan, muttet vietä koskaan siellä aikaa, se on ideaalisi, ei toteutunut arvosi.
Luovu asioista, jotka eivät enää palvele sinua
Kun pysähdyt itsesi äärelle ja teet tarvittavat muutokset, rohkenet lopulta luopua asioista, jotka eivät enää palvele. Saatat myös huomata, miten elämän eri osa-alueet asettuvat harmoniaan keskenään. Yhtäkkiä kaikki mitä teet, onkin sinun näköistäsi. Ei ole sinun ongelmasi, jos joku ei pidä valinnoistasi. Teet niin tai näin, joku ei tykkää. Mitä sitten?
Minun on ollut jo vuosikausia vaikea sanoa, milloin olen lomalla ja milloin töissä. Koen tekeväni koko ajan inspiroivia asioita, joita haluan opiskella lisää, kasvaa ja kehittyä. Sinulle voi olla tärkeää erottaa työ ja muu elämä toisistaan ja hyvä niin. Kaikilla on oma tapansa, tärkeintä on selvittää itselle sopiva tapa ja elää rohkeasti sen mukaan.
Tarkastele nykyistä elämääsi ja ota askeleita kohti sinua
Omannäköinen arki
Teetkö arjessasi asioita, joista nautit? Sisältääkö arkesi asioita, jotka lisäävät hyvinvointiasi? Mistä olet kiitollinen? Minkä haluaisit muuttuvan? Kirjaa muistikirjaasi, millainen on sinun näköisesi mielekäs arki.
Itselleni on oman näköisessä arjessani tärkeää, että saan nukkua ja työskennellä oman rytmini mukaan. Ihmisläheisen työni vastapainoksi arvostan tämän pienen kylän rauhaa ja sitä ympäröivää luontoa. Kotini on lepopaikkani ja olen tuonut sinne vain asioita, jotka tuovat iloa, joilla on tarina ja jotka lisäävät elinvoimaani, esimerkiksi runsas määrä viherkasveja, tunnelmavaloja ja tärkeitä valokuvia. Iltarutiinit ovat minulle äärimmäisen tärkeät: rauhoittuminen lapseni kanssa jutellen tai lukien, venyttely, tunnelmavalaistus ja sauna tai kylpy ennen nukahtamista.
Omannäköinen työelämä
Muistan hetken työhaastattelussa, kun olin juuri tullut seitsemän kuukauden maailmanympärimatkaltani. Hain rekrytoijan paikkaa kansainvälisestä rekrytointi- ja konsultointiyrityksestä, ja olimme jo haastatteluiden loppusuoralla. Rohkaisin mieleni, suoristin selkäni ja kakistin ulos suustani: ”Olisiko mahdollista, jos tekisin töitä vain neljänä päivänä viikosta ja olisin aina perjantait vapaalla?” Hiljainen hetki kysymykseni ja haastattelijan reaktion välillä tuntui ikuisuudelta. Allekirjoitin työsopimuksen, jossa työaikani oli 37,5h, jotka lupasin tehdä neljässä päivässä. Elämänlaatuni parani huikeasti ja nautin suunnattomasti perjantaivapaistani, millä oli suuri merkitys työtyytyväisyydelleni ja hyvinvoinnilleni. Kirjoitin ensimmäisen kirjani, Elämysseikkailun, tämän elämänvaiheen aikana.
Mitä sinä haluaisit uskaltaa kysyä tai pyytää työnantajaltasi tai rekrytointihaastattelussasi? Tai millaisen yrityksen perustaisit, jos haluat olla yrittäjä?
Omannäköiset ihmissuhteet
On tutkittu, että tulet vähitellen samankaltaiseksi, kuin ihmiset, joiden kanssa vietät eniten aikaasi. Jos esimerkiksi olet toivoton myöhästelijä, vietä aikaa tehokkaiden ajankäyttäjien kanssa, ja voit oppia ajanhallintaa. Jos huomaat, ettei esimerkiksi parisuhde enää mahdollista hyvinvointiasi tai ole vastavuoroinen, pohdi rohkeasti ja rauhassa, millainen on oman näköisesi suhde. Kaikilla ihmissuhteilla on aikansa ja paikkansa.
Riikka työskentelee uravalmentajana ja onnellisen työelämän rakentajana omassa yrityksessään Montevista Oy:ssä. Riikka jakaa eniten Instagramissa ja Facebookissa: Riikka Pajunen valmennus ja koulutus -sivustollaan.
Lue lisää onnellisen työelämän luomisesta Riikan sivuilta tästä.
Selviytymismekanismimme tarkoitus on aina pohjimmiltaan hyvä. Usein ne syntyvät lapsuudessamme suojelutarkoitukseen. Perheessämme, lähiympäristössämme on jotakin josta meidän on tarve selviytyä ja suojautua. Tämän ei tarvitse olla edes kovin suurta vaan lapsen mielemme voi kokea uhkana hyvinkin pieniä asioita.
Aikuisuudessa nämä selviytymismekanismimme alkavat kääntyä meitä vastaan. Näin käy ihmissuhteissamme, työpaikoilla, parisuhteessa, ystävien kanssa. Kohtaamme vaikeuksia koska emme olekaan se mitä olemme vaan sitä, miten olemme oppineet käyttäytymään.
Olen käynyt puolitoista vuotta Ihminen tavattavissa -kasvuohjelmaa. Tommy Hellsten jaottelee selvitymismekanismit viiteen eri ”hahmoon”. Näiden kautta olen itse päässyt lähemmäksi omia selviytymismekanismejani. Samalla olen myös tullut tietoisemmaksi mitä hyvää niissä on ja miten ne voivat kääntyä minun tuhokseni.
Taakankantaja on paras tukija
Selviytymismekanismillamne olemme ehkä välttäneet konflikteja. Ehkä sitä, ettei läheinen satuttaisi meitä henkisesti tai fyysisesti. Olemme oppineet pärjäämään yksin. Olemme oppineet laiminlyömään omat tarpeemme ja olemaan toisia varten. Taakankantaja ottaa perheen murheet omille harteilleen. Aikuisena hän huomaa löytävänsä itsensä uudestaan ja uudestaan tilanteista, joissa hän on tukija, tsemppari ja muiden murheiden kuuntelija.
Kun aikuisena tulee tietoiseksi tästä puolestaan voi opetella vetämään rajoja. Mitä otan kantaakseni ja mitä en? Taakankantaja on superhyvä auttaja-ammatissa, koska hänellä on kyky kohdata ihminen hädässä. Heikkoutena voi olla uupuminen taakkojen alle.
Suorittaja-sankari saa aikaan
Olemme oppineet suorittamaan ja tulemaan näkyviksi kelpaaviksi suoritustemme kautta. Suorittajaksi itsensä tiedostava voi kyseenalaistaa itseään. Pohtia tarvitsenko näitä titteleitä, arvonimiä ollakseni hyväksytty, rakastettu? Juoksenko ikuisesti vanhempieni rakkauden perässä suorittamalla elämääni? Voinko päästää irti ja olla hyvä juuri tällaisena?
Suorittaja on parhaillaan arvokas työntekijä, mutta pahimmillaan raataa itsensä puhki niin työssä, vanhemmuudessa, harrastuksissa kuin ystävyydessä. Sankari osaa ja tietää paljon valitsemastaan asiasta. Hän on arvostettu alallaan, perheessään tai urheilussa. Hän menestyy siinä mihin hän ryhtyy.
Näkymättömyys antaa vapautta
Olemme oppineet olemaan näkymättömiä, hajuttomia, mauttomia, koska kenelläkään ei ole ollut meille aikaa. Näkymättömiä lapsia elää aikuisen puvussa. Jättäydynkö taka-alalle ja annan aina tilaa muille? Jätänkö sanomatta oman mielipiteeni, tarpeeni ja toiveeni?
Pahimmillaan minusta tulee katkera vanhus, joka on elämänsä aikana kokenut tulleensa tallotuksi useasti. Parhaimmillaan näkymättömyys mahdollistaa vapauden elää omannäköistä elämää. Saan elää vapaasti.
Pelle parhaimmillaan naurun ja kepeyden tuoja
Väännämme vitsin tilanteessa kuin tilanteessa. Rentoutamme kiusallisia hetkiä saamalla muut nauramaan. Ohitamme vaikeita hetkiä, ihmissuhteita ja tunteita pelleilemällä, vitsailemalla. Pahimmillaan meitä ei oteta tosissaan. Pahimmillaan väsymme olemaan hauska. Kukaan ei näe miltä meistä tosissaan tuntuu.
Parhaimmillaan pelle on hyvää seuraa. Hän on hyvänmielen tuoja ja se joka luo kepeää tunnelmaa. Tarvitsemme elämässä myös naurua, iloa ja kepeyttä.
Syntipukki parhaimmillaan rohkea pioneeri
Syntipukki, musta lammas saa syyt niskoilleen. Hänestä on tullut se, jota syytetään kaikesta. Tosi asiassa syntipukki on se, joka reagoi normaaleimmin lapsuudessa (tai aikuisuudessa) tapahtumiin, ilmiöihin jotka ympärillä vallitsevat. Syntipukki on se hankala, joka uskaltaa haastaa tai toimia toisin mitä vaikka työpaikalla on totuttu toimimaan.
Syntipukki pahimmillaan joutuu silmätikuksi ja kiusatuksi, koska häneen on ”helppo” syytää kaikki se paha olo mitä kukin kantaa. Syntipukki alkaa aikuisuudessa kokea häpeää, koska on koko elämänsä kuullut olevansa vääränlainen. Parhaimmillaan syntipukki, musta lammas uskaltaa muuttaa totuttuja kaavoja ja rikkoa perinteitä. Hän toimii uudisraivaajana, pioneerina.
Selviytysmekanismit voimavaroiksi
Voimme kääntää aikuisina selviytymismekanismimme voimavaraksemme. Kun tiedostamme miten olemme oppineet toimimaan, opimme myös selviytymismekanismin heikkoudet ja vahvuudet.
Jos sinulla on sisaruksia kannustan sinua kysymään häneltä tai heiltä mitä he ajattelevat sinun olevan. Saatat yllättyä! Samalla voit miettiä millaisia selviytymismekanismeja näet sisaruksesi tai omien lapsiesi ottaneen. Löydät varmasti kaikille yhden tai kaksi roolia.
Oma voimasi on yksi tärkeimmistä energian lähteistä elämässäsi. Omaa voimaa ei kuitenkaan välttämättä ole helppo tunnistaa. Monilla ei ole syntynyt siihen minkäänlaista tuntumaa.
Ainakin itse kasvoin ulkopuolisten mallien ohjaamana, mukailemaan ja miellyttämään muuta maailmaa. Reipas tyttö piti olla, mutta ei väärällä tavalla! Oma voima ei ollut ihanne, ei siitä puhuttu. Siksi sen löytäminen on vaatinut vanhan tarinan tietoista tunnistamista ja purkamista.
Mistä tietää, että on kadottanut oman voimansa tai ainakin osan siitä? Muun muassa näistä merkeistä:
Piiloudut erilaisten roolien ja nimilappujen taakse. Yrität tuoda itsestäsi vain jonkun tietyn puolen esiin, mutta piilottelet muita.
Väistelet tunteitasi. Et uskalla tuntea rehellisesti elämän kaikkia puolia. Tämän takia et myöskään uskalla pysähtyä aidosti tähän hetkeen. Oma sisäinen maailma on liian kipeä, liian pelottava tai liian mitätön koettavaksi.
Et uskalla uppoutua ongelmiesi juurisyihin, vaan yrität paikata niitä pinnallisilla ratkaisuilla, turruttamalla tunteesi ja kiinnittämällä huomiosi muualle.
Varot kohtaamasta itse tai näyttämästä muille heikkouttasi. Et uskalla olla haavoittuvainen, pieni tai tarvitseva, etkä halua ottaa mitään hyvää vastaan.
Yrität rakentaa elämää, joka näyttää päällepäin hyvältä mutta joka ei tee sinua aidosti onnelliseksi.
Kritisoit muiden elämää ja löydät toisten elämänvalinnoista jatkuvasti vikoja.
Pelkäät epäonnistumista. Mietit, mitä muut ajattelisivat, jos yrittäisit olla jotain muuta kuin nyt olet. Tai sitten olet itse pahin kriitikkosi: pelkäät loputonta itsesi ruoskimista.
Pelkäät onnistumista, sitä että saattaisit jopa menestyä. Et uskalla päästää unelmiasi vapaaksi ja lähteä vapaasti lentoon. Kauhistut ajatusta, mitä unelmiesi rohkea tunnustaminen ja tavoitteleminen voisi elämässäsi saada aikaan.
Et halua ottaa vastuuta elämästäsi ja nähdä elämässäsi vaihtoehtoja. Et halua löytää ongelmiisi ratkaisuja, vaan löydät kaikista ratkaisuista ongelmia.
Kammoat ajatustakin siitä, että sinun pitäisi asettaa rajoja huolehtiaksesi itsestäsi. Sinä olet aina muita varten!
Kun kaipaat tukea oman voimasi tunnistamiseen, vapauttamiseen ja vahvistamiseen, tutustu Katri Syvärisen uutuuskirjaan Sinun tarinasi voima.
Ihminen tarvitsee elääkseen vettä, ruokaa, liikuntaa, happea ja unta. Ne mainitaan aina kun puhutaan terveydestä, mutta niiden lisäksi ihmisen hyvinvoinnille elintärkeitä ovat myös toiset ihmiset ja yhdessä jaettu luottamus, myötätunto, turva, sekä läheisyys.
Siitä kertoo esimerkiksi se, että jo 20 sekunnin mittainen halaaminen saa aivot tuottamaan oksitosiinia. Oksitosiini on hormoni joka rentouttaa mieltä, alentaa verenpainetta ja vähentää stressiä.
Tutkimuksissa on myös havaittu, että ihmisillä joiden elämässä on vahvoja ja antoisia ihmissuhteita, on pienempi riski sairastua moniin yleisiin elintapasairauksiin.
Ei siis liene liioiteltua sanoa, että se millaisia ihmissuhteita meillä on, vaikuttaa henkisen hyvinvoinnin lisäksi fyysiseen terveyteemme.
”Todelliset ystävät pysyvät elämässämme heikoimmillakin hetkillä ja iloitsevat kanssamme, kun olemme parhaimmillamme.”
Ihmiset joilla ympäröimme itsemme, joko kannustavat meitä hyvää kohti, tai vetävät meitä pysymään huonoissa tavoissa. Todelliset ystävät pysyvät elämässämme heikoimmillakin hetkillä ja iloitsevat kanssamme kun olemme parhaimmillamme.
Sellaiset ihmiset, jotka ovat kateellisia, lannistavia, tai houkuttelevat meitä kaavoihin, joista haluamme kasvaa irti, eivät usein itse ole valmiita muutoksiin ja kokevat epämukavuutta, tai jopa pelkoa, kun me haluamme muuttua. Oma muutoksemme, tai sen suunta, saattaa nostaa epävarmuutta heissä, joiden uskomukset tai maailmankuva ei enää vastaa omaamme.
Jos kokee, ettei voi olla omana itsenään niiden äärellä joiden kanssa viettää aikaa, voi olla hyvä pohtia, että millaisia ihmissuhteita haluaa elämäänsä. Tuovatko ihmissuhteeni minulle turvaa? Saanko näkyä niissä omana itsenäni? Kannustavatko ja tukevatko ne minua asioissa jotka ovat minulle tärkeitä?
Vanhasta luopuminen on aina vaikeaa. Ei ole helppoa tapaa irtautua jostakin, joka on ollut tärkeää tai palvellut jotain tarkoitusta, mutta jos luopuu asioista, jotka eivät ravitse omaa elämää, se on oikea päätös ja palkitsee lopulta vapaudessa ja rakkaudessa.
”Jokainen meistä ansaitsee elämäänsä ihmisiä, jotka tukevat meitä matkallamme ja kannustavat meitä asioissa, jotka ovat meille tärkeitä.”
Kun löytää oman heimonsa, ihmisiä, jotka hyväksyvät meidät sellaisena kuin olemme, voimme vapautua elämään ja jakaa muiden kanssa itsemme näköistä elämää. Se luo olosuhteet sekä parantumiselle, että kukoistamiselle.
Jokainen meistä ansaitsee elämäänsä ihmisiä, jotka tukevat meitä matkallamme ja kannustavat meitä asioissa, jotka ovat meille tärkeitä. Jokainen ansaitsee vain parasta, ja sellaisia ihmisiä, jotka muistuttavat meitä siitä asiasta.
Ihme sisälläsi -kirjaan päätyneet päiväkirjatekstini ovat aitoja hetkiä raskauden aallokosta. Raskauden unettomina öinä halusin tallettaa niitä syviä, upeita unenomaisia mielen sisältöjä kun tiedostin elämän suurta kasvun mysteeriä sisälläni.
Jos olet juuri nyt raskaana, kehotan kirjoittamaan tuntojasi päiväkirjaan, vaikka muutaman lauseen verran kerran viikossa.
Viikolla 6
On jo pakko kertoa läheisille ystäville. Moni heistä purskahtaa onnesta ja yllätyksestä kyynelehtimään. Näen miten he katsovat minua toisin silmin nyt. Heimo alkaa suojelemaan syntymätöntä lasta jo varhaisessa vaiheessa. Saan hyväntahtoisia vinkkejä vaikka en ole niitä vielä valmis vastaanottamaan. On vaikea kuunnella muiden hehkutusta raskaudesta. En tunne vielä oloani Äidiksi.
Viikolla 18
Vatsani on jo pienen vesimelonin kokoinen ja aina kun joku huomaa sen, leviää tilaan onnellisuuden aura. Joogaoppilaat ja puolitutut herkistyvät ja hämilläni mietin että pitäisikö minunkin nyt sitten olla koko ajan kyynelehtimässä. Minusta on tullut itsekäs. Tahdon syödä ja levätä juuri sillä minuutilla kun siltä tuntuu, enkä odotella ketään muuta. Haluaisin vetäytyä itsekseni asumaan hotelliin, jossa olisi hyvä huonepalvelu ja valtava amme keskellä huonetta. Kaipaan kevyttä ja painotonta tilaa niin kehoon kuin mieleen. Murehdin välillä menetettyä vapauden tunnetta ja yritän olla syyllistymättä näistä vaihtelevista tunteista.
Viikolla 28
Vatsani on mieheni uusi lempikohta kehossani. Voi toivon kaikille tällaista kohtelua, arvostusta siihen miten ihmeellisellä tavalla naisen kohtu pystyy uuden elämän luomiseen! Samalla kun voimaannun tästä rakkaudesta tunnen parantavani vanhoja kollektiivisia haavoja, sitä, miten meitä naisia on kohdeltu niin julmasti aikojen alusta saakka. Vatsalleni soitetaan kitaraa ja sitä pussaillaan.
”Hikka! Sinulla on hikka! Säikähdin ensin mikä on tuo rytmikäs pulssi alavatsallani. Harjoittelet hengittämään. Hyvä muru!”
Viikolla 32
Olen Äiti. Minulla on syntymätön tytär. Puolisoni haluaisi myös kantaa jo tyttöä. Katson rakastani uusin silmin. Hän on jo isä ja puhuu ystäviensä kanssa rennosti kestovaipoista. Kasvamme vanhemmuuteen viikko viikolta ja samalla tiiviimmin kiinni toisiimme. Löimme kättä päälle, että vaikka vauvavuosi olisi rankka, emme unohda toisiamme.
”Mitä unia mahdat nähdä? Entisistä elämistä? Millaisen maailman olet muodostanut äänistä joita olet kuullut kohtuun pari viikkoa?”
Viikolla +13 – synnytykseen jälkeen
Tunsin kolmekymppisenä elämästäni, että olen jo kokenut kaiken, nähnyt kaiken mikä on kiinnostavaa nähdä. Olin valmis kuolemaan, hymy huulilla.
Kuinka väärässä olinkaan. Suden tytär näyttää maailmasta joka päivä minulle jotain uutta.
Nyt haluan elää ikuisesti kanssasi.
<<<<<<<< >>>>>>>>
Lue lisää matkasta äitiyteen ja hanki itsellesi kattava, kätilöiden suosittelema tietopaketti Ihme sisälläsi – Joogaa raskausaikaan. Kattava ja sielukas tietokirja raskausajan hyvinvoinnista! Odottavien perheisiin, terveysalan ammattilaisille, joogaopettajille ja kaikille ihmisyydestä kiinnostuneille. Tilaa omasi puodista täältä.
En ole mielestäni kovin määrätietoinen ihminen. Jos tarkastelen asennettani elämään, unelmointiin ja saavutuksiin, tuntuu että ajaudun enemmänkin tilanteesta toiseen kuin kulkisin määrätietoisesti ja suoraviivaisesti a:sta b:hen.
Tästä johtuen en myöskään aina muista juhlia onnistumisia tai muuttaa kurssia epäonnistumisten jälkeen. Olen jo niin innoissani seuraavasta asiasta että en tiedosta tapahtumia. Ja näin tärkeätkin saavutukset saattavat puuroutua elämän virtaan. En myöskään muista pysähtyä miettimään miten paljon olen kokenut ja mistä kaikesta olen selvinnyt. Osittain tämä on hyvä taito, koska en jää myöskään märehtimään epäonnistumisia liikaa.
Muistatko vielä ajan kun unelmoit siitä kaikesta mitä sinulla on nyt? Minä muistan, jos oikein pinnistelen.
*****
Tämä pieni harjoitus voi auttaa sinua tiedostamaan tahdonvoimasi määrän ja kenties auttaa ymmärtämään miten alitajuntaan iskostuneet toiveet johtavat valitsemaamme reittiä ja tekoja joihin ryhdymme. Ehkä jopa voit ymmärtää lahjakkuutesi, jota olet pitänyt itsestäänselvänä!
Voit esimerkiksi pohdiskella kirjoittaen tai jutella ystäväsi kanssa yhdessä seuraavat kysymykset:
Tuo mieleesi 3 asiaa (tai jopa vain yksi!) jotka olet saavuttanut ja kokenut. Ne voivat olla pieniäkin asioita, hetkiä. Tai valtavia ponnistuksia. Kunhan ne tuntuvat merkityksellisiltä Sinulle.
Sitten palauta mieleesi ne hetket kun olet niistä haaveillut ja ne ovat tuntuneet kaukaisilta, jopa mahdottomilta.
Kolmanneksi käy läpi vaiheet mitkä ovat vieneet haaveesta käytäntöön.
Lopuksi kysy itseltäsi muistitko juhlia itseäsi ja onnistumistasi? Huomasitko saavuttaneesi jotain, joka aiemmin oli vain unelma?
<<<<<<<<<< >>>>>>>>>>>
Vaikka olen kuvitellut eläväni vaihtoehtoisesti, huomaan kolmen asiani olevan aika perinteisiä. Ne liittyvät opiskeluun, luovaan työelämään ja perheeseen niinkuin varmaan suurimmalla osalla meistä.
Minun 3 unelman täyttymystä ovat: taidekorkeakoulusta valmistuminen, kirjojen kirjoittaminen ja kuvittaminen, sekä tasa-arvoisen kumppanin löytäminen rinnalleni ja rakastavaksi isäksi lapsellemme.
Olen siinä käsityksessä että asiat ovat seuranneet orgaanisesti toistaan, mutta kun tein harjoituksen huomasin missä kohdassa olen todella laittanut jalkaa maahan ja jatkanut valitsemaani suuntaan. Nyt aion olla hetken ylpeä omasta tahdonvoimastani ja kyvystäni tuoda näkyväksi se, mikä joskus oli vain pieni toive sydämessäni.
Olen aina ollut hyvä analysoimaan, mutta huono pysähtymään tunteideni äärelle. Mitä hankalampi tunne, sitä helpompi se on ollut sivuuttaa. Minulla on myös kestänyt kauan ymmärtää, että tunteen analysoiminen päässä ja tunteen kokeminen kehossa ovat kaksi eri asiaa.
Voin vatvoa ja keksiä vaikka kuinka monta selitystä sille, miksi jokin asia ärsyttää minua, mutta se ei tarkoita, että todella tunnistaisin, mihin tuo ärsytys itsessäni osuu ja mitä voin siitä kenties oppia.
Minulle on ollut suuri oivallus, että tunteet eivät ole vain mieleni tuotetta, vaan ne asuvat kehossa ja ilmenevät kehollisesti. Jotta voisin kokea tunteet niiden kaikessa syvyydessään, on minun asettauduttava kehoni äärelle.
Kun suostun todella tuntemaan tunteeni, en pelkästään ajattelemaan sitä, pääsen varmemmin sen jäljille, mitä tunne yrittää minulle viestiä. Tunne kertoo aina jotakin minusta. Etenkin silloin, kun tunteen äärelle on vaikea pysähtyä, on sillä jotakin tärkeää asiaa.
Usein hankalalta tuntuva tunne viestii jostakin tarpeestani. Tuo tarve on monesti piilossa päällimmäisen tunteen alla, joten päästäkseni käsiksi siihen, on minun kuunneltava syvemmin.
Nämä kolme vaihetta ovat auttaneet minua tulkitsemaan tunteitani kehollisesti. Ehkä niistä on apua myös sinulle:
1. Pysähdy hetkeksi, sulje silmäsi ja käännä aistit sisään päin. Minkälaisia tuntemuksia huomaat kehossasi? Missä päin ne tunnet? Voitko nimetä tuntemukset mielessäsi tai sanoa ne ääneen? Esim. ”tunnen kireyttä hartioissa”, ”puristusta rintakehässä”, ”palan kurkussa”. Jos sinun on vaikea päästä kiinni kehollisiin tuntemuksiisi, voit ensin keskittyä hengitykseen ja siihen, miltä hengitys tuntuu kehossasi.
2. Tuntemusten kautta pääset käsiksi tunteisiisi. Halutessasi voit nimetä myös tunteen ääneen. Jos esimerkiksi huomaat, että pulssisi on kiihtynyt, päätäsi puristaa ja jokin sisälläsi tuntuu kiehuvan, voit todeta ”tunnen vihaa”. Istu hetki vihasi kanssa. Sinun ei tarvitse lähteä analysoimaan, mistä tunne johtuu. Riittää, että tunteesi tulee nähdyksi ja kuulluksi tässä hetkessä.
3. Tartu muistikirjaan ja tutki tunnetta syvemmin. Vaikka jokin on laukaissut vihan tunteen sinussa, keskity hetken aikaa vain itseesi. Mitä tunne kertoo sinulle ja sinusta? Minkälainen tarve tunteen taustalta kenties löytyy? Mikä auttaisi sinua tässä hetkessä? Minkälaiset sanat haluaisit kuulla? Voisitko sanoa ne itsellesi?
Anna tekstin tulla paperille vapaasti ja sensuroimatta. Muista, että kirjoitat vain itseäsi varten.
Lue lopuksi, mitä olet kirjoittanut ja huomaa, mitä ajatuksia se sinussa herättää. Mitä tämä tunne on sinulle opettanut? Mikä on se viesti, joka tunteesi takaa löytyi?
Hidasta elämää -media ja Kustannusosakeyhtiö Otava ovat tehneet menestyksekästä yhteistyötä neljän vuoden ajan: Hyvinvointitaitoja käsittelevät Hidasta elämää -kirjat ja -kalenterit ovat myyneet jo yli neljännesmiljoonan – ja kirjan elinkaari on pidentynyt valtavasti.
Otavan kustantamia Hidasta elämää -kirjasarjan kirjoja ja pöytäkalentereita on ilmestynyt vuoden 2020 loppuun mennessä 49 kappaletta, ja niitä on myyty neljän yhteistyövuoden aikana yli 246 000 kappaletta. Ja vauhti näyttää kiihtyvän. Hidasta elämää -kirjasarja on saanut kiitosta visuaalisesta kauneudesta ja tärkeiden hyvinvointitaitojen edistämisestä lempeällä tavalla.
Hidasta elämää -media ja Otava ovat löytäneet yhteistyöstään menestyksen salaisuuden kirja-alalla. Hidasta elämää -kirjasarjaa on alusta saakka lähdetty suunnittelemaan paitsi Hidasta elämää -mediassa nousevien hittiaiheiden mutta myös vahvan kirjailijalähtöisyyden ympärille.
– Meille kirjojen lisäksi tärkeitä ovat kirjailijat. Ajattelemme heidät artisteina, joiden uraa olemme yhdessä kehittämässä. Olen saanut hyödyntää hyvinvointikirjailijoiden kanssa pitkää kokemustani musiikkialalla, kertoo Hidasta elämää -median toinen perustaja ja pitkän linjan levy-yhtiöammattilainen Pequ Nieminen. Nieminen on musiikkipuolella työskennellyt vastaavana tuottajana kymmenien nimiartistien kanssa Suvi Teräsniskasta Ellinooraan.
– Kirjoja ei voi enää ajatella yksittäisinä tuotteina vaan osana kirjailijan matkaa. Se vaatii sitoutumista, kärsivällisyyttä ja valmentavaa otetta, Nieminen perustelee.
Hidasta elämää -kirjat ovat saavuttaneet poikkeuksellisen pitkiä elinkaaria. Esimerkiksi vuonna 2017 julkaistu Sanna Wikströmin Unelmakarttakirja, on myynyt yli 20 000 kappaletta, ja siitä on otettu edelleen useita painoksia vuodessa. Kirjasarjassa on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että kirjan elinkaari on useita vuosia.
– On ollut ilo todeta, että Hidasta elämää -sarjan kirjojen elinkaari on huomattavasti normaalia myyntisykliä pidempi. Olemme saaneet ottaa lähes kaikista sarjan kirjoista useita painoksia vuosi toisensa jälkeen, ja myynnin kehitys on huikeaa. Hidasta elämää -tuoteperhe on vakiinnuttanut asemansa kuluttajien sydämissä: kirjoihin palataan vuosi toisensa jälkeen ja ne tuovat lohtua, voimaa ja lämpöä ihmisten arkeen, analysoi Kustannusosakeyhtiö Otavan yleisen kirjallisuuden liiketoimintajohtaja Nona Ratia.
Hidasta elämää -kirjasarjan 45 tietokirjaa saa keväällä 2021 jatkoksi ensimmäisen lasten satukirjan, jonka on kirjoittanut kauno- ja tietokirjailijana tunnettu Johanna Elomaa. Lisäksi Hidasta elämää -kirjasarjassa julkaistaan ensimmäinen romaani: Elämä ensin -kirjan on kirjoittanut Hidasta elämää sivuston toinen perustaja ja 10 tietokirjaa kirjoittanut Sanna Wikström.
Hidasta elämää -tuoteperheeseen kuuluu kirjojen lisäksi toiminnallisia hyvinvointikortteja, hyvinvointitaitoja lisääviä lasten tuotteita, Forsman Tea:n kanssa tehtyjä teelaatuja, Biomedin kanssa yhteistyössä toteutettuja hyvinvointia edistäviä terveystuotteita ja Putingin kanssa suunniteltuja kalentereita, postikortteja ja muita arkikäyttötuotteita.
Työssäni henkisen hyvinvoinnin valmentajana saan usein todistaa huikeita oivalluksia ihmisyydestä. Muutosvastarinta murtuu, ihminen antautuu avaamaan silmänsä ja näkee itsensä rehellisesti. Hän ymmärtää, millaisen tarinan vanki on ollut. Häpeä, syyllisyys, suru ja tyhmältäkin tuntuvat oivallukset pääsevät pintaan.
”Miksi en ole aiemmin tajunnut tätä?”
Siksi, että olet ihminen.
Siksi, että olet halunnut nähdä elämässäsi mieluummin vahvuutta kuin heikkoutta.
Siksi, että tarina kasvoi tiiviiksi osaksi sinua niin varhain, ettet olisi mitenkään voinut estää sen syntymistä.
Siksi, että olet suojannut itseäsi kivulta – vaikka samalla oletkin suojannut itseäsi myös omalta voimaltasi.
Oivaltaminen sattuu. Mutta samalla suojakuoren murtuminen on oman voiman alku ja yksi kauneimpia käänteitä tarinassasi: hetki, jolloin päästät piilotetun osan itsestäsi näkyviin. Vaikeimmat kokemukset ovat usein vaietuimpia – ja juuri ne kaipaavat eniten hellää huomiota.
Se, mikä tuntuu häpeälliseltä, kiusalliselta tai itsestään selvältä, on yleensä jaettu, kollektiivinen kokemus. Mitä tahansa tunnetkin, et ole yksin. Kun uskaltaudut tuntemaan, annat siihen toisillekin luvan.
