Sivu 61 – Hidasta elämää

Kuoleman äärellä kiitollisuus kirkastaa surun – hyväksynnän ja kiitollisuuden voimat

Äiti nukkui pois kotona rauhassa isän vieressä.

Äiti kuului hiljaisten ja näkymättömien sankareiden joukkoon, eikä tehnyt koskaan itsestään numeroa. Sen sijaan hän oli aina empatiassaan läsnä ja tukemassa kun joku kaipasi apua. Äiti eli kiitollisuudessa seitsemänkymmentäkahdeksan vuotta, joista viisikymmentäkolme avioliitossa isän kanssa.

Äidin elämäntyö oli lasten ja perheiden parissa. Hän työskenteli lastentarhanopettajana ja opiskeli itsensä erilaisiin ohjaajan tehtäviin. Minä onnekas sain osani hänen lempeästä kasvatuksesta. En muista äidin olleen koskaan vihainen, enkä haluaisi muuttaa mitään lapsuudestani.

Äiti oli sitkeä. Sairastettuaan lapsena tuberkuloosin, hän oppi kävelemään vasta juuri ennen koulun alkua. Saatuaan pari vuotta ennen kuolemaansa parantumattoman ALS-diagnoosin, uhriutumisen sijaan äidin elämänilo jatkui ja jalostui hänelle tyypillisessä kiitollisuudessa. Äiti koki saaneensa elämältä kaiken ja hän oli valmistautunut kohtaamaan kuoleman.

Kulunutta vuotta siivitti täyttymys lapsenlapsesta. Äiti iloitsi tyttäremme ensiaskeleista ja pölpötyksestä samaan aikaan kun hänen oma kyky kävellä ja puhua hiipui pois. Jäljelle jäi lempeä katse, joka kirkastui aina kun soitimme joka-aamuisen videopuhelun puurolautasen ääreltä.

Siunaustilaisuus sattui äitienpäivän viikonloppuun. Vaikka olimme koko perhe hyväksyneet kuoleman, kyynelten voimaa ei pidätellyt mikään arkun äärellä. Äiti sai omannäköisen muistotilaisuuden: hänen toiveesta lauloimme, tanssimme ja pukeuduimme värikkäästi kukkien keskellä. Saattoväkeä oli runsaasti ja monella oli kaunis muisto jaettavaksi. Näissä inspiroivissa tarinoissa kiitollisuus kirkasti surun ja äiti syntyi uudelleen sydämissämme.

Äidin taika toi myös meitä vaimoni kanssa yhteen uudella tavalla. Kysyin vaimolta, miksi hän rakastaa minua nyt enemmän. Vaimo kertoi, kuinka hänen myötätuntonsa oli puhjennut kukkaan ja kuinka hän oli oppinut täysin uuden tavan jättää jäähyväiset surun sijaan kiitollisuudessa.

Amsterdamin puihin oli puhjennut isot lehdet Suomen vierailun aikana. Paluu arkeen alkoi perinteisesti viemällä tytär tarhaan pyörällä ja hänen iloisilla vilkutuksilla kaikille puiston koirille.

Kaikki se, mitä olin kirjoittanut aiemmin kuolemasta, oli käynyt nyt toteen. Siinä pyöräillessäni iloitsin, kuinka tulemme kertomaan kaikki inspiroivat tarinat isoäidistä sukupolven yli tyttärellemme.

Lainaus syksyllä 2023 ilmestyvästä kirjastani Kaikki valo maailmassa:

” Syntymän hetki on kuoleman alku, kuolema on uuden elämän edellytys. Kuten hedelmöityksessä, myös kuolemassa vanha loppuu ja uusi alkaa samanaikaisesti. Ihmiset pelkäävät kuolemaa, koska he näkevät itsensä erillisenä elämän kiertokulun ulkopuolella. He eivät näe, että kuolemaa ei ole ilman syntymää.

Kuolla voi kolmella eri tavalla. Saatat kuolla pelokkaana tai rauhassa. Kolmas tapa on kuolla inspiroivasti.

Jos kuolet pelokkaana, pelkäät kuolemaasi ja aiheutat pelon jäljen, jonka kaiku jatkuu. Kuolemanpelkosi lisää pelkoa kaikkien elävien olentojen tietoisuudessa. Pelokkaassa kuolemassa on hätäännystä, paniikkia ja takertumista.

Rauhassa kuoleminen on neutraali tapa kuolla. Kuolet ilman toivoa tai pelkoa. Antaudut kuolemaan kuten antaudut uneen. Et ole huolissasi siitä mitä yöllä tapahtuu ja luotat siihen, että universumi hoitaa loput. Tällaiseen kuolemaan tai sen eri vaiheisiin ei liity merkittävää tietoisuutta kuoleman prosessista.

Inspiroiva kuolema koskettaa ihmisiä kuolleen ympärillä. Henkilön elämäntyö tai erityislaatuisuus kohottaa jopa kansakuntia. Inspiroiva kuolema käynnistyy hyväksymisestä. Ihminen on valmis kuolemaan, ja hän tietää miten kuolla. Kiitollisuus voittaa surun ja kuollut jatkaa voimallisesti elämää ihmisten sydämissä. Kiitollisuus kannattelee positiivista muistoa ja voittaa surun voimallaan. Kun ihminen kuolee inspiroivasti, hänestä tulee kuolematon.

Kokeaksesi inspiroivan kuoleman, sinun tulee harjoittaa henkisiä valmistavia harjoituksia luottaen siihen, että kuolema ei ole loppu, vaan jonkin uuden alku. Matkan jatkumisen ymmärtäminen luo optimismia ja inspiroi ihmisiä ympärilläsi.

Kuolema on ehdollinen. Se miten valmistaudut siihen, miten koet sen ja mitä sen jälkeen seuraa, pohjautuu omaan suhtautumiseesi, intentioosi ja tekoihisi. Oma kuolemasi on sisäisen elämäsi ilmentymä.”

Risto Kuulasmaan uudessa Kaikki valo maailmassa -kirjassa käsitellään ihmiselämän eri osa-alueita, kuten viisautta, taidetta, rahaa, uskontoja ja kuolemaa. Kirja tarjoaa näkökulman kasvuun ja laajentumiseen ihmisenä. Se auttaa hahmottamaan itseä kokonaisuuden osana, rakkauden ja erillisyyden kokemusten välimaastossa. Katso kirja täältä.

Seitsemän vinkkiä parempiin löylyihin – Minkä näistä otat kokeiluun?

FT Lassi A Liikkanen on tietokirjailija, dosentti ja Saunologia.fi -palvelun perustaja. Vuodesta 2015 Lassi on selvittänyt hyvien löylyjen salaisuuksia saunan suunnittelun näkökulmasta. Tällä hetkellä Saunologia auttaa ihmisiä ympäri maailman parantamaan saunoja.

Viime vuosina olemme saaneet lukea mediasta saunomisen terveyshyötyjä löytäneistä tutkimuksista. Terveysvaikutusten edellytyksenä on poikkeuksellisen toistuva ja kohtuullisen pitkäjaksoinen saunominen. Säännöllistä saunomista edes auttaa sekä laadukas sauna että kestävät ja elämää piristävät saunatavat. Hyvän saunan tekijöistä olen kirjoittanut useamman kirjan sekä julkaissut seitsemän vuoden ajan verkkoon monenlaista materiaalia Saunologia.fi -sivustolla. Saunomisen elävöittämisen parhaat vinkit olen kerännyt tähän.

1. Kokeile erilaisia lämpötiloja

Monen saunassa lämpötilan säädin on jäänyt uuden kiukaan käyttöönoton jälkeen samaan asentoon. Kokeile ensi kerralla vaihtaa lämpötilaa. Jos yleensä valitset matalan lämpötilan, nosta sitä, jos korkean, laske sitä. Tarkkaile kehosi tuntemuksia rauhassa, kun menet saunaan äläkä heitä välittömästi löylyä. Mille tämä lämpötila tuntuu?

2. Kokeile kuivaa saunaa

Kehomme suojautuu luonnollisesti kuumaa ilmaa vastaan hikoilemalla. Meistä saattaa tuntua, että hikoamme saunassa nopeasti, jos astuimme saunaan suihkusta ja heitimme välittömästi löylyä, mutta tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. Jätä tällä kertaa molemmat väliin. Tule saunaan rauhassa ja odota 5–15 minuuttia, kunnes huomaat ihosi hikoavan luonnostaan. Tämän jälkeen voit aloittaa löylyttelyn.

3. Heitä löylyä hitaasti

Moni paiskoo löylyä kiukaalle heti istahdettuaan lauteille. Joskus sauna on liian kuiva, jolloin tämä on ymmärrettävää. Silloin kannattaa aloittaa ensimmäisestä vinkistä ja laskea lämpötilaa. Kiinnitä huomiota, siihen miten luot löylyä. Kaada vettä hitaasti, vaikka yhteen kohtaan kiukaan kiville. Jos vesi juoksee lattialle, vaihda kohtaa. Liruttamalla vettä hitaasti saat erilaiset löylyt kuin yhdellä isolla kaadolla.

4. Sauno selällään

Suomessa saunassa yleensä istutaan, mutta kokeile maata selälläsi, jos lauteet ovat riittävän isot. Makuuasennossa kehon lämpiäminen on tasaisempaa, kun saunan lämpötilaerot eivät tunnu ja veri ei pakkaannu alakehoon. Nouse istumaan verkkaisesti niin huimausriski minimoituu. Niskaa tukeva saunatyyny tekee löhöilystä mukavampaa. Jos olet herkkä nukahtamaan ja huono heräämään, jätä tämä vinkki väliin.

5. Käytä saunahattua kuumissa löylyissä

Moni kokee, ettei jaksa saunoa liian kuumassa tai kovissa löylyissä. Jos saunojien välillä on mieltymyseroja, mutta yhdessä saunominen tuntuu tärkeälle, lämmölle herkän kannattaa käyttää saunahattua. Se auttaa erityisesti istualtaan saunojaa suojellen herkintä osaa kehosta liialta lämmöltä ja voit kokea saunomisen miellyttävämpänä. Erityisen, usein huovasta tehdyn päähineen sijasta voit kokeilla vaikka villamyssyä, jotakin luonnollisesti materiaalista valmistettua päähinettä.

6. Imeytä löylytuoksu lumeen tai jäähän

Moni on kokeillut pienestä pullosta annosteltavaa löylytuoksua. Löylytuoksut ovat kiinnostava mutta ristiriitainen tapa värittää saunakäyntiä. Monet tuoksut ovat kovin keinotekoisia, lisäksi ne voivat aiheuttaa huolettomasti käytettynä allergisia oireita. Eräs syy voi olla tuoksun ”palaminen” kiukaalla. Voit minimoida haittoja suihkuttamalla tuoksua sisältävää vettä ilmaan tai imeyttämällä tuoksutippoja jääpaloihin tai lumipalloihin, joiden annat sulaa kiukaalla ja haihtua rauhallisemmin.

7. Pakasta koivun lehtiä tai saunavihta kesällä

Vihtominen on unohtunut tapa rikastaa saunomista monilla aisteilla. Tuore vihta on paras, mutta jos vihdan tekeminen kesällä tai saaminen talvella on vaikeaa, ota talteen edes lehtiä. Pakasta kourallinen koivunlehtiä litran pakastepussissa, liota lehtiä hetken aikaa kuumassa vedessä ja käytä vettä ilman lehtiä löylyttelyyn. Näin saat tuoreen koivun tuoksun vaikka joulusaunaan. Jos olet taitava käsistäsi, voit tehdä vihtoja kesällä, kääriä ne tuorekelmuun ja pistää pakkaseen. Sulatettu vihta on kuin uusi!

Näillä vinkeillä voit ympärivuoden saada vaihtelua saunarutiineihin ja löytää uusia syitä uppoutua löylyn syleilyyn. Muista myös säännöllisesti huoltaa saunaasi, pitää pinnat puhtaina, tarkistaa kiuaskivet ja saunaan kuulumattomat tavarat sieltä poissa. Lisää vinkkejä saunaelämän monipuolistamiseen löydät Carita Harjun kirjasta Hyvää oloa saunomalla – Saunafulness.

Lue lisää laadukkaan saunan suunnittelusta Saunologian sivuilta.

Onko sisäinen puheesi myönteisyyttä vahvistavaa vai sitä horjuttavaa? – Pelko ja häpeä voivat saada vähättelemään omaa sydämen tietoa

Myönteinen asenne on voima, jonka jokainen meistä voi halutessaan valjastaa palvelemaan omaa kasvuaan, onnistumisiaan, unelmiaan, kokonaisvaltaista hyvinvointiaan ja ennen kaikkea elämää omana aitona itsenään. Kielteinen asenne puolestaan on voima, jonka valjastamme, usein tiedostamattamme, rajoittamaan ja estämään kaikkea yllä mainittua hyvää tapahtumasta. Kielteisestä asenteesta ei ole mitään hyötyä, haittaa kyllä.

Sydämen puhe on myönteistä asennetta vahvistava voima. Sydämen puhetta kutsutaan myös sisäiseksi tietämiseksi. Meillä jokaisella on sisäisen tietämisen tapoja ja lahjoja, kunhan vain rohkenemme luottaa niihin. Sivuutamme kuitenkin usein sydämemme suuren viisauden etsien tietoa ja vastauksia ulkopuoleltamme, esimerkiksi muilta ihmisiltä, medialta ja vallalla olevista yleisistä mielipiteistä sekä uskomuksista auktoriteetteineen.

Annamme usein myös järjen puheelle turhan suuren sananvallan. Järkeä tarvitaan, mutta jos se saa äänensä liikaa kuuluviin, päätösten ja valintojen teko pitkittyy ja vaikeutuu järjen jäädessä keräilemään valinnan varmasti oikeaksi varmistavia faktoja.

Eniten luottamusta sydämen tietoon horjuttavat ego, pelko ja häpeä. Ne yhdistävät voimansa ja toimivat yleensä kolmen kimpassa. Ego todistelee omaa erinomaisuuttaan suurena suojelijanamme, pelko pönkittää sen valheellista kulissia, jonka takana lymyilee häpeä; epävarmuutemme, puutteemme ja jopa vääränlaisuutemme.

Alla ominaisuuksia, jotka auttavat sinua tunnistamaan, milloin asennettasi, valintojasi ja toimiasi ohjaa sydämen puhe ja milloin puolestaan sydämen puhetta horjuttavat muut puheet.

Järki puhuu faktoista, sydän viisaudesta.
Ego puhuu puutteesta, sydän runsaudesta.
Pelko puhuu häpeästä, sydän rakkaudellisesta rohkeudesta.
Häpeä puhuu rakkaudettomuudesta, sydän rakkaudesta.

Ego, pelko ja häpeä operoivat siellä, missä ei ole rakkautta. Niiden puhe on ankaraa, vaativaa ja kipeää tekevää, kun taas sydämen on puhe lempeää, myötätuntoista ja hyvää tekevää. Sydämen puhe on aina rakkauden puolella, myös sinun puolellasi.

Myönteistä asennetta ei synnytetä ja vaalita suorittamalla, puskemalla eikä pakottamalla. Kaikki pakkoon, suorittamiseen ja puskemiseen liittyvät toimet ovat sidoksissa raskaaseen ja voimia kuluttavaan energiaan.

Egon, pelon ja häpeän haitallista puhetta ei siis pidä vastustaa eikä pakottaa pois. Ei vastusteta kielteisyyttä, vaan ollaan hyvän ja myönteisen puolella. Myönteisyyden puolella oleminen on sidoksissa vahvana ja vapaana virtaavaan energiaan.

Puolella olemisessa on kyse korvaamisen periaatteesta, joka perustuu yksinkertaisuudessaan siihen, että egon, pelon ja häpeän kielteisiä ja elämäämme rajoittavia puheita korvataan sydämen puheen mukaisilla myönteisillä ja rakkaudellisilla ajatuksilla mahdollisimman paljon.

Rakkaudellisten ajatusten viljeleminen ja ravitseminen muuttaa uskomuksiamme ja asennettamme myönteisemmäksi ja saa meidät viihtymään omana itsenämme omassa elämässämme.

Korvaamisen periaatteen avain on ajatus, joka on kaiken alussa, myös asenteen. Ajatus on se, johon meillä on mahdollisuus vaikuttaa.

Vaikka päässämme vilistää päivittäin kymmeniätuhansia ajatuksia, niin kuitenkin vain yksi kerrallaan. Emme myöskään ajattele kymmeniä tuhansia eri ajatuksia, sillä yksittäiset ajatukset muodostavat kimppuja, jotka pyörivät lähinnä vain muutaman eri asian ympärillä. Voimme korvata haitallisen ajatuksen tai ajatuskimpun hyvinvointiamme paremmin palvelevalla, yksi kerrallaan.

Ajatuksia, asioita ja kimppuja on tietenkin niin valtavasti, ettei elinikämme riitä kaikkia korvaamaan eikä tarvitsekaan, Meillä kaikilla on ja tulee olemaan kielteisiä ajatuksia ja mielialoja ja se on ok. Riittää mainiosti, kun saavutamme tilan, jossa mielessämme on kolme myönteistä ajatusta yhtä kielteistä kohden.

Kun treenaamme tietoisesti myönteisten ajatusten lisäämistä ja vahvistamista, samalla päivitämme tiedostamattoman mielemme haitallista ja hyvinvointiamme rajoittavaa dataa myönteisemmäksi. Tietoinen mieli ryhtyy ohjailemaan asennettamme sekä toimiamme uuden päivityksen mukaisesti, toimimmehan me valtaosin tiedostamattoman mielemme ohjauksessa.

Kun synnytämme ja ravitsemme myönteisiä ajatuksia, myös aivoissamme syntyy uusia hermosolujen välisiä yhteyksiä, jotka vahvistuvat käytön myötä muodostaen uusia hermoverkostoja. Myönteinen tieto valtaa hermosoluverkostomme, kielteisyysviestejä välittäneet hermoradat- ja yhteydet heikentyvät ja kuolevat käyttämättöminä pois.

Kuten tiedostamatonta mieltä, aivojakaan ei kiinnosta, mistä tieto on lähtöisin, ne vain ryhtyvät kyseenalaistamatta jakamaan sitä ja samalla vahvistamaan jakamiseen tarvittavia väyliä.

Mieletön mielemme sekä uskomattomat aivomme on suunniteltu niin, että kaikki myönteinen, kaunis ja hyvä lisääntyy ja vahvistuu elämässämme siihen keskittyessämme.

Lue lisää myönteisyyden hyödyistä ja asenteen korjaamisesta uudesta kirjastani. Osta kirja tästä.

Luonnossa on tilaa kaikille tunteille – Siellä sisäinen lapsi saa leikkiä, iloita ja olla utelias

Joskus arki tuntuu tasaiselta suorittamiselta. Hoidamme tunnollisesti aikuisen tehtäviämme, pidämme arjen kasassa. Toimimme mahdollisimman tehokkaasti, mahdollisimman järkevästi.

Lähtiessäni eräänä aamuna kotoa huomasin jonkin pienen ja hyppivän maassa ihan lähelläni. Kevään ensimmäinen västäräkki! Moikkasin sitä ilahtuneena ääneen. Toisena aamuna orava pysähtyi tien viereen ohi kulkiessani. Hymy levisi kasvoilleni toivottaessani sille hyvät huomenet.

Ilo on sellainen, että joskus sen sisällyttäminen arkipäiviin on opeteltava. Se lähtee asenteesta. Albert Einsteinia mukaillen voimme elää joko niin ettei mikään ole ihmeellistä, tai niin että kaikki on ihmeellistä.

Luonto on hyvä opettaja tässä(kin) asiassa. Samassa yhteydessä on muistutettava, että tietenkään aina ei tarvitse olla iloinen. Ei tarvitse olla pakkopositiivinen ja piilottaa ikävältä tuntuvia tunteita -päinvastoin. On hyvä antaa kaikenlaisille tunteille tilaa. Ehkä juuri kaikkien tunteiden sallimisen kautta voi löytää tilan ilolle. Silloin, kun ei ole raskasta tunnetaakkaa kannettavana, on helpompi tavoittaa ilo. Ja toisaalta, joskus kaiken vaikean keskellä pieniin iloihin keskittyminen toimii tarpeellisena ankkurina elämään.

Luonnossa on tilaa kaikille tunteille -myös selittelemättömälle ilolle

Luonto on sen vuoksi mainio asia, että se antaa olla sellainen kuin on. Luontoon saa mennä niiden tunteiden kanssa mitä on. Luonnossa ei tarvitse pyrkiä olon muuttumiseen paremmaksi, tosin se saattaa tapahtua ilman pyrkimystä. Olen monta kertaa huomannut, että vaikka lähden luontoon ankealla fiiliksellä, palaan poikkeuksetta takaisin eri tunnelmissa.
Kun nojaa hiljaa männyn runkoon ja katselee tuulessa heiluvia oksia, kulkee mutkikasta metsäpolkua tai kuuntelee rannassa aaltojen kohinaa, jotain ihmeellistä tapahtuu. Luonto hoivaa ja rauhoittaa.

Voimme myös tietoisesti pysähtyä luonnon äärelle ja tarkastella avoimin mielin sen yksityiskohtia. Luontoa havainnoidessamme tunteidemme ei tarvitse olla järkeviä tai selitettävissä. Ehkä silloin annamme huomaamattamme tilaa myös ilolle. Saatamme huomata luontoa tutkiessamme jotain yllättävää ja ilahduttavaa.

Sisäinen lapsi voi hyvin luonnossa

Aikuisen elämän, arjen ja suorittamisen vastapainona luonnon tutkiminen lapsen tavoin virkistää mieltä. Männyn kaarnan koskettaminen, muurahaisjonon seuraaminen tai kivien tutkiminen palauttavat meidät jonkin oleellisen äärelle. Luonnossa voimme kokeilla jättää aina niin järkevät tietoiset mielemme sivuun ja keskittyä sen sijaan uteliaana tutkimaan, ihastelemaan, ihmettelemään ja seuraamaan iloa. Sillä lapsen ilo on meissä yhä, vaikkemme aina sitä tavoittaisi. Sisäisellä lapsellamme on edelleen kyky ihmetellä maailmaa ihastuneena, jos vain annamme sille riittävästi tilaa tulla esiin.

Uskalla olla epäjärkevä

Ilo ei useinkaan noudata järkevyyttä. Ilo syntyy pienistä asioista. Ilo syntyy hassuttelusta. Uskalla siis päästää irti järkevyydestä. Jos metsäpolullani eteeni osuu suurehko kivi, kuljen lähes poikkeuksetta sen päältä -jos olen yksin. Yksi parhaista asioista on hypellä kiveltä toiselle. Silti en useinkaan tee sitä toisen ihmisen seurassa, se tuntuu jotenkin vähän hassulta. Mutta mitä siitä, jos toinen ajattelisikin sen olevan hassua? Se tuottaa minulle iloa, eikä ole harmiksi kenellekään, joten miksi en voisi hypellä? Parhaassa tapauksessa toinenkin innostuu ja saamme kokea yhteisen iloisen hetken. Tämänkin olen onnekseni joskus todistanut.

Tänä kesänä aion jatkaa kiveltä toiselle hyppelyä -ilon vuoksi, sillä puhdasta iloa ei ole koskaan liikaa. Mitkä asiat luonnossa tuottavat sinulle iloa?

7 tapaa selättää epäonnistumisen pelko – Pelolla on usein juuret menneisyydessä

Ajattelin nyt kirjoittaa epäonnistumisen pelosta, sillä teemaa toistuu usein uupumuksesta toipuvien asiakkaiden kanssa. Jo pelkkä uupuminen nostaa voimakkaita epäonnistumisen tunteita sekä nykyhetkessä, mutta toisaalta voi nostaa yhtäaikaa myös menneisyyden kätketyt tunteet pintaan ja sillä tavoin voimistaa pelkoja sekä arvottomuuden kokemusta. Epäonnistumisen pelko voi estää lopulta uusiin asioihin tarttumisen, tärkeiden muutosten toteuttamisen sekä unelmien tavoittelun kokonaan, joten pelon taakse on syytä kurkistaa hiukan tarkemmin. Pelot lievittyvät parhaiten turvallisella kohtaamisella ja ymmärryksen lisääntymisellä alkuperäisistä juurisyistä eli pelon syntymekanismeista. Tunteiden torjunta ja uhrin roolin omaksuminen jähmettävät ja lisäävät kärsimystä.

Pelkäämme eri asioita: joku pelkää hämähäkkejä, toinen pimeää, kolmas sairauksia, neljäs jotakin muuta. Lähes mitä tahansa elämässä voi pelätä, jopa itse elämää (elämänpelko tuntuu olevan yhtä yleinen kuin kuolemanpelko). Nyt käsittelen yleisimpiä juurisyitä epäonnistumisen pelon takana.

Epäonnistumisen pelko rajoittaa sisäisesti, estää tekemästä päätöksiä, toteuttamasta asioita tai jopa ilmaisemasta itseään vapaasti. Se saa meidät tyytymään ja jopa alisuoriutumaan eli pelaamaan varman päälle sekä välttelemään haasteita. Pahimmillaan se passivoi niin, että lakkaamme yrittämästä ja sillä tavoin kavennamme elämänpiiriä, jolloin suljemme uudet kokemukset ja mahdollisuudet itsemme ulkopuolelle suojautuaksemme ulkoisilta tai sisäisiltä uhkilta. Saatamme fantasioida muutoksesta, mutta emme ota askeltakaan toimiaksemme tavoilla, jotka todistavat toisin. Saatamme vertailla itseämme muihin tästä pelosta käsin, joka taas vahvistaa entisestään huonommuuden tai arvottomuuden kokemusta. Tunnistatko?

Älä käsitä väärin, en todellakaan kannusta ketään ylittämään liikaa rajojaan tai toimimaan itseään vastaan. Riittävän moni kokee tekevänsä sitä jo nyt arkielämässä ja vuorovaikutustilanteissa. Tarkoitan terveellä tavalla itsensä kuuntelua ja omia itselle tärkeiden asioiden tekemistä sekä unelmiaan kohti menemistä pienillä askelilla.

Yksi suurimpia syitä epäonnistumisen pelolle ovat menneisyydessä koetut syvät, mutta käsittelemättömät pettymyksen ja häpeän tunteet. Nämä toistuneet ja ajan saatossa vahvistuneet sisäiset kokemukset ovat alkaneet tehdä pysyvää pesää minäkuvaan, jolloin tunteesta on tullut osa identiteettiä. Silloin ei auta, vaikka sisäinen äänesi tai joku henkilö vieressä sanoisi: ”sisua nyt vaan”, ”eikun elämäntapamuutosta kehiin”, ”tarvitset vain tahdonvoimaa”, ”reipastu nyt ja teet vaan” jne. Ei, koska jokin sisälläsi estää täysin näkymättömänä muurina, jota mielesi ei vain pysty ylittämään.

Vika ei ole sinussa, vaan syynä ovat useimmiten sisällesi lukittuneet tunteiden ja uskomusten kerrostumat ja niiden syvät juurakot, joita ei pakottamalla revitä irti. Päinvastoin, tämä toksinen asenne saattaa jopa vahvistaa epäonnistumisen pelkoa. Lempeä kannustus on eri asia kuin väkisin epämukavuusalueelle puskeminen (eli rajojesi rikkominen!).

Kukaan meistä ei halua tuntea olevansa epäonnistunut ihmisenä, eikä kukaan meistä oikeasti sitä ole, vaikka tekisimme tai jättäisimme tekemättä mitä! On syytä erottaa tekemisen ja olemisen ero: mikään teko ei lopulta kerro ihmisarvostasi tuon taivaallista. Lapsiakaan ei tulisi kasvattaa siten, että möhlittyään jonkun asian kanssa hänet tuomitaan epäonnistuneeksi ihmisenä sen sijaan, että todettaisiin vain teko/yritys toimimattomaksi tai huonoksi. Lapsi saattaa kuitenkin tulkita asian juuri näin: ”tein väärin = epäonnistuin = aikuinen pettyi MINUUN = en kelpaa = pelkään, että minut hylätään”. Toistuessaan tämä johtaa lopulta epäonnistumisen tunnelukon syntymiseen eli näet itsesi epäonnistujana, vaikka todellisuudessa pärjäät oikein hyvin!

Huomaatko kuinka pitkän ajatusketju ja tulkinta saattaa piillä yhden tunteen (epäonnistumisen pelko) tai uskomuksien takana? Eikö olekin uskomatonta!

Epäonnistumisen pelon takana on usein juuri lapsuudessa tai nuoruudessa koetut pettymykset ja häpeän tunteet sekä erilaiset tunnelukot kuten hylkääminen, epäonnistuminen, pessimistisyys, vaativuus, kaltoinkohtelu, rankaisevuus jne. Ne voivat näkyä arjessa eri tavoin kuten perfektionismina eli täydellisyyden tavoitteluna, huijarisyndroomana tai itseluottamuksen ja itsearvostuksen puutteena sekä luovuttamisen ja riittämättömyyden tunteina muutamia mainitakseni.

Miten epäonnistumisen pelon voi selättää?

Keskity näkemään ja tunnistamaan oma potentiaali, kyvyt ja taidot sen sijaan että näet itsessäsi vain puutteita ja vikoja. Turvallisen henkilön seura tai ammattiapu auttaa sinua tässä.
Tiedosta omat vahvuutesi ja niistä erityisesti vielä sinun ydinvahvuutesi! Oma voima ilmentyy konkreettisesti vahvuuksien kautta. Liian moni suomalainen häpeää jopa omia vahvuuksiaan.
Muuta näkökulmaasi aivan täysin: elämässä ei voi epäonnistua, voit vain oppia. Kaikilla asioilla on aina useita puolia, eikä elämä ole mustavalkoista. Ainoastaan mieli saattaa ajatella asioista joko-tai, mutta useimmiten totuus on sekä-että.
Laske liian korkeita sisäisiä vaatimuksia ja luovu hiljalleen täydellisyyden tavoittelusta, sillä se voi uuvuttaa sinut ja ruokkii erilaisia pakkoajatuksia. On raskasta elää pelossa tai ylläpitää täydellisyyden kulisseja. Tavoittele mieluummin ainutlaatuisuutta ja sisäistä rauhaa. Rosot ja säröt tekevät ihmisestä mielenkiintoisen ja inhimillisen.
Sinulla on oikeus: mokata, olla tietämätön, epätäydellinen ja keskeneräinen. Sinulla on erityisesti oikeus olla oma itsesi tilanteessa kuin tilanteessa sekä rentoutua, nauttia ja menestyä sisäisesti. Lisäksi sinulla on oikeus saada ja antaa anteeksi.
Ota riittävän pieniä askelia elämässä kohti sisäisiä tavoitteita ja arvovalintoja. Näin tunnet eteneväsi sinulle oikeaan suuntaan. Se mitä muut ympärillä ”huutelevat” ei lopulta tarvitse rajoittaa sinua. Jokainen epäilijä peilaa ulospäin omia rajoittavia uskomuksia tai pelkoja.
Hae tarvittaessa ammattiapua: terapiaa, valmennusta tai sinulle toimivaa tapaa purkaa pelkoja sekä sisäisiä rajoitteita. Näin vapautat itseäsi turvallisesti.

Mikä on äitihaava? Kun ongelma saa nimen, kokemuksesi tulee nähdyksi – ja se on itsessään hoitavaa ja vapauttavaa

Kun puhun äiti-tytärsuhteiden haasteista, käytän sanaa äitihaava. Termi on kansainvälisesti käytössä naisten voimaantumiseen liittyvässä kirjallisuudessa (engl. mother wound). Se kuvaa naislinjoissa periytyviä rajoittavia uskomuksia ja emotionaalisia haasteita.

Moni on kysynyt, miksi kaikille ilmiöille pitää antaa nimi ja miksi nykyään keksitään jatkuvasti uusia ongelmia. Kyse ei kuitenkaan ole uudesta ongelmasta, vaan vanhasta ilmiöstä, joka on vasta viime vuosina saanut nimen.

Epäterveet ihmissuhteet ovat usein luonteeltaan epämääräisiä ja ristiriitaisia. Niissä on yhtä aikaa suuria vetovoimatekijöitä mutta myös haasteita. Vastakkaiset voimat kilpailevat keskenään: jokin vetää ihmistä toisen luo, mutta jokin toinen tekijä työntää poispäin.

Joskus erehdymme luulemaan kiintymystä rakkaudeksi, vaikka se voikin olla kahden ihmisen kipukohtien kiinnittymistä toisiinsa.

Jos epätasapainoisessa suhteessa väärinkäytösten uhri nostaa epäkohtia esiin, häntä saatetaan syyllistää niistä tai hänen huomionsa ohjataan muualle. Hän saattaa sietää pitkänkin aikaa arvostelua, kontrollointia, häpäisemistä ja manipulointia syyllistämisen tai muun vallankäytön voimalla. Vähitellen hän oppii itsekin kyseenalaistamaan itseään ja epäilemään omaa kokemustaan. Nämä ilmiöt ovat tyypillisiä monissa äiti-tytärsuhteissa.

Kun epämääräinen kokemus ja epäterve vuorovaikutus tuodaan esiin, pinnan alle jäänyt kokemus saa nimen, muodon ja selityksen. Se on itsessään hoitavaa, voimauttavaa ja selkiyttävää. Ristiriitaiselle suhteelle löytyy syitä. Oma kokemus tulee nähdyksi ja tunnustetuksi.

Kuulin ensimmäisen kerran sanan äitihaava lähes kymmenen vuotta sitten. Se kävi täydellisesti järkeen. Niin tietenkin! Vuosi vuodelta ilmiö alkoi avautua laajemmin. Mitä, eikö vika ollutkaan minussa? En ollutkaan vaikean kokemukseni kanssa yksin.

Äitihaava tarkoittaa muun muassa:
– Äidin arvostelevaa, mitätöivää, jopa häpäisevää asennetta tytärtä kohtaan.
– Äidin tarvitsevuutta: Äiti pyytää tyttäreltä jatkuvasti enemmän kuin mitä tämän olisi mahdollista antaa – ja vaikka tytär antaisi miten paljon, äiti ei silti pysty ottamaan hyvää vastaan.
– Tunnekuormaa ja rajoittavia uskomuksia, jotka periytyvät äideiltä tyttärille.
– Marttyyriasennetta ja uhrin roolia: Äiti antaa usein ymmärtää, kuinka paljon hän on perheensä ja lastensa vuoksi uhrautunut.
– Riittämättömyyden ja arvottomuuden kokemuksia: Vaikka nainen tekisi mitä, hän ei koskaan tunne olevansa tarpeeksi.

Arvottomuuden kokemukselle on konkreettinen syy: naiset ovat vuosituhansia olleet miehiin verrattuna alempiarvoisia. Se on estänyt naista toteuttamasta toiveitaan, ottamasta tilaa ja arvostamasta itseään. Äitihaava tarkoittaakin laajemmin naiseuden kipua miesten hallitsemassa maailmassa. Itsensä pienentäminen ei ole ollut vain itsensä vähättelyä vaan tapa selviytyä.

Suhde äitiin on usein tyttärelle ensimmäinen ja vaikuttavin naiseuden malli. Siksi se on tyypillinen haavan syntykohta – siitä juontuu äitihaavan nimi. Ja kun ongelma saa nimen ja muodon, sitä on helpompi hoitaa.

Äitihaavan ymmärtäminen ilmiönä on ollut minulle suuri voimautumisen lähde. Siksi haluan auttaa kaikkia, jotka tunnistavat tämän kivun itsessään, vapautumaan siitä tai ainakin helpottamaan sitä.

Lisää äitihaavan monista puolista voit lukea Katri Syvärisen kirjasta Äitihaava – tyttären raskas perintö. Kirja auttaa ymmärtämään äiti-tytärsuhteiden haasteita – ja itseäsi. Lue lisää kirjasta ja tilaa omasi!

Kaksi sanaa särkyneelle sydämelle

Kaksi tärkeää sanaa särkyneelle sydämelle: SAA TUNTUA.

Valtava halaus sinulle, jolla on nyt vaikea vaihe elämässä. 💜 Elämän kriisit eivät kysy kalenterilta, että milloin sopisi.

Voi olla raastavaa elää läpi kevättä ja kesää, jolloin “kuuluisi” olla kevyellä fiiliksellä ja nauttia terdeilystä, (tai mistä hyvänsä cha-cha-henkisestä) jos tuntuu että oma sydän on ihan sahanpurulla.

Saat olla olla hukassa, eikä se tee sinusta rikkinäistä taikka viallista.

On ok hakea suuntaa, on ok että ei just nyt tiedä.

On ok olla surullinen, on ok olla pettynyt.

Ja on myös ok, vaikka on surullinen ja pettynyt ja kriisissä – on myös ok tuntea kaikkea muutakin.

Vaikeina aikoina jos milloin, pidä huolta itsestäsi. Se on ärsyttävä neuvo, mutta tärkeä.Ei niinkään se, miten pääsisi äkkiä vaikeista tunteista eroon (vaikka senkin toivominen on täysin ymmärrettävää) vaan enemmänkin niin, että miten tuen itseäni tämän läpi? Miten en painosta, pakota tai mitätöi itseäni?

Miten sallin itseni tuntea sen mitä tunnen, ja voinko silti säilyttää uteliaisuuden tulevaa kohtaan, voinko löytää jotain joka tuo toivoa?

Katso lisää videolta.

Kurkkaa tästä Tunnekarttakirja -tehtäväkirja, joka auttaa ymmärtämään tunteitasi paremmin:

Pakenetko aina paikalta, jos tulee riitaa? – Taitavasti hoidettu konflikti voi parantaa ihmissuhteitasi

Monet pelkäävät ja välttelevät konflikteja kaikin keinoin pelätessään epämukavia tunteita ja reaktioita, joita ne itsessä tai toisissa osapuolissa mahdollisesti aiheuttaisivat. Konfliktien välttely on kuitenkin huono juttu, vaikka sillä hyvää, ja ehkä myös kiltin ja sopuisan ihmisen mainetta tavoitellaankin. Joku saattaa pitää välttelyä jopa hyveenä ja ylpeilyn aiheena.

Se, että väistää ja kenties pakenee paikalta, kun aistii konfliktin uhkaa, ei ole kuitenkaan viisas eikä kestävä keino, sillä elämässä lisääntyy kaikki se, mitä yrittää kaikin tavoin vältellä.

Pinnan alle painetut sanoittamattomat tunteet patoutuvat tiedostamattoman mielen syövereihin, josta ne sitten, mitäpä muuta kuin juuri konflikteja ohjelmoivatkin. Konflikteja kovasti välttelevä ihminen saattaakin olla äärimmäisen konfliktiherkkä ja kiihkeästi kiivastuva. Sitten hän välttelee ja pelkää konflikteja jo siitäkin syystä, että omat reaktiot ovat kaikkea muuta kuin tavoiteltua aikuisuutta ja fiksuutta. Kierre vahvistuu.

Mehän pidämme ajatuksiamme tosina, vaikka ne ovat vain tulkintojamme. Konflikti kehittyykin juuri kahden tai useamman ihmisen erilaisista tulkinnoista. Kun pitäisi kuunnella, avartaa omaa ajatteluaan ja makustella omista poikkeavia ajatuksia, lähdetään puolustamaan omaa näkemystä väkivahvasti, jolloin oma ajattelu kaventuu entisestään.

Erilaisista tulkinnoista äityy helposti riita, jos ja kun tunteiden merkitystä aliarvioidaan ja keskitytään vain omien ajatusten ja tavoitteiden voittokulkuun. Konfliktiherkkä ihminen suhtautuukin usein toisiin ennakkoluuloisesti, hän ei ymmärrä muita eikä häneen saa helposti aitoa yhteyttä.

Jos tunnistat vältteleväsi ja pelkääväsi konflikteja, voi sinua auttaa jo ymmärrys siitä, että konfliktin ei tarvitse olla lainkaan kielteinen ja huono juttu. Konfliktit kuuluvat elämään ja ovat oikealla asenteella ja rakentavasti käsiteltyinä tärkeitä kasvun paikkoja, usein myös vääriä tulkintojamme, olettamuksiamme ja luulojamme kirkastavia. Konflikti voi myös tuoda esiin asioita, joita olisikin syytä korjata, esimerkiksi työtiimeissä ja parisuhteessa.

Rakentavasti selvitetty konflikti parantaa usein ihmistenvälisyyttä ja yhteistä toimintaa.

Hyvin hoidettu konflikti
• lisää ymmärrystä erilaisia ajatuksia ja näkökulmia kohtaan
• tuo esiin uusia ideoita ja mahdollisuuksia haasteiden ratkaisemiseksi
• vahvistaa yhteenkuuluvuutta
• parantaa keskinäistä viestintää

Avuksesi pari olennaisuutta konfliktin rakentavaan käsittelyyn
• Toisen ja omien tunteiden ymmärtäminen ja ilmaiseminen on alussa asioita tärkeämpää.
• Kysyminen on oletuksia viisaampaa
• Kuunteleminen toimii puhumista paremmin
• Ratkaisujen etsiminen on aina tärkeämpää kuin ongelmiin juuttuminen ja syyttely

Voit lukea lisää kasvun asenteesta, tunteista ja ihmistenvälisyydestä uudesta kirjastani Muuta asenteesi, muuta elämäsi. Voit ostaa kirjan tästä.

Äidin ja tyttären hankala suhde ei parane hyssyttelemällä – Tämän asian ymmärtäminen helpotti riittämättömyyden tunnetta ja auttoi asettamaan rajoja

Tytär perii äidiltään paljon muutakin kuin kasvonpiirteitä tai vartalon muodon. Monesti äitien perinnöt ovat hyvin hienovaraisiakin asioita, joille saatamme olla itse sokeita. Esimerkiksi naisena olemisen hyväksytyt tavat sekä uskomukset siitä, mikä on kiellettyä tai väärin, siirtyvät äideiltä tyttärille. Ilmiöön liittyy usein myös äidin ja tyttären hankala suhde. Uutuuskirjassaan Äitihaava – tyttären raskas perintö (Bazar, 2023) kirjailija ja hyvinvointikouluttaja Katri Syvärinen kertoo, miten tämä äitihaavaksi nimetty ilmiö voi näkyä käytännössä:

”Suhde äitiin voi esimerkiksi tuntua selittämättömällä tavalla vaikealta ja ristiriitaiselta. Äiti saattaa olla tytärtään kohtaan arvosteleva tai vaativa ja hän voi mitätöidä, syyllistää, kyseenalaistaa tai häpäistä tytärtään tämän valinnoista.

Äidin on voinut olla vaikea virittäytyä tyttärensä tarpeisiin, jolloin tämä on joutunut jo nuorena herkistymään ympäristön tarpeille ja mukautumaan niihin. Toisaalta äiti saattaa ottaa tyttären uskotukseen niin, että tyttärestä tulee terapeutti, auttaja tai vanhempi, jota äidillä itsellään ei ole ollut.

Mutta kipukohdat ja rajoittavat uskomukset voivat periytyä toimivissakin äiti-tytärsuhteissa. Äiti voi esimerkiksi tyttären kuullen vähätellä itseään, jolloin tytär oppii kohtelemaan itseään samalla tavalla. Äiti saattaa suoraan tai rivien väleissä antaa ymmärtää, millaisena nainen on hyväksytty ja millaiseksi hän odottaa tyttärensä kasvavan.

Jos äiti itse aina uhrautuu perheen puolesta ja vähättelee omia tarpeitaan, hän näyttää samalla tyttärelleen mallia uhrautuvasta äidistä. Uhrautuminen ei pitkällä tähtäimellä ole kestävää, sillä omien tarpeiden ja tunteiden tukahduttaminen muodostaa pohjan kyynisyydelle ja katkeruudelle. Näin marttyyrin rooli ja arvottomuuden tunne siirtyvät naislinjoissa eteenpäin.”

Jo se auttaa, että tiedostaa, mitä äidin ja tyttären suhteessa tapahtuu

Moni ajattelee, että äitiys on jollain tavalla pyhää, eikä äidin ja tyttären suhteen ristiriidoista pitäisi puhua ainakaan ääneen. Kipeät asiat tai hankalat välit äidin kanssa eivät kuitenkaan poistu sillä, että niistä vaietaan. Syvärisen mukaan voi aloittaa vaikka siitä, että myöntää itselleen, että suhde omaan äitiin on haastava:

”Salli itsellesi se ajatus, että suhde äitiin (ja samalla suhde itseen) on tavalla tai toisella kipeä. Äitihaava on siksi muhinut naislinjoissa niin pitkään, ettei aiheesta ole oikein ollut lupaa puhua – sen sijaan on pyritty vaalimaan myyttiä täydellisestä äidistä. Naiset ovat pienentäneet itseään, jotta eivät vain suututtaisi ketään. Mutta jo pelkästään piilossa olleen kokemuksen näkyväksi tekeminen voi olla hoitavaa. Vika ei olekaan sinussa!”, Katri Syvärinen kannustaa.

Kun asian tiedostaa ja tunnustaa itselleen, voi myös alkaa tehdä asialle jotain. Katri Syväriselle asian työstäminen on ollut käänteen tekevä kokemus:

”Kuten moni äitihaavan kokenut tytär, minäkin olen kokenut jonkinlaista läheisriippuvuutta: en ole uskaltanut sanoa ihmisille ei, koska olen pelännyt menettäväni heidät. Äitihaavan hoitamisen myötä olen oppinut asettamaan rajoja paitsi suhteessa äitiin, myös suhteissa kumppaniin ja ystäviin. Sitä mukaa kun olen oppinut ymmärtämään äitihaavan eri puolia, on ollut helpompi päästää irti riittämättömyydestä.

Syyllisyys on helpottanut: olen ymmärtänyt, että minä en voi olla vastuussa äitini kivusta. En voi ottaa kaikkea vastuuta ihmissuhteen hoitamisesta, sillä puolet siitä kuuluu toiselle osapuolelle. Minä voin tehdä vain oman osuuteni, en enempää.

Erillisyys ei enää ole pelottavaa. Uskallan nykyään ottaa reilusti tilaa itselleni ja huolehtia omista tarpeistani – vähättelin niitä ja pyytelin niitä anteeksi liian pitkään! Olen opetellut puhumaan vaikeistakin asioista ja kohtaamaan tunteita, joille ei lapsuudenkodissa ollut tilaa. Se on tuonut ihmissuhteisiini selkeyttä, rehellisyyttä ja aitoa yhteyttä, jossa toisen kokemusta ei tarvitse arvailla eikä lukea rivien välistä.

Jotta äidit ja tyttäret voisivat paremmin – nyt ja tulevaisuudessa

Äitihaava on kirjoitettu kaikille äideille ja tyttärille, jotta sukupolvelta toiseen siirtyvistä vahingollisista taakoista ja uskomuksista olisi helpompi päästää irti. Syvärinen kirjoittaa Äitihaava-kirjassaan:

”Toivon, että saat kirjasta tienviittoja kohti terveempää suhdetta itseesi ja läheisiisi. Toivon, että opit hellittämään hyväksynnän tarpeesta ja otat elämässäsi rohkeasti tilaa itsellesi. Maailma tarvitsee naisia, jotka eivät enää pyytele itseään anteeksi.”

Hän toivoo myös, että äitihaavaa ja sen käsittelemistä ei nähtäisi äidin ja tyttären välisenä taisteluna:

”Äitihaavan hoitaminen ei ole vastakkainasettelua äitien ja tyttärien välillä, ei kiittämättömyyttä eikä uhriutumista. Se ei ole äitien syyttämistä – vaikka se herkästi sellaiseksi koetaankin.

Sen sijaan äitihaavan hoitaminen on sitä, että alamme ymmärtää tunnekuorman periytymistä, kipukohtien syntymistä ja hoitamista sekä rajoittavien uskomusten purkamista. Opettelemme tietoisesti toimimaan eri tavalla kuin edelliset sukupolvet – ja annamme itsellemme anteeksi sen, että se on välillä kamalan hankalaa.”

Äiti, älä murehdi menneitä – näytä mallia hoitamalla omaa äitihaavaasi

Moni äiti kokee ahdistusta siitä, että on jo ehtinyt siirtää omia haasteitaan eteenpäin tyttärilleen. Siitä ei kuitenkaan kannata syyttää itseään. Jo uskomuksista ja niiden periytymisestä tietoiseksi tuleminen on valovuoden mittainen harppaus eteenpäin, Syvärinen kannustaa.

”Jos olet itse äiti, älä murehdi sitä, millaisia haitallisia malleja olet ehkä jo välittänyt eteenpäin omille lapsillesi. Jo tietoisuus asiasta ja halu käsitellä sitä riittävät muutokseen sinun osaltasi. Teet tyttärillesi suurimman palveluksen, kun hoidat omaa äitihaavaasi ja näytät heille esimerkkiä omasta voimasta ja rajojen asettamisesta, vaikka välillä keikahtaisitkin oman äitisi käytösmalleihin.”

Katri Syvärisen uraauurtavasta kirjasta voit lukea lisää <<<< TÄSTÄ >>>> ❤️

Äitihaava on kirja sinulle, joka…

…tiedät, ettei äitisuhteessasi kaikki ole kunnossa, mutta et ymmärrä, mistä ongelmat johtuvat (tai olet saanut niistä syyt niskoillesi).

…olet kokenut äitisi puolelta mitätöintiä, jatkuvaa kritiikkiä, manipulointia tai häpäisemistä.

…tunnet, että suhde äitiin on ristiriitainen, mutta kokemukselle on vaikea löytää sanoja. Sinun on vaikea sallia itsellesi surua, kiukkua tai pettymystä suhteessa äitiin.

…olet perinyt kotoasi rajoittavia uskomuksia, kuten: ”Vaikka tekisin mitä, en koskaan ole tarpeeksi.”

…koet syyllisyyttä, jos et toimi äitisi toiveiden mukaan (ja toivot, että tunne voisi vihdoinkin hellittää).

…et ole tullut kotona nähdyksi ja hyväksytyksi. Piilottelet eri puolia itsestäsi saadaksesi äidin, muun perheen tai ympäristön hyväksynnän.

…haluat oppia elämään vapaammin, asettamaan rajoja ja tekemään itsesi näköisiä valintoja.

…haluat keventää suvussasi kulkevaa henkistä taakkaa etkä halua siirtää tyttärellesi omia epävarmuuksiasi ja tunnekuormiasi.

Löydät kirjan TÄÄLTÄ

Erityisherkkyydessä ja ADHD:ssa on monia samanlaisia piirteitä – Niiden tiedostaminen voi helpottaa ja rikastuttaa yhteistä elämää

Erityisherkkyydessä ja ADHD:ssa on monia samanlaisia piirteitä. Piirteet vaihtelevat yksilöstä riippuen ja niihin vaikuttavat niin perinnölliset tekijät, kuin elämän kokemuksetkin. Toista samanlaista ihmistä ei olekaan.

On hyvä tiedostaa, että vaikka yhteneviä piirteitä löytyykin pintapuolisesti, ovat erityisherkkyys ja ADHD täysin eri asia. Yhteneväisyyksiä on kuitenkin sen verran, että ei ole tavatonta, että esimerkiksi erityisherkkä saa virheellisesti AD(H)D diagnoosin. Ihminen voi myös olla yhtä aikaa sekä erityisherkkä, että ADHD:n omaava.

Erityisherkkyys saatetaan sekoittaa tarkkaavaisuus häiriöön esimerkiksi siksi, että myös erityisherkkien on usein vaikea keskittyä, sillä he tekevät paljon
huomioita ympäristöstään ja myös liika kuormittuminen vaikuttaa keskittymiseen. Tarkkaavaisuus häiriöiseltä puuttuvat riittävät toimeenpanevat toiminnot, kun taas erityisherkät hallitsevat ne hyvin ainakin, kun ympäristö ja tilanne on suotuisa. Lisää aiheesta voi lukea esimerkiksi Alaine N. Aaronin Erityisherkkä lapsi -kirjasta.

Myös minun elämyshakuisuus piirre ja murun ylivilkkauden puuttuminen (ADD diagnoosi, nykyään erimuotoja ei tosin eritellä) vaikuttavat meidän yksilöllisiin piirteisiin ja niiden yhteneväisyyksiin.

Yhteisten piirteiden tiedostaminen helpottaa yhteistä elämää, joten niitä kannattaa tutkia. Mitä samaa meissä on ja mitä erilaista? Kuinka piirteemme vaikuttavat suhteeseemme?

Me kävimme yleisesti liitetyt piirteet lävitse yksitellen ja kirjasimme mitkä niistä kuvaavat selkeästi meitä molempia:

Impulsiivisuus, emotionaalinen reaktiivisuus

Molemmat olimme varsinkin nuorina melkoisia kuumakalleja. Kokemuksen, tunteiden säätelyn, piirteiden tiedostamisen ja sanoittamisen kautta olemme molemmat löytäneet tähän tasapainoa. Tunteiden kokeminen tai niiden vaihtelu ei ole loppunut, mutta tapa kohdata ja käsitellä niitä on muuttunut. Nykyään räjähtäviä tunteen purkauksia, jossa tulee sanottua turhan kovasti tai loukattua toista tulee harvoin. Olimme onneksi molemmat pitkällä tunteiden säätelyn opettelun kanssa, kun tapasimme. Ilman tätä suhteemme olisi voinut olla melko räiskyvä.

Tärkeintä itselleni on ollut tiedostaa, ettei tunteita kannata piilottaa tai padota, ne tulee hyväksyä, kohdata ja mieluiten sanoittaa tai kirjoittaa sekä
käsitellä pikimmiten. Tunteiden kerääntyminen aiheuttaa räjähdyksen, jonkun muun haitallisen reaktion tai kehon oireilun jossain vaiheessa -aivan varmasti.

Tavallista helpommin kuormittuminen ja kuormittuneena unohtelu

Tämä piirre todella haastaa meidän ruuhkavuosi elämää. Molemmat väsyvät ja kuormittuvat herkästi ja vireystila on usein jommassakummassa ääripäässä ali- tai ylivirittyneisyyden tilassa. Kahden lapsen, viiden eläimen, omakotitalon, töiden ja kaiken muun kanssa vastuuta ja tekemistä riittää ihan vain tavallisessa arjessa. Tähän kun vielä yhdistetään minun elämyshakuisuus ja murun herkästi innostuminen, niin todella saa olla tarkkana, ettei tekemistä tule haalittua liikaa ja että jouten ololle sekä palautumiselle jää tarpeeksi tilaa.

Spontaanius, kekseliäisyys ja hetkessä elämisen taito

Nämä piirteet ovat mielestäni yksi meidän suhteen suola. Meillä on hauskaa yhdessä ja osataan ottaa ilo irti elämästä -tarttua hetkeen. Ollaan melkoisia nautiskelijoita, niin arjessa kuin reissussa. Saatetaan tehdä tai lähteä hetken mielijohteesta. Toki meilläkin on ihan tavallisia, neutraaleja päiviä ja joskus tylsistyttää, turhauttaa ja väsyttää. Usein on kuitenkin niin, että tylsistyminen tai turhautuminen johtuvat siitä, että ei syystä tai toisesta pystytä tekemään tai toteuttamaan sitä mitä sillä hetkellä yksin tai yhdessä todella haluaisimme. Elämän realiteetit lyö kapuloita rattaisiin.

Tylsyyttä on kuitenkin hyvä oppia ainakin osittain sietämään, sillä elämä ei aina voi olla seikkailua ja vaihtelevia kokemuksia. Tunteen tullessa on hyvä pysähtyä kysymään itseltään, mikä mahdollinen tarve siellä alla on? On myös hyvä muistaa, että pieniä elämyksiä ja kokemuksia voi ihan itse luoda tavallisen arjenkin keskellä.

Miten saisitte pihatöistä, saunareissusta tai iltapalasta mahdollisimman kivan ja nautinnollisen kokemuksen?

Muita meidän yhteneviä piirteitä:

Selviytymismoodi ottaa helposti vallan
Helposti häiriintyminen
Uppoutuminen kiinnostaviin aiheisiin
Tunteiden vaihtelu ja syvästi tunteminen
Ahdistuminen tai ärsyyntyminen esim. suuren ihmismäärän keskellä
Empaattisuus
Oikeudenmukaisuus
Kyseenalaistaminen
Halu oppia uutta
Rohkeus tarttua toimeen ja motivoida muita
Ajattelevaisuus ja Ylianalysointi
Avarakatseisuus
Suorapuheisuus
Luotettavuus
Aitous
Omistautuminen tärkeäksi kokemilleen asioille
Tunteiden herkkä aistimen ja intuitiivisuus
Yksinolon tarve

Samaistutko piirteisiin? Mitä yhteneviä piirteitä sinulla ja kumppanillasi on
ja mitä voisitte niistä oppia?

Piirteet on poimittu seuraavista kirjoista:

Erityisherkkä ihminen, Elaine N. Aron

ADHD ja parisuhde, Sari-Marika Durchman

Anna itsellesi lupa nauttia ihastumisen tunteesta – olitpa sitten sinkku tai suhteessa

Ihastuminen on ihana, kihelmöivä ja hyvän olon hormoneja tuottava tunne. Tunne, jonka herättää toinen ihminen, joka on viehättävä, mielenkiintoinen ja kiehtova. Ihminen, joka saa sinussa aikaan jotain erityistä. Ihastuminen on tunne, jonka saa omistaa, pitää itsellään ja nautiskella sen tarjoamasta mielihyvästä. Ihan ilman lupaa tai sen aiheuttamaa toimintaa.

Nautinnollinen tunteiden tunteminen

Kevät ja kesä usein herättelevät mieltä ja katselemme ympärillemme kiinnostuneina. Muut ihmiset ovat sekä meitä heijastavia peilejä, että ainutkertaisia otuksia, joiden maailmaan voimme upota, niin katsomalla kuin kohtaamalla. Moni hämmästyy itsessään herääviä ihastuksen tunteita ja usein ne sekoittuvat siihen, että tunne vaatisi jonkinlaista jatkoa tekemisen muodossa. Toki ihastuminen voi olla parin valintaakin, mutta se voi olla myös tutkimusmatkaa omaan mieleen. Mikä toisessa kiinnostaa? Houkuttaa? Herättää? Ja mitä se kertoo sinusta?

Ihastumisen tunteen voi omistaa ja nauttia sen tuomasta jopa parhaimmillaan juovuttavan ihanasta olosta. Tunne itsessään saa kehon ja mielen täyttymään energiasta, jolla on jopa itsetuntoa hivelevä vaikutus. Voin tuntea näin ja voin kokea jotain ihanaa. Posket punoittavat, mielen valtaa aurinko ja kehokin ryhdistäytyy parhaimmilleen.

Ihastumisen tunne saa valtavasti hyvää aikaan, kun sen ottaa lempeydellä vastaan.

Ihastus vie mukanaan

Vaikka usein kuvailemmekin, että ihastus vain vei mennessään, on ennen menoa tehty paljon valintaa. On tehty valinta lähtemisestä, askeleen ottamisesta ja ehkä kohtaamisen viemisestä pidemmälle. Rakkautta ensi silmäyksellä -ajatus tukee tätä teemaa. ”Päätä pahkaa” -ihastuminenkin on terminä monille tuttu. Suhtaudumme tuohon nautinnolliseen tunteeseen kuin päätökseen edetä jonnekin, ja siksi sitä usein pelkäämme, olimme sitten suhteessa tai emme ole.

Ihastumisia tapahtuu jo varhaisessa lapsuudessa. Se on ihmiselle hyvin luonnollinen tapa kohdata muita ja kokea siitä voimakkaita tunteita itsestään. Ja pienimmillään tästä on kysymys. Jos ihastumisen tunne saisi olla, sen nautinnollisuus toisi kukoistavan ja kiehtovan olon itselle ja mitään muuta ei olisikaan pakko tapahtua, antaisimmeko sille enemmän lupaa?

Ihastus on ihmiselle voimautta ja virtaava tunne, josta olisi tärkeää olla kiitollinen

Omasta tunteesta nauttiminen

Itsensä kuuntelu, tunteen tuomasta hyvästä olosta nauttiminen ja oma vastuu teoista kantavat. Jos saat itseltäsi luvan nauttia ihastumisesta, siihen suhtautuminenkin muuttuu. Jos toinen ei anna vastakaikua tai ihastumiseen mukaan lähteminen ei osu oman suhteen toimintavapauteen, voi silti saada tunteen tuoman hyvän olon käyttöönsä.

Emme ihastu muita varten, vaan itseämme varten.

Suhteessa on ihastuminen hyvä puhua auki ja saada sitä kautta ymmärrystä ja vapautta tunteiden tuntemiseen. Sinkkunakin vapaus on sitä, että ihastumisen tunteeseen voi lähteä mukaan tai jättää lähtemättä. Itse tunne on vain sisäinen olotila, eikä määritä elämän suuntaa. Tunteen vapauttaminen koettavaksi voi antaa mahdollisuuden katsella ihmisiä ympärillä avoimemmin ja uteliaana. Mitä tuo minussa herättääkään ja miten voisin siitä nauttia?

Miten suhtaudut mokaamiseen? – Näin se voi vaikuttaa onnistumiseesi jatkossa

”Me haluamme onnistua.” Haluan säilyttää tämän uskon haastavissakin tilanteissa. Ajattelen, että mielikuvana se on vahva ja auttaa eteenpäin.

Onnistuminen voi toki olla vaikeaa, jos epäonnistumiset raahataan valokeilaan. Yllättävän usein olen kohdannut työkulttuuria, jossa kytätään virheitä ja sivuutetaan onnistumiset. Ajatus “virheistä opitaan” voi olla vinksallaan eikä kyttäyksen vaikutusta ilmapiiriin tai työntekijöiden motivaatioon tunnisteta.

Minulla on omakohtainen kokemus siitä, mitä keskittymisen siirtäminen virheistä onnistumisiin voi saada aikaan.

Pelasin nuorena baseballia sm-sarjassa. Kausi 2001 oli joukkueellemme erityisen vaikea. Jäimme pienessä sarjassa harmillisesti mitalien ulkopuolelle ja joukkuehenki oli surkea.

Miten suhtaudumme mokiin?

Ongelma oli asenteemme mokiin. Kun virhe sattui, yritimme sitä hädissämme paikata – ja yleensä siitä syntyi vain uusia mokia. Jouduimme kierteeseen. Huusimme toisillemme. Tappiot ärsyttivät ja väsymys koko touhuun joukkueen sisällä kasvoi.

Kauden lopulla valmentajamme otti asian puheeksi. Eräs moka pisti meidät erityisesti miettimään tilannetta: yksi pelaajamme loukkaantui pahasti ja joutui lopettamaan pelaamisen kokonaan. Se herätti meidät.

Kukapa tekisi tahallaan virheitä? Ei kukaan. Tämä oli meidän ensimmäinen läksymme: kun pelataan, jokainen yrittää parhaansa ja silti tulee virheitä. Kukaan ei yllä joka kerta parhaaseen suoritukseen. Sovimme, että virheen sattuessa ei enää ärjytä toisillemme. Huudetaan mieluummin positiivisesti, kun onnistutaan! Näin opettelimme kuittaamaan virheet nopeasti ja nostimme pienetkin hyvät suoritukset jalustalle. Tällä oli positiivinen vaikutus joukkuehenkeemme.

Onnistumiset ruokkivat onnistumisia

Toinen haasteemme oli mokien kierteeseen joutuminen. Miten siihen tartuimme? Aloitimme siitä, että kun kentällä tuli virhe niin yhdessä rauhoitimme tilanteen. Hädässä tehdyt ratkaisut olivat lähes aina johtaneet vain uusiin mokiin. Ne piti saada loppumaan. Vastustaja saattoi yhden mokan vuoksi mennä edelle, mutta joka kerta mokien kertyessä he olivat menneet selvästi johtoon. Malttamalla saimme pidettyä eron pienempänä ja pysyimme mukana pelissä.

Ehkä suurin syy tappioputkiin oli kuitenkin se, että negatiivisen ilmapiirin vallitessa jokainen pelkäsi mokaamista. Jotkut viisaat sanovat, että tällaiset pelot toteutuvat kovin herkästi. Mielikuvien muutokseen ryhdyttiin treenaamalla enemmän perusasioita ja sitä kautta onnistumisten määrää lisäämällä. Usko omiin kykyihin kasvoi. Huomion arvoista oli myös se, että hyvä kehitys toi tuurin pelissä puolellemme.

Minkälaista ilmapiiriä itse luot?

Joukkueen tai työpaikan tunnelma on aina ihmisten vallassa. Jos muutoksia tarvitaan, on jokaisen otettava vastuu omien askelten luotsaamisesta siihen suuntaan, mihin halutaan kulkea. Kuinka usein pohdit sitä, minkälaista ilmapiiriä sinä luot ympärillesi?

Hyvä johtaja tai valmentaja luo uskoa ja motivaatiota joukkueelleen. Pelkästään se, että me lopetimme toistemme moittimisen, paransi huomattavasti joukkuehenkeä. Hyvässä ilmapiirissä oli kivempi treenata ja syntyi tulosta. Palkkioksi voitimme baseballin Suomen mestaruuden vuonna 2002. Onnistuminen toi tulosta!