Sivu 60 – Hidasta elämää

Miksi lapsen pelolle nauretaan? – Näin häpeä siirtyy sukupolvelta toiselle

Itkin ja huusin. Painoin pääni äitini turvalliseen syliin. Raivostunut kymmenmetrinen gorilla ryskytti raskain nyrkein vaunua, jonka kyydissä olimme helisemässä. Lapsuuteni odotetuin päivä oli muuttunut hetkessä painajaiseksi.

Olimme vanhempieni kanssa lomailemassa Floridassa. Reissun kohokohta oli vierailu Universal Studiosin teemapuistossa, joka oli 11-vuotiaalle leffafriikille unelmien täyttymys.

Olin nähnyt King Kong -elokuvan (siis sen vuoden 1976 version) aiemmin. Sitä ja muita lapsilta kiellettyjä elokuvia tankattiin salaa aina vanhempien ollessa kauppareissulla.

Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) teemahuvipuiston ajelulla riehunut muovinen apina tunkeutui alitajuntaani. Voimakas turvattomuuden tunne purkautui lohduttomana parkumisena. Tilanne tuntui sietämättömältä suhteessa sen hetkiseen kykyyni selviytyä.

Pelko otti ohjat.

Ajelun päätyttyä, palasimme takaisin ulos auringonpaisteeseen. Aistin jännitteen, isäni oli vaiti. Pian hän avasi sanaisen arkkunsa ja silminnähden ärtyneenä totesi, ettei tiennyt minun olevan noin herkkä ja lapsellinen. Pelästyä nyt jotain muovista gorillaa. Hän ilmoitti päättäväisenä, ettei halua lähteä kanssani muihin laitteisiin tai ajeluihin, koska sai nytkin hävetä silmät päästään.

Hetkessä pelkoni hellitti, ja muuttui häpeäksi.

Pelkääminen ei ole naurun aihe

Isäni leppyi myöhemmin ja myös loma päättyi aikanaan. Tarinat jäivät silti elämään ja niitä kerrottiin hanakasti. Varsinkin sitä yhtä, jossa “meidän Harri-Pekka alkoi itkemään pelästyessään King Kongia.”

Se oli mitä ilmeisimmin hauska tarina, joka jaettiin likimain kaikkien sukulaisten, ystävien ja vieraiden kanssa seuraavien vuosikymmenten aikana. Kun toin uuden tyttöystäväehdokkaan näytille, vanhempani muistivat mainita tapahtuneesta.

Joka kerta tunsin samaa, jo tutuksi tullutta, häpeää. En vastustellut, vaan lannistuin osaani ruokapöytäkeskusteluiden vastentahtoisena pellenä. En pitänyt tarinaa hauskana vaan ahdistavana. En ymmärtänyt, miksi lapsena kokemani pelko oli jotain, mitä minun tulisi hävetä tai mille muilla olisi lupa nauraa.

Omia pelkoja ja häpeää ei tule siirtää lapsille

Vanhemmaksi tulemisen myötä olen oppinut näkemään sävyjä myös oman isäni käytöksessä. Vanhemmuus on polku, jonka varrelta löytyy päivittäin pieniä kiviä ja havunneulasia. Moisessa maastossa käytännöllisin jalkine on armollisuus. Sillä tulisi potkia yhtälailla itseään kuin myös muita.

Tätä kirjoittaessani esikoiseni on saman ikäinen mitä itse olin Floridan lomareissulla. Tunnistan hänessä itseni, sekä itsessäni oman isäni.

En halua kuitenkaan siirtää omia pelkojani, enkä etenkään niistä kumpuavaa häpeää lapsiini. Se on mahdollista vain, mikäli suostun kohtaamaan ja käymään läpi omat lapsuuteni kokemukset sellaisina, millaisina ne omaan muistiini ovat piirtyneet. Ja samalla hyväksymään, että joku toinen muistaa ne toisin.

Logoterapian keksijä, psykiatri Viktor Frankl muistutti, että ”ihmisen olemukseen ei kuulu ainoastaan vapaus tulla syylliseksi, vaan myös vastuu kasvamisesta oman syyllisyytensä yläpuolelle.”

Kyse ei ole kertaluontoisesta projektista, vaan koko loppuelämän kestävästä prosessista.

Siitä, että tuo pelon ja häpeän kerta toisensa jälkeen valoon, vaikka ne molemmat haluaisivat lymyillä pimeässä.

Harri-Pekka Pietikäisen Tunne pelkosi, vapaudu elämään -kirja tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.

Näistä merkeistä tiedät, että ahdistus on mennyt överiksi

Viime vuosina ahdistus on lisääntynyt Suomessa valtavasti. Vielä joitain vuosia sitten, kun olin tekemässä USA:n markkinoille ahdistuskortteja (Less Anxiety Cards), Suomessa puhuttiin lähinnä ahdistuneisuushäiriöstä. ”Ahdistus” oli jokseenkin verrannollinen – tai vähintään vahvasti kallellaan – ahdistuneisuushäiriöön. Silloin arvioni oli, että suomen kielen ”ahdistus” oli paljon voimakkaampi kokemus kuin englannin kielen ”anxiety”. Noiden kahden erikielisen sanan välillä on varmasti vieläkin eroja, mutta viime vuosina ne ovat alkaneet muistuttaa enemmän toisiaan.

Sanat ovat tulleet lähemmäksi toisiaan ehkä siksi, että nykyään jokaista suomalaista tuntuu vähän ”ahistavan” – kuten jo muutama vuosi sitten jenkkejä. Ahdistus on tullut puhekieleemme, arkeemme ja kokemukseemme. Se ei pääosin ole enää ahdistuneisuushäiriön kaltainen diagnoosi vaan kuvaus jäsentymättömistä tunteista, ajatuksista ja kokemuksista, jotka saavat olon tuntumaan ahtaalta, paineiselta ja kurjalta. Tällainen ahdistus on jotain, minkä luultavasti jokainen ihminen kohtaa.

Kun seuraavat oireet alkavat olla jokapäiväisiä, kyse ei enää ole ”arkisesta ahdistuksesta”:

Hermostuneisuuden, paineen ja kireyden tunne sekä mielessä että kehossa
Hallitsematon huoliajattelu
Olet huolissasi miltei kaikesta
Et osaa tai pysty rentoutumaan ja/tai nukkumaan
On vaikea pysähtyä tai pysäyttää ajattelua tai huomion hallitsematonta harhailua
Ärsyynnyt ja harmistut helposti, ja sinun on vaikea sietää pieniäkin vastoinkäymisiä/erimielisyyttä
Pelkäät, että jotain pahaa tapahtuu
Et pysty kokemaan ilon tai keveyden tunteita
Voimakkaat fyysiset oireet (esim. sydämentykytys, hikoilu, päänsärky, tärinä)

Jos sen sijaan koet silloin tällöin jotain edellä mainituista mutta se menee välillä ohi, koet luultavasti ”arkista ahdistusta”.

Ahdistus kuvataan usein tunteiden vyyhdiksi. Eli ahdistuksen alla, sisällä tai takana on usein useita haastavia tunteita, jotka ovat muuttuneet ajan kanssa epämääräiseksi ahdistuksen kokemukseksi. On vaikea enää eritellä, mistä kaikesta ahdistus koostuu. Usein ahdistusta lisää myös se, että ajatukset käyvät myös ahtaaksi. Pakkautuneet tunteet, ajatukset ja kehollinen kokemus muodostavat yhdessä toisiaan ruokkivan kokonaisuuden. Ja sitten meitä ”ahistaa”.

Arkista ja monelle tuttua ahdistuksen kokemusta voi oppia lievittämään jäsentelemällä omaa kokemusta ja ymmärtämällä, mitä itsessä tapahtuu. Kun oppii tutkailemaan omia ajatuksia ja tunteita ikään kuin ulkopuolisena, on helpompi ymmärtää, että oma olotila ei ole kuvausta todellisuudesta. Jo se helpottaa oloa, kun saa oman kokemusmaailman mittakaavaan.

Jos koet arkista ahdistusta tai epämääräistä pahaa mieltä, ja haluat löytää siihen itsehoidollisia välineitä, tutustu Kun tuntuu pahalta -kortteihin.

Kortit sopivat Sinulle, joka…

…haluat kartuttaa tunnetaitoja, itsetuntemustaitoja ja stressinhallintataitoja.
…haluat itseymmärryksen lisäksi harjoittaa uusia mielen taitoja mindfulnessin avulla.
…tunnet olosi hankalaksi, ahdistuneeksi tai muutoin raskaaksi, mutta sinun on vaikea saada kiinni siitä, mistä pahassa olossa on pohjimmiltaan kyse.

Löydät kortit ja niiden käyttäjäkokemuksia TÄÄLTÄ.

Millainen työ sopii erityisherkälle? – Huomioi nämä 5 olennaista asiaa

Kirjoittajat Laura-Maria Hyttinen ja Anna Lepistö ovat oululaisia kasvatustietelijöitä, tietokirjailijoita ja ystävyksiä. He ovat elämyshakuisia erityisherkkiä ja introverttejä, ja tasapainottelevat näiden ominaisuuksien kanssa jatkuvasti arjessaan. Laura on opiskellut kasvatuspsykologian ohella myös työ- ja organisaatiopsykologiaa. Anna puolestaan toimii hyvinvointialan yrittäjänä. Yhdessä he ovat kirjoittaneet kirjan Herkkää arkea – erityisherkkänä työssä ja vapaalla (Kirjapaja, 2023). Lisää pohdintoja työelämästä ja perhearjesta erityisherkkänä äitinä voit lukea Laura-Marian ja Annan blogista Lelutornin tähystäjät.

Laura-Maria Hyttinen ja Anna Lepistö. Kuva: Studio P.S.V., Reijo Koirikivi

Moni pohtii, miten työelämässä pärjää herkkänä ihmisenä tai miten omaa uraa osaa suunnata itselle sopivaan suuntaan. Erilaiset kuormitustekijät ja uupuminen ovat monelle herkälle työntekijälle tuttuja, sillä herkkä hermosto reagoi nopeammin ja voimakkaammin tekijöihin, joihin muut eivät välttämättä kiinnitä suurtakaan huomiota. Onneksi työelämässä voi myös pärjätä hyvin, kunhan kiinnittää huomiota pariin olennaiseen asiaan.

1. Löydä omat vahvuutesi ja pyri hyödyntämään niitä enemmän

Työn tiimellyksessä kannattaa pysähtyä ajoittain miettimään, mitkä ovat itselle sellaisia asioita, joissa tuntee työniloa ja onnistumisia. Herkkyys on monessa työtehtävässä todella hyvä ominaisuus, kun sen saa valjastettua oikein. Usein haasteita syntyy siitä, etteivät työympäristön vaatimukset ja herkkä hermosto kohtaa optimaalisella tavalla, vaikka taitoa työhön olisikin.

Monia asioita työympäristössä ei voi muuttaa, mutta usein on mahdollista löytää joitain seikkoja, joiden kautta voi pienin askelin kulkea kohti itselle sopivampaa suuntaa. Sen sijaan, että keskittyisi etsimään epäkohtia, voi tarkastella avoimin mielin niitä tilanteita, missä onnistun ja olen hyvä. Jos mitään muuta ei voi muuttaa, omaa näkökulmaa voi.

Vahvuuksien korostaminen ei tarkoita haasteiden piilottamista ja ylioptimistista asennetta, vaan haastekohtien rehellistä tunnistamista ja oman optimaalisen tilan etsimistä. Kun haasteet ovat tiedossa, myös kuormitustekijöitä on helpompi ennaltaehkäistä.

Jos mitään muuta ei voi muuttaa, omaa näkökulmaa voi.

2. Käytä kaikki mahdollisuudet säädellä omaa työtä

Herkän hermoston omaavan työntekijän on hyvä pysähtyä säännöllisesti pohtimaan, miten työ vastaa omia kehon luontaisia rytmejä. Aina vika ei ole työtehtävissä tai työpaikassa itsessään, vaan siinä, että asioita yritetään väkisin tehdä väärään aikaan tai väärällä tavalla.

Miten rakentaisin työpäivän, jos saisin päättää ihan vapaasti? Olisiko ideaalista työpäivästä mahdollista ottaa idean murusia todelliseen työhön? Voinko rytmittää työtä niin, että saisin kriittisiin hetkiin pieniä hengähdyshetkiä? Voinko ajoittaa vaikeimpia tehtäviä siihen hetkeen, kun vireystilani on parhain? Miten voisin käyttää tauot itselleni parhaimmalla tavalla? Voinko säädellä omaa vireystilaani ruoka- ja kahvitauoilla?

Melko monelle herkälle työntekijälle sopii osa-aikatyö tai työ, joka on muuten räätälöity paremmin omaan rytmiin. Osa-aikainen tehokas työntekijä on aina parempi kuin kokopäiväinen uupuja.

Elämyshakuisuus on myös tekijä, joka saattaa vaikuttaa voimakkaasti työskentelyn tehokkuuteen. Elämyshakuinen herkkä ei välttämättä jaksa pitkään samoja rutiineja, vaan kaipaa jatkuvasti vaihtelua, uuden oppimista ja kehittymistä. Tämä voi tarkoittaa mitä tahansa työn jaksottamisesta alan vaihtamiseen. Kannattaa kuulostella, ovatko kärsimättömyys tai sinnikkyyden puute ehkä sittenkin elämyshakuisuuden ilmentymiä.

Osa-aikainen tehokas työntekijä on aina parempi kuin kokopäiväinen uupuja.

3. Muista, että työelämä on vain yksi arjen osa-alue

Vaikka työ haukkaa usein ison osan arkea, sen rinnalla on aina muitakin elämän osa-alueita. Jos esimerkiksi oma työ kuormittaa, mutta siihen on vaikeaa tehdä muutoksia, painopiste kannattaa siirtää työn ulkopuoliseen elämään. Miten voisin toimia vapaa-ajallani niin, että pääsisin silloin elpymään ja saisin energiaa?

Sosiaalista työtä tekevät voivat tehdä tietoisen valinnan vetäytyä omiin oloihinsa työn vastapainoksi. Toisaalta yksin etätyötä tekevät voivat tarkoituksellisesti pyrkiä järjestämään menoa ja elämää vapaa-aikaan tasapainon säilymiseksi. Olisi hyvä, jos arjen eri osa-alueet olisivat sopusoinnussa keskenään niin, ettei yhden palan huojuminen vielä romahduta koko tornia.

4. Ammenna voimaa työn merkityksellisyydestä

Useat herkät kokevat tärkeäksi, että työ tarjoaa sisältöä ja merkitystä. Työ voi olla kutsumusammatin tapaista työtä, jota tehdään intohimolla ja jolloin työn sisällöt itsessään tuovat merkityksen. Toisaalta työ voi olla muun elämän mahdollistaja. Merkityksen tunteen voi tuoda se, kun näkee oman tärkeän roolin työyhteisössä tai yhtenä osana prosessia. Hyvä työilmapiiri ja yhteishenki voivat olla arvoja, jotka tekevät työstä tärkeän ja auttavat jaksamaan.

5. Huomaa herkän luontaiset kyvyt, joita tarvitaan myös tulevaisuudessa

Herkkyys voi näkyä vahvasti arjessa, mutta on se kuitenkin vain yksi piirre monien joukossa. Herkkyyden lisäksi meillä on tuhansia muita ominaisuuksia ja piirteitä, jotka yhdessä tekevät meistä ainutlaatuisia yksilöitä. Ei siis ole yhtä tiettyä alaa, ammattia tai työn tekemisen tapaa, joka sopisi kaikille herkille. On tunnistettava omat tavat toimia, omat haastekohdat ja omat vahvuudet.

Polku ei ole helppo, ja omaan itseensä tutustuminen vaatii harjoittelua. Epäonnistumisia ei ole, vaan erilaisia reittejä, jotka johtavat erilaiseen lopputulokseen. Aina voi vaihtaa suuntaa ja aiemmista kokemuksista voi oppia. Jos tämä juttu ei sovi, joku muu sopii.

Herkillä on monia tärkeitä taitoja, joita etenkin tulevaisuuden työelämässä tullaan tarvitsemaan. Spesifien taitojen lisäksi ja ohella korostuvat entistä enemmän yleiset työelämän osaamistaidot. Alat ja ammatit saattavat vaihtua, eikä niihin välttämättä olla enää niin vahvasti sidoksissa. Herkkien luontainen kyky tarkastella ja oppia asioita syvästi, lukea vuorovaikutustilanteita ja toimia niissä rakentavasti sekä katsoa asioita laajemmasta kehyksestä ovat asioita, joita tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän.

Epäonnistumisia ei ole – on erilaisia reittejä, jotka johtavat erilaiseen lopputulokseen.

Näitä ja monia muita työelämään liittyviä kysymyksiä käsitellään kirjassa Herkkää arkea – erityisherkkänä työssä ja vapaalla. Miten olla herkkänä itsenään työpaikalla, harrastuksissa, opinnoissa – ylipäänsä muiden parissa? Voiko arjen kuormitustekijöitä torjua ennalta ja mikä tukee jaksamista?

Vaihdevuodet on väärinymmärretty vaihe naisen elämässä – Silloin on aikasi kukoistaa

Naisen elämässä mikään ei ole niin väärinymmärretty ajanjakso kuin vaihdevuodet. Lähes kaikki asiat, joita kuulemme menopaussista ovat enemmän tai vähemmän negatiivisia ja herättävät lähinnä pelkoa ja ahdistusta. Nelikymppiset naiset, joilla esimenopaussin oireet alkavat ilmoitella itsestään, kauhistuvat tai yrittävät sivuuttaa ne, kuten minä tein. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan.

Toinen kevät

Menopaussin tarkoitus on olla runsauden ja kukoistuksen aikaa naisen elämässä. Kiinassa ja taolaisessa perinteessä menopaussia kutsutaan naisen toiseksi kevääksi. Silloin naisella on käytössään kaikkien aikaisempien elämänvaiheidensa tuoma kokemus, ominaisuudet ja voimavarat. Hänellä on nuoren tytön uteliaisuus ja viattomuus, kypsän naisen villi seksuaalisuus sekä aikuisen naisen rohkea viisaus. Hän pystyy mihin tahansa, sillä hän ottaa haltuun koko voimansa. Myös Japanissa vaihdevuosia pidetään naisen uutena kukoistuskautena, ja siksi naiset suhtautuvat siihen innostuneina.

Menopaussi ja postmenopaussi ovat aikaa, jolloin nainen voi keskittyä itseensä ja fyysiseen, tunteidensa ja mielensä hyvinvointiin, omiin projekteihinsa, ihmissuhteittensa laatuun sekä asioihin, joita he haluavat saavuttaa tässä elämänvaiheessaan.

Kehon muutokset

Vaihdevuosien aikana kehomme alkaa selvästi muuttua toisenlaiseksi, me olemme kypsiä hedelmiä. Vaikka keho muuttuu ja sen hormonitasot vaihtelevat, kyseessä on luonnollinen prosessi, jonka läpi kehosi on luotu navigoimaan. Muutoksilla ja sinulla on yhteinen tavoite: pitää kehosi elinvoimaisena ja toimivana.

Ala kuuntelemaan herkällä korvalla kehoasi jo hyvissä ajoin. Jokainen voi tunnustella, minkälainen hoito sopii parhaiten itselle. Jotkut käyttävät hormonikorvaushoitoa, toiset luontaislääkkeitä tai näiden yhdistelmiä, jotkut taas eivät tarvitse mitään apuja. Näitä asioita ei kannata arvottaa vaan kunnioittaa jokaisen naisen omaa kokemusta ja päätöstä.

Naisen voimavuodet

Meidän täytyy tehdä tietoisia muutoksia elämäntapoihimme ja uskomuksiimme, kun haluamme laskeutua menopaussiin vähäisillä oireilla. Menopaussi on suuri mullistus, mutta ehkä sen mullistus on jotain aivan muuta kuin kuvittelemme. Miltä tuntuisi ajatus, että villeimmät ja voimakkaimmat vuotesi ovat vasta edessäpäin, kun täytät 50? Näin minä olen kokenut: vaihdevuodet ovat naisen voimavuodet.

Keski-ikäisen naisen voimasta, aistillisuudesta ja kukoistuksesta voit lukea lisää kirjastani Hehkuvan naisen voimavuodet. Kirjassa on myös inspiroivia käytännön harjoituksia. Löydät sen täältä.

”Mikä sinun kanssasi on mennyt pieleen”, isoäitini kysyi – Se, joka tarttuu perheen ongelmiin, tuntee olevansa perheen musta lammas

Isoäitini on kysynyt minulta (useammin kuin kerran), mikä minun kanssani on mennyt pieleen, kun pienenä olin niin herttainen ja mukava.

Kysymys kertoo, että aikuisenakin naisen pitäisi olla kuin se herttainen pikkutyttö, josta ei ole harmia.

Ei ole ok puhua vaikeista asioista. Ei ole ok pitää puoliaan. Ei ole ok ilmaista omaa tahtoaan.

Tunnen olevani perheen musta lammas. Olen se, joka nostaa ongelmat esiin eikä halua puhua mukavia silloin, kun pinnan alla muhii jännitteitä.

Kun tytär ei enää halua elää perheen tai suvun odotusten mukaan, on mahdollista, että muut perheenjäsenet liittoutuvat häntä vastaan. Se, joka nostaa perhedynamiikan ongelmat esiin, saattaa saada kaikesta syyn niskoilleen, aivan kuin ikävät tunteet olisivat hänen vastuullaan.

Aina kun epätasapainoisten suhteiden haasteita tehdään näkyväksi, joku älähtää. (Yleensä se, joka on hyötynyt epätasapainosta.)

Kun olen yrittänyt käsitellä suhteitamme perheenjäsenteni kanssa, olen kohdannut monta puolustusreaktiota: ”Ei näistä asioista ole kiva puhua, tulee vain paha mieli.” Olen kuullut olevani se, joka huonontaa ilmapiiriä. Minulle on lyöty luuri korvaan, kun en ole suostunut juttelemaan mukavia samalla, kun virtahepo mötköttää keskellä olohuonetta. Ongelmat on kielletty tai laitettu minun syykseni.

Jos muut eivät ole valmiita käsittelemään vaikeita asioita, tunnollinen tytär yrittää ehkä tehdä sitä toistenkin puolesta. Muiden vastustus tekee tunneprosessista hänelle entistäkin työläämmän, eikä hän silti voi hoitaa toisten kipua heidän puolestaan. Kukaan ei voi loputtomiin ottaa taakakseen muiden käsittelemättömiä tunteita ilman, että mitta tulee jossain vaiheessa täyteen.

Jos joku hermostuu, kun puhut vaikeista asioista, hän ei luultavasti itse halua käsitellä vaikeita asioita, tuntea vaikeita tunteita – tai katsoa peiliin. Se suotakoon hänelle – mutta muista, että sinulla on lupa valita toisin.

Jos kaikki perheenjäsenet mukautuvat perheen rajoittaviin uskomuksiin ja elävät niiden mukaan, mikään ei koskaan muutu. Epäterveet toimintamallit siirtyvät ainakin osittain tuleville polville. Se, että joku pahoittaa mielensä ongelman käsittelystä, on todennäköisesti merkki siitä, että ongelma on ylipäätään olemassa.

Vaikka joku haluaisi sanoa, että sinä teet väärin, kun puhut vaikeasta asiasta – voit silti itse uskoa siihen, että olet oikeassa.

Terveissä, tasapainoisissa ihmissuhteissa epäkohtien käsittelylle on tilaa. Äitihaavan värittämissä suhteissa tytär joutuu usein toimimaan peilinä äidilleen, ehkä myös isälleen tai sisaruksilleen. Mustan lampaan osa on vaikea ja epäkiitollinen, mutta se voi silti olla tarpeellinen.

Tutustu Katri Syvärisen kirjaan Äitihaava – tyttären raskas perintö. Katri jakaa kirjassa oman äitihaavatarinansa mutta myös muiden naisten kokemuksia. Kirja auttaa ymmärtämään äiti-tytärsuhteiden haasteita ja niiden vaikutuksia naisen elämään vielä aikuisenakin. Lue lisää TÄÄLTÄ!

On ihan ok, ettei kaikki mennyt niin kuin suunnittelit – Takapakit ja keskeneräisyys kuuluvat elämään

Kesä on taas täällä. Tuumailin aamulenkillä, miten jotkin talvella ottamistani tavoitteista eivät ole edenneet ihan suunnitellusti. Näin on varmasti monella.

Se ei ole paidan alla oleva sikspäkki joka oli kireänä tänä kesäisenä aamuna, vaan talvella ostamani kauluspaita joka pingoittui napeistaan vatsan kohdalta. Luonnoksena ollut kirja, no, se on vieläkin luonnoksena. Espanjan kielen opiskelussa tuli paussi. Vieläkin turistitasolla… mutta mi amigo, se on ihan ok.

On ihan ok, ystäväni, ettei kaikki ole mennyt kuten suunnitteli. Että on tullut kuoppia ja mäkiä matkaan. Että on ottanut välillä askeleen eteen ja kaksi taakse.

On ihan ok, jos ei jaksakaan lähteä tänä kesänä niille festareille joille oli suunnitellut vaan haluaa ottaa enemmän aikaa itselle lomalla.

On ihan ok, jos rajojen asettamisen taito on vielä tänäkin kesänä vähän rajallista.

On ihan ok, ettei kaikki ole ihan ok. On ihan ok olla kesken, koska silloin meillä on vielä täällä tehtävää ja suuntia joihin kulkea, tuntemattomia sivuteitä ja kukkuloita joille kiivetä, joilta laskea, kohtia joissa pysähtyä, levätä, olla.

On ihan ok, vaikkei aina tuntuisikaan siltä. Välillä on ihan ok levätä ja olla vaan.

5 asiaa, joiden avulla herkkä voi huolehtia jaksamisestaan työelämässä

Katja Kokko on ura- ja työhyvinvointivalmentaja, työnohjaaja (STOry), työkykykoordinaattori ja kirjoittaja. Hän työnohjaa ja valmentaa lempeän ratkaisukeskeisellä, voimavara- ja vahvuusperustaisella otteellaan sekä yksilöitä että ryhmiä. Katja on pohjakoulutukseltaan KTM, ja aikoo seuraavaksi opiskella NLP:tä.

Miten toimisin, jotta säilyttäisin työkykyni parhaana mahdollisena myös tulevassa työelämässä, pohtii moni herkistä. Itse asiassa melkein jokainen käy toisinaan tätä pohdintaa, ja hyvä sitä on käydäkin.

Pidä kiinni inhimillisestä

Mukana olo kiivaan hektiseltä näyttäytyvässä nykytyössä tuntuu meistä herkistä toisinaan mahdottomalta. Mutta ei se sitä ole; pysyttele vain inhimillisyyden puolella.

Inhimillistä ja kestävää työskentelyn ja toiminnan tapaa tarvitaan silloinkin (eli: nyt) kun tekoäly tekee osan työstämme. Tekeehän se hyvin sen työn, jossa toivottavasti pysyttäytyykin.

Inhimillisenä sinua, sinun kosketustasi sanoin ja teoin, tarvitaan aina. Suojaat siis itseäsi olemalla jatkossakin inhimillinen. Taitavasti inhimillinen.

Pysyttele kohtuumäärissä

Herkkänä kaipaat kenties työhösi kohtuullisuutta, armollisuutta, lempeyttä ja sopusointuja – niin itsekin kaipaan. Tykkään kuitenkin tavoitteellisesta ja johdonmukaisesta työskentelystä. Enkä näe näissä mitään ristiriitaa.

Tee jatkossakin hankintoja ja matkoja harkitusti. Silloin voit helpommin pitää työmäärän kohtuullisena. Kohtuullisuudesta kumpuaa paljon hyvää työtä, niitä huomattavasti parempia työpäiviä.

Pysyn virkeästi virittyneenä, en humpsahda ali- tai ylivirittyneisyyteen. Kohtuullisen tehokkaana olen pitkäkestoisen hyvävoimainen. Työhön ryhtyminen taas seuraavana aamuna tuntuu kivalta, kun ei ole väsyttänyt itseään väärissä vireissä.

Ota työrauha, huolla työvälineesi

Me herkät tahdomme työn rauhan, jonka synnyttää psykologinen turvallisuus. Yhdessä onnistuminen ja luottamus toisiin synnyttävät turvallisuutta, silloin myös aikaansaannosta syntyy. Innostavassa työssä ja ilmapiirissäkin, ja varsinkin siinä, me yllämme pitkälle ja saavutamme haluamamme.

Suojaamme silloin sitä ihan tärkeintä. Kaikkein kallisarvoisinta, autenttisinta, ikiomaa ja siksikin juuri niin somaa – juuri sitä meidän kannattaa huoltaa, ottamalla ja antamalla työllemme rauha. Huoltamalla itseä; jakamalla, puhumalla, joogaamalla, hengittämällä levon hetkissä – mitä ikinä ja vaikka kaikkea.

Tiedosta arvosi ja löydä yhteinen ilo

Pidän sinnikkäästi kiinni vapaudesta, rohkeudesta, totuudesta, aitoudesta ja luovuudesta. Näiden avulla olen itselleni arvokas, tapahtuipa elämän pyörteissä ja töiden toisinaan pyörittäessä, mitä hyvänsä. Arvokkuudella eteenpäin.

Naurua, iloa ja kepeyttä, niistäkin on suojaava työ ja työelämä tehty! Yhdessä nauraminen, kaikenlaisista asioista huvittavien puolten näkeminen, on usein ihan parasta yhteistyön rakennusainetta.

Hae tasapuolisuutta ja yhdenvertaisuutta

Onneksi on olemassa työpaikkoja ja yhteisöjä, joissa tasapuolisuus ja yhdenvertaisuus toteutuu arkipäivässä. Se toteutuu kauniissa käytöstavoissa ja arvostuksessa, joka ei jää juhlapuheen tasolle. Se toteutuu huomaavaisuutena ja välittämisenä. Se toteutuu siis aivan tavallisessa, hyvässä kanssakäymisessä. Se ei vaadi kovaa puserrusta, vaan ilmentyy pienissä asioissa. Soittona takaisin, mukavana viestinä, luontevana kannustuksena. Meihin jokaiseen kohdistuvana tasapuolisuutena ja yhdenvertaisuutena. Läsnäolona, jossa ei tarvitse erikseen alleviivata että olet arvokas ja teet tärkeää työtä, se on jokaiselle aivan itsestään selvää.

Ihan ennen kaikkea, suojaudu siltä ettet ala mitään kuorta kasvattamaan. Pysyt vaan ihanasti sinuna itsenäsi, luottaen vahvasti siihen miten herkkyydestäsi, sen superturvasta, käsin teet itsellesi – ja meille toisille – oman itsesi näköisiä, hyviä töitä.

Muistat, että jokainen meistä kasvaa oman herkkyytensä mittaiseksi. Sinussa sitä mittaa kyllä on. Mittaat vähän tarkemmin.

Äitini on ollut kateellinen rohkeista valinnoistani – hänen mukaansa olen ”itsekäs ja kiittämätön tytär”

Terhin tarina: ”Olen yrittänyt olla sellainen kuin äiti haluaa”

Olen joutunut tasapainoilemaan sen kanssa, etten olisi äidille liikaa, etten olisi liian näkyvä, että minulla ei olisi liikaa mielipiteitä. Olisin vain sitä, mitä äitini haluaa minun olevan. Olen yrittänyt olla kiltti tyttö, juuri sellainen kuin äiti haluaa.
Toisaalta olen seurannut unelmiani, valmistunut unelma-ammattiin, tullut siinä hyväksi, kouluttautunut lisää ja tehnyt rohkeitakin valintoja. Äiti on ollut siitä minulle kateellinen. Hän on entistä hanakammin yrittänyt tehdä minusta näkymättömän ja pienen syyllistämällä, nöyryyttämällä, alistamalla ja mitätöimällä.
Äitini manipuloi ja sumuttaa ihmisiä taitavasti. Hän on halunnut olla huomion keskipiste. Toisaalta hän on vuodattanut minulle, kuinka paljon hän on lastensa vuoksi uhrannut ja kuinka kamalaa hänen elämänsä on ollut.
Äitini on aina jotenkin vihannut naisia. Jo lapsena muistan, kuinka hän haukkui sukumme naiset ja puhui heistä pahaa selän takana. Sitä oli kamalaa kuulla. Se pelotti minua ja sai minut yrittämään entistä enemmän, että pääsisin äitini suosioon. Mikään ei riittänyt. Lopulta en jaksanut enää yrittää.
Äitini on sanonut, että olen itsekäs ja kiittämätön tytär. Hän on osannut kääntää asiat minun syykseni, osaa vieläkin. Syyllisyys, turvattomuus ja häpeä ovat juurtuneet syvälle minuun. Pelkään sosiaalisia tilanteita.
Tuntuu, että näen äitini läpi täysin. Silti en osaa laittaa hänen eteensä peiliä ja sanoa suoraan, mitä ajattelen. Pelko on voimakas, se tuntuu välillä täysin lamauttavalta. Hän kyllä puhuu minusta vaikka mitä ja mustamaalaa niin paljon kuin kerkiää. Minä katselen sivusta ja olen hiljaa. Se turhauttaa.
– Terhi, 38

Äitihaava on moniulotteinen ilmiö, joka kuvaa äiti-tytärsuhteiden kipukohtia – ne ovat monille tuttuja. Vertaistukea ja voimauttavia ajatuksia löydät Katri Syvärisen kirjasta Äitihaava – tyttären raskas perintö.

Eija vaihtoi 43-vuotiaana ammattia hammaslääkäristä iskelmälaulajaksi – Et ole liian vanha eikä ole liian myöhäistä

Et ole liian vanha, eikä ole liian myöhäistä – paitsi jos itse uskot niin. Valmentaja, kirjailija ja intohimoyrittäjäksi itseään kuvaileva Eija Hinkkala on aina ajatellut näin, ja siitä on seurannut pelkkää hyvää. 43-vuotiaana hän oli hammaslääketieteen tohtori, joka teki täyskäännöksen ja lähti tavoittelemaan iskelmälaulajan uraa. Hän elätti itsensä parin vuoden ajan laulajana, kunnes perusti Suomen ensimmäisen artisti- ja lauluntekijäkoulutusohjelman. Nykyään hän toimii valmentajana ja sanoittajana. Sanoituksia hän on tehnyt muun muassa Katri Helenalle, Suvi Teräsniskalle, Jari Sillanpäälle, Yölle, Neljänsuoralle ja Yölinnulle.

Hinkkala uskoo, että yksi suurimpia ihmisen elämään vaikuttavia asioita on asenne. Se määrittää, mitä ajattelemme itsestämme, mihin pystymme, mitä uskallamme ja miltä elämä ylipäätään tuntuu. Asenteesta, sen merkityksestä ja muokkaamisesta kertoo hänen uutuuskirjansa Muuta asenteesi, muuta elämäsi (Bazar, 2023).

Pysähdy miettimään näitä

”On hyvä pysähtyä miettimään, miten usein esimerkiksi stressaannut, huolestut, suutut, loukkaannut tai koet olosi ilottomaksi, alakuloiseksi ja jopa surkeaksi. Voit myös pohtia, koetko elämän olevan enimmäkseen puolellasi vai sinua vastaan. Olen valmentajana kohdannut ihmisiä, jotka kokevat lähes kaikkien asioiden ja ihmisten olevan heitä vastaan, jopa laitteiden ja tekniikan.” Hinkkala kirjoittaa kirjassaan.

Omaa asennetta voi havainnoida myös ensireaktioidensa kautta:

”Koko ajan tulee tilanteita, joissa minua pyydetään vaikkapa työtehtäviin, ja ensimmäisenä meinaa tulla ajatus, että enhän minä ole oikea henkilö tähän tai en osaa tai apua!!! Mutta olen oppinut, että nopeasti sanon silmät kirkkaana, että kyllä. Sitten alan vain tehdä.” Hinkkala kuvailee.

Kun ensimmäinen este on ylitetty ja pääsee tekemisen makuun, syntyy onnistumisen kokemuksia, jotka auttavat eteenpäin. Tekemällä ja suhtautumalla lempeästi itseensä voi päästä myös eroon osaamattomuuden ja keskeneräisyyden häpeästä.

”Olen joskus yrittänyt esittää osaavampaa ja tietävämpää kuin olenkaan. Kun aloin valmentaa, kuvittelin, että minun pitää tietää kaikki ja olla valmis vastaamaan jokaiseen kysymykseen. Jos en tiennyt vastausta, punastelin ja sönkötin jotain ja keksin selityksiä. Osaamattomuus ja tietämättömyys nolostuttivat, kunnes ymmärsin, ettei valmentajan tehtävä ole olla kaikkitietävä vaan auttaa toista ihmistä auttamaan itse itseään.”

”Aiemmin myös vertailin tekemisiäni muiden tekemisiin. Ajattelin, että en pysty tekemään tätä niin kuin tuo toinen. Nykyään pysähdyn puhuttelemaan itseäni lempeästi: ´Eija, sä teet tän omalla tavallasi, sun ei tarvitse tehdä tätä niin kuin joku muu.’ Nykyään uskallan jo olla oma itseni joka tilanteessa. Helpottaa valtavasti, kun ei tarvitse esittää itsestään kiillotettua kuvaa ja näytellä siloteltua ihanneosaajaa.”

Älä usko ajatuksiasi

Jopa 80-90 prosenttia ihmisistä estää itse itseään tekemästä asioita, joita he oikeastaan haluaisivat tehdä, Hinkkala arvioi. Taustalla piilevät usein häpeä ja pelko. Niitä saattaa olla hankala tunnistaa, mutta ne voivat pukeutua ajatuksiksi, kuten: Mitähän muut ajattelevat, jos teen näin tai lähden yrittämään tällaista? Tietenkään en voi onnistua. Entä jos onnistun mutta huomaan, että en haluakaan tätä?

Ajatuksiaan ei kuitenkaan kannata uskoa. Ne ovat vain ajatuksia ja tuntuvat todelta, mutta eivät ole totta.

”Se on silloin pysähtymisen paikka, jotta voi kysyä itseltään, että mistä tässä onkaan kyse. Ovatko ajatukseni totta? Esimerkiksi tulevaisuuteen liittyvät pelot ja murehtimiset eivät ole totta, koska emme voi tietää, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua. Pitää siis tiedostaa, että omat ajatukset ovat joskus huijareita. On lähdettävä siitä, että uskaltaa ja alkaa kyseenalaistaa omia ajatuksiaan.”

Jos omaa asennettaan haluaa muuttaa myönteisemmäksi, Hinkkala kannustaa aloittamaan hyvin pienestä: ”Mitä suurempaa asennemuutosta haluat ja tavoittelet, sen pienemmin askelin on hyvä aloittaa.”

Asenteen muuttamista voi harjoitella arkisissa asioissa ja kohtaamisissa. Kun vaikkapa parisuhteessa, ystävyydessä tai työtilanteessa joku sanoo jotain, josta loukkaannut, on hyvä hetki kysyä itseltään: Miten voisin tulkita tämän sanomisen toisin? Rauahallisen mietinnän tuloksena löytyy yleensä monta tulkintavaihtoehtoa. Kun niitä on listannut muutamia, kannattaa kysyä itseltään, että mihin kipeään kohtaan tämä minussa osuikaan, kun tulkitsin sanomisen näin.

Miksi omaa asennetta kannattaa tarkistaa?

Asenne vaikuttaa elämässämme ihan kaikkeen, Hinkkala toteaa. ”Kun oma asenne muuttuu, moni huomaa ihmissuhteidensa paranevan. Voimme muuttaa vain itseämme – emme muita – mutta silti usein käy niin, että oman asenteen muuttuessa muutos heijastuu muihinkin ihmisiin.”

Lisäksi se, mihin kiinnitämme huomiota, vahvistuu:

”Kun tietoisesti alkaa korvata kielteisen sävyisiä ajatuksia ja uskomuksia myönteisillä, alkaa omaan elämään tulla lisää myönteisiä asioita. Elämässä tapahtuu paljon sellaista, mihin emme voi vaikuttaa, ja vastoinkäymisiä ja ikäviä asioita tulee kaikille eteen. Mutta kun olemme valmistautuneita näkemään elämässä hyvää, meidän on helpompi kohdata myös kolhuja ja toipua niistä. Pettymykset ja vastoinkäymiset eivät satuta niin paljon. Elämästä tulee yksinkertaisesti helpompaa”, Hinkkala toteaa.

Muuta asenteesi, muuta elämäsi -kirjassa asenteen voima kiteytyy näin:

”Elämä on, ja sinä päätät, koetko sen huonona vai hyvänä. Oletko sen puolella vai sitä vastaan ja onko se sinun puolellasi vai sinua vastaan. Sinä päätät myös, koetko elämäsi merkityksellisenä ja elämisen arvoisena. Jos koet, se on ja siitä tulee sellaista, mutta jos et koe, siitä tulee sellaistakin.”

Muuta asenteesi, muuta elämäsi on innostava ja uusia näkökulmia avaava keskustelukumppani sinulle, joka haluat…

🍋 rakentaa itsellesi omalta ja hyvältä tuntuvaa elämää

🍋 oppia tuntemaan itseäsi paremmin ja voimaan paremmin

🍋 kohdata rohkeampana ja vahvempana elämäsi haasteita ja muutoksia

🍋 vapautua sellaisista ajattelutavoista, uskomuksista ja tottumuksista, jotka estävät sinua tekemästä sinulle tärkeitä asioita

🍋 vahvistaa itsessäsi myönteistä ja avointa kasvun asennetta.

Eija Hinkkalan puhuttelevan asennekirjan löydät <<<<TÄÄLTÄ>>>>.

Työuupumus kalvaa tyhjänä olona sisältäpäin – Ihmisen arvoa ei voi mitata hänen suorituksillaan

Kokemusasiantuntija, kirjoittaja ja puhuja Nita Mesiäinen auttaa muita oman tarinansa kautta pääsemään eroon rajoittavista uskomuksista, löytämään luottamuksen ja yhteyden itseensä ja sitä kautta lähtemään kohti unelmiensa elämää. Vuonna 2014 hän elämän päättämisen sijaan päätti alkaa elämään.

Uupumus on irtaantumista itsestä. Se on tila, joka tuntuu kuin olisi tullut tyhjäksi sisältä. Olet kuin varjo entisestä itsestäsi. Et näe, et kuule, etkä tunne enää mitään. Työ, joka ennen saattoi tuoda sinulle merkitystä, on muuttunut tylsäksi ja merkityksettömäksi.

Työ, joka ennen tuntui haastavalta, on muuttunut rutiiniksi. Et tunne olevasi tarpeellinen, eikä työsi tunnu vaikuttavan mitenkään maailmaan. Tuntuu kuin olisit menettänyt persoonasi. Sinua ei huomioida, olet vain yksi robotti, joka suorittaa tehtäviä ilman mitään inhimillisyyttä.

Suoritus- ja tuloskeskeisyys ovat osa nyky-yhteiskuntaa. Menestyminen on avain onneen, ja menestyminen tarkoittaa usein suorittamista. Mutta mitä on menestyminen? Onko menestyminen vain uran huipulla olemista vai onko se jotain muuta? Menestys on subjektiivinen käsite, joka voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Se ei ole titteli, palkka tai tutkintotodistus. Mielestäni menestys on sitä, kun tekee asioita, joita rakastaa ja jotka ovat itselle tärkeitä. Menestys on sitä, kun elää omannäköistä ja merkityksellistä elämää. Menestys on sitä, kun saa olla oma itsensä ja elää elämäänsä omilla ehdoillaan.

Monet ihmiset tekevät töitä itsensä kustannuksella. Olemme unohtaneet sen, että ihminen itsessään on arvokas, eikä hänen suorituksensa. Olemme unohtaneet yhteyden itseemme, ja vasta kun olemme menettäneet sen, tiedämme sen merkityksen. Suoritus- ja tuloskeskeinen kulttuuri ylläpitää työuupumusta. Meidät on opetettu ajattelemaan, että menestyminen vaatii kovaa työtä ja suorittamista. Tämä asenne näkyy erityisesti työelämässä, jossa korostetaan tuloksia ja tehokkuutta. Tämä johtaa siihen, että monet tekevät töitä itsensä kustannuksella uupumukseen asti.

Väitän, että menestyminen ei ole avain onneen. Itse asiassa menestyminen saattaa jopa olla este onnelle ja merkityksellisyydelle. Tämä tulee esille varsinkin silloin, kun menestyminen määritellään ulkoisilla mittareilla, kuten rahalla tai maineella. Kun tavoitellaan ulkoista menestystä, voi käydä niin, että menestys onnistuu, mutta onnellisuus ja merkityksellisyys jäävät saavuttamatta.

On tärkeää muistaa, että ihminen on arvokkaampi kuin hänen suorituksensa. Ihmisen arvo ei perustu hänen tuloksiinsa tai saavutuksiinsa. Jokainen meistä on arvokas omana itsenään, riippumatta siitä, mitä olemme tehneet tai mitä olemme saavuttaneet. Mutta mitä tapahtuu, kun suorittamisesta tulee elämän tarkoitus? Kun emme enää tunnista itseämme, emmekä kykene elämään elämäämme omilla ehdoillamme? Kun emme enää kykene tuntemaan mitään iloa tai merkityksellisyyttä elämässämme? Työuupumus on syvä ja monimutkainen tila, joka voi vaikuttaa henkilön fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

Jos kärsit työuupumuksesta, haluan sinun tietävän, että et ole yksin. Uupuminen ei ole heikkoutta tai epäonnistumista. Uupumus voi vaikuttaa keneen tahansa, missä tahansa elämänvaiheessa. Se on osoitus siitä, että olet yrittänyt liikaa ja unohtanut itsesi matkan varrella. Muista, että sinä olet tärkeä. Vain sinä voit löytää merkityksellisyyden ja onnellisuuden omassa elämässäsi.

5 asiaa, joita epäasiallista kohtelua työpaikalla kokeneen ei pitäisi joutua kuulemaan

Löysin vanhoja muistiinpanojani aiemmalta työpaikaltani. Yksi kirjoituksistani käsitteli keskustelua, jonka kävin esihenkilöni kanssa, kun toivoin, että minuun kohdistuneeseen epäasialliseen käytökseen puututtaisiin ja työskentelyä ohjattaisiin rakentavampaan suuntaan.

Kun luin näin jälkikäteen muistiinpanojani keskustelusta, minua huvitti, miten yhdessä keskustelussa pomo voi onnistua päästämään suustaan niin monta sammakkoa, että niistä saisi koottua Älä sano näin -listan esihenkilöille. No ei muuta kuin tuumasta toimeen – lista oli aivan pakko tehdä.

Tässä tulee lista asioita, joita en suosittele sanomaan epäasiallista käytöstä kohdanneelle. Perustelen myös miksi:

1. ”Loukkaannutkohan vähän liian pienistä asioista?”

Jokaisella työyhteisössä on oikeus vetää rajat, millaista käytöstä hän on valmis kohtaamaan ja sietämään. Se, miten paljon jaksamme erilaista huonoa käytöstä, voi vaihdella monesta syystä. Tutustu vähättelystressiin, josta kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani.

2. ”En usko tämän epäasiallisen käytöksen olemassaoloon. Puutun epäasialliseen käytökseen vasta, kun näen sitä itse.”

Työnantajalla on velvollisuus paitsi puuttua epäasialliseen käytökseen myös ehkäistä epäasiallisia tilanteita. Henkisen työelämäväkivallan ilmiölle on myös tyypillistä, että tilaisuus vähän kuin tekee varkaan, ja osa teoista tapahtuu, kun muut eivät ole todistamassa sitä.

3. ”Sinuun kohdistunut epäasiallinen käytös johtuu sinusta itsestäsi.”

Ketään, joka on joutunut henkisen väkivallan kohteeksi, ei saa syyllistää sen kohteeksi joutumisesta. Suurin vastuu tulee olla henkisen väkivallan käyttäjällä itsellään. Syyllistämisen sijaan esihenkilön kannattaa antaa rakentavaa palautetta, miten työskentely saadaan sujumaan.

4. ”En jaksa käyttää aikaani tällaisten asioiden setvimiseen.”

Esihenkilön velvollisuuksiin kuuluu myös se, että hän puuttuu ikäviin asioihin. Se voi tarkoittaa erilaisten ristiriitojen setvimistä ja epäasialliseen käytökseen puuttumista. Mitä aiemmin ristiriitoihin puututaan, sitä parempi. Näin konfliktit eivät ehdi paisua suuren suuriksi, jolloin niitä on vaikea ratkaista.

5. ”Ajattelin, että voin välillä tiuskaista sinulle, koska vaikutat sellaiselta, että kestät sen.”

Johtajat toimivat työyhteisössä esimerkkinä, millainen käytös on hyväksyttävää. Esihenkilön on myös hyvä muistaa oma valta-asema – tähän ei voi vastata muutoin kuin, että kyllä minä kestän, vaikka totuus olisi toinen.

Jos siis joudut työelämässä tilanteeseen, jossa joku kertoo sinulle kohdanneensa epäasiallista käytöstä, pysähdy ja ole läsnä. Anna tilaa toisen kokemukselle ja yritä löytää konkreettiset asiat, jotka vaikuttavat tilanteen taustalla ja joita voisitte parantaa, jotta saisitte yhteistyön taas toimimaan.

Kuulluksi tuleminen ja epäasiallisen käytöksen nimeäminen ovat tärkeitä asioita. Jos mitätöit epäasiallista käytöstä kohdanneen kokemuksen, on se uusi henkisen väkivallan tilanne jo sitä entuudestaan kohdanneelle.

Teetkö ihmisistä, asioista ja elämästä vihollisiasi vai ystäviäsi? – Jos haluat muuttaa asennettasi, tee näin

Oma mieli on usein erimielinen, kun sydän, järki, ego, pelko ja häpeä käyvät köydenvetoa siitä, ketä ja mitä meidän pitäisi uskoa ja kenellä olisi valta-asema asenteessamme.

Voimme kuvitella, ja moni on kokenutkin, minkälaista on toimia oikukkaan ja tuulella käyvän johtajan alaisuudessa. Jos emme voisi mitenkään vaikuttaa hänen johtamistapaansa, eikä parannusta olisi näkyvissä, äänestäisimme todennäköisesti jaloillamme.

Omasta mielestä emme voi ottaa lopputiliä, mutta omalle mielelle ei johtajuutta pidä antaakaan. Juuri sen tuulisuuden vuoksi. Vielä vähemmän jonkun muun mielelle.

Meidän on säilytettävä ylin päätösvalta siitä, teemmekö itsestämme, muista ihmisistä, asioista ja elämästä vihollisiamme vai ystäviämme ja olemmeko huonon vai hyvän puolella.

Voimme valjastaa mielen voimaksemme ja hyvän puolella olevaksi matkakumppaniksemme, korvaamalla olemassa olevia menneisyytemme ohjelmoimia mielen asetuksia parempaa tulevaa tukeviksi.

Korvaamisen menetelmä edellyttää omien ajatusten havainnointia. Se edellyttää egon, pelon ja häpeän tuottamien haitallisten ajatusten tunnistamista ja tunnustamista ja vilpitöntä halua muuttaa asennettaan myönteisemmäksi.

Koska asenne aineksineen on pääosin menneisyytemme tuotosta, olemme ehtineet ohjelmoida tiedostamattoman mielemme monenlaisella kielteisellä datalla tuhansien toistojen kautta. Siksi myönteisyyden vahvistaminen vaatii uusien, hyvän puolella olevien ajatusten runsasta toistoa. Toiston myötä tiedostamaton mieli ohjelmoituu uudella tavalla, ja uudet, alussa hennot hermoradat ja -yhteydet vahvistuvat uuden tiedon valtaväyliksi.

Mitä vankempia ja syvempään juurtuneita asenteemme haitalliset ainekset ovat, sitä enemmän uusien ajatusten toistoja tarvitsemme. Niitä tarvitaan kymmenistä satoihin, riippuen itse kunkin tarpeista ja tavoitteista. Minimimäärä on kuitenkin vähintään kolme viikkoa päivittäistä tietoista uuden ajatuksen tai ajatusryppään toistoa.

Uusien ajatusten on oltava linjassa omien tavoitteiden kanssa ja ajatusten on oltava selkeitä. On tiedettävä, mitä haitallisen tilalle haluaa. Mielen ja tunteiden on myös oltava keskenään linjassa, jolloin uudelleenohjelmointi tuntuu merkitykselliseltä. Tunteeton ja merkityksetön, robottimainen toisto ei tuo toivottuja tuloksia, se on vain ajan ja energian tuhlausta.

Voit kirkastaa tavoitteesi kysymällä itseltäsi, mitä asiaa haluat muuttaa elämässäsi ja millaista asennetta muutokseen tarvitset. Mitä asenteesi osaa on muutettava? Ohjelmointi toimii sitä paremmin, mitä selkeämpi ja jopa yksityiskohtaisempi visio sinulla on muutoksesta.

Mitä enemmän myönteisiä tunteita, kuten iloa, innostusta, rakkautta ja luottamusta toistettaviin ajatuksiinsa liittää, sen tuloksekkaampi niiden vaikutus on.

Suosittelen sinulle alkuun etenemistä pienin askelin. Kokeile kolmen viikon kuuria jonkin tunnistamasi yksittäisen, elämääsi ja unelmiasi rajoittavan ajatuskaavan tai uskomuksen korvaamiseksi. Ole utelias ja katso, mitä tapahtuu. Olen melko varma, että saat jo tuon ajan jälkeen hienovaraisia merkkejä korvaamisen periaatteen toimivuudesta.

Korvaamisen periaate edellyttää siis kolmen seuraavan asian toteutumista ja läsnäoloa

Korvaavien ajatusten selkeyttä, eli tavoitellun muutoksen kirkkautta ja merkitystä
Toistoa, toistoa, toistoa
Ohjelmointiin liitettävää voimakasta mielihyvän tunnetta

Mitä elävämmin pystyt eläytymään myönteisiin tunteisiin, kuten iloon, levollisuuteen, rakkauteen, luottamukseen ja vapauden tunteeseen, sen paremmin ohjelmointi toimii. Ja mitä paremmin pystyt fiilistelemään muutoksen kohteena olevia asioita jo totena, sen todennäköisemmin ne todeksi myös muuttuvat.

Korvaamisen periaate ei kulje oikotietä, on nähtävä vaivaa, mutta vaiva kannattaa, sillä kyseessä on kuitenkin nopein ja pysyvin tapa parantaa oman elämän laatua. Siinä ohessa myös ympärillä olevien muiden ihmisten elämän laatua.

Lue ihmeessä lisää asenteen korjaamisen menetelmästä uudesta kirjastani. Osta kirja tästä.