Hidasta elämää

Raudanpuute on helppo selvittää, mutta moni kärsii siitä turhaan

Mainosyhteistyössä lääkäriasema Terwe. Kirjoittaja: yleislääkäri Elias Kiviranta

Raudanpuute on yleistä, mutta onneksi tilanne on helppo selvittää verikokeilla. Huomioi raudan saanti erityisesti, jos olet kasvissyöjä, hedelmällisessä iässä oleva nainen, teini-ikäinen tai jos sinulla on jokin ravinteiden imeytymistä heikentävä suolistosairaus.

Rauta on elimistön toiminnalle välttämätön hivenaine. Sen keskeisin tehtävä on todennäköisesti kaikille tuttu: Rauta on osa hemoglobiinia, ja siten välttämätön osa hapen kuljetusketjua keuhkoista verenkierron mukana kaikkialle elimistöön.

Sen lisäksi raudalla on kuitenkin paljon muitakin tehtäviä. Se on osa myoglobiinia, joka on välttämätöntä lihasten toiminnalle, ja lisäksi se on tärkeä useiden erilaisten entsyymien toiminnalle.

Raudanpuutteen selkeimpiä oireita ovat mm väsymys, fyysisen rasituksensiedon heikkous, nopea sydämen syke ja ihon kalpeus. Lisäksi saattaa kehittyä ns. levottomien jalkojen oireyhtymä, joka häiritsee nukkumista. Raskauden aikana vakava raudanpuute on liitetty sikiön kasvun hidastumiseen.

Jos olet kasvissyöjä, huomioi tämä

Raudansaannin osalta sekasyöjät ovat kasvisruokailijoita paremmassa asemassa, sillä tärkeimpiä raudan lähteitä ovat erilaiset lihatuotteet (erityisesti erilaiset maksa- ja veriruuat). Lisäksi eläinkunnan tuotteista saatava rauta on tyypillisesti paremmin imeytyvässä hemimuodossa, kun taas kasvikunnan tuotteissa se on valtaosin huonommin imeytyvässä non-hemimuodossa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kasvisruokailijat olisivat tuomittuja krooniseen raudanpuutteeseen, vaan heidän täytyy vain miettiä hieman tarkemmin miten koostavat ruokavalionsa.

Kasvikunnan tuotteista esimerkiksi linssit sisältävät runsaasti rautaa, ja myös täysjyväriisi on erinomainen raudan lähde. Erityisesti non-hemiraudan imeytymistä voi tehostaa nauttimalla samanaikaisesti runsaasti C-vitamiinia sisältäviä tuotteita.

Raudan imeytymistä haittaavia, ja siten vältettäviä tuotteita ovat kalsium (maitotuotteet), fenolit (kahvi ja tee), soijaproteiini sekä fytaatit (leseet). Ideaalitilanteessa kannattaisi siis rautavarastojen täydentämisen näkökulmasta nauttia yhdellä aterialla linssejä appelsiinimehun kanssa, ja jättää jälkiruokakahvit ja soijatuotteet päivän toiselle aterialle.

Suurin osa raudasta ei imeydy

Valitettava tosiasia on, että rauta imeytyy suolistosta varsin heikosti – paremmin imeytyvästä hemimuodostakin vain noin 25% läpäisee suolen seinämän, ja non-hemiraudan osalta imeytyvä osuus on vielä huonompi. Raudanpuute onkin varsin yleistä.

Yleisintä raudanpuute on hedelmällisessä iässä olevilla naisilla, jotka menettävät verta (ja siten myös rautaa) joka kuukausi. Jopa 20% naisista kärsii jossain vaiheessa elämäänsä raudanpuutteesta. Myös teini-ikäiset ovat tavallista alttiimpia raudanpuutteelle, koska rautaa kuluu runsain mitoin murrosiän nopean kasvun vaiheessa. Muita raudanpuutteen syitä ovat mm. imeytymistä häiritsevät suolistosairaudet ja iäkkäämmillä ihmisillä suolistoverenvuodot erilaisista syistä.

Raudanpuute selviää helposti verikokeilla

Raudanpuutteen diagnosointi on onneksi helppoa ja halpaa. Tyypillisesti otetaan perusverenkuva mahdollisen anemian ja sen vakavuuden määrittämiseksi ja sen lisäksi ferritiini, joka kuvastaa rautavarastojen tasoja. Koska ferritiini saattaa olla suurentunut esimerkiksi tulehduksellisissa tiloissa, otetaan usein myös transferriini tarkemman arvion saamiseksi.

On hyvä huomata, että aiemmin raudanpuutteen rajana pidetty ferritiiniarvo 15µg/l eli enää pidä paikkaansa, vaan nykyisen konsensuksen mukaan raudanpuutteena pidetään tasoa 30µg/l. Takavuosina siis moni raudanpuutteesta kärsinyt ei välttämättä saanut tarvitsemaansa hoitoa, koska raudanpuutteen kriteerit oli määritelty liian tiukoiksi.

Rauta-arvot voi selvittää helposti ilman lähetettä

Jos haluat selvittää rauta-arvosi, voit tehdä sen helposti ilman lääkärin lähetettä. Tämä testipaketti sisältää kolme kappaletta rautavarastojen riittävyyttä heijastavia laboratoriokokeita:

👉 Rautavarastot -10% eli hintaan 44,91€ (normaalihinta 49,90€)Koodilla: hidas26

Jos haluat selvittää ja poissulkea laajasti väsymyksen syitä kuten anemian, sokeriaineenvaihdunnan häiriön, raudanpuutteen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan:

👉 Väsyneen tutkimuspaketti -10% eli hintaan 80,91€ (normaalihinta 89,90€)Koodilla: hidas26

💙 Terwe on täysin kotimainen, lääkäreiden perustama konttilääkäriasema, joka tarjoaa laadukkaita palveluita epätavallisen edulliseen hintaan.

ADHD ja suuret tunteet: Kun pienikin vastoinkäyminen tuntuu koko kehossa

ADHD:sta puhuttaessa huomio menee usein keskittymiseen, muistamiseen tai arjen hallintaan. Monelle kaikkein raskain osa ei kuitenkaan ole unohtelu tai tavaroiden katoaminen, vaan tunteet.

Se, miten nopeasti ne syttyvät, miten voimakkaina ne tuntuvat ja miten vaikea niitä on saada rauhoittumaan. Pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua kehossa ja mielessä valtavan kokoisilta. Ärsytys nousee sekunneissa. Pettymys tuntuu koko kehossa. Häpeä jää pyörimään mieleen vielä illallakin. Toisinaan myös ilo, innostus tai rakastuminen voivat tulla niin voimakkaina, että hermosto käy pitkään ylikierroksilla.

Tunteiden hallintaan haetaan usein nopeita ratkaisuja, mikä on ymmärrettävää. Tunteita yritetään vaientaa milloin alkoholilla, millon somea selaamalla. Myös vastaanotoelleni tullaan usein toivoen nopeaa reseptiä tunteiden kanssa selviämiseen. Mutta tunteiden hallinta ei yleensä rakennu yhdestä oivalluksesta tai täydellisestä metodista. Se rakentuu pienistä, toistuvista asioista, jotka auttavat mieltä pysymään tasapainossa päivästä toiseen.

Ja se voi olla turhauttavaa. ADHD-aivot rakastavat nopeita tuloksia. Mutta tunteiden säätelyn taidot opitaan rauhassa. Vähän samalla tavalla kuin lihaskunto: tuloksia ei huomaa yhden harjoituksen jälkeen, mutta kuukausien aikana ero voi olla suuri.

Usein tunteiden hallinta alkaa paljon arkisemmista asioista kuin ihmiset ajattelevat. Väsyneenä hermosto kuormittuu nopeammin. Nälkäisenä ärsyyntyminen lisääntyy. Jos päivän aikana ei ole ollut yhtään palauttavaa hetkeä, pienikin stressi iltapäivästä voi tuntua ylivoimaiselta. ADHD:ssä tämä korostuu, koska hermosto reagoi herkemmin sekä kuormitukseen että stressiin.

Siksi yksi tärkeimmistä taidoista ei ole tunteiden tukahduttaminen vaan niiden ennakointi. Jos tietää olevansa kuormittunut, voi yrittää hidastaa ennen kuin hermosto menee täysin ylikierroksille. Jos huomaa ärtyvänsä helposti iltapäivällä, voi kysyä itseltään hyvin yksinkertaisia kysymyksiä: Olenko syönyt? Olenko pitänyt taukoja? Voisinko jatkaa huomenna? Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ilman tätä askelta, tunteita on miltein mahdotonta hallita.

Moni ADHD-oireinen myös moittii itseään tunteistaan. Ajattelee olevansa liian herkkä, liian dramaattinen tai hankala. Todellisuudessa kyse ei ole heikkoudesta vaan siitä että hermosto reagoi tunteisiin nopeasti ja voimakkaasti. Se sama ominaisuus voi näkyä myös empaattisuutena, innostumisena, luovuutena ja kykynä eläytyä voimakkaasti asioihin.

Varsinkin kielteiset tunteet tuntuvat epämiellyttäviltä, ja on ymmärrettävää että niistä haluaisi vain eroon. Mutta tunteiden kanssa eläminen helpottuu usein juuri silloin, kun lakkaa taistelemasta niitä vastaan. Ne eivät ole käskyjä reagoida, eivätkä ne ole vaarallisia. Tunne menee kyllä ohi, vaikka se tuntuukin vaikealta juuri sillä hetkellä.

Tässä vinkkejä arkeesi:

* syö säännöllisesti jotta verensokerisi pysyy tasaisena
* pidä päivän aikana pieniä palautumishetkiä, vaikka vain muutama minuutti
* liiku tavalla, joka tuntuu hyvältä
* nuku niin säännöllisesti kuin elämäntilanne sallii
* huomaa kuormituksen merkit ajoissa ja vedä käsijarrusta
* puhu itsellesi hieman lempeämmin silloin, kun tunteet ovat suuria

Tunteiden säätely ei ole sitä, ettei enää koskaan hermostuisi tai itkisi. Se on enemmänkin sitä, että palautuu tilanteesta hieman nopeammin, ymmärtää itseään vähän paremmin ja löytää arkeen enemmän onnistumisia kuin raivostumisia.

💎 Katso myös Juulia Järvdiksen ADHD-supervoimakortit, jotka auttavat ADHD-piirteistä tunnistamaan omat vahvuutensa ja vahvistamaan niitä entisestään sekä helpottavat tyypillisiä haasteita.

Juulia Järvdike on psykologi ja tietokirjailija, joka työskentelee ADHD-teemojen parissa. Juulian työssä yhdistyvät psykologinen asiantuntemus, aivotutkimukseen pohjautuva ymmärrys sekä käytännönläheinen ote arjen haasteisiin. Juulialta on ilmestynyt ADHD-piirteisten toiminnallinen korttipakka ADHD-supervoimakortit sekä Saamaton perfektionisti ja ADHD:n viisi muuta paradoksia.

Luottamus vahvistuu, kun saa kokemusta siitä että toinen ei jätä, vaikka varjot välillä hyökyvät kehiin

Luottamusta ja turvaa ihmissuhteissa luo totuudellisuus. Ei se, että vene ei koskaan keiku. Pelkäämme herkästi, että kun paljastamme vaikeutemme tai nolon ja härön oloiset tunteemme, ajoittaisen lapsellisuutemme ja tarvitsevuutemme, meidät torjutaan ja hylätään. Luulemme, ettei meitä voi rakastaa tällaisenaan. Mutta haavoittuvuus on suurinta sydänvoimaa – sitä, mikä meidät yhdistää toisiin. Kun emme hyökkää, syytä, puolustele, selittele, kiertele, valehtele tai vähättele vaan kerromme, mitä oikeasti on meneillään, miltä tuntuu ja mitä ajattelemme toista syyttämättä tai häneltä mitään odottamatta tai vaatimatta, kutsumme toisen sydämeemme ja rakkauteen.

Totuudellisuus luo turvaa, ei estä sitä

Luottamus ei synny siitä, että vaikeista asioista vaietaan vaan siitä, että kaikkea kuumottavaakin uskalletaan käsitellä yhdessä. Suurin osa meistä suomalaisista kantaa puhumattomuuden pitkää varjoa ja on oppinut turvattoman kiintymystyylin: pidetään mölyt mahassa, miellytetään, ahdistutaan tai vetäydytään ihmissuhteissa, suoritetaan, koetetaan kelvata ja podetaan riittämättömyyttä. Turvaton kiintymys luo ihmissuhteissa ristiriitoja, satuttavia kehiä ja etäisyyttä. Kiintymystyyli on kuitenkin opittu malli – ja nyt aikuisena kiintymystään voi oppia turvallistamaan, ja suhteita voi lähentää ja rakkaudellistaa huikeasti.

Yhteys löytyy, kun oppii kohtaamaan pelkonasa ja avaamaan suunsa. En tunne ketään, joka ei olisi kokenut huikeaa voimaantumista ja mielenrauhan lisääntymistä ja hyvien suhteiden syventymistä uskallettuaan rajaamaan. Kun oppii pois ainaisesta miellyttämisestä ja itsensä sivuuttamisesta ja alkaakin kertoa tosista tunteistaan, itsearvostus kasvaa.

Puhuminen saa pelottaa ja jännittää – ja senkin voi oppia sanoittamaan, että kuumottaa puhua, koska pelkää että jää yksin tai tulee torjutuksi

Koska emme yleensä saaneet sisäisyyden jakamiseen mallia vaan piti olla kiltti, reipas ja huomaamaton, tai ei ainakaan kiukustua tai kovasti itkeskellä, emme ole oppineet puhumaan tunteistamme ja siitä, mikä on ristiriitaista ja vaikeaa. Luulemme, että nuo fiilikset ovat onnemme tiellä, vaikka niistä puhuminen usein on juurikin tie onneen. Kun varjot ja vaikeat jutut pääsevät ihmissuhteen syliin, ne voivat eheytyä. Olennaista on oppia myös omaa tunnesäätelyä ja haluta itse kasvaa – aikuiseen ihmissuhteeseen ei kuulu omien varjojen sälyttäminen toisen päälle.

Nyt aikuisena saa onneksi opetella turvallisten ihmissuhteiden kommunikaatiotaitoja. Ja jos tahtoo välttää etääntymisen, kalkkeutumisen, epävarmuuden, epäluottamuksen, riittämättömyyden, piinaavan mustasukkaisuuden, ei-vastavuoroisuuden, miellyttämisen ja itsensä nielemisen sekä hylätyksi tulemisen ja menettämisen pelon, Sydänpuheen opettelu on suorastaan välttämätöntä.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Erityisherkän itsetunto ei vahvistu kovettumalla – se vahvistuu, kun herkkyys ei enää tunnu vialta

Teetin muutama vuosi sitten kyselytutkimuksen erityisherkkien asiakkaitteni keskuudessa. Kyselyyn vastasi 129 herkkää ihmistä. Aineistosta nousi esiin selkeitä teemoja, joista yksi oli alentunut itsetunto.

Itsetunto on pohjimmiltaan kokemus omasta arvosta ja hyväksyttävyydestä. Se rakentuu sekä omista onnistumisen kokemuksista että siitä, miten koemme muiden suhtautuvan meihin. Halusin pohtia tätä teemaa erityisherkkyyden näkökulmasta, sillä monet erityisherkän ihmisen ominaisuudet altistavat juuri sellaisille kokemuksille, jotka voivat horjuttaa itsetuntoa, jollei ympäristö tue ja arvosta herkkyyttä. Mitä nämä kokemukset sitten ovat?

Kokemus siitä, että minussa on jotain liikaa

Moni erityisherkkä kasvaa ympäristössä, jossa hän kuulee toistuvasti joko suoraan tai rivien välistä, että hän on liian herkkä, ottaa asiat liian raskaasti ja reagoi turhan voimakkaasti. Kun sama viesti toistuu vuosia, herkkyys alkaa näyttäytyä omissa silmissä virheenä. Tällöin herkkä ihminen ei enää pohdi miksi reagoi tietyllä tavalla, vaan miettii ”Mikä minussa on vikana?” Tämä vaikuttaa väistämättä kokemukseen omasta arvosta.

Jatkuva sosiaalinen peilaaminen

Itsetunto rakentuu osittain sen varaan, millaisena uskomme muiden meidät näkevän. Monet erityisherkät ovat poikkeuksellisen taitavia lukemaan ympäristöään.Tämä on lahja, mutta ilman vahvaa suhdetta itseen siitä voi tulla haaste. Jos jatkuvasti tarkkailee ja pohtii mitä muut ajattelevat, ovatko muut tyytyväisiä, loukkaantuiko joku tai hyväksytäänkö minut sellaisena kuin olen, tällöin oma arvo alkaa rakentua ulkoisen palautteen varaan.

Erilaisuuden kokemus

Erityisherkkä lapsi tai nuori huomaa usein hyvin varhain olevansa erilainen. Tämä tulee esille todella usein keskusteluissa herkkien asiakkaitteni kanssa. Synnynnäisesti herkkä tarvitsee enemmän palautumista, kokee asiat syvemmin, väsyy nopeammin kuormitukseen ja pohtii asioita enemmän. Jos ympäristö arvostaa nopeutta, tehokkuutta ja kovuutta, erilaisuudesta voi tulla häpeän ja riittämättömyyden lähde. Herkkyys ei ole ongelma, mutta siitä tulee sellainen jollei sitä kohdata arvostavasti.

Toistuva ylikuormittuminen

Tämä näkyi selvästi kyselyssäni. Monet erityisherkät elävät vuosia kapasiteettinsa äärirajoilla. Kun ihminen on jatkuvasti kuormittunut, hän tekee helposti virheellisen johtopäätöksen: ”En pärjää.” Todellinen ongelma ei kuitenkaan ole kyvykkyyden puute, vaan se, että hermosto on jatkuvasti ylikuormittunut.

Rajojen puuttuminen

Moni erityisherkkä oppii hakemaan hyväksyntää miellyttämällä muita ja silloin hän alkaa helposti ohittaa omat tarpeensa. Aluksi seurauksena on väsymys, mutta pidemmällä aikavälillä luottamus itseen heikkenee. Miksi? Koska muita miellyttäessään lähettää itselleen jatkuvasti viestin: ”Muiden tarpeet ovat tärkeämpiä kuin minun.” Itsetunto rakentuu aina myös siitä, miten itse kohtelemme itseämme.

Miten suhdetta itseen voi alkaa vahvistaa?

Moni ajattelee, että itsetunto vahvistuu ajattelemalla itsestään positiivisemmin. Tätä myönteisen ajattelun mantraa kuulee paljon itsensä kehittämisen kentällä. Olen sitä mieltä että se on kukkua. Väkinäinen positiivinen ajattelu ei tee meistä onnellisempia.

Tutkimustieto viittaa siihen, että itsetunto liittyy sekä kokemukseen omasta arvosta, että kokemukseen omasta kyvykkyydestä. Siksi muutos tapahtuu yleensä käytännön kokemusten kautta. Esimerkki omasta elämästä: tekemällä pelottavia asioita silläkin riskillä että nolaan itseni, olen saanut roimasti lisää itseluottamusta.

Tässä vinkkejä itseluottamuksen vahvistamiseen:

1. Lopeta herkkyyden ”korjaaminen”

Moni erityisherkkä käyttää valtavasti energiaa yrittäessään olla vähemmän herkkä. Parempi vaihtoehto, kuin pyrkiä muuttamaan itseään, on miettiä: ”Miten opin toimimaan tämän ominaisuuden kanssa?”

2. Harjoittele ottamaan omat tarpeesi todesta

Itsetunto ei synny vain ajatuksista. Se syntyy kokemuksista. Joka kerta kun:

pidät rajan
pyydät tarvitsemaasi
lepäät hyvissä ajoin
sanot ei

lähetät hermostollesi viestin: ”Minä olen tärkeä.”

3. Erota arvo ja suoritus toisistaan

Tämä on erityisen tärkeää naisille. Monet ovat oppineet ansaitsemaan hyväksyntää auttamalla, huolehtimalla, suorittamalla ja kannattelemalla muita. Silloin oma arvo alkaa riippua siitä, mitä tekee. Vahvempi itsetunto syntyy siitä, kun ihminen alkaa vahvistaa ajatusta: ”Minulla on arvoa myös silloin, kun en tuota mitään tai auta ketään.”

4. Rakenna suhdetta omaan kokemukseesi

Erityisherkkä on usein hyvin tietoinen muiden kokemuksista ja peilaa itseään muihin. Moni kyseenalaistaa itseään ja pohtii voiko luottaa siihen, mitä itse kokee. Ryhdy siis harjoittelemaan itsesi kuuntelua:

Mitä minä tunnen?
Mitä minä tarvitsen?
Mitä minä ajattelen tästä?

Ei mitä muut ajattelevat, vaan mitä sinä ajattelet.

Erityisherkän itsetunto ei yleensä vahvistu tulemalla vähemmän herkäksi. Se vahvistuu, kun lakkaa pitämästä herkkyyttään todisteena siitä, että itsessä on jotain väärää. Itsestä huolehtimisen ja käytännön tekojen kautta alkaa vähitellen rakentua kokemus omasta arvosta, hyväksyttävyydestä ja luottamuksesta itseen.

Suvilta ilmestyneet herkän itsetuntoa tukevat kortit ja kirjat löydät TÄSTÄ.

Jos kaipaat tukea herkkyyteesi, ota rohkeasti yhteyttä suvi@suvibowellan.com

Tunteiden näyttäminen pelottaa, jos on oppinut kelpaamaan vain helppona

Tunteiden tunteminen ja ihmisiin luottaminen on monelle meistä pelottavaa.

Useimmilla ajatus kumpuaa jo kotikasvatuksesta. Meitä on kannustettu lähinnä helppojen tunteiden tuntemiseen. Sellaisten, jotka eivät synnytä epämiellyttäviä tunteita muissa ihmisissä. Se on ollut takeena sille, että olemme voineet luottaa ihmisiin. Meistä pidetään jos olemme helppoja ja mukavia. Mikäli heittäydymme hankalaksi, tuo luottamus murenee.

Monet elävät läpi elämänsä siinä käsityksessä, että maailma on turvallinen ainoastaan heille, jotka osaavat käyttäytyä ja olla nätisti.

Kun yksityisen tuo julki, siitä tulee yhteistä

Juurikin koska olemme tottuneet ajatukseen, että saamme olla näkyviä ainoastaan silloin kun olemisemme ei aiheuta muille hankalia tunteita, pyrimme usein piilottamaan syvemmät tunteemme. Emme halua kuormittaa muita huolillamme tai avata haarniskaamme mahdollisille sivalluksille.

Saatamme ajattella, että sisimmästämme kumpuavat tunteet ovat yksityisomaisuuttamme. Etenkin kokemamme häpeä, jollaista vastaavaa ei uskoaksemme ole kenelläkään muulla. Tämä nostaa kokemusta vääränlaisuudesta, joka saa meidät kaivautumaan entistä syvemmälle omaan poteroomme.

Ihme tapahtuu sen kautta, että uskallamme tulla nähdyksi ja kuulluksi ihmisille (turvallisille sellaisille). Silloin yksityinen muuttuu yhteiseksi.

Se on loppupeleissä valinta, joka täytyy aina tehdä joiltain osin pelkän luottamuksen varassa. Valita luottaa ihmiseen tai ihmisiin. Näin tehdessämme saamme kokemuksen, että kantamamme kipu ja häpeä ovat tunnistettavia. Muilla ei välttämättä ole juuri täsmälleen sinun kokemuksiasi, mutta he tunnistavat tunteet.

Ihminen tunnistaa ihmisen.

Tällainen kokemus saattaa muuttaa omaa elämää perustavalaatuisesti.

Arki tarjoaa jatkuvasti mahdollisuuksia luottaa

Hektisen arjen keskellä voi olla vaikeaa löytää tilaa kohtaamisille, jotka tapahtuvat luottamuksessa käsin ja mahdollistavat keskivertoa syvemmän mahdollisuuden tulla nähdyksi.

Näin ainakin, jos kuljemme pitkin päivää laput silmillä.

Huomaatko, että tarkemmin katsoen arki tarjoaa jatkuvalla syötöllä mahdollisuuksia lähestyä ihmisiä sanoin tai teoin? Sekä läheisistä läheisimpiä että tuiki tuntemattomia. Teemme havaintoja heistä ja ympäristöstämme jatkuvasti. Yhden kohdalla näemme, että hän kaipaisi apua. Toisen yllä noteeraamme hienon vaatekappaleen. Kolmannen kasvoilta aistimme rahtusen surua. Neljäs on onnistunut näkyvästi.

Kaikissa näissä tilanteissa aukeaa mahdollisuus sanoa tai tehdä jotain. Ottaa askeleen lähemmäs, sen sijaan, että vetäytyy syvemmälle omiin oloihinsa.

Paradoksaalisesti lähestyessämme tällä tavoin muita ihmisiä, mahdollistamme myös itsemme näkyväksi tulemisen. Se ei ole aina pelkästään sitä, että astumme valoon kipumme kanssa, vaan myös sitä, että teemme sen oman potentiaalimme ja voimamme kanssa.

Kuljemme lähemmäs toista ihmistä silloin kun elämä sitä pyytää.

Uskallamme tuntea ja luottaa.

Silloinkin (ja etenkin silloin), kun se tuntuu ihan h*lvetin vaikealta.

Sinä tiedät paremmin.

Toimituksen kirjavinkki:

➡️ Kurkkaa Harri-Pekan kirja Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita.

Narsistinen manipulointi saa uhrin epäilemään jopa omaa kokemustaan

Rakkauspommituskin on manipulointia

Narsistisen suhteen alkuvaihe on monesti yltäkylläisen rakkauden aikaa. On vaikea erottaa sitä, mikä on narsistista rakkauspommitusta ja mikä ihan tavallista ihastumista tai rakastumista. Sen, mistä narsistisen suhteen ehkä voi erottaa, on narsistisen ihmisen rajattomuus ja halu nopeaan sitoutumiseen.

Käytännössä rajattomuus voi tarkoittaa esimerkiksi toisen kehon rajojen ylittämistä. Jos tunnet, että rajasi ylitetään, ne ylitetään, eikä tuota tarvitse selittää itselleen parhain päin.

Narsistinen ihminen paljastaa itsensä siinä kohtaa, kun hänelle kertoo rajojen ylittämisestä ja niistä tunteista, joita herää, kun rajat ylitetään. Narsistinen ihminen saattaa heittäytyä uhriksi (hänestä tuntuukin yhtäkkiä pahalta, koska sinä osoitit rajan) eikä edelleenkään kunnioita rajoja, vaikka niistä on sanottu.

Sitoutumisnopeus ei aina tarkoita yhteen muuttamisen, kihloihin tai naimisiin menemisen tai yhteisen lapsen hankkimisen nopeutta vaan se voi olla muutakin. Narsistinen ihminen saattaa esimerkiksi vaatia sitä, että sosiaalisessa mediassa parisuhdestatus vaihdetaan nopeasti.

Pienistä puroista syntyy hiljalleen ahdistava tilanne

Narsistiseen suhteeseen alkaa hiljalleen hiipiä hallinnan ja kontrollin elementtejä. Usein tämä on näkyvissä jo ihan suhteen alussa, mutta sitä ei välttämättä heti huomaa. Hallitseva alistaminen pahenee suhteessa vähitellen.

Narsistinen ihminen käyttää manipulointikeinoja, joilla saa esimerkiksi kumppaninsa epäilemään itseään. Keinoja kaihtamatta narsisti murentaa vähitellen toisen itsevarmuutta ja luottamusta omaan kokemusmaailmaansa.

Hän käyttää aseinaan esimerkiksi niitä juttuja, joita toinen on luottamuksella kertonut. Ihan tavallisetkin asiat narsistinen ihminen saa käännettyä sellaisiksi, että niillä saa aiheutettua toiselle epävarmuutta, häpeää ja syyllisyyttä – niitä tunteita, joita on vaikea sietää ja vastustaa ilman, että henkisesti heikentyy.

Uhri yrittää selittää loputtomasti itseään

Jokainen narsistisessa suhteessa ollut tietää, miten paljon uhri käyttää ajastaan itsensä selittämiseen. Narsisti pyörittää asioita niin pahasti, että uhri on kuin sumussa eikä enää tiedä, mitä on totta ja mikä ei. Jokainen uhrin selitys saa aikaan uuden narsistisen ryöpytyksen.

Narsisti takertuu kaikkeen, mitä toinen sanoo, ja saa asiat käännettyä uhria vastaan. Pahinta on se, että niissä jutuissa on hiirenpipanan kokoinen totuuden ripe. Esimerkkinä tämä: kun narsistinen ihminen syyttää toista vaativaksi, ei uhri huomaa, että häntä syytetään siitä, että hän vaatii toiselta vastuun ottamista.

KAIKKI asiat kääntyvät samaan tapaan narsistisessa suhteessa uhria vastaan. Jokainen syytös kiertyy lopulta narsistiseen ihmiseen itseensä.

Narsistisen ihmisen kanssa ei voi onnistua

Ihan sama miten paljon uhri yrittää selittää itseään, kietoutuu narsistisen ihmisen kanssa vielä syvemmälle manipuloinnin verkkoon. Kaikki uhrin inhimilliset tunteet käännetään häntä vastaan, kaikki sanomiset ja tekemiset saavat sellaisen sävyn, että lopulta uhri tuntee olevansa syyllinen ja narsisti uhri, jota on kohdeltu kaltoin.

Kaikki edellä kuvattu tekee lopulta sen, että uhrin elämä täyttyy jollain selittämättömällä kummallisuudella, josta on vaikea löytää ulospääsyä.

Moni uhri yrittää loputtomasti kasvattaa, opettaa, puhua ja ymmärtää narsistista kumppaniaan. Ainoa asia, mikä on hyvä syvällisesti ymmärtää, on se, ettei narsisti muutu ja uhri häviää lopulta sen taistelun, johon ei olisi halunnut tulla vedetyksi mukaan.

Tätä ja muita narsistiseen suhteeseen liittyviä teemoja olen pohtinut kirjassani Toivon kirja narsistin haavoittamalle.

Miksi uupumisesta toipuminen on niin hidasta? – Tämä jokaisen uupuneen olisi hyvä ymmärtää

Kaikella on aikansa, myös pitkäkestoisesta stressistä toipumisella, oli juurisyynä sitten uupuminen, masennus, suru- tai kriisityö, ero tai mikä tahansa elämää mullistava tai henkisesti maton alta vievä elämäntapahtuma.

Mieli ja keho tarvitsevat aikaa toipumiseen, mutta se kuinka nopeasti ihminen toipuu, ei ole hänen itsensä päätettävissä. Voimme tehdä toipumista tukevia valintoja arjessa, mutta varsinainen toipuminen ei ole mielen kontrolloitavissa, ei ajallisesti tai muutenkaan.

Toipuminen harvoin on myöskään kovin suoraviivainen ja selkeä matka, se on pikemminkin täynnä henkistä kompurointia, mahalaskuja, konttaamista, ylösnousemista yhä uudelleen ja uudelleen, lopulta pystyssä pysymistä omilla jaloilla ja pienten hatarien askelten ottamista eteenpäin.

Matkan varrella on kuitenkin syytä tiedostaa omat kompastuskivet, jotka tulevat eteen yllättäen. Nuo kivenmurikat saattavat olla isoja tai pieniä vääristyneitä uskomuksia, tunnetaakkoja, vanhoja selviytymismalleja tai pelkoja.

Kauanko toipuminen kestää ja miten siihen voi vaikuttaa?

Moni uupumuksesta toipuva on kysynyt minulta tuon maagisen kysymyksen: kauanko tämä toipuminen oikein kestää? Vastaukseni on tylsääkin tylsempi: en tiedä, mutta kauanko sinulla meni aikaa itsesi uuvuttamiseen?

Tuskin päiviä tai viikkoja, vaan pikemminkin kuukausia tai vuosia. Todennäköisesti toipumiseen menee myös kuukausia tai vuosia, mutta haluatko todella palata takaisin täysin samaan tilanteeseen jossa olit vai olisiko aika tehdä muutoksia niin asenteeseen kuin mahdollisesti konkreettisesti elämäntilanteeseen? Haluatko siis palata vanhaan vai olisko aidosti muutoksen aika?

Omaa toipumista voi edistää päivittäin pienillä askeleilla. Joskus askeleet ovat mielestämme niin mitättömiä, että hädin tuskin tunnistamme niiden merkitystä, mutta juuri noilla vauvanaskeleilla voi olla hyvinvointimme kannalta isoin merkitys pitkässä juoksussa.

Ihmismieli on rakentunut hakemaan pikahelpotusta ja nopeita tarpeiden tyydytyksiä, mutta valitettavasti toipumiseen ei ole tarjolla kuuriluonteisia ratkaisuja. Tässä vaiheessa moni pettyy ennen kaikkea itseensä: olenko todella syyllinen omaan ahdinkooni? Vastaukseni tähän on: et syyllinen, mutta vastuullinen kyllä.

Miten tulla toimeen syyllisyyden tunteen kanssa?

Syyllisyyden tunne on täysin normaalia etenkin toipumisen alkuvaiheessa, mutta sitä tulisi aktiivisesti kääntää juuri vastuullisuuden suuntaan: mikä todella on vastuullasi ja mikä on turhaa itsensä rankaisua syyllisyydestä ja pelosta käsin?

Näiden erottaminen ei ole toipumisen alussa kovin selkeää, mutta kysymysten kysyminen itseltään edistää pitkällä aikavälillä positiivista muutosta. Opit erottelemaan ylivastuullisuudesta kumpuavaa epätervettä syyllisyyttä ja vääristyneitä uskomuksia siitä, mikä on terveen aikuisen tasapainoista vastuullisuutta ja vapautta.

Tämä on iso kakku purtavaksi, mutta erottelun taito on oleellista toipumisen kannalta! Se saa asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja havainnoimaan itseään rehellisesti sekä yhtäaikaa myötätuntoisesti. Ilman itsemyötätuntoa homma kosahtaa karille alta aikayksikön ja hukutat nopeasti itsesi syyllisyyden mereen.

Moni meistä on saanut kohtuuttoman ankaran ja syyllistävän kasvatuksen lapsuudessa. Lähes jokainen asiakkaani on kertonut tarinaa ankarasta vanhemmasta, joka on rankaissut pienimmästäkin virheestä tai vaatinut lapselta taitoja, jota hänellä ei vielä ole. Lapsen vastuulle on myös saatettu laittaa koko perheen maine ja kunnia tokaisemalla ajan henkeen: mitä muut ihmiset tästä ajattelevat?! Lause huokuu ajanhenkeä siitä, että muiden ajatuksilla on kohtuuttaman paljon merkitystä ja pelko yhteisön hylkäämisestä leijuu jatkuvasti ilmassa.

Tämä voi kuormittaa yhä sekä tietoisena että tiedostamattomana sisäisenä puheena. Se ohjaa jatkuvasti olemaan valppaana siitä, mitä muut sinusta ajattelevat ja välttämään kaikin tavoin häpeää sekä syyllisyyttä. Se jähmettää tunne-elämää ja saa suorittamaan elämää teatteriesityksen tavoin. Ulkoiset kulissit ja saavutukset määrittävät kelpaavuuden ja arvon. Valitettavasti tämä ajaa toteuttamaan (usein kuviteltuja) muiden toiveita ja tarpeita sekä miellyttämään kaikkia muita paitsi itseä.

Onko siis ihme, jos olo on sisäisesti nääntynyt ja hukassa. Tällöin uupumus voi olla siunaus valepuvussa: vihdoin on aika kysyä itseltä kuka minä olen ja mitä minä aidosti halua tai mikä minulle todellisuudessa on tärkeää.

Kuka olet kuormituksesi alla?

Uskon, että jossain vaiheessa toipumispolkua jokainen uupumuksesta kärsinyt tulee tuon suuren kysymyksen äärelle ja pääsee aidosti pohtimaan sitä, kuka lopulta on tuon kaiken kuormituksen alla? Kuka on se autenttinen itse, joka on jäänyt taka-alalle, ja minkälaisista selviytymiskeinoista olisi aika hiljalleen luopua?

Jatkuva sisäinen pelko, syyllisyys ja häpeä on saanut sinut luomaan erilaisia sisäisiä strategioita, kuinka selvitä päivästä toiseen. Valitettavasti näistä on voinut syntyä myös sitkeitä negatiivisia uskomuksia omasta itsestä, joita on syytä työstää ammattilaisen avulla. Tarvitsemme tervettä ja myötätuntoista toisen ihmisen peiliä, jotta uskallamme kohdata todelliset tarpeemme. Nuo tarpeet saattavat olla haudattuna niin syvälle, että sinne sukeltaminen tuntuu suorastaan kuolettavan kamalalta.

Rohkeus, uteliaisuus ja myötätunto ovat avaimet henkiseen kasvuun ja toipumiseen. Syvällä itsessäsi on piilossa se helmi, joka aidosti olet. Se ei tule esiin pakottamalla, rankaisemalla tai kiireessä. Se on aito sinä, joka uskaltaa ELÄÄ, hengittää vapaasti, luoda, nauttia ja leikkiä. Se on läsnä tässä ja nyt, eikä pidä väkisin valheellisia kulisseja pystyssä. Se luottaa itseensä, tietoisuuteensa, läsnäoloonsa ja kykyihinsä. Se ei ole täydellinen, vaan pikemminkin aito ja keskeneräinen. Se luo, leikkii, kompastelee, oppii ja ihmettelee, sekä arvostaa ja kunnioittaa. Ennen kaikkea, se osaa rakastaa.

Kurkkaa myös Susannan Emotionaalisen palautumisen kortit, jotka ohjaavat havainnoimaan ja ymmärtämään tunnereaktioita sekä harjoittelemaan tunteiden vapauttamista.

Nämä kortit ovat sinulle, jos…

…kaipaat monipuolisia välineitä epämääräistenkin tunteiden käsittelemiseen.
…haluat löytää syvällisiä palautumiskeinoja, jotta arki voisi tuntua aidosti kevyemmältä.
…haluat tutustua itseesi ja kokemuksiisi syvemmin.
…haluat oppia suhtautumaan tunteisiin ”aikuismaisesti” – silti ohittamatta omia tarpeitasi, kokemuksiasi ja toiveitasi.
…haluat ymmärtää itseäsi ja omia reaktioitasi paremmin, löytää sisäistä varmuutta kohdata haastaviakin vuorovaikutustilanteita tai haluat keskustella näistä ohjatusti luotettavan ihmisen kanssa korttien avulla.
…olet kokeillut erilaisia palautusmiskikkoja, mutta olo tuntuu silti epämääräisen painavalta.
…koet, ettet voi vain sulkea työpaikan ovea ja jättää töitä työpaikalle. (Toisin sanoen tuo metodi ei toimi sinulle.)
…haluat saada energisyyttä, voimavaroja ja keveyttä elämääsi.
…haluat parantaa itsetuntemuksen avulla ihmissuhteitasi siten, että niistä tulee aidompia ja välittömämpiä.

Miksi pelkäämme tulla näkyväksi – vaikka juuri sitä eniten kaipaamme?

Yksi syvimpiä perustarpeitamme on tulla nähdyiksi. Ei katsotuiksi, vaan todella nähdyiksi sellaisina kuin olemme. Samalla se on järisyttävää. Nähdyksi tullessaan altistuu vääjäämättä myös torjutuksi tulemiselle ja haavoittumiselle. Suojamekanismit itsessä hokevat, että on turvallisempaa vetäytyä, pysyä esiripuissa, tukkia suunsa. Silloin jotakin hyvin syvää ja kaivattua jää kuitenkin toteutumatta. Silloin et saa ikinä tietää, mitä olisit voinut tehdä ja kuka olla.

Näkymisen kauhu voi näyttäytyä vitkasteluna, prokrastinointina ja täydellisyyden tavoitteluna. Se voi olla omien ideoiden ja unelmien sabotointia ja abortointia. Yhtä hyvin se voi oireilla ylianalysointina. Monesti näkymättömissä pysymisen tavat ovat puolitiedostamattomia, olemme liian oppineita pienempinä ja samalla ”vaivattomina” pysymiseen. Isoimpana kaikesta: näkymisen kauhu voi olla jatkuvaa valmistautumista elämään, joka ei ikinä tunnu alkavan.

Näkyväksi tuleminen ei tarkoita (välttämättä) minkään ison estradin ja yleisön haltuunottoa. Se voi yhtä hyvin olla keskustelun avaamista, mielipiteen tuomista julki työpaikan maanantaipalaverissa, yhteydenottoa häneen, jota olet ajatellut, oman luovan työn esiintuomista tai rajojen asettamista lähisuhteissa. Se on itsesi altistamista ”esille” aivan missä mittakaavassa tahansa.

Ja kyllä, itsesi näkyväksi altistaessasi, altistut myös arvostelulle ja eriäville mielipiteille. Siksi näkymättömän Ninnin tarina on nimenomaan kilttien ja miellyttämään tottuneiden tarina. Omana aitona itsenä esiintulo uhkaa omaa identiteettiä. Entä jos joku ei tykkää, toinen kääntää selän ja kolmas ei vaan ymmärrä. Kyllä, se riski on näkyviin astumisen hinta. Sen lahja puolestaan on, että ihmiset saavat mahdollisuuden tutustua aitoon sinuun. Saat mahdollisuuden aitoihin kohtaamisiin, syvempiin ystävyyksiin, uusiin uramahdollisuuksiin, ja vaikuttamiseen sinulle tärkeissä asioissa. Näkyviin uskaltautuminen on omaan voimaasi astumista.

Kerron siivun omaa näkyväksi avautumisen matkaani kirjassani Lupa olla enemmän – Matkalla omaan voimaan (Bazar / Hidasta Elämää, 2025). Jos alle parikymppiselle minulle kerrottaisiin esiintymisistäni, puheenvuoroistani, ja työstäni, hän saattaisi pyörtyä sekä kauhusta ja kihelmöinnistä. Valitessani tulla esiin omana itsenäni ja käyttää omaa tarinaani ja persoonaani myös työssäni, olen totta tosiaan valinnut myös olla miellyttämättä kaikkia.

Paradoksaalisinta on, että se mitä eniten piilottelet, voikin olla jotain, mikä tekee sinusta aidon ja helpommin lähestyttävän. Se, minkä piilotat, voikin olla sitä, mitä maailma ehkä eniten tarvitsisi: ääntäsi, näkökulmaasi, luovuuttasi, herkkyyttäsi ja elämänkokemustasi.

Kirjani lisäksi loin nyt keväällä 2026 Lupa olla enemmän- kortit näkyviin astumisen ja henkisen kasvun tueksi. Päivän kortti kutsuu NÄKYVÄKSI. Anna ajatuksesi maailmalle; aitoa sinua ei korvaa kukaan. Maailma tahtoo nähdä värisi ja kuulla äänesi. Kortit omaan voimaasi astumisen tueksi saat korttia klikkaamalla.

Voittajan asenne ei synny onnistumisista, vaan pettymyksistä

“Mestaria ei määrittele hänen voittonsa, vaan se, miten hän toipuu takaiskuista”, sanoo tenniksen olympiavoittaja Serena Williams.

Ajatus tulee huippu-urheilusta, mutta se koskettaa meitä kaikkia. Kohtaamme kaikki elämässä tilanteita, joissa asiat eivät mene toivotulla tavalla: työpaikka jää saamatta, suunnitelma ei toteudu, ihmissuhde päättyy tai omat voimat eivät riitä. Näissä hetkissä ratkaisevaa ei ole se, mitä tapahtui, vaan se, mitä tapahtuu seuraavaksi.

On helppo ajatella, että onnistuminen on normaalia ja pettymys jokin häiriö matkalla. Todellisuudessa pettymys kuuluu moneen tavoitteeseen, joka on meille merkityksellinen. Pettymys ei siis kerro siitä, että jokin meni väärin, vaan siitä, että yritimme.

Pettymyksen käsittely on taito

Tunteet tulevat automaattisesti, eikä niitä voi estää. Kun odotuksemme eivät täyty, petymme. Pettymyksen tunteen kanssa voi kuitenkin opetella tulemaan toimeen. Kun kohtaamme pettymyksen emmekä väistä sitä, mieli oppii vähitellen, että kyse on epämiellyttävästä mutta ohimenevästä kokemuksesta. Juuri tässä kohtaa alkaa tapahtua muutos: tunne ei enää määritä kaikkea, vaan sen rinnalle tulee tilaa toimia.

Välttely suojaa hetken – mutta kaventaa elämää

Jos pelkäämme epäonnistumista ja pettymystä, alamme helposti varmistella ja pidätellä itseämme. Jätämme hakematta meille tärkeitä paikkoja, emme sano ääneen sitä mitä ajattelemme tai vähättelemme meille tärkeitä asioita ja selitämme itsellemme, miksi ei kannata yrittää. Se tuntuu hetken turvalliselta, mutta samalla luovumme jostakin meille tärkeästä. Kun uskallamme kohdata pettymyksen, tapahtuu päinvastoin: rohkeus kasvaa ja luottamus omaan selviytymiseen vahvistuu.

Suhde pettymyksiin voi muuttua

Ensimmäiset suuret pettymykset voivat tuntua musertavilta, mutta ajan ja kokemuksen myötä huomaamme jotain olennaista. Tunteet eivät jää pysyviksi, vaan ne liikkuvat ja muuttuvat. Pettymys voi edelleen harmittaa tai satuttaa, mutta se ei enää vie toimintakykyä samalla tavalla. Kun tiedämme selviävämme, uskallamme yrittää uudelleen.

Voittajan asenne ei tarkoita sitä, että onnistumme aina. Se tarkoittaa sitä, että pystymme kohtaamaan myös ne hetket, jolloin emme onnistu, ilman että annamme noiden kokemusten määritellä meitä. Kyse on siitä, että luotamme siihen, että selviämme – vaikka välillä kaatuisimmekin.

Miksi jään kiinni ihmiseen, joka ei tee minulle hyvää?

Monilla meistä on haasteita rakkaudessa

Rakkaus täyttää meidät kuplivalla ilolla ja energialla. Entä jos rakkauteen liittyykin tuskaa, hallitsematonta pelkoa hylätyksi tulemisesta ja jatkuvaa voimakasta kaipausta? Entä jos rakkaus muistuttaa vuoristorataa: huimia nousuja ihanan korkealle onnen kukkuloille ja sitten rajuja pudotuksia alas epätoivon laaksoon? Monilla meistä on haasteita rakkaudessa. Yksi jää suhteeseen, jossa voi jatkuvasti huonosti. Toinen etsii loputtomasti sitä oikeaa. Kolmas luopuu omista tarpeistaan kumppaninsa vuoksi ja huomaa vähitellen kadottaneensa itsensä.

Turvaton lapsuus altistaa dramaattisille ihmissuhteille

Jos lapsuutemme on ollut jollakin tavalla turvaton, olemme usein alttiita ajautumaan toimimattomiin ja dramaattisiin ihmissuhteisiin. Rakkausriippuvaisuus on monimuotoista: se voi ilmetä useina lyhyinä, intohimoisina suhteina, jotka päättyvät miltei yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin. Rakkausriippuvuus voi ilmetä myös pitkinä toimimattomina ja jopa väkivaltaisina suhteina.

Rakkausfantasioihin voi paeta hetkessä

Me rakkausriippuvaiset olemme koukussa siihen hyvän olon tunteeseen, jonka saamme, kun kumppanimme tai ihastuksemme kohde antaa meille huomiota. Rakkausfantasioihin vetäytyminen on tehokas ja nopea keino vältellä kipeitä tunteita. Päihteiden hankkimiseen menee yleensä jonkin verran aikaa, mutta rakkausfantasioihin pääsee pakenemaan hetkessä.

”Rakkausriippuvuuteen liittyvä pakkomielteinen käytös voi pilata elämän aivan kuten päihteiden käyttö.”
Lucy L. Brown, neurotieteilijä

Sisäistetty ajatusmalli

Me rakkausriippuvaiset teemme usein kaikkemme kumppanimme eteen, mutta samalla oman jaksamisen, levon ja perustarpeiden huomioiminen voi olla meille yllättävän haasteellista. Olemme sisäistäneet virheellisen ajatusmallin, jonka mukaan rakkaus on ansaittava olemalla aina käytettävissä ja asettamalla muiden tarpeet etusijalle. Rakkausriippuvuus voi ilmetä myös tarpeena hallita kumppania, jotta hylätyksi tulemisen pelko ei toteutuisi.

Käyttäytymismalli ei ole omassa hallinnassa

Rakkausriippuvuudessa on kysymys käyttäytymismallista, joka ei ole omassa hallinnassa. Ihminen ei kykene lopettamaan itselleen vahingollista toimintaa, vaikka ymmärtäisi sen haitallisuuden. Rakkausriippuvainen jää usein jumiin suhteeseen, jossa todellista yhteyttä ei ole. Kumppani voi olla sitoutumiskammoinen, varattu, väkivaltainen tai itsekin riippuvainen. Rakkausriippuvaisella on kaksi pelkoa: tiedostettu hylätyksi tulemisen pelko ja tiedostamaton läheisyyden pelko. Läheisyyden pelon vuoksi rakkausriippuvainen valitsee kumppaneita, joiden kanssa todellista yhteyttä ja läheisyyttä ei synny.

Intensiivinen vetovoima

Rakkausriippuvainen tuntee intensiivistä ja pakonomaista vetovoimaa rakkautensa kohteeseen. Riippuvainen uskoo, että rakkauden kohde on koko universumissa ainoa, jolla on voima ottaa pois se hirvittävä tuska ja pelko, jota rakkausriippuvainen tuntee. Riippuvainen kokee, että ainoastaan tämä ihmeellinen ihminen voi saada hänet tuntemaan olonsa arvostetuksi ja tärkeäksi myös muiden ihmisten silmissä. Rakkausriippuvainen uskoo ja toivoo, että joku muu voi tehdä hänestä onnellisen ja kokonaisen, ratkaista hänen kaikki ongelmansa ja pitää huolta hänestä.

Toipuminen

Toipuminen ei kuitenkaan ala täydellisen kumppanin löytymisestä, vaan siitä, että alamme vähitellen tunnistaa omia tunteitamme, tarpeitamme ja rajojamme. Siksi haluan kuiskata sinulle lempeästi: Hei sinä, joka olet kaiken rakkauden arvoinen – nyt on aika opetella pitämään huolta itsestä.

Tunnistitko jotain näistä itsessäsi?

Rakkausriippuvuus – Miten toipua? on kattava ensiapupaketti, joka auttaa tunnistamaan ilmiön ja paljastaa kaavan, jolla rakkausaddiktion kahle voidaan murtaa.

Kirja avaa rakkausriippuvuuden käsitettä neurokemian, kiintymyssuhteiden ja skeematerapian näkökulmista. Se tarjoaa tutkittua tietoa ja vertaistukea kaikille, jotka haluavat tutkia suhteitaan tai tunnistavat rakkausriippuvuuden merkkejä itsessään. Kirja auttaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon alan ammattilaisia hahmottamaan rakkausriippuvuuden laaja-alaisia vaikutuksia riippuvaisen elämään.

Tanja Moring on helsinkiläinen rakkaus- ja seksiriippuvuuden hoitoon erikoistunut erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) ja seksuaaliväkivallan asiantuntija, kriisityöntekijä, sertifioitu Mind-Body Bridging -terapeutti, MBB®. Pohjakoulutukseltaan hän on sosionomi/diakoni (AMK).

Voiko rehellisyydestä olla haittaa?

Filosofian ytimessä on viisas ja arvokas ajatus, että totuudellisuuden tulisi olla hyve niin, että rakastaa totuutta silloinkin, kun siitä on itselle haittaa. Monet meistä nimeävätkin rehellisyyden yhdeksi tärkeimmistä arvoistaan, usein jopa tärkeimmäksi.

Olen vastaanottanut satoja ammattitutkintojen näyttöjä, joissa tehdään mm. oma urasuunnitelma missioineen, visioineen, tavoitteineen ja arvoineen. Näppituntumalla noin 80 prosenttia näytön antajista nimeää yhdeksi arvokseen juuri rehellisyyden. Kun sitten pyydän avaamaan, mitä se tarkoittaa käytännössä ja omassa toiminnassa, selviää hyvin usein, ettei sitä ole juurikaan ajateltu.

Arvojen tulisi näkyä nimenomaan omassa arjessa, omissa valinnoissa ja toimissa, kuten ehdottomasti myös omissa ihmissuhteissa, muuten koko arvopuhe jää vain jalolta kuulostavaksi sanahelinäksi.

Rehellisyys arvona on varsin mielenkiintoinen, sillä tutkimusten perusteella tiedetään esimerkiksi, että jokainen meistä valehtelee; yksi enemmän, toinen vähemmän. Joskus on toki syytäkin pohtia, olisiko pienen ja harmittoman valkoisen valheen kertominen toiselle parempi vaihtoehto kuin rehellisen totuuden. Ainakin silloin, jos valhe suojelee toista loukkaamiselta. Yksinkertaisena esimerkkinä vaikka se, että ystävän uusi hiusmalli tai -väri ei mielestäsi sovi hänelle lainkaan, mutta et todennäköisesti mene sitä hänelle kertomaan.

Jos valhe sen sijaan suojelee omaa itseä vaikkapa häpeältä ja syyllisyydeltä, ollaan jo kyseenalaisilla vesillä. Tietenkin on myös poikkeustilanteita, joissa itsen suojelukin on tarpeen. Esimerkiksi silloin, jos totuuden kertominen aiheuttaisi itselle jotain todella pahaa arvaamattoman ihmisen taholta.

Ajattelen, että rehellisyys tarvitsee kumppanikseen rakkaudellisuuden, ollakseen hyvää tekevää. Ihmissuhteissa rakkaudellinen rehellisyys vahvistaa luottamusta ja yhteenkuuluvuutta, rakkaudeton on satuttavaa ja tuhoavaa.

Rakkaudellinen rehellisyys on mm. aitoutta olla oma itsensä, uskallusta pitää kiinni omista valinnoista ja arvoista, kuten myös terveistä rajoista. Kuulostaa ehkä äkkiseltään itsekkäältä, mutta asian voi ilmaista myös niin, että omiin aitoihin arvoihin pohjaavat rajat ovat rakkautta ja rehellisyyttä sekä itseä että myös muita kohtaan. Olemalla mahdollisimman aito oma itsensä, sallii myös muiden olla sitä.

Rakkaudellisesti rehellinen ihminen antaa egonsa sijaan vallan sydämensä viisaudelle ja rohkeudelle. Hänellä ei ole juurikaan piiloteltavaa, puolusteltavaa, pelättävää eikä hävettävää. Hänellä ei ole myöskään tarvetta pullistella, syytellä, tuomita tai ivata.

Rakkaudellinen rehellisyys on vapauttavaa. Ihmissuhteet voivat paremmin ja elämä on keveämpää.

Voit pohtia rehellisyyden olemusta omassa arjessasi esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

– Mitä rehellisyys omassa elämässäni todella tarkoittaa?
– Miten se näkyy ihmissuhteissani?
– Mistä tiedän sen näkyvän?
– Voinko olla varma sen toteutumisesta?
– Miten ja mistä huomaan, jos se ei toteudukaan ja toimin sen vastaisesti?

Tutustu Syvennä ihmissuhteitasi, muuta elämäsi -kirjaani täällä

Innostus, ylikierrokset, romahdus – tunnistatko ADHD-oireisen uupumiskehän?

Loppuunpalaminen ADHD-oireisella alkaa harvoin siitä, että ihminen vain väsyy. Paradoksaalisesti, se alkaa usein innostuksesta. Syntyy uusi idea, projekti tai tunne siitä, että nyt elämä vihdoin lähtee oikeaan suuntaan. Energia nousee nopeasti, ajatukset liikkuvat vauhdilla ja tekeminen tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. Moni kuvaa näitä vaiheita jopa parhaiksi hetkikseen: silloin saa aikaan, jaksaa paljon ja kokee olevansa ”oma itsensä” pitkästä aikaa.

Ongelma on siinä, että ADHD-oireisella tekemisen rytmi ei aina pysy tasaisena. Kun hermosto käynnistyy, vauhti kiihtyy helposti liian kovaksi. Tauot jäävät väliin, unirytmi alkaa lipsua ja kehon viestejä sivuutetaan, koska olo tuntuu toistaiseksi vielä hyvältä. Aivot käyttävät stressiä ja painetta polttoaineena. Adrenaliini ja jatkuva vireystila voivat ylläpitää toimintakykyä pitkäänkin, minkä vuoksi ihminen ei välttämättä itse huomaa kuormittuvansa ennen kuin raja on jo ylitetty.

Siksi loppuunpalaminen näyttää ulospäin usein äkilliseltä. Äkillisyyttä korostaa se, että yksilö tekee kaikkensa naamioidakseen vaikeutensa. Ympärillä olevat ihmiset näkevät henkilön, joka tekee paljon, innostuu helposti ja vaikuttaa pärjäävän. Harvempi näkee sitä jatkuvaa ylivireyttä, jonka varassa arki pyörii. Moni ADHD-oireinen käyttää valtavasti energiaa vaikuttaakseen ”normaalilta”. Levottomuutta hillitään, unohtelua kompensoidaan ja omaa toimintaa kontrolloidaan jatkuvasti, jotta vaikutelma olisi mahdollisimman hallittu. Se kuluttaa hermostoa huomaamatta ja lisää loppuunpalamisen riskiä.

Loppuunpalamisen kehä syntyykin usein juuri tästä yhdistelmästä. Ensin tulee voimakas käynnistyminen, sitten vaihe, jossa tehdään täysillä ja ylitetään omat rajat. Lopulta seuraa romahdus: keskittyminen katoaa, pienetkin tehtävät alkavat tuntua raskailta ja palautuminen hidastuu. Kun voimia alkaa vähitellen taas tulla takaisin, moni palaa nopeasti samaan rytmiin, koska pysähtyminen tuntuu vaikealta tai jopa ahdistavalta. Kehä alkaa uudelleen jo ennen kuin todellista palautumista on ehtinyt tapahtua.

Jokainen romahdus on edellistä syvempi. Voimat vähenevät kierros kierrokselta ja lopulta yksilö uupuu täysin. Tässä vaiheessa moni alkaa syyttää itseään. Ajatellaan, että ongelma on kurinalaisuuden puutteessa tai siinä, ettei vain osaa levätä oikein. Todellisuudessa kyse on usein hermostosta, joka on ollut liian pitkään ylikuormittunut. Aivot eivät jaksa loputtomasti toimia korkeassa vireystilassa, vaikka ihminen olisi motivoitunut ja haluaisi pärjätä.

Siksi loppuunpalamisen tunnistaminen ajoissa on tärkeää erityisesti ADHD-oireisilla. Kyse ei ole siitä, että pitäisi luopua innostuksesta tai kunnianhimosta. Olennaisempaa on oppia huomaamaan, milloin tekeminen muuttuu selviytymiseksi ja milloin hermosto alkaa käydä jatkuvasti ylikierroksilla. Palautuminen ei ole jotain, joka ansaitaan vasta kaiken suorittamisen jälkeen. Se on edellytys sille, että aivot ja keho jaksavat pitkällä aikavälillä. Muistathan, että voit uupua vaikka nauttisitkin siitä mitä teet.

Kiinnostaako neuroepätyypillisyys ja ADHD-piirteet? – Syvenny aiheeseen lisää

Juulia Järvdiken ADHD-supervoimakortit sekä Saamaton perfektionisti – ADHD:n viisi muuta paradoksia -kirjan löydät TÄÄLTÄ.

Juulia Järvdike on psykologi ja ADHD-asiantuntija, joka on työskennellyt vuodesta 2010 neuropsykiatristen diagnoosien parissa. Juulia tunnetaan erityisesti tavastaan yhdistää tieteellinen tieto lämpimään, helposti lähestyttävään kerrontaan. Hän on elänyt ADHD-oireisten ihmisten kanssa koko elämänsä ja tuntee ilmiöt läheltä myös perheensä kautta. Hänen intohimonsa on lisätä ymmärrystä ja itsemyötätuntoa niin ADHD-oireisten kuin heidän läheistensä arkeen.