Miksi pelkäämme tulla näkyväksi – vaikka juuri sitä eniten kaipaamme?

Yksi syvimpiä perustarpeitamme on tulla nähdyiksi. Ei katsotuiksi, vaan todella nähdyiksi sellaisina kuin olemme. Samalla se on järisyttävää. Nähdyksi tullessaan altistuu vääjäämättä myös torjutuksi tulemiselle ja haavoittumiselle. Suojamekanismit itsessä hokevat, että on turvallisempaa vetäytyä, pysyä esiripuissa, tukkia suunsa. Silloin jotakin hyvin syvää ja kaivattua jää kuitenkin toteutumatta. Silloin et saa ikinä tietää, mitä olisit voinut tehdä ja kuka olla.

Näkymisen kauhu voi näyttäytyä vitkasteluna, prokrastinointina ja täydellisyyden tavoitteluna. Se voi olla omien ideoiden ja unelmien sabotointia ja abortointia. Yhtä hyvin se voi oireilla ylianalysointina. Monesti näkymättömissä pysymisen tavat ovat puolitiedostamattomia, olemme liian oppineita pienempinä ja samalla ”vaivattomina” pysymiseen. Isoimpana kaikesta: näkymisen kauhu voi olla jatkuvaa valmistautumista elämään, joka ei ikinä tunnu alkavan.

Näkyväksi tuleminen ei tarkoita (välttämättä) minkään ison estradin ja yleisön haltuunottoa. Se voi yhtä hyvin olla keskustelun avaamista, mielipiteen tuomista julki työpaikan maanantaipalaverissa, yhteydenottoa häneen, jota olet ajatellut, oman luovan työn esiintuomista tai rajojen asettamista lähisuhteissa. Se on itsesi altistamista ”esille” aivan missä mittakaavassa tahansa.

Ja kyllä, itsesi näkyväksi altistaessasi, altistut myös arvostelulle ja eriäville mielipiteille. Siksi näkymättömän Ninnin tarina on nimenomaan kilttien ja miellyttämään tottuneiden tarina. Omana aitona itsenä esiintulo uhkaa omaa identiteettiä. Entä jos joku ei tykkää, toinen kääntää selän ja kolmas ei vaan ymmärrä. Kyllä, se riski on näkyviin astumisen hinta. Sen lahja puolestaan on, että ihmiset saavat mahdollisuuden tutustua aitoon sinuun. Saat mahdollisuuden aitoihin kohtaamisiin, syvempiin ystävyyksiin, uusiin uramahdollisuuksiin, ja vaikuttamiseen sinulle tärkeissä asioissa. Näkyviin uskaltautuminen on omaan voimaasi astumista.

Kerron siivun omaa näkyväksi avautumisen matkaani kirjassani Lupa olla enemmän – Matkalla omaan voimaan (Bazar / Hidasta Elämää, 2025). Jos alle parikymppiselle minulle kerrottaisiin esiintymisistäni, puheenvuoroistani, ja työstäni, hän saattaisi pyörtyä sekä kauhusta ja kihelmöinnistä. Valitessani tulla esiin omana itsenäni ja käyttää omaa tarinaani ja persoonaani myös työssäni,  olen totta tosiaan valinnut myös olla miellyttämättä kaikkia.

Paradoksaalisinta on, että se mitä eniten piilottelet, voikin olla jotain, mikä tekee sinusta aidon ja helpommin lähestyttävän. Se, minkä piilotat, voikin olla sitä, mitä maailma ehkä eniten tarvitsisi: ääntäsi, näkökulmaasi, luovuuttasi, herkkyyttäsi ja elämänkokemustasi.

Kirjani lisäksi loin nyt keväällä 2026 Lupa olla enemmän- kortit näkyviin astumisen ja henkisen kasvun tueksi. Päivän kortti kutsuu NÄKYVÄKSI. Anna ajatuksesi maailmalle; aitoa sinua ei korvaa kukaan. Maailma tahtoo nähdä värisi ja kuulla äänesi. Kortit omaan voimaasi astumisen tueksi saat korttia klikkaamalla.