Sokeri – lohtua, nautintoa ja riippuvuutta
Olen aina rakastanut makeaa. Ayurvedisestikin se sopii minulle loistavasti. En ole kohdannut terveysongelmia, vaikka olen syönyt herkkuja monta kertaa viikossa. Hampaissani ei ole yhtään reikää. Sokerinsyönti ei ole heilutellut painoani. Veriarvoni ovat loistavat.
105-vuotias mummoni ripotteli hymyssä suin sokeria lakkojen päälle ja tokaisi: “Sokerihan on terveellistä!” Hän oli tuolloin 95-vuotias. Monet avasivat suunsa esittääkseen vastalauseita, mutta tajusivat sitten ettei munan kannata opettaa kanaa – ainakaan miltei 100-vuotiasta ja tervettä sellaista.
Ehkäpä mummoni vilpitön usko sokerin terveellisyyteen teki siitä hänelle parempaa ravintoa. Hän antoi keholleen viestin siitä, että nyt on tulossa jotain tarpeellista – ei syntistä tai haitallista. Pula-ajan läpikäyneenä ihmisenä sokeri oli hänelle todellinen luksustuote.
Minä taas jäin sokerikoukkuun nuorempana. Sokeri ei ollut enää muutama keksi silloin tällöin, vaan asia jota kaipasin säännöllisesti ja jota ilman suorastaan hermostuin. Edelleenkin huomaan, että toisinaan syön aivan liikaa sokeria. Silloin päätän pitää ainakin viikon tauon kaikista herkuista.
Pelkoa ja sokeria keittiössä
Olen kuullut monesta lähteestä, miten sokeri on tappavaa, eikä sitä saisi syödä lainkaan. En kuitenkaan osaa pelätä sokeria. Olen perinyt mummoni mutkattoman suhtautumisen siihen herkullisena ruoka-aineena, tosin olen syönyt sitä välillä aivan liikaa. Syy saattaa olla sokerissa, sillä se on riippuvuutta aiheuttavaa. Rehellisyyden nimissä syy saattaa olla myös minussa.
Olen opetellut leipomaan todella herkullista piirakkaa, johon tulee pelkästään intiaanisokeria. Olen ollut sokerittomalla pidempiä aikoja, mutta huomaan että se herättää minussa lievää pelkoa: “Tämäkin soijajogurtti on varmaan pahasta.” Itselleni pelko on vaikuttanut sokeria haitallisemmalta.
Olisin teennäinen, jos sanoisin että olisin nauttinut kaikista juhlista yhtä paljon myös ilman herkkuja, sillä hedelmät ja taatelithan ovat ihan yhtä hyviä. Toisaalta huomasin PMS-oireiden olevan lievempiä, kun olin ollut sokerilakossa. Sokeri on tuonut minulle nautintoa, mutta myös rasitusta.
Nuorempana halusin “voittaa” sokerin ja ylpeillä sillä, etten tarvitse sitä. Söin silti silloin tällöin makeaa, ja sitten minua nolotti. Miten hassuihin kaavoihin sitä sortuukaan! Olin kerran Puolassa ekofarmilla, jossa oli joogisia nunnia vapaaehtoistöissä. He paistoivat illalla lettuja, ja epäröin niiden syömistä juuri syyllisyyden takia. Eräs taiwanilainen nunna tokaisi minulle: “Kun on aika nauttia, pelkästään nauti!” Se oli minulle vapauttava neuvo.
Jokainen tekee ruokavalioon liittyvät ratkaisunsa itse, tai tarvittaessa esimerkiksi hoitavan lääkärin kanssa. Olen oppinut, että minulle sopivat ratkaisut voivat olla toisille haitallisia. Ja että minun ei kannata noudattaa pelosta käsin kenenkään toisen antamia neuvoja.
Haluan nauttia sokerista tietoisesti eli siinä määrin, ettei se haittaa terveyttäni eikä mieltäni. Tasapaino. ❤️
Tutustu Mitran syvällisiin kirjoihin Seksi ja läsnäolo sekä Sisäisen rauhan käsikirja tästä.
