Luottamuksen tunne on yksi perustarpeistamme joka vahvistaa kokemusta turvallisuudesta, turvallisesta läsnäolosta ja ymmärryksestä toinen toista kohtaan.
Luottamus on myös yksi tärkeimmistä hyvän ja toimivan, sekä terveen suhteen edellytyksistä.
Narsististen ja satuttavien suhteiden yksi vaikeimpia seurauksia on luottamuksen tunteen menetys, joka horjuttaa usein perustavanlaatuisesti myös tunnetta turvallisuudesta niin omaan itseen, kuin koko maailmaan.
Kun uusi ihmissuhde saapuu elämään voi luottamuksen aikaansaaminen tuntua yllättävän vaikealta työltä, jossa järki ja tunteet eivät tunnu löytävän yhteistä säveltä.
Näin voit vahvistaa luottamusta uudessa suhteessa:
1. Anna itsellesi lupa olla keskeneräinen ja säröillä luottamuksen tunteen suhteen
Älä moiti itseäsi tai ihmettele miksi et pysty luottamaan, vaikka uusi ihminen vaikuttaisikin olevan luottamuksen arvoinen.
Aivosi muistaa menneet ja sen kuinka narsistinen/satuttava ihminenkin oli alussa luotettava ja kuinka vaikeaksi kaikki lopulta muuttui.
Pyri hyväksymään luottamukseen liittyvät haasteet ymmärtäen sen olevan hyvin luonnollinen seuraus narsistisen ja satuttavan suhteen jälkeen.
2. Puhu vaikeista kokemuksistasi ääneen, jos triggeröidyt
Mieli ja keho tulkitsevat nykyhetkeä ja tulevaa menneiden perusteella ja ylianalysoimme ehkä liiankin herkästi kaikkea, joka uudessa ihmisessä tai omissa reaktioissa muistuttavat menneistä.
Kerro hänelle mitä koet ja miksi ja palauta itsesi tähän hetkeen toistamalla kolme kertaa ”Se oli silloin, nyt on nyt”, nipistämällä samalla itseäsi.
Uusi sinulle sopiva ja sinusta välittävä ihminen kyllä jaksaa keskustella kanssasi vaikeistakin asioista ja jos ei, ei hän välttämättä ole sinulle se oikea ihminen juuri nyt.
3. Yhteiset pelisäännöt ja aika
Odottavan aika on tunnetusti pitkä, mutta oikeastaan mikään muu kuin aika ei tuo yhtä suurta varmuutta toisen ihmisen luotettavuudesta.
Luokaa yhteiset pelisäännöt, eli toisin sanoen rajat suhteellenne ja kertokaa omista toiveista suhteeseen liittyen.
Nämä raamit auttavat sinua hahmottamaan ja luottamaan itseesi, jos tilanteet alkavat jälleen lipsua normaalin ulkopuolelle.
On tärkeä tietää, ettei sinun tarvitse luottaa uuteen ihmiseen heti, vaan luottamuksen on hyvä syntyä hiljalleen ajan kuluessa, kun näet vastaavatko hänen tekonsa hänen sanojaan.
Ja tämän varmaan tiesitkin jo, ettei mikään muu kuin aika lopulta todista sitä, että pysyykö hän arvostavasti, kunnioittavasti ja rakkaudella sinua kohtelevana vai muuttaako aika tuon kaiken päälaelleen.
Anna siis aikaa itsellesi, hänelle ja suhteellenne.
Lisää tietoa narsistisista ja satuttavista suhteista, sekä ymmärrystä, lohtua ja keinoja irtaantumiseen, sekä uuden elämän rakentamiseen ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
Kun uuvuttaa, tässä neljä reittiä, joiden avulla voit helpottaa uupunutta oloa ja lähteä purkamaan tilannetta. Väsymyksen ja uupumisen kokemukseen voi olla monenlaisia syitä, joten asia voi vaatia selvittelyä, ennen kuin pääset jyvälle oman tilanteesi juurisyistä.
1. Pura kuormitusta säännöllisesti vähän kerrallaan
Väsyneenä tuntuu, että kaikkea on ihan liikaa. Kun olet kuormittunut, ota pieni hetki itsellesi ja hengähdä. Sen jälkeen olo on hitusen tai huomattavasti kevyempi. Apuna toimivat esimerkiksi
– Stressinhallintakortit, joissa on 51 stressiä lievittävää, helppoa harjoitusta, joita voit tehdä pitkin päivää missä tahansa.
3. Huomaa miten paljon oikeastaan vaadit itseltäsi
Usein olemme itse itsemme suurimpia piiskureita. Pitää tehdä sitä ja tuota, tehdä se nopeasti ja mahdollisimman hyvin. Ajatuksissa se voi olla mahdollista mutta ei oikeassa elämässä. Jos piiskaat itseäsi väsymiseen saakka, suosittelemme avuksi seuraavia välineitä:
– Lempeästi eroon murehtimisesta -tehtäväkirja auttaa huomaamaan ja purkamaan sisäisiä ajatusmalleja, jotka pitävät huolimielen aktiivisena.
– Äitihaava-kirja voi tuoda uusia ulottuvuuksia ymmärtämään vaativuutta ja tyytymättömyyttä itseäsi kohtaan.
4. Vahvista rauhoittavaa ja elvyttävää luontoyhteyttä
Luonnolla on tutkitusti mielenrauhaa tuova vaikutus. Tutkimusten mukaan jo vartti luonnossa kohottaa mielialaa, lisää elinvoimaisuutta ja auttaa laskemaan verenpainetta.
Miten sinä et muka jaksa, kun et ole oikein mitään tehnytkään?
Tätä lausahdusta kuulee arjessa ja erityisesti internetin keskustelupalstoilla aivan liian usein. Arvioimme toisten jaksamista tietämättä mitään toisten elämästä. Ihmisten kipukynnys on erilainen, myös siinä on eroja, kuinka helposti kuormitumme erilaisista asioista.
Nykyään yhteiskunnassamme puhutaan onneksi enemmän henkisistä voimavaroista, levon tärkeydestä ja myös tärkeistä pehmeistä arvoista. Avun pyytäminen ei enää ole sellainen tabu kuin se joskus oli, vaikka silti kynnys avun pyytämiseen on monella vieläkin liian korkea. Positiivisesta muutoksesta huolimatta liian moni haluaa vieläkin kommentoida ilkeästi muiden ihmisten tilannetta.
Vanhempainvapaalla olevan isän tai äidin ajatellaan aina olevan täynnä virtaa, lapsethan ovat pieniä vain hetken ja vanhempi saa olla rauhassa kotona. Kukaan ei kuitenkaan muista, kuinka paljon hän päivän aikana tekee erilaisia arjen askareita, ja kuinka paljon hän kantaa huolta siitä, että lapsella on varmasti kaikki hyvin. Samaa ihmettelyä saavat osakseen monet muutkin jaksamisen kanssa kamppailevat ihmiset.
Kuinka kauan jaksan?
Joskus kuormittavat tekijät ovat meillä taakkana jo kaukaa menneisyydestä. Vaikka ulkoiset tekijät olisivat kunnossa, voimme muistaa lapsuudesta, nuoruudesta tai jostain tietystä elämänvaihteesta sen tunteen, kun meitä vertailtiin muihin ja nyt teemme samaa jopa huomaamatta itse. Ilkeät kommentit voivat vaikuttaa siihen, kuinka paljon yritämme jaksaa, vaikka voimavarat olisivat jo ihan lopussa.
Olen itse ollut koko elämäni ajan suorittaja. Halusin aina pärjätä koulussa hyvin, vertailin omia suorituksiani siskojen tai luokkakavereiden suorituksiin. Jos en pärjännyt, ajattelin ettei minusta koskaan tule mitään. En voi koskaan menestyä elämässä, jos todistuksessa ei ole kiitettäviä arvosanoja. Harrastin paljon urheilua ja halusin aina olla paras. Koin, että sain hyväksyntää ihmisiltä vain silloin, kun olin voittaja. Lopulta sama suorittaminen hivuttautui vähitellen elämässäni jokaiselle osa-alueelle. Halusin olla täydellinen äiti, kumppani, työntekijä ja saavuttaa kaikki asiat elämässäni nopeasti.
Lopulta elämä laittoi minut pysähtymään ja ymmärsin, ettei elämä voi olla jatkuvaa suorittamista. Ilman lepoa ei voi jaksaa millään elämän osa-alueella edes keskinkertaisesti. Jos vertailee aina itseään muihin, elämässä jää paljon tärkeitä ja hienoja asioita tekemättä ja kokematta.
Joskus vapaa-aikakin voi olla kuormittavaa, jos ajattelemme, että aina pitäisi tehdä jotain merkityksellistä ja lepo on turhaa.
Muutos ei tapahdu hetkessä
Suorittajan viitasta luopuminen ei ole helppoa, kaikkea muuta. Vielä vaikeampaa se on kuitenkin silloin, jos joudumme jatkuvasti kuulemaan muiden vähättelyä. Jokaisella meistä on oikeus omiin tunteisiimme. Saamme olla väsyneitä ja kaivata lepoa juuri silloin, kun siltä tuntuu. Kukaan muu ei voi sanoa, milloin olemme ansainneet hetken hengähdystauon.
Kun opimme hyväksymään sen, että jokainen meistä on erilainen ja jokaisella meistä on omat haasteemme, ehkä silloin opimme olemaan armollisempia myös itsellemme.
Teemme joka päivä paljon asioita ajattelematta sen kummemmin, miksi teemme niin. Jotkut näistä arjen automaatioista saavat olon ärtyneeksi ja elämän tuntumaan raskaalta, emmekä välttämättä huomaa itse, että näillä asioilla voi olla suora yhteys omaan oloon ja jaksamiseen.
Teemu Syrjälän uutuuskirja Paluu juurille – Tunneyhteydessä luontoon (Bazar 2024) antaa ajattelemisen aihetta kaikille meille, joiden elämää rytmittävät asiat vievät meitä poispäin siitä, mikä tekisi aidosti hyvää.
Teemu Syrjälä. Kuva: Sampo Korhonen.
Tässä Teemun viisi huomiota siitä, millaiset arkiset asiat ja tavat voivat saada olon tuntumaan kurjalta, kiukkuiselta ja vetämättömältä.
1. Sisätiloissa oleskelu
Aloitamme aamut usein ruudulla ja päätämme illat ruutujen ääreen. Kun vietämme paljon aikaa sisätiloissa ruutujen ääressä, sillä voi olla suora vaikutus vuorokausirytmiimme ja siihen, kuinka energiseksi tunnemme olomme seuraavana aamuna. Jatkuva pieni ärtymys voi olla monelle tuttua.
Jo pienikin määrä valoa vaikuttaa sisäiseen kelloomme ja sitä kautta vuorokausirytmiimme. Kun altistumme luonnonvalolle aamulla, se kertoo aivoille, että on aika herätä ja aktivoida kehomme toimintaan. Toisaalta, kun altistumme liian paljon siniselle valolle illalla, esimerkiksi ruutujen kautta, se voi häiritä kehon luonnollista unirytmiä ja vaikeuttaa nukahtamista. Tämä voi johtaa unen laadun heikkenemiseen ja väsymykseen seuraavana päivänä.
Jos kulutamme suuren osan päivästä sisätiloissa ja kuljemme työmatkat autossa tai julkisissa kulkuneuvoissa, emme välttämättä saa tarpeeksi luonnonvaloa, mikä voi vaikuttaa unirytmiimme ja yleiseen hyvinvointiimme. Luonnonvaloa olisi tärkeää saada heti aamulla.
Vinkki: Vietä aamulla 5–15 minuuttia ulkona. Juo kahvit ulkona tai käy pienellä kävelyllä. Päivän aikana voit saada luonnonvaloa puhumalla työpuhelut ulkona kävellen, tai käväistä kaupassa auton sijaan pyörällä tai kävellen. Illalla kannattaa käydä ihmettelemässä iltavaloa, joka näin keväällä on upea.
2. Koko päivän kestävä kiire
Ihmisen aivot ovat tottuneet saamaan tilaa ja väljyyttä. Nyt täytämme jokaisen pienen hetken ärsykkeillä. Silloinkin kun olisi mahdollisuus kasata hetki ajatuksia ja latautua, esimerkiksi bussissa, tauoilla ja odottaessa, avaamme seuraavan informaation ja viihdykkeen ja näin pidämme itsemme koko päivän valmiustilassa. Sitten ihmettelemme, miksi meillä ei ole energiaa ja olemme kuormittuneita.
Voi olla vaikeaa hyväksyä, että välillä on tärkeää vain olla tekemättä mitään ja antaa mielen levätä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla passiivisia tai tylsiä, vaan pikemminkin sitä, että annamme itsellemme luvan pysähtyä ja olla läsnä omassa elämässämme.
Vinkki: Käytä bussimatkat tai mitkä tahansa odotusajat hyödyksesi taukoina, jolloin voit keskittyä omiin ajatuksiisi tai kokeile vain olla läsnä ilman tarvetta ottaa puhelinta esiin.
3. Jatkuva istuminen
Kolmas hyvän olon nakertaja on istuminen ja kehon monipuolisuuden unohtaminen. Kehomme on tarkoitettu monipuoliseen liikkumiseen. Nostamaan, kävelemään, juoksemaan, kantamaan, kyykkimään, kiertämään.
Päivämme kuitenkin täyttyvät usein istumisella. Istumme autossa, istumme töissä, istumme jopa kuntoilulaitteissa. Jos istumme päivästä 15 tuntia, ei yksittäinen jumppatunti tai kuntosalikerta välttämättä auta, vaan tarvitaan erilaisia tapoja liikkua monipuolisesti arjen keskellä.
Vinkki: Voit käyttää portaita hissin sijaan, kävellä lyhyet siirtymämatkat tai tehdä pieniä venytyksiä ja liikeharjoituksia istumisen tauoilla. Erityisen tärkeää on löytää leikinomaista liikettä, jolloin liikkumisen hyödyt tulevat sivutuotteena. Kun tanssit lempibiisiäsi, keho liikkuu rennosti ja luonnollisesti, mikä tuntuu hyvältä. Ei tarvitse miettiä askelmääriä vaan nauttia siitä, että voi liikkua. Jos sinulla on mahdollisuus leikkiä lasten kanssa, he voivat kutsua sinut leikinomaiseen liikkumiseen, joka voi olla monille meistä aikuisista hieman hankalaa. Kun löydämme leikin, löydämme myös läsnäolon ja riemun liikkumiseen.
4. Asioiden tekeminen yksin
Elämme vahvasti yksilökeskeistä kulttuuria, jossa on löyhiä suhteita yhteisöön. Suomessa yhteisöt ovat hajonneet ja muuttuneet monin tavoin viime vuosikymmeninä. On muutettu maaseudulta kaupunkeihin ja pienistä kaupungeista suurempiin. Perheiden rakenteet ovat muuttuneet. Vuorovaikutus on siirtynyt kasvotusten tapaamisista verkkoon. Me olemme kuitenkin sosiaalinen laji, joka kaipaa toisia ihmisiä ja yhteyttä vahvempaan yhteisöön.
Nykypäivänä yhteisöt ovat usein hajanaisia ja löyhiä, ja meillä on harvoin tilaisuus olla yhteydessä muihin ihmisiin syvällisellä tasolla. Tämä voi johtaa siihen, että meistä tuntuu yksinäisiltä ja eristyneiltä, vaikka ympärillämme olisi paljon muita ihmisiä. Yhteisöä ei luoda hetkessä, mutta yhteyttä voi alkaa muodostaa heti. Tai ainakin antaa sille mahdollisuus.
Vinkki: Minkä tahansa asioiden tekeminen yhdessä muiden ihmisten kanssa voi lisätä merkityksellisyyden tunnetta ja hyvinvointia. Voimme esimerkiksi osallistua naapurustossa järjestettäviin tapahtumiin, liittyä harrastusryhmiin tai osallistua vapaaehtoistyöhön. Pienet arkiset kohtaamisetkin voivat olla merkittäviä, kuten naapurin tervehtiminen tai jutustelu työkaverin kanssa.
5. Luontoyhteyden katkeaminen
Vaikka asumme Suomessa, ei luontoyhteys enää ole itsestäänselvää. Kaupunki tarjoaa paljon virikkeitä, eikä välttämättä tule enää lähdettyä haistelemaan metsän tuoksuja, ihmettelemään lintujen ääntä tai luonnon kiertokulkua.
Me olemme luonnosta ja luonto tarjoaa meillä apteekin, terapian ja sisäisen opettajan roolin.Luonto tarjoaa meille yrttejä, marjoja, sieniä ja juuria, jotka ovat perinteisesti toimineet lääkkeinä ja hoitokeinoina erilaisiin vaivoihin ja sairauksiin. Luonnon rauhoittava läsnäolo ja kauneus voivat auttaa lievittämään stressiä, ahdistusta ja masennusta. Lisäksi luonto toimii ikään kuin sisäisenä opettajanamme tarjoten meille viisautta, oivalluksia ja elämän oppitunteja. Luonnon kiertokulku ja vuodenaikojen vaihtelu opettavat kärsivällisyyttä, jatkuvaa uudistumista ja yhteyttä kaikkeen elolliseen.
Vinkki: Luonnon havainnointi ja luonnossa oleskelu voivat opettaa meille arvokkaita elämän oppeja, kuten nöyryyttä ja kunnioitusta ympäröivää maailmaa kohtaan. Kokeile luonnossa havainnointia yksi aisti kerrallaan. Esimerkiksi luonnon ääniin uppoutuminen voi auttaa rentoutumaan ja palauttamaan henkisen tasapainon.
Miten yhteys luontoon auttaa meitä voimaan paremmin?
Teemu Syrjälän Paluu juurille -kirja käsittelee luonnon ja luontoyhteyden vaikutusta terveyteemme, tunnekokemuksiimme ja maailmankuvaamme. Arjessamme, kulttuuriperinnössämme ja juurissamme on monia terveyttämme tukevia asioita, joita ei kannata unohtaa.
Tunteilla on melkoinen vaikutus toimintaamme. Ärsyyntyminen saa kiukuttelemaan perheenjäsenille tai työkavereille, ahdistuneena vetäydymme muuten ilahduttavista kontakteista ja turhautuminen haittaa työntekoa, kun motivaatio on kateissa. Ihminen kuitenkin myös ennakoi tulevia tilanteita. Pelkäämme, että jokin tunnekokemus voisi herätä. Tässä blogissa pohdin, miten jonkin tulevan pelkääminen vaikuttaa – ja miten voisimme olla pelkäämättä.
Kokemuksen ennakointi saa välttelemään
Ei tee mieli soittaa verottajalle, vaikka varmaan kannattaisi. Pelottaa että virkailija on tyly ja veroasiat muutenkin herättävät ahdistusta. Pitäisi käydä palauttamassa virheostos kauppaan, mutta koko tilanne tuntuu etukäteen kuormittavalta. Myyjä ei varmaan suhtaudu palautukseen hyvin ja tilanteessa täytyy varautua pitämään kiinni oikeuksistaan. Se tuntuu jo etukäteen kuormittavalta. Töissä on huono ilmapiiri ja työkaveria tylytettiin kokouksessa. Haluaisin nostaa sen yhteiseen keskusteluun, mutta hankalaksi ihmiseksi leimautuminen pelottaa.
Voidaan ajatella, että näissä tilanteissa pelkäämme muiden suhtautumista. On helppoa kuvitella, miten verotoimiston virkailija, palautuksen vastaanottava myyjä tai esihenkilö suhtautuvat kielteisesti sinuun. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Todellisuudessa hankalan kohtaamisen välttäminen johtuu oman tunnekokemuksen ennakoinnista. Emme halua kohdata sitä, mitä omassa itsessä herää ristiriitaisessa tilanteessa.
Tunnekokemusten kohtaaminen auttaa
Omien hankalienkin kokemusten kohtaamisessa voi kehittyä. Tyypillisesti suositellaan niin kutsuttua altistushoitoa. Siinä siis mennään pikkuhiljaa sellaisiin tilanteisiin, joissa hankalia tuntemuksia voisi herätä. Esimerkiksi esiintymisjännittäjä harjoittelee esitelmän pitoa ensin vain itsekseen, sitten hyvälle ystävälle tai perheenjäsenelle, sen jälkeen pienelle porukalle ja lopuksi suuremmalle yleisölle. Esiintymiseen liittyvä jännitys vähenee, kun tunteelle altistuu riittävän usein.
Altistaminen toimii hyvin. Keho tottuu tunnekokemuksen herättämiin tuntemuksiin ja mieli löytää keinoja työstää sitä. Esiintymiseen liittyvä jännitys ei yleensä katoa kokonaan, mutta se voi vähentyä merkittävästi ja välttelystä voi päästä kokonaan. Ehkä myös tulkinta kokemuksesta voi muuttua. Se ei olekaan mikään ylimääräinen hankala tunne, vaan omaa mieltä johonkin haasteeseen valmisteleva tunnereaktio, joka vain on juuri sinulla aika voimakas. Samoin on muidenkin epämiellyttäviksi koettujen tunteiden kanssa. Niiden voi ajatella valmistelevan johonkin haasteeseen tai hankalaan vuorovaikutustilanteeseen.
Harjoittele tunteiden kohtaamista
Hankalilta tuntuvien olotilojen kohtaamista voi myös harjoitella ennen varsinaista tilanteeseen menemistä. Terapiahuoneissa tehdäänkin paljon harjoittelua mielikuvissa. Jo pelkästään kuormittavasta tilanteesta puhuminen nostattaa tunnekokemuksen pintaan – siinä tapahtuu jo ensimmäinen kohtaaminen. Jos tuleva tilanne käydään läpi mielikuvaharjoituksessa, saadaan tunne kohdattua turvallisessa paikassa.
Voit itsekin tehdä harjoittelua, kun vaan tunnistat, mikä tunnekokemus tilannetta ennakoidessa herää. Tarkastele sitä nimeämällä se ja esimerkiksi määrittämällä sen voimakkuus asteikolla 0-10. Yleensä jo tällainen altistus helpottaa. Lisäksi voit käydä mielikuvassasi läpi sen hankalan keskustelun tai ikävän konfliktin, jota ennakoit. Muista, että myös ystävälle tai perheenjäsenelle jutteleminen toimii altistuksena tunteelle.
Opi purkamaan ja käsittelemään vihaa, kiukkua ja muita räjähdysherkkiä tunteita Angstin purku -korttien avulla – kortit sopivat lapsille, nuorille ja aikuisille:
Tunteet tuovat sävyt ja värit elämään. Ne ovat mukana niin jokapäiväisessä arjessa kuin elämän suurissa ratkaisuissa. Ne antavat tietoa siitä, mikä on innostavaa, vastenmielistä, surullista ja lannistavaa, tärkeää tai vähemmän tärkeää.
Parhaimmillaan tunteet ovat voimavara, joka puskee arjessa hyvään suuntaan ja auttaa terveyden ylläpitämisessä. Hyvinvointi ja tyytyväisyys riippuvat paljolti myönteisten tunteiden suhteesta kielteisiin. Esimerkiksi ajoittainen toivottomuus ei poissulje tyytyväisyyttä elämään, jos riittävästi myös hyviä tunteita.
Tunteiden tehtävä
Erilaisia tunteita on paljon – niitä tulee ja menee. Ne saattavat liittyä toisiinsa, ilmetä samanaikaisesti, olla ristiriidassa keskenään ja joskus niitä on myös vaikea erotella toisistaa. Tunteiden tehtävä on kertoa, mikä on hyvinvointimme kannalta tärkeää;
Rakkaus viestii kiintymyksestä ja välittämisestä, mikä on meille tärkeää ja mistä saamme voimaa.
Viha kertoo siitä, että joku tai jokin menee rajan yli.
Suru auttaa käsittelemään menetyksiä – se puhdistaa kokemusten ja tunnemyrskyjen kuormaa.
Myös hankalia tunteita voi oppia huomaamaan ja tunnistamaan, ilmaisemaan ja säätelemään. Silloin niiden kanssa selviää helpommin arjessa.
Tunteet kuuluvat kiinteänä osana kipukokemukseen
Kivun alkuperäinen tarkoitus on viestiä vaarasta. On siis luonnollista, että voimakas ja pitkäaikainen kipu aktivoi sinussa huolta ja turvattomuuden tunteita, pelkoakin. Krooninen kipu voi myös heikentää turvallisuuden tunnettasi ja sitä kautta lisätä tunnetta elämän hallitsemattomuudesta.
Välillä kivun nostattamat tunteet edistävät ongelmanratkaisua ja selviytymistä, välillä ne kuluttavat huomattavasti energiaa ja tekevät kivun kanssa elämisestä entistä kuormittavampaa. Tunnetyöskentely parantaa ja helpottaa kivun kanssa selviytymistä.
Kipukokemuksen vältteleminen on myös inhimillistä. Kipuun liittyvä välttämiskäyttäytyminen eli alat vältellä tilanteita ja tekemisiä, jotka voivat aiheuttaa kipua tai lisätä sitä. Välttämiskäyttäytyminen voi näkyä fyysisen tai sosiaalisen aktiivisuuden vähentämisenä tai taisteluna kipuun liittyviä ajatuksia vastaan tai juuttumista niihin, murehtimista, valittamista tai jatkuvaa uusien hoitokeinojen etsimistä.
Pitkäaikaisen kivun kohdalla tunteiden aktivoituminen on usein pulmallista, koska ne osaltaan lisäävät kärsimystä ja kuluttavat voimavaroja. Kiputuntemusten lisäksi kivulias ihminen painii usein myös ärtymyksen, surun, toivottomuuden, hämmennyksen ja huonommuudentunteen kanssa. Jopa katkeruuden tunne voi nousta pintaan.
Kiputuntemuksen lisäksi tunteita aktivoi lukuisat kipuongelmaan liittyvät stressitekijät. Pitkäaikainen kipu usein myös estää ja sotkee aikaisemmat tunteidensäätelykeinot. Joskus kipuongelman aiheuttama kuormitus voi olla niin uuvuttava, että on syytä hakea ammattiapua. Myös vertaistuen merkitys on tärkeää. On helpottavaa huomata, ettei ole ainoa, joka painii kivun ja kuormituksen keskellä.
Myönteiset vs. kielteiset tunteet
Myönteiset tunteet eivät ole yksiselitteisen hyviä tai kielteiset tunteet ainoastaan huonoja; niilläkin on paikkansa esim. kateus tai pelko. Myönteiset tunteet kuitenkin ovat niitä, jotka helpottavat ja tukevat kivun kanssa elämisessä tai, kun joutuu kohtaamaan muita haasteita tai selviytymään kolhuista ja pettymyksistä.
Rakentavat tunteet, kuten toivo ja kiitollisuus, auttavat itsemyötätunnon kasvattamisessa ja kivun hyväksymisessä. Myönteiset tunteet saavat meidät myös huolehtimaan sinnikkäämmin hyvinvointimme puolesta. Lisäksi tunteiden säätelytaito ja myönteiset tunteet edistävät toimintakykyä, terveyttä, sairauksista toipumista ja pidentävät elinikää.
Pysyviksi juuttuneet tai toistuvat kielteiset tunnetilat taas kuluttavat voimavaroja entisestään ja pahentavat kivun kierrettä. Heikompi kyky säädellä tunteita sekä pitkittyneet kielteiset tunnetilat, kuten yksinäisyys, viha, pelko ja huolestuneisuus, altistavat helpommin myös muille sairauksille.
Kielteisyys ja lamaantuneisuus johtavat helposti oman kehon ja mielen sekä omien tarpeiden laiminlyömiseen. Pitkittyneet, haastavat tunteet tai voimakkaiden tunteiden tukahduttaminen lisäävät terveydelle haitallisten stressihormonien eritystä ja verenpainetta. Kielteisiä tunteita ei helpota kuitenkaan niiden torjuminen tai tukahduttaminen, vaan niiden lempeä kohtaaminen.
”Annan jokaiselle tunteelle tilaa, mutten millenkään ylivaltaa”
Keskeistä on kyky käsitellä kielteisiä tunteita ja tunteiden äärimmäisyyksien välttäminen. Myönteisillä ja kielteisillä tunteilla on oma tehtävänsä ja tarkoituksensa – kivun kanssa ja elämässä muutenkin. Hankalia tunteita on mahdollista valjastaa hyötykäyttöön ja voimavaraksi – niilläkin voi olla tärkeä viestinsä, kunhan vain maltamme kohdata sen.
Tärkeää on, että…
Myrskyisät tunteet eivät pääse vallalle, ne eivät pitkity tai syrjäytä myönteisiä tunteita.
Erilaisia tunteita opitaan tunnistamaan, kohtaamaan ja ymmärtämään.
”Kipu ei ole este onnelleni.”
Lunasta Annukan tekemä maksuton Lempeyden työkirja täältä.
Joskus syntyy turha riita. Usein se syntyy vieläpä aivan tyhjästä, vaikkapa nälän tai väsymyksen takia. Kyse ei siis oikeastaan ole edes välttämättä parisuhteesta itsestään, vaan epäonnisista olosuhteista.
Joskus pieni, turha riita ei meinaa millään loppua, vaikkei kumpaakaan erityisesti huvittaisi kyllä riidelläkään. Kokeile silloin näitä keinoja:
1. Pysähdy, hiljenny ja hengittele yhdessä kumppanisi kanssa
Sulje silmäsi ja ota mukava asento. Ota ympärillesi hieman omaa tilaa, jotta voit venytellä jäseniäsi rauhassa miettimättä, osutko kumppaniisi. Anna hengityksesi syventyä ja johdattaa sinut mielen kuohunnasta takaisin rauhaan, omaan keskipisteeseesi.
Pieni hengähdystauko saa usein turhat riidat unohtumaan ja nollaa koko pään yllättävän nopeasti. Tuntuu suorastaan mahdottomalta palata riitaan, kun on saanut kokea hetken vapaata läsnäoloa. Jopa vain minuutin hiljainen hetki saattaa riittää.
2. Halaa rakastasi
Kesken riidan ei aina huvita halata. Mieli hanaa vastaan, mutta keho saattaakin haluta läheisyyttä. Samoin sydän. Kaipaat turvaa myös riidan keskellä, ja halaus voi tarjota sitä sinulle. Halaus palauttaa yhteyden mielen (kiistely)tasoa syvemmälle, sydämen tasolle.
Halaukseen voi olla vaikea ryhtyä tai edes myöntää haluavansa sitä, mutta joskus (ei toki aina) kannattaa kokeilla palauttaa yhteys halaamalla. Saatamme selittää pitkän aikaa omaa näkökulmaamme, sillä toivomme että siten kumppani ymmärtäisi ja yhteys palautuisi välillemme.
3. Kerro, miltä sinusta oikeasti tuntuu
Hiljenny hetkeksi ja mieti, mitä ihan oikeasti haluat sanoa, saavuttaa tai tehdä. Riita saattaa johdattaa sinut harhateille – väittelet asioista, joilla ei oikeasti ole edes merkitystä. Pysähdy sen sijaan hetkeksi pohtimaan, mitä ihan oikeasti kaipaat: halausta, ymmärrystä, anteeksipyyntöä, omaa tilaa, vastausta tiettyyn kysymykseen?
Esitä tämän jälkeen toiveesi rauhallisesti. ”Kaipaisin nyt vaan lähellesi.” tai ”Haluaisin miettiä vastausta kysymykseesi viikonlopun vietosta hetken yksikseni suihkussa. Palaan asiaan sen jälkeen.”
4. Syö, juo, nuku
Jos olet ärtyisä koska olet väsynyt, nälkäinen tai janoinen niin lepää, syö tai juo ennen kuin jatkat keskustelua. Monet turhat riidat voi välttää tällä nerokkaalla niksillä! Nimim. kokemusta on. 🙂
Kuuntele 5 erilaistaMeidän vuosi -pariäänitettä – löydät ne hakusanalla Meidän vuosi äänikirjapalveluista! Esimerkkejä yhteisistä meditaatioista:
En muistaakseni ole tavannut yleisesti ottaen ketään, jolle rajaaminen ei olisi joskus tuottanut haastetta. Tämä EI ole asia, jonka tähden opitää heittäytyä maakuoppaan piiloutumaan ihmiskunnalta ja syömään routaisia perunoita. Rajojaan saa oppia vahvistamaan, ja rajaaminen voi olla k a i k i l l e vaikeaa välillä. Meillä voi olla kaikenmaailman ylivastuullisuutta tai megakiltteyttä (aina ymmärrettävistä syistä), emmekä edes ihan saa kiinni, mikä olisi missäkin tilanteessa hyväksi itselle – tai uskallusta kuulostella asiaa.
Olen itse ollut tosi rajaton ja se on näkynyt monella tavalla: olen antanut enemmän toisille kuin itselleni, olen miellyttänyt pysyäkseni turvassa, en ole lähtenyt tilanteista tai suhteista silloin kun ne eivät ole tehneet hyvää, ja olen antanut käyttää itseäni hyväksi. En ole välttämättä rajannut jämäkästi silloin, kun se olisi ollut paikallaan vaan jäänyt miettimään mitähän olen tehnyt väärin ja kuinka voin asian hyvittää. Olen tehnyt paljon enemmän kuin oman osani duunia töissä tai joissakin ihmissuhteissa. Olen miettinyt pääni puhki, mikähän olisi oikein ja reilua silloinkin, kun moni muu ei varmaan moisella päätään vaivaisi.
Olen mennyt toisten rajojen yli: olen kaatanut omia huoliani toisille liikaa ja odottanut (tiedostamattani) hoivaa ja turvaa toiselta. Olen tehnyt valintoja joita en enää tekisi. Olen kannatellut toisia tai läheisriippuvaisesti (empaatikon lailla) mennyt ihan hirveästi toisten tonteille heidän tunteitaan tuntemaan. En ole osannut tai uskaltanut sanoa, että nyt ei tunnu hyvältä, tai kertoa mitä tarvitsen ja toivon. Olen vuosikausia saattanut marmattaa jostain tilanteesta tai ihmissuhteesta siihen silti mukautuen. Olen pelännyt jääväni yksin jos alan rajata ja jättänyt itseni yksin. Se aiheuttaa sisäistä ristiriitaa: tunnen ja sisimmässäni ajattelen jotain, mutta toiminnassani pyyhällän ihan toisin. Kellekään ei tule siitä kovin itsearvostava olo.
Rajaaminen ei myöskään välttämättä ole ihan niin vaikeaa kuin luulemme, ennen kuin meillä on hyviä työkaluja joiden kanssa voi alkaa harjoitella. Erityisherkät ja empaatikot tarvitsevat myös usein vähän ekstratyökaluja. Rajaaminen ei ole mikään maanvaiva vaan ihanaa, voimauttavaa, itsearvostusta lisäävää – kun itseään ymmärtää vähän paremmin.
Kun olin rajaton, olin ihmisuhteissa toisten rajattomien kanssa. Kun aloin asettaa rajoja ja kertoa mitä toivon, joissakin ihmissuhteissa tapahtui dramaattisia muutoksia. Rajani eivät olleetkaan kaikille ok. Olin joistakin suhteista varmasti aistinut, että jos alan rajaamaan, menetän tämän ihmisen. Rajasin vasta kun olin valmis muutokseen. Ja yhtään kaunistelematta: totta kai on surullista ja kurjaa, jos suhde jossa on paljon hyvää linttaantuu siihen, ettei enää kannatele toista tai alkaa kertoa, jos jokin ei tunnu hyvältä. Ja samalla: en vaihtaisi nykyään kokemaani turvaa ja läheisyyttä ja hyvinvoimisen taitojani mihinkään. Rajaaminen johtaa lopulta siihen, ettei enää tee kompromisseja sydämestään tai ihmissuhteissa. Silloin alkaa ilmaantua heitä, joiden kanssa rajat ovat mahdollisuus syvempään läheisyyteen, ei uhka.
Moni meistä pelkää rajojen asettamisessa juuri sitä, että tulee hylätyksi ja torjutuksi ja jäävänsä yksin. Mutta silloinhan hommeli on niin, että olemme jo jättäneet itsemme yksin. Silloin olemme riippuvaisia toisen hyväksynnästä ja siitä näennäisestä turvasta joka seuraa, kun nielemme todet ajatuksemme, olomme ja tarpeemme. Aikuinen suhde ei oikein kestä rajattomuutta; sitä, että asioista ei puhuta kunnolla ja sitä ettei konflikteja selvitetä ja korjata.
Koen, että ihmissuhteissa läheisyys syvenee ja luottamus vahvistuu, kun molemmin puolin rajataan, puhutaan omista spekseistä ja avataan asioita – ja kunnioitetaan toisen rajoja. Kun emme osaa rajata, kontrolloimme tai ohjaudumme pelosta käsin hyökkäämällä.
Kaikissa suhteissa tarvitaan läheisyyden ja etäisyyden säätelyä, mutta jos rajat ovat viturallaan, seuraa kaikenlaista pelaamista, kalkuloimista, mielistelyä, imartelua, miellyttämistä, asioiden panttaamista tai sitä että omaa rehellistä sydäntotuutta ei tuoda esiin. Syvä hyvä olo ja itsearvostus tarvitsevat ravinnoksi vahvistuvia rajoja. Ihmissuhteessa ei voi olla syvää läheisyyttä ja luottamusta ja herkästi horjumatonta yhteyttä ilman hyviä rajoja. Tätä saa myös yhdessä opetella: ei tarvitse olla mikään rajaamisen mestari ja alkaa piiskata itseään, jos huomaa että asiassa on haasteita. Niin monella meistä on!
Rajat itsemme kanssa tarkoittavat sitä, että huolehdimme itsestämme ja toimimme sen mukaan mikä meille on hyväksi. Usein rajattomuus näkyy niin, että yritämme kompensoida itseämme lääkitsemällä: olemme antaneet liikaa tai pyytäneet liian vähän tai tehneet voimiemme yli, ja sitten on saatava litra lohtujätskiä. Rajaaminen on itsensä laadukasta hoivaamista, rajattomuus pikaisen mielihyvän jahtaamista lääkkeeksi rajattomuudelle.
Rajamme luovat turvaa ja vahvistavat itsearvostusta suhteissamme ja itsemme kanssa. Kun rajaan itselleni: tänään en jää ylitöihin vaan käyn lenkillä ja lämmitän saunan, pystyvyyden ja voimautumisen kokemus vahvistuu. Joku on laiffissa mun puolella! Kyllä – me itse. Tarvitsemme hyviä, suojaavia rajoja erityisesti stressipäissämme. Itsemme rauhoittaminen ja hoivaaminen on rajaamista. Se luo turvaa ja mahdollistaa myös kiperät keskustelut, ei:n sanomisen ja sen, että uskaltaa ajatella itseään eikä aina toisia.
Rajattomuus saa yleensä aikaan ihan infernaalista v*tutusta tai uupumusta ennemmin tai myöhemmin. Koemme että ylitsemme tallotaan vaikka ei luultavasti tallottaisi, jos olisimme ottaneet vastuun itsestämme ja kertoneet mitä toivomme ja tarvitsemme. Se etäännyttää meitä ihmissuhteissa, koska kannamme ääneenlausumattomia katkeruuksia. Rajattomuus aiheuttaa ylilyöntejä, jotka eivät ole rajaamista: räyhäämme, syytämme, ”puolustamme oikeuksiamme”. Uhri meissä lipsahtaa sheimaamaan tai syyttämään ja valauttaa samalla omat voimansa uskoen, että oman elämän kukoistus tai syvä hyvä olo on toisten käsissä. Rajaaminen on jämäkkää toimintaa itsen puolesta, ei mitään vastaan.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Yksi syy satuttaviin suhteisiin jäämiseen, sekä vaikeuteen erota on pelko.
Satuttava/narsistinen/toksinen ja väkivaltaa käyttävä kumppani uhkailee usein kumppaniaan fyysisellä tai henkisellä väkivallalla ja/tai tekee näitä molempia, jotta häntä ei jätettäisi.
Tutkimusten mukaan erotilanne väkivaltaisesta suhteesta on suhteen vaarallisin hetki, joten itse eron tekemiseen on hyvä varautua ennalta ja tehdä turvasuunnitelma oman ja muiden perheenjäsenten, sekä myöskin lemmikkien turvaksi.
Turvasuunnitelman voi tehdä itse, yhdessä luotettavan ystävän kanssa tai jos mahdollista, yhdessä terapeutin tai väkivaltatyön asiantuntijan kanssa tai Ensi- ja turvakotien liiton tukemana.
Viisi keinoa, joiden avulla voit rauhoittaa ja turvata erotilannetta satuttavasta suhteesta
1. Jos tiedät tai vahvasti epäilet, ettei erosta keskusteleminen onnistu tai johda mihinkään tai keskustelu voi johtaa väkivaltaan, voit tehdä eropäätöksen ilman kumppanisi hyväksyntää tai ymmärrystä ja kertoa siitä viestillä.
Tämä ei ole huonoa tai itsekeskeistä toimintaa, vaan takaa turvallisuuttasi.
2. Jos päätät keskustella tai kertoa erosta kasvotusten tee se mieluiten julkisella paikalla, esimerkiksi kahvilassa tai niin että joku läheisesi on tilanteessa mukana.
Kotona tilanteet saattavat äityä vaaralliseksi ja toinen voi pyrkiä estämään poistumisesi.
Pidä huoli, että lapset eivät ole mukana tilanteessa.
3. Ennen kuin kerrot hänelle eropäätöksestäsi on hyvä järjestää asumiskuviot niin, että sinulla on oma asunto tai jokin muu paikka minne voit mennä mieluiten ennen erosta kertomista tai heti sen jälkeen.
Satuttavan suhteen ilmapiiri muuttuu eropäätöksen kertomisen jälkeen yleensä yhä pahemmaksi tai satuttava osapuoli voi aloittaa ns. ”rakkauspommituksen”, joka voi sekoittaa ajatuksia ja jo tehtyä eropäätöstä.
4. Kerro luotettaville ystäville ja läheisille eropäätöksestäsi ja pidä heidät ajan tasalla tilanteista.
Voit kertoa heille mitä apua ja tukea toivot, jos esimerkiksi tulee hetki, että aiot perääntyä tai epäröit suunnitelmassasi/päätöksessäsi tai jos sinusta tuntuu ettet jaksa.
5. Suojele aina lapsia ja pidä heidän turvallisuudestaan huolehtimista tärkeimpänä.
Tukea voi pyytää ystäviltä, sukulaisilta, läheisiltä, sekä lapsiperheiden palveluista ja lastensuojelusta.
Vaikka eropäätös ja yhteisestä elämästä irtaantuminen voi olla hyvin raastavaa ja aiheuttaa ikävää ja surua on se kuitenkin yleensä yksi parhaista keinoista saada oma mieli ja elämä hiljalleen rauhoittumaan.
Tarvitsemme joskus satoja toistoja samasta asiasta, jotta uskomme, ettei hän tai satuttavassa suhteessa tapahtuneet asiat ole muuttumassa mihinkään vaan päinvastoin ehkä vain pahentumaan päin.
Lisää tietoa satuttavista suhteista, sekä ymmärrystä, lohtua ja keinoja irtaantumiseen, sekä uuden elämän rakentamiseen ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
On ihan normaalia, että joskus on huono päivä. Olo on epäämääräisen ahdistunut, synkkä tai kuormittunut, toisinaan ilman selkeää syytä. Mieleen voi tulla kaikenlaisia huolia, joita ei tavallisesti edes miettisi. Töiden suhteen voi tulla paineen tunne, että on jotenkin puristuksissa. Joskus huonoa päivää seuraa huono viikko. Ehkä siihen ei kuitenkaan tarvitse alistua. Jos ymmärtää paremmin, mitä omassa mielessä tapahtuu, voi huononkin päivän suunnan kääntää parempaan. Tästä blogista löydät kolme keinoa, joiden avulla voit työstää huonoa oloa.
Huomaa, mikä on jäänyt kaivelemaan
Tunnista, mikä olotila sinulla on päällä. Tarkastele sitä lempeästi ja löydä sille jokin nimi. Pelkästään olotilan nimeäminen auttaa yleensä saamaan siihen etäisyyttä. Oletko loukkaantunut, kiukkuinen tai puristuksissa. Voit arvioida, kuinka voimakkaalta se tuntuu, esimerkiksi asteikolla 0-10. Tunnustele, missä kohtaa tunnet olotilan kehossasi. Entä millaisia ajatuksia mielessä pyörii, kun koet tätä olotilaa. Mitä sinun tekisi mieli tehdä, kun olotila on päällä.
Tutkaile, onko tapahtunut jotakin sellaista, joka on herättänyt sinussa kiukkua tai ärsytystä. Tulitko kohdelluksi epäreilusti tai tylysti jossakin tilanteessa. Vaadittiinko sinulta liikoja, tai jätettiinkö jokin tekemäsi kokonaan ilman huomiota. Jätitkö sanomatta jotakin sellaista, joka olisi ansainnut tulla sanotuksi. Joskus mitään ei ole vielä edes tapahtunut, vaan ihmisen mieli alkaa ennakoimaan jo tulevia kohtaamisia, joissa jotakin hankalaa on odotettavissa.
Omista olotilasi
Joskus olotilan ongelmana on, että se ei jollain tapaa tunnu kuuluvan siihen tilanteeseen, jossa olet. Saatat ajatella, ettei sinun kuuluisi olla ärtynyt, kun sait juuri ylennyksen työpaikalla. Mieleen saattaa tulla ajatus, ettei nyt kannata lamaantua, kun edessä on iso haaste tai kiireinen viikko. Ei sovi tuntea olevansa puristuksissa, kun pitäisi saada paljon asioita aikaan.
Pyri kuitenkin hyväksymään olotilasi sellaisena kuin se on. Voit vaikka laittaa kädet ympärillesi ja halata itseäsi hetken hankalassa olossasi. Voit kysyä itseltäsi, mikä viesti sillä on sinulle. Mitä se sanoisi, jos se osaisi puhua? Kuule tämä viesti. Sinun ei tarvitse toimia olotilasi mukaisesti, mutta voit silti pysähtyä huomaamaan, mikä tarkoitus sillä voisi olla.
Tutki eri puolia
Voit tutkailla rauhassa, mitä hyviä ja huonoja puolia olotilaasi liittyy. Ehkä siinä on pahinta, että se estää sinua toimimasta sellaisella tavalla kuin haluaisit. Se vaivaa, koska et ihan täysin ymmärrä, miksi koet sitä. Jos mielessäsi pyörii katastrofiajatuksia siitä, mitä voisi tapahtua, mieti mikä olisi pahinta? Mikä olisi kaikkein kurjin lopputulos tilanteessasi? Arvioi, kuinka todennäköistä on, että pahin tapahtuisi.
Mieti sitten myös hyviä puolia. Ehkä olotilasi pysäyttää sinut jonkin tärkeän äärelle kiireisessä arjessa. Se haluaa varoittaa sinua vauhtisokeudesta, tai auttaa sinua kuulostelemaan voimavarojasi suorittamisen pakon tunteessa. Mikäli olotilasi liittyy johonkin toiseen ihmiseen tai tulevaan tilanteeseen, pohdi mitä parhaassa tapauksessa tapahtuisi. Mitä jos kaikki meneekin niin kuin sinä toivot. Voit vielä kiittää olotilaasi siitä viestistä, joka sillä on sinulle.
Opi purkamaan ja käsittelemään vihaa, kiukkua ja muita räjähdysherkkiä tunteita Angstin purku -korttien avulla – kortit sopivat lapsille, nuorille ja aikuisille:
Kiitollisuus on tutkitusti myönteinen ja hyvinvointiamme ravitseva voima. Voima, joka vahvistaa myös keskinäisiä ihmissuhteitamme.
Aito, sydämestä kumpuava kiitollisuus on pysähtymistä kaiken sen hyvän äärelle, mitä meillä ja ympärillämme on. Se on myös kaikkien kanssakulkijoiden arvostusta, jotka ovat kyseiseen hyvään jollain tavalla myötävaikuttaneet.
Kun kiitollisuuteen liitetään velan käsite, ollaan kuitenkin kielteisten ja epämiellyttävien tunteiden äärellä. Kiitollisuudenvelkaan liittyy oletus vastapalveluksesta: ”Kun minä teen tai annan sinulle, niin sitten sinäkin minulle.”
Kiitollisuudenvelka voi kohdistua esimerkiksi saamiimme palveluksiin, apuun, lahjoihin tai rahaan. Isommin ajateltuna, saatamme kokea olevamme aidon kiitollisuuden sijaan velkaa menneille sukupolville ja koko elämällemme. Velkaa, jonka takaisinmaksua emme ehkä koskaan pysty suorittamaan.
Antaminen ja auttaminen tuottavat hyvinvointia silloin, kun asialla on vilpitön ja iloitseva sydän. Kun luottaa hyvän kiertoon, siihen, että se tulee takaisin joskus myöhemmin, jollain muulla kuin itse odottamallamme tavalla.
Jos pyyteettömän antamisen sijaan odottaa vastapalvelua, jota ei sitten tulekaan, seurauksena on pettymys. Toinen toisensa jälkeen. Äärimmillään täyttymättömät odotukset aiheuttavat marttyyriyttä ja uhriutumista. ”Minä autoin ja annoin enkä juuri kiitosta saanut, vastapalveluksesta puhumattakaan.”
Antaminen voi ilmetä myös hyvyyteen naamioituneena pahana, manipulointikeinona saada avun vastaanottaja riippuvuussuhteeseen. Ehkä ikuiseen kiitollisuudenvelkaan ja alemmuuteen. Arvokkaan – usein taloudellisen – lahjan saanut osapuoli saattaa kokea kiitollisuudenvelantunteen jopa ylivoimaiseksi kannettavaksi. Liian raskaaksi ja monenlaisiin palveluksiin velvoittavaksi epämääräiseksi möykyksi sydämessä, rinnassa ja mielessä. Armopaloiksi. Ja itsensä siinä ohessa huonoksi ja riittämättömäksi luuseriksi.
Monen meistä onkin helpompi antaa kuin saada, juuri tuosta epämiellyttävästä velkavelvoitteentunteesta johtuen. ”Minä kyllä pärjään ihan omillani.” Jopa hädän hetkellä oma tarvitsevuus voi tuntua häpeälliseltä heikkoudelta ja elämässä epäonnistumiselta.
Itselläni oli ystävä, jolle esimerkiksi pienten tuliaislahjojen vastaanottaminen oli vaikeaa. Jos olin hänen luonaan yökylässä ja vein tuomisinani vaikka suklaarasian, niin hän suurin piirtein tunki sen lähtiessäni takaisin kassiini. Hän sanallistikin useasti sen, ettei halua jäädä kiitollisuudenvelkaan. Pisti miettimään, miten isoon kiitollisuudenvelkaan minun olisikaan pitänyt jäädä, koska sain yöpyessäni häneltä täyden ja runsaan ylläpidon. Valitsin olla jäämättä, mutta ystävyys kävi liian raskaaksi.
Kiitollisuudenvelkaan liittyy häpeän lisäksi ”täytymisen” tunteita ja syyllisyyttä. Sellainen velka, jota ei millään pysty maksamaan takaisin voi nostattaa myös vihaa, kaunaa ja katkeruutta.
Antaminen ja vastaanottaminen ovat kauniita ja tärkeitä yhteenkuuluvuuttamme ja hyvinvointiamme ylläpitäviä elämänilon runsauttajia aina, kun niihin ei liity vähäisiäkään vastavuoroisuuden vaateita eikä velkataakkoja. Ei antajalla eikä saajalla.
Voit lukea kiitollisuuden hyvinvointia ravitsevista vaikutuksi kirjastani, jonka voit tilatatäältä
