Sivu 32 – Hidasta elämää

Joskus silmät avautuvat vasta, kun sydän särkyy

Joskus silloin kun sydän särkyy, silmät avautuvat

Ja joskus silloin, kun joutuu luopumaan jostakin, saattaa lopulta ajan myötä löytää syvemmin itseään. Edellä oleva ajatus tuntui omien sydänsurujen keskellä ensin raivostuttavalta, ajan myötä syvästi lohdulliselta ja todelta. Sitähän ne sydänsurut usein ovat: täynnä paradokseja.

Sydänsuruja ei toivoisi kenellekään. Ja samalla ainakin minulle, niiden kautta olen joutunut näkemään asioita niin itsestäni, kuin suhteen realiteeteista, joita en ns. kauniina kesäpäivänä suostunut näkemään.

Sydänsurut ovat minun kohdalla avanneet myös surun portit: Olen surrut lopulta elämän aiempia luopumisia, äitiä ja isää, lapsi osa minussa on saanut surra kaikkea sitä mille ei ollut aiemmin tilaa. Se suru on lopulta ollut äärimmäisen tarpeellista. Puhdistavaakin. Mutta ei se niillä hetkillä siltä aina tuntunut. Se tuntui hetkittäin rankaisulta, siltä että elämä olisi minua vastaan. Se tuntui siltä, että minun täytyy olla maailman yksinäisin ja häpeällisin ihminen. Sydänsurut ovat aktivoineet syvimpiä pelkoja ja synkimpiä paikkoja, joita olen itsessäni joutunut kohtaamaan.

Sydänsurujen tuska oli niin suuri, etten sitä pystynyt enää pakenemaan.

Nyt ajattelen, että hyvä niin. Sillä sydänsurut kutsuivat vahvistamaan sisäistä aikuista minussa. Sitä osaa, joka voi pitää surun murtamaa sydäntäni hellästi, antaa sen itkeä ja olla avuton niin kauan kuin tarvitsee. Enpä olisi ikinä uskonut, että uskaltamalla surra löytäisin myös yhteyden vahvuuteen. Löysin myös yhteyden uudella tavalla luovuuteen ja keveyteen. Elämän kriiseissä toistuu usein tietynlaiset vaiheet, eikä luovuus sekä keveys tietenkään tulleet heti ensi oven avauksella. Ne löytyivät pikku hiljaa. Sillä oli opeteltava keinoja elää kaiken sen kanssa mitä tapahtui.

Näiden aikojen läpi eläminen on lopulta tehnyt minusta rohkeamman ja vahvemmankin. Ei siksi että olisin pelon taikka haavoittuvaisuuden yläpuolella, vaan siksi että tiedän että pystyn kulkemaan niidenkin läpi. Tai konttamaan.

On mahdotonta edes yrittää kertoa tai itsekään ymmärtää toipumisen prosessia, sillä se on kai aina vähän mysteeri ja jokaiselle omanlaisensa. Näin saa olla. Toipumiseen kuuluu erilaisia vaiheita ja tietty kontrolloimattomuus. Minun sydämeeni ja mieleeni on jäänyt mieleen yksi merkityksellinen hetki, ihan tavallisesta syyskuun illasta jolloin vein roskia ulos ja ajatus hiipi mieleeni: Minä selvisin. Ja minä voin hyvin nyt.

Minä selvisin ja elin itselleni hyvän tuntuista elämää, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni: Itselleni. Tietenkään elämä ei ole ollut sen jälkeen vain yksisarvisia ja sateenkaaria, eihän elämä koskaan ole. Vaikka sydän särkyi, silmäni avautuivat näkemään itseni lähemmin.

Toimituksen vinkki: Ymmärrä paremmin itseäsi ja elämääsi

Eevi Vuoriston Ymmärrä itseäsi – terapeuttiset itsetuntemuskortit auttaa ymmärtämään omaa sisäistä maailmaa, omia tunteita, ajatuksia ja elämänvaiheita. Kortit sopivat sinulle, joka…

… haluat lisätä itsetuntemustasi
… koet olevasi hämmentynyt suunnastasi ja haluat selkeyttää ajatuksiasi
… haluat helposti lähestyttävän keinon tutkia asioita jotka nousevat usein terapiassa esiin.

Tutustu kortteihin TÄÄLLÄ.

Kevääseen heräävä luonto muistuttaa uudesta alusta ja mahdollisuuksista – Oletko jo huomannut nämä 4 kevään merkkiä?

Talvi väistyy kevään tieltä. Pimeä aika lyhenee ja valo lisääntyy. Miten sinä koet kevään etenemisen? Huomaatko luonnossa kevään merkkejä?

Istumme lasten kanssa aamupalan ääressä. Lapset ihmettelevät, kun aamupalan aikaan on ulkona jo valoisaa. Aamutoimien jälkeen lapset haluavat lähteä lähimetsään leikkimään. He ottavat lapiot mukaan, jotta voisivat heitellä lumet pois metsäpolulta. Metsän reunaan tultuamme huomaamme lumen sulaneen maasta puiden runkojen ympäriltä. ”Täällä kasvaa puolukoita”, joku lapsista tokaisee. Puolukka on ainavihanta varpukasvi, se ei pudota lehtiä syksyllä. Keväällä lumen alta paljastuvat puolukanvarvut ovat yhtä vihreitä kuin syksyllä.

Lapset huomaavat myös vihreää sammalta. Touhukkaana lapset juoksevat katsomaan useamman puun luota, että onko sielläkin jo vihreää näkyvissä.
Lintujen laulua kuuluu joka puolelta ja pysähdymme hetkeksi kuuntelemaan sitä. Punatulkkuja ja talitiaisia kuulostaa olevan runsaasti lähimetsässä. ”Varmaan kaikki linnut ovat tulleet tänne”, tuumailee kolmevuotias.

Käveltyämme metsäpolkua eteenpäin kuulemme veden lorinaa suurehkon ojan suunnalta. Seuraamme pitkän aikaa veden kulkua lumen ja jään lomassa. Vesi tekee hauskoja mutkaisia reittejä edetessään ojassa. Välillä kuuntelemme veden solinaa silmät suljettuina. Pohdimme kuulostaako veden solina erilaiselta silmät kiinni kuin silmät auki.

Kevät on luonnossa uuden alun aikaa. Lehtipuut kasvattavat uudet silmut. Muuttolinnut saapuvat Suomeen.

Huomaatko näitä kevään merkkejä luonnossa? Voit myös tutkia, miten havaitsemasi kevään merkit muuttuvat kesään mennessä.

Pälvi on se paikka lumihangen keskellä, josta lumi on jo sulanut. Huomaatko, onko pälvialue laajentunut päivien kuluessa? Miltä sinusta tuntuu katsella kevään tekemiä pälviä?

Muuttolinnut lentävät keväällä takaisin Suomeen iloksemme. Mitä lintuja olet havainnut muuttomatkallaan tänä keväänä?

Lehtipuiden silmut turpoavat ja vähitellen niistä avautuvat hiirenkorvat, pienet lehtien alut. Seuraa, milloin huomaat tämän kevään ensimmäiset hiirenkorvat lehtipuussa?

Lumen sulaminen maasta puidenrunkojen ympäriltä on kevään merkeistä lasten mielestä usein ehkäpä niitä mielenkiintoisimpia seurattavia. Lapset seuraavat innostuneina, milloin näkevät jonkin pienen ötökän liikkuvan. Mitä ötököitä huomaat keväisessä luonnossa?

Lisää luontoon liittyviä tehtäviä uutuuskirjassani Minun luontoseikkailuni. Kirjan tehtävät ohjaavat lasta tutustumaan luontoon mielekkäällä ja innostavalla tavalla.

Suru on totta lapsellekin, vaikkei hänellä olisi sille sanoja – Jos tunteiden kanssa jää yksin, lapsi saattaa turvautua pärjääjän rooliin

Se oli kuin suuri musta viitta, joka kietoi minut, sulki syleilyyn ja upotti epätoivoon
– Suureen suruun.
Enkä minä edes tiennyt mikä minua ahdisti. Kaikki tuntui vain pimeältä, pelottavalta.`

Lapsen kokema suru ja ahdistus on yhtä todellinen kuin aikuisenkin, mutta usein se katoaa maailman melskeen sekaan, sillä lapsella ei välttämättä ole vielä taitoa pukea sanoiksi tunnetilojaan. Miten voisi ollakaan, jos sitä ei ole koskaan tehty ennen.
Perheen kriisin keskellä esimerkiksi avioerotilanteessa lapsi on yhtä suuressa muutoksessa kuin vanhemmatkin, usein vielä enemmän, sillä lapsen maailmaan tällaiset tunnetilat tulevat ensimmäistä kertaan. Kriisissä usein vanhemmilla on oma prosessi niin käynnissä ja kesken että voi olla, ettei heillä ole voimavaroja, taitoa tai edes kykyä huomata lapsen kriisiä. Tällöin lapsi voi joutua ottamaan pärjääjän roolin, jopa tukijanroolin, ettei tuota vanhemmilleen enemmän huolta ja murhetta.

Vanhemman kriisi on koko perheen kriisi. Tunnetilat tarttuvat. Esimerkiksi toisen vanhemmat uupuminen koskettaa koko perhettä. Ei pelkästään tunnetilojen kautta vaan myös kiintymissuhteiden muuttumisena. Kiintymissuhteet luovat meille turvaa ja eheän lapsuuden. Vahvat ja hyvät kiintymissuhteet ovat kuin vakuutuksemme eheästä elämästä.
Turvaton lapsuus, kiintymissuhteiden rakoileminen esimerkiksi vanhemman uupuessa tai avioerokriisissä jättää monesti pysyviä ja syviä haavoja lapseen, jos asiaa ei käsitellä tai lasta ei tueta tunteiden sekamelskan keskellä.

´On helpompi kasvattaa terveitä lapsia,
kun korjata rikkimenneitä aikuisia. `
-Frederick Douglass-

Tämä suuren suuri viisaus on totta, mutta kuinka vaikeaa se onkaan?
Varhaiskasvatuksen ammattilaisena minä ajattelen, että minun tärkein tehtäväni on juurikin tämä, kasvattaa terveitä lapsia yhdessä vanhempien kanssa, mutta miten voin kasvattaa terveitä lapsia jos olen itse rikkimennyt?
Uskaltaisin väittää, että meitä aikuisista kaikki ovat menneet jossain vaiheessa rikki. Rikkimeneminen, murheet kuuluvat elämänkiertokulkuun, mutta miten? Missä vaiheessa elämää? Ja miten kriisistä on selvitty? Miten se on käsitelty? Ovat avainkysymykset. Ne ovat kuin avaimia tähän elämässä selviämiseen.

Kuinka tulla eheäksi ja onnelliseksi? Kuinka kohdata myrskytuulet? Ja sen sijaan että miettisimme kuinka suojaan lastani myrskytuulilta, meidän pitäisi miettiä miten opetamme heitä kohtaamaan vastatuulet ja myrskynsilmät.
Meidän pitäisi pystyä kohtaamaan maailma ja auttaa sekä tukea lasta selviämään tässä varsin kummallisessa tulevaisuudessa. Tulevaisuudesta, josta emme tiedä mitään. Meidän ei tarvitse kuitenkaan selvitä tästä yksin. Meillä on toisemme ja meillä on paljon erilaisia keinoja. Minä koen, että tunne- ja vuorovaikutustaidot, elämisentaidot ovat yksi tärkeimmistä asioista.

Kun opimme kohtaamaan omia tunteitamme, sanottamaan tunnetilojamme, pystymme käsittelemään niitä, päästämään irti, ennen kuin ne jäävät kehoomme tunnelukoiksi, traumoiksi.
Vahvat vuorovaikutustaidot auttavat meitä siinä, ettei tätä kaikkea tarvitse käydä yksin läpi. Vuorovaikutustaidot, jonka avulla pystymme etsimään ja pyytämään apua, kun vain uskallamme tehdä sen

Sydän pelosta supussa ei voi rakastaa – eikä kokea olevansa rakastettu

Meistä jokainen haluaa tuntea olonsa rakastetuksi. Yritämme kehittyä ihmisinä tai muuttua paremmiksi ollaksemme rakkauden arvoisia. Tai yritämme toimillamme ansaita rakkautta, saavuttaa tai voittaa rakkauden. Voimme myös mitata saamaamme huomiota, olisiko sitä riittävästi rakkautta varten.

Kun sitten tutustumme johonkuhun mielenkiintoiseen ihmiseen, emme kuitenkaan uskalla paljastaa rakkauden kaipuutamme. Lähdemme pelaamaan eräänlaista ihmissuhdeshakkia, jossa yritämme olla vähintään yhden siirron edellä toista. Tai kuvittelemme jo etukäteen, miten toinen reagoi meidän aloitteisiimme, ja sen perusteella teemme siirtomme.

Kuitenkin rakkaudessa ja rakastettuna olemisessa tärkeintä on avata sydämensä. Sydän supussa ei voi rakastaa eikä ottaa rakkautta vastaan. Ja kuitenkin sydämensä avaaminen tuntuu niin pelottavalta. Aivan kuin avaisi itsensä täysin vereslihalla vastaanottamaan kaikki kipeät osumat. Tiedämme tarvitsevamme rakkautta, mutta pelkäämme tulevamme torjutuiksi, hylätyiksi tai hyväksi käytetyiksi.

Rakkaudelle avautumisesta tekee haastavaa, että olemme niin samaistuneet egoomme eli minäkäsitykseemme. Egomme ytimessä on aina hylkäämisen pelko. Niinpä se pelkää, että myös rakkaudessa meitä satutetaan. Meillä on jopa lukuisia kokemuksia loukatuksi tulemisesta, joissa pelkäävät egomme ovat kolhineet toisiaan. Näistä kokemuksista egomme on kehitellyt varsin kummallisen käsityksen rakkaudesta.

Haavoittuvuus on kuitenkin olemassa vain egomme tasolla. Tuolla tasolla käsityksemme ja tulkintamme rakkaudesta tai sen puutteesta on usein yksin olemisen pelkoa, huomion tai turvan tarvetta tai toisen omaksi kokemista, ei aitoa rakkautta. Egomme tasolla niin sanotulle rakkaudelle on valtavasti ehtoja, jotka tulisi täyttää, jotta uskomme sen olevan rakkautta.

Kun avaamme sydämemme rakkauden tasolla ja annamme puhtaan rakkauden – ilman yhtäkään ehtoa tai vaatimusta – virrata, rakkautta ei voi loukata tai haavoittaa. Eikä rakkaus koskaan satuta tai loukkaa ketään, sillä rakkaus näkee satuttavien kommenttien tai tekojenkin takana olevan suunnattoman rakkauden kaipuun. Rakkaus ymmärtää, että kaikenlaiset kivut ja kärsimykset ovat vain pyyntöjä avautua rakkaudelle.

Tunteaksemme aidon rakkauden meidän kannattaa harjoitella sydämen avaamista esimerkiksi seuraamalla lämmöllä pikkulapsen tai lemmikkieläimen touhuja. Tai luonnossa voimme avata sydämemme nauttimaan luonnon kauneudesta tai rauhasta ja antaa sydämemme virrata olemassaolon iloa ja rakkautta. Tai voimme istahtaa kauppakeskuksessa rakkaudellisesti katselemaan kanssaihmistemme kiireitä ja tuntea syvää myötätuntoa heitä kohtaan.

Rakkaus on lämmin asenne elämää ja kaikkea kohtaan. Ja mikä parasta, rakkaus on aina meissä. Meidän ei tarvitse yrittää olla rakastettuja tai muuttua rakkauden arvoisiksi. Meissä oleva rakkaus täyttää sydämemme aina ja joka hetki rakkaudella, jos vain poistamme pelon lukot sydämemme ympäriltä ja annamme rakkaudelle mahdollisuuden. Kun annamme rakkauden virrata, tunnemme myös itse olevamme täysin rakastettuja.

Lue kirjastani Avaudu rakastamaan itseäsi, miten voit antaa rakkaudelle mahdollisuuden ja tuntea itsesi aina rakkauden arvoiseksi.

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ

Moni epäröi eroa satuttavasta suhteesta, jotta ydinperhe ei hajoaisi – Myrkyllisessä ilmapiirissä perheonni jää usein vain haaveeksi

”En voi rikkoa omaa perhettäni. En voi viedä lapsilta toista vanhempaa. Olen aina halunnut kokonaisen perheen ja nyt minulla on sellainen.”

”Perhe on yksi tärkeimmistä elämänarvoistani ja tuntuisi suorastaan rikolliselta mennä rikkomaan se ja erota.”

Mitä merkityksellisempi ja tärkeämpi oma perhe itselle on sitä vaikeampi on luonnollisesti ajatella eroamista tuosta itselle tärkeästä yksiköstä.

Ja jos perheeseen kuuluu lapsia on eron ajatteleminen usein sitäkin vaikeampaa ja raskaampaa.

Satuttavissa suhteissa (suhteissa joissa on narsistista kaltoinkohtelua, lähisuhdeväkivaltaa ja traumasidosta) yritetään usein viimeiseen asti saada satuttava osapuoli ymmärtämään toksista käyttäytymistä ja sen vaikutuksia koko perheeseen.

Tämä työ on valitettavasti täysin turhaa silloin, jos satuttava osapuoli ei ole valmis katsomaan rehellisesti itseä ja omaa toimintaansa.

Muutosta ei tapahdu, ellei ihminen itse tunnista itsessään haitallisia piirteitä, joita haluaisi alkaa työstämään ja muuttamaan.

Ajatus ydinperheen ”säilyttämisestä” on kaunis, mutta satuttavassa suhteessa tuota ajatusta on hyvä ravistella ja voimakkaasti.

Kodin jatkuva kireä ilmapiiri, vanhemman arvaamaton käytös, vanhempaan kohdistuvan väkivallan näkeminen ja kuuleminen on lapselle aina henkisen väkivallan kokemus, joka voi aiheuttaa lapselle samantapaisia oireita kuin fyysinen väkivalta.

Jos siis ajattelit, etteivät lapset ehkä huomaa tai kuule satuttavan vanhemman käyttäytymistä on se fakta hyvin tiedossa, että lapset kyllä ovat tietoisia ja he vaikuttuvat aina jollain tapaa satuttavasta ilmapiiristä ja vanhemmasta.

Kun pohdit irtaantumista tai irtaannut satuttavasta suhteesta, älä syytä itseäsi perheen hajottamisesta tai siitä, että viet lapselta mahdollisuuden molempien vanhempien kanssa elämiseen, vaan kiinnitä huomiosi faktoihin, jotka tukevat myös lapsen kehitystä ja kasvua, kun lapsen ei tarvitse enää jatkuvasti elää vanhempien välisen satuttavan ilmapiirin alla.

Se voi vaatia sinulta kymmenkertaisen työn verrattuna ”normaaliin ja terveeseen” parisuhteeseen ja eroon ja lukemattomia määriä avoimia keskusteluja yhdessä lapsen kanssa, sekä ulkopuolisen avun pyytämistä itselle ja lapselle, mutta kaiken tämän sinä varmaankin lapsesi ja itsesi eteen olet valmis tekemään.

Miksi pyrkiä säilyttämään ja syyllistämään itseä sellaisesta, joka ei ole omissa käsissä ja joka aiheuttaa jatkuvaa haittaa kaikille perheenjäsenille?

Lisää ymmärrystä, lohtua, tukea ja tietoa satuttavista suhteista, sekä irtaantumisesta ja uuden elämän rakentamisesta ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät kirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!

Entä jos masennuslääkitys vie elämästä kaikki tunteet? – ”Lääkärin tärkein tehtävä on saatella potilas tunnerikkaaseen ja täyteen elämään”

Suomessa yleisin tapa hoitaa masennusta on masennuslääkitys (SSRI-lääkkeet). Se poistaa masennuksen oireet monilta mutta jättää jotkut pitkäksikin aikaan tilaan, jossa normaalit tuntemukset seksuaalisesta nautinnosta aina kylmän tai kuuman tuntemiseen lamaantuvat. Lääkärin tärkein tehtävä on saatella potilas tunnerikkaaseen ja täyteen masennuksen jälkeiseen elämään, kirjoittaa psykiatrian erikoislääkäri Mika Kallio Recuror-lääkärikeskuksesta.

Mainosyhteistyö Recuror-lääkärikeskuksen kanssa.

Ammatissa kuin ammatissa on vaarana näköalan kapeneminen. Myös me lääkärit estymme joskus näkemästä metsää puilta. Saatamme keskittyä potilastyössä liiaksi akuutin masennustilan hoitoon nostamatta katsetta horisonttiin. Elämän on jatkuttava masennuksen jälkeen. Meidän lääkärien tärkein tehtävä on saatella potilas tälle matkalle tuntevana ihmisenä.

SSRI-lääkkeet, eli selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät ovat monille potilaille tehokas masennuksen oireiden lievittäjä. Vaikka osalla ihmisistä geneettiset aineenvaihdunnan ominaisuudet estävät tiettyjen masennuslääkkeiden tehon normaalilla annostuksella, ei niiden tehoa masennuksen oireisiin käy kiistäminen.

Masennuslääkitys voi haittojensa vuoksi käydä potilaalle liian kalliiksi

Vaikka nämä lääkkeet ovat monille tehokkaita ja toimivia, osalle niissä piilee myös riski. Kolikon kääntöpuoli on tunne-elämän köyhtyminen ja fyysiset oireet, kuten huimaus, hikoilu tai joskus jopa aistien häiriöt, kuten tunnon muutokset ja näköhäiriöt. Lääkitys voi osalla viedä alakulon lisäksi ilon, himon, kiukun ja nautinnon. SSRI-lääkkeiden yleisiä sivuoireita ovat myös väsymys, päänsärky, pahoinvointi ja painon nousu.

Useimmilla nämä ovat väliaikaisia ilmiöitä ja tunne-elämä palautuu kohtuullisen ajan kuluttua lääkityksen lopettamisen jälkeen. Väliaikaisena tämän kaltaiset sivuoireet voivat olla siedettävä hinta maksettavaksi masennuksen yli pääsemisestä.

Aina tunneköyhyys ja muut sivuoireet eivät ole väliaikaista laatua. Osalla paluu tuntevaan elämään on siinä määrin pitkä ja tuskainen kokemus, että on jo syytä pohtia, voiko lääkityksestä toipuminen olla jopa itse sairautta raskaampaa. Ääritapaukset, kuten Helsingin Sanomien Sini Saaritsan artikkelissaan “Kuin pelkkä kuori” (21.12.2023) esittelemä Post-SSRI sexual dysfunction ovat onneksi hyvin harvinaisia, mutta yksilökohtaisesti aivan ratkaisevasti elämän edellytyksiä heikentäviä. On vaikea elää täyttä elämää, jos et tunne esimerkiksi rakastumista tai seksuaalista nautintoa.

SSRI-lääkkeitä tulisi käyttää hoitoratkaisuna nykyistä perusteellisemman ja yksilöllisemmän harkinnan perusteella. Henkilöllä, jolle haitat ovat selviä ja teho kyseenalainen, tulisi vaihtoehtoja punnita tarkemmin ja nopeammin kuin nykyisin on tapana. Neuromodulaatiohoidot yhdistettynä kognitiiviseen psykoterapiaan ovat osoittautuneet lääkehoitoja tehokkaammiksi, ja niistä esimerkiksi magneettistimulaatio on lähes sivuoireeton hoito.

On vaikea elää täyttä elämää, jos et tunne esimerkiksi rakastumista tai seksuaalista nautintoa.

Magneettistimulaatio – tehokas ja lähes sivuoireeton vaihtoehto

Magneettistimulaatio (rTMS) on masennuksen hoitomuoto, joka hyödyntää aivojen muokkautuvuutta. Magneettistimulaatiolla muokataan aivojen hermoston toimintaa ja luodaan uusia toiminnallisia yhteyksiä. Se on lähes sivuoireeton, ja hoitokerta kestää 15–20 minuuttia, joten se tarjoaa parhaat edellytykset työnteolle hoitojakson aikana – luonnollisesti yksilökohtaisen jaksamisen ehdoilla.

Tämä hoito on myös pelastus monille sellaisille masentuneille, joita lääkkeet eivät ole auttaneet. Masennuksen lisäksi se on tehokas hoito kipuun ja sitä on mahdollista käyttää myös esimerkiksi pakko-oireiden, ahdistuksen ja tinnituksen hoidossa.

Magneettistimulaatio on tehokkaimmillaan nimenomaan akuuteissa masennustapauksissa, joissa oireet ovat tulleet esille nopeasti. Tässä astuu esiin ilmeinen ristiriita siihen, miten hoitoa tarjotaan Suomen julkisessa terveyshuollossa.

Suomessa magneettistimulaation tarjoamiin käänteentekeviin mahdollisuuksiin on tartuttu osaa verrokkimaita verkkaisemmin. Hoitoa tarjoavat viisi yliopistosairaalaamme, kourallinen suurempia keskussairaaloita, sekä yksityinen lääkäriasema Recuror.

Julkisella puolella kapasiteettia on aivan liian vähän tarpeeseen nähden, jolloin ylipitkien jonojen muodostumista on vältelty asettamalla hoidon saamisen kriteerit erittäin tiukoiksi. Julkisella magneettistimulaatioon pääsee käytännössä vasta kahden epäonnistuneen lääkekokeilun jälkeen.

Tämä käytäntö on erittäin valitettavaa monestakin syystä. Ensiksikin se tarkoittaa, että henkilö pääsee tähän tehokkaaseen ja sivuoireettomaan hoitoon vasta vuoden, tai jopa vuosien, sairastamisen jälkeen. Epäonnistuneet hoitojaksot masennuslääkkeiden kanssa ovat usein erittäin raskaita kokemuksia.

Toiseksi, kun magneettistimulaatio ei ole käytössä heti akuutissa tilanteessa, jossa oireet ovat vasta alkaneet, sen paras mahdollinen teho menetetään (lisätietoa, ks. lähteet). Kuten allaolevan kuvan Cohen-D-vertailu näyttää, magneettistimulaatio yhdistettynä kognitiiviseen psykoterapiaan on tehokkaimpia hoitomuotoja akuuttiin masennukseen. Meillä Recurorilla siihen pääsee heti.

Tämä hoito on pelastus monille sellaisille masentuneille, joita lääkkeet eivät ole auttaneet.

*Kuva: Masennuksen hoitomuotojen vertailu Cohen-D-asteikolla.*

Recuror-lääkärikeskuksesta saat kokeneen psykiatrian erikoislääkärin avun jopa lähipäiville.

Recurorin ammattilaisiin voit tutustua TÄÄLLÄ.

Lähteet:

Karlsson & Holm (2022) Theta burst stimulation for the treatment of major depressive disorder: preliminary results from a Finnish private clinic (A-134) The 12th International Symposium on nTMS in Neurosurgery and Neuromodulation, 16-17 December 2022, Berlin.

Cole et al (2020) Stanford Accelerated Intelligent Neuromodulation Therapy for Treatment-Resistant Depression

https://doi.org/10.1176/appi.ajp.2019.19070720

Nexstim Oy White Paper (2022) Clinical outcomes of first 403 patients completing SmartFocus® electric field navigated rTMS therapy for treatment of major depressive disorder (MDD)

https://www.nexstim.com/research/white-papers

Haavoittunut isäsuhde voi olla juurisyy naisen arvottomuuden kokemukselle – Näin isän kaipuu voi ilmetä

Tyttären suhde isään tuntuu saavan usein huomattavasti vähemmän huomiota kuin tyttären ja äidin välinen suhde. Vaikka suhteet vanhempiin ovatkin erilaiset ja ne myös vaikuttavat tyttäreen eri tavoin, molemmilla on aivan olennainen merkitys hänen kehityksensä ja tulevaisuutensa kannalta.

Lapsuusajan vanhemmuussuhteiden vaikutukset tulevat kokonaisuudessaan näkyville vasta aikuisena.

Äiti on tyttärelle samaistumisen kohde, kun taas isän rooli on olla hänelle peilinä. Isältä heijastuvan kuvan avulla tytär arvioi omaa kyvykkyyttään, viehättävyyttään ja arvoaan. Isän huomiota ja hyväksyntää saaneesta tyttärestä kasvaakin itseään arvostava nainen, joka tietää ansaitsevansa hyvää kohtelua myös kumppaniltaan.

Isäsuhteen vaikutukset elävät niin tyttären parisuhteissa kuin asennoitumisessa miehiin.

Usein sanotaan, että nainen ihastuu miehiin, jotka muistuttavat hänen isäänsä. Turvallinen ja rakastava isäsuhde toimii positiivisena voimavarana tässäkin kohtaa. Päinvastaisessa tilanteessa alitajuntaan rakentunut miehen malli taas voi ohjata naista hakeutumaan suhteisiin, joissa häntä kohdellaan huonosti.

Kaikki negatiiviset kokemukset suhteessa omaan isään ovat taakkana tyttären tuleville parisuhteille.

Etäisen ja kylmän isäsuhteen on huomattu näyttäytyvän myös seksuaalisena rajattomuutena ja vaihtuvina kumppaneina. Isän rakkauden ja huomion puute voi ajaa naisen tiedostamatta testaamaan omaa kelpaavuttaan sekä hakemaan korvaavaa kokemusta muilta miehiltä. Tämä ei valitettavasti kuitenkaan täytä sitä tyhjiötä, jonka isäsuhde on sisimpään kovertanut.

Sen lisäksi, että tyttären suhde isään vaikuttaa hänen seksuaalisuuteensa ja parisuhteisiinsa, se rakentaa myös perustuksen hänen itseluottamuksensa muodostumiselle. Isiltä aikaa ja kannustusta saaneiden tyttärien usko itseen muodostuu vahvaksi: he luottavat omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa elämässä. Tämän seurauksena heidän todennäköisyytensä menestyä opinnoissa ja myöhemmin työelämässä kasvavat.

Isien tukemat tyttäret uskaltavat ottaa haasteita vastaan, sillä he uskovat onnistuvansa niissä.

Valitettavasti kaikki tyttäret eivät ole saaneet ansaitsemaansa positiivista ja kannustavaa peilausta isiltään. Haavoittunut isäsuhde voi johtaa heikon itsetunnon rakentumiseen, jonka heijastukset näyttäytyvät naisen aikuisiällä alisuoriutumisena, miellyttämisen tarpeena, uupumisena, huonommuuden tunteena tai suorittamisena.

Isäsuhteen itsessä aiheuttamia sisäisiä säröjä voi kuitenkin pyrkiä ymmärtämään ja käsittelemään. Lue aiemmasta blogitekstistäni erilaisia keinoja tämän prosessoinnin tueksi.

Lopuksi haluan muistuttaa jokaista isäsuhteessaan haavoittunutta kanssasisartani siitä totuudesta, että Sinä olet ainutlaatuinen, arvokas, rakastettava ja upea nainen juuri sellaisena, kuin olet!

”Entä minä?” – Huomioitko omia tarpeitasi muiden toiveiden keskellä?

Entä minä?

Tuleeko tämä kysymys joskus mieleesi arjessasi?

Itselleni on joskus käynyt niin, että olen suorastaan uhriutunut toisten vaatimusten alle. Perhe vaatii, työ vaatii, koti vaatii, remontti vaatii, sähköposti vaatii…

Minusta tuntui silloin siltä, että aikani kuluu toisten toiveiden tai vaatimusten täyttämiseen ja että jään itse paitsi omasta elämästäni.

Osittain en voinut vaatimuksille mitään. Kun verotoimisto vaatii, niin on parasta reagoida. Kun remontti on kesken, kannattaa kääriä hihat. Kun pienet lapset tarvitsevat ruokaa, syliä tai apua vessassa, se menee kaiken muun edelle.

Osittain olisin pystynyt tinkimään joistain vaatimuksista. Jotkut asiat vaativat nopeaa reagointia, mutta eivät läheskään kaikki. Stressaantuneena eksyin silti ajattelemaan, että mitä nopeammin saan tehtyä tämänkin asian loppuun, sitä nopeammin pääsen vain lepäilemään. Olen onneksi myöhemmin oppinut, että nopea prosessi johtaa yleensä syvempään väsymykseen kuin leppoisa prosessi.

Ja olisin myös voinut muuttaa asennettani – ”vaatiiko” koti todella huomiotani, vai onko etuoikeus saada pitää huolta omasta, ihanasta kodistaan? Superväsyneelle ihmiselle voi olla turhaa esitellä asennemuutoksen voimaa, mutta kiitollisuudella on todellakin merkillinen taika. Asiat tuntuvat huomattavasti raskaammilta, kun niihin asennoituu velvoitteina eikä etuoikeuksina!

Entä minä? Mitä minä tarvitsen, mistä nautin? Mikä innostaa juuri minua? Mieheni on mahdollistanut minulle monta nollaavaa kirppisreissua, joista olen saattanut palata tyhjin käsin – mutta jostain syystä huomattavasti leppoisampana.

Anna itsellesi huomiota

Jos kaipaat elämääsi enemmän tilaa, ole itsellesi hyvä ystävä ja kysy itseltäsi:

Mitä kaipaan tällä hetkellä elämääni enemmän? Mitä vähemmän?
Mitä tekisin, jos minulla olisi enemmän aikaa itselleni? Jos et meinaa keksiä, mitä oikeastaan haluaisit tehdä (näin voi todellakin käydä, jos on pidemmän aikaa esimerkiksi ylisuorittanut töissä tai ollut kotona lasten kanssa ja seurannut lähinnä lasten rytmiä), pohdi mistä olet aikaisemmin saanut inspiraatiota – jostain harrastuksesta, kävelylenkeistä, puheluista ystävien kanssa, rauhallisesta saunahetkestä, kumppanin hieronnasta… Pohdi myös, mistä oikeasti nautit? Hiljaisuudesta, kotona olosta, luonnosta, taiteesta, värikkäistä tapahtumista…?

Kuuntele itseäsi. Siitä muutos lähtee. Vaikka muut ympärilläsi haluaisivatkin mahdollistaa sinulle enemmän omaa tilaa, he eivät tiedä, mitä sinulle järjestää, jos et itse tiedä mitä tarvitset. Jätä siis hetkeksi kaikki muu ja keskity vain omaan, ihanaan itseesi – mitä tekisit, jos saisit valita aivan vapaasti? 💖

Mitran suosittu kirja Meidän vuosi – lempeä matka parille löytyy tästä!

Epävarmuus ja jatkuvat muutokset voivat tehdä olosta raskaan ja ahdistuneen – Miten löytää kadonnut ilo takaisin elämään?

Maailma muuttuu ympärillämme koko ajan ja myös me muutumme. Ei ihme, jos meistä monia on jo usean vuoden ajan tuntunut siltä, että elämme loputtomien yllätysten ja epävarmuuden aikoja. Ensin tuli korona ja jo muutaman vuoden ajan olemme todistaneet hyökkäyssotaa Euroopassa. Myös tapahtumat itärajalla huolestuttavat. Lisäksi luonnonvarojen ehtyminen, huoli taloudellisesta toimeentulosta, lasten ja nuorten hyvästä tulevaisuudesta ja mielen hyvinvoinnista painavat mieltä.

Ei siis ihme, jos tuntuu siltä, että asiat ja tapahtumat vaan vyöryvät niskaan. Se, mikä aiemmin tuntui normaalilta, on jäänyt kauas taakse. Epävarmuus, yllätykset, kaoottisuus ja jatkuvat muutokset tekevät elämästä raskasta ja ahdistavaa. Voi hyvin tuntua siltä, ettei enää jaksa kuin sinnitellä päivä ja hetki kerrallaan. Tulevaisuus saattaa tuntua toivottomalta ja paluu normaaliin saavuttamattomalta.

Miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua? Onko mitään normaalia enää olemassakaan tai edes odotettavissa? Ehkä paluuta siihen, mikä ennen tuntui normaalilta, ei enää tule. Miten ahdistusta, huolta ja epämääräisyyden tunnetta voisi helpottaa, miten ottaa jälleen ohjat omiin käsiin ja johtaa omaa elämää ilosta, elämänvoimasta ja valoisasta mielestä käsin?

Se, että paluu normaaliin, tuttuun ja turvalliseen ei enää toteudu, ei kuitenkaan tarkoita, että tulevaisuus vain vyöryisi päälle. Juuri sen vuoksi, että ympäristömme ja myös oma toimintaympäristömme ja elämänpiirimme muuttuu nopeasti ja usein yllättävästi, niin entistä keskeisemmäksi taidoksi elämässä nousee uteliaisuuden taito.

Uteliaisuus edistää itseohjautuvuutta, henkistä sopeutumiskykyä, luovuutta, joustavuutta ja muutoskyvykkyyttä. Uteliaisuus helpottaa sosiaalista kanssakäymistä ja on avain onnellisempaan elämään ja iloon. Uteliaisuus on ihmisen elämisen ja eloonjäämisen edellytys, ilman meihin rakentunutta uteliaisuutta emme olisi tässä.

Eloonjäämisen kannalta uteliaisuus on ollut ja on ihmisen tärkein ominaisuus. Uteliaisuus suojelee elämää ja se palvelee turvallisuuden tarvettamme. Uteliaisuuden takana on arvioitu olevan turvallisuuden tarpeen lisäksi myös kontrollin tarve. Uteliaisuus auttaa ihmistä sietämään pelkoa, riskejä ja epävarmuutta. Ihminen ikään kuin pyrkii saamaan otteen tilanteesta ja päästä ajan tasalle siitä, missä mennään.

On totta, että uteliaisuus nähdään arjessa usein epäsuotuisassa valossa: tungetteleva utelija on raivostuttava ja sietämätön. Perinteisesti uteliaisuus liitetään turhaan urkkimiseen, huonoihin käytöstapoihin ja yksityisyyden rajojen ylittämiseen. Utelias voi saada myös hankalan ihmisen leiman. Lakkaamaton uteliaisuus voi usein häiritä toisia.

Parhaimmillaan utelias henkilö kuitenkin välittää lämpöä ja se jos mikä tuntuu ihmisestä positiiviselta ja kohottavalta. Ihminen kokee, että toinen on kiinnostunut ja haluaa hyvää. Uteliaisuus on tärkeä ainesosa hyvissä kohtaamisissa aina silloin, kun uteliaisuuttaan osaa käyttää oikein.

On myös totta, että jos uteliaisuus lähtee liikaa omassa elämässä rönsyilemään, niin siitä voi tulla mieltä ja elämää useaan suuntaa sinkoava energiasyöppö. Ihminen saattaa muuttua rönsyilevän uteliaisuuden myötä multitouhottajaksi.

Hyvä ja arkinen esimerkki uteliaisuuden aiheuttaman mielihyvähormooni dopamiinin palkitsevuudesta on se tosiasia, kuinka valtavan määrän avaamme klikkiotsikoita päivän aikana vaikka aina ei kannattaisi. Houkuttelevat sanat “Tiesitkö, että..” ja ”Juuri nyt…” antavat vinkin siitä, että klikkaus antaa meille palkinnon. Ja niin aivomme tekevätkin, vaikka jutun sisältö todellisuudessa olisikin pelkkää höttöä. Uteliaisuus on näin arkipäiväisten ympyröittemme ytimessä ihan huomaamattammekin.

Mieti siis, mihin haluat käyttää uteliaisuuttasi. Mikä on sinulle merkityksellistä ja tärkeää? Millainen uteliaisuus ihmisiä, asioita ja paikkoja kohtaan tukisi sinua, arvojasi ja sinulle merkityksellistä elämää? Miten toisaalta suojella itseäsi liialta uteliaisuuden rönsyilyltä ja vaalia omaa jaksamista?

On tärkeää tunnistaa omat tarpeet tässä hetkessä ja toimia sen mukaan. Jos arjen haasteet antavat myöden, voi hyvin ottaa riskejä ja antaa uteliaisuuden viedä. Jos on elämässä meneillään paljon arjessa ja esimerkiksi ruuhkavuodet päällä, saattaa olla parempi pitäytyä enemmän tutussa, turvallisessa ja rutiineissa. Joka tapauksessa omaa uteliaisuuttaan voi aina kehittää.

Uteliaisuutta on tärkeää kohdistaa myös itseen ja kysyä, millaisia tunteita minussa herää, mitä ajatuksia ja toimintamalleja itsessäni syntyy tietyissä tilanteissa ja kohtaamisissa. Näiden pohtiminen saattaa olla ratkaisevaa tulevaisuutesi kannalta.

Seuraavassa sinulle muutama kysymys oman uteliaisuutesi pohdintaan ja sen kehittämiseen oman elämänvoiman ja ilon kartuttamiseksi.

Miten oma uteliaisuutesi ilmenee arjessasi?
Oletko viime aikoina tutustunut uuteen ihmiseen, asiaan tai paikkaan?
Tunnistatko itsessäsi, että kyselet paljon ja otat selvää kiinnostavista asioista, ehkä jopa sinulle aivan vieraista asioista?
Milloin viimeksi irtaannuit totutuista tavoistasi ja rutiineistasi?
Kuunteletko toista ihmistä, myös silloin, kun tiedät olevasi oikeassa?
Onko uteliaisuutesi vienyt sinut mielenkiintoisiin paikkoihin ja kohtaamisiin, entä tulevaisuudessa, voisiko uteliaisuus toimia tienviittanasi?

Nytkin on paljon erilaisia tapahtumia, saattaisiko uteliaisuutesi kuljettaa sinut johonkin niistä?

Tutustu työhöni täältä

Miten kohdata angstinen nuori? – Tästä voi olla apua haastavien tunteiden kanssa

Monenlaiset tunnemyllerrykset kuuluvat nuoruusikään. Syitä on monia. Nuoruusiässä itsenäistytään vanhemmista, luodaan tiiviitä suhteita oman ikäisiin kavereihin, aloitetaan ensimmäisiä seurustelusuhteita, tehdään valintoja tulevaisuuden opintojen ja työelämän suhteen, rakennetaan omaa identiteettiä ja ylipäätään sosiaalistutaan yhteiskuntaan.

Samaan aikaan aivot ovat vielä kehittymässä ja hormonitoiminnassa on suuria muutoksia. Eipä siis ihme, että nuoren tunteet välillä myrskyävät. Yhä useampi nuori kuitenkin kokee merkittävää ahdistuneisuutta, joka vaikuttaa hyvinvointiin. Tässä blogissa pohdin, miten voisimme tukea nuorta, jolla on angstia.

Tukeminen tärkeissä valinnoissa

Nuoresta voi tuntua melkoisen ahdistavalta tehdä itsenäisiä valintoja. Kuitenkin hän haluaisi tehdä hyviä valintoja itse. Nuori saattaa tiedostaa, että koulussa tehdyt valinnat voivat vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Jos toiveet tulevaisuuden opinnoista tai työurasta ovat epäselviä, voi näiden valintojen pohtiminen tuoda pintaan angstia. Samaan aikaan mietitään, miten viettäisi vappua, miten pukeutua juhliin, mihin hakea kesätöihin, millaista ruokavaliota haluaa noudattaa ja millaista musiikkia kuunnella.

Tarjoudu nuorelle ensisijaisesti kuuntelijaksi. Hyvää harjoitusta valintojen tekoon voi tarjota sillä tavoin, että nuorta kuunnellaan häntä koskevissa valinnoissa. Näin nuori oppii, että hänen oma kokemuksensa ja toiveensa on merkityksellinen.

Hankalissa valintatilanteissa ei kannata tarjota valmiita ratkaisuja, vaan harjoitella ratkaisujen etsimistä yhdessä nuoren kanssa. Pyydä nuorta listaamaan sellaisia asioita, jotka voisivat auttaa eteenpäin valintatilanteessa. Konkreettisten asioiden näkeminen paperilla helpottaa ahdistavaa olotilaa. Nuorelta voi kysyä, mitä hän sanoisi ystävälle, joka on samassa tilanteessa kuin hän. Entä millaisen neuvon hän antaisi itselleen? Pienen etäisyyden saaminen helpottaa usein tunnetiloja.

Etäisyyttä näkökulman vaihdolla

Nuoren tunnekokemus voi olla niin intensiivinen ja voimakas, että otteen saaminen siitä on haastavaa. Aina ei ole helppo päästä kiinni siihen, miksi olotila on ahdistunut, ärtynyt tai kiukkuinen. Voit koittaa kysellä nuorelta, liittyykö tunnekokemus johonkin, mitä tapahtui muiden ihmisten kanssa. Toisaalta hankala kokemus voi myös liittyä oman mielen sisäisiin ristiriitoihin. Nuorelta voi kysyä, onko hän kiukkuinen itselleen vai kenties jollekulle toiselle ihmiselle.

Aina ei ole helppo nimetä, mistä tunnekokemus on lähtöisin. Sitä voi silti tarkastella eri näkökulmista. Lintuperspektiivin ottaminen voi helpottaa olotilaa. Miltä oma tunnekokemus näyttäisi, jos sitä tarkastelisi yläpuolelta, vaikkapa huoneen katosta käsin? Entä jos kokemuksen laittaisi istumaan tuolille, ja ottaisi muutaman askeleen etäisyyden. Jos joku muu ulkopuolinen tarkastelisi tunnekokemusta, mitä hän ehkä havaitsisi?

Huumorilla helpotusta

Silloin kun nuori kokee angstia, ei vitsailu ehkä tule ensimmäisenä mieleen. Aikuisen mielestä pienet asiat voivat nuoresta tuntua haudanvakavilta, eikä niitä siksi sovi väheksyä. Tunnekokemuksen hallintaan saamisessa huumorista voi kuitenkin olla apua. Mitä jos omasta olotilasta tekisi sketsihahmon?

Millaiset vaatteet olisi hahmolla, joka kuvaisi tätä tunnekokemusta? Sille voisi keksiä jonkin nimen, joka kuvaisi sitä. Tuneella voisi olla jokin supervoima tai erityistaito. Millä tavoin se liikkuisi? Hahmolle voi keksiä jonkin hokeman, josta se tunnetaan. Hahmosta voi piirtää kuvan, johon siihen liittyviä teemoja kirjoitetaan piirroksen ympärille.

Opi purkamaan ja käsittelemään vihaa, kiukkua ja muita räjähdysherkkiä tunteita Angstin purku -korttien avulla – kortit sopivat lapsille, nuorille ja aikuisille:

Gluteeniton, sokeriton ja maidoton pannukakku menee hetkessä parempiin suihin

Leivon mielelläni päivittäin ja hemmottelen lapsiani erilaisilla niin sanotuilla arkiherkuilla.
Meillä arkiherkut ovat herkkuja, joita voi syödä huoletta mielin määrin, tuntematta harmitusta siitä, että verensokeriarvot sahaisivat tai että hampaat reikiintyisivät suuren sokerikuorman vuoksi.

Ja on hyvä muistaa, että liiallinen sokerin saanti vaikuttaa fyysisen kehomme lisäksi myös mieleen. Tänään arkiherkkupöytään tupsahti pannukakku, joka maistuu herkulliselta ja hoitaa kehoa.

Toivottavasti resepti tuo iloa myös teidän arkiherkkuhetkiin!

Pannukakku ohje

1 L kauramaitoa

4 dl kaurahiutaleita

3 kananmunaa

1 tummapilkkuinen banaani

1 tl leivinjauhetta

1tl kanelia

1tl kardemummaa

1-2 rkl hunajaa

ripaus suolaa

VAIHE 1) Yhdistä kaikki reseptin aineet taikinakulhossa ja soseuta ne kevyesti sauvasekoittimella.

VAIHE 2) Kaada taikina leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle ja paista 200 asteessa, noin 30 min, kunnes pinta on hieman tummunut.
Anna pannukakun vetäytyä huoneen lämmössä noin 1h ennen leikkaamista.

Ihana ja kamala luovuus – ADHD-ihmisen idearikkaudesta löytyy usein nämä kaksi puolta

Yksi ADHD-ihmisen tyypillisistä piirteistä on idearikkaus sekä kyky toimia luovasti, myös hyvin vaikeissa tilanteissa ja olosuhteissa. Usein näitä ominaisuuksia pidetään hyvinä ja tärkeinä, mutta ADHD-piirteisillä nämä näyttäytyvät useimmiten ääri-ilmiöinä, ja siten sekä lahjana että kuormituksena.

Idearikkaus pitää sisällään tietynlaista luovuutta. Jos mietitään ensin sitä, miten nämä molemmat voivat näyttäytyä ADHD-ihmisen elämässä positiivisesti vahvuuksina, esitän tässä muutaman esimerkin:

Monet ADHD-ihmiset suorastaan loistavat kaikenlaisissa suunnitteluprojekteissa, on sitten kyseessä työ-, harrastus- tai vaikkapa jokin kodinmuutostöihin liittyvä projekti. Asioiden ideointi ja suunnittelu aktivoi aivot toimimaan, kun muutoin samaisella henkilöllä voi olla isojakin haasteita saada aloitettua tietynlaisia, vaikkapa arjen rutiineihin liittyvä asioita.
Ideoita toisaalta syntyy missä ja milloin tahansa, ne eivät katso aikaa eikä paikkaa. Itse asiassa tähän kirjoitukseen minua innosti eräs muu somessa tänään näkemäni julkaisu, jossa kuvattiin hieman toisesta näkökulmasta ADHD:hen liittyvää luovuutta ja ideointikykyä. Ensin ajattelin, etten kyllä jaksa aloittaa kirjoittamista, mutta kuinka ollakaan, kellon ollessa 23, aivoni kertakaikkiaan pakottivat ryhtymään tähän hommaan: ”Nyt tai ei koskaan!!!” 🙂
Osalle ADHD-ihmisistä sopivia ammattialoja ovat tyypillisesti sellaiset, joissa on mahdollista ratkoa luovasti laaja-alaisia ongelmia tai pelastaa kaoottisia tilanteita:
- Esimerkiksi riskianalysaattorin työssä vaaditaan isojen kokonaisuuksien hahmottamista ja yhtäaikaista luovuutta nähdä monenlaisia skenaarioita, mihin eri vaihtoehdot saattavat johtaa. Vaikka en itse ole tällaisessa työssä, huomaan omaavani kyvyn ”nähdä” tulevaisuuden eri skenaariot, hyvässä ja pahassa.
- Toisaalta esimerkiksi kokin tai ensiapu- ja pelastusalan ammattilaisen työ edellyttää kykyä reagoida nopeasti sekä hallita luovasti yllättäviäkin tilanteita aikailematta. Monet ADHD-ihmiset ovat kuin kotonaan hektisissä töissä.
Luovuus ja ideointikyky voivat näyttäytyä hienolla tavalla monenlaisen taiteen tekemisenä: musiikki, kuvataide, kirjoittaminen, käsityöt, liikekieli/koreografiat/ilmaisu jne. Lasten kanssa työskentelevä ADHD-piirteinen voi omata huikeita kykyjä luoda lasten kanssa uusia leikkejä sekä erilaisia ”poikkitaiteellisia” projekteja.

Mitkä sitten ovat luovuuden ja idearikkauden nurjia puolia ADHD-ihmiselle?

Omakohtaisesti huomaan saavani päivittäin valtavan määrän uusia ideoita. Ennen kuin sain diagnoosin, enkä ollut yhtä tietoinen omista toimintamalleistani, saatoin kuluttaa kokonaisia päiviä hyperfokusoiden idean kanssa. Ja ihan niinkin arkisesti, että skrollatessani satunnaisia sivustoja kännykällä, sain jostakin aiheesta kuningasidean, jota aloin samantien selvittämään eteenpäin. Näin sille päivälle tekemäni arjen suunnitelmat unohtuivat täysin – eikä myöskään tämä kuningasideani lopulta edennyt alkua pidemmälle, kun uusi asia ja idea tuli jo eteeni ja innostukseni kohteeksi.

”Minulle tulee ainakin sata ideaa päivässä. Ideat saattavat unohtua yhtä nopeasti kuin ne tulivat. Ideoin ja suunnittelen, mutta lopulta en kykene etenemään toteutusvaiheeseen asti. Myös motivaatio liittyy tähän: mieleeni juolahtanut huippuidea sytyttää innon ja motivaation vain hetkellisesti, ja lopulta ne romahtavat muutamassa päivässä tai viikossa – tai sen vuoksi, että seuraava huippuidea odottaa jo jonossa, aivan kuten lentokoneet nousuun pääsyä ruuhkaisella lentokentällä.” (Karita Palomäki teoksessa Kuhiseva mieli)

ADHD-aivojen dopamiinimäärät eivät mitä ilmeisimmin riitä pitämään motivaatiota ja kiinnostusta yllä riittävän pitkään, jotta alun ideasta ja innostuksesta syntyisi mitään kestävää. Näkymä lopputuloksesta harvoin riittää sinnikkääseen projektin loppuun saattamiseen. Toisaalta aivot syttyvät jatkuvien ideoiden tulvasta – yhä uudelleen ja uudelleen, mikä sekä estää homman eteenpäin viemisen että kuluttaa jo itsessään valtavasti voimavaroja.

Usein suunnittelutyössä toimivan ADHD-ihmisen ideoita – tai kykyä ennakoida tulevaisuuden riskejä – ei ymmärretä. Hänen voi olla vaikeaa saada läpi omia ajatuksiaan muille työryhmän jäsenille, joilla ei ole vastaavaa kykyä nähdä asioita systeemisesti ja uusista näkökulmista käsin: tämäkin kuormittaa ADHD-ihmistä valtavasti, jos hän ei voi käyttää lahjojaan täysipainoisesti työelämässä.

Kaaoksen sisälläkin saattaa olla jonkinlaista järjestystä – joskus. ADHD-ihmisellä kaaos voi näyttäytyä sisäisenä, ulkoisena tai molempina. Kun tähän kaaosmaiseen, kenties rutiinien puutteiseen elämään lisätään spontaanius, luovuus ja ideointi, yhtälö ei välttämättä toimi kovin hedelmällisesti. Silti ADHD-ihmisen on mahdollista selviytyä tästäkin – luovan ideointikykynsä auttamana!

Toivoisin tulevaisuudelta sitä, että meidät luovat ja idearikkaat, ”out of the box” -ajattelijat nähtäisiin yhä enemmän voimavarana! Koen, että meillä olisi paljon annettavaa sekä pienissä että suuremmissa elämän piireissä – jopa ihan yhteiskunnan tasolla asti.

Kun kohtaamme erilaisia ja innovatiivisia ideoita jakavia ihmisiä, mitä jos uskaltaisimme hypähtää hetkeksi pois sieltä turvallisesta boksista ja sanoisimme: ”Kerro lisää, olen utelias kuuntelemaan <3”

Tutustu myös kirjaani: Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD (Bazar/Hidasta elämää, 2024)

Artikkelikuva: Depositphotos