Sivu 28 – Hidasta elämää

Vahva ja pärjääväkin tarvitsee palautumista – Palaudutko sekä emotionaalisesti, mentaalisesti että fyysisesti?

Palautuminen ei ole pelkkää kehon palautumista. Oletko huomioinut fyysisen palautumisen lisäksi emotionaalisen ja mentaalisen palautumisen?

Palautuminen on prosessi, jossa keho, mieli ja tunteet palautuvat kuormituksesta, stressistä tai rasituksesta. Palautuminen on tasapainon löytämistä ja voimavarojen palauttamista, jotta voit jälleen toimia virkeänä ja hyvinvoivana.

1.Mentaalinen kuormitus liittyy kognitiiviseen rasitukseen, kuten työpaineisiin tai liialliseen informaatiotulvaan. Mentaalinen palautuminen tarkoittaa aivojen ja mielen elpymiseen henkisestä kuormituksesta, kuten työstä, opiskelusta tai jatkuvasta keskittymisestä. Mielen palautumiskeinoja:

Tauot: Säännölliset tauot työpäivän aikana ja pidemmät lepojaksot auttavat aivoja palautumaan.
Luonto ja hiljaisuus: Vietä aikaa luonnossa tai vältä ylimääräistä melua ja digitaalisia ärsykkeitä.
Meditointi ja hengitysharjoitukset: Keskittymistä ja rauhoittumista edistävät harjoitukset parantavat mielen palautumista.
Hyvä uni: Riittävä ja laadukas uni tukee kognitiivisia toimintoja ja mielialaa.

Maksuttoman Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta löydät workshopeja, meditaatioita ja muita audioita mentaaliseen palautumiseen. Lataa sovellus TÄÄLTÄ.

2. Emotionaalinen kuormitus voi johtua stressistä, ihmissuhteista tai elämän haasteista. Emotionaalinen palautuminen tarkoittaa aikaa hankalien ja painavien tunteiden käsittelemiselle ja purkamiselle tunteita. Tunnemaailman palautumiseen voi auttaa:

Tunnetyöskentely: Kirjoittaminen, itsetuntemusta lisäävät prosessit tai keskustelut luotettavan ihmisen kanssa.
Mindfulness, hengitysharjoitukset ja meditaatio: Läsnäoloharjoitukset auttavat tunnistamaan ja hyväksymään tunteita ilman niiden tukahduttamista.
Rutiinit ja lepo: Säännöllinen arki ja riittävä lepo tukevat emotionaalista tasapainoa.

Maksuttoman Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta löydät workshopeja, meditaatioita ja muita audioita tunnetyöskentelyyn ja tunteiden kuunteluun eli emotionaaliseen palautumiseen. Lataa sovellus TÄÄLTÄ.

3. Fyysisellä kuormituksella tarkoitetaan kehollista rasitusta, kuten liikuntaa ja stressiä. Keinoja fyysiseen palautumiseen:

Riittävä uni ja lepo: Kehon kudokset uusiutuvat unen aikana, ja hormonitasapaino palautuu.
Kevyt liikunta: Kävely, jooga tai venyttely auttavat palautumisessa ilman ylimääräistä kuormitusta.
Hengitysharjoitukset: Syvä hengitys ja vagushermon aktivointi auttavat kehoa siirtymään palautumistilaan.

Maksuttoman Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta löydät meditaatioita ja muita audioita kehon rauhoittamiseen ja parempaan uneen. Kokeile esimerkiksi palauttavaa tietoista kävelyä! Lataa sovellus TÄÄLTÄ.

Ilman riittävää palautumista stressi ja kuormitus voivat kasvaa kroonisiksi, mikä voi johtaa uupumukseen, heikentyneeseen vastustuskykyyn ja mielenterveysongelmiin.

Hyvä palautuminen ei tarkoita pelkästään passiivista lepoa, vaan myös aktiivisia keinoja, jotka auttavat kehoa ja mieltä elpymään.

Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -sovelluksesta saat kaikki palauttavat ja mieltä virkistävät sadat audio- ja workshop-sisällöt käyttöösi kuukausihinnalla 8,90€ /kk tai vuosihinnalla 79€/v. Sisältöjä löytyy lapsille, nuorille ja aikuisille.

Hidasta elämää -sovelluksesta saat lisäksi maksutta…

…tilattua ilmoitukset uusimmista sisällöistä. Kaikki hidastaelamaa.fi:n tekstisisällöt löytyvät nyt siis myös sovelluksesta.

…podcastit, osan meditaatioita ja muista audiosisällöistä. (Maksuttomat audiosisällöt saattavat vaihdella.)

Lataa Hidasta elämää -sovellus TÄÄLTÄ.

Kun kaipaat lohtua, tukea, mielenrauhaa ja välineitä jäsennellä sisäisiä kokemuksiasi, Hidasta elämää -sovellus on tukenasi ja turvanasi. Löydät siis yhdestä paikasta henkisen olkapään

Narsistivanhempi jättää lapseensa isoja haavoja

Elämäntarinoiden äärellä

Kuulen työssäni terapeuttina ihmisten elämäntarinoita. Niiden äärellä olen saanut oppia ihmisyyden kivuista tosi paljon. Kymmenen vuoden aikana olen kuullut niin moninaisia kipuja ja kamaluuksia, että enää harvoin tulee mitään uutta vastaan. Olen suunnattoman kiitollinen saadessani olla aitiopaikalla kuulemassa ja oppimassa.

Olen kirjoittanut kirjan narsismista. Toivon kirja narsistin haavoittamalle on otettu uskomattomalla lämmöllä vastaan. Olen saanut viestejä ihmisiltä, jotka ovat toivoneet, että kirjoittaisin (ja kirjoitankin) siitä, mitä on olla aikuinen narsistin lapsi. Näitäkin tarinoita olen kuullut tosi paljon.

Lapsi ei pääse narsistivanhempaa karkuun

Lapsuudessa narsistivanhemman läheisyydessä olleet ovat joutuneet elämään verkossa, josta ei ole päässyt pois. Aikuinen voi lähteä narsistisesta suhteesta, vaikka se usein tosi vaikeaa onkin, mutta lapsi ei voi lähteä. Hän joutuu kehittämään suojautumiskeinoja, joiden avulla yrittää selviytyä siihen asti, kun pääsee lentämään kotipesästä pois. Niiden keinojen avulla hän yrittää selviytyä aikuisenakin siihen asti, kunnes ehkä toteaa, että nämä keinot eivät toimi vaan täytyy oppia jotain uutta.

Lapsen keinoja ovat esimerkiksi miellyttäminen, kiltiksi heittäytyminen, liian suuren vastuun ottaminen perheen asioista liian varhain, suorittaminen ja vaikka mitä.

Narsistivanhempi jättää ikäviä jälkiä

Narsistivanhemman lähellä on kummallinen olo: lapsen erottelukyky hämärtyy, kun hän joutuu elämään valehtelun, manipuloinnin, syyllistämisen ja draaman keskellä.

Narsistisen vanhemman lähellä lapsuutensa eläneiden aikuisten mielenmaisemassa asustavat monet vaikeat tunnelukot ja uskomukset, joiden näkyviä ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi: häpeä ja syyllisyys, huono minäkuva, turvattomuus, tunne siitä, että on vastuussa muiden tarpeista ja tunteista, rajattomuus, riittämättömyys, riippuvuudet, loputon lojaalisuus kaltoinkohtelevaa vanhempaa kohtaan ja vaikeus hänestä irrottautumiseen sekä pyrkimyksiä omaa olemassaoloa esimerkiksi suorittamisella tai muiden auttamisella. Narsistivanhemman aiheuttama jälki saattaa olla hyvin moninainen ja vaikea.

Moni narsistivanhemman uhri kärsii traumaoireilusta: esimerkiksi unettomuudesta, hermoston yli- tai aliviritystiloista ja erilaisista peloista. Moni kärsii aikuisena ahdistuneisuudesta, masennuksesta ja paniikkihäiriöstä.

Kumppanivalinta vahvistaa lapsuuden kokemusta

Valitettavan usein käy niin, että narsistisen lapsuuden kokenut ihminen löytää kumppanikseen henkilön, joka kohtelee häntä yhtä kurjasti kuin narsistivanhempi. Alitajunta on siitä kummallinen ohjauskeskus, että se ohjaa ihmisen tuttuihin olosuhteisiin.

Tässäkin piilee kuitenkin toivon siemen: kaikki se, mikä satuttavissa suhteissa nousee pintaan, kertoo omaa tarinaansa siitä, mitä itsessä on vielä kesken. Kaikki päivänvaloon nousevat kivut tahtovat eheytyä ja parantua. Hae tukea ja apua, jotta haavasi voisivat eheytyä.

Narsistivanhemman lapsen kauneus

Narsistivanhemman lapsiuhriksi (aika rajusti sanottu) valikoituu usein perheen valopallo. Se joka näkee ja kuulee paljon, se, jolla lähtökohtaisesti on hyvä erottelukyky ja kykyä nähdä totuus. Narsistivanhempi valitseekin usein mustaksi lampaakseen ja syntipukikseen lapsen, joka näyttää hänelle kirkasta peiliä. Peiliin ei narsisti pysty katsomaan, siksi narsisti yrittää hajottaa tuota peiliä.

Jos olet narsistivanhemman satuttama aikuinen lapsi, muista tämä, mitä sanoin: sinä olet kaunis totuuden peili. Se on totuus sinusta eikä mikään muu. Tee itsesi kanssa niin paljon töitä, että tavoitat tuon alkuperäisen tunteen itsestäsi.

Jos narsismiaihe kiinnostaa, tutustu teokseeni Toivon kirja narsistin haavoittamalle.

”Pitäisihän jokaisen nyt ymmärtää…” – Tästä syystä jokainen ei ymmärrä

Kaikki ihmiset keskittyvät enimmän aikaa itseensä ja omaan elämäänsä. Sen takia me myös teemme asioista omia tulkintojamme, kun katsomme jokaista vastaantulevaa asiaa ikäänkuin omien linssiemme läpi. Niin syntyy helposti väärinkäsityksiä, koska on helppo olla asioista ylätasolla samaa mieltä: “Meidän tarvii käydä kaupassa” on asia, joka voi olla molemmille totta. Mutta voi käydä niin, että toinen ajattelee sen tarkoittavan että kauppaan lähdetään heti, kun taas toinen ajattelee, että kauppareissu olisi tarpeen, mutta sen ajankohdasta sovitaan sitten vaikkapa loppuviikosta.

Tämän vuoksi asioista on hyvä olla selkeä ja sanoittaa, mitä oikeasti odottaa tai haluaa tapahtuvan. Ainakin omassa parisuhteessani olen huomannut, että minä ja puolisoni suhtaudumme eri tavoin asioista sopimiseen. Minä saatan pohtia asioita ääneen, vaikka en ajattele vielä, että mitään tarvitsisi varsinaisesti tehdä (“Voitaisiin miettiä mökille menoa ensi viikonloppuna.”), kun taas välillä puolisoni ottaa tuollaisen pohdinnan jo sitovana päätöksenä. Tästä samasta syystä hän ei välttämättä varmista, että jokin asia on hoidossa, koska hän saattaa olettaa asian tulleen käsitellyksi kerralla. Oma tapani taas on puhua samasta asiasta pariin kolmeen kertaan, koska mielestäni sopimusta ei ole vielä syntynyt. Tämä taas voi vaikuttaa puolisostani jankuttamiselta.

Omat tulkinnat kannattaa sanoa ääneen

Sujuvan yhteispelin kannalta olisikin tosi hyödyllistä tietää, miten toinen toimii missäkin asiassa, ja sitten yrittää toimia niin että molemmat ovat varmasti asioista samassa käsityksessä, tai sopia vaikka yhteisistä toimintatavoista. Jos siis haluaa pitää huolta siitä, että asiat menevät edes vähän enemmän niin kuin itse toivoisi.

Tuntemattomien ihmisten kanssa tämä on vaikeampaa, koska emme voi tietää toisen persoonasta tai tavoista. Niinpä hyvä keino, jos yhteisymmärryksen haluaa varmistaa, on joko kiteyttää itse toiselle, mitä arveli hänen tarkoittavan (“Haluat siis, että vien roskat nyt heti roskikseen.”), tai vastaavasti kysyä häneltä, miten hän ymmärsi asian (“Haluaisin varmistaa, että käsitettiin tämä asia samalla tavalla. Kertoisitko, mitä sinä ymmärsit, että haluaisin meidän tekevän seuraavaksi.”). Tällä tavoin on paremmat mahdollisuudet siihen, että asiat menevät toivotusti, ja vältetään myös mahdollinen riidan poikanen, kun asiaa aletaan setviä myöhemmin.

Kiinnostava tapa oppia lisää eri ihmisten toimintatapojen eroista ja parantaa yhteispeliä on tässä tehtäväkirjassa kuvatun Minun käyttöohjeeni -harjoituksen avulla. Se on myös tehokas tapa ehkäistä monenlaisia väärinymmärryksiä töissä, kotona ja kaikkialla, missä ihmiset tekevät yhdessä asioita.

Kurkkaa Minun käyttöohjeeni -tehtäväkirja TÄÄLTÄ.

Jos tietäisin, että olemassaoloni on arvokas lahja muille, miten päiväni muuttuisi?

Usein meillä on tapana piilotella itseämme. Uskomme, ettei mielipiteemme ole riittävän hyviä, joten niitä ei kannata tuoda esille.

Tai luulemme, että tarpeemme tai toiveemme aiheuttaa vaivaa muille, joten jätämme ne kertomatta.

Tai pidämme itseämme sen verran vähäpätöisenä ihmisenä, etteivät muut voi olla kiinnostuneita ajatuksistani tai kokemuksistani.

Samalla siellä piilossamme toivomme tulevamme nähdyiksi, kuulluiksi ja rakastetuiksi. Mutta todellinen ystävyys ja rakkaus ei ole mahdollista, jos emme tule aitoina itsenämme näkyviin, kaikkien toiveidemme, tarpeidemme ja pelkojemme kanssa.

Toiselle ihmiselle on todella tärkeää tietää toiveemme ja mielipiteemme. Hän haluaa kuulla ajatuksesi ja tuntea toiveesi, sillä hän haluaa oppia tuntemaan, kuka sinä oikeasti olet. Hän haluaa elää aidon ja todellisen ihmisen kanssa eikä höttöisen mielikuvan kanssa.

Ystävyydessä ja rakkaudessa meidän on suostuttava olemaan läsnä toiselle kaikkine rosoinemme, mutta myös kaikkine kauniine piirteinemme. Juuri sellaisena kuin olemme.

Oman itsemme näkyväksi tuleminen ja omien tarpeittemme ja toiveittemme tunnistaminen ja näyttäminen ei ole itsekkyyttä. Se vahvistaa yhteyttämme muihin, koska olemme rehellisempiä ja aidompia itsellemme ja muille. Merkitykselliset ihmissuhteet pohjautuvat aina aitouteen.

Jos tietäisin, että olemassaoloni arvokas lahja muille

Seuraava harjoitus auttaa sinua löytämään enemmän rohkeutta tulla näkyviin ja olla oma aito itsesi ihmissuhteissasi.

Laita miellyttävää musiikkia soimaan ja täytä kirjoittaen seuraavaa lausetta 10 minuutin ajan, aina uudelleen ja uudelleen:

Jos tietäisin, että olemassaoloni arvokas lahja muille, niin…

Kirjoitusharjoituksen jälkeen tutki, mitä opit itsestäsi lauseittesi kautta.

Ja mikä olisi seuraava pienenpieni askel kohti näkyväksi tulemista ja miten ja missä aiot toteuttaa tuon askeleen?

Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Mitään ei tarvitse muuttaa. Jokaisen ihmisen aidoin olemus on kaunis. Anna sen loistaa.

Lue lisää aiheesta kirjastani Avaudu rakastamaan itseäsi

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuus- tai rakkausluento TÄSTÄ.

Miten ottaa vaativia aiheita keskusteluun suhteessa?

Miten ottaa suhteessa esiin vaativia aiheita?

Varsinkin läheisissä ihmissuhteissa tulee suurella todennäköisyydellä vastaan tilanteita, joissa on tarpeen käydä keskusteluja ehkä hiukan vaativista ja mahdollisesti tunteitakin herättävistä aiheista.

Me olemme jokainen erilaisia sen suhteen, että miten

a. itse otamme vaativia aiheita esiin (vai otammeko?) ja

b. toivoisimme että meille kommunikoidaan vaativimmista aiheista

Toisen ja oman kommunikaatio tyylin tunteminen voi olla tässä isosti avuksi ja tähän suosittelenkin lämpimästi yhdessä elämäsi tärkeiden ihmisten kanssa ”Minun käyttöohjeeni” täyttämistä.

On tärkeää muistaa, että meillä ihmisillä on tarve kokea tulevamme arvostetuksi ja kuulluksi. Kun koemme olomme arvostetuksi ja kuulluksi, olemme myös valmiimpia kuulemaan paremmin. Silloin kun otat esiin aiheita, joiden arvelet herättävän ehkä vaikeita tunteita, muista kertoa alkuun siitä että arvostat toista ja suhdettanne.

Sanon pariterapiassa pareille usein näin: Vältetään syyttelyä, ei vaikeita aiheita.

Kerron kohta muutaman vinkin vaativien aiheiden tuomiseen keskusteluun, mutta sitä ennen vielä muutama vinkki mitä ei kannata tehdä.

Vaikeita asioita ei kannata ottaa keskusteluun tunnekuohussa tai toiselle yllättäen/tilanteessa joka on hektinen

Toisen syyttäminen ei oikeastaan johda usein mihinkään muuhuin kuin puolustusasemiin

”Minun täytyy nyt vaan kaataa tämä ulos systeemistäni ”rehellisyyden nimissä” ei myös useinkaan toimi – eli puhetulva jossa usein keskitytään vain negatiiviseen

Miten sitten viestiä viisaasti?

Kerro toiselle että haluaisit keskustella hänen kanssa aiheesta joka tuntuu vaikealta ja kysy milloin toiselle sopisi.
Mikä on keskustelun intentio: mieti se itsellesi selkeäksi ja kerro se myös toiselle
Kommunikoi itsestäsi käsin, mitä sinä tunnet ja toivot, pyri olemaan selkeä.
Vastavuoroisuuteen kuuluu kuuntelu ja lisää kysyminen, selkeyttäminen.
Kerro toiselle mitä hänessä arvostat ja miksi toivot että aiheesta puhuminen voisi olla teille yhdessä hyvä asia
Jos keskustelu eksyy raiteilta, palaa intention äärelle
Ota tai ehdota tarvittaessa aikalisää, jos keskustelu ei mene mihinkään/ muuttuu epäasialliseksi.
Hyväksy toisen tunteet ja kokemus: älä yritä puhua häntä niistä pois. Jos toinen on mennyt tulkintoihin, pyri lisäämään selkeyttä ja avaa väärinkäsityksiä. Validoi silti toisen tunnekokemusta.

Suosittelen teitä myös lämmöllä täyttämään yhdessä ”Minun käyttöohjeeni”, joiden avulla opitte myös ymmärtämään toisen toiveita syvemmin.

Kun ihmiset tuntuvat vaikeilta – 10 ajatusta tueksi, kun toisen toiminta loukkaa, ärsyttää tai hämmentää

Toiset ihmiset ovat joskus vaikeita. He sanovat tai tekevät jotakin, mikä loukkaa, ärsyttää tai hämmentää. Usein haasteet toisten ihmisten kanssa nousevat kuitenkin siitä, että peilaamme toisiamme ja omia tarpeitamme – ja usein emme edes huomaa, mitä kaikkea pinnan alla tapahtuu. Vuorovaikutuksen asiantuntijat Jarkko Kailanto ja Eevi Vuoristo tekevät tätä näkyväksi tehtäväkirjassaan Minun käyttöohjeeni (Bazar/Hidasta elämää, 2025), joka auttaa löytämään uutta niin itsestä kuin muista.

Tässä 10 kirjasta poimittua ajatusta, jotka voivat viedä eteenpäin silloin, kun ihmissuhteet tuntuvat hankalilta:

1. Toista et voi muuttaa – mutta itseesi voit vaikuttaa

Usein on helpompaa analysoida toisia kuin nähdä ihan lähelle. Samalla se on inhimillistä ja normaalia, että teemme havaintoja toisistamme. On aina kuitenkin helpompaa toivoa, että joku toinen muuttuisi tai muuttaisi käytöstään, kuin pysähtyä tutkimaan sitä, mihin oikeastaan voimme itse vaikuttaa.

Me voimme ilmaista toiveitamme ja tarpeitamme, me voimme pyytää keskustelua ja pyrkiä sopimaan esimerkiksi pelisääntöjä. Toisen reaktioihin emme voi kuitenkaan vaikuttaa. Aina voimme kuitenkin palata kysymään: Mitä tämä herättää minussa? Mitä tämä minulle tarkoittaa?

2. Jokainen haluaa kokea olevansa arvokas – oletko tilanteessa, jossa arvokkuuden kokemus on uhattuna?

Jokaiselle on tärkeää saada kokea olevansa arvokas. Jos koemme oman arvokkuutemme uhatuksi, alamme usein tiedostamattamme reagoimaan – usein joko pyrimme taistelemaan sen eteen että arvokkuutemme nähtäisiin tai sitten pakenemme, vetäydymme tai suojaudumme.

Vaativiakin teemoja on huomattavasti helpompi käydä läpi niin itsensä kanssa kuin ihmissuhteissa, jos voi muistaa että on arvokas. Ihan kuten muutkin ovat.

3. Kaiken käyttäytymisen takana on logiikka – myös silloin, kun se vaikuttaa järjettömältä

Joskus voi olla vaikea ymmärtää, miksi itse tai joku toinen käyttäytyy tietyllä tavalla. Ihmisen käytöstä ohjaavat monenlaiset, usein tiedostamattomat asiat. Onneksi meillä on myös mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja. Se tosin usein edellyttää myös sen tunnistamista, mihin käyttäytymisellämme oikeastaan pyrimme.

Käyttäytymisen ja reaktioiden takana on usein erilaisia tarpeita, tunteita tai alitajuisia uskomuksia liittyen itseen, toisiin tai elämään. Jos emme tunnista käyttäytymisen takana olevia vaikuttimia, olemme taipuvaisia toistamaan samoja kaavoja. Jotkut kaavoista voivat olla oikein toimivia ja jotkut mallit taas toimimattomia.

Jos haluamme muuttaa jotakin, on hyvä uskaltautua kysymään: Mitä tarpeita, toiveita tai uskomuksia nykyisen toiminnan takana on?

4. Erilaisuus ja samanlaisuus – molemmat ovat arvokkaita

Ajaudumme usein tekemisiin samanlaisten ja samalla lailla ajattelevien ihmisten kanssa, koska meidän on helppo samaistua samanlaisiin ihmisiin, ymmärrämme helposti miksi he toimivat niin kuin toimivat, ja arvostamme samoja asioita kuin he.

Samanlaisuus on arvokasta, koska se saa asiat etenemään jouhevasti. Hyödyllistä onkin huomata, että sekä samanlaisuudesta että erilaisuudesta voi olla hyötyä, kun osaamme käsitellä niitä oikein ja onnistumme näkemään erilaisuuden toisissamme positiivisena mahdollisuutena.

Kun pääsemme yli erilaisuudesta toisen ihmisen ajattelussa, arvoissa, toiminnassa tai käytöstavoissa, huomaamme usein että meistä löytyy myös paljon yhdistäviä, samanlaisia piirteitä.

Loppujen lopuksi kaikissa ihmisissä on paljon yhteistä; ainakin se että jokaisella on omat tarpeensa, tunteensa, tavoitteensa, toiveensa, epävarmuutensa, pelkonsa, huolensa, elämänsä.

5. Pelkän ajattelun sijaan ajattele myös miten ajattelet

Ajatuksemme toimivat suurelta osin kuin automaattiohjauksella. Kun tapahtuu jotakin, on se sitten positiivista tai negatiivista, se herättää meissä ajatuksia ja tunteita, joiden seurauksena reagoimme oppimiemme mallien mukaan, sen kummemmin ajattelematta. Yksi tapa muuttaa käytöstämme on pysähtyä miettimään, mikä saa meidät toimimaan tietyllä tavalla, mistä nuo ajatukset tulevat, ja mikä aiheuttaa nuo tunteet. Miksi ajattelen niin kuin ajattelen? Millä muulla tavalla voisin ajatella tästä?

Minun käyttöohjeeni -kirjasta saat useita malleja, jotka kääntävät huomion omiin ajattelutapoihin ja auttavat ajattelemaan uudesta näkökulmasta. Uudesta näkökulmasta ajatteleminen mahdollistaa sen, että tilanteissa on mahdollista toimia tietoisesti uudella tavalla.

6. Itsetuntemus on matka, ei päämäärä

itsetuntemus ei ole jotakin mitä ensin ei ole lainkaan, ja sitten tietyn työmäärän, kurssin, kirjan tai harjoituksen jälkeen voi sanoa että nyt olen saavuttanut itsetuntemuksen. Itsetuntemukseen ei ole myöskään yhtä tiettyä näkökulmaa, vaan asiaa voi lähestyä monelta kantilta ja vaikkapa sen mukaan mitä haluaisi itsestään oppia:

Miksi toimin tiimitilanteissa aina tietyllä tavalla? Miksi menen lukkoon, kun joku korottaa ääntään? Miksi en saa kerrottua tunteistani? Millä tavoin opin parhaiten? Miten opin parhaiten uutta?

Tutustumismatka itseen on kiinnostava ja arvokas, ja siitä voi nauttia ilman erityisiä tavoitteita. Hyvä itsetuntemus auttaa olemaan enemmän sinut itsensä kanssa. Suhde itseen on kuitenkin se ihmissuhde, jossa olemme koko elämämme.

7. Yhteyttä ei voi pakottaa mutta sille voi tehdä tilaa

Suhteissa tulee katkoksia, se on normaalia. Yhteyttä toiseen ihmiseen ei voi pakottaa, se usein herättää vastustusta tai paineita. Yhteyden ja vastavuoroisen vuorovaikutuksen kaipuu ovat täysin inhimillisiä tarpeita. Samalla olemme ihmissuhteissa aika useinkin erilaisia sen suhteen millä tahdilla olemme valmiita palaamaan yhteyteen, syventämään yhteyttä tai käymään läpi vaati-
via teemoja.

8. Hyvä yhteistyö tarvitsee myös pelisääntöjä

On hienoa kokea, miten toisen ihmisen kanssa tai ryhmässä asiat voivat soljua. Samalla osa ihmisyyttä on sekin, että hyvissä ja toimivissakin suhteissa voi tulla väärinkäsityksiä ja konflikteja. Pelisäännöt eivät ole nipottamista vaan niiden tarkoitus on tuoda turvalliset raamit, joiden sisällä on mahdollista toimia luovasti.

9. Voit samaan aikaan hyväksyä itsesi ja silti kehittyä

Joskus saatamme hairahtua uskomaan, että kunhan meistä tulee täydellisiä tai valmiita, voimme hyväksyä itsemme ja ansaita muiltakin arvostusta. Tällöin ajaudumme kuitenkin usein suorittamisen ja pettymysten oravanpyörään. Sen sijaan kun hyväksymme keskeneräisyytemme, vapautuu tilaa kehittyä. Elämässä me jokainen olemme lopulta harjoittelijoita.

10. Muutos alkaa huomaamisesta

Jos haluamme jonkin menevän erilailla kuin se yleensä menee, meidän on onnistuttava pysäyttämään itsemme toimimasta niin kuin yleensä toimimme. Se on mahdollista, kun alamme huomata tilanteita, joissa toimimme tietyllä tavalla, ja haluaisimmekin nyt kokeilla toimia toisin.

Aluksi saatamme huomata paikat vasta jälkikäteen, kun on jo liian myöhäistä toimia toisin. Jos teemme tietoista työtä asioiden huomaamiseksi, voimme tehdä tietoisesti jotain uudella tavalla, ja silloin muutos on mahdollinen.

Jokaista kohtaamista voi ajatella peilinä, jonka avulla voimme oppia lisää itsestämme ja toisistamme. Minun käyttöohjeeni auttaa parempiin kohtaamisiin töissä, kotona ja harrastuksissa – kaikkialla, missä ihmiset tekevät asioita yhdessä, haluavat ymmärtää toisiaan ja välttää väärinymmärryksiä sekä niistä koituvia pulmia.

Kurkkaa vuorovaikutuksen asiantuntijoiden Jarkko Kailannon ja Eevi Vuoriston tehtäväkirja Minun käyttöohjeeni TÄÄLTÄ.

Tarvitsemme toisiamme, jotta uskallamme olla omia loistavia itsejämme

Vuosien saatossa olen istunut kymmenissä ja kymmenissä naistenpiireissä niin osallistujana kuin ohjaajana. Piirit ovat johdattaneet toistuvasti muistutuksen äärelle: olemme yksi iso organismi, meillä on samat pelot, kivut ja häpeät. Aivan uniikit, mutta lopulta niin universaalit. Samaa kuulen sanottavan miestenpiireistä miesten kesken tai sukupuolesta viis sydämenpiireissä. Itse olen tehnyt koko työhistoriani ja yhä töitä psykologina nimenomaan naisten kanssa, joten fokusoin siihen. Syvältä jaetusta ytimestä paljastuu ”liikaa olemisen kauhu”. Pelko ja häpeä siitä, että ottaa omalla persoonallaan ja ilmaisullaan liikaa tilaa, saa ajan saatossa supistamaan, kutistamaan, vaikenemaan, väistämään ja perääntymään. Kaikki voi tapahtua puolihuomaamatta ja jopa tiedostamatta.

Eniten pelkäät, kuinka voimakas voitkaan olla

Pienentämistä ja jotakin vähemmän -olemista voi oireilla sisällä kytevänä raivona ja katkeruutena tai kateutena niitä kohtaan, jotka tilansa ottavat. Se voi kääntyä itseä vastaan ja masentaa ja uuvuttaa. Se kihisee itsessä epäoikeudenmukaisuuden tunteena ja toisinaan uhriutumisena: miksi minä en onnistu? Samalla kuitenkin toinen käsi kääntää vaimenninta päälle. Olemme oppineet olemaan vähemmän, kiltimmin ja reippaammin. Itsesabotaasi on hyvin opittua ja sisäistettyä.

Yhdysvaltalainen kirjailija Marianne Williamson on sanoittanut sisäistä voimaa mainiosti (otteiden suomennos Pirjo Lokka):

”Syvin pelkomme ei ole riittämättömyytemme. Päin vastoin, syvin pelkomme on, että voimamme on rajaton. Meitä pelottaa meidän valomme, ei niinkään pimeytemme. Me kysymme itseltämme, miten me voisimme olla näin loistavia, suurenmoisia, lahjakkaita, satumaisia? Miksemme sitten olisi? Maailmaa ei hyödytä lainkaan, että vähättelemme itseämme. Ei kannata kyyristellä, jotta muut ihmiset eivät tuntisi oloaan epävarmaksi seurassamme. Tarkoitus on, että me loistamme kuin lapset. Ja kun annamme oman valomme loistaa, annamme samalla alitajuisesti toisille mahdollisuuden tehdä samoin. Kun vapaudumme omista peloistamme, läsnäolomme vapauttaa heti muita.”

Saat muistaa voimasi ja tulla nähdyksi

Jokainen omaan voimaansa ja kapasiteettiinsa tutustuva nainen tulee vääjäämättä muistuttaneeksi myös muita kyvystään astua voimaansa. Kyllä, hän tulee myös todennäköisesti sohaisemaan paria kiukkuista muurahaispesää, niitä, jotka eivät voimaansa ole valmiita saatikka halua tulla muistutetuiksi siitä.

Naisen villi voima on syklistä, kehollista, ei-lineaarista, herkkää, vahvaa ja hurjaa. Sitä on sudittu, siivottu ja laitettu ruotuun pitkät vuosisadat samaan tahtiin, millä olemme muutakin villiä luontoa pyrkineet kesyttämään. Naisen oma voima lepää pitkälti oman vaistonvaraisen villin luonnon takaisin kutsumisessa. Se lepää yhteydessä omaan kehoon ja kehoa kannattelevaan maahan. Kuvaan kirjassani Lupa olla enemmän – Matkalla omaan voimaan, miten oman henkisen polkuni suurimpia havahtumisia on ollut ymmärtää, että mitään henkistä heräämistä ei tapahdu ilman yhteyttä meitä kannattelevaan maahan. ”Oma voima” ja villi voima ei siten koskaan ikiomaa olekaan, vaan kauttamme virtaavaa elämänvoimaa, luontomme voimaa, sen vapaata virtausta. Tarvitsemme toisiamme, yhteyttä, piirejä, luottamuksellista nähdyksi tulemista, jotta uskallamme aueta ja muistaa. Tarvitsemme muistuttajia.

Sillä muistamisesta on pitkälti kysymys. Sinussa on kaikki tieto ja viisaus ja saat muistaa voimasi.

Tutustu Lupa olla enemmän – Matkalla omaan voimaan -kirjaani Hidasta elämää -puodissa.

Kirje naiselle: Toivon, että saisit olla juuri se mikä olet

Tämä on sinulle nainen

Nainen minä näen sinut.

Minä näen, että kannat paljon. Näen miten olet vahva, koska sinua ei tuettu kun olit pieni. Näen miten pärjäät yksinäsi ja itket sisäisesti kun et jaksaisi enää pärjätä.

Näen miten kaipaat, että joku todella näkisi sinut, herkkyytesi eikä pitäisi sitä heikkoutena.

Näen sinun surusi, kipusi. Äitihaavan, siskohaavan, sen kun nainen oli sinulle ilkeä. Ohitti sinut, jätti ja valitsi jotakin tärkeämpää.

Näen sinun vihasi. Sen miten vihaat itseäsi, kehoasi, koska viha toisia kohtaan tuntuu jotenkin väärältä. Näen rajattomuutesi, halusi miellyttää, välttää konflikteja, koska viha on elämässäsi saanut vain kipua ja kärsimystä aikaan.

Nainen näen sinut ja tukahdetun voimasi. Miten puret hampaasi yhteen ja jännität vatsasi, koska vapaasti hengittäminen pullistaa vatsan ja se ei sovi naiselle. Näen miten moni asia, sääntö, kahlitsee sinua olemaan sinä.

Näen pettymyksesi miehiä kohtaan. Miten olisit kaivannut isän rakastavaa ja hyväksyvää katsetta ja etsit sitä miehiltä, jotka satuttivat, löivät, mitätöivät, tunkeutuvat kehoosi kunnioittamatta pyhyyttäsi.

Näen kuinka kaipaat tulla kuulluksi, kohdatuksi, lohdutetuksi. Että joku ottaa vastuun ja saat olla tarvitseva eikä tarpeitasi pidetä liian suurina vaan tärkeinä.

Näen miten tahdot käpertyä toisen kainaloon ja olla pieni, jotta voit kasvaa suureksi.

Minä toivon nainen sinulle hellää katsetta, eheyttävää kosketusta, turvaa, yhteyttä ja kannattelua, jotta sinä saisit olla juuri se mikä olet siinä valtavassa voimassa mikä sinussa on.

Toivon, että ympärilläsi on muutama nainen, joka tukee sinua, jotta voit olla sinä.

Kiitos kun näytät itsesi.

Mitä seurauksia lapselle on sillä, jääkö vanhempi suhteeseen narsistisen kumppanin kanssa vai eroaako hän?

Lapselle kumpikin vaihtoehto voi olla varsinkin emotionaalisesti kuormittavaa.

Jos suhde narsistisen ihmisen kanssa jatkuu, lapsi altistuu epävakaalle ja kontrolloivalle vanhemmuudelle ja hän joutuu näkemään myös narsistisen vanhemman toteuttamaa väkivaltaa toista vanhempaa kohtaan, joka on lapselle aina henkisen väkivallan kokemus.

Jos suhde päättyy, alkaa usein uusi vaihe, jossa narsistinen vanhempi käyttää lasta vallankäytön välineenä kontrolloidakseen yhä toista vanhempaa. Emotionaalinen turva ei ole lapselle tällöin itsestäänselvyys.

Lapset joutuvat valitettavan usein osaksi jatkuvaa manipulointia ja narsistisen osapuolen toteuttamaa häikäilemätöntä valtapeliä.

Valitettavasti tätä ei yhteiskunnassamme oteta vielä riittävästi huomioon ja lapsen näkökulma jää liian usein varjoon.

Eronneen vanhemman hätä ja taistelu lapsen puolesta jäävät ilman tukea. Narsistisen vanhemman kontrolloiva toiminta voi jatkua vuosia virallisten järjestelmien katsoessa vierestä.

Tarvitsemme lisää:

– Vanhempien kuulemista, tukemista ja ammattilaisten kouluttamista.

– Lapsen kuulemista, tukemista ja emotionaalisen turvallisuuden ymmärtämistä/tukemista.

– Järjestelmiä, jotka tunnistavat myös piilossa tapahtuvan väkivallan ja manipuloinnin sekä puuttuvat varhain ja riittävällä voimakkuudella.

Lapsen etu ei toteudu, jos narsistinen vanhempi jää yksin ilman valvontaa sekä ohjausta tai jos ei-narsistinen vanhempi jää yksin huolensa kanssa.

Terapeutti Jenni Kiviniemi on jo kymmenen vuoden ajan auttanut epäterveitä suhteita kokeneita ihmisiä ja hän on perehtynyt muun muassa narsististen ihmisten vaikutuspiirissä olleiden auttamiseen.

Jennin Toivu satuttavasta suhteesta -kirja on käytännön apu ja tuki sinulle, joka:

– olet joutunut kokemaan hyvin satuttavia suhteita

– olet joutunut kokemaan narsistista kaltoinkohtelua ja lähisuhdeväkivaltaa

– olet pohtinut miten ja miksi päädyit satuttavaan suhteeseen ja miksi siitä on niin vaikea irtaantua

– olet hävennyt ja syyllistänyt itseä suhteessa tapahtuneista asioista

– tarvitset ymmärrystä, lohtua ja tukea

– tarvitset keinoja irtaantumiseen ja/tai toipumiseen, sekä uuden elämän rakentamiseen satuttavan suhteen jälkeen

Löydät kirjan TÄÄLTÄ!

Kun sanat loppuvat riidan keskellä, kokeile näitä kysymyksiä

Varmasti jokainen meistä tunnistaa ne hetket kun puhuminen alkaa pelottaa ja ahdistus nousee esteeksi avoimuudelle. Kun kyseessä on tärkeä ihmissuhde, on selvää että keskusteleminen voi jännittää vielä enemmän. Kun ollaan tultu siihen kohtaan että riidat alkavat kiertää kehää ja eskaloituvat, on hyvä syy pysähtyä ja ottaa muutama askel kauemmaksi itsestäsi ja pohtia omaa toimintaa. Mitä minussa aktivoituu ja kuinka ilmaisen itseäni?

Tiedetään ettei tunnekuohun keskellä kannata jatkaa keskustelua, koska kapasiteettimme käsitellä silloin asioita tuloksellista on huonoa. Siksipä tauko on usein hyvä valinta kun huomaa sykkeen nousevan. Se on kuitenkin eri asia kuin mykkäkoulu, jolla osoitetaan toiselle ettei hän ole meidän huomiomme arvoinen.

Yhdysvaltalainen John Gottman on tutkinut parisuhteiden onnellisuutta ja eroja viidenkymmenen vuoden ajan tutkimuskeskuksessaan. Gottmanin ja hänen tutkijakollegansa Robert Levensonin mukaan pariskunnan vuorovaikutuksessa on mahdollista havaita jo ennalta merkit, jotka ennustavat suurta eroriskiä, näitä haitallisia vuorovaikutustyylejä parisuhteen ”neljäksi ratsumieheksi”. Mykkäkoulun lisäksi näitä ovat kriittisyys, ivallinen halveksunta ja oman käyttäytymisen puolustelu. Kysynkin usein omilta pariterapia-asiakkailtani, kuinka nämä tulevat näkyviksi heidän suhteessaan. Olennaista on tutkia omaa käyttäytymistä ja ottaa siitä vastuu.

Kun mietimme mikä on näiden haitallisten Gottmanin listaamien käyttäytymismuotojen vastakohta, nousee esiin kuunteleminen, välittäminen, hyväksyntä ja tuomitsemattomuus. Käytännössä siis kaikki se mitä tarkoitetaan tunteiden validoinnilla. Kun haluat siis vahvistaa omia parisuhdetaitojasi, kokeile seuraavalla kerralla tunnelman muuttuessa huonoksi vaikka näitä lauseita:

Mitä tarvitset minulta?
Kuinka voin auttaa sinua?
Kertoisitko lisää, haluan ymmärtää sinua paremmin?
Meidän suhteemme on minulle tärkeä, mitä voisimme tehdä paremmin sen eteen?

Parisuhteessa molempien pitää ottaa vastuuta omasta puheestaan ja käytöksestään. Se on sillanrakennusta, jossa molemmat huolehtivat omasta puolikkaastaan. Ethän siis jää yksin kannattelemaan suhdettanne, vaan pyydä toinen siihen mukaan. Toimiva parisuhde on mahdollinen vain silloin, kun molemmat huolehtivat siitä. Se tarkoittaa vastuun ottamista omien tarpeiden ja rajojen ilmaisemisesta sekä tunteiden viisaasta säätelystä. Näin yhdessä on turvallista ja rakkaudellista elää.

Kurkkaa myös Marika Rosenborgin ja Eevi Vuoriston Parisuhteen keskustelukortit 1 & 2 , jotka auttavat rakentamaan parempaa yhteyttä kumppaniin.

Kun kehosi kaipaa turvaa – näin voit alkaa antaa sitä

Turvattomuus on tulkinta. Tulkinta, josta ovat vastuussa mieli ja hermosto. Syystä tai toisesta koemme muut ihmiset, olosuhteet tai asiat uhkaaviksi. Tämä ei tarkoita sitä, että voisimme tietoisesti päättää, milloin koemme olevamme turvassa. Se, mitä koemme turvattomaksi, liittyy usein menneisyyden kokemuksiin, opittuihin toimintamalleihin tai traumoihin. Tämän takia turvattomuuden kokemus voi yllättää sellaisessakin tilanteessa, jossa päällisin puolin kaikki näyttää olevan turvallista.

Keho ja hermosto hälyttävät ensin, usein jopa ennen kuin tiedostamme sitä. Vaikka turvattomuus on tulkinta, siihen liittyvät tunteet ja kehon merkit ovat täysin todellisia ja välillä hyvinkin voimakkaita. Tunnistat varmaan turvattomuuden kehollisen kokemuksen: keho valmistautuu, hermosto ja aistit virittyvät. Joskus kehomme ei tottele käskyjä ollenkaan, vaan lamaannumme. Taistele, pakene tai jäädy.

Haitalliset toimintamallit ja turvattomuus

Edellisessä artikkelissani puhuin tästä haitallisten tapojen ja riippuvuuksien näkökulmasta. Kerroin siitä, kuinka haitalliset toimintamallit ovat selviytymiskeinoja muiden joukossa, kun yritämme tulla toimeen turvattomuuden haastavuuden kanssa. Puhuin myös siitä, kuinka turvan kokemusta voi lähteä vahvistamaan. Nyt mennään hieman syvemmälle.

Haitallisten toimintamallien näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää, että koemme olevamme turvassa, koska niistä irrottautuminen ei onnistu ennen kuin se on mahdollista. Viisaampien valintojen tekeminen ei onnistu, kun olemme hälytystilassa.

Pidämme tuttua turvallisena. Tämä sekoittaa pakkaa riippuvuuksiin ja haitallisten käyttäytymismallien kanssa, koska olemme usein olleet vuosia tai vuosikymmeniä suhteissa tai elämäntilanteissa, joissa hermostomme käy ihan ylikierroksilla. Luulemme olevamme turvassa, mutta hermostomme merkit sanovat ihan jotain muuta. Olemme kuin kaloja, jotka eivät näe ympärillä olevaa vettä. Ylivireys on asettunut hermostoomme taloksi.

Turvan rakentaminen kehollisesti

Olet varmaan huomannut, että hetkellä, jossa koet itsesi uhatuksi, järkipuheella ei juuri pitkälle pötki. Tunne ja järki asuvat eri osissa aivoja, eivätkä ne kommunikoi suoraan keskenään. Tunne menee aina järjen edelle.

Tämän vuoksi turvattomuus on hyvä oppia kohtaamaan sillä tasolla, missä se on, eli kehossa ja hermostossa. Tässä muutama keino, jotka olen havainnut yksinkertaisiksi ja toimiviksi.

Rauhoittava hengitys

Kun hengität sisään, laske neljään. Kun hengität ulos, laske kuuteen. Uloshengityksen pidentäminen aktivoi parasympaattista hermostoa, eli sitä hermoston osaa, joka rauhoittaa kehoamme – ja siten myös mieltämme.

Oma kosketus

Voit laittaa käden sydämen pisteen eli rintakehään päälle, poskelle tai vaikka sivellä sillä vatsaa tai käsivartta. Työskennellessäni opettajana pidin itseäni kädestä kiinni pöydän alla tiukoissa huoltajapalavereissa.

Kosketuksen lomaan voi myös lisätä lempeitä lauseita itselle, kuten ”Kaikki on hyvin”, ”Ei mitään hätää” tai ”Mä olen tässä sun kanssa”.

Jos nämä tuntuvat liian pehmoilta tai muuten vierailta tavoita, voit haluta ottaa käteen esimerkiksi pehmeän tyynyn tai lämpimän kupillisen teetä ja tunnustella sitä. Tyynylle voi jopa antaa hyvän halauksen, jos se tuntuu luonnolliselta.

Asento kuntoon

Kun mielessä myrskyää, maa pysyy paikoillaan. Voit harjoitella hyvää lantion levyistä seisoma asentoa. Istuessasi voit tunnustella kehonpainoa istuinta tai alustaa vasten sekä tuntee jalat maata vasten. Millainen edustaa sinulle turvallisuutta?

Huomio vatsaan

Et ehkä tiennyt, mutta meillä on olemassa todella hyvä kehollinen mittari turvan ja turvattomuuden kokemukseen pistä se on vatsasi. Opettele tunnistamaan turvattomuus vatsassa. Se tuntuu yleensä solmuna, jännityksenä tai paineen tunteena.

Turvan kokemus taas tuntuu lähes aina pehmeytenä, rentoutena ja tilan tunteena. Kun koet olevasi aidosti turvassa, anna kehollisen kokemuksen upota jokaiseen soluusi, viipyile sen äärellä ja marinoidu siinä.

Mitä enemmän treenaat tätä taitoa, sitä helpompi sinun on tilanteissa kuunnella, mitä kehosi haluaa sinun tietävän.

Katse taivaalle

Turvattomuus saa meidät usein pälyilemään ja tuijottamaan varpaisiin. Näkökenttämme kaventuu. Kun käännät katsetta tietoisesti ylöspäin, näkökenttäsi laajenee. Näin hermostosi saa viestin siitä, että olet turvassa. Voit myös samalla ottaa rauhallisia hengityksiä.

Mitä enemmän harjoittelet näitä kehollisia taitoja, sitä vähemmän tarvitset turvattomuuden helpottamiseen haitallisia toimintamalleja. Tilalle tulee kyky tehdä viisaampia valintoja, jopa tilanteissa, jotka ennen tuntuivat hallitsemattomilta. Se taas vahvistaa turvan kokemusta. Hyvän kehä on valmis.

Luulin olevani erityisen mukava ja muut huomioiva tyyppi – Todellisuudessa olin manipuloiva miellyttäjä

Minulla oli ennen tapanani miellyttää muita. Suostuin kuuntelemaan kanssaihmisiä ylenpalttisesti, enkä juuri suuttunut kenellekään. Muovasin sanojani niin, että kukaan ei ärsyyntyisi.

Kuvittelin, että sellainen oli ystävällisyyttä. Ajattelin, että olin erityisen mukava ja huomioiva ihminen.

Ennen kaikkea selitin itselleni, että olin sosiaalisesti älykäs. Tunneälykäskin jopa. Sosiaalisesti erityisen taitava, se oli selvää. Toisten huomioiminen oli supervoimani!

Samaa sanoo eräs haastattelemistani miellyttäjistä: ”Ajattelin, että olen kypsempi kuin muut, jalo ja parempi ihminen. Huomioonottamisesta ja empaattisuudesta tuli menestysreseptini.”

Emme kuitenkaan nähneet toimintamme syvää ydintä. Emme nähneet, että käytännössä kyse oli manipulaatiosta.

Manipulaatio on toisen ihmisen tunteisiin ja ajatuksiin vaikuttamista. Juuri sitä miellyttäjänä tein: pyrin kroonisesti hakemaan hyväksyntää tai välttämään paheksuntaa (miellyttämisen kaksi puolta). Manipulaationi ei ollut häikäilemätöntä, pahantahtoista eikä usein edes tietoista, vaan pikemminkin herttaisuuteen ja hyväntahtoisuuteen kätkeytynyttä vallankäyttöä.

Inhimillinen itsehuiputus

Kyse on inhimillisestä selviytymiskeinosta, jolla hain turvaa. Miellyttämisessä ei ole mitään väärää tai häpeällistä, ja se voi joskus olla jopa tarkoituksenmukaista. Minun tapauksessani se oli kuitenkin liiallista, kroonista ja pakonomaista, jolloin se aiheutti kärsimystä.

Etenkin riippuvuuksien yhteydessä puhutaan usein kieltämisestä: riippuvainen kieltää ongelmansa eli ei kykene näkemään koko todellisuutta. Kieltäminen on psyyken suojakeino, defenssi, joka suojelee kohtaamasta tuskallista todellisuutta.

Sosiaaliseen älykkyyteen ja ystävällisyyteen vetoaminen olivat minun itsehuijaamiseni muotoja.

Olin toki sosiaalisesti älykäs aistiessani muiden tunteita, mutta vain osittain. Sosiaalinen älykkyys on tilannetajun lisäksi nimittäin myös sitä, että kykenen ilmaisemaan omiakin tunteitani ja tarpeitani, kuten psykologi Daniel Goleman kirjoittaa teoksessaan Sosiaalinen äly. Sama pätee tunneälyyn: se ei tapahdu oman itsen kustannuksella tai tarkoita, että vain ollaan mukavia.

Minun älykkyyteni oli miellyttämisen talutusnuorassa, samoin pyrkimykseni ystävällisyyteen. Kuvittelin huomioivani muita, jotta heillä olisi helpompaa, vaikka tosiasiassa en olisi itse kestänyt epämukavuutta, jota vaikkapa toisen pettymys olisi minussa aiheuttanut. ”Ystävällisyyteni” olikin itsekeskeistä tunteiden välttelyä.

Totuus on ystävällistä

Miten miellyttäminen sitten eroaa ystävällisyydestä?

Ulkoisesti ne voivat näyttää hyvinkin samalta. Toiminnan motiivi kuitenkin ratkaisee. Miellyttäminen perustuu usein pelkoon, häpeään tai syyllisyyteen, kun taas vilpitön ystävällisyys tai avuliaisuus kumpuaa rakkaudesta ja välittämisestä.

Miellyttäjä tekee oikeita asioita mutta vääristä syistä, toteaa brittikirjailija Natalie Lue teoksessaan The Joy of Saying No.

Miellyttämisen ja ystävällisyyden eron voi tuntea myös kehossa. Siinä missä miellyttämisestä jää usein raskas ja ahdistunut olo, ystävällisyys tuntuu pikemminkin kevyeltä ja ravitsevalta.

Miellyttäminen ei itse asiassa ole järin ystävällistä, sillä se on epärehellistä. Epärehellisyys ei tarkoita vain faktatason valehtelua vaan myös sitä, että jätän kertomatta tärkeitä asioita. Minä kätkin läheisiltäni esimerkiksi huolia, harmituksia tai minikaunoja, joista paisui ajan myötä taakkoja ja etäisyyttä.

Ystävällistä on olla rehellinen ja totta. Se ei tarkoita julmaa töksäyttelyä tai kaikkien ajatusten laukomista ääneen, vaan olennaisten asioiden jakamista kunnioittavasti ja myötätunnolla. Totuus ei aina ole helppoa tai mukavaa, ja pettymysten tuottamisen sietäminen onkin toipuvan miellyttäjän ykköstaito.

Turva sulattaa miellyttämistä

Miellyttäminen kaipaa myötätuntoa niin kuin muutkin turvattomat osamme. Ja turvaa, aivan valtavasti turvaa.

Miellyttämisestä toipumisessa onkin pitkälti kyse sisäisen turvan vahvistamisesta. Tällöin olemme yhä vähemmän riippuvaisia ulkopuolisesta turvasta, kuten toisten hyväksynnästä. (Ihmisinä hyväksyntä toki kuuluu perustarpeisiimme, mutta emme tällöin tarvitse sitä kroonisesti aina ja kaikilta.)

Turvaa tuo sekin, että teen manipulaation impulsseja näkyväksi sen sijaan, että reagoin niihin. Kuten: Huomaan, että tässä tilanteessa haluaisin miellyttää sinua. Pelkään, että jos kieltäydyn tulemasta muuttoavuksi, loukkaannut etkä enää halua olla ystäväni. Ystävyytemme on minulle tärkeä.

Näin miellyttäminen voi vähitellen sulaa. Ja se matka vasta antoisa onkin!

Kuuntele nyt MAKSUTTA Johannan kirja Vapaaksi miellyttämisestä – Toipumiskirja hyväksynnän hakijoille.

Kirja ja kaikki muut BookBeatin sisällöt on nyt kuunneltavissa MAKSUTTA käyttämällä koodia hidastaelamaa TÄMÄN LINKIN KAUTTA. Koodi on voimassa 31.7.2026 saakka.