Elämäntarinoiden äärellä
Kuulen työssäni terapeuttina ihmisten elämäntarinoita. Niiden äärellä olen saanut oppia ihmisyyden kivuista tosi paljon. Kymmenen vuoden aikana olen kuullut niin moninaisia kipuja ja kamaluuksia, että enää harvoin tulee mitään uutta vastaan. Olen suunnattoman kiitollinen saadessani olla aitiopaikalla kuulemassa ja oppimassa.
Olen kirjoittanut kirjan narsismista. Toivon kirja narsistin haavoittamalle on otettu uskomattomalla lämmöllä vastaan. Olen saanut viestejä ihmisiltä, jotka ovat toivoneet, että kirjoittaisin (ja kirjoitankin) siitä, mitä on olla aikuinen narsistin lapsi. Näitäkin tarinoita olen kuullut tosi paljon.
Lapsi ei pääse narsistivanhempaa karkuun
Lapsuudessa narsistivanhemman läheisyydessä olleet ovat joutuneet elämään verkossa, josta ei ole päässyt pois. Aikuinen voi lähteä narsistisesta suhteesta, vaikka se usein tosi vaikeaa onkin, mutta lapsi ei voi lähteä. Hän joutuu kehittämään suojautumiskeinoja, joiden avulla yrittää selviytyä siihen asti, kun pääsee lentämään kotipesästä pois. Niiden keinojen avulla hän yrittää selviytyä aikuisenakin siihen asti, kunnes ehkä toteaa, että nämä keinot eivät toimi vaan täytyy oppia jotain uutta.
Lapsen keinoja ovat esimerkiksi miellyttäminen, kiltiksi heittäytyminen, liian suuren vastuun ottaminen perheen asioista liian varhain, suorittaminen ja vaikka mitä.
Narsistivanhempi jättää ikäviä jälkiä
Narsistivanhemman lähellä on kummallinen olo: lapsen erottelukyky hämärtyy, kun hän joutuu elämään valehtelun, manipuloinnin, syyllistämisen ja draaman keskellä.
Narsistisen vanhemman lähellä lapsuutensa eläneiden aikuisten mielenmaisemassa asustavat monet vaikeat tunnelukot ja uskomukset, joiden näkyviä ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi: häpeä ja syyllisyys, huono minäkuva, turvattomuus, tunne siitä, että on vastuussa muiden tarpeista ja tunteista, rajattomuus, riittämättömyys, riippuvuudet, loputon lojaalisuus kaltoinkohtelevaa vanhempaa kohtaan ja vaikeus hänestä irrottautumiseen sekä pyrkimyksiä omaa olemassaoloa esimerkiksi suorittamisella tai muiden auttamisella. Narsistivanhemman aiheuttama jälki saattaa olla hyvin moninainen ja vaikea.
Moni narsistivanhemman uhri kärsii traumaoireilusta: esimerkiksi unettomuudesta, hermoston yli- tai aliviritystiloista ja erilaisista peloista. Moni kärsii aikuisena ahdistuneisuudesta, masennuksesta ja paniikkihäiriöstä.
Kumppanivalinta vahvistaa lapsuuden kokemusta
Valitettavan usein käy niin, että narsistisen lapsuuden kokenut ihminen löytää kumppanikseen henkilön, joka kohtelee häntä yhtä kurjasti kuin narsistivanhempi. Alitajunta on siitä kummallinen ohjauskeskus, että se ohjaa ihmisen tuttuihin olosuhteisiin.
Tässäkin piilee kuitenkin toivon siemen: kaikki se, mikä satuttavissa suhteissa nousee pintaan, kertoo omaa tarinaansa siitä, mitä itsessä on vielä kesken. Kaikki päivänvaloon nousevat kivut tahtovat eheytyä ja parantua. Hae tukea ja apua, jotta haavasi voisivat eheytyä.
Narsistivanhemman lapsen kauneus
Narsistivanhemman lapsiuhriksi (aika rajusti sanottu) valikoituu usein perheen valopallo. Se joka näkee ja kuulee paljon, se, jolla lähtökohtaisesti on hyvä erottelukyky ja kykyä nähdä totuus. Narsistivanhempi valitseekin usein mustaksi lampaakseen ja syntipukikseen lapsen, joka näyttää hänelle kirkasta peiliä. Peiliin ei narsisti pysty katsomaan, siksi narsisti yrittää hajottaa tuota peiliä.
Jos olet narsistivanhemman satuttama aikuinen lapsi, muista tämä, mitä sanoin: sinä olet kaunis totuuden peili. Se on totuus sinusta eikä mikään muu. Tee itsesi kanssa niin paljon töitä, että tavoitat tuon alkuperäisen tunteen itsestäsi.
Jos narsismiaihe kiinnostaa, tutustu teokseeni Toivon kirja narsistin haavoittamalle.
