Elin tietämättäni hälytystilassa vuosikymmeniä – enkä osannut levätä

Elämäni sähköjäniksenä

Elin vuosikymmeniä kuin sähköjänis – valppaana ja valmiina reagoimaan pieneenkin vaaran merkkiin. Sydän hakkasi, lihakset olivat jännittyneet ja mieli levoton. Pelkäsin jatkuvasti, että jotain pahaa tapahtuisi: vuokra nousisi, koira sairastuisi tai puoliso jättäisi. Suoritin elämää. Minun oli vaikea pysähtyä, koska pysähtyessäni ahdistus nousi pintaan. Niinpä suunnittelin, huolehdin ja suoritin.

 

Totumme ylivireään hermostoon

Pitkään jatkunut stressi, traumaattiset kokemukset, krooninen kipu tai turvattomuus voivat pitää hermoston jatkuvassa hälytystilassa. Kun hermosto käy ylikierroksilla vuodesta toiseen, siitä voi tulla niin tuttu olotila, ettei ihminen enää huomaa sitä. Moni asiakkaani kuvaa eläneensä koko elämänsä hermostuneena, huolestuneena ja ahdistuneena kykenemättä olemaan läsnä tässä hetkessä. Lepääminen tuntuu vaikealta, joskus jopa pelottavalta.

 

Miltä levollinen olo tuntuu?

Tunnistan tämän myös omasta elämästäni. Lapsuuteni vaikeat kokemukset, krooninen kipu ja myöhemmät kuormittavat elämäntilanteet pitivät hermostoni vuosien ajan ylivireänä. Jälkikäteen ajatellen kaikkein surullisinta on ehkä se, etten osannut levätä, koska en tiennyt, miltä levollinen olo tuntuu. En ymmärtänyt, että ihmisellä on oikeus myös rauhoittua, olla tässä hetkessä ja nauttia elämästä.

 

Trauma voi syntyä myös siitä mitä puuttuu

Trauma ei synny ainoastaan siitä, mitä ihmiselle tapahtuu. Joskus syviä jälkiä jättää myös se, mitä jää puuttumaan: turvallisuus, lohdutus, hyväksyntä ja tunne siitä, että tulee nähdyksi omana itsenään. Lapsi ei synny kyvyn kanssa rauhoittaa itseään, vaan oppii sen turvallisen aikuisen avulla. Kun lasta lohdutetaan, rauhoitetaan ja kannatellaan vaikeiden tunteiden keskellä, hänen hermostonsa oppii vähitellen säätelemään itseään. Tätä kutsutaan kanssasäätelyksi. Jos tämä tuki jää puutteelliseksi, hermosto voi jäädä kantamaan turvattomuutta vielä aikuisuudessakin.

 

Tämä hetki katoaa

Traumatisoitunut ihminen ei ole yhteydessä kehoonsa eikä käsillä olevaan hetkeen. Elämme menneisyyden peloissa tai tulevaisuuden kauhukuvissa ja kadotamme tämän hetken.

 

Toipumismatka

Oma matkani kohti toipumista alkoi reilut kymmenen vuotta sitten, kun aloitin Mind Body Bridging® -terapeuttiopinnot. Valmistuin sertifioiduksi MBB-terapeutiksi vuonna 2019. Opintojen aikana aloin ymmärtää mielen, kehon ja hermoston välistä yhteyttä aivan uudella tavalla. Mind-Body Bridging (MBB) on psykiatrian professori, psykiatri ja psykoanalyytikko Stanley H. Blockin kehittämä näyttöön perustuva terapeuttinen ja valmentava menetelmä. Siinä yhdistyvät mindfulness sekä kognitiivisten terapioiden uusin tutkimustieto. Menetelmä on käytännönläheinen ja usein varsin tehokas lyhytterapian muoto.

 

Neuletakin lempeä kosketus

Muistan edelleen hetken, jolloin huomasin tietoisesti, miten ihan pehmeältä neuletakki tuntui ihoani vasten. Se kuulostaa pieneltä asialta, mutta minulle se oli suuri oivallus. Ymmärsin, miten vähän olin ollut yhteydessä siihen, mitä kehossani tapahtui.

 

Opimme rauhoittamaan itsemme

Kun opimme tunnistamaan omia vireystilojamme ja harjoittelemme hermostomme rauhoittamista, aivoihin muodostuu uusia hermoyhteyksiä. Näiden uusien hermoyhteyksien turvin osaamme rauhoittaa itsemme myös silloin kun elämässämme tapahtuu jotain erityisen kuormittavaa.

 

Vaikka yhteys omaan kehoon olisi katkennut jo lapsuudessa, se voidaan rakentaa uudelleen.

-Tiedän sen, koska olen itse kulkenut tuota tietä askel askeleelta.