Toiset ihmiset ovat joskus vaikeita. He sanovat tai tekevät jotakin, mikä loukkaa, ärsyttää tai hämmentää. Usein haasteet toisten ihmisten kanssa nousevat kuitenkin siitä, että peilaamme toisiamme ja omia tarpeitamme – ja usein emme edes huomaa, mitä kaikkea pinnan alla tapahtuu. Vuorovaikutuksen asiantuntijat Jarkko Kailanto ja Eevi Vuoristo tekevät tätä näkyväksi tehtäväkirjassaan Minun käyttöohjeeni (Bazar/Hidasta elämää, 2025), joka auttaa löytämään uutta niin itsestä kuin muista.
Tässä 10 kirjasta poimittua ajatusta, jotka voivat viedä eteenpäin silloin, kun ihmissuhteet tuntuvat hankalilta:
1. Toista et voi muuttaa – mutta itseesi voit vaikuttaa
Usein on helpompaa analysoida toisia kuin nähdä ihan lähelle. Samalla se on inhimillistä ja normaalia, että teemme havaintoja toisistamme. On aina kuitenkin helpompaa toivoa, että joku toinen muuttuisi tai muuttaisi käytöstään, kuin pysähtyä tutkimaan sitä, mihin oikeastaan voimme itse vaikuttaa.
Me voimme ilmaista toiveitamme ja tarpeitamme, me voimme pyytää keskustelua ja pyrkiä sopimaan esimerkiksi pelisääntöjä. Toisen reaktioihin emme voi kuitenkaan vaikuttaa. Aina voimme kuitenkin palata kysymään: Mitä tämä herättää minussa? Mitä tämä minulle tarkoittaa?
2. Jokainen haluaa kokea olevansa arvokas – oletko tilanteessa, jossa arvokkuuden kokemus on uhattuna?
Jokaiselle on tärkeää saada kokea olevansa arvokas. Jos koemme oman arvokkuutemme uhatuksi, alamme usein tiedostamattamme reagoimaan – usein joko pyrimme taistelemaan sen eteen että arvokkuutemme nähtäisiin tai sitten pakenemme, vetäydymme tai suojaudumme.
Vaativiakin teemoja on huomattavasti helpompi käydä läpi niin itsensä kanssa kuin ihmissuhteissa, jos voi muistaa että on arvokas. Ihan kuten muutkin ovat.
3. Kaiken käyttäytymisen takana on logiikka – myös silloin, kun se vaikuttaa järjettömältä
Joskus voi olla vaikea ymmärtää, miksi itse tai joku toinen käyttäytyy tietyllä tavalla. Ihmisen käytöstä ohjaavat monenlaiset, usein tiedostamattomat asiat. Onneksi meillä on myös mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja. Se tosin usein edellyttää myös sen tunnistamista, mihin käyttäytymisellämme oikeastaan pyrimme.
Käyttäytymisen ja reaktioiden takana on usein erilaisia tarpeita, tunteita tai alitajuisia uskomuksia liittyen itseen, toisiin tai elämään. Jos emme tunnista käyttäytymisen takana olevia vaikuttimia, olemme taipuvaisia toistamaan samoja kaavoja. Jotkut kaavoista voivat olla oikein toimivia ja jotkut mallit taas toimimattomia.
Jos haluamme muuttaa jotakin, on hyvä uskaltautua kysymään: Mitä tarpeita, toiveita tai uskomuksia nykyisen toiminnan takana on?
4. Erilaisuus ja samanlaisuus – molemmat ovat arvokkaita
Ajaudumme usein tekemisiin samanlaisten ja samalla lailla ajattelevien ihmisten kanssa, koska meidän on helppo samaistua samanlaisiin ihmisiin, ymmärrämme helposti miksi he toimivat niin kuin toimivat, ja arvostamme samoja asioita kuin he.
Samanlaisuus on arvokasta, koska se saa asiat etenemään jouhevasti. Hyödyllistä onkin huomata, että sekä samanlaisuudesta että erilaisuudesta voi olla hyötyä, kun osaamme käsitellä niitä oikein ja onnistumme näkemään erilaisuuden toisissamme positiivisena mahdollisuutena.
Kun pääsemme yli erilaisuudesta toisen ihmisen ajattelussa, arvoissa, toiminnassa tai käytöstavoissa, huomaamme usein että meistä löytyy myös paljon yhdistäviä, samanlaisia piirteitä.
Loppujen lopuksi kaikissa ihmisissä on paljon yhteistä; ainakin se että jokaisella on omat tarpeensa, tunteensa, tavoitteensa, toiveensa, epävarmuutensa, pelkonsa, huolensa, elämänsä.
5. Pelkän ajattelun sijaan ajattele myös miten ajattelet
Ajatuksemme toimivat suurelta osin kuin automaattiohjauksella. Kun tapahtuu jotakin, on se sitten positiivista tai negatiivista, se herättää meissä ajatuksia ja tunteita, joiden seurauksena reagoimme oppimiemme mallien mukaan, sen kummemmin ajattelematta. Yksi tapa muuttaa käytöstämme on pysähtyä miettimään, mikä saa meidät toimimaan tietyllä tavalla, mistä nuo ajatukset tulevat, ja mikä aiheuttaa nuo tunteet. Miksi ajattelen niin kuin ajattelen? Millä muulla tavalla voisin ajatella tästä?
Minun käyttöohjeeni -kirjasta saat useita malleja, jotka kääntävät huomion omiin ajattelutapoihin ja auttavat ajattelemaan uudesta näkökulmasta. Uudesta näkökulmasta ajatteleminen mahdollistaa sen, että tilanteissa on mahdollista toimia tietoisesti uudella tavalla.
6. Itsetuntemus on matka, ei päämäärä
itsetuntemus ei ole jotakin mitä ensin ei ole lainkaan, ja sitten tietyn työmäärän, kurssin, kirjan tai harjoituksen jälkeen voi sanoa että nyt olen saavuttanut itsetuntemuksen. Itsetuntemukseen ei ole myöskään yhtä tiettyä näkökulmaa, vaan asiaa voi lähestyä monelta kantilta ja vaikkapa sen mukaan mitä haluaisi itsestään oppia:
Miksi toimin tiimitilanteissa aina tietyllä tavalla? Miksi menen lukkoon, kun joku korottaa ääntään? Miksi en saa kerrottua tunteistani? Millä tavoin opin parhaiten? Miten opin parhaiten uutta?
Tutustumismatka itseen on kiinnostava ja arvokas, ja siitä voi nauttia ilman erityisiä tavoitteita. Hyvä itsetuntemus auttaa olemaan enemmän sinut itsensä kanssa. Suhde itseen on kuitenkin se ihmissuhde, jossa olemme koko elämämme.
7. Yhteyttä ei voi pakottaa mutta sille voi tehdä tilaa
Suhteissa tulee katkoksia, se on normaalia. Yhteyttä toiseen ihmiseen ei voi pakottaa, se usein herättää vastustusta tai paineita. Yhteyden ja vastavuoroisen vuorovaikutuksen kaipuu ovat täysin inhimillisiä tarpeita. Samalla olemme ihmissuhteissa aika useinkin erilaisia sen suhteen millä tahdilla olemme valmiita palaamaan yhteyteen, syventämään yhteyttä tai käymään läpi vaati-
via teemoja.
8. Hyvä yhteistyö tarvitsee myös pelisääntöjä
On hienoa kokea, miten toisen ihmisen kanssa tai ryhmässä asiat voivat soljua. Samalla osa ihmisyyttä on sekin, että hyvissä ja toimivissakin suhteissa voi tulla väärinkäsityksiä ja konflikteja. Pelisäännöt eivät ole nipottamista vaan niiden tarkoitus on tuoda turvalliset raamit, joiden sisällä on mahdollista toimia luovasti.
9. Voit samaan aikaan hyväksyä itsesi ja silti kehittyä
Joskus saatamme hairahtua uskomaan, että kunhan meistä tulee täydellisiä tai valmiita, voimme hyväksyä itsemme ja ansaita muiltakin arvostusta. Tällöin ajaudumme kuitenkin usein suorittamisen ja pettymysten oravanpyörään. Sen sijaan kun hyväksymme keskeneräisyytemme, vapautuu tilaa kehittyä. Elämässä me jokainen olemme lopulta harjoittelijoita.
10. Muutos alkaa huomaamisesta
Jos haluamme jonkin menevän erilailla kuin se yleensä menee, meidän on onnistuttava pysäyttämään itsemme toimimasta niin kuin yleensä toimimme. Se on mahdollista, kun alamme huomata tilanteita, joissa toimimme tietyllä tavalla, ja haluaisimmekin nyt kokeilla toimia toisin.
Aluksi saatamme huomata paikat vasta jälkikäteen, kun on jo liian myöhäistä toimia toisin. Jos teemme tietoista työtä asioiden huomaamiseksi, voimme tehdä tietoisesti jotain uudella tavalla, ja silloin muutos on mahdollinen.
Jokaista kohtaamista voi ajatella peilinä, jonka avulla voimme oppia lisää itsestämme ja toisistamme. Minun käyttöohjeeni auttaa parempiin kohtaamisiin töissä, kotona ja harrastuksissa – kaikkialla, missä ihmiset tekevät asioita yhdessä, haluavat ymmärtää toisiaan ja välttää väärinymmärryksiä sekä niistä koituvia pulmia.
Kurkkaa vuorovaikutuksen asiantuntijoiden Jarkko Kailannon ja Eevi Vuoriston tehtäväkirja Minun käyttöohjeeni TÄÄLTÄ.
