Lääkäri, kliininen hahmopsykoterapeutti ja isä Martti Vannas kertoo Hidasta elämää -podcastissa (jakso 4. Isähaava – hiljainen varjo), että hänen isähaavansa käsittely käynnistyi vasta muutamia vuosia sitten, ja erityisesti isän kuoleman jälkeen haava tuli näkyväksi uudella tavalla.
Vannas kertoo podcastissa, että isän ollessa elossa keskustelu ei vielä onnistunut, vaan keskustelu meni “liian puskemiseksi.” “Se opetti, että ei voi toista pakottaa, vaan teen työskentelyn sisäisen isän kanssa niin, ettei välttämättä tarvita fyysistä isää mukaan”, Vannas kertoo.
Eheytymisen ensimmäinen askel on myötätunto. “Ensimmäinen askel on myötätunto ja lempeys itseä kohtaan. Voi olla kiitollinen, että tämän on ylipäänsä huomannut”, Vannas kuvaa ensimmäistä askelta. Hän painottaa prosessin olevan enemmän olemista kuin tekemistä.
Konkreettisesti tämä tarkoittaa pieniä arkisia pysähdyksiä, joissa antaa tunteiden nousta ja sitten vain on niiden kanssa. “Istu tuolilla, katso ikkunasta ulos ja ole tunteen kanssa, joka nousee”, Vannas ohjeistaa. Hän korostaa, ettei tästä saa tulla suoritus: “Tärkeää on, ettei siitä tule uusi suoritus. Pieniä olemisen hetkiä, jotka toistuvat satoja, tuhansia kertoja.”
Vannas näkee myös autenttiset kohtaamiset toisten ihmisen kanssa tärkeinä isähaavaa hoidettaessa – mutta ei välttämättä fyysisen isän kanssa. “Turvallinen vuorovaikutussuhde jonkun toisen kanssa voi auttaa – terapeutti, ystävä, puoliso – mutta fyysinen isä ei ole välttämätön”, Vannas sanoo. Hänen mukaansa esimerkiksi häpeä murtuu usein vasta, kun tarina tulee näkyväksi turvallisessa kontaktissa.
Keskeinen osa eheytymistä on Vannakselle ylisukupolvisen ketjun katkaiseminen omassa vanhemmuudessa. Hän kuvaa sitä kohdaksi, jossa voi muuttaa suunnan: “Voin katkaista helminauhan ja olla siirtämättä tätä enää eteenpäin.”
Vannas haluaa puhua prosessistaan myös omien lastensa kanssa, ikätasoisesti: “Haluan, että he tutustuvat minun tarinaani, koska minun tarinani on osa heidän tarinaansa. Ei vain lopputulos, vaan koko prosessi.” Hän näkee tässä myös lahjan lapsille: ymmärryksen siitä, että elämässä saa olla keskeneräinen ja silti eheytyä.
