Elämä ja ihmisyys ovat mysteerejä, joihin olemme pyrkineet löytämään kaiken kattavia vastauksia jo siitä lähtien, kun ammoisina aikoina esi-isämme kyykistelivät luolansa suuaukolla ja ihailivat auringonvaloa sekä tähtitaivasta. Kenties he juuri niissä hetkissä tavoittivat ajatuksen sielusta ja kuolemattomuudesta? Siitä, että on olemassa jonkinlainen minuus sekä jumaluus. Että ihmisenä olemiseen liittyy tietty kaipuu merkityksellisyyteen.
Olemme läpi historian pyrkineet selittämään elämää ja ihmisyyttä. Pääsääntöisesti se on tapahtunut uskomusten ja uskontojen kautta, sekä myöhempinä aikoina luonnontieteen ja matematiikan avulla. Osa selityksistä ja teorioista on ajan saatossa kumottu vanhentuneina, mutta osa elää yhä tänä päivänä. Ne muodostavat pohjan käsityksellemme elämästä ja ihmisenä olemisesta.
Seuraavat kolme keskeistä ymmärrystä määrittelevät mitä suurimmassa määrin omaa elämäämme ja tekojemme pyrkimyksiä. Ne ovat eräänlainen ihmisenä olemisen pyhä kolminaisuus. Kysymyspatteristo, johon kiteytyy, ei pelkästään paljon, vaan kaikki.
On selvää, että jokaisen meidän on jossain elämämme vaiheessa hahmotettava oma suhtautumisemme näihin kolmeen ymmärrykseen. Mitä ne juuri minulle merkitsevät ja kuinka ne ohjaavat käyttäytymistäni.
1. Ymmärrys kuoleman luonteesta ja olemassaolosta.
Minä ja kaikki läheiseni kuolevat jonain päivänä. Tarkempi ajankohta pysyy salattuna. Tätä kokemusta ei voi välttää. Voimme vain toivoa, että järjestys olisi meille kohtuullinen. Viikatemies toimii, kenties itselleen loogisesti, mutta meille muille arpapelinä näyttäytyen.
Ainoa asia, mihin voimme vaikuttaa ja mikä oikeastaan on edes totta, on tämä kyseinen hetki. Sen sijaan, että murehtisimme päiviemme määrää, kenties voisimme entistä tiukemmin keskittää huomiomme läsnäolevaan hetkeen, mikä meille on annettu. Se on tässä ja nyt!
2. Ymmärrys siitä, että oma sosiaalinen ryhmäni, eli yhteisö jossa kasvan ja elän, on ollut olemassa jo ennen minua ja tulee jatkumaan myös jälkeeni.
On esi-isiä ja -äitejä sekä tulevia sukupolvia. Olen lenkki ketjussa. Mutta mitä se tarkoittaa? Mikä on roolini tässä jatkumossa? Maailma ei missään vaiheessa ole rakentanut itseään juuri meidän aikakauttaan varten. Emme ole kehityksen lakipiste vaan välipysäkki.
Kenties meidän tulisi keskittyä enemmän siihen, miten voimme rakentaa yhteistä hyvää, kuin siihen, kuinka haalimme itsellemme mahdollisimman paljon.
Halusit tai et, tulet jättämään jälkeesi monenlaista perintöä. Oletko miettinyt tarkemmin, minkälaista se kohdallasi on?
3. Ymmärrys universumin sekä luonnon spektaakkelimaisuudesta ja siitä, kuinka niillä on muuttuvuuden sekä säännöllisyyden osalta sekä suora ja konkreettinen, että myös myyttinen ja symbolinen vaikutus omaan elämääni.
Tämä tarkoittaa ilmaston sekä ympäristön kunnioittamista. Sen ymmärtämistä, että ne vaikuttavat suoraan omaan elämäämme, sekä myös elämään, joka jatkuu jälkeemme.
Voimme valita, näemmekö ympäröivän luonnon ja eläimet meille hyödykkeinä vai kunnioituksemme ansaitsevina kanssaeläjinä. Ylipäätään miellämmekö totuudeksi ennemmin sen kulttuurin, jonka olemme itse luoneet, vai luonnonjärjestyksen, joka on ollut jo ennen meitä – ja tulee olemaan myös meidän jälkeemme?
Voimme yksinkertaisesti oppia tulemaan lähemmäs luontoa ja omaa luontoamme, kuin että pyrkisimme pyristelemään siitä kauemmas.
Voit halutessasi miettiä omalla kohdallasi, mitä nämä kolme ymmärrystä sinussa herättävät. Kirjoita ajatuksiasi paperille. Älä mieti sen enempää, onko kirjoittamasi teksti hyvää tai ajatuksesi tarkkoja. Kirjoita vain. Saat huomata, että jotain lähtee virtaamaan, kenties myös selkeytymään.
Suotuisia tuulia tutkimusmatkallesi!
Ota mitä otat, jätä mitä jätät.
