Jos sanoisin, että onnellisempi loppuelämä odottaa ja häämöttää jossain tulevassa kullanhohtoisena, tekisin karhunpalveluksen. Sitähän me kaikki tietysti toivomme, helpompia, pehmeämpiä ja myötätuntoisempia aikoja – ja kyllähän me niitä olemme myös ansainneet. Samaan aikaan tuossa lauseessa piilee kuitenkin merkittävä virhe.
Onnellisempi loppuelämä ei häämötä tulevaisuudessa!
Sitä joko tehdään, luodaan ja eletään todeksi aktiivisesti tässä ja nyt – tai jos ei, sitä ei välttämättä koskaan tulekaan.
Täyttä elämää
Onnellisempi loppuelämä ei odota mitään, sillä se on täyttä elämää: juuri sellaista kuin elät tänäkin päivänä. Iloineen ja suruineen. Onnellisempi ja huojentavampi loppuelämä ei ole jokin sellainen ajanjakso, josta alkaen vastoinkäymisiä ei enää tulisi ja kaikki tärkeät unelmasi olisivat tulleet toteen. Anna kun selvennän:
Onnellisempi loppuelämä ei ole tapahtumia vaan tietoinen, merkittävä ja käänteentekevä valinta ja kokemus siitä, kuinka nyt kannat itsesi ja työskentelet omat itsesi hyväksi. Niin isossa kuin pienessä mittakaavassa. Onnellisempi loppuelämä on siis sielläkin, missä itket raskasta tapahtumaa, mutta tiedät olevasi turvassa. Niin turvassa, että voit vihdoin kokea tunteesi.
Ja siellä, kun et tiedä tulevaa. Kun et ole varma. Ja silti tunnet että jotain hyvää tästä tulee, kuljet rohkeasti ja uteliaana eteenpäin, annat kaiken muodostua hiljalleen. Oivalluksille suot arvoa ja aikaa etkä vain juokse tukka putkella selviten ja suorittaen.
Onnellisempi uusi oleminen
Onnellisempi uusi oleminen on täynnä erilaisia ääniä, taajuuksia. Tuppaamme olemaan painottuneita tiettyihin asioihin, rutiineihin ja malleihin elää ja ajatella, mutta pitkän päälle se rajoittaa meitä. Kun tilanne on pysähtynyt, energia ei virtaa.
Tie uuteen kasvuun ja elämään löytyy laajentumisesta. On hyvä, että sinussa on sallivuutta, mutta mikäli olet liiankin sallivainen, voi olla aika herätellä sisäistä isääsi, joka muistuttaa sinua unelmistasi. Kannustaa, että pystyt kyllä. Pystyt kaikkeen, mihin vain haluat! Ja samalla kun polkusi kirkastuu, elämääsi palaa se jokin hehku ja merkitys, jonka kanssa kaikki on vain vähän parempaa.
Toisaalta taas henkilöille, jotka suorittavat säntillisesti uraansa (ja usein koko elämäänsä) tekee todella hyvää kääntyä oman sisäisen äidin puoleen. Puuttuuko sinulta lempeys, lämpö? Kenties turva ja luottamus? Täytyykö sinun aina hankkia oikeutus olemisellesi suorittamalla? Miten voisit vähä vähältä alkaa rakastaa itseäsi paremmin, aidommin? Niin että elämästä tulisi taas hauskaa ja kivaa ja vähän jännittävääkin, kuten se vielä lapsena oli.
Haltuun otettavia taajuuksia on mahdollisesti paljon. Se minkä näemme tässä ja nyt ei välttämättä ole kaikki. Oikeat asiat tuppaavat ajautumaan luoksemme hiljalleen – jos vain sallimme. Salliminen ja uskaltaminen ovat avainasemassa, miltei mikä tahansa muutos on lopulta vain päätöksen päässä. Kysymys kuuluukin:
Uskallammeko muuttua – ei toiseksi ihmiseksi vaan entistä enemmän omaksi kokonaiseksi itseksemme? Uskallammeko heittäytyä, vapautua rajoittavista kahleista (jotka eivät muuten palvele ketään)? Pyrimmekö aktiivisesti kohti arvokkaampaa ja merkityksellisempää olemista, vai olemmeko sen sijaan ikuisesti uhreja, tuulen riepoteltavina? Sanommeko itsellemme kyllä?
Avaammeko oven onnellisemmalle loppuelämälle tänään?
Niin karulta kuin se kuulostaakin, vastauksia on vain kaksi. Ne ovat kyllä tai ei. Mikä on sinun vastauksesi?
Haluan nyt jakaa sinulle 4 tienviittaa, jotka voivat kiihdyttää kulkuasi, mikäli vastauksesi on kyllä!
Onnellisempi loppuelämäni – täältä tullaan!
1. Oma ääni
Harjoittele oman totuutesi ilmaisua tilanteissa, joissa ennen olet padonnut sisääsi. Yhteys muuttuu aidommaksi ja syvemmäksi – eikä vähiten yhteys omaan itseesi. Joissain ihmissuhteissa tälle ei ole tilaa, mutta silloin se on itsessään tärkeä viesti. Hyväksy epätäydellisyys myös itsessäsi ja näytä se, ei konfliktin kautta vaan vaikka ihan pienelläkin äänellä, herkästi ja haavoittuvaisena. Tärkeintä on, että sinä olet olemassa omana itsenäsi.
2. Tasapainota työ ja lepo
Niin naurettavan helpolta kuin se kuulostaakin, se on kaikkea muuta. Liika työ johtaa suorittamisen ja ylivireyden tilaan, liika lepo merkityksettömyyteen ja alakuloisuuteen. Kaikilla meistä ei ole vapautta tehdä radikaaleja muutoksia arjessaan, jolloin pienet valinnat nousevat entistä merkityksellisemmiksi. Täytätkö vapaa-aikasi erinäisillä ”velvollisuuksilla”? Osaatko ottaa vartin mietiskelylle – ja jos, niin onko sinulla ylipäätään rauhallista omaa paikkaa? Mikäli taas olet ajautunut passiivisuuteen, saatko riittävästi hyvää tunnetta, joka syntyy kun teet niitä asioita joita haluaisitkin tehdä? Merkittävä mittari päivän päätteeksi on tyytyväinen olo. Tyytyväisyys on värähtelytaajuus, jota ei korvaa oikein mikään muu.
3. Palaa elämään
Tanssi, laula. Elä! Itke ja naura. Ties mitkä syyt ovat vetäneet sinua alaspäin. Se on ymmärrettävää ja melko yleistäkin. Silti tarkoitus on, että saisit elämäsi aikana edelleenkin elää, hengittää, juosta, halata ja kohdata. Sen sijaan että vain sijaitsisit, tai mahdollistaisit. Että elämääsi tulisi taas maadoittuneempi ja juurtuneempi taso, poissa ruutujen ääreltä. Sen syvää merkitystä on hankala sanoin kuvata.
4. Vaali itseäsi
Vaali itseäsi enemmän kuin koskaan ennen. Paremmin, syvemmin. Heittäydy itsesi mahdollistajaksi, sparraajaksi, oman itsesi isäksi ja äidiksi. Kun sisäinen tuki on kunnossa, ulkopuolisen tuen merkitys vähenee. Lopulta jokaisen aikuisen on löydettävä tietty vahvuus itsestään ja mikäli vain mahdollista, korvattava itselleen myös menneisyyden menetykset. Kukaan muu ei tule sinua hakemaan kotiovelta sanoen, että tiedän mitä olet kokenut ja tiedän, kuinka raskasta se on ollut. Mutta nyt kuule me lähdetään tekemään sun elämästä ennenkuulumattoman hyvä! Kukaan muu ei näin tule tekemään, paitsi sinä itse.
Sinä, maailman paras sinä!
Joten mitä sanot, lähdetäänkö onnellisempaan loppuelämään nyt vai heti? Kello käy!
❤️ Riikka
Minusta ja palveluistani voit lukea lisää alta tai tästä.
